Seuraa somessa

Italia

Campo Imperatore – satumaisen kaunis ”Italian Tiibet”

Julkaistu

-

Abruzzossa sijaitseva Keisarin kenttä eli Campo Imperatore on laaja tasankoalue, jollaista ei odottaisi Italiasta löytävänsä. Maisemat vain paranevat, kun lähtee kävelemään tasankoa reunustaville vuorille.

Campo Imperatore sijaitsee Gran Sasso e Monti della Lagan kansallispuistossa reilun puolentoista kilometrin korkeudessa. Lähdemme matkaan Atrissa sijaitsevalta lomataloltamme, josta on vajaan puolentoista tunnin ajomatka tasankoalueen laidalle. Iloitsemme heti aamulla siitä, että päivä näyttää poikkeuksellisen kirkkaalta.

campoimperatore_09


Päätämme välttää moottoritietä, jolloin ajoreitti mutkittelee pieniä kuoppaisia väyliä pitkin kylästä toiseen. Lopulta tie sukeltaa metsän siimekseen ja nousee monien hiusneulamutkien kautta yhä ylemmäs vuoristoon. Maisema taakse jäävään asutettuun laaksoon näyttää puiden välistä hienolta, mutta kunnollisia pysähdyspaikkoja ei ole. Pidämme pienen tauon paikassa, jossa kellokaulaiset lehmät laiduntavat vihreällä niityllä.

campoimperatore_13


Saavumme seuraavaksi Vado di Solen näköalapaikalle, joka sijaitsee korkean jyrkänteen reunalla. Maisema havumetsien peittämien kukkuloiden ylitse jatkuu kauas.

campoimperatore_12


Saapuminen Campo Imperatorelle on mieleenpainuva. Havumetsä loppuu aivan yllättäen ja laskeudumme alamäkeä pitkin tasangon laidalle. Lempinimellä ”Italian Tiibet” tunnettu laaja tasanko on hämmästyttävän upea, enkä ole nähnyt vastaavaa maisemaa missään. Campo Imperatore on noin 27 kilometrin pituinen ja sillä on leveyttä keskimäärin kahdeksan kilometriä.

campoimperatore_14


Pysähdymme muutaman kerran ihailemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Hiljaiset niityt tuntuvat jotenkin epätodellisilta, aivan kuin olisimme saapuneet muun Italian hälinästä toiseen maailmaan. Ohitamme pari ravintolaa, joiden grillit savuavat kuumina. Mainoskylttien perusteella tarjolla on ainakin lampaanlihasta valmistettuja arrosticini-vartaita, joita tuntuu olevan Abruzzossa aina saatavilla. Vaatimattomat ravintolat näyttävät autiomaan keskellä kohoavilta keitailta, mutta ohitamme ne silti suuremmin jarruttamatta.

campoimperatore_10


Pysähdymme sen sijaan katselemaan kuivunutta joenuomaa. Paikalle pystytetyn kyltin mukaan täällä on kuvattu kauan sitten italowesterniä Trinity ratsastaa jälleen. Ympäristö soveltuu kieltämättä hyvin myös villin lännen tunnelmiin.

campoimperatore_02


Jatkamme taas hieman eteenpäin. Niityillä kasvaa monenlaisia pieniä kukkia, jotka heiluvat kevyessä kesätuulessa. Jotkut matkailijat ovat lähteneet tutkimaan kasveja myös kauemmas tiestä. Maiseman autius ja avaruus viehättää, mutta toisaalta kaikkialla on pieniä yksityiskohtia. Tasaisten niittyjen takana kohoavat vuoret kurkottavat kohti taivasta.

campoimperatore_04


Eräällä taukopaikalla on yksinäinen puupöytä penkkeineen. Näissä maisemissa kelpaisi kyllä syödä, mutta säästämme vielä eväitämme ajoreitin päätepisteeseen.

campoimperatore_11


Campo Imperatoren viivasuorat tiet ovat hyvässä kunnossa, toisin kuin monet muut Abruzzon väylät. Olemme hyväkuntoisista teistä kiitollisia, varsinkin kun Campo Imperatorelle ei ole tie- tai muitakaan pääsymaksuja. Edessä näkyy lähes kolmeen kilometriin kohoava Corno Grande, joka on Apenniinien vuoriston korkein huippu.

campoimperatore_17


Viimeinen tieosuus on melkoista ylämäkeä, mutta sen varrella näkyy jonkin verran pyöräilijöitä. Perillä odottavan kyltin perusteella nousu on nimetty legendaarisen italialaispolkijan Marco Pantanin mukaan. Saavumme Campo Imperatoren hiihtokeskuksen parkkipaikalle. Katse kiinnittyy tähtitieteelliseen observatorioon, jonka kupolit kimaltelevat auringossa. Nyt olemme nousseet jo reilusti yli kahteen kilometriin.

campoimperatore_32


Campo Imperatoren hiihtokeskus ei ole kovin suuri, mutta se on toiminut jo noin sadan vuoden ajan. Hiihtokeskus on käsittääkseni talvikaudella varsin vilkkaassa käytössä. Suosion takaa alle kahden tunnin ajomatka Roomasta sekä yllättävän hyvä lumivarmuus.

campoimperatore_08


Täällä on myös vanha karuun kuntoon rapistunut punaseinäinen hotelli. Se nousi julkisuuteen vuonna 1943, kun vallasta syöstyä diktaattoria Benito Mussolinia pidettiin siellä pari viikkoa vankina. Saksalaisjoukot onnistuivat vapauttamaan Mussolinin, mutta fasistijohtajan menestyksen päivät olivat silti luetut. Nyt hotelli on tarkoitus kunnostaa entiseen loistoonsa ja projektiin on budjetoitu vajaat neljä miljoonaa euroa. Viereinen hostelli Ostello Campo Imperatore on toiminnassa ja sen terassilla näkyy vierailumme aikaan virvokkeita nauttivia ihmisiä.

campoimperatore_19


Täällä on hieman markkinameininkiä, sillä muutamassa kojussa myydään pientä purtavaa sekä erilaisia matkamuistoja. Myös arrosticineja on luonnollisesti tarjolla.

campoimperatore_18


Hostellin kulmalta aukeaa hieno laaksomaisema. Näemme kaukana alhaalla Rooman ja Teramon välisen moottoritien, jota pitkin saavuimme muutamia päiviä aiemmin Abruzzoon. Näiden vuorten kohdalla tie sukeltaa kymmenen kilometrin mittaiseen Gran Sasson tunneliin, joka tuntui ajaessa loputtomalta.

campoimperatore_33


Yhdeksän hengen seurueellamme on erilaisia suunnitelmia päivän varalle. Innokkaimmat lähtevät jo kiipeämään kohti lähimmällä huipulla häämöttävää vuoristomajaa. Itse jään vielä osan porukan kanssa syömään eväitä vehreälle niitylle ja nauttimaan maisemista tältä korkeudelta.

campoimperatore_16


Campo Imperatoren vuoristoniityillä on paljon erilaisia kukkia. Minulla ei ole aavistusta niiden nimistä, mutta kaikki ovat kauniita.

campoimperatore_31


En ole varautunut oikeastaan minkäänlaisilla vaellusvarusteilla, sillä ajattelin pysytellä melko lähellä parkkipaikkaa perheen seurassa. Lenkkarit eivät totta puhuen mahtuneet edes matkalaukkuun, joten niitä ei ole nyt Italiassa lainkaan mukana. Vuorten kutsu vie kuitenkin voiton, joten lähdemme appiukon kanssa kävelemään pienen pätkän polkua ylöspäin.

campoimperatore_15


Nousu tuntuu täällä yli kahden kilometrin korkeudessa aluksi yllättävänkin raskaalta, mutta kun vauhtia hieman hiljentää, alkaa eteneminen sujua vaivattomasti. Saavumme pian risteykseen, josta päätämme jatkaa kohti Monte Aquilan satulaa. Polku ei näyttäisi nousevan yhtä jyrkästi ylöspäin kuin vuoristomajalle vievä reitti.

campoimperatore_30


Maisemat ovat todella upeita, sillä täältä aukeaa maisema yli koko Campo Imperatoren. Sää on pysynyt ilahduttavan kirkkaana, joten näkyvyys on erinomainen.

campoimperatore_07


Myös täällä patikkapolun varrella näkyy monenlaisia kasveja. Kaipa kukat nauttivat raikkaasta vuoristoilmasta yhtä paljon kuin minäkin.

campoimperatore_06


Appiukko päättää kääntyä takaisin, mutta haluan jatkaa sileäpohjaisilla kaupunkikengilläni vielä eteenpäin. Jalat ovat taas tottuneet kulkemaan ja eteneminen tuntuu kovin kepeältä. Saan hetkeksi seurakseni iloiselta näyttävän koiran, joka etenee hyvän matkaa omistajiensa edellä.

campoimperatore_28


En missään vaiheessa ajatellut tekeväni suurempaa patikkaretkeä, mutta maisemat houkuttelevat jatkamaan koko ajan eteenpäin. Välillä eteen tulee luntakin, mutta sitä on polulla vain lyhyen matkaa.

campoimperatore_03


Vastaantulijoilla näkyy hienoja vaelluskenkiä, kävelysauvoja ja reppuja. He ovat selvästi tekemässä useamman tunnin vaellusta. Tällaisen lyhyemmän kävelyn voi hyvin tehdä ilmankin, vaikka reitti muuttuu paikoitellen kivikkoiseksi.

campoimperatore_27


Saavun Monte Aquilan satulalle, joka on pieni sola korkeampien huippujen välissä. Polkujen risteyksessä olevien viittojen mukaan täältä on sama matka niin lähtöpaikalle kuin vuoristomajallekin. On helppoa valita jälkimmäinen, sillä saan näin tehtyä hyvän rengaslenkin. Kierrokselle tulee mittaa nelisen kilometriä ja korkeuseroa on vajaat kolmesataa metriä. Opasteviittojen mukaan aikaa kuluisi noin puolitoista tuntia, mikä pitääkin melko hyvin paikkansa.

campoimperatore_23


Reitti jatkuu vuorenharjanteen toisella puolella. Myös maisemat pohjoiseen ja länteen päin ovat hienoja. Näillä vuorilla olisi paljon houkuttelevia patikkapolkuja moneen suuntaan, joten tänne voisi tulla vaikka viikon mittaiselle vaelluslomalle. Seudulla on myös kiinnostavia pikkukyliä, kuten Santo Stefano di Sessanio ja Castel del Monte.

campoimperatore_29


Polku nousee harjanteen päälle ja näen Campo Imperatoren entistä korkeammalta. Tätä maisemaa kelpaisi jäädä katselemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

campoimperatore_21


Vastaan tulee seurueemme muita retkeilijöitä vuoristomajalta päin. Polkuja on kuulemma kierretty ja vuoristomajan juomista nautittu. Suosittelen heille palaamista parkkipaikalle omaa tuloreittiäni pitkin. Sovimme tapaavamme autojen luona.

campoimperatore_20


Käväisen itsekin Rifugio Duca degli Abruzzin vuoristomajassa, jossa on tarjolla virvokkeita. Juon jääkylmän Lemon Sodan majan näköalaterassilla ja jatkan sitten matkaani kohti parkkipaikkaa.

campoimperatore_01


Loppumatka sujuu reippaasti melko jyrkkään alamäkeen ja saavun pian observatorion ohitse parkkipaikalle. Myyntikojut ovat sulkeutuneet jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja kansa on kaikkoamassa, vaikkei kello ole vielä viittäkään. Mekin pakkaudumme autoon ja aloitamme paluumatkan.

campoimperatore_25


Iltapäivän auringossa kylpevä Campo Imperatore näyttää upealta, eikä sen kauneutta voi olla päivittelemättä useampaan kertaan. Harmittelemme hieman, ettemme näe ainuttakaan tasangolla viihtyvää villihevosta, mutta kohtaamme viime hetkellä suuren lammaslauman.

campoimperatore_26


Paimen ja pari koiraa ohjaavat hiljalleen etenevää laumaa eteenpäin. Muisto loputtomiin jatkuvasta niitystä, määkimisestä, kilisevistä kelloista ja taustalla kohoavista majesteettisista vuorista piirtyy mieleen pitkäksi aikaa, kenties loppuiäksi.

campoimperatore_05


Campo Imperatore oli pariviikkoisen Italian-matkamme ehdoton kohokohta, vaikka kävimme monessa muussakin kauniissa paikassa. Olin haaveillut Campo Imperatoren näkemisestä oikeastaan siitä saakka, kun luin kohteesta ensi kertaa Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista. Italian Tiibet täytti ja oikeastaan jopa ylitti odotukset, niin sykähdyttävästä paikasta on kysymys.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

2 Comments

  1. Campo Imperatore näyttää kyllä upealta kohteelta, jossa joskus olisi mukavaa päästä käymään. Vaikka kieltämättä on omasta mielestäni varsin ainutlaatuiselta näyttävä paikka, mutta näen kuitenkin myös yhteyksiä esimerkiski Dolomiittien huippuihin ja niittyihin, joista kovasti pidän.

    • Mika / Lähtöportti

      20.7.2022 at 18:14

      Uskon, että yhteyksiä Dolomiitteihin löytyy. Dolomiitit ovat minulta tosiaan vielä käymättä, ne ovat yksi hyvä vaihtoehto ensi kesän Italian-matkaa ajatellen. Osaan varmasti vertailla paremmin Dolomiiteilla käytyäni, mutta luulisin että Campo Imperatoren viehätykseen liittyy se, kuinka tasangon ja vuorten muodostama laaja, karu ja asumaton alue löytyy Keski-Italian muuten vilkkaiden seutujen keskeltä.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Syysmyrskyä ja mustekalaa kauniissa Tellarossa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vierailimme Italiassa viettämämme syysloman aikana Tellarossa, joka kuuluu maan kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Kylä hurmasi harmaanakin päivänä ja maistoimme myös Tellaron tunnuseläintä mustekalaa.

Perillä meitä odottaa hiljaisuus. Olemme ajelleet kukkuloille kohonnutta pientä rannikkotietä Lericistä Tellaroon, jonka yläpuolella sijaitseva parkkipaikka on lähes autio. Sateessa kastuneen kyltin mukaan maksullinen pysäköintiaika on loppunut jo syyskuussa, joten en joudu kaivamaan kolikoita esille. Hiljaisuus tuntuu hyvältä, koska tie oli tarpeeksi kapea ja mutkikas jo näin ilman suurempaa liikennettä. 

tellaro_19


Pysäköintialueen lähistöltä lähtee pitkä portaikko alas kylän keskustaan. Suuntaa näyttävä kyltti on päässyt ruostumaan ja sitä peittävät köynnöskasvit.

tellaro_18

Siistin portaikon varrella riittää kukkaistutuksia ja muuta kasvillisuutta. Myös ruskan värit näyttävät tekevän tuloaan tänne eteläiseen Eurooppaan. Laskeudumme kivimuurin ja vanhojen rakennusten välistä tasaiselle kadulle, jonka varrella on pari ravintolaa ja baaria. 

tellaro_16


Tellaro on osa Lericin kuntaa, jossa mekin majoitumme viikon ajan. Lericin keskustasta on vain reilut kolme kilometriä Tellaroon ja matkan voisi taittaa myös patikointireittiä pitkin, mutta se jää meiltä kokeilematta. Edellinen yö on ollut myrskyisä ja ukkonenkin on jyrissyt Ligurianmeren yllä. Ennuste ei lupaa juurikaan parempaa säätä, mutta iloitsemme siitä, että sade on tauonnut hetkeksi.

tellaro_14


Ohitamme hiljaiset ravintolat ja suuntaamme kapeille kujille. Tellaron keskusta on vierailumme aikaan lähes autio, sillä liikkeellä näyttäisi olevan vain yhteensä kymmenkunta turistia. Vastaan tulee myös pari paikallista, jotka kiirehtivät määrätietoisesti kohti päämääräänsä.

tellaro_13


Pittoreskit kujat tarjoavat juuri sellaista pikkukylän kauneutta, mitä Italialta sopii odottaakin. Seinien pastellivärit on valittu hyvällä maulla ja ikkunoita suojaavat perinteiset luukut. Katulamput sopivat postikorttimaiseen näkymään, mutta kukaan ei ole sentään ripustanut tällaisella säällä pyykkejä kuivumaan.

tellaro_12


Yksi Tellaron erikoisuuksista on nimellä Sotto-Ria tunnettu käytävä, joka rakennettiin 1300-luvulla suojaksi saraseenien, katalaanien ja muiden katalien merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Suojaisen käytävän ikkuna-aukoista voi tähystää alapuolella olevaan satamaan sekä merelle päin. Muinoin täältä kuulemma kaadettiin kiehuvaa öljyä vihamielisten vieraiden niskaan. Ikivanha kivilattia on koristeltu tähdillä ja muilla kuvioilla.

tellaro_11


Astumme ruosteisen portin läpi käytävälle, joka jatkuu noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Lopulta käytävä muuttuu hämäräksi ja toteamme sen umpikujaksi. Tällaiset paikat kertovat omalla kiehtovalla tavallaan pienen rannikkokylän pitkästä historiasta.

tellaro_17


Tellaron kapeat kujat johtavat kuvaukselliseen satamaan, jonka veneet on nostettu järkevästi kuivalle maalle. Navakat tuulenpuuskat iskevät vasten kasvoja ja vaahtopäiset aallot lähestyvät rantaa. 

tellaro_08


Aallot roiskahtelevat näyttävästi tummia rantakallioita vasten ja veden liikkeitä on lähes lumoavaa seurata. Katselemme pitkään kuohuvaa merta ja nautimme kylän hiljaisuudesta. Kostea ilma tuntuu miellyttävän lämpimältä, sillä elohopea on kohonnut lähelle kahtakymmentä astetta.

tellaro_07


Kirkon kulmalta lähtee pieni kivetty kävelypolku, joka seuraa hetken rantaa ja päättyy pian umpikujaan. Tarjolla on kuitenkin taas uuteen ilmansuuntaan avautuva myrskyisä merimaisema. 

tellaro_09


Ohitamme sataman ja kierrämme sen toiselle puolelle sisämaan kujia pitkin. Sataman läpikin voisi kävellä, mutta se olisi tällä säällä riskialtis ratkaisu. Osa aalloista kuohuu pitkälle kohti kylää.  

tellaro_03


Niemen kärkeä koristavan San Giorgion kirkon ovet on laitettu vierailupäivänämme säppiin, mutta katselemme rakennusta ulkopuolelta. Näin syysmyrskyn tuivertaessa voi miettiä kuuluisinta Tellaroon liittyvää legendaa.

tellaro_04


Keskiaikainen tarina liittyy rannikolla mellastaneisiin merirosvoihin, joita vastaan Tellarokin oli varautunut jatkuvalla vartioinnilla. Tähystäjä kuitenkin nukahti pahaksi onnekseen juuri sellaisena myrskyisänä yönä, jolloin piraatit olivat saapumassa. Tellaron pelasti jollain keinolla kirkontorniin päätynyt suuri mustekala, joka soitti lonkeroillaan kelloja ja herätti kylän väen puolustautumaan.

tellaro_10


Tarinan kuvaamaa tapahtumaa juhlitaan vuosittain elokuisilla festivaaleilla, joiden pääaktiviteettina on mustekalojen syöminen. Tämä kuulostaa hieman nurinkuriselta tavalta kunnioittaa Tellaron suurta sankaria, mutta ruoat ovat varmasti herkullisia. Erilaisia mustekalakuvioita vai nähdä kylässä ympäri vuoden. Tellaron mustekalalegendasta ja kahdestakymmenestä muusta kiehtovasta italialaiskylästä voi lukea Heli Pekkarisen kirjasta Kylässä Italiassa.

tellaro_06


Pysähdyn vielä ihailemaan Tellaron kauniinvärisiä taloja, rantakallioita sekä ylös nostettuja värikkäitä veneitä. Tellaro on varsin kompakti kylä, jonka kujille on vaikea eksyä kovin pitkäksi aikaa. Kyseessä on suorastaan hurmaava paikka, jonka kauneutta edes harmaa syyspäivä ei onnistu latistamaan. 

tellaro_05


Kesäinen auringonlasku voisi olla täällä ikimuistoinen elämys, mutta syksyinen arkipäivä luo Tellaroon omanlaisensa kiehtovan tunnelman. Saamme koko kylän ikään kuin itsellemme ja voimme aistia rauhassa, kuinka värikkäät seinät ja kujien kivet huokuvat pitkää historiaa. Tästä huolimatta Tellaro on edelleen myös elävä asuinpaikka, joka toimii kotina yli tuhannelle ihmiselle. 

tellaro_20


Rannan pärskeet iskevät ajoittain yllättävän korkealle, mutta selviämme kuivin jaloin takaisin sisämaan kujille. Suunnistamme kohti La Barca -nimistä ravintolaa, jonka näimme ohimennen ennen kujasokkeloon sukeltamistamme. Ajoitus on sopiva, sillä ehdimme pöytään ennen lounasajan päättymistä ja rankkasateen alkamista. Olemme saapuessamme koko ravintolan ainoat asiakkaat. Lisäksi paikalle tulee pian jälkeemme yksi suomalainen pariskunta. He aterioivat meitä nopeammin ja poistuvat, ennen kuin ehdin kysyä ovatko hekin lukeneet Helin kirjan vai päätyneet jostain muusta syystä tähän syrjäiseen kylään.

tellaro_01


Terassin ulkopöydistä olisi hieno maisema, mutta olemme nyt tyytyväisiä katosta päämme päällä. Maistamme alkupalaksi totta kai mustekalaa, joka onkin värikkäine lisukkeineen herkullista. Siirrymme seuraavaksi pastaan, ja vaikka oma rapuja sisältävä gnocchetti-annokseni onkin ihan kelvollinen, uskon tyttären peston olleen vielä parempaa. Pesto on täällä päin Italiaa suosituin pastakastike ja se osataan siksi tehdä poikkeuksellisen hyvin. Lounas täydentyy vielä sorbeteilla sekä kahvilla ja olemme ateriaan todella tyytyväisiä.

tellaro_02


Mukava tarjoilija osaisi englantiakin, mutta juttelen hänen kanssaan mieluummin italiaksi. Saan kuulla, kuinka kylä on hiljentynyt vasta äskettäin syyskuun loppuessa. Kesäkaudella on paljon vilkkaampaa, mutta nyt monet majoituspaikoista on suljettu talveksi. Tellaro ei häviä kauneudessa melko lähellä sijaitseville Cinque Terren kylille, vaikka matkailijamäärät ovatkin moninkertaisesti maltillisempia.

tellaro_15


Kiipeämme tihkusateessa portaita pitkin takaisin parkkipaikalle. En missään vaiheessa epäillyt Tellaron lumovoimaa, mutta kylä pääsi silti yllättämään positiivisesti. Jos lapsikin kertoo vieläpä kysymättä pitävänsä Tellarosta, täytyy tässä paikassa olla jotain erityistä.

Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Ligurian rannikolla sekä Lericiä kuvaava Lerici – kylä Runoilijoiden lahden rannalla.  

Jatka lukemista

Italia

Lerici, kylä Runoilijoiden lahden rannalla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Majoituimme Italiaan suuntautuneella syyslomamatkallamme viikoksi Lericiin, josta teimme retkiä muihin Ligurian rannikon kyliin ja kaupunkeihin. Myös itse Lerici on todella miellyttävä paikka, jossa saimme nauttia kauniista sunnuntai-iltapäivästä ilman ruuhkia.

Ensimmäisenä Lericin kylällä tulevat vastaan värit, jotka ovat juuri niitä mitä Italiassa sopiikin odottaa. Vanhoilla kiviseinillä näkyy terrakotan sävyjä, murrettua keltaista, oranssia sekä punaista. Ikkunaluukkujen suhteen on taidettu tehdä yhteistilaus koko kylälle, sillä niin yhtenäisen vihreitä ne ovat.

lerici_07


Kapea kuja johtaa rantakadulle, jonka toisella puolella erilaiset paatit keikkuvat Lericin viihtyisässä pienvenesatamassa. Pidämme sunnuntai-iltapäivän leppoisasta ilmapiiristä ja päätämme olla kiirehtimättä minnekään. Yksi matkapäivä on hyvä rauhoittaa tänne ”kotikylälle” ja nauttia pyhäpäivästä samaan tapaan kuin italialaisetkin täällä tekevät.

lerici_15


Rannan tuntumassa on käynnissä jonkinlaiset antiikkimarkkinat, mutta emme yritäkään tehdä löytöjä vaan katselemme mieluummin merelle päin. Pienvenesatamaa reunustaa tyypillinen italialainen rantabulevardi, jota pitkin kelpaa tehdä sunnuntaikävelyitä tai käydä näyttäytymässä ennen päivällisaikaa. Keskustan pohjoispuolella on pari hiekkarantaa ja niiden ohitse voisi taivaltaa vaikka parin kilometrin päässä sijaitsevaan San Terenzon kylään.

lerici_01


Italiassa ei ole käytetty katujen ja aukioiden nimeämisessä liiemmälti mielikuvitusta, vaan ympäri maata löytyy satoja samannimisiä katuja sekä aukioita. Niinpä täälläkin Via Roma kääntyy Piazza Garibaldille, joka on Lericin selkeä keskus. Laajaa aukiota reunustaa viehättävä talorivistö ja harmaa kirkontorni kurkottaa palmujen yläpuolelle.

lerici_10


Sunnuntai-iltapäivän sää on lähes täydellinen, sillä auringonpaiste saa parikymmenasteisen ilman tuntumaan todellista lämpimämmältä. Mereltä puhaltava tuuli on kesäisen kevyt, vaikka eletäänkin jo lokakuun puoltaväliä. Kiertelemme hetken kujalta toiselle, kunnes on jo aika etsiä lounasravintolaa.

lerici_17


Italia kuuluu niihin maihin, joissa lounasta tarjoillaan vain tiettyyn kellonaikaan. Useimmat kunnon ravintolat avautuvat puoli yhden maissa ja vaikka aukioloajoissa onkin pieniä eroja, on varminta hakeutua pöytään pian yhden jälkeen. Päädymme hetken kierreltyämme La Conchiglian terassille, jonka reunalla on sopivasti tilaa.

lerici_12


Pöytämme on erinomainen rantaa pitkin kulkevien ihmisten seuraamiseen. On hauska huomata kuinka useimmat koirat kulkevat kuuliaisesti ilman hihnaa, mutta villeimmät taaperot on laitettu valjaisiin. Italialaiset tuntevat Lericin kauneuden melko hyvin ja jotkut ovat hankkineet sieltä jopa kakkosasunnon, mutta ulkomaalaisia matkailijoita ei ainakaan enää lokakuussa näy juuri lainkaan. 

liguria_pesto


Viihdymme La Conchigliassa hyvin. Pestokastikkeen kera tarjottu trofie-pasta on näillä kulmilla suosittua perinneruokaa, joka vie lähes kielen mennessään. Näin meren äärellä täytyy kokeilla myös grillattua mustekalaa, joka sekin maistuu erinomaisesti. Seuraamme sivusilmällä, kuinka viereisen pöydän pikkulapset hotkivat simpukoiden kera tarjotut spagettiannoksena hyvällä ruokahalulla. Sitten onkin aika lähteä juoksentelemaan sataman pulujen perässä. Vanhemmat saavat komentaa vauhdikasta Tommaso-poikaa moneen kertaan, sillä heillä on meneillään tyypillinen tuntikausia kestävä sukulounas.

lerici_09


Lähdemme ateriaan tyytyväisinä maleksimaan kohti kylää vartioivaa keskiaikaista linnoitusta. Suuntaamme vanhoille kujille, joita kutsutaan täälläpäin Italiaa nimellä carruggi.

lerici_08


Ylämäkeä on jonkin verran, mutta taival taittuu mukavasti ympäröivää kauneutta ihastellen. Pittoreskien talojen välistä aukeaa välillä maisemia yhä alemmaksi jäävään kylään sekä kuvaukselliselle merenlahdelle.

lerici_02


Sisäänpääsy linnoitukseen maksaa aikuisilta vitosen ja on lapsille ilmainen. Sisätiloissa ei ole tällä hetkellä käynnissä minkäänlaista näyttelyä, joten nähtävää ei ole juuri lainkaan.

lerici_06


Kuljemme autioiden salien halki ja kurkistamme Pyhän Anastasian kappeliin. Kaunis pieni kappeli on omistettu paikalliselle marttyyrille.

lerici_03


Linnoituksen ehdoton päänähtävyys on kattotasanne, jolta kelpaa ihailla maisemia joka suuntaan. Edessämme näkyvää merialuetta kutsutaan Runoilijoiden lahdeksi, koska alueella on historian saatossa viihtynyt useampikin kuuluisa kynäniekka. Ympäristö näyttää kieltämättä inspiroivalta taiteen luomiseen. Koko merenlahti pikku kylineen on todella kaunis. Lahden toisella laidalla erottuu Portovenere, kun taas La Spezia jää niemen taakse piiloon.

lerici_18


Etruskien perustamalla Lericillä on pitkä historia, joka ulottuu kauas ennen ajanlaskumme alkua. Linnoitus sai alkunsa 1100-luvun puolivälissä, minkä jälkeen sitä laajennettiin ja muokattiin useamman sadan vuoden ajan. Pisalaiset ja genovalaiset taistelivat keskiajalla kiivaasti Lericin hallinnasta, minkä jälkeen kylä jäi lopulta viimeksi mainittujen haltuun. Nykyiseltä kartalta Lerici löytyy niukasti Ligurian puolelta, vain muutaman kilometrin päästä Toscanan rajasta.

lerici_05


Palaamme linnoituskukkulalta alas samaa kujaa pitkin kuin tulimmekin, mutta pysähtelemme vielä moneen kertaan ihailemaan kuvauksellisia taloja. Seinien maalipintojen epätasaisuus miellyttää silmää ja rakennuksissa on hauskoja pikku yksityiskohtia koristeellisista ovenkolkuttimista lähtien. 

lerici_11


Suunnistamme Piazza Garibaldin laidalla sijaitsevaan gelateriaan ostamaan jäätelöä. Kuinka ollakaan, Tommason sunnuntailounas on tällä välin päättynyt ja hauska vesseli on täällä jäätelötötterö kourassaan. Itse olen tottunut syömään jäätelöni kupista ja mauksi valitsen nyt suosikkiani amarena-kirsikkaa. Nautimme jäätelöt varjoisalla kujalla, jota pitkin lähtisi viitan perusteella vaelluspolku Tellaron kylän suuntaan. Patikointimahdollisuuksia olisi Lericin ympäristössä enemmänkin.

lerici_04


Kurkistamme aukion laidalla kohoavaan pieneen kirkkoon. Viisisataa vuotta vanha Oratorio di San Rocco näyttää kauniilta. Käyn sytyttämässä kynttilän samaan tapaan kuin monessa muussakin ulkomaisessa kirkossa. 

lerici_14


Lerici sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä La Spezian satamakaupungista. Meille löytyi parkkipaikka majoituksen puolesta, mutta sain käsityksen, että pysäköinti saattaa olla vaikeaa varsinkin kesäkaudella. Lericiin pääsee La Speziasta käsin paikallisbussilla ja myös Cinque Terren lautat kulkevat Lericiin satamaan.

lerici_16


Lerici ja esimerkiksi samaan kuntaan kuuluva Tellaron kalastajakylä tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseville Cinque Terren kylille. Siinä missä syystäkin supersuosittu Cinque Terre pursuaa turisteja, voi Runoilijoiden lahden itärannalla nauttia paljon hiljaisemmista tunnelmista. Lerici on myös hyvä tukikohta retkille, vaikkakin Cinque Terreen tutustumista ajatellen La Spezia tai Levanto ovat vielä kätevämpiä. Oli joka tapauksessa mukavaa viettää aikaa Lericissä ja nauttia kylän tunnelmasta varsinkin leppoisana sunnuntai-iltapäivänä. Hyvin tuntui viihtyvän Tommasokin.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja