Seuraa somessa

Italia

Calanchi di Atri – luontoretki Abruzzon maisemissa

Julkaistu

-

Italiaan mahtuu paljon erilaisia luontokohteita. Calanchi di Atrin kalliomuodostelmien sävyttämä maisema on mielenkiintoinen nähtävyys ja aluetta kiertävä luontopolku tarjoaa hyvän mahdollisuuden reippaaseen lenkkiin.

Italiankielinen sana calanco, monikossa calanchi, tarkoittaa pehmeästä sedimenttikivestä ja savipitoisesta maasta koostuvaa kuivaa maaperää, jota eroosio on kuluttanut voimakkaasti. Teräväpiirteisiksi uurtuneet kalliot näyttävät hyvin erikoisilta. Atrin kunnassa sijaitsevista kalliomuodostelmista on käytetty jopa mahtipontista lempinimeä Italian Grand Canyon, joka on tosin melkoista liioittelua. Maisemat ovat silti ehdottomasti näkemisen arvoisia.

calanchi_24


Lähdemme tutustumaan alueeseen Atrista vuokraamaltamme lomatalolta käsin. Teemme tämän kierroksen lankomiehen kanssa kahdestaan. Calanchi di Atrin luontopolku sijaitsee vain reilun kilometrin päässä Atrin kylän keskustasta (katso lähtöpaikka kartalta). Jätämme auton pysäköintiin tarkoitetulle tasaiselle kentälle, josta on lyhyt kävelymatka vierailukeskukselle. Calanchi di Atrin luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1995. Noin 380 hehtaarin kokonaisuutta hallinnoi nykyään ympäristöjärjestö WWF. Vierailukeskus on käyntimme aikaan suljettu, mutta alueeseen voi tutustua vapaasti omaan tahtiin.

calanchi_20


Vierailukeskuksen vieressä olevalta näköalapaikalta kelpaa ihailla upeaa laaksomaisemaa. Kukkulat kumpuilevat vehreinä ja Abruzzon utuiset vuoret häämöttävät jossain kaukaisuudessa. Eroosion kuluttamat kalliot tuovat näkymään oman persoonallisen säväyksensä.

calanchi_19


Vesisateiden ja auringonpaahteen muotoilema calanchi-maisema on mielenkiintoista nähtävää. Kyseessä ei ole mikään yksittäinen rotko, vaan eri kokoisia kalliomuodostelmia näkyy ympäri Atrin muuten viljavaa maaseutua. Näyttää melkein siltä, kuin itse paholainen olisi kynsinyt vehreään maisemaan sattumanvaraisia koloja sinne tänne.

calanchi_15


Näköalapaikalta lähtee luonnonsuojelualuetta kiertävä noin kuuden kilometrin mittainen rengasreitti. Osa siitä on päällystettyä pikkutietä, jolla joku paikallinen saattaa ajaa autollakin. Liikennettä on kuitenkin hyvin vähän ja osa reitistä kulkee myös kapeampaa polkua pitkin. Reitin kulkemisajaksi on arvioitu opasteviitoissa yksi tunti ja neljäkymmentä minuuttia.

calanchi_14


Matka alkaa päällystettyä tietä pitkin jyrkkään alamäkeen. Kierroksen varrella on runsaasti infotauluja, joista osa on suunnattu aikuisille ja osa myös lapsille. Lähes kaikki taulut on sijoitettu kierroksen ensimmäiselle kolmannekselle, minkä jälkeen niitä ei enää juuri näykään. Reitti on hyvin selkeä, joten eksymisen vaaraa ei ole.

calanchi_21


Saavumme noin vartin kävelyn jälkeen näköalapaikalle, josta on kierroksen paras mahdollisuus ihailla kalliomuodostelmia. Aivan kallioiden lähelle ei pääse lainkaan, mutta täältäkin saa hyvän käsityksen karun maan savipitoisuudesta. Maisema on muutenkin vaikuttava ja tuntuu jatkuvan kaukaisuuteen.

calanchi_18


Calanchi-muodostelmia löytyy Atrin lisäksi muutamilta muiltakin alueilta eri puolilta Italiaa. Niistä käytetään englannin kielessä nimitystä badlands, joka kuvaa hyvin maiseman karua luonnetta. Vastaavia eroosion muodostamia kallioita on myös muutamissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Etelä-Dakotassa sijaitsee jopa Badlandsin kansallispuisto.

calanchi_11


Päällyste loppuu, joten jatkamme eteenpäin soratietä pitkin. Kalliomuodostelmat jäävät sivummalle, mutta tuntuu hauskalta kävellä keskellä maalaismaisemaa.

calanchi_10


Pysähdymme ihmettelemään pientä kappelia, jonka sisällä on valkea kivi. Opastetaulusta selviää, että uskomuksen mukaan Pyhä Paavali mestattiin juuri tämän kiven päällä. Toisaalta kivi on saattanut olla esikristillinen uhrialttari ja sitä on käytetty myöhemmin myös lasten parantamiseen liittyvissä rituaaleissa. Emme jaksa perehtyä uskomuksiin tai historiaan sen tarkemmin, vaan jatkamme matkaa.

calanchi_08


Alamäki vie lopulta entistä kapeammalle tielle, jossa autoilukin on kielletty. Pääsemme näin entistä paremmin luonnon keskelle.

calanchi_04


Kallioita ympäröivän luonnonsuojelualueen kasvillisuus on yllättävän runsasta, sillä erilaisia kukkia ja muita kasvilajeja on paljon. Eräs tunnetuimmista on Abruzzon ”mustaa kultaa” tuottava lakritsikasvi, josta valmistetaan paikallisten suosimaa Liquirizia-likööriä. Jään kuvaamaan useampiakin erilaisia kasveja, vaikka en tiedäkään mitä ne ovat.

calanchi_07


Myös alueen eläimistö on runsasta. Täällä pesii paljon erilaisia lintuja, nisäkkäitä sekä matelijoita. Ketut, piikkisiat, siilit, myyrät ja onneksi myös käärmeet jäävät meiltä näkemättä. Bongaamme vain muutaman pienessä lammikossa viihtyvän sammakon sekä joitakin perhosia.

calanchi_23


Saavumme paikkaan, jossa kalliomuodostelmat näkyvät suoraan edessämme. Samalla mieleen hiipii ajatus siitä, että joudumme vielä kiipeämään takaisin lähtöpaikkaamme.

calanchi_06


Tasamaa alkaakin pian muuttua ylämäeksi. Pitkältä näyttävän nousupätkän jälkeen tulee aina mutka, jonka jälkeen kiipeäminen vain jatkuu ja jatkuu. Onneksi lähdimme matkaan vasta myöhään iltapäivällä, emmekä keskipäivän helteisimmillä hetkillä. Ohitamme jossain vaiheessa maatilan, jonka portilla päivystää pari häijynnäköistä vahtikoiraa.

calanchi_17


Nousu alkaa ottaa voimille, mutta puuskutan parin juomatauon jälkeen kunnialla perille. Nuorempi lankomies hengittää huomattavasti kevyemmin, vaikka jaloissa ehkä jo hieman tuntuukin. Selvitämme reitin lopulta alle puolessatoista tunnissa, vaikka pysähtelenkin valokuvaamaan kerta toisensa jälkeen.

calanchi_03


Viimein ympyrä sulkeutuu ja pysähdymme vielä lopuksi tutulle näköalapaikalle. Katsomme maisemaa nyt kierroksen jälkeen hieman eri silmin ja erotamme lähes koko kulkureittimme, joka kiemurtelee täältä laakson pohjalle ja takaisin. Ensimmäiset noin kaksi kilometriä ovat alamäkeä, sen jälkeen jatketaan suhteellisen tasaisella maalla ja viimeiset pari kilometriä kavutaan ylös kohti lähtöpaikkaa.

calanchi_27


Kävelykierros Calanchi di Atrin maisemissa on mukava kokemus. Itse kalliomuodostelmiin ei siis pääse käsiksi, mutta reitti kiertää niiden ympäri helppokulkuisia teitä pitkin. Pelkästään näiden kallioiden vuoksi tuskin kannattaa matkustaa paikalle satojen kilometrien päästä, mutta Calanchi di Atri on erinomainen lisä elämykselliseen lomaan Abruzzossa.

calanchi_09


Calanchi di Atri on yksi matkamme mieleenpainuvista kohteista esimerkiksi Campo Imperatoren maisemien sekä Atrin ja Città Sant’Angelon kauniiden kylien lisäksi. Abruzzo on luonteikas alue, jonne tämä persoonallinen maisema sopii täydellisesti.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

1 kommentti

  1. Luontokohteet ovat ilman muuta omia suosikeitani. Tuollakin olisi todella mukavaa päästä käymään. Yhdysvaltojen Badlands ei tosin itselleni ensimmäisenä tule mieleen, koska paikka on niin paljon karumpi. Tuolla näyttää mukavan vehreältä.

