Italia
Viiniä ja maisemia – tunnetko jo Italian Langhen?
Teimme vaimoni kanssa 10-vuotishääpäivän kunniaksi lyhyen matkan Pohjois-Italian Piemonteen. Halusimme nähdä erityisesti viineistään tunnetun Langhen alueen, jonka maisemat kuuluvat maan kauneimpiin.
Epäusko meinaa jo hiipiä puseroon, kun huristamme pienellä Fiatilla kohti Langhea. Valokuvien lupaamista kukkuloista ei nimittäin ole tietoakaan, kunnes pinnanmuodot alkavat vihdoin viimeisten kilometrien aikana kohota silmää miellyttävällä tavalla. Torinon eteläpuolella sijaitsevalle seudulle on noin parin tunnin ajomatka Milanon Malpensan lentokentältä.

Piemonten viinimaisema on päässyt jopa Unescon maailmanperintöluetteloon. Erityisesti viljelyn sydänalueella Langhessa maisema on muotoutunut vuosisatojen aikana luonnon ja ihmisen sopuisan yhteistyön seurauksena.

Huomaan perille päästyämme oudon lämpimän tunteen, joka ei johdu pelkästään tukahduttavasta helteestä. Langhe nimittäin kietoo vieraansa kukkuloiden hellään syleilyyn ja suorastaan vaatii tutustumaan pieniin kyliinsä. Mutkikkaat tiet veivät meidät niistä kuuteen.

BAROLO – KUNINKAIDEN VIININ KOTI
Aloitamme kierroksen Langhen kenties kuuluisimmasta kohteesta Barolosta. Sympaattinen pikkukylä tunnetaan ennen kaikkea Nebbiolo-rypäleistä tuotettavasta punaisesta nimikkoviinistään. Barolon sanotaan olevan sekä kuninkaiden viini että viinien kuningas, eikä väitettä kannata ainakaan täällä kyseenalaistaa.

Barolon päänähtävyys on vanhassa Fallettin linnassa majaansa pitävä viinimuseo WiMu. Museokokemus yllättää toden teolla, sillä odotan näkeväni lähinnä pölyttyneitä viinintuotantoon käytettyjä laitteita. Todellisuudessa museo on toteutettu modernilla, innovatiivisella ja varsin poikkitaiteellisella otteella. WiMu pyrkii esittelemään viinikulttuuria ja Barolon historiaa tunteisiin vetoavalla tavalla. Viini tuodaan esille myyttisenä juomana, inspiraation lähteenä ja suorastaan elämän vertauskuvana. Vuosisatoja vanhoista perinteistä ollaan suunnattoman ylpeitä.

Museokierros päättyy luonnollisesti maistelutilaan, jonka laadukkaasta valikoimasta voi ostaa erilaisia Baroloja kotiin vietäväksi. WiMun läheisyydestä löytyy myös aiheeseen sujuvasti liittyvä korkkiruuvimuseo, Museo dei Cavatappi.

Barolon varjoisilla kujilla vallitsee keskipäivällä hiljaisuus. Pienessä kylässä ei ole valtavasti nähtävää, mutta muutamissa puodeissa pääsisi toki tutustumaan viineihin. Taskunpohjalla polttelevat auton avaimet kuitenkin hillitsevät maisteluhalua. Kylää ympäröivä maisema on kaunis. Rypäleitä kypsyy aivan keskustan laidalla ja viljelmät jatkuvat silmänkantamattomiin.

SERRALUNGA D’ALBA – HULLUN KOKIN JALANJÄLJILLÄ
Maisemat vain paranevat, kun köröttelemme ylämäkeen kohti Serralunga d’Albaa. Tiedän paikkakunnasta etukäteen ainoastaan sen, että täälläpäin nimellä Cuoco Pazzo eli Hullu kokki tunnettu Jyrki Sukula isännöi viinitilaa juuri täällä. Sukuloiden tilalle voi sopia etukäteen vierailun, mutta koska emme halunneet aikatauluttaa lyhyttä lomaamme, jätämme suomalaisitalialaiseen viinitilaan tutustumisen jollekin tulevalle reissulle.

Muutaman sadan asukkaan kunnan keskusta ei ole koolla pilattu, mutta sillä on paikalliseen tapaan satoja vuosia vanha historia. Koska sopivaa parkkipaikkaa ei tule helposti vastaan, jatkamme pian matkaa kohti seuraavaa kohdetta. Ympäristön kauneuden ansiosta pelkkä Serralunga d’Alban läpi ajaminenkin on muutaman kilometrin koukkauksen arvoinen. Upeampia näkymiä on tarjolla oikeastaan vain yhdestä kylästä, ja se on vuorossa heti seuraavana.

LA MORRA – LANGHEN PARHAAT MAISEMAT
Pienen La Morran kujilla kävellessä ei voi olla huomaamatta, että tämäkin kuvauksellinen kylä elää viinistä. Enoteekkien sijasta suunnistamme kuitenkin gelateriaan, sillä kaipaamme kuumuuden keskellä ennen kaikkea jäätelöä. Italian-matkojeni jäätelövalinnat noudattavat yleensä samaa kaavaa. Tilaan kuppiin kaksi makua, joista toinen on sitruuna ja toinen joku hetken mielijohde, tällä kerralla meloni.

Jäätelöt kelpaa syödä Piazza Castellon laidalla, josta on huikea näköala useimpiin Langhen kukkuloilla kohoaviin kyliin sekä viinitarhojen täyttämiin laaksoihin. Tuulenvire viilentää hieman hautovaa hellettä, kun tavaamme opastetaulusta allamme näkyvien kylien nimiä. Roddi, Rodello, Benevello, Monforte, Novello ja monet muut… täällä eivät pysähdyspaikat lopu helposti kesken.

Vielä entistäkin upeampia maisemia pääsee ihailemaan, kun kiipeää saman aukion reunalla kohoavan Torre Campanarian huipulle. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta halutessaan voi jättää kolikon tornin ylläpidon tukemiseksi. Ehdin juuri kavuta 88 porrasta ylätasanteelle, kun valtava kello alkaa kumista korvani juuressa. Olen tehnyt saman virheen myös Kölnin tuomiokirkossa ja Reykjavíkin Hallgrímskirkjassa, joten ehkä ensi kerralla muistan tarkistaa kellonajan ennen johonkin kellotorniin kiipeämistä. Maisema La Morran kattojen yltä on joka tapauksessa mahtava, vaikka korvissa vähän soisikin.

CHERASCO – SUKLAATA JA HOLVIKAARIA
Cherasco sijaitsee tarkkaan ottaen Langhen sijasta Roerossa, sillä ylitämme alueiden rajana toimivan Tanaro-joen, ennen kuin tie lähtee nousemaan ylös kukkulalle. Ensi silmäyksellä huomio kiinnittyy keskustan järjestelmällisyyteen. Kadut ovat nimittäin hämmästyttävän suoria ja tasaisia.

Pääväylä Via Vittorio Emanuele II:n varrella voi pysähtyä nauttimaan kylmiä juomia kauniiden holvikaarien varjoon. Cherascon leppoisassa tunnelmassa on jotain peri-italialaista. Eläkeläispariskunta pysäköi avoautonsa lähestulkoon kahvilan terassille, tummatukkaiset lapset juoksentelevat ympäriinsä ja puhelimiin vastataan huudahtamalla äänekkäästi pronto. Väitetään, että itse Napoleon nimesi Cherascon Italian kauneimmaksi paikaksi. Uskallan olla herra Bonaparten kanssa eri mieltä, vaikka kylässä oikein mukavaa onkin.

Cherascossa kun ollaan, täytyy huulilleen etsiä paikallisia pusuja. Baci di Cherasco eli Cherascon suukot ovat paikallinen suklaaherkku. Ne muistuttavat hieman Peruginan tuottamia Baceja, joita ostan tuliaisiksi joka kerta Italiasta kotiin palatessani. Suklaasta ja paahdetuista pähkinöistä koostuvat Cherascon suukot ovat kuuluisiin perugialaisiin serkkuihinsa verrattuna selvästi vahvemman ja tummemman makuisia. Kenties kyse on paikallisen käsityön ja Peruginan liukuhihnatuotannon erosta. Vaikka suklaapuoteja on Cherascossa useampiakin, kannattaa luottaa aitoon ja alkuperäiseen Pasticceria Barberoon. Kaupan päälle saa maistiaisia muistakin tuotteista.

Löydämme Cherascosta sattumalta myös muistomerkin, joka pysäyttää jalkapallon ystävän hetkeksi. Via Vittorio Emanuele II:n pohjoispään puistoon on äskettäin pystytetty kivipaasi Heyselin tragediassa vuonna 1985 kuolleiden muistolle. Ennen Brysselin Heysel-stadionilla pelattua Torinon Juventuksen ja Liverpoolin ottelua syttyneessä mellakassa menehtyi 39 ihmistä. Uskomatonta kyllä, ottelu pelattiin kaikesta huolimatta samana iltana.

BARBARESCO – VIELÄ KERRAN VIINIÄ
Barbaresco kuuluu Barolon rinnalla Italian arvostetuimpien juomien joukkoon. Molemmat punaviinit tuotetaan Nebbiolo-rypäleistä ja niillä on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Kenties oleellisimpana erona on viljelmien maaperä, jonka seurauksena Baroloista tulee tanniinisempia kuin Barbarescoista. Myös valmistusmenetelmissä on tietyt eronsa. Nebbiolo-rypäleiden kerrotaan saaneen nimensä Langhen kukkuloille sadonkorjuuaikaan nousevasta sumusta, mutta nyt usvasta ei ole tietoakaan.

Pistäydymme pikkuruisessa Barbarescon kylässä, jonka helteisillä kujilla näkyy vain muutamia satunnaisia kulkijoita. Laadukkaita viinejä pääsee maistamaan useammassakin osoitteessa, mutta muuten kylä ei tarjoa suuria elämyksiä. Kukkulalta on toki mukavat näkymät ympäristöön, mutta maiseman kauneus ei missään tapauksessa yllä Serralunga d’Alban tai La Morran tasolle. Näkymien ja viininmaistelun vuoksi voisi myös nousta hissillä Torre di Barbarescon torniin. Emme kuitenkaan tällä kerralla halua maksaa pääsymaksua, sillä haluamme ehtiä vielä yhteen kylään.

NEIVE – HERKUTTELUA KYLÄIDYLLISSÄ
Päätämme Langhen kierroksen Neiveen, joka on yksi seudun tunnelmallisimmista kylistä. Neivessä saa nauttia hyvillä mielin värikkäästi maalattujen talojen, puisten ikkunaluukkujen ja mukulakivien sävyttämästä idyllistä. Kiirehtiminen ei kannata, sillä muuten vähät kujat on nähty turhan nopeasti. Kurkistamme sulassa sovussa vierekkäin kohoavien ortodoksisen ja katolisen kirkon sisälle. Pysähdymme myös ihailemaan iltapäivän raukeudessa paistattelevia Langhen kukkuloita.

Langhe kuuluu kulinaristin unelmakohteisiin, sillä juomien lisäksi myös seudun lähiruoka on ensiluokkaista. Ylpeyden aiheita ovat muun muassa juustot ja tryffelit. Pysähdymme lounaalle L’Aromatorioon, joka kuuluu Neiven parhaisiin ravintoloihin. Kaikki raviolista jälkiruokiin on erinomaisen maukasta ja voisin ravintolakokemuksen perusteella harkita myös yöpymistä samassa yhteydessä toimivassa Bed & Breakfastissa.

Langhessa olisi toki näidenkin kylien lisäksi paljon nähtävää. Tunnettuja kaupunkeja ovat muun muassa Asti ja Alba, mutta halusimme tällä kerralla keskittyä pikkukylien tunnelmiin. Seutu vastasi odotuksiamme hyvin. Kenties mieluisin yllätys oli kylien hiljaisuus, sillä matkailijoita oli elokuun lopulla liikkeellä hämmästyttävän vähän. Kaduilla kuului lähes pelkästään italiaa, joten ilmapiiri tuntui maan suosituimpiin turistikohteisiin verrattuna miellyttävän autenttiselta. Jos pidät pienistä kylistä, kukkulamaisemista, hyvästä ruoasta ja laadukkaasta viinistä, suuntaa siis Langheen!
Italia
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Vietimme äskettäin vaimon kanssa mukavan viikonlopun Bergamossa. Yksi pohjoisitalialaisen kaupungin häikäisevimmistä nähtävyyksistä on Santa Maria Maggioren basilika, joka sykähdyttää myös paljon kirkkoja nähneitä matkailijoita.
Bergamon kaupunki jakautuu maantieteellisesti ylä- ja alakaupunkiin, joista kukkulan päällä kohoava yläkaupunki eli Città Alta on selvästi vanhempi. Venetsialaiset rakensivat 1500-luvulla Città Altan ympärille tukevat muurit, joiden sisäpuolella voi edelleen ihailla keskiaikaista arkkitehtuuria.

Todellinen helmi rakennusten joukossa on Basilica di Santa Maria Maggiore, jonka sisätilat saavat lähestulkoon haukkomaan henkeä. Olen vieraillut lukemattomissa kirkoissa ympäri Italiaa ja koko Eurooppaa, mutta tuskin mikään noista rakennuksista on tehnyt yhtä suurta vaikutusta nimenomaan sisätilojensa osalta. Viime vuonna julkaisemassani jutussa mainituista 12 kirkosta ehkä Pariisin Sainte-Chapellen sisätilat vetävät Santa Maria Maggiorelle vertoja, mutta aivan erilaisella tyylillä.

Santa Maria Maggiore sijaitsee Città Altan parhaalla paikalla kaupungin symbolin Campanone-tornin ja Bergamon tuomiokirkon kainalossa. Basilikan julkisivulla on kaksi ovea, joista pienempi mutta tavallaan keskeisemmältä näyttävä ei johda varsinaiseen kirkkoon vaan Colleonin kappeliin. Bartolomeo Colleoni oli 1400-luvulla elänyt sotapäällikkö, joka halusi rakennuttaa itselleen oman mausoleumin. Vaikka Colleoni palvelikin suurimman osan palkkasoturin urastaan Venetsiaa, oli hän ylpeä bergamolaisista juuristaan. Tarkalleen ottaen Colleoni syntyi Solzan kylässä Bergamon lähistöllä.

Colleonin kappelissa vieraileminen on ilmaista, joskin euron vapaaehtoista lahjoitusta suositellaan. Kappelin sisällä ei saa ottaa valokuvia, ja paikalla päivystävä matkamuistokauppias huolehtii kiellon noudattamisesta. Hillityn tyylikkäällä taiteella koristeltu kappeli on kaunis. Mieleen jäävät lähinnä keltasävyistä kupolia koristavat klassiset maalaukset, tummanpuhuva alttari sekä seinällä komeileva kullattu ratsastajapatsas. Kappelin ulkopuolella olevasta aidasta löytyy Colleonin vaakuna, jossa näkyvät kuviot eivät suinkaan ole esimerkiksi valkosipuleita vaan kiveksiä. Bartolomeo Colleonilla oli kuulemma kolme kivestä, ja sotapäällikkö oli tästä niin ylpeä että asia tulee esille jopa suvun vaakunassa.

Viereinen suurempi ovi johtaa varsinaiseen Santa Maria Maggioren basilikaan. Sisäänpääsy maksaa viisi euroa, ja vaikken kirkkojen pääsymaksuista periaatteessa pidäkään, maksamme tällä kerralla mielellämme. Näin upeaa nähtävyyttä ei kannata jättää Bergamossa väliin!

Basilika rakennettiin kiitokseksi Neitsyt Marialle, jonka uskottiin suojelleen bergamolaisia Pohjois-Italiaa riivanneelta ruttoepidemialta. Pääalttari vihittiin käyttöön vuonna 1185, mutta työt jatkuivat tuon jälkeen vielä kauan ja esimerkiksi kellotorni saatiin valmiiksi vasta 1400-luvulla. Tuon jälkeen on tehty vielä paljon muutakin.

Suurimman vaikutuksen heti ensi silmäyksellä tekevät runsaat kattomaalaukset, jotka edustavat barokkityyliä. Monet niistä ovat peräisin 1600-luvulta, jolloin elettiin barokin kultakautta Italiassa. Ulkopuolelta rakennus on sen sijaan säilyttänyt paremmin vanhemman romaanisen ulkoasunsa.

Huomio kiinnittyy seuraavaksi hämmästyttävän hienoon rippituoliin, joka on paikallisen Andrea Fantonin reilut kolmesataa vuotta vanha luomus. Rippituoliin veistetyissä aiheissa toistuvat katumus ja armo. Taustalla näkyy yksi kirkon arvokkaista seinävaatteista.

Pysähdymme tutkimaan mestarillisesti veistettyjä yksityiskohtia, joissa riittäisi ihailtavaa pidemmäksikin aikaa. Kyllä kannattaisi tehdä hieman pikku syntejä, jos niitä pääsisi tunnustamaan näin upeaan rippituoliin.

Yksi kirkon nähtävyyksistä on bergamolaisen säveltäjän Gaetano Donizettin hauta. Esimerkiksi oopperasta Lemmenjuoma tunnettu Donizetti oli aikansa merkittävimpiä säveltäjiä Vincenzo Bellinin ja Gioacchino Rossinin rinnalla. Keväällä 1848 menehtyneen Donizettin hautamuistomerkki on kuvanveistäjä Vincenzo Velan käsialaa.

Kirkon kuoriosa eli alttarin ympäristö on näyttävä. Suurimpana taideteoksena erottuu Camillo Procaccinin maalaama Apostolit Neitsyt Marian tyhjän ja kukkia täynnä olevan haudan ympärillä.

Korkealla hämmästyneitä apostoleita kuvaavan alttaritaulun yläpuolella on Gian Paolo Cavagnan kupoliin maalaama teos, jossa Neitsyt Maria astuu enkeleiden ympäröimänä taivaaseen. Kahden eri maalarin työt täydentävät hienosti toisiaan.

Kuoriosassa pääsee käymään ja ihailemaan erilaisia yksityiskohtia lähempää. Itseäni kiinnostavat erityisesti taidokkaat puuveistokset. Opin vasta jälkikäteen, että kuorin arvokkaimpina taideteoksina pidetään taulumaisia puusta tehtyjä upotustöitä, jotka suunnitteli taidemaalari Lorenzo Lotto ja toteutti paikallinen puuteoksiin erikoistunut taituri Giovan Francesco Capoferri.

Kirkko on täynnä taidetta, ja moni teos jää tällaisella omatoimisella vierailulla varmasti huomioimatta. Sivualttaria koristaa Antonio Bosellin kaikkia pyhimyksiä esittävä maalaus.

Alttarin edustalla roikkuu varsin rujolta näyttävä veistos, joka esittää ristiinnaulittua Jeesusta. Veistoksen arvellaan olevan peräisin 1300-luvulta, mutta sen tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Veistos sopii kirkkoon hyvin, mutta sen tyyli eroaa melko lailla ympärillä näkyvästä barokkitaiteesta.

Tästä kirkosta ei millään malttaisi lähteä pois, sillä erityisesti runsaissa kattoon tehdyissä taideteoksissa riittää ihailtavaa. Maalaukset, veistokset ja muut kullatut koristeet sopivat mielestäni saumattomasti yhteen.

Sali on riittävän suuri ollakseen mahtipontinen, mutta toisaalta sen koko on hyvin helposti lähestyttävä kaikista kookkaimpiin kirkkoihin verrattuna. On myös miellyttävää, että paikalla on vierailumme aikana vain muutamia ihmisiä.

Käännymme ulko-ovella katsomaan kirkkosalia vielä kerran. Kevätaurinko paistaa ikkunasta muodostaen samanlaisia säteitä kuin taivaallista valoa kuvaavissa uskonnollisissa maalauksissa. Minusta tuntuu että löysin juuri uuden suosikkikirkkoni Italiassa. Kauneus on aina katsojan silmissä, mutta Bergamon Santa Maria Maggioressa on ainakin omaan makuuni aivan erityistä hohdokkuutta.
Italia
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
Olemme tehneet vaimoni kanssa useana peräkkäisenä keväänä matkan Milanoon, jossa olen nähnyt suosikkiseurani Interin ottelun. Tänä vuonna reissu suuntautui Milanon sijasta Bergamoon, mutta ohjelmassa oli nytkin yhden sinimustan joukkueen peli.
Kiintymykseni Interiin ei ole mitenkään heikentynyt, mutta ajattelin että voisi olla mukavaa tehdä perinteinen kevätreissu vaikkapa joka toinen vuosi Milanon sijasta johonkin muuhun italialaiseen kaupunkiin. Kiinnostavia Serie A -joukkueita löytyy monelta paikkakunnalta, ja olin tätä ennen käynyt pelissä vain viidellä eri stadionilla saapasmaassa. Monta hienoa kaupunkiakin on vielä näkemättä.

Kaunis ja viihtyisä Bergamo on erinomainen matkakohde vaikkapa romanttiselle viikonlopulle, sillä tarjolla on sopivasti nähtävää sekä italialaiseen tapaan paljon hyviä ravintoloita. Reissun helppouden takaavat suorat lennot Helsingistä joko Norwegianin tai Ryanairin siivin. Myös jalkapallon kannalta Bergamo on hyvä valinta, sillä kaupungin ylpeys Atalanta on menestynyt kokoonsa nähden erinomaisesti jo usean vuoden ajan. Tällä kerralla sen vieraaksi Italian pääsarjan otteluun saapuu toinen perinteikäs Serie A -seura Udinese.

Atalantan joukkue on bergamolaisille tärkeä, ja seuran tunnus näkyy esimerkiksi joidenkin ravintoloiden ja hotellien ovilla. Kaduilla kulkiessa ei voi olla huomaamatta erilaisia tolppia värittäviä sinimustia tarroja, joita ovat liimailleet Atalantan ultrakannattajat. Atalantan äärikannattajat kuuluvat Italian kiihkeimpiin, eikä heillä ole juurikaan ystäviä saapasmaan muissa kaupungeissa.

Hotelliltamme Bergamon yläkaupungista Città Altasta on noin puolen tunnin alamäkeen viettävä kävelymatka stadionille. Otteluareena näkyy jo kaukaa laakson pohjalla. Vanhassakaupungissa ei näy merkkejä illan ottelusta, mutta tunnelma tiivistyy noin puolen kilometrin päässä stadionilta. Liikenne on pysäytetty, jotta vieraskannattajat pääsevät moottoripyöräpoliisien saattamina ongelmitta perille. Udinesta saapuvien bussien ikkunoissa heiluvat mustavalkoiset liput ja kaulaliinat. Liikenteen ohjaamisesta näyttävät huolehtivan lähinnä virkavallan opastamat vapaaehtoiset, joille on annettu tehtävää varten siniset poliisikypärät päähän.

Atalanta pelaa kotiottelunsa tiivistunnelmaisella New Balance Arenalla, jonka laajamittainen remontti valmistui syksyllä 2024. Pian sata vuotta täyttävä jalkapallopyhättö on tunnettu myös perinteisellä nimellään Stadio Atleti Azzurri d’Italia, edellisen sponsorinsa mukaan Gewiss Stadiumina sekä yksinkertaisesti Stadio di Bergamona. Uudistetun stadionin arvostuksesta kertoo, että Italian jalkapalloliitto valitsi sen pelipaikaksi maaliskuun lopulla odottavaan tärkeään MM-jatkokarsintaotteluun Pohjois-Irlantia vastaan.

Atalanta tunnetaan juniorityöstään, jota on pidetty jopa Italian parhaana. Seuran nuorisojoukkueista ovat ponnistaneet vuosikymmenten varrella maajoukkueeseen tai ainakin Serie A:n ystävien tietoisuuteen muiden muassa Roberto Donadoni, Gaetano Scirea, Riccardo Montolivo, Giampaolo Pazzini, Giacomo Bonaventura, Dejan Kulusevski sekä Alessandro Bastoni. Atalantan edustusjoukkue on pelannut Italian Serie A:ssa kaikkiaan 65 kautta, mikä on eniten kaikista niistä seuroista, jotka eivät ole koskaan voittaneet mestaruutta. Palkintokaapista löytyy kuitenkin Italian cupin voitto keväältä 1963 sekä tuoreempana saavutuksena Eurooppa-liigan pokaali toukokuulta 2024.

Katselen hetken stadionin ympäristöä, mutta kun oma porttini tulee pian vastaan, päätän astua sisään. Valitsemani Tribuna Rinascimento eli renessanssikatsomo näyttää kadun puolelta suorastaan antiikkiselta rakennukselta, jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä kuvassa näkyvän modernin päätykatsomon kanssa. Päädyn lipun ja henkilöllisyystodistuksen tarkastamisen jälkeen lyhyelle käytävälle, jonka varrelta näyttäisi pääsevän vip-tiloihin. Koska kyseiset salit eivät ole minua varten, olenkin jo muutamalla askeleella matalan katsomonosan penkeillä. Minkäänlaisia myyntipisteitä ei tällä reitillä tule vastaan, mutta juotavaa sekä pikku purtavaa saisi kaikesta päätellen jostain muualta. Kauppiaita kiertää myös katsomossa.

Ostan aina pääsyliput seurojen virallisilta nettisivuilta, ja Atalantan sivustolla tämän ottelun hintahaarukka osui 24–70 euroon. Harkitsin tunnelman kannalta jompaakumpaa päätyä, mutta valitsin lopulta ottelun seuraamisen kannalta erinomaisen paikan keskiviivan tuntumasta. Hintaa lipulle tuli 55 euroa. Stadion on nykymuodossaan sikäli mielenkiintoinen, että pitkien sivujen katsomot ovat jääneet kovin pieniksi massiivisiin päätyihin verrattuna. Paikkoja on yhteensä vajaalle 25 000 katsojalle ja yleisökeskiarvo pyörii pari tuhatta maksimin alapuolella. Bergamon stadion siis täyttyy hyvin, mutta irtopaikkoja pitäisi silti löytyä melkein mihin tahansa otteluun.

Vuonna 1907 perustettu Atalanta on esimerkiksi Helsingin Jalkapalloklubin ikätoveri. Perustajina toimineet paikalliset opiskelijat löysivät seuran nimen kreikkalaisesta mytologiasta. Antiikin Atalanta oli voimakas ja itsenäinen naishahmo, joka menestyi metsästäjänä sekä soturina. Hahmosta juontaa juurensa myös jalkapalloseuran lempinimi La Dea, Jumalatar. Sinimustat raitapaidat otettiin käyttöön vuonna 1920, kun mustavalkoisissa tuohon asti pelannut Atalanta yhdistyi samaksi seuraksi sinivalkoisen Società Bergamasca di Ginnastica e Scherman kanssa.

Atalantasta ei voi oikeastaan puhua mainitsematta Gian Piero Gasperinia, joka valmensi La Deaa yhdeksän vuotta aina viime vuoden kevääseen saakka. Harmaantunut herrasmies johti Bergamon sinimustat ennennäkemättömälle tasolle, johon kuului Eurooppa-liigan voiton lisäksi muun muassa Serie A:n kolmas sija peräti neljällä eri kaudella. Mestarien liigassa Gasperinin Atalanta ylsi parhaimmillaan kahdeksan joukkoon ja Italian cupissa tuli kolme tappioihin päättynyttä finaalipaikkaa. Nyt Atalantassa eletään Gasperinin jälkeistä aikaa, mutta taso ei ole päässyt ainakaan pahasti romahtamaan.

Atalanta aloitti kauden Gasperinin oppipoikana tunnetun Ivan Jurićin johdolla, mutta kroaattiluotsi sai heikkojen esitysten jälkeen kenkää jo marraskuussa. Tilalle tullut Raffaele Palladino on tehnyt kelpo työtä ja hänet palkitaankin ennen ottelun alkua Serie A:n helmikuun parhaana valmentajana. Atalanta roikkuu mukana taistelussa ensi kauden eurokentille pääsystä ja sillä riittää myös muita kiireitä. Tämän illan kamppailua edelsi Italian cupin välierien ensimmäinen osaottelu ja muutaman päivän kuluttua odottaa haastava Mestarien liigan kamppailu Bayern Müncheniä vastaan.

Vierasjoukkue Udinese on tullut itselleni vuosien varrella kuin huomaamatta yllättävän tutuksi, sillä tämä on jo neljäs paikan päällä todistamani friulilaisseuran ottelu. Olen nähnyt aiemmin yhden Udinesen kotiottelun sekä kaksi vieraspeliä Milanossa. Udinesen asemasta Italian jalkapallokartalla kertoo jotain, että sen lisäksi vain neljä seuraa on pelannut pääsarjassa jokaisella kaudella edellisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Joukkue lähtee illan otteluun tutusti sarjataulukon keskivaiheilta ilman suurempaa vaaraa putoamisesta tai realistisia toiveita europeleihin pääsemisestä. Cup-kilpailut ovat tämän kauden osalta ohitse.

Ensimmäinen puoliaika sujuu enimmäkseen Atalantan hallinnassa, mutta hyvien maalintekopaikkojen luominen on vaikeaa. Nautin ottelutapahtumien lisäksi tunnelmasta. Atalantan ultrat ovat kansoittaneet pohjoispäädyn eli Curva Nord Pisanin, josta kuuluu äänekkäin kannustus suurten lippujen ja ajoittaisten pienten savujen sävyttämänä. Myös vastakkaisessa päädyssä Curva Sud Morosinissa heiluu Atalantan lippuja, mutta meno on hieman rauhallisempaa. Vieraskannattajat on sijoitettu Curva Sudin kulmaukseen. Myös ympärilläni istuvat ihmiset eläytyvät ottelutapahtumiin, ja vaikken päätykatsomossa olekaan, kuuluvat tunnelmaa kohottavat laulut tiiviillä stadionilla hyvin.

On hauskaa seurata televisiosta tuttuja pelaajia niin läheltä, että monet ilmeet erottuvat ja toisinaan jopa huudotkin kuuluvat. Katson mielenkiinnolla esimerkiksi Atalantan peliä pyörittävien Mario Pašalićin ja Lazar Samardžićin otteita. Saan ensimmäisellä puoliajalla seurata erityisen läheltä laidalla kirmaavaa Kamaldeen Sulemanaa, jonka nopeus tuottaa Udinesen puolustukselle jatkuvia ongelmia. Myös Atalantan nuori Lorenzo Bernasconi pelaa tällä laidalla varsin hyvin ja puolustaja Sead Kolasinac esittää varmoja otteita.

Udinesen hyökkäyspelaamisessa avainroolit ovat härkämäisellä brittikärjellä Keinan Davisilla sekä aina arvaamattomalla Nicolò Zaniololla. Zanioloa on pidetty yhtenä italialaisen jalkapallon suurista lahjakkuuksista, mutta loukkaantumiset ja hankala luonne ovat estäneet nousun terävimmälle huipulle. Skandaalit, riidat ja ailahtelevat otteet ovat sääli, sillä Italia kaipaisi Zaniolon kaltaisten lahjakkuuksien täyden potentiaalin hyödyntämistä. Mieleen tulevat Antonio Cassanon tai Mario Balotellin kaltaiset pelaajat, joiden urat eivät kentän ulkopuolisten asioiden vuoksi koskaan nousseet täyteen loistoonsa.

Näin Zaniolon edellisen kerran paikan päällä Lontoossa pari vuotta sitten, jolloin hän onnistui maalinteossa Aston Villan paidassa West Hamia vastaan. Nyt hän kohauttaa kaukaa lähettämällään pallolla, joka uhkaa Atalantan maalin takanurkkaa. Vierasjoukkue siirtyy hieman pelitapahtumien vastaisesti johtoon avausjakson loppupuolella. Zaniolo antaa hyvän kulmapotkun ja vahvaa kautta pelaava tanskalaispuolustaja Thomas Kristensen puskee pallon helposti verkkoon. Atalantan Odilon Kossounou jää tilanteessa pahasti tanskalaisen jalkoihin, mutta tuomari ei näe tilanteessa rikettä.

Atalanta vaihtaa tauolla keskikenttäpelaajaa, kun kovin epävarmasti esiintynyt Yunus Musah tekee tilaa joukkueen runkopelaajiin kuuluvalle Marten de Roonille. Kärkipelaaja Gianluca Scamacca herättelee pian tauon jälkeen kotijoukkuetta ampumalla terävästi tolppaan. Atalantan haaveet tuntuvat kuitenkin kaatuvan, kun hyvin pelannut Udinesen Davis vie vieraat kahden maalin karkumatkalle. Pallo jää pomppimaan Atalantan rangaistusalueelle, ja kookas britti sijoittaa pelivälineen kylmän viileästi takakulmaan.

Kotijoukkueen loppukiri käynnistyy toden teolla, kun jäljellä on vartin verran varsinaista peliaikaa. Nicola Zalewskin millintarkka keskitys löytää Scamaccan, joka puskee varmasti Atalantan avausmaalin. Kotiyleisö herää entistä innokkaampaan kannustukseen ja räjähtää kunnon huutoon vain muutamaa minuuttia myöhemmin. Scamacca on jälleen päineen välissä ja tasoittaa pelin. Molemmat joukkueet hakevat vielä viime minuuteilla varsin rohkeasti voittomaalia, mutta loppunumerot kirjataan 2–2. Atalanta ja Udinese tarjosivat italialaisen jalkapallon ystävälle jännittävän ottelun, jota kelpasi seurata hyvältä paikalta.

Poistun kadulle ja katselen löytyisikö stadionin ympäriltä vielä jotain helposti mukaan napattavaa syötävää. Huomaan vain yhden ruokakojun, jonka ympärillä on kohtalaisen paljon jonoa. Ero on melkoinen muihin käymiini italialaisiin stadioneihin, joiden tuntumassa riittää yleensä pitkä rivi vastaavia vaihtoehtoja. Syinä lienevät sekä tiiviin alueen tilanpuute että stadionrakennuksessa toimivat pikaruokaravintolat. En jaksa jonottaa, joten suuntaan askeleeni kohti Bergamon muita houkutuksia. Italialainen jalkapallo-ottelu on ollut jälleen kerran hieno elämys. Ensi kaudella toivon näkeväni Serie A:ta ainakin Milanossa, mutta kenties sen lisäksi jollakin muullakin paikkakunnalla.
Tutustu myös Lähtöportti-blogin muihin jalkapalloaiheisiin juttuihin.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia11 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa


alex
4.9.2017 at 21:25
Ihania maisemia, johon ei voi olla ihastumatta. Mulla taitaa olla autokuva jotakuinkin samasta kohdasta omassa Langhen postauksessa.
Missä yövyitte?
Mika / Lähtöportti
4.9.2017 at 23:32
Kaunista tuolla kyllä on, mielelläni palaisin Langheen uudemmankin kerran! Yövyimme Saluzzossa, joka on pieni kaupunki vähän matkan päässä Langhesta länteen. Saluzzosta lisää seuraavassa postauksessa. Täytyykin jossain välissä tutustua Italia-juttuihisi paremmin, näyttää pikaisesti selattuna tosi mielenkiintoisilta 🙂
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
5.9.2017 at 9:57
Ihana, tunnelmaa tihkuva postaus ja upeita kuvia etenkin noista viiniviljelmistä! Ikävä Pohjois-Italiaan sen kun kasvaa. Pidän tosin Baroloa hintaansa nähden hieman yliarvostettuna, mutta vertauskohtanani onkin se erinomainen Nebbiolo-viini, jota haimme vuosien ajan suoraan viinitilalta Ghemmesta ja joka maksoi suunnilleen 2 €/ litra. Sitä vasta ikävä onkin!
Niin ja onnea 10-vuotishääpäivän johdosta!
Mika / Lähtöportti
7.9.2017 at 11:50
Kiitos Heli! Barololla varmasti nimi nostaa hintaa. Nuo samasta rypäleestä muualla tuotetut viinit voi hyvinkin olla vähintään yhtä hyviä. Parin euron litrahinta on kyllä huikean edullinen erinomaisesta viinistä. Toivottavasti pääset taas Pohjois-Italiaan, mutta taitaa teillä onneksi olla hyviä viinitiloja lähempänäkin 🙂
Travelloverin Annika
5.9.2017 at 16:51
Paljon olen Italiassa pyörinyt, mutta viinimatkailu jäänyt kokonaan tekemättä, mitä nyt kerran ostettiin tilalta pari laatikkoa ja lähetettiin moottoripyörän mukana Suomeen. Mutta siis että olisi kierrelty viinialueilla, majoituttu pikkukylissä, käytetty illat paikallisten antimien nautiskeluun. Mutta kyllä sekin päivä tulee. Mieluiten Vespalla, mutta kyllä pikku-Fiatkin käy. Kauniita maisemia olet päässyt näkemään.
Mika / Lähtöportti
7.9.2017 at 11:58
Viinimatka Italiaan – se sun täytyy ehdottomasti tehdä, vaikkei kokemus välttämättä paljoa esimerkiksi Brdasta eroakaan. Langhe on kaunis ja maisemaltaan omanlaisensa, hieman toisenlainen kuin vaikka Toscana. Vespa sopii varmasti vähintään yhtä hyvin tuohon maisemaan kuin Fiat 500. Itse en ole noihin kaksipyörisiin tottunut, niin valitsen mieluummin auton.
Anna | Muuttolintu.com
7.9.2017 at 2:19
En ole Langhesta ennen kuullutkaan, mutta tämä todellakin pitää laittaa korvan taakse. Söpöjä kyliä, kauniita maisemia, hyvää italialaista ruokaa ja ennen kaikkea viiniä, tykkäisin! Pisteet myös hiljaisuudesta, erityisesti elokuussa, eikös se ole paikallistenkin lomakuukausi. Tulipas taas ikävä Italiaan, siihen maahan kyllä mahtuu vaikka mitä! Miulla on pitkä lista kohteita Italiassa, missä haluaisin käydä, ja lista näköjään vaan pitenee.
Mika / Lähtöportti
7.9.2017 at 16:30
Uskon että tykkäisit! Italia on niin monipuolinen, käyntipaikkoja riittää laidasta laitaan. Olen itsekin koonnut aika pitkän listan paikoista, jotka joskus haluaisin nähdä. Langhe on onneksi säilynyt aika hiljaisena ja tuntemattomana, olisiko sitten juuri tuon ansiota, että samassa maassa on niin paljon turistikohteita joihin kaikki haluaa. Elokuu on tosiaan lomakuukausi ja sen seurauksena esimerkiksi osa ravintoloistakin on tuolla suljettu muutamaksi viikoksi.
Elina | Vaihda vapaalle
8.9.2017 at 9:07
Ehdittepä nähdä ja kokea lyhyessä ajassa todella monta kylää! Mutta niinhän se on, että tuollaiset pienet kylät ovat syötävän söpöjä vierailla, mutta ei niissä ehkä kovin pitkäksi aikaa ole tekemistä. Minulle nämä olivat ihan vieraita seutuja, mutta viinimatkat Italiaan – miksipä ei joskus. 🙂 Voisi kyllä tulla pientä kinaa siitä kumpi ajaa. 😉
Mika / Lähtöportti
8.9.2017 at 22:53
Tuollaisia useimmat noista kylistä nimenomaan on, söpöjä mutta nopeasti nähtyjä. Kaiken lisäksi välimatkat on tuolla tosi lyhyitä, esimerkiksi Barolosta ajaa La Morraan kymmenessä minuutissa. Meillä ei tarvitse kinastella ajamisesta, kun mulla on perheen ainoa ajokortti… 😀
Henna / Kulkutautiset
9.9.2017 at 12:10
Minäkään en ollut Langhesta aiemmin kuullut. Sinun näköinen hääpäiväreissu, tai oikeammin varmastikin teidän molempien 🙂 Tässähän pitää ryhtyä suunnittelemaan omaa 10-vuotishääpäiväreissua, kun tuo 5 paukahti juuri täyteen eikä päästy kuin makumatkalle Farangiin, vaikka mainio sekin oli! Sitä ehtisi varmaan viidessä vuodessa suunnitella melkoisen hääpäivämatkan 😛
Viehättävän näköisiä kyliä, jälleen kerran. Nuo viinit eivät niin innosta, mutta voisin tuollaista lähiruokaa käydä maistelemassa kerran jos toisenkin. Meilläkin oli erityisesti Venetsiassa aika ihania ruokakokemuksia, kun paikallisten ystävien kanssa paikat valikoituivat vankan kokemuksen perusteella 🙂 Onhan tuolla Italiassa vaikka mitä nähtävää, melko monipuolinen maa!
Mika / Lähtöportti
10.9.2017 at 12:12
Kyllä tämä varmasti oli meidän molempien näköinen hääpäiväreissu, vaikka minä se suurempi Italia-fani olenkin 😀 Onnea teille viidestä vuodesta! Me ollaan muuten vietetty yksi hääpäivä makumatkalla Gaijinissa, joten hyvinkin samanlaisissa tunnelmissa. Nyt kun lapset on kasvaneet vähän isommiksi niin oli mahdollisuus karata vähän kauemmaskin 🙂
Teillä on varmasti ollut mahtavat ruokakokemukset Venetsiassa, paikallisoppaista on aina korvaamatonta hyötyä. Harva maa on niin monipuolinen kuin Italia, on vuoria, merta ja kaikkea niiden väliltä.
Kohteena maailma / Rami
11.9.2017 at 0:08
Voi veljet, ompa ollut mukava reissu! Ja sitä paitsi tälläkin reissulla on ilmat suosineet ja aurinko paistanut taivaalta. Itsellä on nyt hetken verran kiinnostanut erityisesti italian viinimatka, joka täytyisi tehdä mahdollisimman pian. Edellisestä Toscanan vastaavasta on jo hieman liian pitkä aika. Upea kohde tämä, joten laitetaanpa Langhe muistiin!
Mika / Lähtöportti
12.9.2017 at 9:27
Mukavaa kyllä oli 🙂 Aurinko todellakin paistoi, jopa niin kuumasti, että teki enemmän mieli jääkylmää vettä kuin punaviiniä 😀 Langhe on hyvä vaihtoehto Toscanalle viinimatkakohteena. Maisema on hieman eri tyyppinen, mutta Langhe on lopulta aika pieni ja tiivis alue Toscanan kukkuloihin verrattuna.