Vietimme elokuun alussa kolme päivää perhelomalla Liverpoolissa. Ihastuin vanhaan satamakaupunkiin, joka houkuttelee matkailijoita erityisesti The Beatlesin ja jalkapallon avulla. Liverpoolista löytyi paljon muutakin nähtävää, ja kotiuduimme hyvin kaupungin eloisaan ja kompaktiin keskustaan.

Voi teitä raukkoja, parahtaa hotellin vastaanottovirkailija, kun kerron että saavumme Liverpooliin parin Manchesterissa viettämämme päivän jälkeen. Järkyttynyt nainen on pahoillaan siitä, että olemme joutuneet kestämään kammottavaa naapurikaupunkia niin kauan. Mutta tervetuloa Liverpooliin! Kai käytte Anfieldin stadionilla? Ja pidätte The Beatlesistakin, oikein hyvä!

Kuten aiemmassa jutussa kirjoitin, Manchester oli mielestäni kaikessa rosoisuudessaan kodikas kaupunki, eikä mitenkään paha paikka. Mutta kun lähdemme kävelylle Liverpoolin keskustaan, alkaa mielikuva pian kääntyä siihen suuntaan, että Mersey-joen kaupunki viehättää monin tavoin enemmän. Täältä löytyy matkailijalle runsaammin nähtävää ja kaupunkikuvakin on erilainen. Manchester on hyvin pitkälti punatiilinen kaupunki, kun taas täällä Liverpoolissa rakennuskanta on vaihtelevampaa ja monin paikoin vaaleampaa.

Saavumme heti kärkeen vilkkaille kävelykaduille, joiden ympärillä riittää kauppoja ja ravintoloita. Tiiviissä keskustassa on helppo liikkua jalkaisin, ja saavummekin pian Merseyn rantaan. Joen äärellä kohoaa suuria rakennuksia, joista muutamat muistuttavat Liverpoolin pitkästä historiasta ja osassa kiiltävät modernit lasiseinät. Lokit kirkuvat ja merellinen tuuli puhaltaa raikkaasti, mutta hieman syrjemmällä kaupunki alkaa kohota tasamaalta kohti kukkuloita. Historiallisesti Liverpool on aina ollut kansainvälinen kaupunki, jolle meri on merkinnyt enemmän kuin muun Englannin tapahtumat.

 
Mersey-joen suulla sijaitseva Liverpool alkoi kehittyä voimakkaasti 1700-luvulla, ja se kasvoi yhdeksi Euroopan merkittävimmistä satamakaupungeista. Merenkulku teki Liverpoolista myös tärkeän kauppapaikan. Valitettavasti varsinkin 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tärkein kauppatavara olivat orjat, joiden kuljettaminen vaurastutti kaupunkia oleellisesti. Historiantutkijoiden mukaan Liverpoolin kautta kulki jopa puolitoista miljoonaa afrikkalaista orjaa. Toiminta kiellettiin 1800-luvun alussa, minkä jälkeen Liverpool on tullut tunnetuksi mukavammista syistä.

Liverpool on Englannin irlantilaisin kaupunki, jonne on muutettu naapurisaarelta vuosien saatossa sankoin joukoin. Ensimmäinen suuri muuttoaalto ajoittui 1840-luvun Irlannin suureen nälänhätään, ja vaikka useimmat pakolaiset jatkoivat matkaa muualle, jäi moni myös tänne ensimmäisenä vastaan tulleeseen satamakaupunkiin. Valtaosalla liverpoolilaisista on irlantilaisia sukujuuria, eikä kaupungilla kierrellessä voi olla huomaamatta irlantilaisia pubeja, joissa juhlitaan illasta toiseen kuin viimeistä päivää. Illat ovat Liverpoolin keskustassa muutenkin äänekkäitä. Karaoke raikaa, juomat virtaavat ja soitto kuuluu kauas baarien ulkopuolelle.

Irlantilaisilla on ollut vahva vaikutus myös paikalliseen murteeseen eli scouseen, jota moni pitää hankalasti ymmärrettävänä. Murre on saanut nimensä paikallisesta perinneruoasta, joka saapui kaupunkiin pohjoiseurooppalaisten merimiesten mukana. Pääosin naudanlihasta, perunoista ja porkkanoista koostuva pataruoka maistuu itselleni loistavasti, kun syön sitä mukavassa The Cavern Restaurantissa. Scouse muistuttaa karjalanpaistia, mutta sen lähin suomalainen vastine on raumalainen lapskoussi, joka on suoraa sukua liverpoolilaisten herkulle. Tällä ruoalla on Merseyn rannoilla pitkät perinteet, ja liverpoolilaisista käytetäänkin yleisesti lempinimeä Scousers.

---

Jalkapallokaupunki Liverpool

Scouserit suhtautuvat suurella intohimolla jalkapalloon. Kaupungin vanhin seura on vuonna 1878 syntynyt Everton FC, jonka kilpailijaksi ilmaantui reilua vuosikymmentä myöhemmin Liverpool FC. Everton pelasi ensimmäiset vuotensa Anfieldin stadionilla, mutta vuokrien maksamisesta syntyneen kiistan jälkeen joukkueelle rakennettiin oma areenansa Goodison Park. Liverpoolin joukkue perustettiin, jotta Evertonin hylkäämälle Anfieldille saataisiin uutta käyttöä. Tästä alkoi menestystarina, joka on tuonut punapaitaiselle Liverpoolille muun muassa kuusi Mestareiden liigan tai sen edeltäjän Euroopan cupin voittoa. Viime keväänä The Reds juhli jo historiansa 20. Englannin mestaruutta.

 
Sinipaitainen Everton on eniten kausia Englannin pääsarjatasolla pelannut seura, mutta se on jäänyt paikalliskilpailijansa varjoon. The Toffeesin edelliset Englannin mestaruudet ovat 1980-luvulta, ja nykyään se taistelee sijoituksista Valioliigan keskikastissa. Evertonissa puhaltavat nyt uudet tuulet, sillä joukkue muutti juuri äskettäin reilun vuosisadan jälkeen Goodison Parkilta uudelle Hill Dickinson Stadiumille. Kuvassa häämöttävä Goodison Park toimii nykyään Evertonin naisten joukkueen kotikenttänä.

 
Valioliigan otteluihin on vaikeaa saada lippuja, sillä seurojen jäsenillä on etuosto-oikeus, eikä tikettejä yleensä jää yleiseen myyntiin. Tunnelman kannalta onkin hyvä, että katsomot täyttyvät turistien sijasta lähinnä uskollisista paikallisista kannattajista. Liput kannattaa ostaa seurojen omien nettisivujen kautta, sillä välityspalvelut ovat Britanniassa lailla kiellettyjä. Joskus seuran jäseneksi liittyminen voi kannattaa jo yhdenkin pelin pääsylippujen hankintaa varten. Seurojen sivuilta voi ostaa ilman jäsenyyttä hospitality-lippuja, joilla sisäänpääsy oheispalveluineen varmistuu peruslippuja kalliimpaan hintaan. Näiden lippujen hinnat lähtevät Evertonin osalta noin sadasta punnasta, kun taas Liverpoolin pelistä joutuu pulittamaan huomattavasti enemmän. Hinnat vaihtelevat ottelun tärkeyden mukaan.

Stadioneihin voi tutustua pelipäivien ulkopuolella opastetuilla kierroksilla. Me vierailimme legendaarisella Anfieldin stadionilla. Lue lisää jutustani Stadionkierros Liverpoolin Anfieldilla.

---

Liverpoolin monet The Beatles -kohteet

Sotienjälkeinen Liverpool oli ankea ja arkipäiväinen englantilainen kaupunki, kunnes se heräsi 1960-luvulla aivan uudella tavalla henkiin. Paikallinen merseybeat-musiikki levisi erityisesti The Beatlesin ansiosta maailmalle, ja Liverpoolista tuli yhtäkkiä eräänlainen nuorisokulttuurin keskipiste. John Lennonin, Paul McCartneyn, George Harrisonin ja Ringo Starrin muodostamaa The Beatlesia pidetään yleisesti maailman kaikkien aikojen merkittävimpänä bändinä, ja sen voi aistia poikien kotikaupungissa edelleen. The Beatles on Liverpoolin matkailun ehdoton myyntivaltti. Kaupungista löytyy kaksi aiheeseen keskittyvää museota, lukuisia patsaita sekä yhtyeeseen ja sen musiikkiin liittyviä historiallisia paikkoja.

Tutustuimme molempiin The Beatles -museoihin. Hieman kotikutoisen Liverpool Beatles Museumin valttina ovat monet bändin alkuvaiheisiin liittyvät alkuperäiset esineet, kun taas suosittu The Beatles Story on visuaalisesti näyttävä ja kaupallisempi kokonaisuus. Molempia voi lämpimästi suositella yhtyeestä kiinnostuneille, kuten myös vierailua Mathew Streetin varrella sijaitsevalla The Cavern Clubilla. The Beatles esiintyi kotikaupunkinsa kellariklubilla lähes kolmesataa kertaa. Kävimme myös laulusta tutulla lähiökadulla Penny Lanella.

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea laaja juttuni The Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa.

---

British Music Experience

Brittiläiseen pop- ja rock-musiikkiin voi tutustua Pier Headin alueella sijaitsevassa British Music Experiencessä. Museo toimii historiallisessa Cunard Buildingissa, joka oli aikoinaan kuuluisan laivayhtiön päämaja. Lipuista saa ennakkoon ostettaessa kahden punnan alennuksen. Saavumme paikalle juuri sopivasti, kun suurilla näytöillä alkaa pyöriä kooste vuoden 1985 Live Aid -konserteista. Live Aidin 40-vuotisjuhla on nyt museossa esillä muutenkin.

British Music Experience esittelee brittiläisen populaarimusiikin historian varsin kliiniseen tapaan, sillä näyttely sisältää lähinnä keskenään samankaltaisia vitriinejä, joiden sisältö vain vaihtuu esiintyjästä ja teemasta toiseen. Odotin museolta aihepiiri huomioiden räväkämpää toteutusta, mutta näyttely on toki kiinnostava näinkin. Esillä on muun muassa maailmantähtien alkuperäisiä esiintymisasuja, soittimia ja käsin kirjoitettuja laulujen sanoja. Kierros alkaa 1940-luvun jazzista ja skiffle-musiikista, josta jatketaan aikakausi kerrallaan kohti nykypäivää. Suurista nimistä ei ole puutetta, sillä The Beatlesin jälkeen maailmaa ovat valloittaneet esimerkiksi The Rolling Stones, David Bowie, Queen, Iron Maiden, Black Sabbath, Phil Collins, Spice Girls, Oasis, Adele, Coldplay ja Ed Sheeran.

Museossa on alue, jossa voi kokeilla itse soittamista vaikkapa kitaralla tai kosketinsoittimilla. Omat musikaaliset taitoni ovat sen verran alkeellisella tasolla, etten malta perehtyä aiheeseen tälläkään kertaa. Erillisiin koppeihin pääsee myös laulamaan tai opettelemaan vuosikymmenten takaisia suosikkitansseja Macarenasta lähtien. British Music Experience on ihan kiva paikka, mutten laske sitä Liverpoolin pakollisten nähtävyyksien joukkoon.

---

Royal Liver Building

Heti Cunard Buildingin vieressä kohoaa Liverpoolin kenties ikonisin maamerkki, Royal Liver Building. Rakennuksen molempia satametrisiä torneja koristaa kaupungin symbolia, myyttistä Liver birdiä esittävä patsas. Merimetsoa muistuttavista linnuista Bella katsoo merelle ja Bertie toisesta tornista kaupunkiin päin. Paikallisen uskomuksen mukaan Liverpool on tuhon oma, jos linnut lentävät pois. Komea talo rakennettiin alun perin vakuutusyhtiö Royal Liver Groupin toimitaloksi. Rakennukseen ja sen näköalapaikkaan voi tutustua kierroksilla, joita saa varata Liver Building Tour -sivustolta. Katselimme nyt rakennusta vain ulkoapäin, mutta varsinkin näköalapaikka kiinnostaisi, jos vielä palaan Liverpooliin.

---

Pier Headin museot ja lauttaterminaali

Kävimme Liverpoolissa peräti kolmessa musiikkiaiheisessa museossa, minkä vuoksi muihin museoihin tutustuminen ei tällä kerralla jaksanut innostaa. Pier Headin laidalla toimiva ilmainen Museum of Liverpool lienee silti hyvin kiinnostava vierailukohde. Museon pysyvät ja vaihtuvat näyttelyt esittelevät kaupungin historiaa hyvin monipuolisesti. Samoilta kulmilta löytyy myös taidemuseo Tate Liverpool, joka on remontin vuoksi väliaikaisissa tiloissa ainakin kevääseen 2027 saakka. Samassa naapurustossa sijaitseva merenkulkumuseo Maritime Museum on sen sijaan kokonaan suljettu uudistustöiden vuoksi. Museo on tarkoitus avata vuonna 2028, jos vain rahoitus järjestyy.

Pier Headista löytyy museoiden lisäksi lauttaterminaali, joka on nimetty Gerry Marsdenin mukaan. Gerry and the Pacemakersin laulaja muistetaan muun muassa 1960-luvun hittikappaleesta Ferry Cross the Mersey, joka on rakkaudentunnustus Liverpoolille. Mersey-joella järjestetään vajaan tunnin mittaisia risteilyjä, mutta me pysyttelemme tällä matkalla kuivalla maalla. Mieleeni jää vahva muisto tuulisesta rannasta ja auringon painumisesta Merseyn vastarannalla häämöttävän Birkenheadin taakse.

---

Viihtyisä Royal Albert Dockin alue

Pier Headin naapurista löytyvä Royal Albert Dock on entisistä telakka- ja varastorakennuksista koostuva viihdekeskus Merseyn rannalla. Satama-altaan ympärillä on runsaasti ravintoloita, muutama kauppa, pari hotellia sekä esimerkiksi The Beatles Story -museo.

Merellistä historiaa huokuva punatiilinen alue on varsin viihtyisä paikka viettää iltaa ruoasta nauttien. Me päädymme italialaiseen ravintolaan, mutta Royal Albert Dockin tarjontaan kuuluvat myös vaikkapa intialaiset ja meksikolaiset maut paikallisia perinneruokia unohtamatta.

---

Eloisa Bold Street

Yksi keskustan mielenkiintoisimmista kaduista on hipsterihenkinen Bold Street, jonka varrella vallitsee poikkeuksellisen eloisa tunnelma. Monet ravintolat ovat levittäneet terassinsa kadulle, jolla riittää paljon kulkijoita. Tarjolla näyttäisi olevan makuja eri puolilta maailmaa. Kuljemme kadun halki pariin otteeseen ja pysähdymme kerran nauttimaan turkkilaisen kahvilan herkuista.

Bold Streetiltä löytyy paljon persoonallisia pikku puoteja, joista erityisesti vintage-vaatteita myyvät kaupat kiinnostavat tyttäriämme. Kuvassa näkyvä Cow Vintage tuli tutuksi jo Manchesterissa. Jos tämän tyyppiset kaupat kiinnostavat, kannattaa poiketa tutkimassa myös ainakin Resurrection sekä Soho’s Liverpool.

---

St Lukes Bombed Out Church

Liverpool joutui tärkeänä satamakaupunkina saksalaisten kovan pommituksen kohteeksi toisen maailmansodan aikana. Sodan jäljet näkyivät kaupungissa kauan, ja jotain on yhä jäljellä. Bold Streetin päässä kohoava Pyhän Luukkaan kirkko tunnetaan yleisesti Pommitettuna kirkkona, sillä siitä ovat pystyssä ainoastaan seinät. Rauniokirkosta ja sen pihamaasta on kehittynyt suosittu tapahtumapaikka, jossa järjestetään esimerkiksi konsertteja ja näytelmiä sekä myös hääparien vihkimisiä. Meidän käydessämme pihalle on pystytetty baari, jonka antimista kansa nauttii rennosti puisten pöytien äärellä.

Rauniokirkon pihalla on kahta kättelevää sotilasta esittävä patsas. Miesten välissä on jalkapallo. Taideteos kuvaa todellista tapahtumaa ensimmäisestä maailmansodasta. Länsirintamalla pidetyn lyhyen joulurauhan aikana joukko saksalaisia ja englantilaisia sotilaita tapasi toisensa ja pelasi spontaanin jalkapallo-ottelun, ennen kuin vihollisuudet seuraavana päivänä jatkuivat. Patsaalla on suuri symbolinen arvo erityisesti täällä Pommitetun kirkon juurella. Veistoksen toteuttanut Andy Edwards on tehnyt useita jalkapalloon tai musiikkiin liittyviä patsaita, kuten esimerkiksi Pier Headista löytyvän The Beatles -patsaan.

---

Nykytaiteen ystävien Bluecoat

Liverpoolin keskustassa on useita kauniita rakennuksia. Pysähdymme ohi kulkiessamme Bluecoatin kohdalle. 1700-luvulta peräisin olevan rakennuksen nimi viittaa sen historiaan hyväntekeväisyyskouluna. Britannian Blue Coat Schoolit tarjosivat vähäosaisille lapsille ilmaista koulutusta – sekä siniset takit. Rakennuksessa toimii tänä päivänä nykytaiteen keskus, jossa järjestetään ilmaisia vaihtuvia näyttelyitä sekä muita tapahtumia. Ihmisten kohtauspaikaksi suunniteltuun kokonaisuuteen kuuluu myös taiteilijoiden työtiloja, kotiruokaa tarjoava kahvila sekä sisäpihalta löytyvä puutarha.

---

Monumentaalinen St George’s Quarter

Liverpoolilla on monet kasvot, ja kaupungin mahtipontiseen puoleen voi tutustua kävelemällä pienen kierroksen St George’s Quarterin alueella. Kookkaista vanhoista rakennuksista koostuva alue sijaitsee aivan päärautatieasema Lime Streetin vieressä. Jykevien pylväiden koristamiin taloihin kuuluvat perinteikäs Empire Theatre, eri maiden kulttuureita ja luonnontiedettä käsittelevä World Museum, suuri taidemuseo Walker Art Gallery sekä kuvassa näkyvä St George’s Hall, jossa toimii muun muassa konserttisali.

Me käymme tällä alueella sisällä ainoastaan Liverpoolin keskuskirjastossa, jossa jo aulan moderni kupoli tekee vaikutuksen. Hengähdämme myös St George’s Hallin takaa löytyvässä St John’s Gardens -puistossa, joka on ydinkeskustan harvoja viheralueita.

---

Boheemi Lark Lane

Liverpoolista löytyy kyllä vehreyttä ja väljyyttä, kun vain lähtee ydinkeskustan ulkopuolelle vaikkapa paikallisbussilla. Jäämme kyydistä Lark Lanen lähistöllä ja kävelemme kadun päästä päähän. Kaunis kesäinen lauantai-ilta on houkutellut terasseille paljon hyväntuulisia ihmisiä. Värikäs Lark Lane tuntuu olevan täynnä elämää, ruokien tuoksua, lasien kilinää ja puheensorinaa. 

Boheemin ja yhteisölliseltä vaikuttavan kadun varrella on paljon ravintoloita, baareja ja persoonallisia pikku putiikkeja, joista viimeksi mainitut ovat ohi kulkiessamme jo kiinni. Lark Lane muistuttaa keskustan Bold Streetiä, vaikka sijaitseekin hieman syrjäiseltä vaikuttavassa lähiössä.

---

Vehreä Sefton Park

Heti Lark Lanen päästä alkaa laaja puisto Sefton Park, jonka halki on mukava kävellä. Näemme puiden reunustamia kävelyteitä, leikkipuiston, kahvilan, tenniskenttiä ja lammen, jolle voisi lähteä soutelemaan. Keidasmaisen puiston varsinainen helmi on Palm House, jonka sisällä on runsaasti eksoottisia kasveja. Me joudumme ihailemaan vanhaa kasvihuonetta vain ulkoa päin, sillä sisällä on paikalla käydessämme meneillään hääjuhla.

---

Liverpool ONE -kauppakeskus

Aivan ydinkeskustassa toimiva Liverpool ONE -kauppakeskus on vilkas kaupunkilaisten kohtauspaikka, josta löytyy monenlaisia merkkiliikkeitä ja ravintoloita sekä esimerkiksi elokuvateatteri Odeon. Perheemme teinit kiertävät täällä vaateliikkeitä ja poikkean itse sekä Evertonin että Liverpoolin jalkapallojoukkueiden kauppoihin. Aktiviteetteja löytyy samaan kompleksiin kuuluvasta paikasta nimeltä Gravity MAX, jossa pääsee kokeilemaan vaikkapa keilailua, minigolfia tai mikroautoilua.

---

Muuta nähtävää Liverpoolissa

Vaikka meillä oli kolme päivää aikaa tutustua Liverpooliin, jäi monta kohdetta vielä näkemättä. Liverpoolin protestanttinen katedraali on Britannian suurin. Rakennuksessa houkuttelee sisätilojen lisäksi torni, jonka päältä aukeaa kuvien perusteella huikea maisema yli kaupungin. Liverpoolista löytyy myös hyvin persoonalliselta näyttävä katolinen Liverpool Metropolitan Cathedral, joka tunnetaan paremmin lempinimellä Paddy’s Wigwam. Paddy viittaa katolisiin irlantilaisiin ja Wigwam intiaanitelttaa muistuttavaan ulkomuotoon. Meiltä jäi tutkimatta myös Liverpoolin Chinatown, jonka komean portin näimme vilaukselta bussin ikkunasta. Katutaidetta voisi puolestaan käydä katselemassa Baltic Trianglen alueella.

Keskellä kaupunkia kohoava paikallinen Näsinneula eli näköalatorni St Johns Beacon on ollut suljettuna vuoden 2025 alusta lähtien, mutta avataan toivottavasti taas joskus yleisölle. Liverpoolin pubeista kiinnostaisivat erityisesti upeista sisätiloistaan tunnettu Philharmonic Dining Rooms sekä The Beatlesin ensimmäinen keikkapaikka The Jacaranda.

Ymmärrän hyvin, että jotkut vierailijat voivat kokea Liverpoolin keskinkertaisena matkakohteena. Kyseessä ei ole Euroopan näyttävin, säältään houkuttelevin tai nähtävyyksiltään runsain kaupunki. Minuun Liverpool teki kuitenkin suuren vaikutuksen ja vei kliseisesti sanottuna palan sydämestä. Oli kovin mukavaa viettää perheen kanssa yhteistä aikaa Liverpoolissa ja nauttia kiireettömistä lomapäivistä. Pidän liverpoolilaisten jalkapallohulluudesta ja The Beatles -kohteiden herättämistä nostalgisista tuntemuksista, minkä lisäksi scouse nousi kerralla suosikkiruokieni joukkoon. Olen myös huomannut, että vanhat satamakaupungit vetoavat reissumiehen luonteeseeni yllättävän vahvasti. Totta kai pidän myös siitä, kuinka paljon irlantilaiset ovat vaikuttaneet Liverpooliin.

Eräs syyllinen Liverpooliin liittyviin tunteisiini on Waterstonesin kirjakaupasta hankkimani John Winterin kirja Blame It On The Beatles… And Bill Shankly. Etsin jotakin kaupunkiin sijoittuvaa kirjaa, ja tämä opus ikään kuin löysi minut. Teos kertoo teini-ikäisestä Tonysta, joka kasvaa kohti aikuisuutta 1960-luvun Liverpoolissa. Mukaansatempaavan fiktiivisen tarinan taustalle on sijoitettu mahtava määrä historiallisia tapahtumia, joiden keskiössä ovat erityisesti The Beatles sekä Bill Shanklyn valmentama Liverpoolin jalkapallojoukkue. Kirja on yksi parhaista lukemistani, ja lainaan siitä tähän loppuun yhden vapaasti käännetyn lauseen. Liverpool oli todellakin hyvin erilainen kuin Lontoo, mutta sen erikoinen taika lumosi minut jälleen. Tuon taian vuoksi haaveilen palaavani Liverpooliin pian uudelleen.

Liverpool tunnetaan ennen kaikkea jalkapallosta sekä The Beatlesin musiikista. Vaikka vuosikymmenet vaihtuvat, kuuluvat The Beatles -kohteet yhä kaupungin suosituimpiin nähtävyyksiin. Kävimme tutustumassa Johnin, Paulin, Georgen ja Ringon tarinaan paikan päällä.

Tuskin millään muulla musiikkiyhtyeellä on ollut kaupungilleen yhtä suuri merkitys kuin The Beatlesilla Liverpoolille. Mersey-joen satamakaupunki oli vielä 1950-luvulla ankea paikka, jossa toisen maailmansodan jäljet näkyivät karusti kaikkialla. Alakulon keskeltä alkoi kantautua merseybeatiksi kutsuttua musiikkia, jonka amerikkalaiset vaikutteet saapuivat Liverpooliin Atlantin yli kulkeneiden valtamerilaivojen mukana.

1960-lukua voi kutsua Liverpoolin kulta-ajaksi. Suosituin merseybeat-bändi The Beatles nousi paikallisilta klubeilta ennennäkemättömään maineeseen, ja Liverpool olikin yhtäkkiä eräänlainen maailman nuorisokulttuurin pääkaupunki, jossa tapahtui jatkuvasti jotain jännittävää. Kaupungin itsetunto kohosi samanaikaisesti myös jalkapallon avulla, kun Bill Shanklyn valmentama Liverpool FC nousi kakkosdivisioonasta Englannin kärkiseuraksi.

The Beatles hajosi lopullisesti vuonna 1970, minkä jälkeen aihe unohtui Liverpoolissa taka-alalle. Ohuet toiveet bändin paluusta haudattiin John Lennonin mukana joulukuussa 1980, kun laulaja oli ammuttu kuoliaaksi New Yorkissa. Traaginen tapahtuma siirsi The Beatlesin peruuttamattomasti historiaan, ja nostalgian herätessä Liverpooliin alettiin kehittää bändiin liittyviä nähtävyyksiä. Vielä tänä päivänäkin liverpoolilaiset ovat silminnähden ylpeitä kuuluisista pojistaan, ja fanit kautta maailman tekevät pyhiinvaelluksia Fab Fourin syntysijoille.

Minä olen aina pitänyt The Beatlesin musiikista, mutten voi kutsua itseäni mitenkään erityiseksi faniksi. Yhtyeen tarina on kuitenkin harvinaisen mielenkiintoinen, ja tuntui todella kiehtovalta tutustua aiheeseen liittyviin nähtävyyksiin. Niitä kyllä Liverpoolissa riittää.

---

The Beatlesin patsas

Jokirannasta läheltä ikonista Royal Liver Buildingia löytyy The Beatlesin neljää hahmoa esittävä näköispatsas, jonka ympärillä riittää ohi kulkiessamme paljon valokuvaajia. Paul McCartney, George Harrison, Ringo Starr ja John Lennon ovat pronssiin valettuina jonkin verran luonnollista kokoaan suurempia. Legendaarisen The Cavern Clubin lahjoittama ja taiteilija Andy Edwardsin toteuttama teos perustuu valokuvaan, joka otettiin samalla paikalla vuonna 1963. Patsas paljastettiin joulukuussa 2015, jolloin oli kulunut tasan 50 vuotta The Beatlesin viimeisestä esiintymisestä kotikaupungissaan. Konserttipaikkana oli tuolloin maineikas Empire Theatre, joka on toiminnassa edelleen.

---

Liverpool Beatles Museum

Liverpoolista löytyy kaksi The Beatlesiin keskittyvää museota, jotka ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Erityisesti yhtyeen syntyhistoriaan ja alkuvaiheisiin pääsee tutustumaan perusteellisesti Liverpool Beatles Museumissa, joka toimii musiikkia sykkivän Mathew Streetin varrella. Ostin pääsyliput varmuuden vuoksi ennakkoon, mutta sisäänkäynnillä ja itse museossa on käydessämme väljää. Lippuja netistä ostettaessa pitää valita vierailupäivä, muttei kellonaikaa.

Liverpool Beatles Museum on bändin ensimmäisen rumpalin Pete Bestin velipuolen Roag Bestin kokoama. Roag on hankkinut laajan kokoelman bändiin liittyvää esineistöä ennen kaikkea Peteltä, äidiltään Mona Bestiltä sekä isältään Neil Aspinallilta, joka toimi The Beatlesin kiertuemanagerina. Tältä pohjalta on hyvin luonnollista, että bändin alkuvaiheita käydään läpi erityisen perusteellisesti, toki menestysvuosia unohtamatta. Museon vahvuus on laaja alkuperäisten esineiden kokoelma, johon kuuluu kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää soittimista lähtien. Liverpool Beatles Museumissa on havaittavissa lievää kotikutoisuutta, mutta toteutus on toimiva siitäkin huolimatta, että näyttely perustuu vain vitriineihin asetettuihin esineisiin. Taustalla soivat tietenkin yhtyeen tutut hitit. Meiltä kuluu museossa reilut puolitoista tuntia.

 
Kolmikerroksisen museon ensimmäinen osa on pyhitetty vuosille 1959–62, jolloin bändi syntyi ja alkoi saavuttaa suosiota. Peten äiti Mona Best perusti vuonna 1959 Casbah Coffee Clubin, jossa seudun bändit pääsivät esiintymään paikallisille nuorille. Avajaisillan bändinä soitti The Quarrymen, jonka John Lennon oli perustanut vain 15-vuotiaana vuonna 1956. Bändin kokoonpano ehti vaihtua moneen otteeseen, mutta Casbah Coffee Clubin avajaisten aikaan mukana olivat jo myös Paul McCartney sekä George Harrison. Kolmikko auttoi Mona Bestiä klubin maalaamisessa ennen avajaisia. Yhtye koki paikan omakseen ja esiintyi Casbahissa niin The Quarrymenin kuin myöhemmin The Beatlesin nimellä lukuisia kertoja kesään 1962 saakka.

The Beatles vakiintui bändin nimeksi elokuussa 1960. Se esiintyi ensi kertaa uudella nimellään Liverpoolin The Jacaranda -klubilla. Yhtyeeseen kuuluivat edellä mainitun kolmikon lisäksi basisti Stuart Sutcliffe sekä rumpaliksi juuri valittu Pete Best. Heti ensimmäisen keikkansa jälkeen The Beatles matkusti Hampuriin. The Jacarandan perustaja Allan Williams oli järjestänyt yhtyeen vakioesiintyjäksi hampurilaiselle rockklubille, ja pesti kesti yli kolme kuukautta. Matka päättyi ikävästi, kun Harrison, McCartney ja Best karkotettiin maasta. Bändi oli tehnyt sopimuksen kilpailevan klubin kanssa, jolloin edellinen työnantaja ilmiantoi pojat poliisille. Harrisonia syytettiin alaikäisenä työskentelystä ja kahta muuta tuhopolton yrityksestä. Museossa on nähtävillä McCartneyn Saksan poliisille kirjoittama anteeksipyyntökirje sekä muutamia muita kiinnostavia kirjeitä.

The Beatles vietti Hampurissa vuosina 1960–62 kaikkiaan viisi jaksoa esiintyen ahkerasti paikallisilla klubeilla. Stuart Sutcliffe ei kehittynyt muusikkona muun yhtyeen tahtiin, joten hän jättäytyi pois bändistä keskittyäkseen taideopintoihinsa. Sutcliffe valitettavasti menehtyi pian tämän jälkeen aivoverenvuotoon. Liverpoolissa The Beatlesin vakiopaikaksi muodostui The Cavern Club, jossa bändi esiintyi lähes kolmesataa kertaa.

 
Pete Best erotettiin bändistä The Beatlesin läpimurron kynnyksellä elokuussa 1962, kun yhtye alkoi levyttää Abbey Roadin studioilla Lontoossa. Pääsyynä oli, ettei Pete ollut riittävän hyvä rumpali. Hän oli muihin bändin jäseniin verrattuna hiljaisempi, eikä viettänyt vapaa-aikaansa Johnin, Paulin ja Georgen seurassa. Myös Peten äidin Mona Bestin vaikutusvaltaista suhdetta bändiin pidettiin ongelmallisena. Pete itse on kuitenkin yhä vakuuttunut siitä, että perimmäisenä syynä erottamiseen oli kateus. Bändin komein kaveri oli nimittäin useimpien naispuolisten fanien suurin suosikki. Kuvassa on Peten rumpusetti The Beatlesin ajoilta.

Pete Bestin erottaminen sai faneilta järkyttyneen ja vihaisen vastaanoton, mutta tilanne rauhoittui pian. Bestin tilalle otettiin karismaattinen rumpali Richard Starkey, joka oli käyttänyt jo muutaman vuoden taiteilijanimeä Ringo Starr. Museon toisessa kerroksessa on materiaalia ja matkamuistoja The Beatlesin maailmankiertueilta ja suurimmilta Beatlemanian vuosilta 1963–66. Bändi eli hyvin kiireistä elämää, joka oli täynnä konsertteja, levytyksiä, matkustamista ja julkisia esiintymisiä.

Museon kolmas kerros kuvaa vuosia 1966–70, jolloin The Beatles ei enää konsertoinut lainkaan vaan keskittyi levyjen tekemiseen. Yhtyeen imago muuttui ja musiikista tuli yhä kokeellisempaa. Taustalla oli myös huumekokeiluja, joskin erilaisia päihteitä oli ollut käytössä aiempinakin vuosina. Bändin jäsenet erkaantuivat toisistaan niin musiikillisesti kuin muutenkin, ja The Beatlesin hajoaminen oli enää ajan kysymys. Kolmannessa kerroksessa on esillä erilaisia The Beatlesista tehtyjä muistoesineitä ja oheistuotteita, jotka ovat varsinkin Yellow Submarineen ja Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandiin liittyen hyvin värikkäitä.

---

The Beatles Story

Liverpoolin toinen The Beatles -museo löytyy Royal Albert Dockin alueelta Merseyn rannan tuntumasta. The Beatles Story on edelliseen museoon verrattuna selvästi suositumpi ja kaupallisempi. Bändin tarina kerrotaan täällä visuaalisesti näyttävään tyyliin, joten näyttelyn kiertäminen on hauska kokemus vaikkei The Beatles suurta intohimoa herättäisikään. Lippujen ostaminen ennakkoon on tämän museon kohdalla vähintäänkin suositeltavaa, sillä paikalla on saapuessamme paljon ihmisiä. Henkilökunta huolehtii siitä, että sisään pääsee vain ennakkoon valitulla kellonlyömällä ryhmä kerrallaan.

Täällä taustalla ei soi musiikkia, vaan kaikille jaetaan laitteet, joista voi kuunnella selostusta kulloinkin kohdalla olevista aiheista sekä katsella pieniä videopätkiä. Ääniopastus on mielestäni hyvin toteutettu. Museovierailun ensi hetket herättävät hieman epäluuloja, sillä ruuhkaa on niin paljon, ettei etenemisnopeuteen voi itse vaikuttaa. Sisätilat tuntuvat myös varsin kuumilta. Ihmisjoukko onneksi hajaantuu vähitellen ja edessä on paljon mielenkiintoista nähtävää. Hienosti toteutettu näyttely vie vahvasti 1960-luvun tunnelmiin ja pitää otteessaan loppuun saakka.

Toisin kuin edellisessä museossa, täällä on vähemmän alkuperäisiä esineitä ja enemmän teemaan liittyviä asetelmia. Kuvassa näkyy Mersey Beatin toimitus. Bill Harryn perustama musiikkilehti oli suunnattu nuorelle lukijakunnalle ja se toimi muutaman vuoden ajan tärkeänä paikallisena tiedonlähteenä. The Beatles oli esillä usein, osittain myös siksi että Harry oli John Lennonin luokkakaveri Liverpool Art Collegessa.

John Lennonin ja Paul McCartneyn ensimmäiset kitarat sekä The Beatlesin alkuvaiheiden monet muutkin soittimet olivat peräisin Hessy’s Music Shopista Liverpoolista. Hessy’s myi soittimia velaksi, mikä helpotti monien aloittelevien bändien hankintoja. The Beatlesille oli ehtinyt kasaantua jo melkoisesti maksettavaa ennen kuin manageri Brian Epstein otti yhtyeen huomaansa ja kävi kuittaamassa velat pois.

 
Yksi museon hienoimpia toteutuksia on kopio The Cavern Clubista. Varsin aidon näköisessä ympäristössä voi istahtaa katselemaan esiintymislavaa, jossa ei tosin näy artisteja. Samalla voi kuunnella ja lukea tietoa The Cavernin historiasta. Paikallinen kellariklubi oli monien merseybeat-bändien ponnahduslauta suuremmille estradeille. The Beatles esiintyi täällä peräti 292 kertaa.

Kierros jatkuu Brian Epsteinin johtamaan NEMS-levykauppaan, josta Liverpoolin nuoriso kävi ostamassa musiikkia kuunneltavakseen. Epstein kuuli asiakkailtaan The Beatlesista ja luki bändistä myös Mersey Beat -lehdestä, ennen kuin näki nelikon ensi kertaa lavalla levykauppansa lähellä sijainneessa The Cavernissa. Brian Epstein tarjoutui yhtyeen manageriksi, mikä oli ratkaiseva käänne matkalla menestykseen. Epsteinista tuli eräänlainen The Beatlesin isähahmo, joka hoiti bändin asiat ja piti ryhmän kasassa.

Vaikka The Beatles olikin saanut liverpoolilaiset teinitytöt sekaisin, ei bändi herättänyt heti laajemman yleisön kiinnostusta. Tiettävästi ainakin viisi levy-yhtiötä kieltäytyi yhteistyöstä, kunnes Epstein pääsi sopimukseen EMI:n kanssa. The Beatles pääsi levyttämään Abbey Roadin studioille Lontooseen yhteistyössä tuottaja George Martinin kanssa. Abbey Road pysyi bändin pääasiallisena levytyspaikkana koko loppu-uran ajan. Kävimme Abbey Roadilla ja sen levynkannesta tutulla suojatiellä Lontoon-matkalla pari vuotta sitten.

Museon kuvaus villeistä Beatlemanian vuosista ja Amerikan valloituksesta on toteutettu hauskasti, sillä aluksi istutaan lentokoneen penkeille ikään kuin matkalla New Yorkiin. Bändin jäsenet ihmettelivät laskeutumisen jälkeen kuuluneita ääniä, kunnes ymmärsivät metelin kuuluvan tuhansista kirkuvista faneista. The Beatles teki muutamia Pohjois-Amerikan kiertueita, joilta mainitaan museossa erityisesti televisioesiintyminen Ed Sullivan Show’ssa sekä New Yorkin Shea Stadiumilla järjestetty jättikonsertti.

The Beatles vetäytyi elokuussa 1966 päättyneen Amerikan-kiertueen jälkeen konserttilavoilta, mutta teki yhä uutta musiikkia. Museossa esitellään erilaisen rekvisiitan kera muun muassa kappaleet Penny Lane, Eleanor Rigby, Strawberry Fields Forever, Yellow Submarine sekä Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Sisäiset riidat kävivät lopulta ylitsepääsemättömiksi, ja bändi ilmoitti hajoamisestaan virallisesti keväällä 1970. Hieman sen jälkeen julkaistiin vielä viimeinen albumi Let it be.

Näyttelyn loppuosassa on bändin neljälle jäsenelle omistetut omat kulmauksensa, joissa kerrotaan muun muassa heidän elämästään The Beatlesin hajoamisen jälkeen. Meiltä kuluu tässäkin museossa reilut puolitoista tuntia. Käymme vielä lopuksi museon kahvilassa haukkaamassa hieman välipalaa. Kierros päättyy luonnollisesti suureen matkamuistokauppaan, jossa on The Beatles -aiheisia tuotteita laidasta laitaan.

---

The Cavern Club

Vaikka näimmekin jo museoon rakennetun The Cavern Clubin kopion, haluamme vierailla myös aidolla klubilla Mathew Streetin varrella. Ovella peritään viiden punnan pääsymaksu, minkä jälkeen pääsee laskeutumaan portaat kellarin uumeniin. The Cavern Club on suosittu nähtävyys, joka vetää paljon turisteja puoleensa. Paikka on päiväsaikaan lapsiystävällinen, mutta meno lienee iltaisin huomattavasti riehakkaampaa. Livemusiikkia pääsee kuulemaan jo aamupäivästä lähtien.

Vaihtuvien artistien ohjelmassa on sekä The Beatles -covereita että muita tunnettuja hittejä. Kuulemme vuorossa olevan laulajan esittävän muun muassa Penny Lanen ja Yesterdayn. Musiikki kuulostaa pienessä tilassa varsin kovaääniseltä, vaikka volyymi on taatusti pienempi kuin illan myöhäisinä tunteina.

The Cavern avattiin alun perin jazzklubiksi, mutta konserttien sisältö vaihtui pian rock & rolliin. Täällä kuultiin ahkerasti esiintyneen The Beatlesin lisäksi myös lukuisia muita merseybeat-bändejä. Paikalla 1960-luvulla olleet kehuvat The Cavernin tiivistä tunnelmaa ainutlaatuiseksi. Elämykseen kuuluivat tungos, meteli, kuumuus, hämäryys ja kosteus. Voimakas hajumaailma sisälsi hien lisäksi tupakansavua, desinfiointiainetta, halpoja deodorantteja sekä tuulahduksen viereisessä varastossa säilytetyistä hedelmistä, joista osa oli mädäntynyt.

The Cavern Club suljettiin 1973, kun British Rail pakkolunasti sen maanalaisen junaradan rakentamista varten. Klubin alkuperäiset tilat tuhottiin, mutta rataa ei saatu koskaan tehtyä. The Beatles -nostalgian kohotessa 1980-luvulla syntyi ajatus The Cavernin synnyttämisestä uudelleen. Rakennevauriot hankaloittivat restaurointia, ja nykyinen sali täytyi sijoittaa 90 asteen kulmaan alkuperäiseen verrattuna. Myös sisäänkäynti on hieman eri paikalla kuin alun perin. Lopputulos muistuttaa silti varsin tarkasti alkuperäistä jopa niin, että seinillä ja katossa on käytetty runsaasti alkuperäisiä tiiliä. Esiintymislava on lähellä alkuperäistä paikkaansa ja valtaosa salista sijaitsee siellä missä 1960-luvullakin. The Cavern avattiin uudelleen vuonna 1984.

Tuntuu yllättävänkin sykähdyttävältä viettää tovi historiallisella klubilla, olkoonkin ettei aivan alkuperäistä kokonaisuutta ole enää jäljellä. Täällä voi aistia The Beatlesin ensi vaiheiden henkeä ja kuvitella, millaista oli olla 1960-luvun nuori Liverpoolissa.

---

Mathew Street

Mathew Streetin varrella sijaitsevat The Cavern Club sekä Liverpool Beatles Museum esiteltiin jo yllä, mutta katu on muutenkin mielenkiintoinen vierailukohde. Vielä 1960-luvulla kyseessä oli nuhruinen sivukatu, jonka varrella sattui olemaan nuorison suosima keikkapaikka. Nykyään lyhyen ja kapean kävelykadun varrella on useita baareja, ravintoloita ja matkamuistoliikkeitä.

Kadun varrelta löytyy seinään rennosti nojaileva John Lennonin patsas, joka sijaitsee Wall of Fame -baarin edustalla. Siellä, kuten myös vastapäisessä Sgt Peppersissä on usein livemuusiikkia.

The Cavern Clubia vastapäätä sijaitseva The Cavern Restaurant paljastuu oikein mukavaksi ravintolaksi, jossa viihdymme ja syömme hyvin. Maistan täällä ensi kertaa Liverpoolin tunnetuinta paikallisruokaa scousea, johon ihastun välittömästi. Scouse on hieman karjalanpaistia tai irlanninpataa muistuttava suussa sulava liharuoka, joka tuli aikoinaan kaupunkiin merimiesten mukana. Raumalaista perinneruokaa lapskoussia voidaan pitää scousen suomalaisena versiona. Liverpoolin asukkaista käytetään yleisesti nimitystä scousers.

The Cavern Clubin alkuperäisen sisäänkäynnin edustalla on Cilla Blackin patsas. Cilla Black työskenteli The Cavernin narikassa, mutta paljastui myös lahjakkaaksi laulajaksi, jota rohkaistiin esiintymään. John Lennon esitteli Blackin Brian Epsteinille, joka ryhtyi naisen manageriksi. Cilla Blackista tuli 1960-luvun menestynein brittiläinen naislaulaja ja myöhemmin suosittu televisioesiintyjä.

---

Brian Epsteinin patsas

Keskeisellä Whitechapelin kävelykadulla kivenheiton päässä Mathew Streetiltä vastaamme astelee pronssiin valettu Brian Epstein. Taideteos kuvaa Epsteinin kävelyä patsaan vieressä sijainneesta NEMS-levykaupasta The Caverniin, jossa hän näki The Beatlesin ensi kertaa. Epstein ryhtyi The Beatlesin manageriksi vuonna 1961, ja hänellä oli ratkaiseva rooli bändin nousussa maailmanmaineeseen. Manageri kuoli unilääkkeiden yliannostukseen vain 32-vuotiaana elokuussa 1967. The Beatles esiintyi Epsteinin kuoleman jälkeen enää ainoastaan kerran, erikoisessa jäähyväiskonsertissa Apple Recordsin toimitalon katolla Lontoossa 1969. Brian Epstein toimi The Beatlesin ja Cilla Blackin lisäksi myös muutamien muiden merseybeat-bändien, kuten Gerry and the Pacemakersin managerina.

---

Eleanor Rigbyn patsas

Lähistöltä löytyy vielä yksi The Beatles -aiheinen patsas. Penkillä istuva yksinäinen henkilö on Eleanor Rigby, josta kertova laulu kuuluu bändin tunnetuimpiin. Tommy Steelen taiteilema patsas valmistui vuonna 1982. Eleanorin vieressä oleva pieni varpunen on asettunut patsasta sponsoroineen Liverpool Echo -sanomalehden päälle. Eleanor Rigby on kuvitteellinen hahmo, jonka nimi on kuitenkin löydetty St. Peter’s Churchin kirkkomaalla sijaitsevasta hautakivestä Wooltonin kaupunginosassa Liverpoolissa. Paul McCartney on jälkeenpäin arvellut, että hän on saattanut nähdä hautakiven ja nimi on voinut jäädä hänen alitajuntaansa sitä kautta. Teini-ikäiset John Lennon ja Paul McCartney tapasivat ensi kertaa toisensa juuri St. Peter’s Churchin puutarhajuhlissa, joten paikka on bändin kannalta merkittävä.

---

Penny Lane

Lähdemme kesäisen ilta-auringon paisteessa bussilla keskustan ulkopuolelle ja kuljemme vehreän Sefton Parkin puiston halki kohti Penny Lanea. Tuiki tavallisesta lähiötä halkovasta kadusta tuli maailmankuulu vuonna 1967, kun Paul McCartney loi The Beatlesille omaa lapsuuden ympäristöään kuvaavan nostalgisen kappaleen. McCartney ei asunut Penny Lanen varrella, mutta katu oli hänelle hyvin tuttu.

Vajaan kilometrin mittainen katu on helppo kävellä päästä päähän. Hiljainen ympäristö muuttuu tiiviimmäksi, kun ylitämme rautatiesillan ja etenemme suoraa katua koilliseen päin. Ohitamme pieniä liikkeitä, pari pubia, puiston sekä peribrittiläisiltä näyttäviä kaksikerroksia asuintaloja.

Penny Lane on yhdistelmä aitoa arkipäiväisyyttä sekä bändin fanien pyhiinvaelluskohdetta. Talojen seinillä näkyy aiheeseen liittyviä maalauksia ja ohitamme esimerkiksi yhteisöllisen puutarhan, jonne on kotikutoisesti taiteiltu Beatlesin jäseniä kuvaavia hahmoja.

Aidot Penny Lanen katukyltit ovat niin suosittuja, että niitä on vuosien varrella varastettu ja jälleen uusittu kymmeniä kertoja. Yksi laulu on todellakin luonut ihan tavalliselle ja syrjäisellekin Mossley Hillin lähiökadulle tarunhohtoisen maineen.

Penny Lanen päässä on Saint Barnabasin kirkko, jonka kuoroon Paul McCartney lapsuudessaan kuului. Nyt kirkon edessä komeilee John Lennonin patsas, jossa pronssihahmo nojailee rauhanmerkkiin. Palaamme Penny Lanelta keskustaan bussilla numero 86, jota Paul käytti päivittäisillä koulumatkoillaan. Kerrotaan, että hän tutustui George Harrisoniin matkustaessaan tällä samalla bussilinjalla.

---

Liverpoolin muut The Beatles -kohteet

Vaikka yllä onkin jo lueteltu pitkä lista Liverpoolin The Beatles -kohteita, emme silti ehtineet nähdä kaikkea. Tosifaneille voi suositella ainakin parituntista Magical Mystery Tour -bussikiertoajelua, joka kulkee esimerkiksi bändin jäsenten lapsuudenkotien ja koulujen kautta. Vierailupaikkoihin kuuluu myös Strawberry Field, josta kirjoitettu Strawberry Fields Forever lukeutuu The Beatlesin suurimpiin hitteihin. Strawberry Field oli John Lennonin kodin lähistöllä sijainnut Pelastusarmeijan lastenkoti, jonka pihalla tuleva poptähti kävi usein leikkimässä. Nykyisin paikalla toimii pieni vierailukeskus sekä kahvila. Myös John Lennonin ja Paul McCartneyn lapsuudenkodit ovat avoinna opastetuilla kierroksilla.

Lopuksi pitää mainita vielä Casbah Coffee Club, joka on yhä lähes alkuperäisessä asussaan. Casbah Clubiin saa tutustua ennakkoon varattavilla opastetuilla kierroksilla ja yläkerran huoneisiin voi majoittua Airbnb:n kautta. Liverpoolissa siis todellakin riittää paikkoja The Beatlesista kiinnostuneille ja jotenkin tuntuu, kuin bändin henki leijailisi yhä kaupungin yllä. Mieleeni tulevat John Lennonin sanat kappaleen In my life alusta:

There are places I’ll remember
All my life, though some have changed.
Some forever, not for better;
Some have gone, and some remain.