Italia
Satumaisen kaunis Taormina
Taormina on Sisilian perinteisin lomakohde, jonka suosio perustuu huikeisiin maisemiin. Kesäkuisella retkellä miellytti myös tunnelma, jota matkailijamääräkään ei ollut onnistunut täysin pilaamaan.
Taormina on Sisilian vanhin turistikohde, jonka suosio alkoi nousta 1800-luvun loppupuolella suotuisan ilmaston ja ympäristön kauneuden ansiosta. Se tunnettiin aikoinaan varakkaan väen talvehtimiskohteena, mutta massaturismin kasvaessa Taorminan ilmeestä on tullut kansanomaisempi. Hintataso on silti pysynyt korkeampana kuin useimmissa muissa Sisilian kaupungeissa.
Toiveet Taorminan maisemista ovat korkealla jo etukäteen, ja odotuksiin vastataan kaupungin lähestyessä. Kallion reunalla tasapainoileva Castelmolan kylä ja moottoritieltä poistumisen jälkeen eteen tuleva Välimeri lupaavat, että kauniita näkymiä riittää koko päiväksi.
Jätämme auton Porta Catania -parkkihalliin, josta pääsee muutamalla askeleella vanhankaupungin pääkadun Corso Umberton päähän. Pysäköintimaksu on pari euroa tunnilta. Pysähdymme heti aluksi parkkihallin katolle rakennetulle pienelle aukiolle, josta saamme ihailla upeita maisemia merelle päin. Päivä on kirkas, joten rannikko erottuu kilometrien päähän.
Vilkasta Corso Umbertoa reunustavat pienet putiikit, jäätelöbaarit, kahvilat ja ravintolat. Ihmisiä on liikkeellä paljon, mutta opastettujen turistiryhmien välillä on toisinaan melko hiljaistakin. Kesäkuun alussa on arvatenkin rauhallisempaa kuin vaikkapa elokuussa.
Kauniin kadun varrella on muutama aukio kirkkoineen. Näköalapaikoilta aukeaa näkymiä kaukana alhaalla kimaltavalle merelle. Taustalla soivat katusoittajien tutut sävelet O sole miosta lähtien. Kun tähän lisätään hieman syrjemmältä kuuluvaa Vespojen pärinää ja runsaasti kukkivia ihmeköynnöksiä, voi kuvitella itsensä keskelle italialaista elokuvaa.
Käännymme Corso Umbertolta kohti kaupungin päänähtävyyttä, kreikkalaista teatteria. Loivaan ylämäkeen johtava kadunpätkä on yhtä matkamuistomyymälöiden rivistöä. Naisväki saa ostaa kaftaaninsa rauhassa, kun vetäydyn varjoon siemailemaan jäähileistä sitruunagranitaa. Perinteinen sisilialaisherkku tarjoaa mukavasti helpotusta helteeseen.
Kreikkalaiset hallitsivat aikoinaan Sisiliaa ja saarella on edelleen heidän tekemiään rakennuksia. Teatro Grecon historia yltää reilusti yli kahdentuhannen vuoden taakse, mutta teatteri on edelleen aktiivisessa käytössä. Oopperan ystävät voivat tänä kesänä nauttia muun muassa Toscasta ja La Traviatasta, kun taas kevyempää musiikkia tarjoaa useiden italialaisartistien lisäksi esimerkiksi Sting.
Päivisin teatterilla voi vierailla ihailemassa niin maisemia kuin itse rakennustakin. Aikuisten pääsymaksu on kymmenen euroa ja lapset pääsevät sisään ilmaiseksi. Osaan katsomoa on asennettu puupenkkejä vanhojen kivirakenteiden päälle, mikä on toki nykykäyttöä varten ymmärrettävää, mutta laimentaa hieman antiikkista tunnelmaa.
Katsomo kohoaa korkeille rinteille ja lavan taakse rakennettu seinä on vielä osittain pystyssä. Seinä kuulemma pystytettiin siinä vaiheessa, kun huomattiin suuren osan yleisöstä ihailevan esityksen sijasta takana näkyvää maisemaa.
Maisema onkin Teatro Grecon parasta antia. Näkymät ovat aivan huikeita niin Etnalle, merelle kuin kaupunkiinkin päin. Maisemia kannattaa kurkata myös teatterin takaa, josta häämöttää manner-Italian puolella sijaitseva Calabrian niemimaa.
Kun teatteri on nähty, pysähdymme vastaan tulleen La Botte -ravintolan terassille syömään. Kyseessä tuskin on Taorminan paras ruokapaikka, muttei toisaalta pahin turistirysäkään. Palvelu on ystävällistä, eikä lounasajan loppupuolella ole tungosta. Yksi Sisilian tunnetuimmista ruokalajeista on Pasta alla Norma, jota täytyy päästä maistamaan heti tilaisuuden tullen. Norman kastike perustuu munakoisoon, ricotta-juustoon sekä tomaatteihin ja maku on ainakin tässä ravinolassa erinomainen. La Botten mustekala-annos ei sen sijaan kerää suuremmin kiitosta.

Kiertelemme hetken pienillä kaduilla, joilla on huomattavasti Corso Umbertoa hiljaisempaa. Sivukujat portaikkoineen, kukkaruukkuineen ja vanhanaikaisine lamppuineen ovat varsinainen valokuvaajan unelma.
Palailemme pääkatua pitkin kohti parkkihallia, mutta pysähdymme vielä erääseen gelateriaan syömään jäätelöt. Amarena-kirsikka on viime aikoina noussut suosikkimakujeni kärkikolmikkoon sitruunan ja pistaasin rinnalle.
Retki Taorminaan on miellyttävä kokemus. Turismin hallitsevaa asemaa ei voi peitellä, mutta ilmapiiri tuntuu silti yllättävän viihtyisältä. Niin Taorminan kujien kuin ympäristönkin kauneus lumoaa matkailijan helposti.

Taorminassa käymistä on helppo suositella Sisilian-matkan ohjelmaan, eikä pidempikään viipyminen olisi välttämättä huono ajatus. Ympäristöstä löytyy retkikohteita muutamaksi päiväksi ja itse Taormina olisi kiinnostavaa nähdä niin aamun hiljaisuudessa kuin myös illan tunteina auringonlaskun jälkeen.
Italia
Colosseum – ikuisen Rooman mahtavin symboli
Pääsin tämänsyksyisellä matkalla jo elämäni neljättä kertaa Colosseumille. Muinaisen amfiteatterin rauniot jaksavat sykähdyttää aina uudelleen, ja tätä nähtävyyttä kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa myös illalla tunnelmavalaistuksessa.
Antiikin ajan roomalaiset keisarit uskoivat pitävänsä kapinoivan kansan tyytyväisenä tarjoamalla heille leipää ja sirkushuveja. Jälkimmäisiä varten tarvittiin suuri amfiteatteri, jonka rakentaminen aloitettiin keisari Vespasianuksen määräyksestä. Työtä rahoitettiin Jerusalemista saadulla sotasaaliilla ja sitä teetettiin juutalaisilla orjilla. Rakennusprojekti valmistui vuonna 80, jolloin valtaan oli jo noussut Vespasianuksen poika Titus. Rakennusta kutsuttiin alun perin keisarisuvun mukaan Flaviusten amfiteatteriksi, kun taas nimi Colosseum tuli käyttöön vasta keskiajalla. Se ilmeisesti viittasi rakennuksen vieressä kohonneeseen kolossaaliseen keisari Neroa esittäneeseen patsaaseen.

Tämä on jo neljäs vierailuni Colosseumilla, mutta upea nähtävyys sykähdyttää aina uudelleen. Muistan erityisesti ensimmäisen kerran, kun olin päässyt 13-vuotiaana Roomaan. Olin lukenut useimmat Asterix-sarjakuvat moneen kertaan, ja Colosseum tuntui niiden perusteella jopa niin tutulta, kuin olisin käynyt paikalla ennenkin. Areena teki silloin suuren vaikutuksen, eikä tuo taika ole kadonnut mielestäni vieläkään.

Muistelemme vaimon kanssa, kuinka vielä parikymmentä vuotta sitten vain kävelimme lippuluukulle ja pääsimme sisään ilman ennakkovarauksia tai suurempaa jonottamista. Nykyään on syytä hankkia liput Colosseumin virallisilta nettisivuilta hyvissä ajoin etukäteen. Perustiketit voi ostaa kuukautta ennen vierailua, mutta haluamamme Full Experience -liput tulevat myyntiin vain tasan viikkoa ennen haluttua ajankohtaa. Myyntiajat ovat täsmällisiä, sillä lippuja tulee saataville yksi aikaikkuna kerrallaan viidentoista minuutin välein. Full Experience -liput ovat muutaman euron peruslippuja kalliimpia, ja niiden etuna on pääsy muun muassa Colosseumin areenatasolle sekä Forum Romanumilta ja Palatinus-kukkulalta löytyviin niin sanottuihin SUPER-kohteisiin. Tarjolla on myös muutamia muitakin lipputyyppejä sekä erilaisia opastettuja kierroksia.

Lippujen hankinta osoittautuu haluamanani päivänä haastavaksi, sillä vaikka olen aina viidentoista minuutin välein haukkana paikalla, en ehdi saada lippuja ennen kuin ne on myyty loppuun. Kokeilen tätä useamman aamupäivän ajankohdan osalta ja ehdin jo luovuttaa, kunnes iltapäivällä tärppää ilman ongelmia. Niinpä vierailemme Colosseumilla iltapäivällä. Vuodenaikakin varmasti vaikuttaa lippujen saatavuuteen. Esimerkiksi nyt tätä marraskuussa kirjoittaessani saisi viikon päähän hyvin lippuja lähes mille kellonlyömälle tahansa.

Saavumme paikalle jo puolisen tuntia ennen lippuihimme merkittyä sisäänpääsyaikaa. Kellonajoista ollaan täällä tarkkoja, sillä portista pääsee läpi aikaisintaan 15 minuuttia etuajassa. Jämptien sisäänpääsyaikojen ansiosta jonoa ei pääse juurikaan syntymään, ja pääsemmekin aikanamme sujuvasti eteenpäin. Pääsyliput ja passit tarkistetaan, minkä lisäksi asiaan kuuluu myös läpivalaisun sisältävä turvatarkastus. Päädymme Colosseumin sisällä tiiviin ihmisjoukon jatkeeksi, joten ihan yksikseen tätä nähtävyyttä ei pääse ihailemaan.

Kurkistamme Colosseumin sisään ensimmäisestä vastaan tulleesta aukosta. On harmillista, että symmetrisenä valmistunut amfiteatteri on nykyään raunioina, eikä katsomoista ole paljoakaan jäljellä. Toisaalta on hyvä, ettei historiallista rakennusta ole lähdetty enää nykyaikana liikaa entistämään. Mieleeni tulee kyseenalaisena esimerkkinä Kreetan Knossos, jota arkeologi Arthur Evans rekonstruoi mielikuvituksensa mukaiseksi.

Muun muassa maanjäristykset ovat runnelleet Colosseumia vuosisatojen saatossa. Marmoria ja muita kiviä siirrettiin surutta rakennusmateriaaliksi muualle Roomaan esimerkiksi kirkkoja varten, kunnes paavi Benedictus XIV pelasti amfiteatterin rauniot suojeltaviksi 1700-luvun puolivälissä. Hän totesi Colosseumin pyhäksi paikaksi, koska siellä oli surmattu paljon kristittyjä marttyyreita. Nykyään voimme vain kuvitella, miltä täällä on parituhatta vuotta sitten näyttänyt.

Lippumme oikeuttavat pääsyyn areenalle, jonka toinen pääty on päällystetty kuvaamaan muinaisen taistelukentän pintaa. Astumme sisään gladiaattoreiden käyttämästä rakennuksen länsipäädyssä sijaitsevasta portista. Tämä Porta Triumphalis toimi myös poistumistienä niille taistelijoille, jotka selvisivät koitoksestaan hengissä. Menehtyneiden ruumiit sen sijaan kärrättiin ulos vastapäisestä kuoleman portista.

Gladiaattorit olivat enimmäkseen vankeja tai orjia, jotka saattoivat pelastaa henkensä menestymällä teräasein käydyissä taisteluissa. Myöhemmin joukkoon liittyi myös entisiä sotilaita tai muita vapaita kansalaisia, jotka tavoittelivat areenalla rahaa ja mainetta.

Areenan kansi on nykyisin vain toisessa päädyssä, kun taas muilta osin voi katsella maanalaisia kellarikäytäviä. Gladiaattoreita, kuolemaantuomittuja ja villieläimiä säilytettiin noissa karuissa tiloissa ennen joutumistaan areenalle. Jotkut pääsyliput ja opastetut kierrokset sisältävät pääsyn myös alas kellareihin.

Me nousemme sen sijaan jyrkkiä portaita pitkin ylemmälle tasolle, jossa päädymme aluksi laajaan museotilaan. Colosseumin historiasta kertovan näyttelyn lisäksi esillä on vaihtuvia näyttelyitä. Vierailumme aikaan vuorossa oleva näyttely kertoo Troijan ja Rooman välisistä yhteyksistä. Esillä on muun muassa arkeologisia löytöjä, mutta emme jaksa keskittyä esineisiin oikeastaan lainkaan. Olemme juuri kierrelleet useamman tunnin Forum Romanumin raunioilla, joten kaikki historialliset yksityiskohdat eivät enää tässä vaiheessa päivää kiinnosta erityisen paljon.

On hienoa katsella areenaa toisesta kerroksesta. Tämän tason voi kävellä ympäri ja ihailla Colosseumia eri suunnista. Parhaat kuvakulmat löytyvät soikean areenan päädyistä, jotka tarjoavat symmetriset näkymät. Samalla voi pysähtyä miettimään, mitä kaikkea nämä kivet ovat vuosisatoja sitten nähneet.

Antiikin ajan roomalaiset sirkushuvit olivat äärimmäisen verisiä. Colosseumilla taistelivat henkensä kaupalla niin gladiaattorit kuin erilaiset eläimetkin. Yleisö saattoi seurata myös julkisia teloituksia. Lisäksi ohjelmaan kuului toisinaan esimerkiksi metsästystä tai näytelmiä, ja areena saatettiin jopa täyttää vedellä meritaistelunäytöksiä varten. Arvioiden mukaan sadattuhannet ihmiset ja yli miljoona eläintä menettivät näissä huveissa henkensä. Gladiaattoritaistelut lopetettiin 400-luvulla, kun kristinusko levisi Roomaan. Eläintaisteluja jatkettiin vielä seuraavalle vuosisadalle asti.

Areenalle mahtui varovaistenkin arvioiden mukaan ainakin 50 000 katsojaa ja se oli suunniteltu varsin toimivaksi. Sisääntuloportteja oli niin paljon, että suuretkin yleisömassat saattoivat kulkea sisään tai ulos muutamassa minuutissa. Eri yhteiskuntaluokille oli omat kulkureittinsä ja keisarilla tietenkin oma aitionsa. Huvittavaa kyllä, sisäänpääsy on nykyaikana erilaisten turvatarkastusten vuoksi paljon hitaampaa. Aikoinaan Colosseumilla oli valtava siirreltävä kangaskatos suojaamassa yleisöä auringonpaahteelta. Käymälöitä oli runsaasti ja raikasta juomavettäkin oli saatavilla.

Katselemme vielä lopuksi näkymiä toisesta kerroksesta Konstantinuksen riemukaaren ja Forum Romanumin suuntaan. Poistumme Colosseumilta tyytyväisinä, mutta myös hieman hikisinä ja nälkäisinä. Meiltä kului Colosseumin sisällä noin tunti ja vartti. Mieleeni tulee, ettemme nähneet ainuttakaan kissaa. Jollain aiemmalla vierailulla niitä on tullut vastaan paljonkin. Colosseumin kissojen määrä onkin vähentynyt huomattavasti, vaikka kyllä niitä kuulemma täällä edelleen elelee. Vilkas ja kuuma iltapäivä ei vain liene kateille mieluisaa näyttäytymisaikaa.

Majoituimme viikoksi Montin kaupunginosaan, joka sijaitsee aivan Colosseumin naapurissa. Monti on mukava ja käymisen arvoinen, vaikkei siellä yöpyisikään. Sieltä kannattaa myös lähteä etsimään ruokaa, jos Colosseumin tai Forum Romanumin koluamisen yhteydessä pääsee nälkä yllättämään. Itse kävelemme Colosseumilta muutamassa minuutissa Pizza della Madonna dei Montiin, joka tarjoaa hyvää pizzaa myös perinteisten italialaisten ruoka-aikojen ulkopuolella. Yksi Montin parhaista puolista meille on, että sieltä pääsee ihastelemaan tunnelmavalaistua Colosseumia monella iltakävelyllä.

Ihmismassat ovat kaikonneet ja alueella kiertelee yllättävän vähän kulkijoita. Ympäristö on varsin hämärä, joten muinaisen rakennuksen hillitty valaistus pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Nautimme sopivasti viilenneestä ilmasta ja rauhallisesta tunnelmasta. Näinä hetkinä on helppo kuvitella, millaista täällä on saattanut olla parituhatta vuotta sitten. Jos pääsen Roomaan vielä viidennenkin kerran, kuuluu Colosseum varmasti jälleen matkaohjelmaan. Saatan kuitenkin tyytyä silloin ihailemaan muinaista rakennusta vain ulkopuolelta ja nimenomaan näin iltavalaistuksessa. Colosseum on juuri tällaisina kiireettöminä hetkinä parhaimmillaan.

Colosseumin lippuihin kuuluu sisäänpääsy myös viereiselle Forum Romanumille. Kiehtovasta raunioalueesta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
Italia
Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa
Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.
Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa
-
Kreikka1 vuosi sittenSyyslomaviikko Kreetan maisemissa























Susanna
29.7.2018 at 0:01
Hyvät kuvat, Taormina on upea. Olen käynyt monta kertaa bussilla naxoksesta Taorminassa ja kerran piti kävellä alas kun ei mennyt enää muuta liikennettä illalla
Mika / Lähtöportti
1.8.2018 at 9:00
Kiitos! Varmasti mukavampi kävellä Taorminasta Naxokseen kuin toisin päin 🙂