Tutustuimme viime vuoden Italian-matkallamme Anzio-Nettunon hautausmaahan, jonka mullan alla makaa lähes kahdeksantuhatta amerikkalaista sotilasta. Kauniilla hautausmaalla ei voi kuin toivoa rauhaa koko maailmaan.

Takana on hieno pariviikkoinen matka Italiassa ja edessä vielä viimeinen päivä ennen iltalentoa Fiumicinon kentältä kotiin. Olemme yöpyneet reissun loppuvaiheessa Castel Gandolfossa, josta pääsisi lentokentälle kolmessa vartissa. Meille jää muutama tunti ylimääräistä aikaa, joten päätämme ajaa perille jotakin kiertokautta. Pyörittelen karttaa ja luettelen erilaisia paikannimiä ääneen. Appiukko tunnistaa Anzion toisen maailmansodan taistelupaikaksi, ja kun huomaan sen naapurissa Nettunossa sijaitsevan sotilashautausmaan, päätämme suunnistaa spontaanisti sinne. Ratkaisu on erinomainen, sillä perillä odottaa yllättävänkin upea nähtävyys.

Anzio-Nettunon eli toiselta nimeltään Sisilian ja Rooman amerikkalainen hautausmaa sijaitsee rannikkokaupunki Nettunossa noin viidenkymmenen kilometrin päässä Roomasta kaakkoon. Seudun sotahistoriallisesti merkittävin tapahtuma oli 22.1.1944 alkanut Anzion maihinnousu, jossa liittoutuneiden joukot pyrkivät vapauttamaan Rooman saksalaisilta miehittäjiltä. Läheiseen Nettunoon perustettiin tuolloin väliaikainen hautausmaa, jonka paikalle nykyinen hautausmaa avattiin 1956. Anzion taistelut jatkuivat kuukausia ja vaativat tuhansia kuolonuhreja, kunnes liittoutuneet saivat Rooman haltuunsa kesäkuussa 1944.

Ajamme juhlallisesta portista sisään, minkä jälkeen varmistan vielä vartijalta, että pysäköinti muurien sisäpuolelle on sallittua. Portin läheisyydessä on symmetrinen vesiallas, jonka keskellä on muistohaudan ja sypressien koristama saari. Sen takana levittäytyy pieteetillä hoidettu alue, jossa on laaja tasainen ruohokenttä sekä loputtomalta näyttäviä valkoisten ristien rivistöjä.

Hautausmaa on hyvin selkeäpiirteinen ja mahtipontinen. Marmoriristit on aseteltu niin, että vaikka pitkät rivit näyttävät ensi silmäyksellä viivasuorilta, ne muodostavatkin todellisuudessa tyylikkäitä kaaria. Suuret Rooman seudulle tyypilliset pinjamännyt luovat hieman varjoa kymmenelle hautakorttelille.

Ristien joukkoon mahtuu muutamia poikkeuksia, sillä yli sata tänne haudatuista sotilaista oli juutalaisia. Daavidin tähdet erottuvat hyvin muuten kovin yhdenmukaisista rivistöistä.

En ole käynyt vielä koskaan Normandiassa, mutta Anzio-Nettunon hautausmaa tuo mieleeni Ranskan maihinnousurannikolta näkemäni kuvat. Suomen sankarihautausmailla käytetään yleensä harmaita hautakiviä ja ulkomailla olen käynyt sotilashautausmailla aiemmin vain Kreetalla.

Laajan ja aution nurmialueen toisessa päässä on juhlallinen muistorakennus, jonka varjot tarjoavat meille suojaa paahtavaan helteeseen. Löydämme myös yllättävän mielenkiintoista nähtävää.

Muistorakennus jakautuu kahteen eri osaan. Toisessa päässä on kappeli, jonka seinillä on yli kolmentuhannen taisteluissa kadonneen nimet. Alttarin marmorilaatoissa lukee rauhaa ja hyvää tahtoa toivottava teksti.

Kappelin katto herättää huomiota, sillä se on täynnä kohokuvioilla toteutettuja eläin- ja ihmishahmoja, jotka edustavat keskiaikaisia horoskooppimerkkejä. Taideteoksen planeetat ovat samassa asennossa kuin Anzion maihinnousun alkamishetkellä.

Muistorakennuksen toisessa päässä on sotahistoriaa valottava huone, jonka seinillä on useita armeijoiden liikkeitä kuvaavia karttoja. Hautausmaan virallinen englanninkielinen nimi Sicily–Rome American Cemetery and Memorial viittaa siihen, että tänne on haudattu Anziossa kaatuneiden lisäksi myös paljon Sisilian vapauttamiseen osallistuneita sotilaita. Myös Anzio-Nettunon nimeä kuitenkin käytetään, ja se kertoo itse hautausmaan sijainnin paremmin.

Tuntuu kuin olisimme jo tässä vaiheessa nähneet kaiken mitä hautausmaalla on tarjottavanaan, mutta paras yllätys odottaa viimeisenä. Muistorakennuksen päädyssä on häikäisevän kaunis pieni puutarha värikkäine kukkineen ja suihkulähteineen.

Saamme olla laajalla hautausmaalla pitkään vain keskenämme, kunnes paikalle saapuu pari muutakin vierailijaa. Lopulta näemme myös joukon lounastauolta palailevia puutarhureita, jotka kaikesta päätellen tekevät työnsä hyvin. Hautausmaa näyttää jokaista ruohonkortta myöten huolella hoidetulta ja kaikkialla on todella siistiä. Muistorakennuksen takaa löytyy myös priimakuntoinen wc-rakennus.

Anzio-Nettunon amerikkalainen sotilashautausmaa on mielestäni harvinaisen kaunis ja koskettava paikka. Meillä ei ole kiirettä minnekään, joten ehdimme tutustua alueeseen ajan kanssa ja saamme katsella muistomerkkejä kaikessa rauhassa. Tällainen hautausmaa saa ajattelemaan sotien järjettömyyttä, sillä nurmen alla makaa 7861 parhaassa iässään ollutta ihmistä. Miesvaltaisessa joukossa on myös 17 naista. Tämä on toki vain pieni murto-osa Italian taisteluissa kaatuneista, koko toisen maailmansodan uhrimäärästä puhumattakaan.

Hautausmaan yhteydessä on pieni vierailukeskus, jossa voisi katsella aiheeseen liittyviä valokuvia ja videoita. Siellä käyminen jää meiltä väliin, mutta jatkamme joka tapauksessa matkaamme kohti lentokenttää yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampina. Hautausmaa on avoinna ympäri vuoden joulupäivää ja uudenvuodenpäivää lukuun ottamatta kello 9–17.

Anzio ja Nettuno ovat muutenkin hyviä kohteita sotahistoriasta kiinnostuneille, sillä esimerkiksi Anzio Beachhead Museum valottaa varmasti maihinnousun tapahtumia. Alueella on myös pari pienempää sotilashautausmaata sekä muutamia aiheeseen liittyviä muistomerkkejä.

Lue lisätietoa hautausmaasta American Battle Monuments Commissionin sivustolta.

Rooman lähistöllä sijaitseva Castel Gandolfo on upea kylä, jossa saa nauttia miellyttävästä tunnelmasta ja järvimaisemasta. Tunnetuin nähtävyys on paavien kesäasuntona toiminut palatsi, joka on tällä hetkellä museona. Myös paavin puutarhoissa riittää katseltavaa.

* Sisältää mainoslinkin

Parinkymmenen kilometrin päässä Roomasta uinuva Castel Gandolfo on melko tuntematon helmi, jossa vallitsee kahden vierailumme perusteella yllättävänkin rauhallinen ilmapiiri. Kraatterijärven reunalla kohoavassa kylässä käy toki jonkin verran turisteja, mutta suosio on pysynyt maltillisena. Vietimme täällä yhden yön syksyllä 2019 ja palasimme kolmeksi yöksi kesäkuussa 2022. Jälkimmäisen matkamme suunnitelmat siirtyivät pandemian vuoksi useaan otteeseen, mutta Hotel Castel Gandolfosta varatun majoituksen siirtäminen onnistui onneksi joustavasti.

Ihastuimme hotellin hallinnoimaan asuntoon jo ensimmäisellä matkallamme ja halusimme vuokrata sen uudelleen. Koska liikumme tällä kerralla suuremmalla porukalla, varaamme käyttöömme molemmat samassa pienessä rappukäytävässä sijaitsevat asunnot, Casa Ilarian ja Casa Marchesan. Saamme näin koko rappukäytävän omaan käyttöömme.

Asunnot sijaitsevat hotellin kanssa samalla kadulla, mutta eri osoitteessa. Sisäänkäynti asuntoihin näkyy kuvassa ateljeen oven vieressä ja aamiainen tarjoillaan varsinaisessa hotellissa kadun toisessa päässä. Hotellin tai asuntojen vieressä ei ole pysäköintitilaa, mutta tavarat voi käydä jättämässä ovelle ja etsiä parkkipaikkaa kylän laidalta.

Molemmat asunnot ovat siistejä ja viihtyisiä. Yläkerran Casa Ilariaan kuuluu kattoterassi, jolta aukeaa mahtava maisema Albano-järvelle. Casa Marchesan puolella näkymiä pääsee ihailemaan parvekkeelta. En ole yöpynyt hotellin puolella, mutta arvelen ainakin järvinäkymän tarjoavien huoneiden olevan mukavia.

Maisema on tärkeä osa omaa kokemustani Castel Gandolfosta. Haaveilin koronasulkujen aikana monesti paluusta juuri tälle Casa Ilarian terassille, sillä sinne pääseminen symboloi minulle maailman avautumista uudelleen. Tuntuukin mahtavalta katsella järven kimallusta ja myöhemmin sitä, kuinka laskeva aurinko kultaa Rooman suunnalla siintäviä kukkulajonoja. Illan pimetessä kaukaisuuteen syttyy hämyisesti tuikkivia valoja. Haluamme ottaa terassissa kaiken irti, joten käymme ensimmäisenä iltana noutamassa tänne pizzat.

*Voit varata majoituksen Hotel Castel Gandolfossa Booking.comin sivuilta, joilta löytyy runsaasti vaihtoehtoja ympäri Italiaa sekä joka puolelta maailmaa.

Useimmat kävijät ihastuvat Castel Gandolfon maisemaan ja ilmapiiriin, mutta moni saapuu paikalle Paavin palatsin vuoksi. Keskusaukion päässä kohoava Palazzo Apostolico di Castel Gandolfo on toiminut paavien kesäasuntona jo vuosisatojen ajan. Vatikaani hankki tilukset vuonna 1596, minkä jälkeen palatsia on laajennettu ja kunnostettu moneen otteeseen. Katolisen kirkon päämiehet ovat saaneet nauttia raikkaasta ilmasta ja rauhallisesta tunnelmasta vain lyhyen matkan päässä Roomasta. Paavi Johannes Paavali II:n toiveesta palatsissa on nykyään jopa uima-allas.

Nykyisen paavi Franciscuksen suhtautuminen lomalukaaliin aiheutti Castel Gandolfossa kohun. Keväällä 2013 virkaan astunut argentiinalainen paavi nimittäin kieltäytyi ottamasta liian ylelliseksi kokemaansa palatsia käyttöönsä. Franciscus on puhunut paljon köyhien auttamisen puolesta, ja halusi ehkä osoittaa vaatimattomuuttaan pysyttelemällä loma-aikoinaan Vatikaanissa. Oli todellinen syy sitten mikä tahansa, Castel Gandolfon asukkaat ottivat päätökseen pettyneinä vastaan. Franciscuksen hylkäämälle palatsille haluttiin saada jonkinlaista käyttöä, joten se avattiin ensi kertaa historiansa aikana yleisölle syksyllä 2016.

Palatsin alueelle saavuttaessa on turvatarkastus, jonka jälkeen pääsemme lunastamaan ennakkoon varaamamme pääsyliput. Olemme valinneet pikkubussin kyydissä toteutettavan opastetun kierroksen paavin puutarhoissa.

Tarjolla on myös kävelykierroksia, mutta näemme sähköbussilla laajemman alueen ja säästymme kävelyltä reilun kolmenkymmenen asteen helteessä. Puutarhat ovat niin laajat, että kiertoajeluun kuluu melkein tunti. Palatsi ja puutarhat ovat Vatikaanin omistuksessa, mutta alue kuuluu silti Italian valtioon.

Kierroksen opastus on toteutettu audioguiden avulla. Kyydissä oleva vartija kertoo italiankielisen numeron, jonka syöttämällä laitteesta kuuluu kulloiseenkin ympäristöön liittyvää puhetta vaikkapa englanniksi.

Kuuntelen opastusta vain satunnaisesti, sillä keskityn maisemien ihailuun sekä valokuvien ottamiseen. Toisaalta on mielenkiintoista kuulla esimerkiksi siitä, mitä kukakin paavi on puutarhassa mieluiten puuhaillut. Tilaa on ainakin ollut riittävästi.

Valtavalla alueella on runsaasti erilaisia puita, pensaita sekä kasveja. Näemme myös monia patsaita ja suihkulähteitä. Näyttävien ja huolella hoidettujen puutarhojen vastapainona on maatila monine eläimineen sekä viinitarhoineen. Kierros on lopulta yllättävänkin mielenkiintoinen. Jos kuitenkin vielä palaan paavin puutarhoihin, valitsen seuraavalla kerralla vaihtelun vuoksi kävelykierroksen.

Siirrymme puutarhakierrokselta palatsiin. Rakennuksen sisäpihalla on kokoelma erilaisia paavien käyttämiä ajoneuvoja. Valikoimasta löytyy esimerkiksi rivi mustia Mercedeksiä sekä pari valkoista Toyota Landcruiseria.

Oma suosikkini paavien menopeleistä on Benedictus XVI:lle lahjoitettu Piaggio Ape. Italialaisessa klassikossa on vaalea paaville sopiva väritys ja tilaa parille matkustajalle.

Palatsin ensimmäinen näyttelykerros on täynnä paaviin liittyvää esineistöä. Mitran ja kasukan eli hatun ja kaavun lisäksi esillä on esimerkiksi eri paavien käyttämiä tohveleita. Seiniä koristavat muotokuvat.

Palatsin auringonpaahteisella parvekkeella voi käydä ihailemassa maisemaa Albano-järvelle ja muualle ympäristöön. Näkymä on samaa tasoa kuin Hotel Castel Gandolfossakin. Rakennuksen katolla erottuu observatorio, sillä Vatikaanilla on pitkät perinteet tähtitieteeseen liittyen. Aihe alkoi kiinnostaa Vatikaania 1500-luvun lopulla, jolloin meidänkin noudattamamme gregoriaaninen kalenteri otettiin paavi Gregorius XIII:n toimesta käyttöön. Nykyisin Rooman ympäristössä on niin paljon valosaastetta, että Vatikaaniin observatorio tekee tutkimustyötään pääosin Arizonassa.

Palatsin toiseen näyttelykerrokseen pääsee vain oppaan johdolla. Opas kokoaa ennen portaiden kiipeämistä ryhmän kokoon, minkä jälkeen huoneita kierretään melko ripeään tahtiin. Ylemmästä kerroksesta löytyy mahtipontisia vastaanottohuoneita sekä paavin yksityisiä tiloja ja Johannes Paavali II:n kappeli. 

Pääsemme tutustumaan paavin työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Sänky näyttää melko askeettiselta, kuten kirkonmiehelle ehkä sopiikin. Kaksi paavia, Pius XII ja Paavali VI ovat kuolleet tässä huoneessa, mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on paavin makuuhuoneessa myös synnytetty. Tämä tapahtui toisen maailmansodan aikana, kun katolinen kirkko tarjosi palatsista suojapaikan juutalaisille naisille. 

Tuntuu kiinnostavalta nähdä huoneita, jotka olivat vuosisatojen ajan tavallisen kansan ulottumattomissa. Juttelen pois lähtiessämme mukavan vartijan kanssa ja huomaan ilokseni, että pystyn keskustelemaan jopa paavista italiaksi.

Kyselen palatsin tulevaisuudesta, sillä museon avaaminenhan perustui paavi Franciscuksen kieltäytymiseen tilojen käytöstä. Vartijan mielestä kysymys on erityisen hyvä, koska siihen ei ole vielä vastausta. Kukaan ei tiedä seuravasta paavista ja siitä, haluaako hän ottaa Palazzo Apostolicon loma-asunnokseen vai jatkuuko museotoiminta edelleen. Franciscus on nyt 86-vuotias, ja hän on joskus vihjannut mahdollisuudesta luopua virasta ennen kuolemaansa.

Puutarhan ja palatsin pääsylippuja voi ostaa Vatikaanin museoiden virallisilta nettisivuilta. Minibussikierros puutarhassa maksaa tällä hetkellä 20 euroa ja kävelykierros 12 euroa. Sisäänpääsy itse palatsiin maksaa 11 euroa, mutta puutarhoihin tutustumisen yhteydessä vain seitsemän euroa.

Heti palatsin portilla odottaa Castel Gandolfon keskusaukio Piazza della Libertà. Viihtyisältä aukiolta on mukava aloittaa kierros kylän ympäri, mutta ensin kannattaa pysähtyä piazzan kulmalla olevalle terassille nauttimaan vaikkapa Aperol Spritzista tai Negroni Sbagliatosta.

Juoman äärelle on helppo unohtua pitkäksi aikaa seurailemaan iltapäivän raukeuteen vaipunutta kylää. Tuntuu juuri täydelliseltä katsella taustalla kohoavaa palatsia ja verkkaista italialaista elämää kauniin aukion laidalla. Pulut saavat käyskennellä rauhassa, sillä ohikulkijoita on harvakseltaan.

Piazza della Libertàn laidalla on pieni nähtävyys, joka voi jäädä helposti huomaamatta. Vuonna 1820 asennettu kirjelaatikko on seinään kiinnitetyn juhlallisen kyltin mukaan maailman ensimmäinen, ja siihen voi jättää lähtevää postia edelleen.

Castel Gandolfo on täynnä hauskasti viimeisteltyjä kauniita yksityiskohtia, kuten runsaita kukkaistutuksia, vanhoja polkupyöriä sekä monenlaista taidetta, jota valmistetaan paikallisissa ateljeissa. Myös houkuttelevia pikku putiikkeja on jonkin verran.

Kujien lisäksi voi pysähtyä aina uudelleen ihailemaan maisemaa tulivuorenpurkauksessa syntyneelle Albano-järvelle. Kylän suosituin näköalapaikka on heti vuokraamiemme asuntojen alapuolella.

Pienen kylän voi kokea nähdyksi hyvinkin nopeasti, mutta jos haluaa jäädä nautiskelemaan italialaisista tunnelmista, kannattaa viipyä muutamaa tuntia pidempään.

Castel Gandolfon kuvauksellisin osa rajoittuu hyvin pienelle alueelle, oikeastaan parin lyhyen kadun sekä muutamien sivukujien varrelle. Kaikki on lähellä, joten joka päivä jää hyvin aikaa pysähtyä kahville tai jäätelölle kävelykatu Corso della Repubblican varrella.

Syömme kertaalleen Corso della Repubblican varrella Sor Capannassa, jossa aterioimme myös edellisellä matkallamme Castel Gandolfossa. Päädyimme ravintolaan ensimmäisellä kerralla sattumalta, kun muualla ei ollut tilaa. Nyt olen tehnyt pöytävarauksen ja saavumme paikalle illan ensimmäisinä asiakkaina puoli kahdeksalta. Antipastot ovat hyviä, kuten myös grillattujen vihannesten kera syömäni kananrinta. Sor Capanna ei petä missään suhteessa, sillä palvelukin on ystävällistä. Kadun varteen nostetut pöydät täyttyvät illan mittaan ääriään myöten ja nauru sekä puheensorina kaikuvat pitkin vanhoja seiniä. 

Käymme Castel Gandolfosta käsin pienellä retkellä, jonka aikana näemme läheisen Nemi-järven sekä Nemin kylän. Kierrämme samalla Albano-järvenkin ympäri. Pysäytämme auton korkealla rinteellä Santuario Madonna del Tufon kappelin vieressä sijaitsevalle näköalapaikalle. Castel Gandolfo näkyy täältä vastarannalta hyvin ja saamme jonkinlaisen yleiskäsityksen koko alueesta. Kylän takana levittäytyy laaja tasanko ja kauimpana häämöttää Välimeri.

Viivymme Castel Gandolfossa reilun kahden viikon mittaisen Italian-matkamme kolme viimeistä yötä. Pieni kylä sopii hyvin paljon ohjelmaa sisältäneen reissun viimeiseksi kohteeksi, ja minäkin viihdyn tavallista paremmin aloillani. Ehdimme tutustua esimerkiksi erään pienen aukion laidalla majailevaan kissaan, jota käymme tyttären kanssa silittämässä useamman kerran.

Tapaamme kerran kissaa odotellessamme paikallisen perheen, jonka äiti on muuttanut Italiaan rakkauden perässä Australiasta. Puhelias nainen kertoo nauttivansa elämästä Castel Gandolfossa. Pienessä kylässä on leppoisaa asua, toisin kuin läheisen Rooman hälinässä. Ilmakin on täällä Albano-järven rannalla viileämpää kuin kukkuloiden ympäröimässä suurkaupungissa.

Ymmärrän paikallista perhettä hyvin. Castel Gandolfossa on varmasti mukava nauttia rauhallisesta elämästä, mutta halutessaan sieltä pääsee nopeasti Roomaan tai minne vain. Ehkä paavinkin kannattaisi harkita täällä lomailemista vielä kertaalleen.

Lue myös aiempi juttuni Paavin ja järvimaisemien Castel Gandolfo.