    • Mika / Lähtöportti

      18.7.2022 at 22:11

      Joo, kuvien perusteella Yhdysvaltojen Badlands on aivan erilainen paikka. Tämä Italian kohde on aika jännä yhdistelmä vehreyttä ja tuota karua maata. Näyttää siltä kuin sinne tänne ympäri vehreyttä olisi vain ilmestynyt eri kokoisia badlandseja rikkomaan maiseman harmoniaa.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Milanon-viikonlopun uudet kokemukset

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuneen kevätviikonlopun Milanossa. Löysimme matkan varrella muun muassa pari hyvää ravintolaa, kiinnostavan kotimuseon, upean kirkon sekä katutaidetta. Lopuksi pääsin tietysti jalkapallo-otteluunkin.

Tämä oli itselleni jo 11. vierailu Milanossa, joten kaupunki on tullut melko tutuksi siitäkin huolimatta, etten ole viipynyt perillä koskaan pitkää aikaa kerrallaan. Milanosta tuntuu löytyvän joka matkalle aina uutta mielenkiintoista nähtävää, ja listallani on tämänkin reissun jälkeen monta paikkaa, joissa haluaisin päästä käymään vasta ensimmäistä kertaa. Näihin kuuluu yhä esimerkiksi pari kaupungin suosituimpiin kuuluvaa museota.

milano2025_nolo_04


Toistuvat Milanon-matkat ovat johtaneet siihen, että kiertelemme mielellämme eri kaupunginosissa, mutta vilkkaimmassa ydinkeskustassa ei välttämättä tarvitse käydä lainkaan. Onnistuimme tällä kerralla käymään Milanossa näkemättä kuuluisasta tuomiokirkosta vilaustakaan. Tätä ei pidä käsittää väärin, sillä Duomo on yksi suosikkikirkoistani ja kuuluu ehdottomasti Italian komeimpiin nähtävyyksiin. Tavoitteenani on vain tutustua Milanoon mahdollisimman laajasti, mieluiten kävellen ja välillä vanhojen raitiovaunujen kyydistä nauttien. Keräsin tähän pakettiin monipuolisen viikonlopun kymmenen parasta kokemusta, joista suurin osa oli meille kokonaan uusia.


milano2025_cavallini_01

Illallinen Antica Osteria Cavallinissa

Saavumme Milanoon perjantai-iltana niin, että ehdimme vielä myöhäiselle illalliselle nauttimaan kaupungin ravintolatarjonnasta. Valintamme on tällä kerralla perinteikäs Antica Osteria Cavallini, joka avasi ovensa jo joulukuussa 1934. Ravintola sijaitsee melko lähellä päärautatieasema Milano Centralea. Meidät ohjataan sisäpihamaiseen katettuun tilaan, joka käy illan mittaan hieman meluisaksi. Tunnelma pysyy runsaasta asiakasmäärästä huolimatta mukavana. Esimerkiksi yksi suuri paikallinen seurue juhlii nuoren naisen syntymäpäiviä. Antica Osteria Cavallinissa on käynyt vuosien varrella paljon jalkapallotähtiä ja muita julkisuuden henkilöitä. Monessa yhteydessä mainitaan erityisesti pelaaja-agentit, jotka ovat hieroneet täällä asiakkaidensa siirtoja seurasta toiseen.

milano2025_cavallini_02

 
Pitkällä listalla riittää paljon perinteisiä italialaisruokia. Syön alkuun herkullisen carpaccion, jonka ohuet lihaviipaleet suorastaan sulavat suussa. Vaimo luottaa perinteiseen tomaatti-mozzarellasalaattiin. Pääruoaksi tilaamme Langhen alueen Nebbiolo-viinin kanssa yhteensopivat liharuoat, joista varsinkin oma pihvini on oikein maukas. Jälkiruoaksi valitsemme tiramisua ja zuppa ingleseä. Viimeksi mainittu englantilainen keitto tunnetaan myös nimellä trifle ja se muistuttaa rakenteeltaan tiramisua. Ateria on hyvin onnistunut kokonaisuus ja minusta tuntuu kerta kaikkiaan upealta olla taas kerran Milanossa.


milano2025_sanmaurizio_03

Upea Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore

Milanossa on paljon sykähdyttäviä ja keskenään erilaisia kirkkoja, joista tunnetuin on mahtava Duomo. San Bernardino alle Ossa pysäyttää pääkalloillaan, Santa Maria delle Grazien yhteydessä on Leonardo da Vincin maalaama Viimeinen ehtoollinen ja Sant’Ambrogiokin on kieltämättä upea, mutta olisiko Milanon kaunein kirkko sittenkin San Maurizio al Monastero Maggiore.

milano2025_sanmaurizio_01


San Maurizio onnistuu huijaamaan ohikulkijoita, sillä se on ulkoapäin kovin vaatimattoman näköinen. Olin itsekin kävellyt kirkon ohitse useammalla eri matkalla, kunnes satuin näkemään kuvia upeiden maalausten täyttämistä sisätiloista. San Maurizioon saa tutustua ilmaiseksi, joten siellä poikkeamista on helppo suositella kaikille. Sijaintikin on melko keskeinen Duomon ja Castello Sforzescon välimaastossa. Kirkko rakennettiin 1500-luvulla merkittävän nunnaluostarin yhteyteen. Nykyään luostarin tiloissa toimii arkeologinen museo.

milano2025_sanmaurizio_02


Kirkon erikoisuuksiin kuuluu, että se on jaettu väliseinällä kahteen eri osaan. Kadunpuoleinen osa suunniteltiin seurakunnalle ja toinen puoli nunnia varten. Kirkon etuosa alttarimaalauksineen on hieno, mutta pidän itse vieläkin enemmän nunnien käytössä olleesta takaosasta. Molempien tilojen seinät ovat täynnä uskonnollisia aiheita käsittelevää maalaustaidetta. Teoksista saisi varmasti vielä enemmän irti selvittämällä mitä tapahtumia ne kuvaavat, mutta esimerkiksi Nooan arkin ja viimeisen ehtoollisen tunnistaa vähemmälläkin Raamatun tuntemuksella.


milano2025_montenapoleone_02

Muotikatu Via Monte Napoleone

Elegantti Milano tunnetaan yhtenä maailman muotipääkaupungeista, jonka kaduilla niin huippumallit kuin tavalliset kansalaisetkin pukeutuvat tyylikkäästi. Muotitietoisimmat tekevät ostoksensa kaupungin muotikorttelissa Quadrilatero della Modassa, jota halkoo maailman kalleimmaksi kaduksikin nimetty Via Monte Napoleone. Kävelemme maineikkaan ostoskadun päästä päähän, vaikkei mielessämme ole mitään näyteikkunaostoksia kummempaa. Jo kadun arkkitehtuuri on arvokasta, sillä ohitamme paljon 1800-luvun alkupuolella Milanon varakkaimman väen kodeiksi suunniteltuja uusklassisia rakennuksia.

milano2025_montenapoleone_01


Kapea Via Monte Napoleone ei ole luksusliikkeistä huolimatta erityisen viihtyisä, sillä sitä ei ole rauhoitettu kävelykaduksi. Toisaalta kauppojen asiakaskunnalle lienee tärkeää päästä autokyydillä oven eteen. Kadun varrella komeilee nytkin ohi kulkiessamme jokunen Ferrari ja pari Maseratia. Via Monte Napoleonelta ja sen sivukaduilta löytyy runsaasti luksusbrändien liikkeitä, joihin kuuluvat tietenkin myös Milanon omat ylpeydenaiheet Prada, Dolce & Gabbana, Versace sekä Armani. Useimmilla ovilla päivystää tummiin pukeutunut herrasmies valmiina avaamaan oven asiakkaille. Kenties ovimiehen harjaantunut silmä tunnistaa, kuka on astumassa aidosti ostoaikeissa sisään.


milano2025_necchi_01

Villa Necchi Campiglio, yksi Milanon helmistä

Valitsemme viikonlopun museokohteeksi kiehtovalta kuulostavan Villa Necchi Campiglion. Löydämmekin varsinaisen keitaan, sillä tällaista uima-altaan koristamaa kukkivaa puutarhaa ei uskoisi löytävänsä miljoonakaupungin keskustasta. 1930-luvulla valmistuneessa huvilassa toimii kotimuseo, johon tutustumme englanniksi opastetulla kierroksella. Jäämme vielä opastuksen jälkeen kiertelemään talossa omaan tahtiin sekä nauttimaan puutarhakahvilan antimista.

