Ota yhteyttä

Italia

Sorrento – Napolinlahden kaunotar

Julkaistu

Viihdyimme lokakuisella lomaviikolla Sorrentossa, jossa ihastuimme kapeisiin kujiin, merimaisemiin ja erityisesti vanhaan kalastussatamaan. Vaikka ympäristössä onkin upeita retkimahdollisuuksia, kannattaa myös Sorrentosta nauttimiseen varata aikaa.

Katson lumoutuneena näkymää, joka näyttää mielestäni kovin tutulta. Äitini kävi joskus 60-luvulla Sorrentossa ja toi matkamuistoksi taulun, jonka maisemaa olen ihaillut pikkupojasta saakka. Nyt tuo maisema on vihdoin silmieni edessä.


Rantahiekalle vedetyt veneet, värikkäät rakennukset, jyränteen reunalle rakennetut portaat ja mäen päällä kasvavat puut ovat edelleen tallella. Taiteilija lienee ottanut vapauden siirtää Napolinlahden takana häämöttävää Vesuviusta hieman oikealle, jotta se mahtuisi kunnolla kankaalle. Muuten kaikki on täsmälleen paikoillaan. Tuntuu mahtavalta nähdä Sorrenton vanha kalastussatama Marina Grande ainakin melkein samanlaisena, kuin se on ollut jo vuosikymmeniä sitten.


Marina Granden menneisyyteen voi palata vaikkapa katsomalla vuonna 1955 valmistuneen elokuvan Vaarallinen leski (Pane, amore e…). Kuvia nuorena kalakauppiaana esiintyneestä Sophia Lorenista on kiinnitetty erään rakennuksen seinälle.


Kello on kahdeksan aamulla ja Marina Grande vasta heräilee uuteen päivään. Ikkunaluukut narahtavat jossakin auki ja yksinäinen mustiin pukeutunut mummo kulkee pitkin laituria. Iäkäs ukko köröttelee hiljalleen vaaleansinisellä Vespalla sataman halki ja toivottaa hyvät huomenet vastaantulijoille. Tuntuu kuin olisin löytänyt vanhan italialaisen kyläyhteisön. Sataman reunalla tuoksuvat niin meri kuin kalatkin.


Kalastussataman verkkaista elämänmenoa on hauska seurailla pidemmänkin aikaa. Niin tekevät myös kaksi mustaa kissaa, jotka torkkuvat vieretysten repaleisen kankaan päällä. Keltainen koulubussi käy hakemassa suljetun ravintolan terassille kokoontuneet lapset ja pari saattamassa ollutta äitiä maleksivat takaisin koteihinsa. Paikallinen ukkokerho kokoontuu vaihtamaan kuulumisia. Yhden partasuisen herran jaloissa pyörii valkoinen koira.


Havahdun ajatuksistani kirkonkellojen kovaan kuminaan. Kalastajat ovat aina olleet uskonnollista väkeä, joten täälläkin talon seinustaa koristaa suuri puinen risti Jeesus-hahmoineen. Ilmassa on yön jälkeistä viileyttä, mutta aurinko nousee hiljalleen lämmittämään rantaa.


Sää on jo käytännössä helteinen, kun palaamme satamaan myöhemmin päivällä koko perheen voimin. Perille pääsee korkeiden muurien reunustamaa kujaa, jota koristavat niin pyykit kuin pyhimysten kuvatkin. Marina Grande on vilkastunut päivän mittaan huomattavasti ja paikalla on melko paljon turistejakin, muttei kuitenkaan ruuhkaksi asti.


Valitsemme lounaspaikaksemme Trattoria da Emilian, jonka puitteet näyttävät heti ensi silmäyksellä olevan kunnossa. Meren aallot yltävät terassin alle ja pöydillä on ruudulliset liinat. Ruoka maistuu hyvin ja palvelukin toimii moitteettomasti. Nautin erityisesti tuoreesta meriahvenesta, kun taas tyttäret popsivat mielellään mustekalaa. Ilmassa on kevyttä merituulta ja kiireetöntä lomatunnelmaa. Pöydän ääreen ei kuitenkaan tarvitse jäädä istumaan koko päiväksi, sillä aterian normaalisti päättävää espressoa tarjoillaan vain viereisessä Nonna Emilian baarissa.


Marina Grande sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Vaikka matka ei ole pitkä, näyttää se silti suojaavaan tunnelmallista kalastussatamaa liialliselta suosiolta. Melkein tuntuu, kuin Marina Grandessa pääsisi aikamatkalle takaisin 50-luvulle.


Vaikka ihastuinkin erityisesti Marina Grandeen, on Sorrentossa toki paljon muutakin. Kaupungin keskuksena voi pitää Piazza Tasso -nimistä aukiota, joka toimii myös eräänlaisena liikenteen solmukohtana. Corso Italia -ostoskatu jatkuu aukiolta molempiin suuntiin, mutta hauskinta on suunnata Piazza Tasson länsipuolelta alkaville vanhankaupungin kujille.


Vanhassakaupungissa on mukava kierrellä niin aamulla kuin illallakin. Nautin parista yksin tekemästäni aamulenkistä, jolloin kulkijat ovat harvassa ja ensimmäiset kaupat vasta availevat oviaan.


Ihmisiä alkaa päivän mittaan kerääntyä ravintoloiden, matkamuistokauppojen ja viinibaarien reunustamille väylille. Lokakuussa on jo kohtalaisen hiljaista, eikä häiritsevää tungosta ole kuin satunnaisen turistiryhmän kohdalla.


Sorrento on suosittu matkailukohde, joten ravintolatarjontaa riittää runsaasti. Valitsimme ruokapaikkamme parin hotellilta saadun suosituksen mukaan sekä kokeilemme muutamaa sattumalta vastaan tullutta ravintolaa. Kaikki käymämme ravintolat ovat vähintään kelvollisia, eikä pettymyksiä tule vastaan. Lasten takuuvarma suosikkiannos on gnocchi alla sorrentina eli perunagnoccheja tomaattikastikkeessa.


Sorrenton iltojen tunnelmaa voisi kuvailla leppoisaksi ja hyväntuuliseksi. Ihmiset vaeltelevat pitkin katuja iloisen puheensorinan ja muutamien katumuusikoiden säestämänä. Lokakuiset illat ovat miellyttävän lämpimiä, joten ilmassa on vielä annos miellyttävää kesäisyyttä.


Sorrenton tunnetuin katutaideteos löytyy Villa Comunalen puiston portilta. Se esittää kolmea Sorrentoa rakastanutta taiteilijaa, jotka ovat jättäneet jälkensä viihteen historiaan. Sophia Loren on saanut rinnalleen laulajat Lucio Dallan ja Enrico Caruson.


Katutaideteosta vastapäätä kohoaa Pyhän Franciscuksen luostari, jonka kauniille sisäpihalle kannattaa käydä kurkistamassa. Syksy on ehtinyt jo viedä ihmeköynnösten kirkkaat kukat, mutta viherkasvit tuovat väriä pylväskäytävien reunustamaan tilaan. Tunnelma on parhaimmillaan aamuvarhaisella, kun luostarin piha on vielä aivan hiljainen ja lähestulkoon mystinen paikka.


Sorrento sijaitsee dramaattisen rantajyrkänteen reunalla ja maisema Napolinlahdelle päin on parhaimmillaan esimerkiksi Villa Comunalen puistosta nähtynä. Kaiteen takaa kelpaa katsella sinisellä merellä kulkevia laivoja. Vesuviuksen juurella siintävä Napoli näyttää tältä etäisyydeltä varmasti todellisuutta seesteisemmältä.


Puisto toimii myös hyvänä kulkuväylänä alas uimalaitureille sekä Marina Piccolan satamaan. Matka taittuu jalkaisin kävelyluiskaa pitkin, mutta halutessaan voi myös maksaa euron ja siirtyä tasolta toiselle nykyaikaisella hissillä.


Vaikka Sorrento onkin Välimeren aaltojen ulottuvilla, ei se ole mitenkään erityinen rantalomakohde. Meren ylle on rakennettu maksullisia laitureita auringonottoa varten, mutta hiekkarannat ovat varsin pieniä ja niillä voi kesäsesongilla kokea sardiinipurkkimaista tunnelmaa. Neljä vierekkäistä rantaklubia avaavat porttinsa huhtikuussa ja sulkeutuvat lokakuussa.


Tyttäret käyvät kertaalleen uimassa pienellä yleisellä rannalla, joka on jo iltapäivällä jäänyt kallioseinämän varjoon. Rantaklubien välissä sijaitseva tummahiekkainen uimapaikka on lapsille sopiva ja houkuttelee lopulta yllättävänkin monta Italiaa kylmemmistä maista saapunutta matkailijaa veteen asti. Jos Sorrentossa haluaa nauttia rantaelämästä enemmänkin, voi lähteä myös esimerkiksi muutaman kilometrin päähän Puolon rannalle.


Majoitumme Sorrentossa B&B Les Chiciin, joka sijaitsee kätevästi rautatieaseman vieressä ja lyhyen kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Kerrostalon kolmannesta kerroksesta löytyvä kuuden huoneen hotelli täyttää odotukset hyvästä keskitason majoituksesta, muttei tarjoa erityistä luksusta. Parvekkeelta voi seurailla paikallista elämää ohikulkevine skoottereineen. Lapsia ilahduttaa erityisesti pihalla viihtyvä kissa, joka tulee tervehtimään melkein joka kerta ohi kulkiessamme.


Sorrento soveltuu hyvin tukikohdaksi erilaisia retkiä ajatellen, joskin hintataso on moneen muuhun Italian kohteeseen verrattuna korkea. Sorrentolla on hieman ylellinen maine ja hintoja on ollut suosion ansiosta varaa nostaa.


Marina Piccolasta lähtee lauttoja tiheästi varsinkin Caprin saarelle ja Circumvesuviana-juna kuljettaa esimerkiksi Napoliin tai Pompejin raunioille. Satamien nimet saattavat aiheuttaa sekaannusta, koska suuret laivat kulkevat ”pienestä satamasta” ja Marina Grande on pienten kalastusveneiden tyyssija.


Autoilijan kannattaa suunnata Amalfin rannikolle, johon voi toki tutustua myös bussin kyydissä. Mekin päädyimme Sorrentoon erilaisten retkikohteiden houkuttelemana, mutta itse Sorrentoakin varten kannattaa varata aikaa. Ainakin oman kokemuksemme perusteella Sorrento on kaunis ja palaamisen arvoinen kaupunki.


Lue myös muut juttuni Sorrenton seudulta:
Syysloma Sorrenton seudulla
Nähdä Napoli ja elää
Maisemien ilotulitusta Amalfin rannikolla
Lomapäivä Caprilla
Antiikin kaikuja Pompejissa

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme äskettäin vaimon kanssa mukavan viikonlopun Bergamossa. Yksi pohjoisitalialaisen kaupungin häikäisevimmistä nähtävyyksistä on Santa Maria Maggioren basilika, joka sykähdyttää myös paljon kirkkoja nähneitä matkailijoita.

Bergamon kaupunki jakautuu maantieteellisesti ylä- ja alakaupunkiin, joista kukkulan päällä kohoava yläkaupunki eli Città Alta on selvästi vanhempi. Venetsialaiset rakensivat 1500-luvulla Città Altan ympärille tukevat muurit, joiden sisäpuolella voi edelleen ihailla keskiaikaista arkkitehtuuria.

santamariamaggiore_bergamo_10


Todellinen helmi rakennusten joukossa on Basilica di Santa Maria Maggiore, jonka sisätilat saavat lähestulkoon haukkomaan henkeä. Olen vieraillut lukemattomissa kirkoissa ympäri Italiaa ja koko Eurooppaa, mutta tuskin mikään noista rakennuksista on tehnyt yhtä suurta vaikutusta nimenomaan sisätilojensa osalta. Viime vuonna julkaisemassani jutussa mainituista 12 kirkosta ehkä Pariisin Sainte-Chapellen sisätilat vetävät Santa Maria Maggiorelle vertoja, mutta aivan erilaisella tyylillä.

santamariamaggiore_bergamo_08


Santa Maria Maggiore sijaitsee Città Altan parhaalla paikalla kaupungin symbolin Campanone-tornin ja Bergamon tuomiokirkon kainalossa. Basilikan julkisivulla on kaksi ovea, joista pienempi mutta tavallaan keskeisemmältä näyttävä ei johda varsinaiseen kirkkoon vaan Colleonin kappeliin. Bartolomeo Colleoni oli 1400-luvulla elänyt sotapäällikkö, joka halusi rakennuttaa itselleen oman mausoleumin. Vaikka Colleoni palvelikin suurimman osan palkkasoturin urastaan Venetsiaa, oli hän ylpeä bergamolaisista juuristaan. Tarkalleen ottaen Colleoni syntyi Solzan kylässä Bergamon lähistöllä.

santamariamaggiore_bergamo_11

 
Colleonin kappelissa vieraileminen on ilmaista, joskin euron vapaaehtoista lahjoitusta suositellaan. Kappelin sisällä ei saa ottaa valokuvia, ja paikalla päivystävä matkamuistokauppias huolehtii kiellon noudattamisesta. Hillityn tyylikkäällä taiteella koristeltu kappeli on kaunis. Mieleen jäävät lähinnä keltasävyistä kupolia koristavat klassiset maalaukset, tummanpuhuva alttari sekä seinällä komeileva kullattu ratsastajapatsas. Kappelin ulkopuolella olevasta aidasta löytyy Colleonin vaakuna, jossa näkyvät kuviot eivät suinkaan ole esimerkiksi valkosipuleita vaan kiveksiä. Bartolomeo Colleonilla oli kuulemma kolme kivestä, ja sotapäällikkö oli tästä niin ylpeä että asia tulee esille jopa suvun vaakunassa.

santamariamaggiore_bergamo_16


Viereinen suurempi ovi johtaa varsinaiseen Santa Maria Maggioren basilikaan. Sisäänpääsy maksaa viisi euroa, ja vaikken kirkkojen pääsymaksuista periaatteessa pidäkään, maksamme tällä kerralla mielellämme. Näin upeaa nähtävyyttä ei kannata jättää Bergamossa väliin!

santamariamaggiore_bergamo_17


Basilika rakennettiin kiitokseksi Neitsyt Marialle, jonka uskottiin suojelleen bergamolaisia Pohjois-Italiaa riivanneelta ruttoepidemialta. Pääalttari vihittiin käyttöön vuonna 1185, mutta työt jatkuivat tuon jälkeen vielä kauan ja esimerkiksi kellotorni saatiin valmiiksi vasta 1400-luvulla. Tuon jälkeen on tehty vielä paljon muutakin.

santamariamaggiore_bergamo_13


Suurimman vaikutuksen heti ensi silmäyksellä tekevät runsaat kattomaalaukset, jotka edustavat barokkityyliä. Monet niistä ovat peräisin 1600-luvulta, jolloin elettiin barokin kultakautta Italiassa. Ulkopuolelta rakennus on sen sijaan säilyttänyt paremmin vanhemman romaanisen ulkoasunsa.

santamariamaggiore_bergamo_05


Huomio kiinnittyy seuraavaksi hämmästyttävän hienoon rippituoliin, joka on paikallisen Andrea Fantonin reilut kolmesataa vuotta vanha luomus. Rippituoliin veistetyissä aiheissa toistuvat katumus ja armo. Taustalla näkyy yksi kirkon arvokkaista seinävaatteista.

santamariamaggiore_bergamo_07


Pysähdymme tutkimaan mestarillisesti veistettyjä yksityiskohtia, joissa riittäisi ihailtavaa pidemmäksikin aikaa. Kyllä kannattaisi tehdä hieman pikku syntejä, jos niitä pääsisi tunnustamaan näin upeaan rippituoliin.

santamariamaggiore_bergamo_06


Yksi kirkon nähtävyyksistä on bergamolaisen säveltäjän Gaetano Donizettin hauta. Esimerkiksi oopperasta Lemmenjuoma tunnettu Donizetti oli aikansa merkittävimpiä säveltäjiä Vincenzo Bellinin ja Gioacchino Rossinin rinnalla. Keväällä 1848 menehtyneen Donizettin hautamuistomerkki on kuvanveistäjä Vincenzo Velan käsialaa.

santamariamaggiore_bergamo_12


Kirkon kuoriosa eli alttarin ympäristö on näyttävä. Suurimpana taideteoksena erottuu Camillo Procaccinin maalaama Apostolit Neitsyt Marian tyhjän ja kukkia täynnä olevan haudan ympärillä.

santamariamaggiore_bergamo_14


Korkealla hämmästyneitä apostoleita kuvaavan alttaritaulun yläpuolella on Gian Paolo Cavagnan kupoliin maalaama teos, jossa Neitsyt Maria astuu enkeleiden ympäröimänä taivaaseen. Kahden eri maalarin työt täydentävät hienosti toisiaan.

santamariamaggiore_bergamo_03


Kuoriosassa pääsee käymään ja ihailemaan erilaisia yksityiskohtia lähempää. Itseäni kiinnostavat erityisesti taidokkaat puuveistokset. Opin vasta jälkikäteen, että kuorin arvokkaimpina taideteoksina pidetään taulumaisia puusta tehtyjä upotustöitä, jotka suunnitteli taidemaalari Lorenzo Lotto ja toteutti paikallinen puuteoksiin erikoistunut taituri Giovan Francesco Capoferri.

santamariamaggiore_bergamo_09


Kirkko on täynnä taidetta, ja moni teos jää tällaisella omatoimisella vierailulla varmasti huomioimatta. Sivualttaria koristaa Antonio Bosellin kaikkia pyhimyksiä esittävä maalaus.

santamariamaggiore_bergamo_01


Alttarin edustalla roikkuu varsin rujolta näyttävä veistos, joka esittää ristiinnaulittua Jeesusta. Veistoksen arvellaan olevan peräisin 1300-luvulta, mutta sen tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Veistos sopii kirkkoon hyvin, mutta sen tyyli eroaa melko lailla ympärillä näkyvästä barokkitaiteesta.

santamariamaggiore_bergamo_15


Tästä kirkosta ei millään malttaisi lähteä pois, sillä erityisesti runsaissa kattoon tehdyissä taideteoksissa riittää ihailtavaa. Maalaukset, veistokset ja muut kullatut koristeet sopivat mielestäni saumattomasti yhteen.

santamariamaggiore_bergamo_18


Sali on riittävän suuri ollakseen mahtipontinen, mutta toisaalta sen koko on hyvin helposti lähestyttävä kaikista kookkaimpiin kirkkoihin verrattuna. On myös miellyttävää, että paikalla on vierailumme aikana vain muutamia ihmisiä.

santamariamaggiore_bergamo_02


Käännymme ulko-ovella katsomaan kirkkosalia vielä kerran. Kevätaurinko paistaa ikkunasta muodostaen samanlaisia säteitä kuin taivaallista valoa kuvaavissa uskonnollisissa maalauksissa. Minusta tuntuu että löysin juuri uuden suosikkikirkkoni Italiassa. Kauneus on aina katsojan silmissä, mutta Bergamon Santa Maria Maggioressa on ainakin omaan makuuni aivan erityistä hohdokkuutta.

Jatka lukemista

Italia

Katutaidetta Milanon NoLossa

Julkaistu

Kirjoittaja

Milanoa paremmin ymmärtääkseen on hyvä suunnata ydinkeskustan ulkopuolelle ja tutustua erilaisiin kaupunginosiin. Tämänvuotisen matkamme kohteisiin kuului eläväiseksi ja trendikkääksi mainittu NoLo, josta löytyy muun muassa katutaidetta.

NoLon nimi tulee amerikkalaiseen tyyliin sanoista North of Loreto tai italialaisittain Nord di Loreto. Kysymys on siis Loreton kaupunginosan pohjoispuolelle jäävästä alueesta. Yksi NoLon selkeistä rajoista on Piazzale Loreto, joka muistetaan erityisesti toisen maailmansodan loppuvaiheiden tapahtumista. Comojärvellä ammutun diktaattori Mussolinin ruumis tuotiin silloin roikkumaan kansan nähtäville juuri Loreton aukiolla sijainneen huoltoaseman katokseen.

nolo_17


Saavun NoLoon keväisenä sunnuntaiaamupäivänä. Olen lähtenyt liikkeelle Milanon keskusrautatieaseman kulmilta ja suuntaan Via Veniniä pitkin pohjoiseen. Aurinko porottaa jo kuumasti, mutta vanhat matalat kerrostalot tarjoavat kulkijalle varjopaikkoja.

milano2025_nolo_01


Ilmassa on raukeaa aamupäivän tunnelmaa, joten kaupunginosa ei ole missään tapauksessa eläväisimmillään. On silti hauskaa kuljeskella kaikessa rauhassa pitkin katuja ja katsella ympärilleen. NoLo tunnetaan muun muassa katutaiteesta, jota on nähtävissä siellä täällä. Joukkoon mahtuu sekä hienoja muraaleja että vähemmän tyylikkäästi töhrittyjä seiniä.

nolo_19


Kaupunginosa syntyi Milanon laajentuessa keskustasta pohjoiseen, ja se on vetänyt ajan saatossa puoleensa paljon muuttajia köyhästä Etelä-Italiasta sekä sittemmin ulkomailta. Työläiskaupunginosan arkisissa kortteleissa tuleekin vastaan muutamia etnisiä puoteja sekä esimerkiksi Palestiinan lippuja.

nolo_22


Mielenkiintoista kyllä, koko alueella ei ollut varsinaista nimeä, kunnes ryhmä kaupunkisuunnittelijoita keksi New Yorkin SoHoa mukailevan NoLo-nimen. Alun perin vitsinä heitetty idea sai tuulta alleen, ja Milanon kaupunki virallisti Nord di Loreton vuonna 2019. NoLoa on brändätty uudistukselliseksi trendialueeksi, joka vetää nykyään puoleensa hipsterihenkistä nuorisoa. Katukuvassa näkyy etnisiä bistroja ja pieniä putiikkeja. Autoilua on pyritty vähentämään esimerkiksi leventämällä jalkakäytäviä ja kaventamalla autokaistoja. Yhteisöllisyys näkyy esimerkiksi pikku aukioilla pingispöytien muodossa.

milano2025_nolo_03


Itseäni kiinnostaa erityisesti NoLon katutaide, jota on helppo katsella kävelyn lomassa. Kierroksen näyttävin muraali löytyy Viale Monzan varrelta. Leveä katu jatkuu reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Monzan kaupungin suuntaan.

nolo_18


Saman kadun varrella toimii myös yksi Milanon vanhimmista kauppahalleista, Mercato Comunale Monza. Olisi mukavaa kurkata historiallisen rakennuksen sisäpuolelle ja vaikka haukata jotain pientä syötävää, mutta kauppahalli on sunnuntaisin suljettu. Mercato Comunale Monza noudattaa perinteisiä aukioloaikoja, joten se on arkisinkin aamun ja illan tuntien välillä iltapäivisin kiinni.

nolo_04


Entisen raviradan paikalle syntynyt Parco Trotter on NoLon vihreä keidas. Hevoskilpailut siirtyivät jo reilut sata vuotta sitten San Siron kaupunginosaan, joten puiston puilla on ollut aikaa kasvaa. Parco Trotterin muodosta voi edelleen päätellä paikan menneisyyden kilparatana.

nolo_03


Laajalla puistoalueella näkyy, kuinka Milano on heräilemässä kevääseen. Kukat kukkivat, perheet ovat tulleet piknikille, lapset harjoittelevat pyöräilyä ja muutamat ihmiset ovat asettuneet penkeille lukemaan. Parco Trotterissa on aitoa paikallistunnelmaa, sillä puisto sijaitsee kaukana Milanon kuuluisimmista nähtävyyksistä.

nolo_01

 
Parco Trotterin laidalla toimiva mosso Milano on paitsi ravintola, baari ja kahvila, myös ennen kaikkea kohtaamispaikka seudun asukkaille. Mosso tekee yhteistyötä erilaisten organisaatioiden kanssa ja pyrkii erilaisten sosiaalisten projektien kautta työllistämään vaikeuksissa olevia ihmisiä. Erityisesti kulman takaa ohi kulkevan Via Padovan ympäristö on luokiteltu yhdeksi Milanon ongelma-alueista. Mosson edustalle on nytkin kokoontunut jonkin verran ihmisiä, mutta tyydyn itse ottamaan kuvan läheiseen muuriin taiteilluista kasvoista.

nolo_13


NoLon varsinainen katutaidekeskittymä löytyy rautatien juurella kulkevan Via Pontanon varrelta. Katu saattaa näyttää synkkinä syysiltoina jopa uhkaavalta, mutta ympäristö tuntuu aurinkoisena kevätpäivänä hyvinkin kutsuvalta.

nolo_15


Pysähdyn ihailemaan muutamia näyttäviä teoksia pidemmäksikin aikaa. Mieleeni jää esimerkiksi hienosti New Yorkia kuvaava maalaus, jossa kaupungin silhuetin edustalla on vauhdikkaita hahmoja ja metrojuna on matkalla Bronxiin.

nolo_11


Via Pontanon varsi kuuluu Milanon Muri liberi -ohjelmaan, eli vapaisiin seiniin, joille maalaaminen on sallittu ilmaiseksi ilman erillisen luvan anomista. Muri liberi -kohteita on Milanossa peräti sata kappaletta, mutta lähes kaikki ovat Via Pontanoon verrattuna huomattavasti kauempana keskustasta.

nolo_05


Jatkan matkaa pitkää katutaidegalleriaa ihmetellen, kunnes alitan junaradan ja palaan kohti aiemmin näkemiäni katuja. NoLon keskeisimpiin pieniin aukioihin kuuluvat Piazza Spoleto ja Piazza Morbegno ovat tällä välin vilkastuneet, kun kansa on heräillyt sunnuntaibrunssille tai lounaalle. Terasseilta kuuluu äänekästä puheensorinaa ja naurunremahduksia. Olin ottanut vuoden ensimmäisestä Matka-lehdestä talteen pari ravintolasuositusta NoLoon, mutta hoidamme tämän päivän ruokailumme tällä kertaa muualla.

nolo_07


Ohitan Santa Maria Beltraden kirkon sekä sen naapurissa toimivan Cinema Beltrade -elokuvateatterin. Se on ylpeästi Milanon ainoa, jossa filmit esitetään aina alkuperäiskielellä, eli niitä ei maan tyypillisistä tavoista poiketen dubata koskaan italiaksi. Palailen lopulta vielä kerran Via Veninin varrelle ja huomaan Milanoa ja sen raitiovaunuja esittävät seinämaalaukset. Täällä osataan olla ylpeitä omasta kaupungista.

milano2025_nolo_04


Tämä kierros tutustutti vain pieneen osaan NoLon tarjonnasta, joten kaupunginosaan voisi palata toistekin. Silloin haluaisin nähdä ainakin Martesanan kanavan, jonka varrella lienee mukava kävellä ja nauttia taas hieman erilaisesta Milanosta. Myös paikallisten suosimiin ravintoloihin sekä baareihin olisi kiva tutustua. Ellei majoituspaikka ole kävelyetäisyydellä NoLosta, suosittelen kaupunginosaan kulkemiseen raitiovaunulinjaa numero 1, jolla operoivien vaunujen perinteisessä puusisustuksessa on vanhan ajan tunnelmaa. NoLo muistuttaa mielestäni melko paljon Isolan kaupunginosaa, josta voi lukea aiemmasta jutustani Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova.

Tutustu myös kirjoittamaani Milano-oppaaseen Runsas vinkkipaketti Milanoon.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja