Suomi
Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit
Kotiamme lähimpänä sijaitseva kansallispuisto Sipoonkorpi tuli minulle syksyn 2020 aikana entistä tutummaksi. Kiersin kaikki Metsähallituksen julkaiseman kartan patikointireitit läpi ja kokosin retkieni annin yhteen pakettiin.
Juttu päivitetty 1.10.2021, lisätty uudet Bakunkärrin ja Knutersin kierrokset
Tällä hetkellä Sipoonkorvessa on reilun 25 kilometrin verran virallisia merkittyjä retkeilyreittejä. Kävelin nuo kaikki polut vähintään kertaalleen, kun kävin syys- ja marraskuun 2020 välillä Sipoonkorvessa useamman kerran niin perheen kesken kuin yksiksenikin. Osa poluista on muuttunut syksyn mittaan varsin mutaisiksi, mutta se ei ole retkeilyinnostusta haitannut.

Osa reiteistä oli tuttuja jo entuudestaan, mutta kiersin nyt vauhtiin päästyäni nekin uudempaan kertaan ympäri. Alla luetellut kahdeksan reittiä kattavat merkityn polkuverkoston muutaman kilometrin kokonaisuuksiin jaoteltuna. Sipoonkorven polkuja voi toki yhdistellä mielensä mukaan lukemattomiksi erilaisiksi kokonaisuuksiksi, jolloin voi halutessaan tehdä myös pitkiä päiväpatikoita. Reitistön opasteet ovat kiitettävässä kunnossa, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Edistyneemmille retkeilijöille löytyy myös runsaasti merkitsemättömiä polkuja.
Sipoonkorven tunnetuin reitti lienee Kalkinpolttajanpolku. Voit lukea siitä lisää edellisestä jutustani, joten en esittele Kalkinpolttajanpolkua tässä yhteydessä tarkemmin. Kyseessä on eräänlainen Sipoonkorven patikointireittien sydän, jota voi saapua kiertämään kolmesta eri suunnasta ja kaikkiaan neljältä retkeilykarttaan merkityltä parkkipaikalta. Kalkinpolttajanpolku on monipuolinen kierros, jonka varrella on muita reittejä enemmän korkeuseroja. Itse yhdistin lenkkiin myös poikkeamisen Bisajärvellä, jolloin Tasakalliolta lähteneen kierroksen pituudeksi tuli 11,6 kilometriä. Näin tällä lailla myös Kalkinpolttajanpolulta Bisajärvelle erkanevan polun, joka ei kuulu mihinkään alla ehdotetuista reittivaihtoehdoista.
Kalkinpolttajanpolku
Lähtöpaikka: Tasakallion parkkipaikka
Reitin pituus: 7,2 km (rengasreitti 4,8 km + edestakaiset siirtymät yhteensä 2,4 km)
Kalkinpolttajanpolkua lähinnä olevalta Tasakallion parkkipaikalta lähtee reitti myös Storträskin suuntaan. Kilometrin mittainen sorapohjainen väylä on esteetön ja melko leveä, joten se soveltuu mainiosti myös lastenrattaille sekä pyörätuoleille. Loivia mäkiä on kuitenkin sen verran, että pyörätuolilla liikkuville suositellaan avustajan mukaan ottamista.

Saavumme esteettömän reitin päätepisteeseen eli Storträskin rantaan aurinkoisena syyskuun lauantaina, jolloin paikalla on runsaasti ihmisiä. Nuotiopaikalla on ruuhkaa ja kaikki penkit ovat täynnä, joten katsomme parhaaksi jatkaa matkaa saman tien eteenpäin.

Storträskiltä on vajaan kilometrin kävelymatka toiselle samantyyppiselle lammelle eli Gumböle träskille. Juurakkoista metsäpolkua pitkin pääsee rannalle, jossa vallitsee suositusta Storträskistä poiketen hiljaisuus.

Täällä ei ole toisaalta penkkejäkään, joten syömme eväämme kaatuneen puunrungon päällä istuen. Nautimme hiljaisuudesta ja syysauringossa kimaltelevan Gumböle träskin kauneudesta. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin todella ymmärtää miksi luontoon kannattaa lähteä.

Palaamme samaa polkua takaisin Storträskille ja kierrämme sen ympäri. Järven rantamilla on paikoitellen hyvinkin kosteaa, mutta suurin osa reitistä sujuu mukavasti pitkospuita pitkin.
Storträsk on nimestään huolimatta pieni järvi. Se tunnetaan suosittuna kalastuspaikkana, josta voi saada istutettujen kirjolohien lisäksi esimerkiksi haukia ja ahvenia. Järvelle tarvitaan erillinen kalastuslupa, josta löytyy lisätietoa Storträskin omilta nettisivuilta. Kalojen lisäksi eläimistöön kuuluvat rantakäärmeet, joita emme kuitenkaan tällä kerralla kohtaa. Paluu parkkipaikalle sujuu samaa esteetöntä reittiä pitkin kuin tullessakin. Storträsk on hyvä vaihtoehto kevyelle ja esteettömälle luontoretkelle, jonka kohokohtana on kaunis järven ranta.
Storträsk ja Gumböle träsk
Lähtöpaikka: Tasakallion parkkipaikka
Reitin pituus: 4,4 km (kierros Storträskin ympäri 1,2 km, muuten edestakainen)
Vantaan Kuusijärvi on monien tuntema ulkoilukohde, joka sijaitsee aivan kansallispuiston tuntumassa. Se houkuttelee kesäisin auringonottajia ja talvisin avantouimareita. Tarjolla on myös Sipoonkorven reitistön suurin parkkipaikka sekä ympäri vuoden avoinna olevat kahvilapalvelut. Reitti Kuusijärveltä kohti Sipoonkorpea on opastettu keltaisilla vinoneliöillä heti parkkipaikan reunalta lähtien. Alkumatkalla ohitetaan rannalla sijaitseva nuotiopaikka, minkä kohdalta reitti kääntyy Kuusijärvestä poispäin.

Seudun uusi ylpeydenaihe on Sipoonkorven silta eli Sudentassu, joka yhdistää Kuusijärven ulkoilualueen Sipoonkorpeen. Joulukuussa 2019 avattu silta ylittää Vanhan Porvoontien komeasti 20 metrin korkeudella. Silta on koristeltu sudenkorentoja, huuhkajia, hirviä ja saniaisia esittävillä kuvioilla.

Reitin alkuosa taitetaan leveää ja hyväkuntoista hiihtolatujen pohjaa pitkin. Jonkin matkaa sillan jälkeen saavutaan risteykseen, jossa pienempänä polkuna jatkuva retkeilyreitti erkaantuu Bisajärven suuntaan. Pian risteyksen jälkeen saavutaan kansallispuiston rajalle, jossa on myös yksi eväiden syömiseen sopiva penkki. Oranssinkeltaisia vinoneliöitä on ripoteltu matkan varrelle niin paljon, että reitillä pysyminen on suunnattoman helppoa.

Kansallispuiston puolella päästään hetkeksi varsin kivikkoiselle alueelle, joka on marraskuun alussa myös melkoisen mutainen. Etenemisen helpottamiseksi on syntynyt pieniä kiertopolkuja, joita pitkin selviää kuivin jaloin. Pian Bisajärvi jo häämöttääkin polun päässä.

Bisajärven rantaa seuraava metsäpolku on aamuauringossa häikäisevän kaunis. Polku johtaa kohti Bisajärven keittokatokselle vieviä portaita. Kallion päällä kelpaa syödä eväitä ja katsella maisemaa pienelle järvelle päin.

Kuusijärveltä on kuvassa näkyvälle Bisajärvelle kolmen kilometrin matka yhteen suuntaan. Takaisin palatessa voi vielä vaihtelun vuoksi kiertää Kuusijärven ympäri, mistä ei tule kovin pitkää lisäystä retkeen. Kuusijärveltä käsin voi toki tehdä laajempiakin retkiä Sipoonkorpeen. Jos haluaa kiertää Kalkinpolttajanpolun Kuusijärveltä käsin, kertyy kokonaismatkaa edestakaisine siirtymineen 15,2 kilometriä.
Kuusijärveltä Bisajärvelle
Lähtöpaikka: Kuusijärven parkkipaikka
Reitin pituus: 6 km (3 km suuntaansa edestakaisin)
Bakunkärrin parkkipaikalta lähtevä Fiskträskin kierros on suurimmaksi osaksi mukava rengasreitti. Alkumatka tosin taivalletaan sorapohjaista kävelytietä pitkin, joten retken parhaita paloja joutuu odottelemaan jonkin aikaa.

Matkanteko pääsee parhaimmilleen kauniilla metsäalueella, jossa on myös muutamia pitkospuita. Maistelemme täällä lokakuulle säästyneitä mustikoita sekä puolukoita.

Aurinko paistaa iloisesti oksien raoista, kun kuuntelen puiden huminaa ja katselen putoilevia lehtiä. Ilmassa on syksyn tuoksua ja pysähdyn miettimään, kuinka nopeasti kirkkaatkin päivät himmenevät tähän aikaan vuodesta pilkkopimeiksi öiksi.

Taivallamme juurakkoisia polkuja pitkin Fiskträskille. Järven tuntumassa on kolme eväiden syömiseen sopivaa pöytää. Näemme poutaisesta lauantaista huolimatta vain muutamia ihmisiä ja tunnelma on todella seesteinen vaikkapa Storträskin kokemukseemme verrattuna. Fiskträskin loivilta rantakallioilta löytyy lapsille metsäleikkeihin sopivia paikkoja ja alamme jo suunnitella uutta retkeä samalle paikalle.

Fiskträskin rengasreitti mahdollistaa paluun uutta polkua pitkin metsätien risteykseen saakka. Nautimme luonnon keskellä kulkemisesta ja keltaisten lehtien kahinasta kenkien alla. Näemme myös viitoitetun oikopolun Ravintola Tilalle, joka tarjoaa mutkattomaksi mainostettua ruokaa kauniissa maalaisympäristössä.

Suosikkireittien valinta on makuasia, mutta meille Fiskträsk tarjosi erinomaisesti onnistuneen perheretken ja suosittelen näitä polkuja lämpimästi muillekin. Metsätietä pitkin kulkevat siirtymätaipaleet retken alussa ja lopussa saattavat toki tuntua hieman tylsiltä, mutta kapeat polut ja Fiskträskin ranta ovat mielestäni Sipoonkorpea aivan parhaimmillaan.
Fiskträsk
Lähtöpaikka: Bakunkärrin parkkipaikka
Reitin pituus: 4,4 km (rengasreitti 2,8 km + edestakaiset siirtymät 1,6 km)

BAKUNKÄRRISTÄ KALKKIRUUKIN LAAVULLE
Bakunkärrin parkkipaikalta voi lähteä Fiskträskin lisäksi myös Kalkinpolttajanpolun suuntaan. Tässä retkiversioissa kävellään Kalkkiruukin laavulle ja palataan samaa reittiä takaisin. Alkumatka sujuu metsäpolkuja pitkin. Välillä päästään kalliolle, jonka päällä pysähdyn katselemaan kuivuneessa puussa naputtelevaa käpytikkaa. Nautin rauhoittavasta metsämaisemasta sekä lintujen laulusta, jonka taustalla tosin kuuluu moottoritien tasainen humina.

Kilometrin kohdalla saavutaan risteykseen, josta voi halutessaan poiketa läheiselle Bakunkärrträsketin kallion päällä sijaitsevalle taukopaikalle. Risteyksen jälkeen matka kohti Kalkkiruukkia jatkuu hetken hyväkuntoisella sorastetulla alustalla, minkä jälkeen edetään myös mutaista polkua ja vanhaa metsäautotien pohjaa pitkin. Kumpuilevassa metsämaisemassa on jonkin verran korkeuseroja, mutta mitään valtavia yksittäisiä mäkiä ei silti tule vastaan. Ohitan sammalmättäitä ja pari yksittäistä penkkiä sekä ylitän muutaman purojen kohdille tehdyn pikku sillan sekä satunnaisia pitkospuita.

Polku johtaa Kalkinpolttajanpolulle, jonka risteyksestä on puoli kilometriä kääntöpaikkana toimivalle laavulle. Laavun ympäriltä löytyy tulipaikka, kolme penkkiä, yöpymiseen sopiva pieni makuusoppi, halkoliiteri sekä kuivakäymälä. Bakunkärristä käsin voi tietenkin käydä kiertämässä myös koko Kalkinpolttajanpolun, jolloin patikalle tulee mittaa 10,4 kilometriä.
Bakunkärristä Kalkkiruukin laavulle
Lähtöpaikka: Bakunkärrin parkkipaikka
Reitin pituus: 6,6 km (3,3 km suuntaansa edestakaisin)
Kesäkuun 2021 alussa auennut kahden kilometrin rengasreitti tuo Sipoonkorpeen uuden vaihtoehdon esimerkiksi pienten lasten kanssa retkeileville. Bakunkärrin kierros ei tarjoa erityisiä maisemapaikkoja, mutta kulkee koko matkan mukavasti metsäpolkuja pitkin ja loppuvaiheessa noustaan kalliollekin.

Bakunkärrin kierrokseen puoliväliin kannattaa ehdottomasti liittää käynti Bakunkärrträsketin kalliolle tänä vuonna valmistuneelle taukopaikalle, jossa on grillikatos, pöytiä, penkkejä, halkovaja ja kuivakäymälä. Kalliolta voi tähystellä puiden raosta häämöttävälle lammelle päin. Retkeä voi halutessaan jatkaa taukopaikan tuntumasta joko Knutersin kierrokselle tai Kalkinpolttajanpolun suuntaan. Lue Bakunkärristä lisää jutustani Sipoonkorven uudet rengasreitit. Uusi rengasreitti näkyy Metsähallituksen julkaisemassa Bakunkärr-kartassa.
Bakunkärrin kierros
Lähtöpaikka: Bakunkärrin parkkipaikka
Reitin pituus: 2 km + käynti Brännbergetin taukopaikalla 0,6 km
Sipoonkorven reitistön toiseksi suurin parkkipaikka löytyy Knutersista, jossa on tilaa 160 autolle. Arkiaamuna on hiljaista ja paikalla näkyy vain sähköpylvästä tarmokkaasti takova tikka. Knutersiin avattiin vuonna 2021 uusi entisen yhdyspolun korvaava rengasreitti, jolla on mittaa 3,8 kilometriä.

Knutersin kierroksella on jonkin verran korkeuseroja, muttei valtavia mäkiä. Koko matka kuljetaan pienillä poluilla joko metsän siimeksessä tai kallioiden päällä, joten tarjolla on aitoa luontoretkeilyn tunnelmaa. Reittiä voi pitää hyvänä johdatuksena eteläsuomalaiseen metsämaisemaan.

Rengasreitin puolivälissä voi pitää tauon edellä mainitulla Bakunkärrträsketin kallion taukopaikalla ja halutessaan jatkaa siitä myös kansallispuiston muihin osiin. Vaihtoehtona on esimerkiksi tehdä samalla myös Bakunkärrin kierros (kokonaismatka Knutersin parkkipaikalta 6,4 km), käydä kääntymässä Kalkkiruukin laavulla (8,4 km), kiertää Fiskträskin rengasreitti (10,2 km) tai Kalkinpolttajanpolku (12,2 km).
Lue Knutersista lisää jutustani Sipoonkorven uudet rengasreitit. Uusi rengasreitti näkyy Metsähallituksen julkaisemassa Bakunkärr-kartassa.
Knutersin reitti
Lähtöpaikka: Knutersin parkkipaikka
Reitin pituus: 3,8 km
Tutustumiseni Sipoonkorpeen alkoi Byabäckenin luontopolulta, jossa kävimme perheretkellä ensi kertaa kolme ja puoli vuotta sitten. Kumpikaan lapsista ei ollut tuolloin vielä kouluiässä, joten lyhyt helppokulkuinen reitti kuulosti sopivalta. Olemme sittemmin käyneet Byabäckenissä pari kertaa uudelleen ja kiersin reitin viimeksi nyt marraskuussa 2020. Byabäcken on tässä jutussa mainituista poluista ainoa, joka ei ole mitenkään yhteydessä muihin Sipoonkorven merkittyihin reitteihin.

Sorastettu kävelyreitti on huippukunnossa. Taival alkaa reippaalla ylämäellä, minkä jälkeen kiipeämistä ei enää juuri olekaan. Luontopolun varrella on ollut hauskoja postilaatikoita, joista on löytynyt eläinten kirjoittamia kirjeitä lasten luettavaksi. Tällä hetkellä postilaatikot sisältöineen ovat kuitenkin huollossa.

Polulta voi jo puolen kilometrin kävelyn jälkeen poiketa siistille Ängesbölen nuotiopaikalle, jossa kelpaa nauttia eväitä metsän siimeksessä. Kesäviikonloppuisin on ollut vilkasta, mutta marraskuussa on niin hiljaista, että seurakseni uskaltautuu utelias lumikko. Lähistöllä sijaitsevan historiallisen Bergströmin torpan käyttömahdollisuudesta voi kysellä Sipoonkorven luontoyrittäjiltä.

Sorapohjainen luontopolku jatkuu nuotiopaikan jälkeen hieman aiempaa kapeampana ja mutkikkaampana, kunnes saavutaan Länsitien varteen. Rengasreitin viimeinen vajaa kilometri kuljetaan hiljaisen maantien reunaa pitkin. Autotielläkin on maaseudun tunnelmaa ja sen varrella laiduntaa kesäisin lehmiä, mutta olisi toki mukavampaa, jos koko kierroksen voisi tehdä metsäpolkuja pitkin. Byabäckenin luontopolku on joka tapauksessa toimiva vaihtoehto, mikäli suunnitelmissa on lähteä perheen pienimpien kanssa lyhyelle eväsretkelle metsään.
Byabäckenin luontopolku
Lähtöpaikka: Byabäckenin parkkipaikka
Reitin pituus: 2,3 km (rengasreitti 2,1 km + siirtymät nuotiopaikalle)

Kaikki yllä mainitut etäisyydet on laskettu Metsähallituksen julkaiseman Sipoonkorven kartan mukaan. Reittiehdotukseni perustuvat oletukseen, että lähtö- ja paluupiste ovat esimerkiksi auton pysäköinnin vuoksi samat. Parkkipaikan löytäminen saattaa olla varsinkin kauniina viikonloppupäivinä hankalaa, sillä Sipoonkorvesta on tullut koko ajan suositumpi retkikohde. Pysäköintialueet ovat Kuusijärveä ja Knutersia lukuun ottamatta pieniä. Perille pääsee toki myös julkisen liikenteen avulla. Alueen bussipysäkit on merkitty yllä mainittuun karttaan ja niitä löytyy esimerkiksi Kuusijärveltä ja Knutersista. Lue lisää Sipoonkorvesta Luontoon.fi -sivustolta.
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia11 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa










Maisemaonnellinen Johanna
23.11.2020 at 0:04
Vau mikä kuva lumikosta! Tuo reitti houkuttaa noista Sipoonkorven reiteistä kuvauksesi perusteella melkein muutenkin eniten.
Aiemmin olen karsastanut sorastettuja reittejä, mutta tämän syksyn runsaiden sateiden vuoksi tavalliset metsäpolut ovat muuttunut monin paikoin epämukavaksi mutavelliksi.
Mika / Lähtöportti
23.11.2020 at 12:15
Lumikko innostui poseeraamaan, oli aika veikeä kaveri. Välillä luikahti karkuun ja sitten taas kurkisti uudelleen 😀
Mutavelliä löytyy kyllä sateiden jälkeen paljon Sipoonkorvestakin. Byabäcken on alustansa puolesta näistä varmin lenkki. Sen lähistöllä on myös merkitsemättömiä polkuja, joihin ajattelin tutustua seuraavaksi.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
28.11.2020 at 15:02
Joo, ihan huippukuva lumikosta! Mielestäni en ole nähnyt lumikkoa lapsuuden jälkeen, vaikka metsässä tuleekin paljon liikuttua. Ja hieno ja yksityiskohtainen kuvaus Sipoonkorvesta, eihän Luontoon.fi-sivustokaan kuvaa noita reittejä noin yksityiskohtaisesti.
Mikä noista om oma suosikkisi, jos olisit yksin matkassa ja oletetaan, että sääkin olisi ihan kiva?
Mika / Lähtöportti
30.11.2020 at 10:31
En muista nähneeni lumikkoa koskaan aikaisemmin, mutta oli hauska sattuma että sellainen tuli nyt vastaan. Se samalla todisti, että Sipoonkorvessakin voi tulla yllättäviä eläimiä vastaan.
Jos lähtisin Sipoonkorpeen itsekseni, niin voisin aloittaa Knutersin parkkipaikalta ja kiertää Fiskträskin lenkin, jolloin matkaa tulisi reilut kymmenen kilometriä. Pidän Fiskträskistä ja matkan varrella on mukavia metsäpolkuja. Toinen hyvä vaihtoehto olisi aloittaa Kuusijärveltä ja kiertää Kalkinpolttajanpolku, jolloin matkaa tulisi reilut 15 kilometriä. Mukavaa maastoa tälläkin matkalla ja lopuksi voisi mennä Kuusijärvellä saunaan.