Italia
Minun Italiani – eli 20 alueen metsästys
Kun selailin kuvia tämän kuukauden Instagram Travel Thursdayta varten, unohduin jo suunnittelemaan seuraavaa Italian-matkaa. Reissu toteutuu luultavasti vasta ensi vuonna, mutta kokosin sitä odotellessa koosteen siitä mitä olen jo nähnyt ja mitä on näkemättä. Siinä missä joku bongaa maita, lasken itse mieluummin Italian alueita.
Suhteeni saapasmaahan on pitkä. Ihastuin Italiaan kliseisesti sanottuna heti ensi silmäyksellä jo 13-vuotiaana. Muistan lämmön, auringon ja upeat maisemat. Näin heti ensimmäisenä päivänä Pyhän Franciscuksen basilikan Assisissa ja söin maailman parasta pastaa viiniköynnösten alla. Viimeistään samalta reissulta ostettu milanolaisen jalkapalloseuran lippu loi minulle loppuiän kestävän siteen Italiaan.
Italia-suhteeni nojaa muutamaan kulmakiveen, joista merkittävimpiä ovat jo edellä mainitut ruoka ja jalkapallo. Olen myös yrittänyt opiskella italian kieltä muutamaan otteeseen. Kuuntelen maan musiikkia ja seuraan komisario Montalbanon seikkailuja. Voisi jopa sanoa, että Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni. Joulu ei tunnu joululta ilman panettone-kakkua ja suomalaisiin juustoihin kyllästynyt tyttärenikin rakastaa parmesaania sekä mozzarellaa.
Italian poikkeuksellinen karisma huokuu niin vanhojen rakennusten rosoisista seinistä kuin paikallisista ihmisistäkin. Maan valtteja on myös monipuolisuus. Vuoret, järvet, merenrannat, kukkulat, suurkaupungit ja pikkukylät tarjoavat vaihtoehtoja moneen makuun. Eihän Italiakaan toki mikään paratiisi ole. Jotkut ihmiset ovat tylyjä ja korruptio rehottaa. Hermot menevät viimeistään junalakkoon, meluisaan liikenneruuhkaan tai ravintolan lounasajan päättymiseen liian aikaisin. Italiaa voi rakastaa tai vihata, joskus jopa yhtä aikaa, mutta tylsä se ei ainakaan ole.
Olen havahtunut siihen tosiasiaan, miten huonosti tunnen Italiaa kaikkeen yllä kerrottuun nähden. En ole koskaan asunut Italiassa tai viettänyt siellä yhdellä kertaa edes kolmea viikkoa. Niinpä olen asettanut itselleni tavoitteen, jonka mukaan aion vierailla kaikilla Italian 20 alueella. Alueet eroavat toisistaan yllättävän paljon niin maisemien kuin ruokiensakin puolesta. Yleisesti ottaen maan varakkaimmat osat sijaitsevat pohjoisessa, mutta meno muuttuu kaikin puolin lämpimämmäksi etelää kohti mentäessä. Osuvan sanonnan mukaan punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. Omiin bongaussääntöihini kuuluu, ettei alueella käyntiä lasketa ilman yöpymistä. Haluan myös viipyä suurimmalla osalla 20 alueesta vähintään viikon.
Puhun tosiaan alueista enkä maakunnista, vaikka termit joskus sekoittuvatkin suomenkielisissä teksteissä. Italia koostuu kahdestakymmenestä hallinnollisesta alueesta (regioni), jotka jakautuvat yhteensä 110 maakuntaan (provincie). Esimerkiksi Toscanan alue muodostuu Arezzon, Firenzen, Grosseton, Livornon, Luccan, Massa-Carraran, Pisan, Pistoian, Praton ja Sienan maakunnista. Jotta urakka ei kävisi mahdottomaksi, lasken siis maakuntien sijasta vain alueita.
POHJOIS-ITALIA
Pohjoisen alueista tunnen parhaiten Lombardian. Olen käynyt useamman kerran Milanossa sekä viihtynyt Maggiore- ja Como-järvien rannoilla. Vaikka vuorimaisemat ovatkin todella upeita, on Italian sydän mielestäni jossain etelämpänä. Reilu viikko on vierähtänyt myös Venetossa, jossa olen lomaillut kauniin Garda-järven rannalla. Vinkkejä Gardalle löytyy Kohteena maailma -blogista. Veneton tunnetuin kaupunki on ainutlaatuinen Venetsia, jota pääsin ihmettelemään heti ensimmäisellä Italian-matkallani.
Maggiore-järven länsiranta kuuluu Piemonteen, joten olen käväissyt muutaman kerran myös tuolla alueella. Torinon kaupunki on kuitenkin vielä näkemättä ja haluaisin joskus tutustua myös Langhen viinialueeseen. Friuliin olen tehnyt kaksi päiväretkeä, joiden aikana ehdin nähdä osan Triesten keskustasta sekä Udinen jalkapallostadionin.
Italiasta löytyy muutama erittäin tunnettu ja ylistetty matkakohde, joissa en ole koskaan käynyt. Näihin mustiin aukkoini kuuluvat Liguriassa sijaitsevat Cinque Terren rantakylät, joista voi lukea vaikka Travellover-blogista. Haluaisin käydä samalla matkalla myös Genovassa, La Speziassa, Rapallossa ja Portofinossa. Aostan laakson vuorimaisemia en ole päässyt vielä ihailemaan lainkaan. Luulin myös, etten ole käynyt Trentino Alto-Adigessa. Tarkka kartan tutkiminen kuitenkin osoitti, että Garda-järven pohjoispäässä sijaitseva Riva kuuluu tähän vuoristoiseen alueeseen. Haluaisin vielä joskus päästä myös Dolomiiteille.
KESKI-ITALIA
Keski-Italian kuuluisa Toscana on tullut tutuksi useammallakin matkalla. Lempipaikkani Toscanassa on Sienan simpukanmuotoinen keskusaukio Piazza del Campo, joka tunnetaan myös Il Palio -hevoskilpailun areenana. Erityisesti Firenzeen aikoville suosittelen jotain muuta vuodenaikaa kuin keskikesää, jolloin helle ja turistipaljous alkavat ahdistaa. Yksi ehdottomista suosikkiseuduistani on Toscanan vähemmän tunnettu naapuri Umbria. ”Italian vihreä sydän” on kaunista maanviljelysaluetta. Trasimeno-järven rannat ja kukkuloiden päälle rakennetut ikivanhat kylät ovat sisälläni asuvan pienen italialaisen sielunmaisemaa.
Laziossa voi kai Rooman ansiosta sanoa käyneensä. Useammasta Rooman-matkasta huolimatta joudun kuitenkin myöntämään, etten juuri tunne aluetta pääkaupungin ulkopuolelta. Käyminen Sperlongan rantakaupungissa tai luhistumisen uhkaamassa Civita di Bagnoregion kukkulakylässä on jäänyt toistaiseksi pelkästään harkinnan asteelle. Roomasta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista.
Emilia-Romagna tunnetaan erityisen hyvästä ruoastaan. Omalla kartallani se on kuitenkin jäänyt harmittavasti naapureidensa Lombardian ja Toscanan varjoon. Aluetavoitteeni takia sinne ei tarvitsisi palata, sillä olen nukkunut yhden yön Parmassa. Emilia-Romagna kuitenkin kiinnostaa laajemminkin. Hyviä syitä vierailla Emilia-Romagnassa löytyy Tasty Travellissimo -blogista. Yksi Italian parhaista puolista on, että siellä voi viihtyä ennalta tuntemattomissa pikkukylissä. Esimerkiksi London and beyond -blogissa esitelty Brisighella kuulostaa juuri sellaiselta.
Olen toivonut jo pitkään pääseväni Marcheen. Alue on tullut tutuksi Saku Tuomisen mainioiden keittokirjojen ansiosta sekä hänen ex-puolisonsa Kirsi Pihan Medicien naapurissa -kirjasta. Myös pienehköt Abruzzon ja Molisen alueet ovat jääneet toistaiseksi kokonaan väliin. Pikaisen tutkimisen perusteella sieltäkin löytyisi mukavia maisemia sekä Sulmonan kaltaisia kiinnostavia kaupunkeja.
ETELÄ-ITALIA JA SAARET
Koko Etelä-Italia on jäänyt matkoillani luvattoman vähäiselle huomiolle. Viime kevään reissu Pugliaan nosti Italian saappaankorossa sijaitsevan alueen kertaheitolla suosikkieni joukkoon. Valkeiksi kalkitut kylät, mystiset trullitalot ja rento etelän meininki tekivät suuren vaikutuksen. Tuosta reissusta on vielä paljon kirjoitettavaa jäljellä, mutta Barista olen sentään ehtinyt jo jotain julkaista.
Teimme Pugliasta retken Basilicatassa sijaitsevaan Materaan. Italian saappaankärki Calabria on ollut muutaman kerran suunnitelmissa, mutta jäänyt toistaiseksi näkemättä. Puglia vahvisti innostusta etelän alueita kohtaan, joten toivottavasti pian tulee Calabriankin vuoro. Kokemukseni Campaniasta rajoittuvat yhteen päivään Napolissa sekä vierailuun Casertassa. Haluaisin kovasti palata aidon pizzan kotiseuduille paremmalla ajalla ja tutustua ennen kaikkea maailmankuulun Amalfin rannikon maisemiin.
Sardiniassa olen lomaillut yhden erinomaisesti onnistuneen viikon ajan. Kiertelimme Castelsardosta käsin saaren pohjoisosia ja löysimme paljon mielenkiintoista nähtävää kummallisista nuraghe-rakennelmista Costa Smeraldan luksusjahteihin. Sardiniasta voi lukea lisää Maailman äärellä -blogista.
Itselläni on yksi vielä Cinque Terreä ja Amalfin rannikkoakin pahempi aukko Italia-sivistyksessä. En nimittäin ole käynyt koskaan Sisiliassa. Olen jo kauan halunnut käydä tuolla saarella, mutta milloin mikäkin muu suunnitelma on kiilannut edelle. Haluaisin nähdä komisario Montalbanon kotitalon Punta Seccassa, kiivetä Etnalle, vaellella keskiaikaisen Agrigenton kujilla ja kokea Palermon vilinän. Ehkä en ole vain uskaltanut lähteä Sisiliaan, koska pelkään sen jättävän muun Italian varjoonsa.
Lasken viettäneeni seitsemällä alueella viikon tai useammankin. Lisäksi olen nukkunut vähintään yhden yön kahdella alueella ja käynyt yöpymättä viidellä. Täysin näkemättä on kuusi aluetta. Urakkaa on siis jäljellä. En osaa nimetä omaa suosikkipaikkaani Italiassa, vaikka Umbria ja Puglia ovatkin usein mielessäni. Pidänkin kaikkien alueiden kiertämistä mahdollisena juuri siksi, etten ole liiaksi kiintynyt maan mihinkään osaan. Seuraavan matkan suuntana saattaa olla Liguria, ellei vuodenaika sitten käännä valintaa vihdoinkin Sisilian puolelle. Matka Italiaan ei mene koskaan hukkaan, sillä syödäänhän siellä joka päivä jäätelöä.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma+Laura -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimellä @lahtoportti.
San Vigilion kukkula tarjoaa Bergamon parhaat näköalat sekä mahdollisuuden hengittää raikasta ilmaa aivan keskustan tuntumassa. Kukkulan ympäristössä kulkee myös maalaismaisemiin vieviä kävelyreittejä.
San Vigilio on Bergamon kaupungin korkein kukkula, jolle voisi hyvin nousta vanhastakaupungista Città Altasta kävellenkin. Haluamme silti käyttää vanhaa funikulaaria, jolla matkustamisen voi ottaa paikallisena elämyksenä.
Funikulaari aloitti toimintansa jo vuonna 1912, joten se on ehtinyt kuljettaa bergamolaisia monen sukupolven ajan. Matka on vain 630 metrin mittainen, mutta sen aikana noustaan noin 90 metriä korkeammalle. San Vigilion funikulaaria ei pidä sekoittaa Città Bassan ja Città Altan välillä liikennöivään toiseen linjaan. Molemmilla funikulaareilla voi matkustaa Bergamon julkisen liikenteen lipuilla.
Funikulaarin yläasemalta aukeaa upea maisema Bergamon kaupunkiin. Erityisesti Città Altan vanhat rakennukset ja kirkontornit näyttävät hienoilta, kun ne kohoavat korkealle ympäröivän laakson yläpuolelle.
San Vigilion kukkula on melko suosittu retkikohde, jonka muutamilla kujilla ja parissa ravintolassa näkyy ainakin näin kauniina sunnuntaina paljon paikallisia pyhäpäivän viettäjiä. Osa on ehkä tullut vain rentoutumaan lasillisen ääreen terassille, mutta joukossa on myös kunnon retkeilyvarusteisiin sonnustautuneita patikoijia. Nousemme kapeaa mukulakivikatua pitkin kohti kukkulan huippua. San Vigilio vaikuttaa rauhalliselta keitaalta muun kaupungin yläpuolella. Pienen parkkipaikan laidalla on pari kissaa nauttimassa auringonpaisteesta.
Kukkulan laelta löytyy viihtyisä puisto, joka on kehittynyt Bergamoa vuosisatojen ajan vartioineen San Vigilion linnoituksen päälle. Paikka sijaitsee noin puoli kilometriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä on hienot näkymät vehreälle maaseudulle sekä lähiseudun vuorille saakka. Nautimme lämpimästä kevätpäivästä ja ihailemme maisemia kiireettömästi eri suuntiin.
Linnoituksen nimi on lainattu kukkulalla muinoin sijainneelta San Vigilion kappelilta. San Vigilio eli suomalaisittain Pyhä Vigilius oli Trenton piispa, joka koki vuonna 405 marttyyrikuoleman julistaessaan evankeliumia pakanoille eräässä Gardajärven pohjoispuolella sijaitsevassa laaksossa.
Kukkulalla lienee ollut jonkinlainen vartiotorni jo roomalaisten aikaan, mutta ensimmäinen varsinainen linnoitus pystytettiin 1100-luvulla. Linnoitusta vahvistettiin erityisesti 1400-luvulla, jolloin Bergamo kuului Venetsian tasavaltaan. Kaupungin turvallisuustilanne parani oleellisesti seuraavalla vuosisadalla, kun koko yläkaupunki sai ympärilleen tukevat muurit. Linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni, ja 1800-luvulla se suurimmaksi osaksi purettiin. Jäljellä on enää lähinnä muureja ja vallihautoja, jotka muistuttavat kukkulan historiasta.
Kukkulalta laaksoon lähtisi erilaisia pitkiäkin kävelyreittejä, mutta meille riittää tällä kerralla hieman lyhyempikin vaihtoehto. Samoilla vaatteilla ja kaupunkikengillä pitäisi selvitä vielä lounaalle ja samana iltana odottavalle kotimatkallekin, joten on parempi olla hikoilematta liikaa. Onneksi matka ainakin alkaa loivaan alamäkeen.
Ohitamme muutamia kapean tien varrella sijaitsevia koteja, kunnes päädymme pitkään Salita dello Scorlazzone -nimiseen portaikkoon. Liikkeellä on kävelyretkeläisten lisäksi ainakin yksi hurjapää, joka kiitää portaita alas polkupyörällään.
Alhaalla häämöttää kuvauksellinen Tempio dei Caduti -kirkon torni. Tämä pätkä taipaleestamme kuuluu Visit Bergamo -sivustolla suositeltuun The Green City -kävelyreittiin.
Portaikko päättyy lopulta tielle, jonka varrella sijaitsee ylempää näkemämme kirkko. Tempio dei Caduti eli Kaatuneiden temppeli on omistettu ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kuolleille bergamolaisille sotilaille. Kirkkoa alettiin rakentaa hieman ennen Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja sen käyttötarkoitus muotoutui tuon ajan tapahtumien perusteella.
Tempio dei Caduti on yleensä suljettu, mutta siellä järjestetään jokaisen kuukauden toisena sunnuntaina messu. Osumme sattumalta paikalle hieman tämän kuukausittaisen messun päätyttyä, joten ovet ovat jälleen visusti säpissä. Olisi ollut kiinnostavaa kurkata sisäpuolelle, sillä synkkä kirkkosali on kuvien perusteella hyvin persoonallisen näköinen.
Käännymme pian kirkon kulmalta lähdettyämme jälleen alamäkeen Salita Scorlazzino -nimiseen portaikkoon. Rappusten varrelta voi vielä katsella Kaatuneiden temppelille päin ja ihailla kukkivia puita.
Maaliskuinen aurinko lämmittää jo kovin keväisesti ja jostain kuuluu lintujen laulua. Muutamat puut ja pensaat kukkivat näyttävästi. Voisivatkohan nämä olla aprikoosin kukkia?
Kaunis kävelyreitti laskeutuu yhä vain alemmas, mikä tarkoittaa että joudumme vielä jossain vaiheessa nousemaan myös takaisin ylämäkeen. Tuntuu mukavalta päästä tällaisen vehreyden keskelle aivan kaupungin laitamilla. Vastaan tulee muutamia reippaita lenkkeilijöitä koiriensa kanssa. Bergamon modernimpi puoli Città Bassa häämöttää alapuolellamme.
Paluumatka kuvan kukkulalla odottavaan vanhaankaupunkiin ei lopulta ole kovin raskas. Tulemme kävelleeksi muutaman kilometrin oikein miellyttävissä maisemissa. Mielestämme Bergamossa voisi käyttää enemmänkin aikaa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla patikointiin. Toisaalta jos retkeilyn ottaa oikein asiakseen, löytyy täältä päin Italiaa myös upeita vuoristo- ja järvimaisemiin vieviä vaellusreittejä. San Vigilion kukkula on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka, vaikkei haluaisi kävellä funikulaariasemalta lähimmän ravintolan terassia pidemmälle.
Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
Vietimme vaimon kanssa mukavan pitkän viikonlopun maaliskuisessa Bergamossa. Kerroin edellisessä jutussa vanhankaupungin nähtävyyksistä ja keskityn tällä kerralla matkan majoitukseen sekä kokemiimme makuelämyksiin.
* Sisältää Booking.comin mainoslinkin
Italia on oikea ruokakulttuurin runsaudensarvi, sillä jokaiselta alueelta, maakunnalta ja kaupungiltakin löytyy omat paikalliset erikoisuutensa. Maan keittiö perustuu ennen kaikkea tuoreisiin kauden mukaisiin raaka-aineisiin, jotka on hankittu mahdollisimman läheltä. Annokset ovat pääsääntöisesti yksinkertaisia, jotta upeat raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Lombardian alueella sijaitseva Bergamo edustaa vahvasti pohjoisitalialaista ruokakulttuuria, jossa ateriat ovat usein raskaita ja lihapainotteisia. Täällä törmää usein ainakin maissipuuro polentaan, kermaiseen taleggio-juustoon sekä paikallisten rakastamaan casoncelli-pastaan. Bergamossa voi syödä oikein hyvin, vaikkei paikallinen keittiö ihan nousekaan suosikikseni joihinkin muihin Italian kohteisiin verrattuna.
Luimme sopivasti ennen reissuamme ilmestyneen Matka-lehden jutun, jossa Maria Niemi on esitellyt Bergamon nähtävyyksiä ja ravintolatarjontaa. Nappasimme muutaman hyvän vinkin talteen, joten joukossa on samoja paikkoja kuin lehtijutussakin – jotkut tarkoituksella ja osa sattumaltakin.
Paikallisbussilla lentokentältä vanhaankaupunkiin
Helsingistä pääsee nykyään suoralla lennolla Bergamo-Orio al Serion lentokentälle joko Norwegianin tai Ryanairin siivin. Kyseessä on Rooman Fiumicinon ja Milanon Malpensan jälkeen Italian kolmanneksi vilkkain lentoasema, jonka matkustajamäärät ovat samaa luokkaa Helsinki-Vantaan kanssa. Terminaalin edustalta kulkeva paikallisbussi numero 1 kuljettaa matkustajia 20 minuutin välein rautatieaseman ja Bergamon alakaupungin kautta aina yläkaupunkiin saakka, jonne kaikki tämän jutun vinkit sijoittuvat. Yläkaupunki eli Città Alta on Bergamon keskiaikainen vanhakaupunki, joka sijaitsee korkean kukkulan päällä. Matka Bergamon lentokentältä bussilinjan päätepysäkille vie noin puoli tuntia. Pysäkki sijaitsee kuvassa näkyvillä kulmilla Colle Aperton aukiolla.
Mukava majoitus Le Funi -hotellissa
Pysäkiltä on vain parinsadan metrin kävelymatka Le Funi -hotellille. Lyhyen ylämäkeen viettävän matkan aikana kuljetaan jykevän Sant’Alessandron portin kautta ja ohitetaan San Vigilion kukkulalle vievän funikulaarin ala-asema. Varaamamme hotelli on lainannut nimensä vanhalta funikulaarilta, joka kulkee rakennuksen takaa häiriöitä aiheuttamatta. Le Funin sijainti on erinomainen, sillä ympäristö on hyvin rauhallinen mutta vanhankaupungin kiinnostavimman osan laidalle kävelee parissa minuutissa.
Le Funi on pieni ja kodikas hotelli, jossa tulee heti hyvin tervetullut olo. Englantiakin puhuttaisiin täällä varmasti mielellään, mutta osaan riittävästi italiaa, jotta asiointi onnistuu sujuvasti paikallisella kielellä. Itselleni tulee italiankielisestä keskustelusta aina hyvä mieli. Viivymme kolme yötä, joten ehdin vaihtaa kuulumiset monen eri työntekijän kanssa.
Siisti huoneemme on tilava ja viihtyisä. Näkymän suhteen meillä ei tosin ole onnea, sillä ikkunan takana on vain ylämäkeen viettävällä rinteellä kasvavia puita ja pensaita. Joistakin muista huoneista voisi ihailla maisemia Bergamoon tai kaupungin juurella levittäytyvään laaksoon. Maaliskuisen matkamme aikaan on käynnissä kovaa melua aiheuttava kattoremontti, mitä ei voi olla perjantaiaamuna huomaamatta. Haitta jää onneksi lyhytaikaiseksi, koska lähdemme pian kaupungille ja työt ovat viikonlopun tauolla. Remontti lienee nyt jo valmistunut ja rauha palannut Le Funiin.
Aamiainen tarjoillaan pienessä mutta tälle hotellille riittävän kokoisessa kellaritilassa. Italialaiset aamiaiset eivät yleensä ole kovin runsaita, ja täälläkin valikoima on moneen suomalaiseen hotelliin verrattuna suppeampi. Tarjolla on silti meille aivan riittävästi vaihtoehtoja ja cappuccino on luonnollisesti hyvää. Päivä alkaa mukavasti esimerkiksi voisarven, leivän, juustojen, suolaisen piiraan, makean kakun ja tuoremehun avulla.
* Varaa majoitus Le Funiin Booking.comin kautta.
Tyylikäs ravintola La Ripa
Saavumme kaupunkiin iltalennolla ja vaikka kello alkaakin olla jo ainakin suomalaisittain melko paljon, haluamme lähteä perille päästyämme syömään. Tarkoituksena olisi haukata lähinnä pientä iltapalaa, mutta nälkä kasvaa syödessä tai ainakin meidän tekee mieli tilata useampi ruokalaji kun huomaamme muidenkin illastavan pitkän kaavan mukaan. La Ripa on Le Funi -hotellin yhteydessä toimiva valkoisten pöytäliinojen ravintola, jossa palvelu on kohteliasta ja ruoan laatu oikein hyvä.
Tilaamme alkuun annokset artisokkaa sekä leikkeleitä. Pyydän tarjoilijan suosittelevan meille jotain paikallista suhteellisen kevyttä punaviiniä. Castello di Grumellon tilalla Bergamon lähistöllä valmistettu Medera on raikkaan hedelmäinen mutta persoonallinen viini, joka sopii meille oikein hyvin. Pääruoaksi valitsen tyypillisen paikallisen annoksen, johon kuuluu oliiviöljyssä haudutettua naudanlihaa, polentaa sekä perunaa. Liha on todella mureaa ja annos muutenkin oikein maukas. Tiivistä maissipuuroa polentaa on täälläpäin Italiaa lähes aina saatavilla. Nautaa tarjotaan täkäläisissä ravintoloissa tyypillisesti nimellä brasato, jolloin liha on haudutettu useimmiten punaviinissä ja annos saattaa näyttää vähemmän hienostuneelta kuin La Ripassa.
Tyylikkäässä ja meidän vierailumme aikaan myös melko hiljaisessa salissa on mukava aterioida. Tuntuu kuin matka olisi alkanut parhaalla mahdollisella tavalla hyvän ruoan merkeissä. Aterian kruunaavat maistuvat jälkiruoat. Oma valintani osuu semifreddoon ja vaimolla perinteiseen tiramisuun. Säiden lämmettyä La Ripassa voi aterioida myös tämän jutun avauskuvassa näkyvällä terassilla.
Suosittu Antica Trattoria La Colombina
Meillä on matkan toiseksi illaksi pöytävaraus hotellimme lähellä sijaitsevaan Antica Trattoria La Colombinaan. Trattorian illallisaika alkaa puoli kahdeksalta, joten saavumme paikalle illan ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Tilaamme alkuun pari antipastoa. Parsasta, polentasta ja paistetuista munista koostuva annos ei ehkä näytä siltä mitä moni italialaiselta ravintolalta odottaa, mutta edustaa hyvin paikallista keittiötä. Parmankinkku ja artisokka ovatkin jo klassisempaa italialaista ruokaa. Listalta olisi löytynyt myös esimerkiksi laardia sekä hevosenlihaa.
Maistamme täällä Bergamon tunnetuinta ruokaa, eli casoncelli-pastaa. Annos on kieltämättä maukas, muttei ainakaan näin ensi yrittämällä nouse ihan suurimpien suosikkipastojeni joukkoon. Täytetyn puolikuunmuotoisen pastan kera tarjotaan pekonia, salviaa, Grana Padano -juustoa sekä sulatettua voita, joten kokonaisuus on melko raskas. Casoncelli – tai paikallisella murteella casonsèi – on hyvä esimerkki italialaisen ruoan paikallisuudesta, sillä vaikka olen matkustanut maassa paljon ja Lombardiankin alueella monesti, en ollut kuullutkaan tästä pastalajista aiemmin. Casoncelli on nimenomaan Bergamon sekä hieman yllättäen myös sen ikuisen kilpailijan Brescian ruokaa, jota ei syödä juuri muualla. Bresciassakin olen kerran kauan sitten lounastanut, mutta silloin en osannut etsiä casoncellia listalta.
Rauhallinen tunnelma muuttuu illan mittaan meluisaksi, kun pöytiin saapuu suuria paikallisia seurueita. Tämä ei ole suosituissa italialaisissa ravintoloissa mikään yllätys, vaan tutuksi tullut asiaan kuuluva kokemus. Eräs kymmenen miehen ryhmä pitää kuitenkin niin kovaa meteliä, että ymmärtää jopa pyytää mölyämistään muilta paikallaolijoilta anteeksi. Meno toki jatkuu tämän jälkeen entiseen malliin, mutta onneksi seurueen eräänlainen keskushahmo käy useamman kerran ulkona tupakalla. Jatkamme ateriaa joka tapauksessa jälkiruokiin ja espressoon saakka. Panna cotta mansikkakastikkeen kera on varma ja onnistunut valinta.
Ravintola Il Sole keskeisellä paikalla
Syömme matkan viimeisenä päivänä lounaan yläkaupunkia halkovan vilkkaan kävelykadun varrella. Vapaan pöydän löytäminen ennen lounasajan päättymistä tuntuu haastavalta, mutta samannimisen hotellin yhteydessä toimivasta Il Sole -ravintolasta löytyy onneksi tilaa. Pöytämme on lähellä sisäänkäyntiä, joten saamme seurata syödessämme kadulla kulkevaa ihmisvirtaa. Aika moni ohikulkija vilkaisee myös ikkunasta ravintolaan päin. Syön sopivasti täyttävän risoton, jolle juusto antaa mukavasti makua. Ravintolakokemus on miellyttävä ja myös kohtuuhintainen, varsinkin kun huomioidaan sijainti aivan Città Altan keskellä.
Stracciatella-jäätelön koti La Marianna
Yhdeksi maailman tunnetuimmista jäätelömauista noussut stracciatella on keksitty bergamolaisessa La Marianna -kahvilassa, joka toimii kaupungissa edelleen. Kahvilan omistanut Enrico Panattoni kehitti vuonna 1961 valkean kermajäätelön, jossa on epäsäännöllisiä paloja tummaa suklaata. Nimi stracciatella viittaa jäätelömassan sekaan revittyihin suklaapaloihin. Panattoni lainasi nimen roomalaiselta keitolta, johon on sekoitettu hieman vastaavalla tavalla kananmunaa. Käymme ostamassa La Mariannan tiskiltä kupilliset stracciatellaa kadun varrella syötäväksi. Herkullista makua voisi kuvailla vaikkapa pehmeän tasapainoiseksi. Mieleen jäävät erityisesti suklaahiput, jotka ovat yllättävän kookkaita.
Gelateria Carmen
Ostamme matkan toiset jäätelöt Carmen-nimisestä gelateriasta Bergamon yläkaupunkia halkovan vilkkaan kävelykadun Via Bartolomeo Colleonin varrelta. Ulko-ovelle asti yltävä jono kielii jäätelöbaarin tasosta, varsinkin kun valtaosa asiakkaista on laatutietoisia italialaisia. Puhtaat maut ovat juuri niin hyviä kuin aidossa artesaanigelatossa pitääkin. Omat valintani osuvat tällä kerralla suussasulavaan pistaasiin sekä niin ikään erinomaiseen hasselpähkinään.
PolentOne – iltapalaa polentakioskilla
Olemme matkan viimeisenä iltana sen verran kylläisiä, ettemme kaipaa varsinaista ravintola-ateriaa. Kaupungilla kierrellessä alkaa silti tehdä mieli jotain purtavaa, mutta mieluiten mahdollisimman vaivattomaan tapaan. Ratkaisuksi löytyy Bergamon funikulaarin yläaseman vieressä toimiva PolentOne, jota voisi verrata kotimaisiin nakkikioskeihin. Erona on vain se, että tarjolla on lihapiirakoiden ja makkaraperunoiden sijaan polentaa erilaisten lisukkeiden kera.
Polentaa on tullut purtua tällä matkalla jo riittävästi, joten valitsen listalta paikallisella makkaralla ja taleggio-juustolla täytetyn paninon. Se maistuukin muovimukista nautitun Coca Colan kera oikein mainiolta. Matkamme ovat niin nähtävyyksien kuin aterioidenkin osalta usein monipuolisia. Esimerkiksi valkoisten pöytäliinojen La Ripan ja vilkkaan La Colombinan jälkeen tuntuu jotenkin sydäntä lämmittävältä syödä leipää ikivanhojen holvikaarten alla ulkoilmassa. Ei ole ollenkaan huono juttu, vaikka sateenkaari päättyisikin polentakioskille.
Paikallinen erikoisuus polenta e osei
Yksi bergamolaisista paikallisherkuista on polenta e osei, joka ei nimestään huolimatta sisällä lainkaan maissipuuroa. Kyseessä on makea leivos, jonka ulkonäkö jäljittelee polentasta ja pikkulinnuista muodostuvaa vanhaa perinneruokaa. Meiltä tämä keltaisella marsipaanilla kuorrutettu ja suklaalla koristeltu sokerileivos jää valitettavasti maistamatta, mutta onpahan taas yksi syy palata joskus takaisin Bergamoon. Kuva on Nessi-nimisen leipomon näyteikkunasta.
Lue myös aiemmat Bergamosta kertovat jutut:
• Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
• Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
• Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory
-
Ranska11 kuukautta sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska11 kuukautta sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
Maria
7.4.2016 at 15:26
Koko Italia on ihana, mutta täytyy myöntää että Sisilia vei sydämen viime kesänä. Ihmiset olivat äärimmäisen mukavia, katsottavaa riitti ja elämänrytmi vei täydellisesti mukanaan 🙂 Ei sen puoleen, lähtisin koska vain ihan mihin päin Italiaa uudestaan, jokaisella alueella on viehätyksensä 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:31
Tuollaista olen kuullut Sisiliasta muiltakin 🙂 Aina se on silti jostain syystä jäänyt toiseksi, kun Italia ja koko maailma on nähtävää täynnä. Joskus niinkin pieni asia kuin sopivammat lennot Roomaan tai Milanoon on saattanut vaikuttaa. Kiitos tästä kommentista, joka vakuutti entistä enemmän, että sinne Sisiliaan nyt vaan on päästävä 🙂
lena
7.4.2016 at 16:15
Kiitos linkkauksesta, ihan superkiva postaus (Italia-jutut toimivat aina, eikö vaan;)! Italia vei mun sydämen tosiaan noin 3 vuotta sitten, kun aloin seurustella Matteon kanssa. Olin käynyt aiemmin vain päivän matkalla San Remossa, ja tuo noin 2,5 vuoden mittainen ensivisiitti muutti paljon. Löysin maan, jota kohtaan tunnen pohjatonta kiinnostusta ja uteliaisuutta. Ei tietenkään varsinaisesti haittaa, että Matteo on kotoisin Firenzen läheltä – Toscanasta on tullut melko tuttu viime vuosina. Mutta muuallekin on ehditty, ja silti on liikaa näkemättä. Paljon onnea tälle projektille, seuraan mielenkiinnolla. Ja jos Toscana kiinnostaa niin Matteo jeesaa kyllä mielellään!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:39
Kiitos Lena! Italia tosiaan toimii aina. Hienoa, että olet päässyt Matteon kautta noin hyvin sisään italialaiseen kulttuuriin. Kyllä te vielä jossain elämänvaiheessa pääsette sinne Toscanaan asumaankin 🙂 Toscana ei ole tällä hetkellä päällimmäisenä suunnitelmana, mutta hyviä Italiaan liittyviä kontakteja ei ole koskaan liikaa 🙂
Vesa
6.7.2016 at 9:21
Kuulostaa niin tutulta tuo toteamuksesi ”Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni”..
Itse jo 7 talvikautta Gaetassa viettäneenä olen juuri samassa tilanteessa 🙂 Luen Suomessa(kin) joka päivä italialaisia urheilulehtiä, janoan uutisia varsinkin AC Milan -jalkapallojoukkueesta, katson Montalbano -elokuvia ties monennenko kerran.
Se Montalbanon talohan on ihan pikkuruinen ja toimii myös B&B:nä. Sisilia on myös minun suosikkini. Se on elämäntyyliltään aika erilainen kuin muu Italia, ainakin jos verrataan pohjoiseen Italiaan. Mikään ei toimi, mutta kaikki voidaan järjestää!
Palermo, Catania, Trapani, Marsala, Sciacca, Marsala D`Avola, Acireale, Etna jne, paljon on tullut Sisiliaa koluttua ja yhä kaipuu sinne on suuri. Bussilla Cataniasta Etnalle päsee 2,5 eurolla. Bussimatka menee suurimmaksi osaksi metsän uumenissa, joten ei edes pelota nousta kahden kilometrin korkeuteen. Yöpyminen hotellissa, jossa iso parveke aivan huikeine maisemineen Cataniaan ja merelle, oli kyllä aika kallis, 120 eur. Busseja Etnalle menee vain yksi päivässä, aamuisin. Osta paluumatka samalla kertaa. Vaikka lähtölaituri on muka merkitty, bussi saattaa lähteä miltä laiturilta tahansa. Yleensä kuski huutelee Etnaan menijöitä oikeaan bussiin.
Mielenkiintoinen oli myös Siracusan kaupunki. Sieltä oli mukava tehdä junamatka jylhään Ragusan kaupunkiin sekä kauniiseen Nodon barokkikaupunkiin. Juna (vanhanaikainen dieseljuna) noihin lähtee aseman takaa, hieman piilosta. Hassua oli, että välillä kuski pysäytti junan ja käväisi kahvilla ja tupakalla pikkubaarissa matkan varrella.
Sisiliaan pääsee helposti. Paras on ostaa lentolippu Roomaan ja jatkaa suoraan esim. Vuelingin lennolla Palermoon tai Cataniaan. Hinnat ovat vakiintuneet ja about normaalisti ne maksavat 29,99 eur/suunta. Toinen vaihtoehto on matkustaa junalla Terministä, halvimmillaan olen saanut lipun 19 eurolla! Junamatka tosin kestää kauan, mutta se on mielenkiintoinen Messinan salmen ylityksineen.
Pelkosi on oikeutettu; Sisilia jättää muun Italian varjoonsa omaleimaisuudellaan, rennolla elämäntyylillään jne. Murre Sisiliassa on kyllä hirmuista, manner-italialaiset kertoivat, etteivät he aina itsekään ymmärrä sitä mongerrusta, kuten eivät Napolin murretta 🙂 Itse olen opetellut italiaa jo vuosikausia ja puhun kieltä jo mielestäni ihan auttavasti, mutta sisilialaisia oli pakko pyytää käyttämään kirjakieltä
Mika / Lähtöportti
10.7.2016 at 10:23
Kiitos Vesa pitkästä viestistä! Kuulostaa upealta, että olet löytänyt noin hyvän talvenviettopaikan! Miten muuten päädyit alunperin juuri Gaetaan?
Jalkapallon suhteen olemme eri puolella, minusta tuli Interin kannattaja 80-luvun lopulla. Pääasia kuitenkin, että valitsee puolensa ja pysyy sille aina uskollisena 🙂 Italialaisen urheilun seuraaminen on kyllä tänä nettiaikakautena helppoa, uutisia voi lukea jatkuvasti ja kaikki Serie A:n pelit näkyvät Viaplaylta. Toista oli joskus, kun tulokset löytyi tiistain Hesarista ja La Gazzetta dello Sportia piti lähteä ostamaan Helsingistä 😀
Suuret kiitokset näistä Sisilian-vinkeistä! Lähtisin sinne mielelläni vaikka heti, mutta matka Sisiliaan näyttäisi nyt vihdoin toteutuvan ensi vuonna. Ajatuksena on vuokrata talo viikoksi kahdesta eri paikasta eri puolilta saarta, ja tehdä sitten retkiä mielenkiintoisiin kohteisiin. Monet mainitsemistasi ovat mielessä, kenties talojen paikat voisivat sijaita Siracusan ja Palermon lähistöillä.
Martina
7.4.2016 at 16:32
Aaah miten ihana postaus! Ollaan näköjään oltu saman teeman äärellä tämän kuukauden IGTT:ssä (tosi yllättävää 😀 ). Meillä näyttäisi olevan myös sama tavoite. Minäkin haluan kiertää kaikki Italian alueet erityisesti kunkin alueen ruokakulttuuriin tutustuen ja mahdollisimman perinpohjaisesti muutenkin. Italialla on niin paljon annettavaa että pelkään ettei yksi ihmiselämä riitä, varsinkin jos haluaa nähdä välillä muutakin maailmaa. Seuraava Italian reissu on täälläkin suunnitteilla ja haaveissa (koskapa ei olisi) enkä malta odottaa että pääsen taas tutkimaan lempimaatani. Voisin jauhaa tästä aiheesta ikuisesti, mutta matkakuume kasvaa niin järjettömäksi, että otan kohta lennon Roomaan tai muualle Italiaan möhömahoineni, eikä se sovi nyt kuvioihin. 😀
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:49
Yllätys, yllätys, että Italian äärellä taas ollaan 😀 Yksi ihmiselämä ei tosiaan riitä kaikkeen, mitä Italialla on tarjottavanaan. Ja sitten kun maailmassa on paljon muutakin… Nytkin kirjoitan tätä samalla, kun katselen sateisen Krakovan kattoja. Vauvan kanssa on hyvä lähteä Italiaan, meidänkin tytöillä se on (yllättäen) ollut ensimmäisen lennon kohteena. Täytyypä joskus paremmalla ajalla vaihtaa taas lisää Italia-kokemuksia 🙂
Noora
7.4.2016 at 17:37
Vaikka olen reissannut Italiassa toistaiseksi hävettävän vähän, uskon viihtyväni siellä tulevaisuudessa paljon. Se on mulla ainakin mielikuvissa maa, jossa varmasti viihtyisin lähes missä tahansa kolkassa. Historiaa, luontoa ja huikeita vuoria, somia pikkukyliä ja mitä kaikkea tuntuu löytyvän aina jostain. Seuraavaksi kiinnostaisi lähteä ehkä Napoliin. Tai pohjoiseen ihastelemaan vuoria. Tai Sisiliaan. Tai tsekkaamaan San Marino. Tai uudestaan Roomaan. Näitä riittää 🙂
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:43
Sun Rooman-matka kuulosti onnistuneen niin hyvin, että varo vaan, lopullinen Italiaan hurahtaminen saattaa olla jo lähellä 🙂 Kaikkia mainitsemiasi asioita sieltä kyllä löytyy. Myös nuo kaikki kohdevaihtoehdot kuulostaa hyviltä ja keskenään täysin erilaisilta. Napoli on oma hullu ja samalla kiinnostava maailmansa. Kerran autoa vuokratessa kysyttiin erikseen olenko menossa Napoliin, kun tuli puhetta lisävakuutusten tarpeesta. Pohjoisen maisemista ajattelin kirjoittaa blogiin toukokuussa, jos suinkin ehdin.
sonjanette | FIFTYFIFTY
7.4.2016 at 19:29
Jotenkin tuo sun Italia-innostus tarttuu! En ole tiennyt mistään 20 alueesta, mutta mielestäni on tosi hauska idea tutustua johonkin maahan näin perinpohjaisesti. 🙂 Itse bongailen tällä hetkellä maita hitaaseen tahtiin nautiskellen. Täytyypä tulla linkkaamaan tänne, kun saan tehtyä jossain vaiheessa oman postaukseni Calabriasta ja Sisiliasta. Reissusta on kylläkin jo kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan edelleen, kuinka rauhallinen maalaiskylä Tropea oli. Sisilia oli, noh, todella kaunis. Niin kuin varmaan tiedät jo käymättäkin. 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:55
Italia-innostus on vaarallinen, tarttuva tauti 😀 Italia on monella tavalla kirjava maa, jolla on monet kasvot. Alueet eroavat paljon toisistaan. Katselin joskus kymmenen vuotta sitten valmismatkaa juuri Tropeaan, mutta se vaihtui viime hetkellä Sardiniaan. Luinkin joskus pari sun kirjoittamaa tarinaa, hauskoja juttuja 🙂
sonjanette | FIFTYFIFTY
29.6.2016 at 20:48
Mä kirjoitin nyt kuvapainotteisen postauksen Calabriasta ja heti tuli mieleen tää sun innostava blogikirjoitus. Käy hakemassa inspiraatiota https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/06/29/calabrian-rauhaa-pienessa-tropeassa 🙂
Mika / Lähtöportti
3.7.2016 at 18:53
Kiitos inspiraatiosta! Sisilia ja Calabria ovat omissa suunnitelmissa korkealla. Haaveilen pääseväni jo tänä syksynä sille suunnalle, mutta jos se ei onnistu, niin ensi vuoden aikana viimeistään!
Jenna / With huge passion for life
7.4.2016 at 20:02
Ihana Italia! Cinque Terre, Emilia-Romagna, Lake Como, Dolomiitit, Amalfi, Rooma ymsyms. Kohteita, jossa haluaisin käydä Italiassa on niin paljon. Pitäisi viettää yksi kesä kokonaan Italiassa 🙂 Myös suloiset pikkukylät kiehtovat. Parasta Italiassa on ehdottomasti gelato 😉 (No okei, on moni muukin asia)
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 12:04
Kyllähän gelato ainakin yksi parhaista asioista on! Omaan makuun mieluiten pistaasi tai sitruuna, amarenakin käy hyvin. Tosin on Italiassa paljon muitakin herkkuja ja houkuttelevia matkakohteitakin tosiaan riittää moneen makuun. Yhdessä kokonaisessa kesässä ehtisi jo paljon, mutta tuskin kaikkea 🙂
Henna /suurin onni
7.4.2016 at 20:39
Heh, miten hauska sattuma! Minä käsittelin tämänkertaisessa IgTT-postauksessa erilaisia matkustustyylejä ja maabongausta, ja nimesin sinut suurinpiirtein Mr. Italiaksi 😀 Hieno tavoite tuo 20 aluetta. Sitten, kun ne on käyty, voitkin siirtyä bongailemaan niitä maakuntia, tosin niissä ei ehkä jokaisessa ehdi viipyä sitä viikkoa…
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 20:47
Heh, Mr. Italia on jo jotakin 😀 Tuo 20 aluetta on ihan riittävän vaativa tavoite, kun me reissataan paljon muuallakin, enkä ainakaan lähivuosina aio tehdä sellaista matkaa missä tulisi kerralla kovin monta Italian aluetta kierrettyä. Vähimmäistavoitteena kuitenkin päästä Italiaan ainakin joka toinen vuosi ja aina jollekin uudelle alueelle.
Milla - Pingviinimatkat
7.4.2016 at 22:18
Hah, ihan samalla aiheella on ollut mielessä postaus täälläkin. Italia on iso ja blogissamme siitä on näytetty vasta kovin vähän. Suurin syy siihen se, että blogin perustamisen jälkeen olemme harrastaneet luvattoman paljon syrjähyppyjä muualle maailmaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kerran vuodessa saapasmaahan tulee päästä ja loputon rakkauteni Roomaan ja sen keskeinen sijainti reissujamme ajatellen onkin tehnyt kaupungista kohteemme lukuisia kertoja. Puglia ja Matera ovat todella korkealla tulevissa reissusuunnitelmissa myös, mutta seuraava matka suuntautuu olosuhteiden ”pakosta” pohjoiseen. Oi oi miten ihana fiilis tästä postauksesta tulikaan. Ja aina on mukava kuulla, että muitakin hurahtaneita löytyy 🙂 Kiitos myös linkkauksesta!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 21:15
Olen huomannut nopeasti itsekin, että blogijuttuja ehtii kirjoittaa kovin vähän suhteessa siihen, miten paljon kerrottavaa esimerkiksi Italiasta olisi. Sen nyt teidän blogista huomasin, että olette käyneet aivan mainiossa pikkukylässä, jonka luulin olevan oma salaisuuteni 😀 Siis Panicalessa! Pari viikkoa San Felicianossa Trasimenon rannalla oli ihan mahtavaa aikaa, ja Panicale oli vuokraemännän suositus, kun kysyin mikä olisi seudun ”hidden gem”. Jonkinlainen olosuhteiden ”pakko” on tainnut ohjata itseänikin yleensä muualle kuin etelään, mutta Pugliaa suosittelen lämpimästi. Siellä kannattaa harkita myös trullitalon vuokraamista 🙂
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
7.4.2016 at 22:45
Italiassa eri alueelle matkustaminen tosiaan tuntuu usein siltä kuin matkustaisi toiseen maahan! Ruoka, kieli ja maisemat saattavat muuttua huomattavasti jo viereisetn laaksojen välillä. Hyvä, kun otit esimerkiksi alueen ja maakuntien jaottelusta juuri Toscanan. Sielläkin kun on paljon muutakin kuin niitä vihreitä kukkuloita ja Firenze.
Mulla on enää pari aluetta käymättä – mäkään en ole käynyt Sisiliassa! Roomasta, Laziosta ja muistakin Italian kohteista voi lukea myös mun blogista 😉
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:08
Italia on kyllä hämmästyttävän vaihteleva. Toscanassa on ollut yllättävän vaikeaa löytää niitä postikorttimaisemia, joissa sypressit ja yksinäiset talot kohoavat vihreillä kukkuloilla, vaikka onhan niitäkin lopulta tullut vastaan. Italiassa asuminen varmasti helpottaa koko maahan tutustumista 🙂 Täytyypä seurata blogiasi entistä tarkemmin, Italia tosiaan kiinnostaa aina 🙂
Kohteena maailma / Rami
8.4.2016 at 1:00
Todella upeasti kirjoitettu juttu, mistä heijastuu rakkaus Italiaa kohtaan! Itse olen miettinyt sitä, että Italia on yksi maailman monipuolisimmista maista. Löytyy kulttuuria, rantalomakohteita, vanhoja kaupunkeja, vuoristoja, talviurheilukohteita ja vaikka mitä, missä on upea käydä.
Cinque Terre on tosiaan upea kohde, mikä kannattaa ilman muuta käydä. Samoin Gardajärvi eli kiitos linkkauksesta tässä samalla! Toscana tuntui ensinäkemältä sellaiselta, että sinne voisi mennä uudestaan kerta toisensa jälkeen. Oikeastaan itselle Italiassa on yllättäen Firenze ollut ainoa pettymys, odotin siltä liikoja. Rooma sen sijaan on yksi upeimmista kaupungeista maan päällä. Sitten tulee tietysti mieleen Lucca ja Siena, niissä on jotenkin itselle Italia kuitenkin parhaimmillaan 🙂 Lasi, kaksi tai pullo punaviiniä, hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan ja erinomainen seura – sellainen on täydellinen hetki pienessä kaupungissa Italiassa.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:17
Punaviiniä löytyy sentään joka puolelta Italiaa, mutta muuten maa on ruoasta lähtien tosi vaihteleva. Cinque Terre on ihan kärkipaikoilla seuraavan Italian-matkan kohdetta suunnitellessani. Gardan matka oli kauan sitten, joten sinnekin haluan vielä palata. Firenze voisi olla kiva kokea vaikka talvella, mutta keskikesällä en haluaisi sinne enää palata. Roomasta oma paras kokemus taitaa ollakin tammikuulta. Olen joskus haaveillut kielikurssista nimenomaan Sienassa, eri asia vaan milloin sellaisellekin aikaa järjestyisi. Luccasta tykkäsin, yhden mukavan päivän olen siellä viettänyt. Jos tykkää Toscanasta, voi olla hyvä idea käydä samalla myös Umbriassa.
Hanna / Ranskatar reissaa
8.4.2016 at 10:28
Mulla on haaveissa pidempi Italian kiertomatka, ja Ranskassa vaihdossa ollessa siitä jo haaveilin, mutta ei tullut lähdettyä. Toscanan ja Cinque Terren haluaisin ehdottomasti nähdä, samoin Venetsian ja Garda-järven, ja ehkä myös sen Sisilian. Italia on ehkä ainut paikka maailmassa, missä tämäkin nirso löytää helposti syötävää, ja se jätski on kyllä ihanaa! Kävin Nizzasta käsin päiväseltään San Remossa ja rupesin miettimään, että olisikohan pöljää muuttaa johonkin maahan vain jätskin takia. Italian (ja Argentiinan) kohdalla nimittäin näin voisin tehdä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:30
Jätski on varmasti riittävä syy matkustaa tai vaikka muuttaa Italiaan 🙂 En ole käynyt Argentiinassa, mutta siellä on käsittääkseni niin paljon italialaisia siirtolaisia, että varmasti jäätelökin on hyvää. Pitkä Italian kiertomatka on varmasti hyvä suunnitelma. Kaikilla suosituilla matkailukohteilla on omat syynsä olla suosittuja ja kun vielä mahduttaa väliin muutaman tuntemattomamman kylän tunnnelmat, niin nähtävää kyllä riittää.
Pirkko / Meriharakka
8.4.2016 at 20:16
Selvää maabongarimeininkiä, ajatus nähdä Italiasta kaikki sen alueet! Hyvä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:43
Kiitos 🙂 Tässä tavoitteessa on se hyvä puoli, että se on mahdollista joskus saavuttaa, ja innostusta Italiaan kyllä riittää. Edes Euroopan kaikkia maita en aio lähteä tavoittelemaan, mutta pari maata haluaisin oikeastaan joskus bongata, niin saisi ison yhtenäisen osan Euroopan kartalta ”väritettyä”.
Seppo
5.5.2016 at 23:19
On mahdollista, kyllä!
Vaimolla tulee 20 täyteen ensi viikolla.
Itsellä jää vielä Kalabria puuttumaan.
Hauska harrastus.
Maaliskuun matkan huippukohdat olivat Salsomaggiore, Roncole Verdi ja Mantova.
Aosta on ehdoton, mutta Fieran aikaan helmikuun alussa sinne ei ehkä kannata ängetä, sillä kävelyliikennekin oli keskustassa paikoitellen yksisuuntaista.
Basilicatan sydänmailta jäi toissa vuonna sydämeen Carlo Levin Aliano sekä tietysti Matera.
Alberobello ja Sulmona olivat myös kiinnostavia.
Mika / Lähtöportti
8.5.2016 at 9:58
Hyvää matkaa Italiaan! Mukava kuulla, että muillakin on samanlaisia tavoitteita ja ne myös täyttyvät. Kiitos kaupunkivinkeistä, nämä ovat Materaa ja Alberobelloa lukuunottamatta vielä käymättä. Erityisesti Aliano vaikuttaa kiinnostavalta ja itselleni täysin uudelta idealta.
Annika - home & away
8.4.2016 at 22:33
En ollut kuullut tätä sanontaa ”punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. ” aiemmin, mutta juuri tuollainen mielikuva minulla Italiasta on 😛 Tunnen vain Pohjois-Italiaa ja haluaisin kovasti etelään, nimenomaan Sisiliaan.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:52
Kyllä tuo sanonta melko todenmukainen on. Napolin liikenne on pähkähullua ja yleensäkin italialaisten mielestä säännöt on tehty tulkittaviksi. Tunnelmat lämpenevät etelään päin mentäessä ja Sisiliasta haaveilen tosiaan itsekin.
säppä
9.4.2016 at 17:43
Oi Saapasmaa <3 Mulla seuraava Italian haave on mennä Napoliin syömään maailman parasta pizzaa ja jatkaa matkaa etelämmäksi Sisiliaan saakka. Tähän mennessä en ole Rooman eteläpuolella käynyt ollenkaan ja "pohjoisemmasta" ON nähtynä Cinque Terre, Firenze, Milano ja Venetsia, ja nekin vain melko nopeasti. Onneksi on koko elämä aikaa. 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:56
Onpa hyvältä kuulostava haave! Erään sanonnan mukaan ensimmäinen ehto hyvällä pizzalle on, että kokki on syntynyt Napolissa. Olen syönyt Napolissa yhden pizzan ja vaikkei täytevalinta ehkä ollutkaan täydellinen, niin pizza on jäänyt mieleen yhtenä elämäni parhaista. Seuraavalla kerralla Napolissa täytynee käydä ainakin Pizzeria da Michelessä, sen verran kuuluisa se on, vaikka kaupungin parhaasta pizzasta on muitakin mielipiteitä.
Terhi / Muru Mou
10.4.2016 at 1:21
Toivoisin, että olisin käynyt Italiassa useammankin kerran kuin pari hassua pitkää viikonloppua. Hyvä ruoka, erinomainen viini ja upeat maisemat – eipä sitä enempää tarvitsekaan!
Todella kattavasti olet kyllä Italiaa kolunnut, eihän sinulta puutu enää kuin pari hassua aluetta 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:59
Kyllä Italian ruoka, viini ja maisemat saavat jo niin hyvälle tuulelle, ettei juuri muuta tarvita. Kannattaa siis joskus lähteä pidemmäksikin aikaa 🙂 No, muutamia alueita multa puuttuu, ja tuskin innostus hiipuu vaikka niissäkin tulisi kertaalleen käytyä 🙂
Annika | Travelloverblogi
13.4.2016 at 14:06
Italia on sulattanut aika monen suomalaisen sydämen. Oma viha-rakkaussuhteeni alkoi 11 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen päätynyt maahan 19 kertaa. Aika samanlaisen alueittain jaetun jutun kirjoitin itsekin taannoin: http://www.travelloverblogi.fi/la-bella-italia-ajatuksia-18-matkan-kokemuksella/. On todella jännä, niin kuin sanoit, että yhdestä maasta on niin moneksi. Ei uskoisi Sisiliaa ja Pohjois-Italiaa samaan maahan kuuluvaksi. Montalbanon jalanjäljissä olen Sisiliaa kolunnut. Silloin ei vielä ollut yhtä kattavia nettisivuja kuin nyt. Niillä vinkeillä pitäisi ”Vigatakin” löytyä, vaikka eihän sen nimistä kaupunkia ole. Se on yhdistelmä monesta.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:36
Kiitos linkistä! Kun nyt luin tekstisi uudelleen, muistan lukeneeni sen joskus kauan sitten aiemminkin. Nuo kokemuksesi vain vahvistivat ajatustani siitä, että seuraava Italian-matka täytyy tehdä Sisiliaan tai Liguriaan. Montalbanon jalanjäljet kiinnostavat, vaikkei Vigataa kartalta löydykään. Montalbanon kotitalo Punta Seccassa näyttäisi toimivan Bed & Breakfastina, varmaan mielenkiintoinen majoitusvaihtoehto sekin.
Ansku BCN
13.4.2016 at 22:46
Italia on kyllä aika <3. Paljon on siitäkin vielä näkemättä, vaikka jonkun verran siellä on tullut ravattua. Piti ihan karttaa katsoa ja näköjään olen käynyt maakunnissa nimeltä Abruzzo, Aosta, Calabria, Friuli-Venezia Giulia, Lazio, Liguria, Lombardia, Piemonte, Toscana ja Veneto. Ai että mä oikeasti tykkään tehdä listauksia :D.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:45
Mäkin tykkään listauksista 😀 Sulla näyttäisi siis olevan jo puolet kahdestakymmenestä käytynä. Italiahan ei ole Barcelonasta ihan mahdottoman kaukana, mutta toki sieltä käsin tulee ensin vastaan valtava määrä Espanjan ja Ranskan tarjoamia houkutuksia 🙂