Italia
Minun Italiani – eli 20 alueen metsästys
Kun selailin kuvia tämän kuukauden Instagram Travel Thursdayta varten, unohduin jo suunnittelemaan seuraavaa Italian-matkaa. Reissu toteutuu luultavasti vasta ensi vuonna, mutta kokosin sitä odotellessa koosteen siitä mitä olen jo nähnyt ja mitä on näkemättä. Siinä missä joku bongaa maita, lasken itse mieluummin Italian alueita.
Suhteeni saapasmaahan on pitkä. Ihastuin Italiaan kliseisesti sanottuna heti ensi silmäyksellä jo 13-vuotiaana. Muistan lämmön, auringon ja upeat maisemat. Näin heti ensimmäisenä päivänä Pyhän Franciscuksen basilikan Assisissa ja söin maailman parasta pastaa viiniköynnösten alla. Viimeistään samalta reissulta ostettu milanolaisen jalkapalloseuran lippu loi minulle loppuiän kestävän siteen Italiaan.
Italia-suhteeni nojaa muutamaan kulmakiveen, joista merkittävimpiä ovat jo edellä mainitut ruoka ja jalkapallo. Olen myös yrittänyt opiskella italian kieltä muutamaan otteeseen. Kuuntelen maan musiikkia ja seuraan komisario Montalbanon seikkailuja. Voisi jopa sanoa, että Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni. Joulu ei tunnu joululta ilman panettone-kakkua ja suomalaisiin juustoihin kyllästynyt tyttärenikin rakastaa parmesaania sekä mozzarellaa.
Italian poikkeuksellinen karisma huokuu niin vanhojen rakennusten rosoisista seinistä kuin paikallisista ihmisistäkin. Maan valtteja on myös monipuolisuus. Vuoret, järvet, merenrannat, kukkulat, suurkaupungit ja pikkukylät tarjoavat vaihtoehtoja moneen makuun. Eihän Italiakaan toki mikään paratiisi ole. Jotkut ihmiset ovat tylyjä ja korruptio rehottaa. Hermot menevät viimeistään junalakkoon, meluisaan liikenneruuhkaan tai ravintolan lounasajan päättymiseen liian aikaisin. Italiaa voi rakastaa tai vihata, joskus jopa yhtä aikaa, mutta tylsä se ei ainakaan ole.
Olen havahtunut siihen tosiasiaan, miten huonosti tunnen Italiaa kaikkeen yllä kerrottuun nähden. En ole koskaan asunut Italiassa tai viettänyt siellä yhdellä kertaa edes kolmea viikkoa. Niinpä olen asettanut itselleni tavoitteen, jonka mukaan aion vierailla kaikilla Italian 20 alueella. Alueet eroavat toisistaan yllättävän paljon niin maisemien kuin ruokiensakin puolesta. Yleisesti ottaen maan varakkaimmat osat sijaitsevat pohjoisessa, mutta meno muuttuu kaikin puolin lämpimämmäksi etelää kohti mentäessä. Osuvan sanonnan mukaan punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. Omiin bongaussääntöihini kuuluu, ettei alueella käyntiä lasketa ilman yöpymistä. Haluan myös viipyä suurimmalla osalla 20 alueesta vähintään viikon.
Puhun tosiaan alueista enkä maakunnista, vaikka termit joskus sekoittuvatkin suomenkielisissä teksteissä. Italia koostuu kahdestakymmenestä hallinnollisesta alueesta (regioni), jotka jakautuvat yhteensä 110 maakuntaan (provincie). Esimerkiksi Toscanan alue muodostuu Arezzon, Firenzen, Grosseton, Livornon, Luccan, Massa-Carraran, Pisan, Pistoian, Praton ja Sienan maakunnista. Jotta urakka ei kävisi mahdottomaksi, lasken siis maakuntien sijasta vain alueita.
POHJOIS-ITALIA
Pohjoisen alueista tunnen parhaiten Lombardian. Olen käynyt useamman kerran Milanossa sekä viihtynyt Maggiore- ja Como-järvien rannoilla. Vaikka vuorimaisemat ovatkin todella upeita, on Italian sydän mielestäni jossain etelämpänä. Reilu viikko on vierähtänyt myös Venetossa, jossa olen lomaillut kauniin Garda-järven rannalla. Vinkkejä Gardalle löytyy Kohteena maailma -blogista. Veneton tunnetuin kaupunki on ainutlaatuinen Venetsia, jota pääsin ihmettelemään heti ensimmäisellä Italian-matkallani.
Maggiore-järven länsiranta kuuluu Piemonteen, joten olen käväissyt muutaman kerran myös tuolla alueella. Torinon kaupunki on kuitenkin vielä näkemättä ja haluaisin joskus tutustua myös Langhen viinialueeseen. Friuliin olen tehnyt kaksi päiväretkeä, joiden aikana ehdin nähdä osan Triesten keskustasta sekä Udinen jalkapallostadionin.
Italiasta löytyy muutama erittäin tunnettu ja ylistetty matkakohde, joissa en ole koskaan käynyt. Näihin mustiin aukkoini kuuluvat Liguriassa sijaitsevat Cinque Terren rantakylät, joista voi lukea vaikka Travellover-blogista. Haluaisin käydä samalla matkalla myös Genovassa, La Speziassa, Rapallossa ja Portofinossa. Aostan laakson vuorimaisemia en ole päässyt vielä ihailemaan lainkaan. Luulin myös, etten ole käynyt Trentino Alto-Adigessa. Tarkka kartan tutkiminen kuitenkin osoitti, että Garda-järven pohjoispäässä sijaitseva Riva kuuluu tähän vuoristoiseen alueeseen. Haluaisin vielä joskus päästä myös Dolomiiteille.
KESKI-ITALIA
Keski-Italian kuuluisa Toscana on tullut tutuksi useammallakin matkalla. Lempipaikkani Toscanassa on Sienan simpukanmuotoinen keskusaukio Piazza del Campo, joka tunnetaan myös Il Palio -hevoskilpailun areenana. Erityisesti Firenzeen aikoville suosittelen jotain muuta vuodenaikaa kuin keskikesää, jolloin helle ja turistipaljous alkavat ahdistaa. Yksi ehdottomista suosikkiseuduistani on Toscanan vähemmän tunnettu naapuri Umbria. ”Italian vihreä sydän” on kaunista maanviljelysaluetta. Trasimeno-järven rannat ja kukkuloiden päälle rakennetut ikivanhat kylät ovat sisälläni asuvan pienen italialaisen sielunmaisemaa.
Laziossa voi kai Rooman ansiosta sanoa käyneensä. Useammasta Rooman-matkasta huolimatta joudun kuitenkin myöntämään, etten juuri tunne aluetta pääkaupungin ulkopuolelta. Käyminen Sperlongan rantakaupungissa tai luhistumisen uhkaamassa Civita di Bagnoregion kukkulakylässä on jäänyt toistaiseksi pelkästään harkinnan asteelle. Roomasta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista.
Emilia-Romagna tunnetaan erityisen hyvästä ruoastaan. Omalla kartallani se on kuitenkin jäänyt harmittavasti naapureidensa Lombardian ja Toscanan varjoon. Aluetavoitteeni takia sinne ei tarvitsisi palata, sillä olen nukkunut yhden yön Parmassa. Emilia-Romagna kuitenkin kiinnostaa laajemminkin. Hyviä syitä vierailla Emilia-Romagnassa löytyy Tasty Travellissimo -blogista. Yksi Italian parhaista puolista on, että siellä voi viihtyä ennalta tuntemattomissa pikkukylissä. Esimerkiksi London and beyond -blogissa esitelty Brisighella kuulostaa juuri sellaiselta.
Olen toivonut jo pitkään pääseväni Marcheen. Alue on tullut tutuksi Saku Tuomisen mainioiden keittokirjojen ansiosta sekä hänen ex-puolisonsa Kirsi Pihan Medicien naapurissa -kirjasta. Myös pienehköt Abruzzon ja Molisen alueet ovat jääneet toistaiseksi kokonaan väliin. Pikaisen tutkimisen perusteella sieltäkin löytyisi mukavia maisemia sekä Sulmonan kaltaisia kiinnostavia kaupunkeja.
ETELÄ-ITALIA JA SAARET
Koko Etelä-Italia on jäänyt matkoillani luvattoman vähäiselle huomiolle. Viime kevään reissu Pugliaan nosti Italian saappaankorossa sijaitsevan alueen kertaheitolla suosikkieni joukkoon. Valkeiksi kalkitut kylät, mystiset trullitalot ja rento etelän meininki tekivät suuren vaikutuksen. Tuosta reissusta on vielä paljon kirjoitettavaa jäljellä, mutta Barista olen sentään ehtinyt jo jotain julkaista.
Teimme Pugliasta retken Basilicatassa sijaitsevaan Materaan. Italian saappaankärki Calabria on ollut muutaman kerran suunnitelmissa, mutta jäänyt toistaiseksi näkemättä. Puglia vahvisti innostusta etelän alueita kohtaan, joten toivottavasti pian tulee Calabriankin vuoro. Kokemukseni Campaniasta rajoittuvat yhteen päivään Napolissa sekä vierailuun Casertassa. Haluaisin kovasti palata aidon pizzan kotiseuduille paremmalla ajalla ja tutustua ennen kaikkea maailmankuulun Amalfin rannikon maisemiin.
Sardiniassa olen lomaillut yhden erinomaisesti onnistuneen viikon ajan. Kiertelimme Castelsardosta käsin saaren pohjoisosia ja löysimme paljon mielenkiintoista nähtävää kummallisista nuraghe-rakennelmista Costa Smeraldan luksusjahteihin. Sardiniasta voi lukea lisää Maailman äärellä -blogista.
Itselläni on yksi vielä Cinque Terreä ja Amalfin rannikkoakin pahempi aukko Italia-sivistyksessä. En nimittäin ole käynyt koskaan Sisiliassa. Olen jo kauan halunnut käydä tuolla saarella, mutta milloin mikäkin muu suunnitelma on kiilannut edelle. Haluaisin nähdä komisario Montalbanon kotitalon Punta Seccassa, kiivetä Etnalle, vaellella keskiaikaisen Agrigenton kujilla ja kokea Palermon vilinän. Ehkä en ole vain uskaltanut lähteä Sisiliaan, koska pelkään sen jättävän muun Italian varjoonsa.
Lasken viettäneeni seitsemällä alueella viikon tai useammankin. Lisäksi olen nukkunut vähintään yhden yön kahdella alueella ja käynyt yöpymättä viidellä. Täysin näkemättä on kuusi aluetta. Urakkaa on siis jäljellä. En osaa nimetä omaa suosikkipaikkaani Italiassa, vaikka Umbria ja Puglia ovatkin usein mielessäni. Pidänkin kaikkien alueiden kiertämistä mahdollisena juuri siksi, etten ole liiaksi kiintynyt maan mihinkään osaan. Seuraavan matkan suuntana saattaa olla Liguria, ellei vuodenaika sitten käännä valintaa vihdoinkin Sisilian puolelle. Matka Italiaan ei mene koskaan hukkaan, sillä syödäänhän siellä joka päivä jäätelöä.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma+Laura -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimellä @lahtoportti.
Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.
Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.
Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.
Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.
Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.
Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.
Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.
Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.
Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.
Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.
Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.
Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.
Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.
Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.
Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.
Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.
Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.
Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.
Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.
Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.
On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.
Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.
Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.
Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.
Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.
Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.
Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.
Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.
Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.
Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!
Teimme Sisiliassa retken lomatalomme lähistöllä sijainneeseen Porticellon kylään sekä sen pieneen naapuriin Sant’Eliaan. Löysimme paikallisten tunnelmien lisäksi kauniita maisemia sekä yllättävänkin viehättäviä paikkoja.
Vietimme kesäkuisen Italian-matkan viisi viimeistä päivää Sisiliassa. Ehdimme katsella lomataloltamme näkynyttä Capo Zafferanon niemeä muutaman päivän ja miettiä mitä sieltä mahtaisi löytyä. Netissä näkemieni kuvien perusteella ainakin Porticello vaikutti kiinnostavalta. Viimeiseksi kokonaiseksi matkapäiväksi ei ollut muutakaan ohjelmaa, joten läksimme pikku retkelle.
Ajomatka Altavilla Milician laidalta Porticelloon vie alle puoli tuntia ja saavumme kylään hieman puolenpäivän jälkeen. Palermokaan ei ole kovin kaukana. Tiistai-iltapäivä vaikuttaa hiljaiselta ja sataman tuntumasta löytyy helposti ilmaista pysäköintitilaa.
Santa Flavian kuntaan kuuluva Porticello tunnetaan ennen kaikkea kalastajakylänä, ja teema on esillä myös parkkipaikkamme vieressä komeilevassa muraalissa. Rannan tuntumaan on tehty laaja viheralue penkkeineen.
Kujat ovat iltapäivän helteessä enimmäkseen autioita. Monissa seinissä on rosoisuutta, mutta kylän miellyttävään ilmeeseen kuuluvat myös huolitellut yksityiskohdat ja monet viherkasvit.
Porticello vaikuttaa hyvällä tavalla arkipäiväiseltä, eikä se mikään turistikohde olekaan. Monen asunnon ovi tai ikkuna on auki, joten sisältä kuuluu kovaäänisiä keskusteluita, astioiden kilinää tai radion ja television ohjelmia.
Suunnistamme lounaalle kohti paikallista pikaruokaravintolaa Angulo Siculoa. Aivan ravintolan kulmilla kohoaa Porticellon tärkein kirkko Chiesa di Maria Santissima del Lume, joka on omistettu kalastajien suojeluspyhimykselle.
Angulo Siculo on vaatimaton pikku ravintola, jonka listalta löytyy esimerkiksi reilunkokoisia burgereita. Me tulimme tänne kuitenkin syömään aitoja sisilialaisia arancinoja. Täytetyt riisipallot tunnetaan täällä Sisilian länsiosassa nimellä arancina, kun taas idässä ja yleensä mantereellakin sana kääntyy maskuliiniseen muotoon arancino. Mehevästi rasvaisen friteeratun riisipallon sisällä on tällä kertaa ragù-täyte. Herkullinen arancina on niin reilun kokoinen, että nälkä lähtee mukavasti. Ateria on matkan edullisin, sillä täyttävä arancina maksaa vain kaksi euroa ja tölkki kolajuomaa puolitoista euroa. Seuraamme sivusta, kun muutama paikallinen käy noutamassa tilauksiaan tiskiltä ja tervehtii myyjää hyvin tuttavallisesti.
Palaamme rannan tuntumaan ja saavumme pian kuvaukselliseen Santa Nicolicchian pienvenesatamaan. Baari ja pizzeria taitavat olla kiinni, mutta uimarannalla näkyy ihmisiä. Tunnelma on hyvin seesteinen, eikä meilläkään ole kiire minnekään.
Santa Nicolicchia näyttää entistäkin paremmalta, kun jatkamme matkaa sataman yläpuolella kulkevalle tielle. Meri kimaltelee erittäin kirkkaana, rannalla on pittoreskeja vanhoja taloja ja kaukana taustalla kumpuilee kukkuloita.
Porticellosta kävelee naapurikylään Sant’Eliaan muutamassa minuutissa. Saamme silti hikoilla, sillä hellepäivän aurinko porottaa ja matka etenee ylämäkeen. Muurien reunustama tie on kapea, mutta autoja kulkee onneksi vain harvakseltaan. Saavumme kohta Sant’Elian yläosassa sijaitsevalle näköalapaikalle.
Näköalapaikan kaiteeseen nojailee paikallinen varttunut mies, joka esittäytyy pian Antonioksi. Hän silminnähden ilahtuu, kun huomaa että kanssani voi keskustella italian kielellä. Juttelemme muutaman minuutin Sisiliasta ja paikallisista nähtävyyksistä samalla, kun katselemme maisemaa. Rupattelun kenties perimmäiseksi tarkoitukseksi paljastuu Antonion veljen järjestämien veneristeilyjen mainostaminen, mutta aihe sivuutetaan nopeasti, kun kerron kotimatkamme koittavan jo seuraavana päivänä. Minusta oli mukava jutella, ja jos joku haluaa tuolla päin maailmaa vesille, niin kannattaa ehkä tutustua Bolina Tourin tarjoamiin vaihtoehtoihin.
Laskeudumme näköalapaikalta kohti rantaa. Sant’Elia näyttää pieneltä ja viihtyisältä kylältä, jolle hiekkarannat luovat leppoisaa lomatunnelmaa.
Näimme Palermon-retkellämme useampiakin paikallisen katutaiteilijan Tutto e Nienten teoksia. Saman miehen työn tuloksia tulee vastaan myös Sant’Eliassa.
Sant’Elian uimaranta näyttää rauhalliselta ja matalavetiseltä. Tunnelma on kovin erilainen kuin vaikkapa aiemmin näkemällämme vilkkaalla Cefalùn hiekkarannalla.
Vielä hienompi uimapaikka löytyy pienen kukkulan toiselta puolelta. Caletta Sant’Elia on jyrkkien kallioiden väliin jäävä kapea poukama, jonka kirkkaissa vesissä näkyy monta uimaria. Muutamat pojat hyppivät kallioilta mereen ja rauhallisemmat uimarit nauttivat päivästä meressä kellumalla. Tätä paikkaa voi varmasti kutsua yhdeksi Sisilian kätketyistä helmistä.
Samoilta jalansijoilta toiseen suuntaan katsellessa voi ihailla maisemaa Zafferanon niemen kärkeen päin. Tuolla päin olisi patikkapolkuja sekä suuren kallion toisella puolella majakkakin.
Laskeudumme alas rannalle katselemaan Caletta Sant’Eliaa merenpinnan tasolta. Tällaiset luonnonkauniit paikat ovat Sisiliaa parhaimmillaan. Meillä ei ole edes uima-asuja mukana, joten jatkamme kävelykierrostamme.
Ostamme kulmakunnan baarista jääteetä janoomme ja lähdemme kävelemään takaisin kohti Porticelloa. Pidän Porticellon sataman ilmeestä ja tunnelmasta. Satamaa ei ole siloteltu, vaan kyseessä on aito ja toimiva kalastussatama, joka työllistää satoja ihmisiä. Mereltä pyydetään muun muassa sardiinia, sardellia, miekkakalaa ja tonnikalaa.
Kalat vaihtavat täällä aina aamuvarhaisella omistajaa, kun saaliita myydään tehokkaasti eteenpäin. Monissa seudun ravintoloissa syödäänkin tuoretta kalaa. Nyt iltapäivällä toimintaa näkyy vain yhdessä aluksessa, jonka kannelta muutama paikallinen käy tekemässä ostoksia.
Sataman vierestä löytyy vielä yksi viihtyisä palmujen ja ravintolaterassien koristama aukio. Lounasaika on jo päättynyt, joten kaikkialla on hiljaista. Voin silti kuvitella, kuinka täällä voisi viettää tunnelmallisia iltoja hyvän ruoan parissa.
Pysähdymme pikku retkemme päätteeksi sataman laidalla sijaitsevaan Gelateria La Serenellaan, josta tilaan cannoleita lomatalolle mukaan otettaviksi. Näitä sisilialaisia herkkuja ei näy valmiina vitriinissä, vaan työntekijä laittaa putkiloihin ricottatäytteen vasta tilauksen jälkeen. Ostokset pakataan vielä lopuksi tyylikkäästi paperikääreeseen. Cannoleiden kanssa kelpaa palata autolle ja nauttia niistä hieman myöhemmin. Maku on todellakin kohdallaan.
Pieni retki Porticelloon ja Sant’Eliaan onnistui mukavasti. Emme tienneet näistä kohteista etukäteen paljoakaan, mutta paikan päältä löytyi aitoa sisilialaista tunnelmaa ja miellyttävää nähtävää. Italia on kokemusteni perusteella täynnä tuntemattomia paikkoja, jotka ilahduttavat löytäjäänsä kerta toisensa jälkeen. Se on yksi hyvä syy palata maahan aina uudelleen.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Edge
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
Maria
7.4.2016 at 15:26
Koko Italia on ihana, mutta täytyy myöntää että Sisilia vei sydämen viime kesänä. Ihmiset olivat äärimmäisen mukavia, katsottavaa riitti ja elämänrytmi vei täydellisesti mukanaan 🙂 Ei sen puoleen, lähtisin koska vain ihan mihin päin Italiaa uudestaan, jokaisella alueella on viehätyksensä 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:31
Tuollaista olen kuullut Sisiliasta muiltakin 🙂 Aina se on silti jostain syystä jäänyt toiseksi, kun Italia ja koko maailma on nähtävää täynnä. Joskus niinkin pieni asia kuin sopivammat lennot Roomaan tai Milanoon on saattanut vaikuttaa. Kiitos tästä kommentista, joka vakuutti entistä enemmän, että sinne Sisiliaan nyt vaan on päästävä 🙂
lena
7.4.2016 at 16:15
Kiitos linkkauksesta, ihan superkiva postaus (Italia-jutut toimivat aina, eikö vaan;)! Italia vei mun sydämen tosiaan noin 3 vuotta sitten, kun aloin seurustella Matteon kanssa. Olin käynyt aiemmin vain päivän matkalla San Remossa, ja tuo noin 2,5 vuoden mittainen ensivisiitti muutti paljon. Löysin maan, jota kohtaan tunnen pohjatonta kiinnostusta ja uteliaisuutta. Ei tietenkään varsinaisesti haittaa, että Matteo on kotoisin Firenzen läheltä – Toscanasta on tullut melko tuttu viime vuosina. Mutta muuallekin on ehditty, ja silti on liikaa näkemättä. Paljon onnea tälle projektille, seuraan mielenkiinnolla. Ja jos Toscana kiinnostaa niin Matteo jeesaa kyllä mielellään!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:39
Kiitos Lena! Italia tosiaan toimii aina. Hienoa, että olet päässyt Matteon kautta noin hyvin sisään italialaiseen kulttuuriin. Kyllä te vielä jossain elämänvaiheessa pääsette sinne Toscanaan asumaankin 🙂 Toscana ei ole tällä hetkellä päällimmäisenä suunnitelmana, mutta hyviä Italiaan liittyviä kontakteja ei ole koskaan liikaa 🙂
Vesa
6.7.2016 at 9:21
Kuulostaa niin tutulta tuo toteamuksesi ”Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni”..
Itse jo 7 talvikautta Gaetassa viettäneenä olen juuri samassa tilanteessa 🙂 Luen Suomessa(kin) joka päivä italialaisia urheilulehtiä, janoan uutisia varsinkin AC Milan -jalkapallojoukkueesta, katson Montalbano -elokuvia ties monennenko kerran.
Se Montalbanon talohan on ihan pikkuruinen ja toimii myös B&B:nä. Sisilia on myös minun suosikkini. Se on elämäntyyliltään aika erilainen kuin muu Italia, ainakin jos verrataan pohjoiseen Italiaan. Mikään ei toimi, mutta kaikki voidaan järjestää!
Palermo, Catania, Trapani, Marsala, Sciacca, Marsala D`Avola, Acireale, Etna jne, paljon on tullut Sisiliaa koluttua ja yhä kaipuu sinne on suuri. Bussilla Cataniasta Etnalle päsee 2,5 eurolla. Bussimatka menee suurimmaksi osaksi metsän uumenissa, joten ei edes pelota nousta kahden kilometrin korkeuteen. Yöpyminen hotellissa, jossa iso parveke aivan huikeine maisemineen Cataniaan ja merelle, oli kyllä aika kallis, 120 eur. Busseja Etnalle menee vain yksi päivässä, aamuisin. Osta paluumatka samalla kertaa. Vaikka lähtölaituri on muka merkitty, bussi saattaa lähteä miltä laiturilta tahansa. Yleensä kuski huutelee Etnaan menijöitä oikeaan bussiin.
Mielenkiintoinen oli myös Siracusan kaupunki. Sieltä oli mukava tehdä junamatka jylhään Ragusan kaupunkiin sekä kauniiseen Nodon barokkikaupunkiin. Juna (vanhanaikainen dieseljuna) noihin lähtee aseman takaa, hieman piilosta. Hassua oli, että välillä kuski pysäytti junan ja käväisi kahvilla ja tupakalla pikkubaarissa matkan varrella.
Sisiliaan pääsee helposti. Paras on ostaa lentolippu Roomaan ja jatkaa suoraan esim. Vuelingin lennolla Palermoon tai Cataniaan. Hinnat ovat vakiintuneet ja about normaalisti ne maksavat 29,99 eur/suunta. Toinen vaihtoehto on matkustaa junalla Terministä, halvimmillaan olen saanut lipun 19 eurolla! Junamatka tosin kestää kauan, mutta se on mielenkiintoinen Messinan salmen ylityksineen.
Pelkosi on oikeutettu; Sisilia jättää muun Italian varjoonsa omaleimaisuudellaan, rennolla elämäntyylillään jne. Murre Sisiliassa on kyllä hirmuista, manner-italialaiset kertoivat, etteivät he aina itsekään ymmärrä sitä mongerrusta, kuten eivät Napolin murretta 🙂 Itse olen opetellut italiaa jo vuosikausia ja puhun kieltä jo mielestäni ihan auttavasti, mutta sisilialaisia oli pakko pyytää käyttämään kirjakieltä
Mika / Lähtöportti
10.7.2016 at 10:23
Kiitos Vesa pitkästä viestistä! Kuulostaa upealta, että olet löytänyt noin hyvän talvenviettopaikan! Miten muuten päädyit alunperin juuri Gaetaan?
Jalkapallon suhteen olemme eri puolella, minusta tuli Interin kannattaja 80-luvun lopulla. Pääasia kuitenkin, että valitsee puolensa ja pysyy sille aina uskollisena 🙂 Italialaisen urheilun seuraaminen on kyllä tänä nettiaikakautena helppoa, uutisia voi lukea jatkuvasti ja kaikki Serie A:n pelit näkyvät Viaplaylta. Toista oli joskus, kun tulokset löytyi tiistain Hesarista ja La Gazzetta dello Sportia piti lähteä ostamaan Helsingistä 😀
Suuret kiitokset näistä Sisilian-vinkeistä! Lähtisin sinne mielelläni vaikka heti, mutta matka Sisiliaan näyttäisi nyt vihdoin toteutuvan ensi vuonna. Ajatuksena on vuokrata talo viikoksi kahdesta eri paikasta eri puolilta saarta, ja tehdä sitten retkiä mielenkiintoisiin kohteisiin. Monet mainitsemistasi ovat mielessä, kenties talojen paikat voisivat sijaita Siracusan ja Palermon lähistöillä.
Martina
7.4.2016 at 16:32
Aaah miten ihana postaus! Ollaan näköjään oltu saman teeman äärellä tämän kuukauden IGTT:ssä (tosi yllättävää 😀 ). Meillä näyttäisi olevan myös sama tavoite. Minäkin haluan kiertää kaikki Italian alueet erityisesti kunkin alueen ruokakulttuuriin tutustuen ja mahdollisimman perinpohjaisesti muutenkin. Italialla on niin paljon annettavaa että pelkään ettei yksi ihmiselämä riitä, varsinkin jos haluaa nähdä välillä muutakin maailmaa. Seuraava Italian reissu on täälläkin suunnitteilla ja haaveissa (koskapa ei olisi) enkä malta odottaa että pääsen taas tutkimaan lempimaatani. Voisin jauhaa tästä aiheesta ikuisesti, mutta matkakuume kasvaa niin järjettömäksi, että otan kohta lennon Roomaan tai muualle Italiaan möhömahoineni, eikä se sovi nyt kuvioihin. 😀
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:49
Yllätys, yllätys, että Italian äärellä taas ollaan 😀 Yksi ihmiselämä ei tosiaan riitä kaikkeen, mitä Italialla on tarjottavanaan. Ja sitten kun maailmassa on paljon muutakin… Nytkin kirjoitan tätä samalla, kun katselen sateisen Krakovan kattoja. Vauvan kanssa on hyvä lähteä Italiaan, meidänkin tytöillä se on (yllättäen) ollut ensimmäisen lennon kohteena. Täytyypä joskus paremmalla ajalla vaihtaa taas lisää Italia-kokemuksia 🙂
Noora
7.4.2016 at 17:37
Vaikka olen reissannut Italiassa toistaiseksi hävettävän vähän, uskon viihtyväni siellä tulevaisuudessa paljon. Se on mulla ainakin mielikuvissa maa, jossa varmasti viihtyisin lähes missä tahansa kolkassa. Historiaa, luontoa ja huikeita vuoria, somia pikkukyliä ja mitä kaikkea tuntuu löytyvän aina jostain. Seuraavaksi kiinnostaisi lähteä ehkä Napoliin. Tai pohjoiseen ihastelemaan vuoria. Tai Sisiliaan. Tai tsekkaamaan San Marino. Tai uudestaan Roomaan. Näitä riittää 🙂
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:43
Sun Rooman-matka kuulosti onnistuneen niin hyvin, että varo vaan, lopullinen Italiaan hurahtaminen saattaa olla jo lähellä 🙂 Kaikkia mainitsemiasi asioita sieltä kyllä löytyy. Myös nuo kaikki kohdevaihtoehdot kuulostaa hyviltä ja keskenään täysin erilaisilta. Napoli on oma hullu ja samalla kiinnostava maailmansa. Kerran autoa vuokratessa kysyttiin erikseen olenko menossa Napoliin, kun tuli puhetta lisävakuutusten tarpeesta. Pohjoisen maisemista ajattelin kirjoittaa blogiin toukokuussa, jos suinkin ehdin.
sonjanette | FIFTYFIFTY
7.4.2016 at 19:29
Jotenkin tuo sun Italia-innostus tarttuu! En ole tiennyt mistään 20 alueesta, mutta mielestäni on tosi hauska idea tutustua johonkin maahan näin perinpohjaisesti. 🙂 Itse bongailen tällä hetkellä maita hitaaseen tahtiin nautiskellen. Täytyypä tulla linkkaamaan tänne, kun saan tehtyä jossain vaiheessa oman postaukseni Calabriasta ja Sisiliasta. Reissusta on kylläkin jo kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan edelleen, kuinka rauhallinen maalaiskylä Tropea oli. Sisilia oli, noh, todella kaunis. Niin kuin varmaan tiedät jo käymättäkin. 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:55
Italia-innostus on vaarallinen, tarttuva tauti 😀 Italia on monella tavalla kirjava maa, jolla on monet kasvot. Alueet eroavat paljon toisistaan. Katselin joskus kymmenen vuotta sitten valmismatkaa juuri Tropeaan, mutta se vaihtui viime hetkellä Sardiniaan. Luinkin joskus pari sun kirjoittamaa tarinaa, hauskoja juttuja 🙂
sonjanette | FIFTYFIFTY
29.6.2016 at 20:48
Mä kirjoitin nyt kuvapainotteisen postauksen Calabriasta ja heti tuli mieleen tää sun innostava blogikirjoitus. Käy hakemassa inspiraatiota https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/06/29/calabrian-rauhaa-pienessa-tropeassa 🙂
Mika / Lähtöportti
3.7.2016 at 18:53
Kiitos inspiraatiosta! Sisilia ja Calabria ovat omissa suunnitelmissa korkealla. Haaveilen pääseväni jo tänä syksynä sille suunnalle, mutta jos se ei onnistu, niin ensi vuoden aikana viimeistään!
Jenna / With huge passion for life
7.4.2016 at 20:02
Ihana Italia! Cinque Terre, Emilia-Romagna, Lake Como, Dolomiitit, Amalfi, Rooma ymsyms. Kohteita, jossa haluaisin käydä Italiassa on niin paljon. Pitäisi viettää yksi kesä kokonaan Italiassa 🙂 Myös suloiset pikkukylät kiehtovat. Parasta Italiassa on ehdottomasti gelato 😉 (No okei, on moni muukin asia)
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 12:04
Kyllähän gelato ainakin yksi parhaista asioista on! Omaan makuun mieluiten pistaasi tai sitruuna, amarenakin käy hyvin. Tosin on Italiassa paljon muitakin herkkuja ja houkuttelevia matkakohteitakin tosiaan riittää moneen makuun. Yhdessä kokonaisessa kesässä ehtisi jo paljon, mutta tuskin kaikkea 🙂
Henna /suurin onni
7.4.2016 at 20:39
Heh, miten hauska sattuma! Minä käsittelin tämänkertaisessa IgTT-postauksessa erilaisia matkustustyylejä ja maabongausta, ja nimesin sinut suurinpiirtein Mr. Italiaksi 😀 Hieno tavoite tuo 20 aluetta. Sitten, kun ne on käyty, voitkin siirtyä bongailemaan niitä maakuntia, tosin niissä ei ehkä jokaisessa ehdi viipyä sitä viikkoa…
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 20:47
Heh, Mr. Italia on jo jotakin 😀 Tuo 20 aluetta on ihan riittävän vaativa tavoite, kun me reissataan paljon muuallakin, enkä ainakaan lähivuosina aio tehdä sellaista matkaa missä tulisi kerralla kovin monta Italian aluetta kierrettyä. Vähimmäistavoitteena kuitenkin päästä Italiaan ainakin joka toinen vuosi ja aina jollekin uudelle alueelle.
Milla - Pingviinimatkat
7.4.2016 at 22:18
Hah, ihan samalla aiheella on ollut mielessä postaus täälläkin. Italia on iso ja blogissamme siitä on näytetty vasta kovin vähän. Suurin syy siihen se, että blogin perustamisen jälkeen olemme harrastaneet luvattoman paljon syrjähyppyjä muualle maailmaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kerran vuodessa saapasmaahan tulee päästä ja loputon rakkauteni Roomaan ja sen keskeinen sijainti reissujamme ajatellen onkin tehnyt kaupungista kohteemme lukuisia kertoja. Puglia ja Matera ovat todella korkealla tulevissa reissusuunnitelmissa myös, mutta seuraava matka suuntautuu olosuhteiden ”pakosta” pohjoiseen. Oi oi miten ihana fiilis tästä postauksesta tulikaan. Ja aina on mukava kuulla, että muitakin hurahtaneita löytyy 🙂 Kiitos myös linkkauksesta!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 21:15
Olen huomannut nopeasti itsekin, että blogijuttuja ehtii kirjoittaa kovin vähän suhteessa siihen, miten paljon kerrottavaa esimerkiksi Italiasta olisi. Sen nyt teidän blogista huomasin, että olette käyneet aivan mainiossa pikkukylässä, jonka luulin olevan oma salaisuuteni 😀 Siis Panicalessa! Pari viikkoa San Felicianossa Trasimenon rannalla oli ihan mahtavaa aikaa, ja Panicale oli vuokraemännän suositus, kun kysyin mikä olisi seudun ”hidden gem”. Jonkinlainen olosuhteiden ”pakko” on tainnut ohjata itseänikin yleensä muualle kuin etelään, mutta Pugliaa suosittelen lämpimästi. Siellä kannattaa harkita myös trullitalon vuokraamista 🙂
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
7.4.2016 at 22:45
Italiassa eri alueelle matkustaminen tosiaan tuntuu usein siltä kuin matkustaisi toiseen maahan! Ruoka, kieli ja maisemat saattavat muuttua huomattavasti jo viereisetn laaksojen välillä. Hyvä, kun otit esimerkiksi alueen ja maakuntien jaottelusta juuri Toscanan. Sielläkin kun on paljon muutakin kuin niitä vihreitä kukkuloita ja Firenze.
Mulla on enää pari aluetta käymättä – mäkään en ole käynyt Sisiliassa! Roomasta, Laziosta ja muistakin Italian kohteista voi lukea myös mun blogista 😉
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:08
Italia on kyllä hämmästyttävän vaihteleva. Toscanassa on ollut yllättävän vaikeaa löytää niitä postikorttimaisemia, joissa sypressit ja yksinäiset talot kohoavat vihreillä kukkuloilla, vaikka onhan niitäkin lopulta tullut vastaan. Italiassa asuminen varmasti helpottaa koko maahan tutustumista 🙂 Täytyypä seurata blogiasi entistä tarkemmin, Italia tosiaan kiinnostaa aina 🙂
Kohteena maailma / Rami
8.4.2016 at 1:00
Todella upeasti kirjoitettu juttu, mistä heijastuu rakkaus Italiaa kohtaan! Itse olen miettinyt sitä, että Italia on yksi maailman monipuolisimmista maista. Löytyy kulttuuria, rantalomakohteita, vanhoja kaupunkeja, vuoristoja, talviurheilukohteita ja vaikka mitä, missä on upea käydä.
Cinque Terre on tosiaan upea kohde, mikä kannattaa ilman muuta käydä. Samoin Gardajärvi eli kiitos linkkauksesta tässä samalla! Toscana tuntui ensinäkemältä sellaiselta, että sinne voisi mennä uudestaan kerta toisensa jälkeen. Oikeastaan itselle Italiassa on yllättäen Firenze ollut ainoa pettymys, odotin siltä liikoja. Rooma sen sijaan on yksi upeimmista kaupungeista maan päällä. Sitten tulee tietysti mieleen Lucca ja Siena, niissä on jotenkin itselle Italia kuitenkin parhaimmillaan 🙂 Lasi, kaksi tai pullo punaviiniä, hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan ja erinomainen seura – sellainen on täydellinen hetki pienessä kaupungissa Italiassa.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:17
Punaviiniä löytyy sentään joka puolelta Italiaa, mutta muuten maa on ruoasta lähtien tosi vaihteleva. Cinque Terre on ihan kärkipaikoilla seuraavan Italian-matkan kohdetta suunnitellessani. Gardan matka oli kauan sitten, joten sinnekin haluan vielä palata. Firenze voisi olla kiva kokea vaikka talvella, mutta keskikesällä en haluaisi sinne enää palata. Roomasta oma paras kokemus taitaa ollakin tammikuulta. Olen joskus haaveillut kielikurssista nimenomaan Sienassa, eri asia vaan milloin sellaisellekin aikaa järjestyisi. Luccasta tykkäsin, yhden mukavan päivän olen siellä viettänyt. Jos tykkää Toscanasta, voi olla hyvä idea käydä samalla myös Umbriassa.
Hanna / Ranskatar reissaa
8.4.2016 at 10:28
Mulla on haaveissa pidempi Italian kiertomatka, ja Ranskassa vaihdossa ollessa siitä jo haaveilin, mutta ei tullut lähdettyä. Toscanan ja Cinque Terren haluaisin ehdottomasti nähdä, samoin Venetsian ja Garda-järven, ja ehkä myös sen Sisilian. Italia on ehkä ainut paikka maailmassa, missä tämäkin nirso löytää helposti syötävää, ja se jätski on kyllä ihanaa! Kävin Nizzasta käsin päiväseltään San Remossa ja rupesin miettimään, että olisikohan pöljää muuttaa johonkin maahan vain jätskin takia. Italian (ja Argentiinan) kohdalla nimittäin näin voisin tehdä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:30
Jätski on varmasti riittävä syy matkustaa tai vaikka muuttaa Italiaan 🙂 En ole käynyt Argentiinassa, mutta siellä on käsittääkseni niin paljon italialaisia siirtolaisia, että varmasti jäätelökin on hyvää. Pitkä Italian kiertomatka on varmasti hyvä suunnitelma. Kaikilla suosituilla matkailukohteilla on omat syynsä olla suosittuja ja kun vielä mahduttaa väliin muutaman tuntemattomamman kylän tunnnelmat, niin nähtävää kyllä riittää.
Pirkko / Meriharakka
8.4.2016 at 20:16
Selvää maabongarimeininkiä, ajatus nähdä Italiasta kaikki sen alueet! Hyvä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:43
Kiitos 🙂 Tässä tavoitteessa on se hyvä puoli, että se on mahdollista joskus saavuttaa, ja innostusta Italiaan kyllä riittää. Edes Euroopan kaikkia maita en aio lähteä tavoittelemaan, mutta pari maata haluaisin oikeastaan joskus bongata, niin saisi ison yhtenäisen osan Euroopan kartalta ”väritettyä”.
Seppo
5.5.2016 at 23:19
On mahdollista, kyllä!
Vaimolla tulee 20 täyteen ensi viikolla.
Itsellä jää vielä Kalabria puuttumaan.
Hauska harrastus.
Maaliskuun matkan huippukohdat olivat Salsomaggiore, Roncole Verdi ja Mantova.
Aosta on ehdoton, mutta Fieran aikaan helmikuun alussa sinne ei ehkä kannata ängetä, sillä kävelyliikennekin oli keskustassa paikoitellen yksisuuntaista.
Basilicatan sydänmailta jäi toissa vuonna sydämeen Carlo Levin Aliano sekä tietysti Matera.
Alberobello ja Sulmona olivat myös kiinnostavia.
Mika / Lähtöportti
8.5.2016 at 9:58
Hyvää matkaa Italiaan! Mukava kuulla, että muillakin on samanlaisia tavoitteita ja ne myös täyttyvät. Kiitos kaupunkivinkeistä, nämä ovat Materaa ja Alberobelloa lukuunottamatta vielä käymättä. Erityisesti Aliano vaikuttaa kiinnostavalta ja itselleni täysin uudelta idealta.
Annika - home & away
8.4.2016 at 22:33
En ollut kuullut tätä sanontaa ”punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. ” aiemmin, mutta juuri tuollainen mielikuva minulla Italiasta on 😛 Tunnen vain Pohjois-Italiaa ja haluaisin kovasti etelään, nimenomaan Sisiliaan.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:52
Kyllä tuo sanonta melko todenmukainen on. Napolin liikenne on pähkähullua ja yleensäkin italialaisten mielestä säännöt on tehty tulkittaviksi. Tunnelmat lämpenevät etelään päin mentäessä ja Sisiliasta haaveilen tosiaan itsekin.
säppä
9.4.2016 at 17:43
Oi Saapasmaa <3 Mulla seuraava Italian haave on mennä Napoliin syömään maailman parasta pizzaa ja jatkaa matkaa etelämmäksi Sisiliaan saakka. Tähän mennessä en ole Rooman eteläpuolella käynyt ollenkaan ja "pohjoisemmasta" ON nähtynä Cinque Terre, Firenze, Milano ja Venetsia, ja nekin vain melko nopeasti. Onneksi on koko elämä aikaa. 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:56
Onpa hyvältä kuulostava haave! Erään sanonnan mukaan ensimmäinen ehto hyvällä pizzalle on, että kokki on syntynyt Napolissa. Olen syönyt Napolissa yhden pizzan ja vaikkei täytevalinta ehkä ollutkaan täydellinen, niin pizza on jäänyt mieleen yhtenä elämäni parhaista. Seuraavalla kerralla Napolissa täytynee käydä ainakin Pizzeria da Michelessä, sen verran kuuluisa se on, vaikka kaupungin parhaasta pizzasta on muitakin mielipiteitä.
Terhi / Muru Mou
10.4.2016 at 1:21
Toivoisin, että olisin käynyt Italiassa useammankin kerran kuin pari hassua pitkää viikonloppua. Hyvä ruoka, erinomainen viini ja upeat maisemat – eipä sitä enempää tarvitsekaan!
Todella kattavasti olet kyllä Italiaa kolunnut, eihän sinulta puutu enää kuin pari hassua aluetta 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:59
Kyllä Italian ruoka, viini ja maisemat saavat jo niin hyvälle tuulelle, ettei juuri muuta tarvita. Kannattaa siis joskus lähteä pidemmäksikin aikaa 🙂 No, muutamia alueita multa puuttuu, ja tuskin innostus hiipuu vaikka niissäkin tulisi kertaalleen käytyä 🙂
Annika | Travelloverblogi
13.4.2016 at 14:06
Italia on sulattanut aika monen suomalaisen sydämen. Oma viha-rakkaussuhteeni alkoi 11 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen päätynyt maahan 19 kertaa. Aika samanlaisen alueittain jaetun jutun kirjoitin itsekin taannoin: http://www.travelloverblogi.fi/la-bella-italia-ajatuksia-18-matkan-kokemuksella/. On todella jännä, niin kuin sanoit, että yhdestä maasta on niin moneksi. Ei uskoisi Sisiliaa ja Pohjois-Italiaa samaan maahan kuuluvaksi. Montalbanon jalanjäljissä olen Sisiliaa kolunnut. Silloin ei vielä ollut yhtä kattavia nettisivuja kuin nyt. Niillä vinkeillä pitäisi ”Vigatakin” löytyä, vaikka eihän sen nimistä kaupunkia ole. Se on yhdistelmä monesta.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:36
Kiitos linkistä! Kun nyt luin tekstisi uudelleen, muistan lukeneeni sen joskus kauan sitten aiemminkin. Nuo kokemuksesi vain vahvistivat ajatustani siitä, että seuraava Italian-matka täytyy tehdä Sisiliaan tai Liguriaan. Montalbanon jalanjäljet kiinnostavat, vaikkei Vigataa kartalta löydykään. Montalbanon kotitalo Punta Seccassa näyttäisi toimivan Bed & Breakfastina, varmaan mielenkiintoinen majoitusvaihtoehto sekin.
Ansku BCN
13.4.2016 at 22:46
Italia on kyllä aika <3. Paljon on siitäkin vielä näkemättä, vaikka jonkun verran siellä on tullut ravattua. Piti ihan karttaa katsoa ja näköjään olen käynyt maakunnissa nimeltä Abruzzo, Aosta, Calabria, Friuli-Venezia Giulia, Lazio, Liguria, Lombardia, Piemonte, Toscana ja Veneto. Ai että mä oikeasti tykkään tehdä listauksia :D.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:45
Mäkin tykkään listauksista 😀 Sulla näyttäisi siis olevan jo puolet kahdestakymmenestä käytynä. Italiahan ei ole Barcelonasta ihan mahdottoman kaukana, mutta toki sieltä käsin tulee ensin vastaan valtava määrä Espanjan ja Ranskan tarjoamia houkutuksia 🙂