Ranska
Kävelyllä Montmartrella
Montmartre on yksi Pariisin tunnetuimmista kaupunginosista. Vanhat taiteilijakorttelit levittäytyvät korkean kukkulan rinteille ja kaiken huipulla kohoavat Sacré-Cœurin kirkon valkeat tornit. Tervetuloa kävelylle Montmartren kaduille!
Nousemme metrosta Pigallen asemalla aivan Montmartren kukkulan juurella. Pigalle tunnetaan vilkkaana yöelämän keskuksena ja Pariisin punaisten lyhtyjen alueena, jonka tunnetuin maamerkki on legendaarinen Moulin Rouge.

Suunnistamme aluksi hieman poispäin Boulevard de Clichyn pohjoispuolella kohoavasta Montmartren rinteestä. Haluan käydä katsomassa Rue Duperrén varrella sijaitsevaa koripallokenttää, josta olen nähnyt värikkäitä valokuvia. Kenttä onkin hauskannäköinen ilmestys. Muutama poika heittelee laiskasti koreja, eikä kiinnitä paikalle pysähtyneisiin ohikulkijoihin huomiota. Pallon äänet kaikuvat pitkin seiniä siihen malliin, että lähitalojen asukkaat toivottavasti joko rakastavat koripalloa tai ovat hieman huonokuuloisia.

Saavumme pian takaisin Boulevard de Clichyn varrelle. Valtakadun paikalla oli aikoinaan ”verovoutien kaupunginmuuri”, joka mahdollisti tullimaksujen perimisen kaikista Pariisiin tuotavista tuotteista. Muuri purettiin vuoden 1860 tienoilla, jolloin Pariisi laajeni nykyisten kahdenkymmenen kaupunginosansa alueelle. Samalla myös aiemmin itsenäinen Montmartren kunta liitettiin Pariisiin. Pysähdymme katsomaan Punaista myllyä. Moulin Rougen paljasta pintaa tarjoilevat kabaree-esitykset vetävät salin täyteen illasta toiseen. Tyydymme monen muun tavoin rakennuksen katselemiseen ulkoa päin.

Suuntaamme Moulin Rougen kulmalta Rue Lepicille ja aloitamme nousun Montmartren rinteitä pitkin. Tämän kadun varrella sijaitseva Café des Deux Moulins nousi 2000-luvun alussa suosituksi turistikohteeksi Amélie-elokuvan ansiosta. Kävimme Amélie Poulainin työpaikalla edellisellä Pariisin-matkallamme, mutta tällä kerralla kuljemme vain kahvilan ohitse.

Käännymme hiljaiselle Rue Verónille, jonka varrella tulee vastaan muutamia katutaideteoksia. Montmartre on muutenkin kiinnostavaa aluetta katutaiteen ystäville, vaikkakin teokset ovat useimmiten melko pienikokoisia. Suuria muraaleja voi lähteä Pariisissa etsimään esimerkiksi 13. kaupunginosasta Boulevard Vincent Auriolin varrelta.

Rue Verónin ja Rue André Antoinen kulmassa toimiva Crêperie La Galette du Moulin näyttää hauskalta. Kadun varteen on nostettu asiakkaiden iloksi shakkilautoja, ja käynnissä onkin useampi peli. Pittoreskille kadulle nostetut muhkeat nahkasohvat sopivat hyvin Montmartren boheemiin tunnelmaan.

Jyrkät portaat johdattavat meitä kohti rakkauden seinää. Le mur des je t’aime on Frédéric Baronin ja Claire Kliton luoma teos, johon on kirjoitettu ”minä rakastan sinua” 250 eri kielellä, muutamilla pariinkin kertaan. Näin suureen joukkoon mahtuu myös harvinaisia alkuperäiskansojen kieliä ja on hauska arvailla, mitä kieltä mikäkin teksti on. Suomenkielinen rakkaudentunnustus löytyy seinältä kahdestakin paikasta.

Rakkauden seinä on mukava nähtävyys, jota käy ihmettelemässä tasainen matkailijavirta. Istumme penkille lepäämään ja katselemaan, kuinka ihmiset kuvaavat toisiaan erityisesti espanjan- ja italiankielisten tekstien kohdalla.

Jatkamme matkaa loivaan ylämäkeen Rue la Vieuvillea pitkin. Nälkä alkaa jo kurnia, joten etenemme sopivaa lounasravintolaa etsien.

Rue la Vieuville risteää Rue des Martyrsin kanssa ja jään hetkeksi katselemaan viimeksi mainittua katua, joka lähtee täältä alamäkeen. Houkutus kadulle kääntymiseen olisi nyt matkan jälkeen entistä suurempi, sillä ostin tätä Montmartren-retkeä seuraavana päivänä Shakespeare and Company -kirjakaupasta Elaine Sciolinon kirjan ”The Only Street in Paris”. Kyseessä on hienosti kirjoitettu ylistyslaulu nimenomaan Rue des Martyrsille, joka kuuluu nyt varmasti seuraavan Pariisin-matkamme ohjelmaan.

Valitsemme lounaspaikaksemme Maison Milie -nimisen ravintolan, jossa on tarjolla esimerkiksi raikkaita poké bowleja sekä raskaampia croque-leipiä. Terveellinen ruoka sekä talon oma jäätee maistuvat hyvin. Pienessä ravintolassa on myös miellyttävän rauhallista, joten pääsemme jatkamaan kävelykierrostamme hyvillä mielin.

Matka kohti Montmartren huippua jatkuu portaita pitkin. Loivempiakin reittejä löytyy, jos haluaa välttää rappusia ja kävellä hieman pidemmän matkan.

Montmartren tunnetuimmat korttelit ovat täynnä ihmisiä. Rihkamakauppoja riittää ja hässäkkä alkaa pian ahdistaa. Jos näitä kujia haluaisi katsella rauhassa, täytyisi paikalle luultavasti saapua varhain aamulla.

Raivaamme tiemme Montmartren tunnetuimmalle aukiolle Place du Tertrelle, jossa muotokuvapiirtäjät ovat tehneet työtään jo vuosikymmenten ajan.

Joukkoon mahtuu erittäin taitavia tekijöitä, joille matkailijoiden kasvojen ikuistaminen saattaa olla vain askel uralla eteenpäin. Kierrämme ruuhkasta huolimatta Place du Tertren ympäri ja pysähdymme välillä katselemaan taiteilijoiden työtä.

Edullinen asuminen ja halpa viini houkuttelivat jo 1800-luvulla köyhiä taiteilijoita Montmartrelle. Taiteilijakukkulan maine on säilynyt, vaikka hintojen nousu ja turistimassat ovatkin karkottaneet monet Montmartren asukkaista Pariisin muihin kaupunginosiin.

Palaamme hieman takaisin päin ja suorastaan hämmästymme, kuinka nopeasti ruuhka hellittää. Löydämme pian erikoisen La Passe-muraille -nimisen taideteoksen, joka esittää harmaan seinän lävitse kulkevaa miestä. Pronssiin valettu herra on kirjailija Marcel Aymén novellihahmo Dutilleul, jolla oli kyky kävellä seinien läpi. Monsieur Dutilleul asui Montmartrella ja hyödynsi supervoimaansa esimerkiksi murtovarkauksiin sekä salaisen rakastajattarensa luona vierailemiseen.

Montmartrella kohosi parhaimmillaan kolmisenkymmentä tuulimyllyä, joista viimeiset kaksi ovat säilyneet samalla tontilla. Moulin de la Galette oli aikoinaan suosittu tanssipaikka, joka inspiroi myös monia maalareita. Kuuluisin Moulin de la Galetten juhlia kuvaava taulu syntyi Renoirin siveltimestä, mutta tanssiaisia tai tuulimyllyjä on ikuistanut myös moni muu Van Goghista ja Picassosta lähtien. Nykyisin paikalla toimii ravintola, jossa käymistä voisi harkita jollain tulevalla Pariisin-matkalla.

Villa Leandre on puolestaan seesteisen kaunis mukulakivikatu. Paikoitellen jopa brittiläistyyliseltä näyttävä pieni kadunpätkä päättyy umpikujaan ja sen hiljaisuus tuntuu miellyttävältä. Olisikohan täällä mukava asua?

Oikaisemme Square Suzanne Buissonin puistoon, jossa paikalliset pelaavat petankkia ja matkailijat ihmettelevät Ranskan suojeluspyhimyksen Dionysiuksen eli Saint-Denisin patsasta. Pienessä puistossa on myös hedelmäpuita ja kukkaistutuksia.

Yksi Montmartren rakastetuimmista asukkaista oli Iolanda Gigliotti, jonka koko Ranska oppi tuntemaan nimellä Dalida. Laulajattaren rintakuva koristaa pientä Place Dalida -aukiota kuvauksellisten mukulakivikatujen kulmassa. Synnyinmaassaan Miss Egypti -kilpailun voittanut Dalida nousi 1950-luvun puolivälissä yhdeksi ranskalaisen musiikin kiintotähdistä. Dalidan elämä sisälsi suuresta kansainvälisestä suosiosta huolimatta paljon traagisia käänteitä ja hän päätyi itsemurhaan keväällä 1987.

Dalidan patsaalta aukeaa hieno näkymä Rue de l’Abreuvoirille päin. Yksi koko Pariisin kauneimmista kaduista tekee pienen mutkan jatkuessaan ylämäkeen vanhojen upeiden talojen reunustamana. Taustalla kohoaa Sacré-Cœurin kirkon mahtava kupoli. Tätä katunäkymää tekee mieli pysähtyä ihailemaan, joten emme pidä kiirettä. On hauskaa katsella hiljaista kaupunkinäkymää, sillä tuntuu kuin edessämme olisi ajattoman kaunis Pariisia esittävä taulu.

Kuljemme ylämäkeen Rue de l’Abreuvoiria pitkin ja saavumme La Maison Rose -ravintolan kulmalle. Söpö rakennus on Instagram-kuvaajien suosiossa ja parhaille poseerauspaikoille päästäkseen joutuu näin iltapäivällä jonottamaan. Seinien vaaleanpunainen väri ei pääse näin pilvisenä päivänä kunnolla oikeuksiinsa, vaikka talo toki hauskalta näyttääkin.

Kulman takaa löytyy suurkaupungissa yllättävä näky, nimittäin oikea viinitarha. Montmartrella viljeltiin viiniä jo vuosisatoja sitten, mutta Clos Montmartren tarha perustettiin vasta 1930-luvun alussa. Se oli paikallisten asukkaiden nerokas keino estää suunnitellut rakennusprojektit, sillä Ranskan laki kieltää viinitarhojen tuhoamisen. Pieni tila tuottaa vain reilut tuhat pulloa vuodessa, mutta aina lokakuun alussa vietettävä sadonkorjuujuhla on merkittävä tapahtuma. Viinitarhan tuotot käytetään paikallisen asukasyhteisön hyväksi.

Viinitarhan kulmaa värittää Lapin Agilen oranssi rakennus. Ketterän kanin kabareella on pitkä ja värikäs historia taiteilijoiden kohtaamispaikkana. Nykyään siellä järjestetään ranskalaista laulua ja runoutta sisältäviä iltoja.

Matkamme jatkuu taas yksiä portaita pitkin Sacré-Cœurille päin. Kaipaamme kahvilahetkeä ja päädymme lopulta jo varsin vilkkaalla alueella sijaitsevaan Le Ceni’siin. Hinnoissa on hieman turistilisää, mutta tuntuu mukavalta lepuuttaa jalkoja, juoda kahvit ja maistella crêpejä.

Kierroksemme etenee lopulta Sacré-Cœurin basilikaan. Yksi Pariisin tunnetuimmista kirkoista hurmaa erityisesti ulkoapäin, mutta käväisemme myös sisätiloissa. Sisäänpääsy on ilmainen, emmekä joudu edes jonottamaan, vaikka ennen ovelle pääsyä tehdäänkin pikainen turvatarkastus. Muistelen, kuinka kävin täällä ensi kertaa pääsiäisenä lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Sadekuuro pakotti silloin pysyttelemään sisätiloissa suunniteltua kauemmin, joten jäimme kuuntelemaan kuorolaulua. Muistan yhä, kuinka vaikuttavalta se tällaisessa salissa kuulosti. Sacré-Cœurin torniin voi halutessaan nousta ihailemaan maisemia pientä pääsymaksua vastaan.

Sacré-Cœurin edustalla olevat portaat kuuluvat ehdottomiin suosikkipaikkoihini Pariisissa. Tänne voi istahtaa pitkäksikin aikaa katselemaan upeaa maisemaa yli kaupungin. Silmiin osuu helposti monta tuttua maamerkkiä, kuten Montparnassen torni, Pompidou-keskus, Panthéon, Notre-Dame sekä Gare du Nordin rautatieasema. Eiffel-torni jää kuitenkin täältä katsottuna piiloon.

Portaille on kerääntynyt paljon ihmisiä ja katumuusikko viihdyttää kansaa Three Little Birdsin kaltaisilla kappaleilla. Muistelen neljännesvuosisadan takaista Interrail-matkaani, jolloin vietin mukavan illan samoilla portailla istuen. Silloinkin oli elävää musiikkia ja epävirallisia juomien kaupustelijoita. Tuntuu huvittavalta, että tarjolla oleva olutmerkki on edelleen pysynyt Heinekenina. Palvelu on kuitenkin huonontunut, sillä ennen juomia tarjottiin kylminä jäillä täytetyistä ämpäreistä.

Unohdun mietteisiini, sillä kaukainen Interrail-matka tuntuu kuin eiliseltä. Olen käynyt Montmartrella yhdellä matkalla sen jälkeenkin, mutta portailla istuminen ei houkutellut kylminä syysiltoina. Nyt tuntuu harvinaisen hyvältä viipyä paikalla noin tunti ja ihailla näkymää yli Pariisin.

Laskeudumme portaita pitkin kirkolta alaspäin ja saavumme karusellille, joka on koristanut Saint-Pierren aukiota jo kauan. Tämänkertainen kierros Montmartrella alkaa olla takana. Vaikka muutamissa kortteleissa parveileekin omaan makuuni liikaa meitä matkailijoita, voi Montmartrella edelleen aistia menneen ajan charmia. Palaan varmasti seuraavallakin Pariisin-matkallani samalle kukkulalle ja kävelen vanhoja katuja ylös ja alas. Monta kujaa jäi vielä tutkimatta.
Ranska
Annecy – kuvankaunis ”Alppien Venetsia”
Kävimme muutama vuosi sitten kesäisessä Annecyssa Ranskan Alppien juurella. Juttu kauniista kaupungista ja järvestä jäi silloin tuoreeltaan julkaisematta, mutta tässä nyt vihdoin parhaat palat parista päivästä Alppien Venetsiassa.
Tärkeän kauppareitin varrella sijainnut Annecy on kehittynyt vuosisatojen varrella pienestä roomalaisesta kylästä viihtyisäksi matkailijoiden suosimaksi kaupungiksi. Annecyn poikkeuksellinen kauneus perustuu vanhoihin värikkäisiin rakennuksiin ja niiden välissä kulkeviin kanaviin sekä komeisiin järvimaisemiin.

Annecy on mielestäni yksi Euroopan viehättävimmistä ja romanttisimmista paikoista, joten siellä vierailua on helppo suositella. Suomesta pääsee nopeimmin perille lentämällä Sveitsin puolelle Geneveen, josta ajaa Ranskaan Annecyyn reilussa puolessa tunnissa. Bussejakin kulkee, mutta junamatka kaupunkien välillä on suoran yhteyden puuttuessa huomattavasti hitaampi vaihtoehto.

Kanavia ja kapeita kujia Annecyn keskustassa
Lempinimi Alppien Venetsia johtuu tietenkin Annecyn vanhaakaupunkia halkovista kanavista. Niitä kelpaakin ihailla kävelemällä pienehköä aluetta ristiin rastiin moneen kertaan. Vaikkei kanavia olekaan kovin montaa, on myös ihan tavallisilla mukulakivikaduilla kiva kulkea. Matkailijoita riittää elokuussa liikaakin, mutta ympäristö on silti vastustamattoman viehättävä.

Kaupungin kuvatuin rakennus on Le Palais de I’Île eli Saaren palatsi, joka kohoaa keskellä kanavaa. Rakennus on peräisin 1100-luvulta ja sitä on käytetty enimmäkseen vankilana, mutta tiloissa on toiminut myös oikeussali.

Käymme tutustumassa Le Palais de I’Îlen museoon. Sisällä selviää, että pienellä linnoituksella on menneisyys myös muun muassa rahapajana sekä hallintorakennuksena. Jonkinlaisen keittiönkin löydämme.

Maalauksellisilla Thiou-joen kanavilla on ollut entisaikaan käytännöllinen merkitys. Virtaavaa vettä käytettiin voimanlähteenä ja kanavat olivat myös tärkeä kulkuväylä.

Osumme vanhaankaupunkiin elokuun viimeisenä lauantaina, jolloin muutenkin suositulla Rue Sainte-Clairella järjestetään suuri kirpputori. Tapahtuma pidetään aina kuukauden viimeisenä lauantaina ympäri vuoden. Myynnissä on kaikkea mahdollista antiikkiesineistä silkkaan rihkamaan. Vanhassakaupungissa pidetään myös ruokamarkkinat kolmena päivänä viikossa.

Syömme Annecyn keskustassa pariin kertaan. Mieleen jää erityisesti ateria Chez Monique -ravintolan terassilla jykevien holvikaarten alla. Tarjolla olisi esimerkiksi tuhteja liha-annoksia sekä paikallista fondueta, mutta valitsen lämpimänä kesäpäivänä mieluummin järvestä pyydettyä kalaa. Toisella kerralla pysähdymme erääseen crêpekahvilaan syömään täytetyt suolaiset bretagnelaiset ohukaiset eli galettet.

Annecyssa on useita kirkkoja, joista käväisemme uusklassisessa Notre-Dame de Liessessa. Sisätiloissa on miellyttävän viileää ja julkisivusta jää mieleen kattoa koristava kullattu Neitsyt Marian patsas.

Taidetta ja näköaloja Annecyn linnassa
Kaupunkia vartioi Annecyn linna, joka on rakennettu vanhankaupungin vieressä kohoavalle kukkulalle. Kävelemme ylös historiaa huokuvaa mukulakivikujaa pitkin. Jykevä linna on vaikuttava näky, kun se ilmestyy kulman takaa näkyviin.

Keskiajalla rakennettua linnaa hallitsivat aikoinaan Geneven kreivit ja Genevois-Nemoursin herttuat. Rakennus autioitui aatelisten poistuttua, minkä jälkeen se toimi pitkään sotilaskasarmina. Annecyn kaupunki osti linnan 1950-luvulla, jolloin se restauroitiin ja otettiin museokäyttöön.

Linnan sisätiloissa voi katsella sekä perinteistä että modernia taidetta. Meitä kiinnostavat erityisesti hienot maalaukset, joihin on ikuistettu paikallisia maisemia. Muutamia näistä teoksista on mukava pysähtyä ihailemaan kaikessa rauhassa, kun taas osa moderneista installaatioista ja muista erikoisista luomuksista menee rehellisesti sanottuna yli ymmärryksen.

Monipuolisessa museossa riittää erilaisia osastoja, joista löytyy muun maussa paikallisia puuhuonekaluja, patsaita ja kalastusvälineitä. Vierailumme aikaan esillä on myös vaihtuva näyttely, jonka teemana on ilmastonmuutoksen aiheuttama jäätiköiden sulaminen sekä tämän seurauksena Alpeilta tehdyt arkeologiset löydöt. Välillä haluamme ihailla näkymiä linnan tornin ikkunoista ympäristöön.

Museovierailumme ajoittuu aukioloajan loppuvaiheeseen, mutta ehdimme nähdä reilussa tunnissa kaiken haluamamme. Paikalla on käydessämme varsin hiljaista, joten saamme tehdä kierroksemme kaikessa rauhassa. Linnan pihamaalta aukeaa hieno näkymä Annecyn punertavien kattojen ylitse. Istumme penkille ihailemaan maisemaa, kunnes linnaa aletaan tältä päivältä sulkea.

Rantamaisemia viihtyisien kävelyteiden varrella
Kaupungilta kannattaa ehdottomasti suunnata järven rantamille ja nauttia puiden varjostamista kävelyteistä. Heti vanhankaupungin edustalta laitureiden vierestä alkaa Jardins de l’Europe -puisto, josta voi jatkaa matkaa pohjoiseen päin.

Kuvauksellisen Le Vassé -kanavan päässä sijaitseva Le Pont des Amours kuuluu ainakin nimensä osalta Annecyn romanttisimpiin kohteisiin. Rakkauden sillan kaiteisiin on kiinnitetty lemmenlukkoja ja pienen sillan päältä saa ihailla hienoa järvimaisemaa.

Sillan tuntumasta voi vuokrata polkuveneitä ja muita vesillä liikkumiseen sopivia menopelejä. Maisemaa hallitsevat taustalla kohoavat vuoret sekä turkoosina kimalteleva vesi.

Annecy-järvi on muutenkin matala, ja pitkä kuiva kesä on laskenut sen pintaa entisestään. Kahlaamalla näyttää pääsevän hyvinkin pitkälle, eikä halukkailla ole vaikeuksia kulkea rannan tuntumassa oleviin pikku majoihin. Hauskannäköiset majat ovat visusti varattuja, ja paikalla riittää toiveikkaita ihmisiä kärkkymässä omaa vuoroaan.

Rannan tuntumassa toimiva Impérial Palace -hotelli kuuluu Annecyn näyttävimpiin maamerkkeihin. Vuonna 1913 avattu hotelli kestitsi monia kuuluisia vieraita Winston Churchillista, Édith Piafista ja Charlie Chaplinista lähtien, mutta joutui lopulta sulkemaan ovensa 1960-luvun puolivälissä. Hotelli heräsi uudelleen henkiin vuonna 1991, ja tarjoaa nykyään neljän tähden majoitusta. Hotellista löytyy myös Annecyn kasino.

Rantatietä pitkin on mukava kävellä, joten jatkamme taivalta kaupungin ulkopuolelle ja seuraavan kylän laidalle saakka. Annecyn linna häämöttää vastarannalla parin kilometrin päässä. Vaikka Annecyn vanha keskusta onkin melko pieni, levittäytyy sen ympärille kohtalaisen suuri kaupunki.

Risteily Annecy-järven aalloilla
Järvi näyttää rannalta käsin kauniilta, mutta näkymät vain paranevat, kun lähdemme pienelle risteilylle. Compagnie des Bateaux du Lac d’Annecy järjestää säännöllisesti erilaisia maisemaristeilyjä, joiden lippuja voi ostaa keskustassa sijaitsevan laiturin tuntumasta tai etukäteen yrityksen nettisivuilta. Valitsemme puolentoista tunnin mittaisen vaihtoehdon, joka vie lähes järven toiseen päähän saakka.

Aurinkoinen sää muuttuu laivaan astuessamme uhkaavan pilviseksi ja olosuhteet ehtivät vaihtua risteilyn aikana moneen kertaan. Joudumme pakenemaan sadekuuroa hetkeksi sisätiloihin, kunnes sää taas yllättäen kirkastuu ja pääsemme palaamaan ulkoilmaan. Onneksi aluksella on miellyttävän väljää.

Sadepilvet, sumu ja pilvien välistä pilkahtelevat auringonsäteet luovat maisemaan mielenkiintoisia vivahteita. Ilma tuntuu ja tuoksuu hyvin raikkaalta, kun tasaisesti puksuttava moottori kuljettaa meitä pitkin järveä.

Kenties mieleenpainuvin ohittamamme nähtävyys on Château de Châteauvieux. Duingtin kunnassa sijaitseva keskiaikainen linna on rakennettu näyttävälle paikalle pieneen saareen, joka on sittemmin muokattu täyttömaan avulla niemeksi. Linna vartioi eräänlaista salmea, joka jakaa järven laajaan pohjoisosaan sekä suppeampaan eteläosaan, jossa käymme kääntymässä ennen paluumatkaa. Château de Châteauvieux on yksityisomistuksessa ja siihen pääsee tutustumaan lähemmin vain joidenkin kulttuuritapahtumien yhteydessä.

Näemme risteilyn aikana myös järven itäpuolisia rinteitä koristavan Menthon-Saint-Bernardin linnan. Upea vanha rakennus on ollut jo yli tuhannen vuoden ajan Menthonin suvun hallussa, ja se on avoinna vierailijoille. Mekin harkitsimme linnassa käyntiä, mutta vierailu jäi tällä matkalla tekemättä. Linnalle on Annecysta kymmenisen kilometriä matkaa. Bussit kulkevat linnan lähistölle, joskaan eivät aivan perille saakka.

Vuoristojärven rantoja on kiva katsella niin maisemien kuin satunnaisten rakennustenkin vuoksi. Kuvassa näkyvä La Palace de Menthon lienee harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, jos viiden tähden majoitus järven rannalla kiinnostaa. Pilvinen risteilysää kirkastuu loppuillaksi juuri, kun alamme saapua takaisin Annecyyn.

Ajatuksia Annecysta
Annecyssa kelpaa ihailla kaunista kaupunkia turkoosina kimaltelevan vuoristojärven rannalla. Meille riitti tällä kerralla käveleminen kaupungin alueella, mutta seutu sopii erinomaisesti myös reippaampaan liikuntaan. Vuorilta löytyy eri tasoisia patikkapolkuja ja järven rantoja pitkin voi viilettää vaikkapa polkupyörällä. Kierros koko järven ympäri on noin neljänkymmenen kilometrin mittainen.

Vaikkei Annecy olekaan suomalaisten keskuudessa erityisen tunnettu matkakohde, riittää siellä varsinkin kesän suosituimpina viikkoina turisteja liiaksi asti. Elokuun lopun ihmismäärästä ei ollut meille suuremmin haittaa, mutta voi silti olla parempi idea ajoittaa Annecyn-matka esimerkiksi touko-kesäkuuhun tai alkusyksyyn. Annecy on joka tapauksessa ainutlaatuinen matkakohde, jota on helppo suositella kaikille kauneudesta pitäville matkailijoille.
Ranska
Pariisin mahtipontinen Panthéon
Ranskan merkittävimpien henkilöiden hautapaikkana tunnettu Panthéon kuuluu Pariisin suuriin nähtävyyksiin. Rakennuksessa käyminen oli jäänyt aiemmilla matkoilla väliin, mutta viimein tänä vuonna pääsin tutustumaan tähän historialliseen maamerkkiin.
Panthéon rakennettiin kuningas Ludvig XV:n aloitteesta Pariisin suojeluspyhimykselle Pyhälle Genevièvelle omistetuksi kirkoksi. Rakennustöiden valmistuminen osui samoihin aikoihin vuonna 1789 alkaneen Ranskan suuren vallankumouksen kanssa. Uudet päättäjät suhtautuivat katoliseen kirkkoon vihamielisesti, joten massiivisesta rakennuksesta tulikin kirkon sijasta suurmiesten hautapaikka. Panthéon on ehtinyt vuosien varrella toimia pariin otteeseen myös kirkkona, mutta se on yhä nykyäänkin Ranskan historian merkittävimpien henkilöiden mausoleumi.

Istahdimme jo parikymmentä vuotta sitten ohi kulkiessamme Panthéonin portaille ja kolme vuotta sitten suuri kupoli häämötti kauas vuokra-asuntomme ikkunaan. Viimein tämän vuoden kesäkuussa tulee aika astua rakennuksen sisäpuolelle. Ostin pääsyliput netistä, joten pääsemme jonottamatta sisään. Toisaalta lippuluukulle johtava jonokin näyttää kauniista kesäpäivästä huolimatta melko lyhyeltä. Pariisissa on niin paljon nähtävyyksiä, ettei kaikkiin onneksi riitä samanlaista ruuhkaa kuin Eiffel-tornille tai Riemukaarelle. Pääsemme heti aluksi ihailemaan suurta salia, joka näyttää hyvin mahtipontiselta. Tiloissa riittää avaruutta ja korkeutta.

Panthéonin nimi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kaikkien jumalten temppeliä. Latinalaiskorttelissa sijaitsevan rakennuksen yhtenä esikuvana oli Rooman antiikinaikainen Pantheon, jonka julkisivu onkin hyvin samankaltainen.

Arkkitehti Jacques-Germain Soufflot halusi lisätä rakennukseen Rooman Pantheonista poiketen näyttävän kupolin, jolle haettiin mallia Pietarinkirkosta ja Lontoon St Paulin katedraalista. Panthéonin kupolin huippu oli Eiffel-tornin valmistumiseen saakka koko Pariisin korkein piste.

Salin poikkeuksellinen korkeus miellytti fyysikko Léon Foucaultia, joka halusi todistaa maapallon pyörimisliikkeen. Hän ripusti Panthéonin kupolista 67 metriä korkean heilurin, jonka päässä oli messinkinen pallo. Heilurin liike ja kiertyminen osoittavat maapallon pyörivän akselinsa ympäri. Nyt paikalla oleva heiluri on jäljitelmä alkuperäisestä ja sen rauhallisia liikkeitä on hauska pysähtyä hetkeksi seuraamaan, vaikkei fysiikan lakeja ymmärtäisikään. Foucault’n alun perin Panthéonissa käyttämä heiluri on esillä Arts et Métiers -museossa Pariisissa.

Huomio kiinnittyy suuren heilurin lisäksi erikoisiin lasivitriineistä löytyviin nykytaideteoksiin. Sota-ajasta muistuttavat installaatiot ovat Anselm Kieferin käsialaa. Saksalaisen taiteilijan nimi on itselleni tuttu, sillä kirjoitin aikoinaan blogiinkin, kuinka Kieferin suurikokoiset maalaukset olivat mielestäni Bilbaon Guggenheimin vaikuttavimpia teoksia. En silti innostu Panthéoniin toteutetuista installaatioista yhtä paljon. Teokset ovat presidentti Emmanuel Macronin tilaamia töitä. Ne esiteltiin marraskuussa 2020, lähes sata vuotta Panthéonin edellisten taideteosten paljastamisen jälkeen.

Panthéonin haudat sijaitsevat kellarikerroksen kryptassa, joka on juhlallisuudestaan huolimatta varsin karu paikka. Odotin huomattavasti näyttävämpää toteutusta, mutta keskenään samanlaiset haudat ovatkin vain hyvin pelkistettyjä kivipaasia. Krypta on sokkeloinen tila, jonka haudat sijaitsevat pienissä muutamalle henkilölle varatuissa kammioissa. Nautimme näin helteisenä päivänä tilojen viileydestä.

Filosofina sekä kirjailijana tunnettu Voltaire on kunniapaikalla ja hänelle on kryptassa jopa oma patsaansa. Vuonna 1778 menehtynyt Voltaire on yksi ensimmäisistä Panthéoniin haudatuista henkilöistä. Panthéon ei ollut Voltairen kuollessa vielä edes valmistunut ja filosofin hauta siirrettiin nykyiselle paikalleen vasta 1791. Osa Panthéoniin haudatuista on päässyt tänne pian kuolemansa jälkeen, mutta on myös monia, jotka on siirretty kunnianosoituksena kryptaan vasta vuosikymmeniäkin myöhemmin.

Kiertelemme koko hautojen labyrintin ympäri. Käytävillä on kosketusnäyttöjä, joilta voi tutkia kryptan karttaa sekä lukea lisätietoja tänne haudatuista henkilöistä. Esimerkiksi pistekirjoituksen keksijästä Louis Braillesta on kiinnostavaa kuulla. Hautauksia ei ole historian saatossa tehty lainkaan säännöllisesti, vaan lähes puolet kryptan merkkihenkilöistä on päätynyt tänne Napoleonin valtakaudella 1800-luvun alussa. Napoleonin oma hauta on kuitenkin Pariisin Invalidikirkossa.

Yksi kryptan uusimmista tulokkaista on vuonna 2021 kunnian saanut Joséphine Baker. Viihdetaiteilijana, ihmisoikeusaktivistina sekä sodanaikaisen Ranskan vastarintaliikkeen toimijana tunnettu Baker on meille tuttu hahmo, sillä vierailimme viime vuonna hänen kotimuseossaan Château des Milandesissa. Hänestä tuli kryptan ensimmäinen amerikkalaissyntyinen henkilö sekä ensimmäinen tummaihoinen nainen. Naiset ovat täällä muutenkin vähemmistönä, sillä kunniapaikkoja on jaettu toistaiseksi 76 miehelle sekä vain seitsemälle naiselle. Bakerin hautapaikka on symbolinen, sillä vuonna 1975 kuolleen naisen maalliset jäännökset ovat edelleen Monacon hautausmaalla.

Panthéonin arvostetuimpiin haudattuihin kuuluvat fyysikot Marie ja Pierre Curie. Pariskunta työskenteli radioaktiivisuuden parissa ja sai yhdessä Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903. Pierre kuoli auto-onnettomuudessa, mutta Marie jatkoi tutkimustöitään ja saavutti vielä myös Nobelin kemianpalkinnon. He saivat paikkansa Panthéonissa vuonna 1995.

Eräästä kammiosta löytyvät kirjallisuuden suurmiesten Alexander Dumas’n, Victor Hugon sekä Émile Zolan hautamuistomerkit. Olen itse lukenut kolmikon tuotannosta vain Dumas’n Kolme muskettisoturia. Matkavinkkinä voisi mainita Pariisin liepeillä sijaitsevan Dumas’n kotimuseon Château de Monte-Criston, jossa en tosin ole vielä itsekään päässyt käymään.

Palaamme kryptasta takaisin suureen saliin ja ihailemme vielä hetken taideteoksia. Katseeni osuu pois lähtiessämme Saint Denisiä esittävään tauluun. Suomeksi nimellä Pyhä Dionysius tunnettu kirkonmies kuuluu Pyhän Genevièven tavoin Pariisin suojeluspyhimyksiin. Saint Denis koki marttyyrikuoleman ja hänet tunnetaan erityisesti tarinasta, jonka mukaan mies kantoi oman irti lyödyn päänsä hautaansa.

Panthéonin mieleenpainuvin elämys voisi olla kupolin näköalapaikalta avautuva maisema yli Pariisin. Kupoli oli kuitenkin matkamme aikana suljettu, eikä sitä ole tätä syksyllä kirjoittaessani vielä avattu. Asiasta ei löydy virallista tiedotetta, mutta sulkeminen liittyy käsittääkseni ikävään toukokuiseen tapaukseen, kun nuori nainen teki itsemurhan hyppäämällä tornista alas. Toivottavasti näköalapaikka saataisiin avattua tavanomaisen talvitauon jälkeen taas ensi keväänä.
Lisätietoa löytyy Panthéonin virallisilta nettisivuilta.
Lue myös muita Pariisista kertovia juttujani, kuten Pariisin-viikon monet kokemukset ja 30 nähtävyyttä Pariisissa.
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin
-
Jääkiekko1 vuosi sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä
-
Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Anaheim
-
Italia1 vuosi sittenKokemuksia Aostanlaakson maisemista
-
Ranska1 vuosi sittenChâteau des Milandes – Joséphine Bakerin linna
-
Ranska1 vuosi sittenMarqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna
-
Italia1 vuosi sittenAostanlaakson kylät Gressoney-Saint-Jean ja Fontainemore
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Italia1 vuosi sittenPäiväretki tornin juurelle Pisaan
-
Englanti1 vuosi sittenLontoon kuninkaallinen Kensingtonin palatsi
-
Yhdysvallat11 kuukautta sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
24.8.2022 at 1:17
Heh, tosiaan varsin hauska keksintö tuo viinitarhan perustaminen estämään rakennusprojekteja. Suomessa ei taida vastaavia porsaanreikiä olla olemassa. Reilu tuhat pulloa on kyllä todella vähän, lieneekö kaikki samaa laatua? Sacré-Cœurin basilika tosiaan on hieno, erityisesti ulkoa.
Mika / Lähtöportti
24.8.2022 at 14:29
Joo, viinitarha oli tuossa tilanteessa aika mainio idea! Suomessa täytyisi varmaan löytää liito-oravan pesä tai joku muu keino rakentamisen estämiseksi 😀 Muistelen lukeneeni jostain, että tilalla viljellään monia erilaisia rypäleitä ja kaikki viinit ovat niiden sekoituksia. Aika uniikista viinistä siis kysymys kaikin puolin.
Martta / Martan matkassa
27.8.2022 at 12:04
Voi miten ihanaa oli käväistä Pariisissa pitkästä aikaa 😍 Montmarte on kerrassaan ihana paikka, se on käyntikohde, jota en voi ohittaa, se on aina Pariisin ohjelmassa mukana. Kuvissa oli paljon tuttuja paikkoja, mutta myös paljon uusia tuttavuuksia!
Mika / Lähtöportti
29.8.2022 at 14:47
Montmartre on kyllä ainutlaatuinen paikka ja kuuluu aina minunkin Pariisin-matkojeni ohjelmaan. Mukavaa jos löysit tästä jutusta jotain uutta seuraavalle kerralle 🙂