Englanti
Manchester – työmehiläisten kaupunki
Vietimme kesäisen Englannin-matkan ensimmäiset päivät Manchesterissa. Rosoinen vanha teollisuuskaupunki ei tarjoa suurta määrää maailmanluokan nähtävyyksiä, mutta Manchesterista jäi lämminhenkinen ja ajoittain jopa kotoisa mielikuva.
Mehiläiset tulevat Manchesterissa vastaan kaikkialla. Eivät sentään elävinä pörriäisinä, vaan seinämaalauksina, kuvioina katutolpissa ja roskiksissa tai logoina bussien kyljissä. Kyseessä on kaupungin symboli, joka kuvastaa manchesterilaisten yhteisöllisyyttä ja ahkeruutta. Kovaa työntekoa pidetään täällä arvossa, sillä Englannin Tampere tunnetaan nimenomaan tehdaskaupunkina, jossa elanto on perinteisesti ansaittu otsa hiessä. Myös punatiilinen arkkitehtuuri tuo paikoitellen mieleen Pirkanmaan pääkaupungin. Käyn nyt läpi Manchesterin nähtävyyksiä ja matkavinkkejä parin kaupungissa viettämämme päivän perusteella.
National Football Museum
Manchester tuo monelle ensimmäisenä mieleen jalkapallon, sillä onhan se kahden maineikkaan seuran kotikaupunki. Punapaitainen Manchester United kuuluu Euroopan perinteisiin jättiläisiin, kun taas vaaleansininen Manchester City on menestynyt viime vuosikymmenestä lähtien ennennäkemättömän hyvin. Jalkapallokausi ei ollut vielä matkamme aikaan käynnissä, mutta tutustuimme Manchesterin ydinkeskustassa sijaitsevaan National Football Museumiin. Museo keskittyy lähinnä englantilaiseen jalkapalloon.
Museon neljä kerrosta ovat teemoiltaan hieman erilaisia keskenään. Päänäyttelyssä käydään läpi englantilaisen jalkapallon tarina sopivan perusteellisesti varhaisista syntyvaiheista nykypäivään. Esillä on pelipaitoja, pokaaleja ja monipuolisesti muutakin aiheeseen liittyvää esineistöä. Englannin maajoukkueen historiaa sekä tuloksia kerrataan melko tarkasti ja vuoden 1966 kotikisoissa saavutettua maailmanmestaruutta muistellaan edelleen ylpeydellä. Myös naisten jalkapallo on tuotu hyvin esille, sillä onhan Englanti noussut siinä eräänlaiseksi suunnannäyttäjäksi ammattilaissarjoineen. Juuri Manchesteriin saapuessamme Englannin naisten maajoukkue The Lionesses voitti toisen peräkkäisen Euroopan mestaruutensa.
Museo tuo esille englantilaisen jalkapallon pitkät perinteet ja niiden kunnioittamisen. Pidän täkäläisessä jalkapallokulttuurissa muun muassa siitä, kuinka pienilläkin seuroilla riittää uskollisia kannattajia, jotka seuraavat omiaan niin koti- kuin vieraskentillä. Museossa on näyttelyesineiden lisäksi erilaisia pieniä tietokilpailuja sekä muita pelejä, joita pääsee itse kokeilemaan. Videoilta voi ihailla historiallisia maaleja ja toiseksi ylimmässä kerroksessa pääsee halutessaan potkimaan palloa itsekin. National Football Museum on oikein mukava vierailukohde kaikille jalkapallon ystäville, joskaan kokemus ei mielestäni nouse aivan poikkeuksellisen sykähdyttäväksi.
Manchesterin katedraali
Jalkapallomuseon vierestä löytyvä Manchesterin vanha ja kaunis katedraali edustaa goottilaista tyylisuuntaa. Sisätilat jäävät meiltä valitettavasti näkemättä, sillä käynnissä on vierailumme aikaan jonkinlainen yksityistilaisuus. Harmaantunut ovimies toivottaa meidät mitä kohteliaimmin sanakääntein tervetulleiksi joskus toiste, mutta se vierailu ei toteutunut ainakaan vielä tällä matkalla.
Shambles Square
Katedraalin lähistöllä on muutamia vanhoja rakennuksia, jotka loistavat tunnelmallisena valopilkkuna Manchesterin kaupunkikuvassa. Nykymuotoinen Shambles Square valmistui historiallisesta ulkonäöstään huolimatta vasta vuonna 1999. Ympäristö kärsi pahoja vaurioita IRA:n pommi-iskussa kesäkuussa 1996, minkä jälkeen aloitettiin suuri talojen siirtelyä sisältänyt uudistusprojekti. Parin sadan metrin päässä sijainneita arvokkaita rakennuksia purettiin ja rakennettiin tiili sekä hirsi kerrallaan huolellisesti uudelleen nykyisille paikoilleen. Näin syntyneen Shambles Squaren laidalla kohoaa alun perin vuonna 1552 valmistunut The Old Wellington Inn sekä niin ikään perinteikäs pubi Sinclair’s Oyster Bar.
Arndale Shopping Centre
Katukuva muuttuu täysin, kun kääntyy Shambles Squaren laidalla ympäri. Silloin silmien edessä kiiltävät luksustavaratalo Selfridgesin sekä kauppakeskus Arndalen lasiseinät. Manchester Arndale on yksi Britannian suurimmista kauppakeskuksista ja vetää perheemme shoppailijoita kovasti puoleensa. Yli kahdessasadassa liikkeessä riittää valinnanvaraa laidasta laitaan. Merkkiliikkeitä on monenlaisia ja tarjolla on useampia vaatekauppaketjuja, jotka eivät ole vielä rantautuneet Suomeen.
Northern Quarter
Manchesterin ilme muuttuu värikkäämmäksi ja rosoisemmaksi Arndalen kauppakeskuksen itäpuolella, josta alkaa Northern Quarterin alue. Täällä riittää katutaideteoksia, vintagekauppoja, taidegallerioita, levykauppoja, trendikkäiltä näyttäviä baareja sekä ravintoloita ja kahviloita. Boheemi alue on Manchesterin suosittu hipsterihenkinen kaupunginosa. Vastaavanlaisia kortteleita tuntuu löytyvän nykyään monista eurooppalaisista kaupungeista.
Keskitymme Northern Quarterissa lähinnä käytettyjä vaatteita myyviin vintagepuoteihin, jotka kiinnostavat perheen teinejä. Kierrämme läpi puolen tusinaa liikettä, joista Cow Vintage ja Blue Rinse Vintage kuuluvat suurimpiin ja mielenkiintoisimpiin. En etsi itse ostettavaa, mutta viihdyn hyvin tunnelmasta nauttien. Tällaiset kaupat sijaitsevat välillä mielenkiintoisissa rakennuksissa ja niissä voi aistia paikallista henkeä taustamusiikkia kuunnellen. Haluan käväistä kierroksemme lomassa tutkimassa Classic Football Shirts -puodin tarjontaa, mutta mukaan ei löydy mieluisaa pelipaitaa. Tarjolla on sekä uutuuksia että käytettyjä paitoja vuosien varrelta.
Afflecks
Aivan oma lukunsa Northern Quarterin tarjonnassa on vaihtoehtoinen ostoskeskus nimeltä Afflecks. Historiallisessa rakennuksessa toiminut tavaratalo Affleck & Brown lopetti toimintansa 1970-luvulla, minkä jälkeen tiloihin on kerääntynyt kymmenittäin pieniä paikallisia itsenäisiä yrityksiä. Pääoven yläpuolella lukeva teksti Welcome to the Jungle kertoo omalla tavallaan, mitä tuleman pitää.
Afflecksista on kehittynyt manchesterilainen instituutio, jonka sokkeloista löytyy muun muassa vaihtoehtoista muotia myyviä puoteja, levykauppoja, tatuointiliikkeitä ja kahviloita. Eräässä liikkeessä myydään pelkästään Star Wars -aiheisia tavaroita. Retroa ja räväkkää designia riittää, mutta täältä on turha etsiä ainuttakaan ketjuliikettä.
Afflecks todellakin poikkeaa valtavirrasta ja kelpaa hyvin nähtävyydeksi. Ovella luvatusta viidakosta muistuttaa labyrinttimaisissa tiloissa löyhyävä hiostavan kuuma ilma. Emme viihdy sisällä kovin pitkään, vaikka kierrämmekin kaikki kerrokset ympäri. Portaikot on koristeltu tietenkin mehiläismaalauksilla, kuinkas Manchesterissa muutenkaan.
Afflecksin yhteydestä löytyy Oasikselle omistettu baari Definitely Maybe, jonne on kerätty mittava kokoelma bändiin liittyviä esineitä. Manchesterin suuriin ylpeydenaiheisiin kuuluva Oasis teki juuri ennen matkaamme paluun kotikaupunkiinsa esiintymällä viidessä suuressa konsertissa Heaton Park -puistossa. Koko kaupunki eli kuulemani mukaan nuo päivät melkoisessa Oasis-huumassa, eikä ole epäilystäkään, etteivätkö Noel ja Liam Gallagher kuulu Manchesterin merkittävimpiin henkilöihin.
Chinatown
Euroopan kolmanneksi suurimmaksi mainittu Chinatown houkutteli aikoinaan asukkaita Britannian siirtomaasta Hongkongista, minkä jälkeen muuttajia on tullut enimmäkseen Manner-Kiinasta. Näyttävä portti saattaa herättää korkeampiakin odotuksia, mutta Chinatown on käytännössä varsin pieni ja tiivis alue. Parin kadun varrelta löytyy silti runsaasti hyväntuoksuisia ravintoloita, useita kuplateetä tarjoavia paikkoja sekä tietenkin aasialaisiin tuotteisiin erikoistuneita kauppoja. Pienen alueen etnisyys on helppo huomata, sillä monella vastaantulijalla näyttäisi olevan aasialaisia sukujuuria. Jotta Chinatownista saisi parhaan mahdollisen kokemuksen, kannattaisi tänne saapua nälkäisenä ja valita joku houkuttelevista ravintoloista.
John Rylands Library
Yksi Manchesterin vaikuttavimmista nähtävyyksistä on John Rylands Library. Vuoden 1900 ensimmäisenä päivänä avattu jykevä rakennus on uusgoottilaisen arkkitehtuurin helmi, joka muistuttaa huomattavasti enemmän kirkkoa kuin kirjastoa. John Rylands oli paikallinen liikemies, joka omisti Britannian suurimman tekstiilialan yrityksen. Bisnekset sujuivat niin hyvin, että Rylandsista tuli Manchesterin ensimmäinen multimiljonääri. Ikävä kyllä Rylandsin rikkauksien taustalla oli orjatyövoimalla viljelty puuvilla.
Kun korkeaan ikään ehtinyt herra Rylands siirtyi aikanaan taivaallisille puuvillapelloille, periytyi suunnaton omaisuus hänen vaimolleen Enriquetalle. Leskirouva päätti rakennuttaa miehensä muistoksi kirjaston, jonka hinnaksi tuli nykyrahassa mitattuna yli sata miljoonaa puntaa. Kirjastossa vieraileminen on ilmaista ja erityisesti suuri lukusali on ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Kirjaston tiloissa on kuvauksellisia käytäviä ja muutamia pieniä näyttelyitä, mutta ehdoton päänähtävyys on historiallinen lukusali, joka voisi olla suoraan Harry Potter -elokuvista. Yleisilme on koristeellinen ja melko tummasävyinen. Salin tunnelmallisiin syvennyksiin voi tulla omatoimisesti opiskelemaan vaikkapa oman tietokoneen kanssa. Hyllyissä olevia kirjoja ei sen sijaan pääse noin vaan selaamaan, sillä ne on lukittu lasiovien taakse. Turistien täyttämä sali ei ole rauhallisin mahdollinen ympäristö opiskeluun, mutta kirjaston kauneudesta on varmasti helppo löytää inspiraatiota projektiin jos toiseenkin.
Clound 23 Afternoon Tea
Eräs Manchesterin-vierailumme kohokohdista on Beetham Tower -pilvenpiirtäjän 23. kerroksessa toimiva baari nimeltä Cloud 23. Halusimme nauttia Englannin-matkallamme perinteisen iltapäiväteen, ja täällä se onnistuu hienojen näkymien äärellä. Ylenpalttisen kattauksen hinta on 35 puntaa hengeltä ja siihen sisältyy niin paljon teetä kuin vain haluaa juoda. Sisäänkäynti tapahtuu samassa rakennuksessa toimivan Hilton-hotellin aulan kautta.
Harmi kyllä baarin näköalaikkunoiden vieressä on ainoastaan pöytiä kahdelle, joten neljän hengen perheemme sijoitetaan hieman sivummalle isompaan pöytään. Pöytä on kuitenkin niin korkea, että täältäkin kelpaa katsella maisemia. Jokaiselle tarjotaan kolme erilaista voileipää, kaksi muuta suolapalaa, itse täytettävä skonssi sekä neljä muuta makeaa herkkua. Tänne kannattaa siis saapua nälkäisenä. Kattaus tarjoaa sopivasti vaihtelevia makuja, joskin makeaa on ehkä hieman liikaakin. Nautimme viihtyisän baarin tunnelmasta, sillä iltapäivällä on vielä sopivan hiljaista. Moni tulee tänne maistelemaan pelkkiä cocktaileja, mutta meille oli tärkeää saada kokea aito afternoon tea vihdoin tällä Englannin-matkalla.
Piccadilly Gardens
Piccadilly Gardens -aukio on yksi manchesterilaisten tärkeimmistä kohtaamispaikoista. Nurmialue sekä suihkulähde tuovat kaivattua raikkautta kaupunkikuvaan, ja aukiolla järjestetään toisinaan erilaisia tapahtumia. Nyt kesällä ulkoilmaan on pystytetty baarialue, jossa voi kuunnella musiikkia ja ostaa katuruokaa. Piccadilly Gardensin sijainti on hyvin keskeinen, sillä esimerkiksi Northern Quarter alkaa heti aukion laidalta ja Arndalen kauppakeskus sijaitsee vain kivenheiton päässä.
Ilmaiset kaupunkibussit
Piccadilly Gardensin laidalla on bussiasema sekä raitiovaunupysäkkejä, joten täältä on helppo jatkaa matkaa eri puolille Manchesteria. Keskusta on sen verran tiivis, ettemme varsinaisesti tarvinneet kyytejä vaan kävelimme mieluummin joka paikkaan. Manchesterissa on kuitenkin normaalin maksullisen liikenteen lisäksi kaksi ilmaista rengaslinjoilla kulkevaa bussilinjaa 1 ja 2, joista toista ehdimme kokeilla. Ilmainen kiertoajelu kaksikerroksisen bussin yläkerrassa olikin hauska lisä kaupunkiloman ohjelmaan. Toinen ilmaisista linjoista tekee kierroksen ydinkeskustasta etelään ja toinen pohjoiseen päin.
Saint Peter’s Square
Toista mieleen jäänyttä aukiota Saint Peter’s Squarea reunustavat muun muassa pyöreä Manchesterin keskuskirjaston rakennus sekä julkisivultaan näyttävä The Midland -hotelli. Aukiota koristaa myös naisten äänioikeuden puolesta taistelleen aktivistin Emmeline Pankhurstin patsas. Kulman takaa löytyvä Albert Square ja sen laidalla kohoava Manchesterin kaupungintalo on sen sijaan matkamme aikaan remontin vuoksi täysin paketissa. Tämä on sääli, sillä kaupungintalon Lontoon Big Beniä muistuttava torni kuuluu Manchesterin tärkeimpiin maamerkkeihin. Remontti on tarkoitus saada valmiiksi kesällä 2026.
Castlefieldin roomalaiset rauniot
Manchesterilla on pitkä historia. Roomalaiset asuttivat kaupungin nykyisen keskustan alueen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla perustaessaan Mamuciumin linnoituksen. Alkuperäiset jäänteet roomalaisista rakennuksista tuhottiin lähes kokonaan, kun Manchester kasvoi suorastaan räjähdysmäisesti teollisen vallankumouksen yhteydessä. Joitakin rakennuksia on sittemmin rekonstruoitu. Castlefieldsin roomalaiset rauniot eivät sinällään ole kovin ihmeellinen nähtävyys, mutta on hienoa, että Manchesterista löytyy paikka jossa muistella kaupungin syntyä.
Manchesterin kanavat
Kaupunkia halkovilla kanavilla on suuri historiallinen ja symbolinenkin merkitys. Manchester nousi Britannian kehityksen kärkeen Englannin teollistuessa 1700-luvun lopulta lähtien. Tehtaiden tavaraliikenne kulki aluksi maailmalle Liverpoolin sataman kautta. Manchesterilaiset kuitenkin kyllästyivät liverpoolilaisten perimiin tullimaksuihin ja rakensivat oman reittinsä suoraan merelle. Kanavaprojekti luonnollisesti suututti liverpoolilaiset, ja kaupunkien välinen vihanpito on jatkunut näihin päiviin saakka. Tunteet kuohuvat näkyvimmin jalkapallokatsomoissa, mutta piikittelyä kuulee varmasti muutenkin puolin ja toisin, jos puhe vain kääntyy naapurikaupunkiin.
Manchesterissa on useita eri kanavia, ja oma iltakävelymme sijoittuu lähinnä Bridgewater Canalin varrelle Castlefield Basinin lähistöllä. Löysin viime vuonna Birminghamissa kanavien varsilta huomattavan paljon ravintoloita ja muutenkin eloisia paikkoja, mutta ainakin nämä Manchesterissa meille vastaan tulleet rantareitit ovat hiljaisempia. Kapeilla väylillä riittää lenkkeilijöitä ja työmatkalaisia, mutta baarit ovat harvemmassa ja ympärillämme on lähinnä asuintaloja. Meistä on joka tapauksessa mukavaa kävellä veden äärellä ja saada taas uudenlainen näkökulma Manchesteriin.
Rauhallinen kävely ilta-auringon valaisemien kanavien varsilla on miellyttävä kokemus, mutta näemme vain murto-osan kanavaverkostosta ja pienen pätkän Irwell-joen rannasta. Täällä Castlefield Basinin ympäristössä saa katsella muun muassa vanhoja punatiilisiä rakennuksia, rantaan ankkuroituja jokiveneitä sekä erilaisia siltoja. Rochdalen kanavaa seuraavan Canal Streetin varrella värikkäässä Gay Villagessa lienee aivan toisenlainen tunnelma, mutta se jäi meiltä näkemättä.
Manchesterin museot
Manchesterin nähtävyystarjonta voisi olla laajempikin, mutta ainakin museoiden osalta jäi tutkittavaa myös mahdollisille tuleville reissuille. Käymisen arvoisia lienevät ainakin kaupungin henkeen sopiva Science and Industry Museum, ilmainen Manchester Art Gallery sekä muun muassa luonnonhistoriaan ja arkeologiaan keskittyvä Manchester Museum. Manchester muuttuu koko ajan lasiseinäisten pilvenpiirtäjien kohotessa yhä korkeammalle punatiilisen kaupungin yläpuolelle, joten uuttakin koettavaa lienee tulossa.
Pidän tietynlaista rosoisuutta Manchesterin valttina, jota ei kannata hävetä tai piilotella. Sain kohtaamiemme ihmisten perusteella mielikuvan, että hieman karun ulkokuoren sisällä sykkii lämminhenkinen ja yhteisöllinen kaupunki. Mieleeni jäi myös poikkeuksellisen vahvana hetki, kun palasimme Blackpooliin tekemältämme päiväretkeltä illalla Manchesteriin. Ympäristö tuntui silloin oudon vahvasti kotoisalta, vaikka olimmekin nukkuneet Manchesterissa vasta pari yötä. Manchester ei ehkä nouse Euroopan tai Britanniankaan loistavimpien matkakohteiden joukkoon, mutta jätti silti pienen mehiläisen kokoisen jäljen sydämeen.
Jättimäinen British Museum kuuluu Lontoon suosituimpiin nähtävyyksiin. Eri puolilta maailmaa haalittujen historiallisten esineiden kokoelma on yksi maailman laajimmista, ja sitä pääsee ihmettelemään täysin ilmaiseksi.
Tutustuin British Museumiin maaliskuussa, kun käväisimme parin kaverin kanssa Lontoossa Englantiin suuntautuneen jalkapallomatkan yhteydessä. British Museum oli jäänyt itseltäni edellisillä Lontoon-matkoilla käymättä, vaikka olinkin pari kertaa kävellyt massiivisen rakennuksen ohitse. Nyt kaverini Pasi vaikutti niin kiinnostuneelta egyptiläisistä muumioista, ettei tätä museota voinut jättää mitenkään väliin. Hyvä niin, sillä museovierailu oli mielenkiintoinen kokemus.
British Museum on ilmainen, mutta suuren suosion vuoksi on erittäin suositeltavaa hankkia museon nettisivuilta maksuton ennakkolippu, joka takaa sisäänpääsyn valittuna ajankohtana. Saavumme paikalle arkisena iltapäivänä, jolloin varsinaista jonoa ei ole, vaan pääsemme kävelemään suoraan turvatarkastukseen. Reput tutkitaan päällisin puolin, mutta ennakkolippuja ei tällä kerralla tarvitse näyttää lainkaan.
Museossa on sujuvasta sisäänpääsystä huolimatta melko paljon ihmisiä. Reput ja takit voisi jättää säilytykseen, mutta koska narikkaan on pitkä jono, päätämme pitää ne mukanamme. Saavumme aluksi valoisaan aulatilaan, jonka virallinen nimi on komealta kuulostava Queen Elizabeth II Great Court. Vanha sisäpiha avattiin täysin uudistettuna ja lasikatolla varustettuna vuonna 2000.
Lontoon Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitseva British Museum perustettiin vuonna 1753 ja avattiin muutamaa vuotta myöhemmin maailman ensimmäisenä yleisölle avoimena kansallismuseona. Museo toimi aluksi Montagu Housessa, mutta tilat kävivät pian ahtaiksi. Nykyinen kreikkalaistyylistä uusklassismia henkivä päärakennus valmistui alkuperäisen museon paikalle 1850-luvulla.
Museon tehtävänä on esitellä ihmiskunnan historiaa ja kulttuuria eri puolilta maailmaa. Sekä aihe että museon kokoelma ovat käsittämättömän laajoja. British Museumin hallussa on noin kahdeksan miljoonaa esinettä, joista esille mahtuvien määrä rajautuu alle sataantuhanteen. Näyttelykartan pääotsikoita ovat Kreikka ja Rooma, Eurooppa, Egypti, Lähi-itä, Aasia, Afrikka sekä Amerikat.
Jättimäinen kokoelma tekee vaikutuksen, mutta herättää myös kysymyksen siitä miten tämä kaikki on päätynyt Lontooseen. Kolonialistinen Britannia on tehnyt vuosisatojen aikana lukemattomia valloitus- ja ryöstöretkiä eri puolille maailmaa, ja moni valtio on vaatinut esineiden palauttamista takaisin. British Museum vetoaa asemaansa maailman kulttuuriperinnön vaalijana ja lupaa tarjota arvokkaille esineille turvallisen säilytyspaikan, mutta näillekin perusteille on olemassa vasta-argumentteja. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Egyptissä, Kreikassa ja muutamissa Afrikan maissa on toivottu esineiden palauttamista alkuperäisille mailleen.
Keskitymme vierailullamme lähinnä Egyptiin, jolle on varattu valtavat tilat ensimmäisestä kerroksesta sekä useita huoneita myös ylemmistä kerroksista. Alemman kerroksen tila on suorastaan mahtipontinen. Siellä on nähtävillä paljon suuria veistoksia.
Sukeltaminen Lontoon vilkkailta kaduilta muinaisen Egyptin maailmaan vaatii hetken hengähtämistä, jotta esineitä ja niiden merkitystä malttaisi hahmottaa paremmin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, kuka vitriiniin aseteltuja kaiverruksia on tehnyt. Millaistakohan elämää tuo ihminen on elänyt, ja mitä sattunut ajattelemaan näitä piirroksia tehdessään? Tuskinpa on ainakaan tullut mieleen, että omien käsien jäljet päätyvät joskus vieraaseen maahan miljoonien ihmisten ihmeteltäväksi.
Yksi museon tunnetuimmista esineistä on Rosettan kivi, jolla oli ratkaiseva rooli muinaisen hieroglyfikirjoituksen tulkitsemisessa. Murikka löytyi Napoleonin sotaretken yhteydessä Rosettan kaupungista Egyptistä vuonna 1799. Kiven merkitys perustuu siihen, että siinä on sama teksti hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella sekä kreikan kielellä. Näin ollen esimerkiksi kreikkaa taitava lukija pystyi päättelemään aiemmin tuntemattomien hieroglyfien merkityksen. Napoleonin armeija hävisi myöhemmin samalla retkellä taistelun brittijoukoille, minkä seurauksena Rosettan kivi päätyi lopulta Pariisin sijasta Lontooseen. Egypti on vaatinut kiven palauttamista itselleen.
Pasin kaipaamat muumiot löytyvät toisen kerroksen näyttelyhuoneista. Joukossa on myös muutamia kissojen ja muiden eläinten muumioita. On vaikuttavaa nähdä tuhansia vuosia vanhoja muumioarkkuja, jotka on koristeltu hyvin kauniisti.
Siirrymme egyptiläisten esineiden keskeltä hetkeksi muihin teemoihin. Vaikkapa mayojen tai atsteekkien aikainen Meksiko on mielenkiintoinen aihe, jolle on tosin varattu vain yksi huone. Arvokkaisiin esineisiin kuuluu esimerkiksi atsteekkien tekemä kaksipäistä käärmettä esittävä veistos. Se on mahdollisesti saapunut Eurooppaan konkistadori Hernán Cortésin mukana.
Viereisessä huoneessa päästään Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pariin. Pohdinnan aiheena on muun muassa eurooppalaisten valloittajien vaikutus alkuperäiskansojen yhteisöihin. Pohjois-Amerikkakin on esillä vain hyvin rajatusti, kun taas esimerkiksi Lähi-itää on esitelty paljon laajemmin.
Museon avarissa aulatiloissa toimii kahvila, jossa käväisemme haukkaamassa pientä välipalaa. Kiertelemme vielä tämän jälkeen ympäri aulaa ja kurkkaamme myös kaiken keskellä sijaitsevaan lukusaliin. Se muistuttaa ajasta, jolloin British Museumin tiloissa säilytettiin maan merkittävintä ja suurinta kirjakokoelmaa. Yli kymmenen miljoonaa nidettä siirrettiin vuonna 1997 British Libraryn uuteen kansalliskirjastoon, joka toimii St Pancrasin rautatieaseman vieressä.
British Museum on ilman muuta näkemisen arvoinen museo, jossa saisi helposti vietettyä vaikka kokonaisen päivän. Meille riittää tällä kerralla kaksi tuntia, sillä takana on jo pitkä päivä. Olemme heränneet koti-Suomessa ennen kukonlaulua, suunnistaneet Gatwickin lentokentältä Borough Marketin ruokatorille ja katselleet maisemia The Garden at 120 -näköalatasanteella ennen useamman kilometrin reipasta kävelyä British Museumiin. Pasiakin alkaa tässä vaiheessa kiinnostaa muumioiden sijasta perinteinen brittipubi, joten jätämme museon tyytyväisinä taaksemme. Kenties British Museumiin tulee palattua joskus toistekin. Silloin voisi keskittyä vaikkapa antiikin Rooman tai Kreikan esineisiin.
Museosta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa British Museumin omilta nettisivuilta.
Lontooseen on avattu viime vuosina useita uusia näköalatasanteita, joista ilahduttavan moneen pääsee ilmaiseksi. Maaliskuisen Lontoon-pikavisiitin ohjelmaan mahtui The Garden at 120, jonne pääsi sujuvasti ilman ennakkovarausta.
Meillä on kavereiden kanssa puoli päivää aikaa Lontoossa ennen matkan jatkumista Manchesteriin. Suuntaamme aamulennolta Borough Marketin ruokamarkkinoille, joilta jatkamme kylläisinä London Bridgen ylitse Thamesin pohjoisrannalle. Käymme vielä katsomassa St Dunstan in the East -rauniokirkon ympärille syntyneen puutarhan, ennen kuin käännymme kohti näköalapaikkaa.
Lontoon Cityn alueelle on noussut parissakymmenessä vuodessa lukuisia pilvenpiirtäjiä, ja lisää on edelleen tulossa. Melko pieneltä alueelta löytyykin nykyään useita näköalatasanteita, joilta kelpaa ihailla Lontoon maisemia. Kävin itse pari vuotta sitten Sky Gardenissa, minkä lisäksi Citystä löytyvät myös vierekkäiset Horizon 22 ja The Lookout. Kaikki kolme ovat ilmaisia, mutta sisäänpääsyajan varaaminen ennakkoon on vähintäänkin suositeltavaa. Siksi valintamme osui tällä kerralla The Garden at 120 -puutarhaan, jonne varauksia ei edes oteta ryhmiä lukuun ottamatta vastaan. Rakennus näyttää katutasolta katsottuna mielenkiintoiselta, mutta mietimme peittävätkö ympäröivät rakennukset pahasti näköaloja.
Näköalatasanne sijaitsee osoitteessa 120 Fenchurch Street. Sisäänkäynnille on kertynyt parinkymmenen ihmisen jono, joka saadaan turvatarkastuksen läpi parissa minuutissa. Pääsemme siis pian hissiin, joka kuljettaa hetkessä noin 65 metrin korkeudella sijaitsevalle katolle. Esimerkiksi kesäviikonloppuina lienee vilkkaampaa, mutta jono etenee toivottavasti silloinkin sujuvasti.
Kattopuutarha on varmasti parhaimmillaan myöhemmin keväällä ja kesäaikaan, mutta jo maaliskuussakin on nähtävillä jonkin verran vihreää. Kukkapenkkejä koristavat keltaiset narsissit, kun taas näyttävät sinisateet eli wisteriat odottavat vielä myöhempää kevättä. Kasvit tekevät näköalatasanteesta viihtyisän ja on mukavaa katsella maisemia ulkoilmasta, varsinkin näin poutaisella säällä. Kattopuutarhan alla 14. kerroksessa toimii tyylikkäältä vaikuttava ravintola 14 Hills.
The Garden at 120 avattiin vasta valmistuneen One Fen Court -rakennuksen katolle vuonna 2019. Se suunniteltiin heti alusta alkaen kaikille avoimeksi tilaksi, jonne pääsee ilmaiseksi ilman ennakkolippuja.
On hurjaa ajatella, kuinka paljon City on viime vuosina kehittynyt. Muistan, kuinka lempinimellä The Gherkin eli Suolakurkku tunnettu hauskanmuotoinen pilvenpiirtäjä hallitsi aikoinaan maisemaa. Nyt se on jäänyt pahasti naapuriensa puristukseen.
Edellä mainittu Sky Garden sijaitsee tästä kattopuutarhasta nähtynä lähes käden ulottuvilla. Se toimii lempinimellä Walkie-Talkie tunnetun pilvenpiirtäjän yläosassa saman Fenchurch Streetin varrella.
Vaikka ennakkoon hieman pelkäsinkin maisemien jäävän muiden rakennusten katveeseen, ovat näkymät lopulta yllättävän avaria moneen suuntaan. Länteen päin katsellessa esimerkiksi Saint Paulin katedraali erottuu selvästi ja kuuluisa maailmanpyörä London Eyekin häämöttää kaukaisuudessa. Tämä vastaava maisema on toki viereisen Sky Gardenin korkeuksista vieläkin näyttävämpi.
Upea Tower Bridge ja sen edustalla näkyvä keskiaikainen linna Tower of London kuuluvat kaupungin ikonisimpiin nähtävyyksiin. Nostokurjet kurkottavat kuitenkin kohti taivasta siihen malliin, etten tiedä peittyykö kuvan näkymä jo kovinkin pian. Ympärille nousevat pilvenpiirtäjät varmasti muuttavat näköalatasanteen maisemia, mutta jotain jää toivottavasti jäljellekin.
Vaikka The Garden at 120 on muutamiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna huomattavasti matalampi näköalatasanne, ei se tee kokemuksesta automaattisesti huonompaa vaan paremminkin erilaisen. Lisäkorkeus tietenkin auttaisi joidenkin kohteiden näkemisessä, mutta toisaalta monet rakennukset ovat hieman matalammalta nähtynä ikään kuin lähempänä ja paremmin hahmotettavissa.
The Garden at 120 on kiva vierailukohde, jota voi ilmaisen sisäänpääsynkin vuoksi suositella Lontoon-matkaajille. Tällä katolla voisi olla kiva nauttia joskus vaikka lämpimästä kesäillasta. Eri puolilta kaupunkia löytyy lisää erilaisia näköalapaikkoja, kuten Thamesin etelärannalla kohoava Länsi-Euroopan korkein rakennus The Shard. Mielenkiintoisia voisivat olla myös Crossrail Place Roof Garden Canary Wharfissa, The Post Building Roof Garden Holbornissa tai Lift 109 entisessä Battersean voimalaitoksessa. Maisemia voi ihailla myös vaikka Saint Paulin katedraalin kupolista tai Tate Modern -museosta käsin. Vaihtoehtoja siis riittää monelle tulevallekin Lontoon-matkalle.
Lisätietoja näköalatasanteesta löytyy The Garden at 120:n virallisilta nettisivuilta.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
29.8.2025 at 6:25
Enpä tiennytkään tuosta mehiläissymbolista. Kiinnostavaa. Tuo museo olisi myös kiva päästä näkemään, varmasti kiinnostava kokonaisuus. Vaikka ei nousisikaan aivan Britannian ykköskohteeksi, olisi kaupungissa kiva tosiaan päästä käymään.
Mika / Lähtöportti
30.8.2025 at 11:01
Manchester oli mielenkiintoista nähdä, kun kaupungin nimi on niin tuttu jo lapsuudesta saakka. Kaupungissa riittää mukavasti tutkittavaa pariksi päiväksi, ainakin me löysimme monipuolisesti nähtävää.