milano2025_necchi_02


Talo rakennettiin teollisuustoiminnalla rikastuneiden Necchin sisarusten Neddan ja Giginan sekä viimeksi mainitun aviomiehen Angelo Campiglion kodiksi. Erityisesti Necchin ompelukoneet ovat Italiassa tunnettuja tuotteita edelleen. Kolmikolla oli sen verran varallisuutta, että maineikas arkkitehti Piero Portaluppi sai työhönsä vapaat kädet budjetista välittämättä. Saamme vierailumme aikana ihailla tyylikkäitä huoneita sekä kuulla runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia taloon, sen asukkaisiin, kuuluisiin vieraisiin ja arkkitehteihin liittyen.

Villa Necchi Campigliosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.


milano2025_orecchio_01

Arkkitehtuuria ja flamingoja Quadrilatero del Silenziossa

Villa Necchi Campiglio sijaitsee arkkitehtuuriltaan kiinnostavan Quadrilatero del Silenzion alueen laidalla. Olemme käyneet miellyttävän rauhallisessa Hiljaisuuden korttelissa kerran aiemminkin, ja nyt meillä on aikaa katsella jykevien rakennusten yksityiskohtia entistä tarkemmin. Casa Sola-Busca tunnetaan erityisesti pääoven vieressä olevasta korvasta. Kyseessä on sata vuotta vanha ovipuhelin, johon taloon saapuneet vieraat saivat ilmoittaa tulostaan. Nykyään korvaan lausutut sanat eivät mene enää perille, sillä asukkaat ovat kyllästyneet uteliaiden ohikulkijoiden tervehdyksiin.

milano2025_fenicotteri_01


Ihmettelemme hetken Villa Invernizzin pihamaalla asuvia flamingoja, joita olemme käyneet tervehtimässä kerran aiemminkin. Metalliaidan taakse on kerääntynyt jonkin verran ihmisiä katselemaan vaaleanpunaisten lintujen touhuja. Flamingot päätyivät Milanoon 1970-luvulla, kun juustobisneksessä vaurastunut Romeo Invernizzi halusi eksoottisia lintuja pihamaalleen. Nykyiset linnut ovat puutarhan alkuperäisten asukkaiden jälkeläisiä.

milano2025_berrimeregalli_01


Quadrilatero del Silenziossa on paljon komeita rakennuksia, joista Palazzo Berri-Meregalli on yksi kiinnostavimmista. Kivisen kerrostalon seinää koristavat monenlaiset patsaat ja mosaiikit. Varsinainen helmi on aulatila, jota ohikulkijat saavat ihailla aidan takaa. 1910-luvulla valmistunut rakennus edustaa liberty-arkkitehtuuria, joka oli italialainen versio Suomessakin tunnetusta jugendista.


milano2025_lincoln_03

Kuvauksellinen Via Abramo Lincoln

Meille jää ylimääräistä aikaa ennen illallisravintolan avautumista, joten lähdemme vaeltelemaan vielä hieman poispäin keskustasta. Via Abramo Lincoln on mainittu yhtenä Milanon kuvauksellisimmista kaduista, joten poikkeamme sille täälläpäin kaupunkia liikkuessamme.

milano2025_lincoln_01


Lyhyttä ja kapeaa kadunpätkää reunustavat matalat pastelliväriset talot. Puutarhojen kasvit ja puut luovat kadulle miellyttävän vehreän ilmeen, johon palmut tuovat ripauksen eksotiikkaa. Via Abramo Lincolnin rauhassa on vaikea kuvitella olevansa aivan Milanon ydinkeskustan tuntumassa. Talot rakennettiin alun perin työläisten edullisiksi asunnoiksi, mutta hintataso lienee noussut vuosikymmenten varrella pilviin.

milano2025_lincoln_02


Via Abramo Lincoln taitaa kuulua sellaisiin julkisiin salaisuuksiin, jonka on löytänyt jo muutama muukin matkailija. Mieleeni tulee hieman Lontoon Notting Hill, jonka värikkäiden talojen edustoilla riittää jo liikaa valokuvaajia. Emme haluaisi olla häiriöksi asukkaille, joten jatkamme matkaamme melko nopeasti. Poistuessamme paikalle leiriytyy ammattimainen kuvausryhmä, jonka suunnitelmissa näyttäisi olevan musiikkivideon purkittaminen.


milano2025_remulass_01

Kasvisravintola Remulass

Ihastuimme viime vuoden Milanon-matkallamme Ratanà-ravintolaan, mutta sieltä ei löytynyt enää kolmisen viikkoa ennen matkaamme vapaata pöytää. Niinpä teemmekin varauksen Ratanàn sisarravintolaan Remulassiin, jolla on samat omistajat. Remulass profiloituu kasvisravintolaksi, jonka lyhyeltä ja usein vaihtuvalta ruokalistalta löytyy myös hieman kalaa. Tämä sopii meille hyvin, sillä keskityimme edellisiltana liha-annoksiin.

milano2025_remulass_02


Pieni ravintolasali tuntuu kodikkaalta ja palvelu toimii sujuvasti. Juttelen mielelläni aina tilaisuuden tullen italiaksi ja saan selville, että tarjoilijan veli asuu nykyään Suomen Turussa. Jaamme aluksi annokset turskakroketteja sekä kalacarpacciota, jotka maistuvatkin todella hyvin. Kasvispääruoat ovat sen sijaan lievä pettymys, sillä esimerkiksi valtava endiivisalaatti on pidemmän päälle aika yksitoikkoista purtavaa. Jälkiruoat ovat puolestaan oikein herkullisia. Remulassia on helppo suositella vannoutuneille kasvissyöjille ja kyllä se on kelpo ravintola kaikille muillekin. Itse tilaisin seuraavalla kerralla alkuruokien lisäksi vaikkapa pastaa, jolloin kokonaisuus olisi luultavasti omastakin mielestäni kohdallaan.


milano2025_nolo_03

Katutaidetta NoLon kaupunginosassa

Sunnuntaiaamupäivän kohteena on taannoisessa Matka-lehden jutussa mainittu NoLon kaupunginosa, jonka nimi on lyhenne sanoista Nord di Loreto. Loreton pohjoispuolella sijaitseva alue muistuttaa edellisvuoden matkaltamme tuttua Isolaa, sillä molempien kohdalla mainitaan usein yhteisöllisyys, vaihtoehtoisuus, hipsterihenkisyys sekä trendikäs ravintola- ja baaritarjonta. Etniset puodit viittaavat kaupunginosan monikulttuurisuuteen. Tämä on sitä tavallisen kansan Milanoa, joka sijaitsee vilkkaimman keskustan ja suosituimpien nähtävyysalueiden ulkopuolella. Itseäni houkuttelee täällä erityisesti näyttävä katutaide.

milano2025_nolo_01


Sunnuntain ilmapiiri on varsin raukea, eikä NoLon kaduilla ole vilkasta. Viihtyisässä Trotterin puistossa on miellyttävää paikallistunnelmaa, kun lähistöllä asuvat perheet ovat tulleet viettämään aurinkoista pyhäpäivää. Etsimääni katutaidetta löytyy varsinkin junarataa seuraavan Via Pontanon varrelta. Joukkoon mahtuu useita kerrassaan upeita teoksia sekä myös ikävännäköistä sotkua.

milano2025_nolo_02


Pieniä aukioita reunustavat terassit alkavat puolenpäivän jälkeen täyttyä lounasasiakkaista ja NoLo tuntuu heränneen jälleen eloon. Joskus aiemmin ankeana tunnettu kaupunginosa vaikuttaa ainakin näin aurinkoisena päivänä mukavalta, vaikkei tämä kierros muraalien lisäksi mitään poikkeuksellista tarjonnutkaan. Pysähdyn vielä kierroksen päätteeksi kuvaamaan Via Veninin varrelle taiteiltuja maalauksia, jotka esittävät milanolaisia maamerkkejä, kuten Castello Sforzescoa ja San Siron stadionia.


milano2025_bam_02

BAM-puiston kevätfestivaalit

Iltapäivällä on sen verran luppoaikaa, että päätämme suunnata puiden kirjastoon eli Biblioteca degli Alberi Milano -puistoon. Paikka on meille edellisiltä matkoilta tuttu, sillä olemme käyneet täällä ihailemassa esimerkiksi Bosco Verticalea eli puiden koristamia kerrostaloja. Myös edellä mainittu Ratanà-ravintola sijaitsee samoilla kulmilla. Meille on kuitenkin uutta päästä tänne näin lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, sillä aiemmat vierailut ovat ajoittuneet yleensä talveen tai varhaisempaan kevääseen. Huomaamme perille päästyämme, että käynnissä on puiston oma kevättapahtuma BAM Spring Festival.

milano2025_bam_04


Tuntuu mukavalta, ettei tutussa kaupungissa tarvitse säntäillä nähtävyydeltä toiselle. Niinpä maltamme hyvin nauttia parinkymmenen asteen lämmöstä puistossa, jonne on istahtanut paljon muitakin kevätpäivän viettäjiä.

milano2025_bam_03


Kevätfestivaaleilla ei näy olevan paljoa ohjelmaa, mutta muutamalle ruokakojulle riittää tasaisesti jonoa. Lapsille on järjestetty jonkinlaista puuhaa ja päivään kuuluvat myös joogatunnit sekä tanssiesitykset, joiden ajankohta ei tosin osu yksiin oman vierailumme kanssa. Meille riittää kyllä hyvin vain oleskelu viihtyisässä puistossa taustalla kohoavia pilvenpiirtäjiä katsellen.  


inter_udinese_13

Jalkapallo-ottelu InterUdinese

Oman matkani kohokohta odottaa sunnuntai-iltana, kun pääsen katsomaan itselleni kovin rakkaan jalkapalloseuran Interin ottelua. Italian Serie A:n kamppailussa vastaan asettuu Udinese, joka tarjoaa lopulta todella kovan vastuksen. Milanon sinimusta joukkue nappaa silti arvokkaat sarjapisteet lukemin 2–1. Ottelu ikonisella San Siron stadionilla on aina elämys, ja nytkin paikalle saapuu lähes 72 000 jalkapallon ystävää. Kevät on jännitystä täynnä, sillä Inter kamppailee tiukasti Italian mestaruudesta ja sekä hakee menestystä myös Mestarien liigasta sekä Italian cupista. Lue lisää ottelukokemuksesta jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese.

inter_udinese_02


Italialaisen jalkapallo-ottelun tunnelmaa voi suositella paikallisena kulttuurikokemuksena kenelle tahansa, vaikkei itse peli välttämättä kiinnostaisikaan. Pääsyliput kannattaa hankkia Interin omilta nettisivuilta, ja pelaahan samalla stadionilla vuorollaan myös menestyksekkään historian omaava punamusta paikalliskilpailija Milan. Interin lippujen hankkimista varten täytyy rekisteröityä seuran nettisivuille. Pääsyliput tulevat myyntiin muutamaa viikkoa ennen peliä ja niitä on yleensä tavallisiin sarjapeleihin melko hyvin saatavilla, kun taas kysyntä esimerkiksi paikallisotteluihin on selvästi suurempaa. Lippujen hinnat lähtevät muutamasta kympistä ylöspäin. Stadionille mennessä täytyy Italiassa muistaa ottaa mukaan henkilöllisyystodistus, jota kysytään porteilla. Olen itse käyttänyt varmuuden vuoksi passia.

inter_udinese_01


Vierailu Milanossa perjantai-illasta varhaiseen maanantaiaamuun oli jälleen kerran hieno kokemus. Kaupunki viehättää minua kerta kerralta enemmän, sillä joka matkalla tulee vastaan jotain aivan uutta sekä myös sopivasti tuttuja kulmia. Hyviä ravintolavaihtoehtoja riittäisi todella pitkäksi aikaa ja Interin pelit vetävät minua puoleensa aina tilaisuuden tullen. Tällaisilla kevätmatkoilla tekisi mieli tutustua välillä muihinkin italialaisiin kaupunkeihin ja stadioneihin, mutta toivon palaavani erityisesti Milanoon vielä monta kertaa.

Blogin muut Milanosta kertovat jutut löytyvät täältä. Tarkoituksenani on julkaista vielä kevään aikana laaja juttu, johon kokoan runsaasti vinkkejä Milanoon.

Jatka lukemista

Italia

Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.

Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

montemarcello_03


Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

montemarcello_02


Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta. 

montemarcello_07


Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

montemarcello_11


Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

montemarcello_12


Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

montemarcello_08


Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

montemarcello_13


Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

montemarcello_15


Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

montemarcello_09


Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä. 

montemarcello_06


Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

montemarcello_01


On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

montemarcello_10


Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

montemarcello_05


Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

montemarcello_04


Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja