Ota yhteyttä

Italia

Ligurian rannikkokaupunkeja: Rapallo, Levanto ja La Spezia

Julkaistu

Näimme viime syksyn Italian-matkallamme kuuluisan Cinque Terren lisäksi muitakin Ligurian rannikolta löytyviä paikkoja. Pistäydyimme kauniissa Rapallossa, nautimme rantaelämästä leppoisassa Levantossa ja tutustuimme La Spezian kävelykatuihin.

Pääsin viimesyksyisellä matkallamme tutustumaan Liguriaan, joka on pienehkö Välimeren rannikolle ja sen tuntumaan sijoittuva alue Italian pohjoisosassa. Jätimme Ligurian pääkaupungin Genovan odottamaan tulevia reissuja ja majoituimme viehättävään Lericiin, josta käsin teimme pari retkeä kauneudestaan kuuluihin Cinque Terren kyliin. Vierailimme myös kolmessa rannikkokaupungissa, joissa kaikissa on oma toisistaan poikkeava tunnelmansa. Tervetuloa pienelle kierrokselle Rapalloon, Levantoon ja La Speziaan!


rapallo_03

Rapallo – Sibeliuksen suosikki

Ensikosketuksemme Liguriaan tapahtuu Rapallossa, jossa pidämme parin tunnin tauon ennen saapumistamme Lericiin. Rapallo on kauniiksi mainittu pieni rannikkokaupunki, joka on vetänyt lomailijoita puoleensa jo 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien. Pysäköin auton rautatieaseman lähistölle, josta on vain lyhyt kävelymatka vanhankaupungin kujille.

rapallo_08


Saavumme pikkukauppojen reunustamalta kujalta pian rannan tuntumaan ja huomaamme sen kummemmin etsimättä talon, jonka halusinkin löytää. Harmaavalkoisen rakennuksen seinään kiinnitetty kyltti kertoo Jean Sibeliuksen asuneen täällä helmikuusta toukokuuhun vuonna 1901.

rapallo_01


Sibelius perheineen eli tuolloin vaikeita aikoja yksivuotiaan Kirsti-tyttären kuoltua lavantautiin. Säveltäjä itse, vaimo Aino sekä lapset Eva ja Ruth lähtivät etsimään uutta elämäniloa Italiasta, jossa he päätyivät ystävän suosituksesta Rapalloon. Vaikka Sibelius vietti osan tuosta keväästä yksin Roomassa, muistetaan hänet nimenomaan Rapallossa, jossa hän sävelsi toista sinfoniaansa. Liguriassa järjestetään nykyään jokasyksyinen Sibelius-festivaali ja Rapallossa toimii jopa Jean Sibelius -niminen sinfoniaorkesteri. Huomaamme kadulla orkesterin mainoksen samana iltapäivänä soitettavasta kirkkokonsertista, mutta meillä ei ole valitettavasti aikaa jäädä sitä kuulemaan.

rapallo_06


Kaupungin päänähtävyys lienee meren äärellä kohoava Castello sul Mare, jota kutsutaan myös yksinkertaisesti Rapallon linnaksi. Se on peräisin 1500-luvun puolivälistä, jolloin Rapallon täytyi puolustautua erityisesti merirosvoja vastaan. 

rapallo_09


Leveää rantabulevardia pitkin kulkiessa on helppo ymmärtää, että Sibeliuskin viihtyi täällä. Lämmin tuuli heiluttaa kepeästi palmujen oksia, meri näyttää pilvisenäkin päivänä kauniilta ja vehreitä kukkuloita täplittävät värikkäät huvilat. Ympäristö on helppo kokea inspiroivaksi, oli sitten säveltäjä, taidemaalari tai vain satunnainen matkailija.

rapallo_02


Rapallon arkkitehtuurissa on nähtävissä välimerellistä charmia, joka heijastelee vanhan lomakohteen perinteitä. Kaupungin nimi saattaa olla turismin lisäksi tuttu myös täällä vuonna 1922 allekirjoitetusta Rapallon sopimuksesta. Kyseessä oli saksalaisten ja venäläisten välinen sopimus, jossa entiset viholliset ryhtyivät keskinäiseen yhteistyöhön.

rapallo_04


Pysähdymme laiturille ihailemaan merimaisemia ja nauttimaan kiireettömästä tunnelmasta. Vaikka lokakuisella taivaalla on pilviä, tuntuu kosteahko ilma meistä yhä kesäisen lämpimältä. Muutamat paikalliset ovat tosin kaivaneet jo kevyttoppatakkinsa esiin, eikä hiekkarannalla näy uimareita.

rapallo_05


Rapalloon ja sen ympäristöön olisi mukava tutustua joskus paremmallakin ajalla. Lähistöltä löytyy esimerkiksi kuuluisa Portofino sekä kovin houkuttelevalta näyttävä Camogli. Nopeimmat junat kulkevat Rapallosta Genovaan vain reilussa parissakymmenessä minuutissa, joten näille kulmille olisi helppo suunnitella ohjelmaa moneksikin päiväksi. 

rapallo_07


Rapallo tuntuu lyhyen visiitin perusteella oikein miellyttävältä paikalta, ja käsitys vain paranee kun haukkaamme pikaista lounasta palatessamme parkkipaikalle. Sattumalta kohdalle sattunut Panificio Tossini on paikallisten suosima yksinkertainen kahvila-ravintola, josta saa esimerkiksi maukasta focacciaa edulliseen hintaan. Pienellä ketjulla on muutama toimipiste Rapallossa sekä parissa muussa seudun pikkukaupungissa.


levanto_05

Levanto – Cinque Terren ”kuudes kylä”

Teemme Lericistä monta päiväretkeä, joista yksi suuntautuu Levantoon. Päädymme mukavaan rantalomahenkiseen pikkukaupunkiin oikeastaan sattumalta, sillä tyttären kaveri on samaan aikaan Levantossa lomailemassa. Niinpä vietämme yhteisen rantapäivän ja kiertelemme jonkin verran myös lähistön kaduilla.

levanto_04


Levanto lienee kesäaikaan paljon vilkkaampi, mutta löydämme näin lokakuussa helposti parkkipaikan aivan uimarannan takana sijaitsevalta parkkipaikalta. Rannalla toimii pari baaria, joista käväisemme Bar Nadiassa vuokraamassa aurinkotuoleja viiden euron kappalehintaan. Aurinkoinen sää sopii mainiosti rantaelämään ja tytöt viihtyvät hyvin keskenään. Käyn itse melko harvoin uimassa, mutta täällä Levantossa nautin yllättävänkin lämpimästä vedestä niin paljon, etten malttaisi millään nousta Välimeren lempeistä aalloista rannalle kuivattelemaan. Vedessä näkyy pieniä kalojakin. Ainakin näin syksyn rauhassa Levanton ranta on oikein miellyttävä paikka.

levanto_03


Pilvet peittävät taivaan, joten on aika siirtyä rannalta Levanton kaduille. Keskustassa vallitsee varsin leppoisa ilmapiiri. Levanto näyttää hyvin tyypilliseltä italialaiselta kaupungilta kävelykatuineen, pastellivärisine taloineen ja vihreine ikkunaluukkuineen. Pysähdymme välillä gelateriaan syömään jäätelöä. Nautin samalla myös lasillisen tuorepuristettua appelsiinimehua, jota voi Italiassa tilata nimellä spremuta.


Kiertelemme vielä jonkin aikaa ympäri Levantoa. Rantakadun päästä voi ihailla kaarevaa hiekkarantaa, joka on illan lähestyessä hiljentynyt entisestään. Taustalla kohoavat kukkulat rajaavat kylän melko pienelle tasaiselle alueelle. Levantoa on joskus kutsuttu Cinque Terren kuudenneksi kyläksi, sillä se sijaitsee aivan kuuluisan kylärykelmän naapurissa. Levantosta voisi vaikka patikoida vajaan seitsemän kilometrin mittaisen reitin Cinque Terren pohjoisimpaan kylään Monterosso al Mareen.

levanto_06


Levanto on mielestäni erinomainen tukikohta Cinque Terreen tutustumista ajatellen, koska käteviä paikallisjunia kulkee usein, mutta hintataso on täällä Levantossa suositumpia turistikohteita huokeampi. Levantossa on myös paremmat uintimahdollisuudet kuin Cinque Terressä.

levanto_02


Kurkistamme kierroksemme varrella Levanton kirkkoon. Chiesa di Sant’Andrean julkisivua hallitsee raidallinen väritys, joka oli suosittua italialaisessa kirkkorakentamisessa keskiajan loppupuolella. Levanton kirkon valkeat raidat ovat kuuluisaa Carraran marmoria ja tummat serpentiniittiä. Samanlaisia raitoja on nähtävissä myös jykevien sisätilojen pylväissä.

levanto_01


Palaamme vielä kerran keskustan suosituimmille kävelykaduille. Haluamme tehdä illalla ruokaa vuokratalollamme, joten pysähdymme nyt syömään vain jotain pientä. Liguriassa välipalana toimii useimmiten focaccia, jota saa täällä vähän joka kulmalta. Maku on totta kai kohdillaan. 


laspezia_01

La Spezia – aito italialainen satamakaupunki

Käymme Cinque Terressä kahteen kertaan ja pysähdymme jälkimmäisen retken päätteeksi La Speziaan. Tämä satamakaupunki on huomattavasti Rapalloa tai Levantoa suurempi paikka, josta on Levanton tavoin erinomaiset junayhteydet Cinque Terreen. La Spezia on vajaalla sadallatuhannella asukkaallaan Ligurian toiseksi suurin kaupunki heti Genovan jälkeen.

laspezia_03


Suunnistamme La Spezian rautatieasemalta kohti kaupungin vilkkainta kävelykatua Via del Prionea. Ohitamme suihkulähteen ja kuljemme pitkin viihtyisää katua, jonka varrella riittää monenlaisia kauppoja merkkiliikkeistä lähtien.

laspezia_04


On aina mukavaa tutustua uuteen kaupunkiin, vaikkei La Spezia meille mitään kovin poikkeuksellista tarjoakaan. Kenties La Spezian viehätys perustuukin arkiseen ja aitoon italialaisuuteen, jota turismi ei ole päässyt vilkkaasta risteilysatamasta huolimatta liiaksi muokkaamaan. Luulisin tämän johtuvan ainakin osittain siitä, että useimmat päiväretkeläiset suuntaavat kaupungin sijasta Cinque Terren kyliin. La Speziassa on siis jäljellä tietynlaista särmää, jota ei ole ainakaan vielä hiottu piiloon.


Via del Prione johtaa vehreään puistoon, jossa komeilee suuri Italian yhdistäjää Giuseppe Garibaldia esittävä ratsastajapatsas. Puiston toisella puolella odottaa kalastussatama, jonka laiturissa lepää rivi tyrskyjä nähneitä aluksia sekä merentuoksuisia verkkoja.

laspezia_08


Nousemme modernille kävelysillalle, joka näyttää johtavan huvivenesatamaan. Sillan päältä näkyy kauempana häämöttävään risteilysatamaan, jossa on nytkin suuri Royal Caribbean -yhtiön laiva.

laspezia_06


Risteilysatamaan päin johtaa oikein mukavalta näyttävä palmujen reunustama rantapromenadi. On helppo kuvitella, että tästä kävelyreitistä nauttivat niin keskustaan suunnistavat risteilymatkustajat kuin myös paikalliset ihmiset.

laspezia_05


Käännymme Via Domenico Chiodon holvikaarten suojaan. Pysähdymme jäätelöbaariin ja katselen amarena-kirsikan ja pistaasin makuja maistellessani, kuinka paikallista kansaa kulkee ohitsemme molempiin suuntiin. Aika moni pysähtyy myös ostamaan jäätelön mukaansa.

laspezia_07


Sattumanvarainen reittimme johtaa Piazza Giuseppe Verdille, jota koristaa peräkkäisistä porteista muodostuva tilataideteos. Siistiä aukiota on viime vuosina uudistettu ja se toimiikin esimerkkinä siitä, kuinka myös La Speziassa riittää halua kaupunkikuvan kirkastamiseen.

laspezia_02


Taivas synkkenee, kun palaamme parin tunnin kierroksen päätteeksi kohti rautatieaseman parkkihallia. Nautimme vielä kävelykadun varrella itämaiset kuplateet, ennen kuin siirrymme pysäköintitalon suojiin. Ajoitus on täydellinen, sillä kaatosade on jo alkanut, kun ajan vuokra-automme ulos hallista.  

laspezia_09


La Speziasta löytyisi jonkin verran nähtävyyksiä, joihin tutustumista emme ehdi tällä kerralla edes harkita. Tunnetuimpiin vierailukohteisiin kuuluvat ainakin San Giorgion linnoitus, laivastomuseo Museo tecnico navale sekä taidemuseo Amadeo Lia. Vaikka emme ehdikään tutustua kaupunkiin tämän enempää, jää La Spezia mieleen miellyttävänä paikkana.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

Kommentit

  1. Rapallon ja Sibeliuksen yhteys oli minulle ihan vieras. Cinque Terre on itselläni ollut mielessä, joten Levanto oli siinä mielessä erinomainen vinkki. Hauskan näköinen myös tuo kirkko.

    • Mika / Lähtöportti

      27.6.2024 at 10:06

      Näin joskus kauan sitten Sibeliuksesta kertovan elokuvan, jossa tuo Rapallossa vietetty kevät oli mukana. On hienoa, että Sibeliusta muistetaan ja arvostetaan Rapallossa yhä näin paljon.

  2. Satu

    25.6.2024 at 20:36

    Kymmenisen vuotta sitten meillä oli mahdollisuus tavata australialaista ystäväperhettä Italiassa ”mahdollisimman lähellä Milanoa” josta ystävät olivat lentämässä takaisin kotimaahan. Tapaamispaikaksi ajateltiin ensin Cinque Terreä mutta edullisen majoituksen löytäminen neljälle aikuiselle ja neljälle lapselle oli haastavaa. Voivottelin töissä hintoja italialaiselle kollegalle, joka neuvoi unohtamaan Cinque Terren ja varaamaan heti huoneiston Camoglista. Yksi parhaista matkailuneuvoista ikinä! Hintataso on paljon edullisempi kuin virallisessa Cinque Terressä, ja kulkuyhteydet ovat loistavat ja retkille pääsee helposti junalla, bussilla tai laivalla. Ränsistyneestä ilmeestään huolimatta Camoglissa oli myös paljon ravintoloita, joissa sai vatsansa täyteen puolet halvemmalla kuin läheisessä Portofinossa – tämäkin tuli todettua 🙂

    Australialaiset ystävät tykkäsivät kovasti istua rannalla auringonlaskun aikaan ja katsoa, kun aurinko laskee mereen. Itärannikon Brisbanessa aurinko ei kuulemma koskaan laske mereen.

    • Mika / Lähtöportti

      27.6.2024 at 10:13

      Mukavia muistoja, näitä on aina kiva lukea! Camogli vaikuttaa näkemieni kuvien perusteella tosi viehättävältä paikalta ja olen kuullut siitä kehuja joltakin muultakin. Tykkäsin Ligurian alueesta tosi paljon, ja kun sinne joskus toivottavasti palaan, niin ainakin Camogli ja Genova kuuluvat silloin matkaohjelmaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Maisemia San Vigilion kukkulalta Bergamosta

Julkaistu

Kirjoittaja

San Vigilion kukkula tarjoaa Bergamon parhaat näköalat sekä mahdollisuuden hengittää raikasta ilmaa aivan keskustan tuntumassa. Kukkulan ympäristössä kulkee myös maalaismaisemiin vieviä kävelyreittejä.

San Vigilio on Bergamon kaupungin korkein kukkula, jolle voisi hyvin nousta vanhastakaupungista Città Altasta kävellenkin. Haluamme silti käyttää vanhaa funikulaaria, jolla matkustamisen voi ottaa paikallisena elämyksenä.

bergamo_sanvigilio_10


Funikulaari aloitti toimintansa jo vuonna 1912, joten se on ehtinyt kuljettaa bergamolaisia monen sukupolven ajan. Matka on vain 630 metrin mittainen, mutta sen aikana noustaan noin 90 metriä korkeammalle. San Vigilion funikulaaria ei pidä sekoittaa Città Bassan ja Città Altan välillä liikennöivään toiseen linjaan. Molemmilla funikulaareilla voi matkustaa Bergamon julkisen liikenteen lipuilla.

bergamo_sanvigilio_17


Funikulaarin yläasemalta aukeaa upea maisema Bergamon kaupunkiin. Erityisesti Città Altan vanhat rakennukset ja kirkontornit näyttävät hienoilta, kun ne kohoavat korkealle ympäröivän laakson yläpuolelle.

bergamo_sanvigilio_13


San Vigilion kukkula on melko suosittu retkikohde, jonka muutamilla kujilla ja parissa ravintolassa näkyy ainakin näin kauniina sunnuntaina paljon paikallisia pyhäpäivän viettäjiä. Osa on ehkä tullut vain rentoutumaan lasillisen ääreen terassille, mutta joukossa on myös kunnon retkeilyvarusteisiin sonnustautuneita patikoijia. Nousemme kapeaa mukulakivikatua pitkin kohti kukkulan huippua. San Vigilio vaikuttaa rauhalliselta keitaalta muun kaupungin yläpuolella. Pienen parkkipaikan laidalla on pari kissaa nauttimassa auringonpaisteesta.

bergamo_sanvigilio_08

 
Kukkulan laelta löytyy viihtyisä puisto, joka on kehittynyt Bergamoa vuosisatojen ajan vartioineen San Vigilion linnoituksen päälle. Paikka sijaitsee noin puoli kilometriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä on hienot näkymät vehreälle maaseudulle sekä lähiseudun vuorille saakka. Nautimme lämpimästä kevätpäivästä ja ihailemme maisemia kiireettömästi eri suuntiin.

bergamo_sanvigilio_11


Linnoituksen nimi on lainattu kukkulalla muinoin sijainneelta San Vigilion kappelilta. San Vigilio eli suomalaisittain Pyhä Vigilius oli Trenton piispa, joka koki vuonna 405 marttyyrikuoleman julistaessaan evankeliumia pakanoille eräässä Gardajärven pohjoispuolella sijaitsevassa laaksossa.

bergamo_sanvigilio_09


Kukkulalla lienee ollut jonkinlainen vartiotorni jo roomalaisten aikaan, mutta ensimmäinen varsinainen linnoitus pystytettiin 1100-luvulla. Linnoitusta vahvistettiin erityisesti 1400-luvulla, jolloin Bergamo kuului Venetsian tasavaltaan. Kaupungin turvallisuustilanne parani oleellisesti seuraavalla vuosisadalla, kun koko yläkaupunki sai ympärilleen tukevat muurit. Linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni, ja 1800-luvulla se suurimmaksi osaksi purettiin. Jäljellä on enää lähinnä muureja ja vallihautoja, jotka muistuttavat kukkulan historiasta.

bergamo_sanvigilio_16


Kukkulalta laaksoon lähtisi erilaisia pitkiäkin kävelyreittejä, mutta meille riittää tällä kerralla hieman lyhyempikin vaihtoehto. Samoilla vaatteilla ja kaupunkikengillä pitäisi selvitä vielä lounaalle ja samana iltana odottavalle kotimatkallekin, joten on parempi olla hikoilematta liikaa. Onneksi matka ainakin alkaa loivaan alamäkeen.

bergamo_sanvigilio_15


Ohitamme muutamia kapean tien varrella sijaitsevia koteja, kunnes päädymme pitkään Salita dello Scorlazzone -nimiseen portaikkoon. Liikkeellä on kävelyretkeläisten lisäksi ainakin yksi hurjapää, joka kiitää portaita alas polkupyörällään.

bergamo_sanvigilio_12


Alhaalla häämöttää kuvauksellinen Tempio dei Caduti -kirkon torni. Tämä pätkä taipaleestamme kuuluu Visit Bergamo -sivustolla suositeltuun The Green City -kävelyreittiin.

bergamo_sanvigilio_05


Portaikko päättyy lopulta tielle, jonka varrella sijaitsee ylempää näkemämme kirkko. Tempio dei Caduti eli Kaatuneiden temppeli on omistettu ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kuolleille bergamolaisille sotilaille. Kirkkoa alettiin rakentaa hieman ennen Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja sen käyttötarkoitus muotoutui tuon ajan tapahtumien perusteella.

bergamo_sanvigilio_06


Tempio dei Caduti on yleensä suljettu, mutta siellä järjestetään jokaisen kuukauden toisena sunnuntaina messu. Osumme sattumalta paikalle hieman tämän kuukausittaisen messun päätyttyä, joten ovet ovat jälleen visusti säpissä. Olisi ollut kiinnostavaa kurkata sisäpuolelle, sillä synkkä kirkkosali on kuvien perusteella hyvin persoonallisen näköinen.

bergamo_sanvigilio_07


Käännymme pian kirkon kulmalta lähdettyämme jälleen alamäkeen Salita Scorlazzino -nimiseen portaikkoon. Rappusten varrelta voi vielä katsella Kaatuneiden temppelille päin ja ihailla kukkivia puita.

bergamo_sanvigilio_04

 
Maaliskuinen aurinko lämmittää jo kovin keväisesti ja jostain kuuluu lintujen laulua. Muutamat puut ja pensaat kukkivat näyttävästi. Voisivatkohan nämä olla aprikoosin kukkia?

bergamo_sanvigilio_02


Kaunis kävelyreitti laskeutuu yhä vain alemmas, mikä tarkoittaa että joudumme vielä jossain vaiheessa nousemaan myös takaisin ylämäkeen. Tuntuu mukavalta päästä tällaisen vehreyden keskelle aivan kaupungin laitamilla. Vastaan tulee muutamia reippaita lenkkeilijöitä koiriensa kanssa. Bergamon modernimpi puoli Città Bassa häämöttää alapuolellamme.

bergamo_sanvigilio_03


Paluumatka kuvan kukkulalla odottavaan vanhaankaupunkiin ei lopulta ole kovin raskas. Tulemme kävelleeksi muutaman kilometrin oikein miellyttävissä maisemissa. Mielestämme Bergamossa voisi käyttää enemmänkin aikaa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla patikointiin. Toisaalta jos retkeilyn ottaa oikein asiakseen, löytyy täältä päin Italiaa myös upeita vuoristo- ja järvimaisemiin vieviä vaellusreittejä. San Vigilion kukkula on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka, vaikkei haluaisi kävellä funikulaariasemalta lähimmän ravintolan terassia pidemmälle.  

Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese

Jatka lukemista

Italia

Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme vaimon kanssa mukavan pitkän viikonlopun maaliskuisessa Bergamossa. Kerroin edellisessä jutussa vanhankaupungin nähtävyyksistä ja keskityn tällä kerralla matkan majoitukseen sekä kokemiimme makuelämyksiin.

* Sisältää Booking.comin mainoslinkin

Italia on oikea ruokakulttuurin runsaudensarvi, sillä jokaiselta alueelta, maakunnalta ja kaupungiltakin löytyy omat paikalliset erikoisuutensa. Maan keittiö perustuu ennen kaikkea tuoreisiin kauden mukaisiin raaka-aineisiin, jotka on hankittu mahdollisimman läheltä. Annokset ovat pääsääntöisesti yksinkertaisia, jotta upeat raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Lombardian alueella sijaitseva Bergamo edustaa vahvasti pohjoisitalialaista ruokakulttuuria, jossa ateriat ovat usein raskaita ja lihapainotteisia. Täällä törmää usein ainakin maissipuuro polentaan, kermaiseen taleggio-juustoon sekä paikallisten rakastamaan casoncelli-pastaan. Bergamossa voi syödä oikein hyvin, vaikkei paikallinen keittiö ihan nousekaan suosikikseni joihinkin muihin Italian kohteisiin verrattuna.

bergamo_sanvigilio_01

 
Luimme sopivasti ennen reissuamme ilmestyneen Matka-lehden jutun, jossa Maria Niemi on esitellyt Bergamon nähtävyyksiä ja ravintolatarjontaa. Nappasimme muutaman hyvän vinkin talteen, joten joukossa on samoja paikkoja kuin lehtijutussakin – jotkut tarkoituksella ja osa sattumaltakin.


bergamo_ruoka_colle_aperto

Paikallisbussilla lentokentältä vanhaankaupunkiin

Helsingistä pääsee nykyään suoralla lennolla Bergamo-Orio al Serion lentokentälle joko Norwegianin tai Ryanairin siivin. Kyseessä on Rooman Fiumicinon ja Milanon Malpensan jälkeen Italian kolmanneksi vilkkain lentoasema, jonka matkustajamäärät ovat samaa luokkaa Helsinki-Vantaan kanssa. Terminaalin edustalta kulkeva paikallisbussi numero 1 kuljettaa matkustajia 20 minuutin välein rautatieaseman ja Bergamon alakaupungin kautta aina yläkaupunkiin saakka, jonne kaikki tämän jutun vinkit sijoittuvat. Yläkaupunki eli Città Alta on Bergamon keskiaikainen vanhakaupunki, joka sijaitsee korkean kukkulan päällä. Matka Bergamon lentokentältä bussilinjan päätepysäkille vie noin puoli tuntia. Pysäkki sijaitsee kuvassa näkyvillä kulmilla Colle Aperton aukiolla.


bergamo_lefuni_05

Mukava majoitus Le Funi -hotellissa

Pysäkiltä on vain parinsadan metrin kävelymatka Le Funi -hotellille. Lyhyen ylämäkeen viettävän matkan aikana kuljetaan jykevän Sant’Alessandron portin kautta ja ohitetaan San Vigilion kukkulalle vievän funikulaarin ala-asema. Varaamamme hotelli on lainannut nimensä vanhalta funikulaarilta, joka kulkee rakennuksen takaa häiriöitä aiheuttamatta. Le Funin sijainti on erinomainen, sillä ympäristö on hyvin rauhallinen mutta vanhankaupungin kiinnostavimman osan laidalle kävelee parissa minuutissa.

bergamo_lefuni_03


Le Funi on pieni ja kodikas hotelli, jossa tulee heti hyvin tervetullut olo. Englantiakin puhuttaisiin täällä varmasti mielellään, mutta osaan riittävästi italiaa, jotta asiointi onnistuu sujuvasti paikallisella kielellä. Itselleni tulee italiankielisestä keskustelusta aina hyvä mieli. Viivymme kolme yötä, joten ehdin vaihtaa kuulumiset monen eri työntekijän kanssa.

bergamo_lefuni_02


Siisti huoneemme on tilava ja viihtyisä. Näkymän suhteen meillä ei tosin ole onnea, sillä ikkunan takana on vain ylämäkeen viettävällä rinteellä kasvavia puita ja pensaita. Joistakin muista huoneista voisi ihailla maisemia Bergamoon tai kaupungin juurella levittäytyvään laaksoon. Maaliskuisen matkamme aikaan on käynnissä kovaa melua aiheuttava kattoremontti, mitä ei voi olla perjantaiaamuna huomaamatta. Haitta jää onneksi lyhytaikaiseksi, koska lähdemme pian kaupungille ja työt ovat viikonlopun tauolla. Remontti lienee nyt jo valmistunut ja rauha palannut Le Funiin.

bergamo_lefuni_01


Aamiainen tarjoillaan pienessä mutta tälle hotellille riittävän kokoisessa kellaritilassa. Italialaiset aamiaiset eivät yleensä ole kovin runsaita, ja täälläkin valikoima on moneen suomalaiseen hotelliin verrattuna suppeampi. Tarjolla on silti meille aivan riittävästi vaihtoehtoja ja cappuccino on luonnollisesti hyvää. Päivä alkaa mukavasti esimerkiksi voisarven, leivän, juustojen, suolaisen piiraan, makean kakun ja tuoremehun avulla. 

* Varaa majoitus Le Funiin Booking.comin kautta.


bergamo_ruoka_ripa_03

Tyylikäs ravintola La Ripa

Saavumme kaupunkiin iltalennolla ja vaikka kello alkaakin olla jo ainakin suomalaisittain melko paljon, haluamme lähteä perille päästyämme syömään. Tarkoituksena olisi haukata lähinnä pientä iltapalaa, mutta nälkä kasvaa syödessä tai ainakin meidän tekee mieli tilata useampi ruokalaji kun huomaamme muidenkin illastavan pitkän kaavan mukaan. La Ripa on Le Funi -hotellin yhteydessä toimiva valkoisten pöytäliinojen ravintola, jossa palvelu on kohteliasta ja ruoan laatu oikein hyvä.

bergamo_ruoka_ripa_01


Tilaamme alkuun annokset artisokkaa sekä leikkeleitä. Pyydän tarjoilijan suosittelevan meille jotain paikallista suhteellisen kevyttä punaviiniä. Castello di Grumellon tilalla Bergamon lähistöllä valmistettu Medera on raikkaan hedelmäinen mutta persoonallinen viini, joka sopii meille oikein hyvin. Pääruoaksi valitsen tyypillisen paikallisen annoksen, johon kuuluu oliiviöljyssä haudutettua naudanlihaa, polentaa sekä perunaa. Liha on todella mureaa ja annos muutenkin oikein maukas. Tiivistä maissipuuroa polentaa on täälläpäin Italiaa lähes aina saatavilla. Nautaa tarjotaan täkäläisissä ravintoloissa tyypillisesti nimellä brasato, jolloin liha on haudutettu useimmiten punaviinissä ja annos saattaa näyttää vähemmän hienostuneelta kuin La Ripassa.

bergamo_ruoka_ripa_02


Tyylikkäässä ja meidän vierailumme aikaan myös melko hiljaisessa salissa on mukava aterioida. Tuntuu kuin matka olisi alkanut parhaalla mahdollisella tavalla hyvän ruoan merkeissä. Aterian kruunaavat maistuvat jälkiruoat. Oma valintani osuu semifreddoon ja vaimolla perinteiseen tiramisuun. Säiden lämmettyä La Ripassa voi aterioida myös tämän jutun avauskuvassa näkyvällä terassilla.


bergamo_ruoka_colombina_02

Suosittu Antica Trattoria La Colombina

Meillä on matkan toiseksi illaksi pöytävaraus hotellimme lähellä sijaitsevaan Antica Trattoria La Colombinaan. Trattorian illallisaika alkaa puoli kahdeksalta, joten saavumme paikalle illan ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Tilaamme alkuun pari antipastoa. Parsasta, polentasta ja paistetuista munista koostuva annos ei ehkä näytä siltä mitä moni italialaiselta ravintolalta odottaa, mutta edustaa hyvin paikallista keittiötä. Parmankinkku ja artisokka ovatkin jo klassisempaa italialaista ruokaa. Listalta olisi löytynyt myös esimerkiksi laardia sekä hevosenlihaa.

bergamo_ruoka_colombina_01

 
Maistamme täällä Bergamon tunnetuinta ruokaa, eli casoncelli-pastaa. Annos on kieltämättä maukas, muttei ainakaan näin ensi yrittämällä nouse ihan suurimpien suosikkipastojeni joukkoon. Täytetyn puolikuunmuotoisen pastan kera tarjotaan pekonia, salviaa, Grana Padano -juustoa sekä sulatettua voita, joten kokonaisuus on melko raskas. Casoncelli – tai paikallisella murteella casonsèi – on hyvä esimerkki italialaisen ruoan paikallisuudesta, sillä vaikka olen matkustanut maassa paljon ja Lombardiankin alueella monesti, en ollut kuullutkaan tästä pastalajista aiemmin. Casoncelli on nimenomaan Bergamon sekä hieman yllättäen myös sen ikuisen kilpailijan Brescian ruokaa, jota ei syödä juuri muualla. Bresciassakin olen kerran kauan sitten lounastanut, mutta silloin en osannut etsiä casoncellia listalta.

bergamo_ruoka_colombina_03


Rauhallinen tunnelma muuttuu illan mittaan meluisaksi, kun pöytiin saapuu suuria paikallisia seurueita. Tämä ei ole suosituissa italialaisissa ravintoloissa mikään yllätys, vaan tutuksi tullut asiaan kuuluva kokemus. Eräs kymmenen miehen ryhmä pitää kuitenkin niin kovaa meteliä, että ymmärtää jopa pyytää mölyämistään muilta paikallaolijoilta anteeksi. Meno toki jatkuu tämän jälkeen entiseen malliin, mutta onneksi seurueen eräänlainen keskushahmo käy useamman kerran ulkona tupakalla. Jatkamme ateriaa joka tapauksessa jälkiruokiin ja espressoon saakka. Panna cotta mansikkakastikkeen kera on varma ja onnistunut valinta.


bergamo_ruoka_sole_01

Ravintola Il Sole keskeisellä paikalla

Syömme matkan viimeisenä päivänä lounaan yläkaupunkia halkovan vilkkaan kävelykadun varrella. Vapaan pöydän löytäminen ennen lounasajan päättymistä tuntuu haastavalta, mutta samannimisen hotellin yhteydessä toimivasta Il Sole -ravintolasta löytyy onneksi tilaa. Pöytämme on lähellä sisäänkäyntiä, joten saamme seurata syödessämme kadulla kulkevaa ihmisvirtaa. Aika moni ohikulkija vilkaisee myös ikkunasta ravintolaan päin. Syön sopivasti täyttävän risoton, jolle juusto antaa mukavasti makua. Ravintolakokemus on miellyttävä ja myös kohtuuhintainen, varsinkin kun huomioidaan sijainti aivan Città Altan keskellä.


bergamo_ruoka_marianna_01

Stracciatella-jäätelön koti La Marianna

Yhdeksi maailman tunnetuimmista jäätelömauista noussut stracciatella on keksitty bergamolaisessa La Marianna -kahvilassa, joka toimii kaupungissa edelleen. Kahvilan omistanut Enrico Panattoni kehitti vuonna 1961 valkean kermajäätelön, jossa on epäsäännöllisiä paloja tummaa suklaata. Nimi stracciatella viittaa jäätelömassan sekaan revittyihin suklaapaloihin. Panattoni lainasi nimen roomalaiselta keitolta, johon on sekoitettu hieman vastaavalla tavalla kananmunaa. Käymme ostamassa La Mariannan tiskiltä kupilliset stracciatellaa kadun varrella syötäväksi. Herkullista makua voisi kuvailla vaikkapa pehmeän tasapainoiseksi. Mieleen jäävät erityisesti suklaahiput, jotka ovat yllättävän kookkaita.  


bergamo_ruoka_carmen_01

Gelateria Carmen

Ostamme matkan toiset jäätelöt Carmen-nimisestä gelateriasta Bergamon yläkaupunkia halkovan vilkkaan kävelykadun Via Bartolomeo Colleonin varrelta. Ulko-ovelle asti yltävä jono kielii jäätelöbaarin tasosta, varsinkin kun valtaosa asiakkaista on laatutietoisia italialaisia. Puhtaat maut ovat juuri niin hyviä kuin aidossa artesaanigelatossa pitääkin. Omat valintani osuvat tällä kerralla suussasulavaan pistaasiin sekä niin ikään erinomaiseen hasselpähkinään.


bergamo_ruoka_polentone_01

PolentOne iltapalaa polentakioskilla

Olemme matkan viimeisenä iltana sen verran kylläisiä, ettemme kaipaa varsinaista ravintola-ateriaa. Kaupungilla kierrellessä alkaa silti tehdä mieli jotain purtavaa, mutta mieluiten mahdollisimman vaivattomaan tapaan. Ratkaisuksi löytyy Bergamon funikulaarin yläaseman vieressä toimiva PolentOne, jota voisi verrata kotimaisiin nakkikioskeihin. Erona on vain se, että tarjolla on lihapiirakoiden ja makkaraperunoiden sijaan polentaa erilaisten lisukkeiden kera.

bergamo_ruoka_polentone_02


Polentaa on tullut purtua tällä matkalla jo riittävästi, joten valitsen listalta paikallisella makkaralla ja taleggio-juustolla täytetyn paninon. Se maistuukin muovimukista nautitun Coca Colan kera oikein mainiolta. Matkamme ovat niin nähtävyyksien kuin aterioidenkin osalta usein monipuolisia. Esimerkiksi valkoisten pöytäliinojen La Ripan ja vilkkaan La Colombinan jälkeen tuntuu jotenkin sydäntä lämmittävältä syödä leipää ikivanhojen holvikaarten alla ulkoilmassa. Ei ole ollenkaan huono juttu, vaikka sateenkaari päättyisikin polentakioskille.


bergamo_ruoka_polenta_e_osei

Paikallinen erikoisuus polenta e osei

Yksi bergamolaisista paikallisherkuista on polenta e osei, joka ei nimestään huolimatta sisällä lainkaan maissipuuroa. Kyseessä on makea leivos, jonka ulkonäkö jäljittelee polentasta ja pikkulinnuista muodostuvaa vanhaa perinneruokaa. Meiltä tämä keltaisella marsipaanilla kuorrutettu ja suklaalla koristeltu sokerileivos jää valitettavasti maistamatta, mutta onpahan taas yksi syy palata joskus takaisin Bergamoon. Kuva on Nessi-nimisen leipomon näyteikkunasta.

Lue myös aiemmat Bergamosta kertovat jutut:
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa

Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja