Italia
Maaseutulomailua Atrissa Italiassa
Vietimme kesäkuussa kolmen sukupolven loman Abruzzon alueella Keski-Italiassa. Nautimme Atrin kunnan maisemista ja idyllisen keskustan kylätunnelmasta. Pääsin käyttämään italian kieltä jokaisena päivänä ja tutustuimme myös paikallisiin perinneruokiin.
Ai te olette vuokranneet sen talon San Martinosta, täältä tullessa tien oikealta puolelta, ettekö olekin? Myönnän kysyjälle, että hän on oikeassa. Eikä hän ole ensimmäinen. Olemme saapuneet Atrin kunnassa sijaitsevaan lomataloomme vain paria päivää aiemmin ja tuntuu, kuin koko seutu tietäisi missä majailemme. Toisaalta se on tällaisissa maalaiskylissä hyvin ymmärrettävää. Ulkomaalaisia näkyy harvoin ja ainakin suuremmalle porukalle sopivat majoituspaikat ovat vähissä. Totta kai olemme siitä keltaisesta talosta.

Vuokraamamme talo vastaa odotuksiamme upeasti. Neljässä makuuhuoneessa on tilaa kahdeksalle yöpyjälle, terassit ovat viihtyisiä, ja maalaismaisemia on helppo unohtua ihailemaan pitkäksikin aikaa. Näkymiin ei ehdi vajaassa kahdessa viikossa kyllästyä.

Maiseman värit muuttuvat vuorokaudenajan mukaan aamuauringon punerruksesta värikkäisiin iltaruskoihin. Yöllä talon yläpuolella loistavat tähdet ja täysikuu. Atrin keskustan talot häämöttävät muutaman kilometrin päässä, eikä meri ole toisessa suunnassa juuri kauempana.

Osa ajastamme kuluu luonnollisesti uima-altaalla. Ympärillä on oliivitarhoja ja hiljaisuutta, jonka rikkoo vain kuoppaisella tiellä kolisteleva traktori kuormineen. Kun pihalla istuu aikansa hiljaa, saattaa nähdä eläinvieraitakin. Seudulla partioiva viiden villisian lauma ilmestyy välillä tonkimaan tontillemme ja toisinaan musta kissa kurkkii arasti pensaiden raosta.

Vuokratalomme avulias omistajapariskunta on laatinut vieraille kattavan infopaketin seudun ravintoloista, nähtävyyksistä, aktiviteeteista ja kaikesta muusta hyödyllisestä. Yksi tällä tavoin löytämistämme kätketyistä helmistä on Atrin kirkon kulmilla toimiva pieni pastapuoti Sapori da Sogno. Lähes huomaamattoman oven takana tehdään käsityönä erinomaista tuorepastaa. Tämä kuuluu niihin paikkoihin, joissa asiointi onnistuu ainoastaan italiaksi, joten kieliopintoni eivät ole menneet hukkaan. Nautin suuresti siitä, kuinka tunnen kotiutuneeni abruzzolaiselle maaseudulle.

Pastaa tilatessa kysytään ruokailijoiden lukumäärää. Ystävällinen rouva valitsee tarvittavan määrän käsin tehtyjä taikinalevyjä ja yhdistää ne suureksi taikinaksi. Sitten pasta leikataan asiakkaan toivomaan muotoon. Abruzzon tyypillisin pasta on spagettia muistuttava chitarra, mutta saatavilla on myös muualla tunnetumpia nauhapastoja tagliatellea, fettuccinea sekä pappardellea. Taidokasta työskentelyä on hauska seurata. Ostan pastan lisäksi myös herkullisia sfogliatella-leivoksia, jotka ovat levinneet Napolin seudulta muuallekin Italiaan. Hyvää tuorepastaa kelpaa keitellä ja palaan Sapori da Sognoon vielä uudemmankin kerran, sillä nautin pienen puodin tunnelmasta.

Talolla on mukava kokkailla ja viettää kiireetöntä aikaa, joten syömme useimmiten itse tehtyä ruokaa. Keitämme siis pari kertaa pastaa, mutta moni ateria valmistuu myös terassin kaasugrillissä. Kypsennämme muun muassa lampaanlihasta tehtyjä pieniä arrosticini-vartaita, joita tuntuu olevan Abruzzossa tarjolla aivan kaikkialla. Jälkiruoaksi saamme tuoreita kirsikoita, jotka kypsyvät oman tontin puissa.

Abruzzon maaseudulla tuotetaan hyvää viiniä, joten ruokajuomat saa läheltä. Ruggierin viinitila löytyy vain kolmen kilometrin päästä saman tien varrelta. Mutkikas tie on päällystetty, mutta monien muiden kyläteiden tapaan kovin kuoppaisessa kunnossa. Toinen viinipuodin kahdesta työntekijästä osaisi englantiakin, mutta juttelen hetken italiaksi, kunnes meidät ohjataan ulkoterassille istumaan.

Saamme maistiaisiksi kahta valitsemaamme valkoviiniä sekä pientä lähellä tuotettua purtavaa. Leivänpalasten päälle on aseteltu viinintuottajaperheen itse tekemää makkaraa. Juusto on peräisin läheiseltä tilalta, jonka osoitetiedot vaihtavat nopeasti omistajaa. Tuntuu hauskalta kokea, kuinka italialainen puskaradio eli passaparola toimii käytännössä.

Istuskelemme viinitilan terassin varjossa, maistelemme juomia ja kuuntelemme taustalla soivaa musiikkia. Paikallinen herra kurvaa pihaan suurten kannujensa kanssa ja käy hakemassa astiansa täyteen punaviiniä. Ostamme lähtiessämme pari laatikollista juotavaa. Mukana on useampaa eri viiniä, joiden pullohinnaksi laskemme keskimäärin seitsemisen euroa. Jään vielä hetkeksi juttelemaan ja selviää, että vuokratalomme omistaja on viinitilan rouvan hyvä ystävä. Sillä siinä keltaisessa talossahan te majailette, eikö niin?

Olen italiankielisistä keskusteluista niin innoissani, että käyn niitä usein mielessäni läpi jälkeenpäin autoa ajaessani. Vaimo huomaa tämän siitä, että irrotan käsiäni ratista ja heilutan niitä samaan tapaan kuin puhuessani. Jo pelkästään italian kielen ajatteleminen tuntuu mahdottomalta ilman käsien liikkeitä. Pidän kovasti näillä main tapaamistani ihmisistä, jotka vaikuttavat mutkattomilta ja helposti lähestyttäviltä. Vaikka kieli onkin erilainen, uskon Abruzzon maalaisten olevan henkisesti lähempänä vaikkapa suomalaisia maalaisia kuin Italian suurkaupunkien kiireisiä asukkaita.

Käymme kahdesti syömässä Castelli in Aria -agriturismossa vain kilometrin päässä lomataloltamme. Tarjolla on maalaismajoitusta sekä illallisia, jotka täytyy varata etukäteen. Olen iloinen, kun saan tehtyä pöytävarauksen puhelimitse italiaksi. Varatessa kysytään ruokarajoitteista, mutta muuten kokki päättää mitä pöytään kannetaan. Tilan iloinen ja energinen omistaja Nicoletta kertoo olevansa vuokraemäntämme hyvä ystävä, joten yöpaikkamme on täälläkin tiedossa. Ensimmäinen iltamme Castelli in Ariassa on viileä ja sateinen, joten meidät ohjataan sisälle yksinkertaiseen mutta kodikkaaseen ruokasaliin. Saamme aluksi eteemme suorastaan täydellistä carpacciota. Appelsiininkuorilla, rucolalla ja oliiviöljyllä höystetystä lihasta on saatu käsittämättömän herkullista.

Seuraavaksi maistamme Atrin omaa perinneruokaa scrippelle ’mbussea, jota on tapana syödä nimenomaan viileällä säällä. Yksinkertainen ruoka koostuu pilkotuista ohukaisista, joiden sisään on kääritty juustoa. Päälle kaadetaan kuumaa lientä. Pääruoaksi syömme punaviinikastikkeella maustetut pihvit, joiden lisukkeena on talon kulmalla kasvaneita raikkaita vihanneksia. Viiniä saa toki juotavaksikin, ja sitä hörpitään konstailemattomasti vesilaseista. Nautimme vielä myös jälkiruoat ja kahvit sekä talon tarjoamaa paikallista mustaa kultaa eli Atrissa valmistettua lakritsilikööri liquiriziaa. Pidän kovasti agriturismon mutkattomasta maaseudun ilmapiiristä.

Toinen ilta agriturismon herkkujen äärellä on lämpimämpi, joten syömme ainoina asiakkaina suuressa ulkopöydässä. Kukkuloiden ylitse jatkuva maisema yltää merelle saakka. Nicoletta on siirtynyt pääkokki Pieran avuksi keittiöön ja tarjoilua hoitaa juuri Castelli in Ariassa aloittanut mukava mies. Hän on työskennellyt pitkään lammastilalla ja juttelemmekin juustontuotannosta niin pitkälle kuin kielitaitoni riittää.

Alkupaloihin kuuluu suolaisiksi munkeiksi arvioimiamme leivonnaisia. Kyseessä on tällä seudulla hyvin tyypillinen pikaruoka tai alkupala pizz’onta, josta käytetään myös nimeä frittella. Nämä eräänlaiset minikokoiset uppopaistetut pizzapohjat edustavat paikallisten maanviljelijöiden kehittämää köyhää keittiötä ja maistuvat erinomaisesti lähistöllä tuotettujen leikkeleiden sekä pecorinojuuston kera. Ruokaa riittää yllin kyllin, sillä jaamme suuret kulholliset tomaattikastikkeen ja lihapullien kera tarjottua herkullista chitarra-pastaa.

Vatsat täyttyvät liiankin nopeasti, sillä eteemme tuodaan seuraavaksi valtava määrä grillattua lihaa. Saamme vielä seuraksemme talon kissat ja koirat, ennen kuin jatkamme pimenneessä illassa matkaa. Vierailut Nicolettan agriturismossa ovat hienoja kokemuksia, sillä tunnemme itsemme aidosti tervetulleiksi ja ateriointi ainoina asiakkaina upeiden maisemien keskellä tuntuu ylelliseltä. Italialainen ruokakulttuuri perustuu paikallisiin resepteihin, joita ei välttämättä tunneta kovin laajasti. Kokemus onkin mielenkiintoinen myös siksi, että se tutustuttaa perinneruokiin, joita ei muuten löytäisi.

Syömme lähiseudulla myös L’Antico Granaio -ravintolassa, jonka omistajan repliikillä aloitin tämän kirjoituksen. Meidät tai ainakin asuinpaikkamme tunnetaan siis jo valmiiksi illalliselle saapuessamme, sillä ehdin jutella harmaantuneen herran kanssa pitkät pätkät käydessäni tekemässä pöytävarausta. Olemme seitsemältä saapuessamme ensimmäiset asiakkaat, mutta paikallista väkeä kerääntyy illan edetessä useampaan pöytään.

L’Antico Granaio on tyypillinen italialainen maalaisravintola, josta saa konstailematonta ruokaa. Kylmät alkupalat noudattavat perinteistä linjaa juustoineen ja leikkeleineen. Lämpimät alkupalat ovat monipuolisempia, sillä friteeratun juuston, suolatun kalan sekä paahdetun chilin lisäksi tarjolla on myös trippaa. Viipaloitu vasikan vatsalaukku maistuu paljon paremmalta kuin kuulostaa, vaikkei suosikkiruoaksemme nousekaan.

Pääruoaksi pöytään kannetaan jälleen lihaa eri muodoissa, makkaraa sekä tietysti arrosticini-lammasvartaita. Syötävää on enemmän kuin tarpeeksi, ja kaipaisimme vaihteeksi jo jotain muuta kuin lihaa. L’Antico Granaion pääruokalistalta ei kuitenkaan juuri muunlaisia vaihtoehtoja löydy. Makean pizzan nimellä kulkeva jälkiruoka paljastuu abruzzolaiseksi perinnekakuksi, joka on yllättävänkin maukasta. Ateriakokonaisuuden hinnaksi tulee viineineen ja kahveineen vajaat kaksikymppiä henkilöltä.

Runsaiden aterioiden vastapainoksi on hyvä päästä myös liikkumaan. Kirjoitin jo aiemmin Calanchi di Atrin luonnonsuojelualueesta, jonka erikoisten kalliomuodostelmien keskellä kävimme kävelemässä. Kaunis alue jää mieleen lähiseudun parhaana nähtävyytenä ja sieltä on vain lyhyt matka Atrin keskustaan.

Atri on miellyttävä pikkukaupunki, jonka kujia reunustavat ikivanhat rakennukset. Käymme kylällä useampaan kertaan, mutta yleensä iltapäivisin, jolloin kauniiden kujien varsilla on kovin hiljaista.

Ihailemme kukkaistutuksia, rakennusten värikkäitä seiniä ja Atrin siistiä yleisilmettä. Kauppojen ovet pysyvät iltapäivisin suljettuina suurin piirtein yhdestä neljään. Silloin vastaantulijat ovat harvassa ja kaduilla kohtaa todennäköisemmin kissan kuin ihmisen.

Illansuussa kulkijoita on hieman enemmän. Käymme ruokaostoksilla supermarketissa, jonka lihatiskillä tarjotaan muutamat kanansiivet kaupan päälle ja juustotiskillä suositellaan oman alueen parhaita tuotteita. Täällä sentään kukaan ei ryhdy arvailemaan, missä talossa satumme majailemaan.

Välillä käymme keskustassa vain pikaisesti kauppareissulla tai jäätelöbaarissa. Varaamme parilla kerralla reilummin aikaa ja tulemme kiertäneeksi Atrin kujat melko perusteellisesti lävitse.

Nautin suuresti kaikesta näkemästäni ja ihmettelen, miksei Atri ole nykyistä tunnetumpi matkailukohde. Toisaalta koko Abruzzo taitaa olla suurten kansainvälisten turistireittien ulkopuolella ja kenties parempi niin.

Atrin keskipisteenä voi pitää tuomiokirkkoa ja sen edustalle levittäytyvää aukiota. Kirkon julkisivu näyttää hieman erikoiselta, sillä suuri suorakaiteenmuotoinen seinä ei tuntuisi sopivan yhteen matalamman harjakaton kanssa. Löydämme Atrin kujien varsilta muutaman muunkin kirkon.

Tuomiokirkkoa vastapäätä toimivan teatterin sisätilat ovat kuvien perusteella yllättävänkin upeat, mutta ovet pysyvät vierailujemme aikaan suljettuina. Saman aukion laidalta löytyy myös Caffè Duomo, jonka terassilla käymme syömässä jäätelöä. Tuntuu mukavalta istahtaa historiallisen aukion laidalle nauttimaan kiireettömästä hellepäivästä, aistimaan paikallista tunnelmaa ja seurailemaan pulujen liikkeitä.

Omaksi jäätelöbaarisuosikiksemme muodostuu kivenheiton päässä kirkon kulman takana sijaitseva Renén gelateria. Jäätelövalikoima miellyttää ja paikka tuntuu muutenkin kodikkaalta.

Yksi Atrin kohokohdista on keskustan laidalta löytyvä näköalapaikka. Täältä voi ihailla kumpuilevaa maisemaa, joka jatkuu kauempana kohoaville vuorille sekä läheiselle Adrianmerelle saakka. Pysäköin joka kerta Atrissa käydessämme auton näköalapaikan laidalle, joten maisema tulee hyvin tutuksi.

Näköalaa katsellessa on helppo innostua suunnittelemaan retkiä muualle Abruzzoon. Kävimmekin muutamina päivinä tutustumassa niin luontoon kuin vanhoihin kyliinkin. Lue myös muut alueesta kertovat juttuni:
• Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa
• Campo Imperatore – satumaisen kaunis ”Italian Tiibet”
• Calanchi di Atri – luontoretki Abruzzon maisemissa
• Città Sant’Angelo – yksi Italian kauneimmista kylistä
• Historiaa huokuva Civitella del Tronto
• Abruzzon pikkukylät Silvi Paese ja Montepagano
Italia
Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa
Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.
Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
Italia
Lokakuinen lomaviikko Roomassa
Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.
Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.

Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.

Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.

Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.

Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.

Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.

Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.

Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.

Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.

Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.

Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.

Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.

Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.

Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.

Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.

Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.

Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.

Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.

Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.

On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.

Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.

Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.

Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.

Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.

Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.

Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.

Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.

Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.

Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa

Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
28.9.2022 at 10:11
Tänään tuli jätettyä aamiainen väliin. Tätä lukiessa tuli kyllä entistä suurempi nälkä… Ja tuo Calanchi di Atrin luonnonsuojelualue näyttää taas niin upealta.
Mika / Lähtöportti
28.9.2022 at 18:43
Ruoka painottui tässä jutussa enemmän kuin oli alun perin tarkoitus, mutta ruokahan on Italiassa tärkeä asia 😀 Calanchi di Atri on kyllä hieno, noita maisemia on tullut muisteltua monta kertaa jälkeenpäin.
Jenni / Unelmatrippi
28.9.2022 at 20:16
Tästä välittyi jotenkin ihanan lämminhenkinen tunnelma. Varmaan tuo maaseudun lämminhenkisyys on yksi merkittävä syy sille, miksi niin moni ihastuu Italiaan niin palavasti. (Nälkäkin kyllä tuli juttua lukiessa. 😀 ) Haluaisin itsekin joskus kokeilla agriturismoa.
Mika / Lähtöportti
29.9.2022 at 13:45
Mukava kuulla, että lämminhenkisyys välittyi! Koin Atrin ja sitä ympäröivän maaseudun hyvin leppoisana ja lämminhenkisenä paikkana. Viihdyn kyllä Italian kaupungeissakin, mutta nautin eniten juuri tällaisista hetkistä maaseudulla ja vanhoissa kylissä. Castelli in Aria oli ruokailujen osalta hyvä kokemus ja uskon että majoittuminenkin olisi mukavaa. Teillehän Italian agriturismojen kokeilu voisi sopia loistavasti, kun tykkäätte liikkua autolla ja vaihtaa majapaikkaa melko tiuhaan.
Jenni / Unelmatrippi
1.10.2022 at 10:18
Joo, näin uskon itsekin! Agriturismon kokeileminen on ollut haaveissa jo jonkin aikaa, mutta toteutukseen asti ei ole vielä päästy. Ehkä joskus vielä päästään. 🙂
Mika / Lähtöportti
1.10.2022 at 11:57
Kyllä te vielä pääsette! Uskon että lähes kaikki agriturismot on mukavia paikkoja, mutta koska niissä pääsee/joutuu aika tiiviisti tekemisiin isäntäväen kanssa, niin menisin ennalta tuntemattomaan paikkaan mieluummin yhdeksi tai kahdeksi yöksi kuin pidemmäksi aikaa. Eipä meilläkään vielä paljoa kokemusta agriturismoista ole. Ronchi di Sant’Edigio -niminen paikka lähellä Slovenian rajaa oli kyllä kiva, sai majoittua viinitilalla.