Ota yhteyttä

Suomi

Onnistunut kesälomakierros Pohjanmaalla

Julkaistu

Teimme kesäkuun alkupuolella reilun viikon mittaisen kotimaanmatkan, joka suuntautui Pohjanmaan lakeuksille sekä rannikon merellisiin tunnelmiin. Kokosin tähän postaukseen monipuolisen koko perheen reissun parhaat palat.

Omalla Suomen kartallani on niin tuttuja kuin hieman oudompiakin ilmansuuntia. Koti on etelässä ja juuret tukevasti idässä. Monella hiihtolomalla on kutsunut pohjoinen, kun taas länsi on jäänyt huomattavasti vieraammaksi. Varsinkin Pohjanmaa tuntuu mielessäni miltei ulkomaalta, ja juuri siksi sitä onkin hauska lähteä tutkimaan.


Ajoimme toissa kesänä koko länsirannikon Naantalista Ouluun, mistä kirjoitin paljon lukijoita tavoittaneen jutun Elämyksiä Suomen länsirannikolla. Tällä kerralla palasimme esimerkiksi Kokkolaan, mutta löysimme uutta nähtävää sekä sisämaan lakeuksilta että Merenkurkun saaristosta. Yöpaikoiksi valikoituivat Tuuri (2 yötä), Seinäjoki (1), Kokkola (2), Svedjehamn (2) sekä paluumatkalla Tampere (1). Käyn nyt koko reissun läpi alusta loppuun, mutta jätän matkan pääkohteiden yksityiskohdat omiin erillisiin postauksiinsa.



HEVOSENKENKIEN JA YKSISARVISTEN TUURI

Matkan ensimmäinen yöpaikka löytyy Vesa Keskisen imperiumista Tuurista. Hotelli OnnenTähti on tuttu jo viime kesältä, ja muu perhe halusi ehdottomasti palata sinne myös tänä vuonna. Itse en ole ollut tästä matkakohteesta erityisen innoissani, mutta uskon vanhaan amerikkalaiseen viisauteen if you can’t beat them, join them. Jos vaimo ja lapset haluavat joka tapauksessa vuosittain Tuuriin, niin otetaan kohteesta sitten ilo irti. Keskisen kyläkauppa ympäristöineen on kaikessa kitch-henkisessä mahtipontisuudessaan todella kummallinen nähtävyys, mutta näin kolmannella kerralla huomio alkaa kääntyä kultauksista käytännöllisyyteen.


En erityisemmin pidä shoppailusta, mutta löysin nyt Tavarapuodista niin paljon vaatteita, ettei uusille hankinnoille liene tarvetta pitkään aikaan. Valtavasta kaupasta löytyy laadukkaitakin merkkejä ja eri osastojen valikoimista voi tehdä löytöjä niin kotiin kuin puutarhaankin. Saman katon alta löytyy myös useampi ravintola sekä kahvila, joten ulos ei tarvitse poistua välttämättä lainkaan. Esimerkiksi Vesa’s Steakhousessa istuessa tunnelma alkaakin helposti muistuttaa ruotsinlaivaa, mikä ei näin ulkomaanmatkoja kaivatessa ole välttämättä huono asia.

Lapsiperheen kannalta Tuurin parhaisiin puoliin kuuluu tietenkin Miljoona Tivoli, joka toimii tänä vuonna Tuurissa läpi koko kesän 15.8.2021 saakka. Tivoli Sariolan laitteet ovat alle 13-vuotiaille ilmaisia, joten tarjous on tenavia ajatellen varsin houkutteleva. Nyt kesäkuun alkupuolella ei ollut juuri jonojakaan, mutta tilanne saattaa olla heinäkuun vilkkaimmilla lomaviikoilla erilainen. Lapset viihtyvät Tivolin lisäksi myös Tuurin haastavalla minigolfradalla, joka löytyy kauppa- ja hotellirakennuksen vierestä.

Lue Tuurista lisää viime vuonna julkaisemastani jutusta Tuurin Kyläkauppa – Suomen omituisin matkakohde.



ALVAR AALLON SEINÄJOKI

Tuurista on noin kolmen vartin ajomatka Seinäjoelle, jossa majoitumme vanhaan rautatieläisten taloon perustettuun Hotelli Almaan. Aikamme lakeuden pääkaupungissa on rajallinen, joten pyrimme käyttämään sen tehokkaasti. Pysähdymme jo tulomatkalla katselemaan Törnävän museoaluetta, jonka rakennukset on tämän vuoden osalta suljettu uudistusten vuoksi. Hotellille päästyämme kävelemme suorinta tietä ihailemaan Alvar Aallon arkkitehtuuria. Seinäjoesta saa mukavan yleiskäsityksen nousemalla Lakeuden Risti -kirkon torniin, minkä lisäksi tutustumme Aalto-keskuksen kirjastoihin.


Helteinen päivä jatkuu kahvila Valkoisen puun terassilla, jossa mietimme illan ohjelmaa. Aurinko paistaa niin houkuttelevasti, että päätämme ottaa vielä auton alle ja suunnata Kyrkösjärvelle uimaan. Suosittu ranta on syystäkin suosittu kesänviettopaikka, ja lapset saavat polskia niin paljon kuin haluavat. Ehdimme vielä nauttia Alman illallisesta ennen unia ja seuraavien päivien seikkailuja.

Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.



ELÄINKOHTAAMISIA WANHALLA MARKILLA

Suuntaamme Seinäjoelta pohjoiseen ja saavumme noin puolessa tunnissa Ylistaroon. Täältä löytyy ihastuttava eläinten vanhainkoti Wanha Markki, jonne Laaksosen taiteilijapariskunta on ottanut hoidettavakseen koko joukon hellyydenkipeitä eläimiä. Saamme rapsutella esimerkiksi pitkin pihaa kulkevia lampaita ja syöttää söpöjä pupuja.


Itselleni jäävät parhaiten mieleen Simppu ja kuvassa näkyvä Pamela, jotka saavat viettää Wanhalla Markilla todellisia kissanpäiviä. Meillä vierähtää sympaattisessa maalaismiljöössä helposti pari tuntia ja palaamme tänne toivottavasti joskus toistekin.

Lue lisää jutustani Ihastuttava eläinten vanhainkoti Wanha Markki



KOMIOITA RAKENNUKSIA LAPUALLA

Wanhalta Markilta hurauttaa hetkessä Lapualle, jossa ehdimme tosin pitää vain pienen tauon. Katselemme Lapuanjoen rannalla kohoavaa historiallista Kosolan taloa, jonka tunnetuin asukas oli Lapuan liikkeen johtohahmo Vihtori Kosola. Punaista puutaloa kunnostetaan parhaillaan eteläpohjalaisen kulttuuriperinnön vierailukeskukseksi. Rakennuksella on harvinaisen monivaiheinen ja osin kyseenalainenkin historia, josta riittää varmasti paljon ammennettavaa.

Joen etelärannalla, vastapäätä Kosolan taloa voi tutustua Carl Ludwig Engelin suunnittelemaan Lapuan tuomiokirkkoon. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluu myös vaikkapa kulttuurikeskus Vanha Paukku, joka toimii entisen patruunatehtaan rakennuksissa. Se jää kuitenkin tällä kerralla väliin, sillä joudumme kiiruhtamaan kohti pohjoista. Lapset katselevat hieman kaihoisasti Alahärmässä häämöttävää Huvivaltio PowerParkia, mutta se jää nyt väliin, sillä huvipuistopäiviä riittää niin matkan alkuun kuin loppuunkin.



MERELLINEN KOKKOLA

Saavumme illaksi Kokkolaan, jossa majoitumme hotellikoira Ranen isännöimään Hotel Kokkolaan. Pääsyy Kokkolaan palaamiseemme on Tankarin majakkasaari, mutta ehdimme tutustua myös kahviloihin. Museokorttelin sisäpihalla toimiva Vohvelikahvila vaikuttaa kesäisen kaupungin keitaalta, kun taas viidentoista kilometrin päässä keskustasta sijaitseva Öjan kylän Café Bryggan vie aitoon saaristolaisidylliin meren äärelle. Aivan oma lukunsa on Ykspihlajan kaupunginosasta löytyvä Kahvila Saha, jonka boheemia ilmapiiriä on vaikea tiivistää pariin lauseeseen. Merellisestä kesäillasta nauttiminen onnistuu hyvin sielläkin.


Toki ehdimme Kokkolassa myös historialliseen puutalokaupunginosaan Neristaniin, jota halkovat suorat ja hiljaiset kadut. Söimme edellisellä matkallamme Scandinavian Steakhouse Neran sisäpihalla lähes täydellisen aterian, eikä ravintola petä tälläkään kertaa. Nerassa voi nauttia ruoan lisäksi Neristanin viihtyisästä tunnelmasta.

Lue lisää jutustani Meren, puutalojen ja kahviloiden Kokkola.



IHASTUTTAVA TANKARIN MAJAKKASAARI

Majakkasaarissa on jotain poikkeuksellisen kiinnostavaa, ja useat niistä ovat myös sujuvia retkikohteita. Nousemme Kokkolan Meripuistossa M/S Jennyn kyytiin ja saavumme puolentoista tunnin aurinkoisen merimatkan päätteeksi Tankarin saaren laituriin. Tankar tunnetaan vuonna 1889 valmistuneesta majakastaan ja sen nimi on tullut tutuksi radion merisäätiedotuksista.


Viivymme pienellä saarella vain Jennyn päiväristeilyyn kuuluvat kaksi tuntia. Siinäkin ajassa ehtii nähdä kaiken oleellisen ilman suurempaa kiirettä, mutta saaren todellisesta hengestä pääsisi varmasti nauttimaan aivan eri tasolla viipymällä yön yli. Majoitus olisi mahdollista joko Tankar Inn -hostellissa tai vierasmajassa. Nautimme Café Tankarin kuuluisasta lohikeitosta, kierrämme pienen luontopolun sekä ihailemme tuulen pieksämän saaren karuja näkymiä. Nämä kaksi tuntia kuuluvat varmasti kesän parhaisiin, sillä Tankarissa on heti ensi silmäyksestä lähtien taianomaista lumoa.

Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.



LOUNASTAUKO VAASASSA

Pohjanmaan pääkaupunki Vaasa toimi pari vuotta sitten tehdyllä matkalla lounaspaikkana ja niin käy tälläkin kerralla. Jätämme auton Toriparkkiin ja suuntaamme lähistöllä sijaitsevaan Urban Pastaan, koska italialaishenkinen ruoka kuulostaa aina houkuttelevalta. Pienessä ravintolassa on trendikästä henkeä ja pasta-annokset maistuvat oikein hyvin. Jossain vaiheessa olisi mukava tutustua Vaasan keskustaan laajemminkin, mutta jätämme nyt tihkusateisen kaupungin taaksemme ja suunnistamme Raippaluodon sillan ylitse kohti saariston maisemia.



MERENKURKUN SAARISTON IDYLLIÄ SVEDJEHAMNISSA

Merenkurkun saaristo on yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta ja ainoa luontonsa ansiosta listalle päässyt kohde. Jatkuvasti kohoava maanpinta muodostaa erikoislaatuisen maiseman, josta saa hyvän käsityksen Saltkaretin näkötornista. Majoitumme kahdeksi yöksi Björkön Kotkanpesän mökkiin näkötornin lähistölle Svedjehamnin kylään.


Ihastumme Svedjehamnin punaisten venevajojen sävyttämään hiljaiseen saaristolaisidylliin, jossa saamme nauttia esimerkiksi ravintola Salterietin herkuista sekä Merenkurkun huikeista auringonlaskuista. Matkan varrella on ollut ohjelmantäyteisiä päiviä, joten tuntuu oikein mukavalta pysähtyä vain tuijottamaan merta sekä seurailemaan monien erilaisten lintujen touhuja.

Lue lisää jutustani Svedjehamn – maailmanperintökohteen saaristoidylli



AURINGONPAISTETTA STRÖMSÖSSÄ

Palaamme tuulisen ja sateisen Raippaluodon sillan ylitse mantereelle. Mieli tekisi aurinkoisempiin maisemiin, ja taivas kirkastuukin kuin taikaiskusta, kun saavumme televisiosta tutulle Strömsön huvilalle. Vaikka kaikki sujuukin sään puolesta kuin Strömsössä, on päärakennuksen julkisivu kuitenkin remontissa. Vierailu huvilan sisällä on mahdollista tiettyinä Vaasan matkailusivuilla mainittuina päivinä tai ennakkovarauksella ryhmille.

Strömsö sijaitsee Västervikissä, noin kymmenen kilometriä Vaasasta pohjoiseen. Piha-alueella voi kierrellä vapaasti ja ihailla kaunista puutarhaa. Vieressä on myös mukavalta näyttävä uimaranta, joten alue lienee paikallisten keskuudessa suosittu retkikohde.



SUOMEN AMERIKKAILAISIN KAUPPA

Ajamme viinatehtaastaan tunnetun Koskenkorvan ohitse ja huomaamme houkuttelevan mainosviitan. Kolmostien varrelta löytyvä Jari Mäki Oy on kuuluisa amerikkalaisista tuotteistaan, ja sisään astuessa alkaakin tuntua siltä, kuin olisimme eksyneet johonkin Route 66:n pikkukylään.


Hyllyt pursuavat stetsoneita, bootseja ja muita lännenelokuvista tuttuja asusteita, joista kuka hyvänsä punaniska olisi innoissaan. Esillä on myös runsaasti Chevroletin, Coca Colan ja Jack Danielsin kaltaisia brändejä. Oman perheemme ostokset jäävät tällä kerralla naisväen löytämiin huiveihin, mutta arvostan kaupan asialleen omistautunutta tyyliä. Jenkkilippuja riittää ja oven edessä komeilee tietenkin Vapaudenpatsaan pienoismalli.



JUHA MIEDON PATSAS KURIKASSA

Jari Mäeltä ajaa vain kymmenessä minuutissa Kurikkaan. Kurvaamme keskustaan, jossa näemme hiihtäjäsankari Juha Miedon viime syksynä paljastetun näköispatsaan. Hahmo on nostettu hieman kummalliselle vihreälle jalustalle, jonka päällä Mietaa sivakoi komeaan tyyliinsä. Patsaan esikuvana sanotaan olleen epäonnistunut vuoden 1978 MM-hiihto, mutta numerolappu täsmää kuuluisan Lake Placidin sadasosakilpailun kanssa. Patsas on nopeasti nähty, minkä jälkeen suuntaamme lähimpään kahvilaan hakemaan energiaa ajomatkan jatkamista varten.



PIIPAHDUS TAMPEREELLE

Pohjanmaa jää taakse ja saavumme pitkähkön autoilupäivän päätteeksi illansuussa Tampereelle. Majoitumme yhdeksi yöksi perinteikkääseen Tammeriin, josta on ikkunanäkymä kuvassa näkyvälle jugendtyyliselle paloasemalle. Syömme erinomaisen aterian viereisessä Ravintola Tampellassa. Aikaa sen suurempaan kaupunkiin tutustumiseen ei tällä kerralla ole, mutta paluu Tampereelle ja vaikka samaan hyväksi havaittuun hotelliin houkuttaisi jo tänä kesänä. Tekemisen puutetta ei ainakaan olisi, sillä hyviä ideoita löytyy monesta matkablogista, kuten Mutkia matkassa, Kaukokaipuu, Kohteena maailma sekä Maapalloilija.



SÄRKÄNNIEMEEN, SÄRKÄNNIEMEEN

Koko matkan viimeinen päivä varataan lasten kovasti odottamaan Särkänniemeen. Edellisestä vierailusta tässä huvipuistossa on kulunut jo kolme vuotta, joten tyttöjä kiinnostavat nyt entistä hurjemmat laitteet. Kahdeksanvuotiaamme pitää esimerkiksi Tyrskystä ja Motogeestä. Isosiskon pituus riittää jo kaikkiin mahdollisiin laitteisiin, joten esimerkiksi Takeoff ja High Voltage tulevat testatuiksi ensi kertaa.


Itse käyn tälläkin kerralla Tornadon kyydissä. Suomen kenties toiseksi tunnetuin vuoristorata täyttää tänä vuonna 20 vuotta, ja on omaan makuuni juuri sopivan vauhdikas. Käymme myös Koiramäen puolella katselemassa maatilan eläimiä. Kesäkuun puolivälin arkipäivä on siellä hiljainen, eikä huvipuistonkaan suosituimpiin laitteisiin ole pitkiä jonoja. Särkänniemi rajoittaa tänä kesänä kävijämääriä, joten sekä liput että vierailupäivä kannattaa varata etukäteen netistä. Vaikkei pandemiaa vielä olekaan lopullisesti nujerrettu, tuntui koko käsidesien ja kasvomaskien kanssa tehty kotimaanmatka varsin turvalliselta kokonaisuudelta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

Kommentit

  1. Virpi/Hätälasku matkablogi

    24.6.2021 at 14:49

    Onpas tosi kiva nähdä postauksia itselle tutuista maisemista. Erityisesti tälläistä paljasjalkaista pohojalaasta sävähdytti lause Pohjanmaa tuntuu miltei kuin tulisi ulkomaille 😀
    Mielenkiinnolla jään odottamaan postauksiasi täältä meiltä päin. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      25.6.2021 at 11:59

      Täällä Suomessakin riittää itse kullekin tuttuja ja tuntemattomia alueita, ja minusta on tosi mielenkiintoista tutkia esimerkiksi Pohjanmaata, mikä on jäänyt toistaiseksi aika vieraaksi. Todella hyvin viihdyttiin 🙂

      Varmasti kiinnostavaa lukea omasta kotiseudusta näin turistin näkökulmasta kirjoitettuna, joten pysyhän kuulolla 🙂

  2. Pohjanmaa on itsellenikin jäänyt hieman vieraaksi, vaikka länsirannikolla olenkin yli 25-vuotta asunutkin. Olen tainnut käydä vain kerran niin Kokkolassa, Kurikassa, Seinäjoella ja Vaasassa kussakin. Mielenkiinnolla luen kokemuksistasi Pohjanmaalta. Tankar on harkinnassa vielä tämän kesän aikana, saa nähdä ehditäänkö sinne.

    • Mika / Lähtöportti

      25.6.2021 at 12:02

      Saattaa olla, etteivät nämä Pohjanmaan paikat kuulu vilkkaimpiin kotimaan matkakohteisiin. Kiinnostavaa nähtävää kuitenkin löytyy, kunhan lähtee vain avoimin mielin kiertelemään. Uskon että tykkäisitte Tankarista ja teille suosittelen ilman muuta myös viipymistä yön yli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)

Julkaistu

Kirjoittaja

Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
 
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Lakeuden Risti, Seinäjoki

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.


kirkot_tampereentuomiokirkko_sisakuva

1. Tampereen tuomiokirkko

Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.


2. Lakeuden Risti, Seinäjoki

Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.

Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.


kirkot_kallio1

3. Kallion kirkko, Helsinki

Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.


kirkot_johanneksenkirkko

4. Johanneksenkirkko, Helsinki

Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.


kirkot_alaharma

5. Alahärmän kirkko, Kauhava

Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.


6. Kajaanin kirkko

Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.


kirkot_hattula

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula

Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.


8. Törnävän kirkko, Seinäjoki

Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.


kirkot_joensuu

9. Joensuun kirkko

Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.


kirkot_tankar

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola

Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.

Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.


+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari

Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.

Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.

Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.

Jatka lukemista

Suomi

Luminen Teerivaaran patikkakierros Syötteellä

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme hiihtolomaviikon Iso-Syötteellä, jossa tutustuimme hiihtoretkien lomassa myös Teerivaaran patikointireittiin. Neljän ja puolen kilometrin mittainen kierros vei lumiseen ja mäkiseen maastoon Syötteen kansallispuistossa.

Teerivaaran kierros alkaa Syötteen luontokeskukselta, joka valitettavasti suljettiin viime lokakuussa. Lakkautuksen taustalla ovat Metsähallituksen Luontopalveluiden taloudelliset haasteet, jotka ovat ajaneet muitakin Suomen luontokeskuksia ahtaalle. Toivottavasti Syötteen luontokeskus saataisiin tulevaisuudessa taas avattua jonkun toimijan voimin. Mieleemme ovat jääneet sekä pari vuotta sitten luontokeskuksessa nautitut pullakahvit että varsinainen näyttelykin.

teerivaara_05


Luontokeskuksen pysäköintialue on joka tapauksessa edelleen aurattu hyvään kuntoon ja se on myös vilkkaassa käytössä. Ylitämme parkkipaikan ohittavan hiihtoladun, jolloin vastaan tulevatkin jo Teerivaaralle johtavat opasteet. Polku viettää aluksi alamäkeen. Huomaamme reitin olevan hyvin tallautunut, joten kierroksen tekeminen onnistuu mainiosti tavallisilla talviulkoiluun sopivilla kengillä. Lumikengille saattaa olla käyttöä sankan pyrytyksen jälkeen tai kenties hiihtolomaa hiljaisempina ajankohtina.

teerivaara_06


Laskeudumme tasaiselle suoalueelle, jossa lumen alla lienee pitkospuita. Kauempana vasemmalla näkyy kulkevan tuttu latu, jota pitkin olen hiihdellyt monta kertaa Toraslammen tai Ahmavaaran suuntaan. Saavumme melko pian risteykseen, jossa voi päättää kumpaan suuntaan varsinaisen rengaslenkin haluaa tehdä. Lähdemme suosituksen mukaisesti kulkemaan myötäpäivään.

teerivaara_03


Reitin seuraava osuus kulkee metsässä, jossa pakkaslumi narskuu kenkien alla ja ajoittaiset tuulenpuuskat uhkaavat pudottaa puiden oksille kerääntynyttä lunta. Ilma tuntuu täällä kovin raikkaalta hengittää.

teerivaara_04


Metsässä käveleminen on aina mukavaa, mutta reitti ei vielä tässä vaiheessa tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mielenkiintoisimmilta näyttävät lumen peittämät pienet puut, joista muutaman voi kuvitella ihmiseksi tai kenties muumiksi.

teerivaara_13


Reitti on merkitty virallisessa esitteessä vaativaksi, ja syy tälle alkaa selvitä matkan edetessä. Tasainen suo on enää kaukainen muisto jyrkissä ja paikoitellen hieman liukkaissakin nousuissa, joissa saattaa pian hengästyäkin. Hiki tulee pintaan varsinkin, kun ylläni on kummitätini islantilaisesta langasta neuloma uusi villapaita. Teerivaaran rinteillä kiipeäminen onnistuu meiltä sujuvasti, mutta polku ei sovi ihan heikkokuntoisille tai vaikkapa polvivaivaisille kulkijoille.

teerivaara_10


Nousun palkintona odottavat Teerivaaran päältä avautuvat maisemat. Sää on tällä kerralla pilvinen ja hieman utuinenkin, joten näkymät eivät ole parhaimmillaan. Luonto on silti kaunis.

teerivaara_12


Teerivaaralla riittää paljon puita, joten maisemia näkyy vain ajoittain. Mitään aivan erityistä merkittyä näköalapaikkaa ei ole, mutta matkan varrella on pari tavallista avarampaa kohtaa, joista pääsee katselemaan kauas ympäristöön.

teerivaara_09


Polku kääntyy jyrkkään alamäkeen, jossa kannattaa olla varovainen. Paras keino alas pääsemiseksi taitaakin olla rehellinen liukumäen laskeminen. Teerivaaralla on kaksi huippua, joten pohjoiselta huipulta laskeutumisen jälkeen on edessä vielä nousu eteläiselle huipulle.

teerivaara_02


Eteläisellä huipulla odottaa päivätupana toimiva Teeritupa, jonne astumme sisään. Puupenkeillä on mukava levähtää ja syödä pieniä eväitä. Tuletkin voisi halutessaan sytyttää, mutta meillä ei ole mukana mitään paistamista kaipaavaa.

teerivaara_01


Päivä on ollut hiljainen, sillä kohtasimme polulla vain kaksi vastaantulijaa. Nyt kodikkaassa tuvassa istuessamme huomaamme ikkunan takana pari ohikulkijaa koirineen, mutta he jatkavat pian matkaansa eivätkä tule sisään.

teerivaara_07


Kohta tuvalta lähdettyäemme avautuu näkymä Iso-Syötteen laskettelurinteille päin. Loppumatka kohti risteystä ja suoaluetta on lähes pelkkää loivahkoa alamäkeä. Kulkeminen on niin joutuisaa, että suorastaan yllätymme tutun risteyksen tullessa jo vastaan.

teerivaara_11

 
Teerivaaran kierros oli meille miellyttävä retki, joka tarjosi kaivattua vaihtelua erinomaisilla laduilla hiihtelyyn. Mikään ihan unohtumaton elämys tämä ei ollut, mutta kirkkaampi sää olisi luultavasti tehnyt kokemuksesta sykähdyttävämmän.

teerivaara_14


Teerivaaralla kannattaa Syötteen suunnalla liikkuessa patikoida, jos vain kunto kestää korkeuseroja. Olisi mielenkiintoista nähdä Syötteen kansallispuisto joskus myös sulan maan aikaan, jolloin vaikkapa tämän reitin luonnosta saisi aivan uudenlaisen käsityksen. Pohjois-Suomeen suuntautuvat matkamme ovat toistaiseksi ajoittuneet aina talveen, mutta kenties joskus tulee jonkin muunkin vuodenajan vuoro. Silloin olisi aikaa tutustua nimenomaan patikointireitteihin perusteellisemmin kuin näillä hiihtomatkoilla.

Voit tutustua Teerivaaran kierroksen tietoihin luontoon.fi-sivustolla.
Lue myös koko reissusta kertova juttuni Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja