Ota yhteyttä

Italia

Viiniä ja maisemia – tunnetko jo Italian Langhen?

Julkaistu

Teimme vaimoni kanssa 10-vuotishääpäivän kunniaksi lyhyen matkan Pohjois-Italian Piemonteen. Halusimme nähdä erityisesti viineistään tunnetun Langhen alueen, jonka maisemat kuuluvat maan kauneimpiin.

Epäusko meinaa jo hiipiä puseroon, kun huristamme pienellä Fiatilla kohti Langhea. Valokuvien lupaamista kukkuloista ei nimittäin ole tietoakaan, kunnes pinnanmuodot alkavat vihdoin viimeisten kilometrien aikana kohota silmää miellyttävällä tavalla. Torinon eteläpuolella sijaitsevalle seudulle on noin parin tunnin ajomatka Milanon Malpensan lentokentältä.

Piemonten viinimaisema on päässyt jopa Unescon maailmanperintöluetteloon. Erityisesti viljelyn sydänalueella Langhessa maisema on muotoutunut vuosisatojen aikana luonnon ja ihmisen sopuisan yhteistyön seurauksena.

Huomaan perille päästyämme oudon lämpimän tunteen, joka ei johdu pelkästään tukahduttavasta helteestä. Langhe nimittäin kietoo vieraansa kukkuloiden hellään syleilyyn ja suorastaan vaatii tutustumaan pieniin kyliinsä. Mutkikkaat tiet veivät meidät niistä kuuteen.



BAROLO – KUNINKAIDEN VIININ KOTI

Aloitamme kierroksen Langhen kenties kuuluisimmasta kohteesta Barolosta. Sympaattinen pikkukylä tunnetaan ennen kaikkea Nebbiolo-rypäleistä tuotettavasta punaisesta nimikkoviinistään. Barolon sanotaan olevan sekä kuninkaiden viini että viinien kuningas, eikä väitettä kannata ainakaan täällä kyseenalaistaa.

Barolon päänähtävyys on vanhassa Fallettin linnassa majaansa pitävä viinimuseo WiMu. Museokokemus yllättää toden teolla, sillä odotan näkeväni lähinnä pölyttyneitä viinintuotantoon käytettyjä laitteita. Todellisuudessa museo on toteutettu modernilla, innovatiivisella ja varsin poikkitaiteellisella otteella. WiMu pyrkii esittelemään viinikulttuuria ja Barolon historiaa tunteisiin vetoavalla tavalla. Viini tuodaan esille myyttisenä juomana, inspiraation lähteenä ja suorastaan elämän vertauskuvana. Vuosisatoja vanhoista perinteistä ollaan suunnattoman ylpeitä.

Museokierros päättyy luonnollisesti maistelutilaan, jonka laadukkaasta valikoimasta voi ostaa erilaisia Baroloja kotiin vietäväksi. WiMun läheisyydestä löytyy myös aiheeseen sujuvasti liittyvä korkkiruuvimuseo, Museo dei Cavatappi.

Barolon varjoisilla kujilla vallitsee keskipäivällä hiljaisuus. Pienessä kylässä ei ole valtavasti nähtävää, mutta muutamissa puodeissa pääsisi toki tutustumaan viineihin. Taskunpohjalla polttelevat auton avaimet kuitenkin hillitsevät maisteluhalua. Kylää ympäröivä maisema on kaunis. Rypäleitä kypsyy aivan keskustan laidalla ja viljelmät jatkuvat silmänkantamattomiin.



SERRALUNGA D’ALBA – HULLUN KOKIN JALANJÄLJILLÄ

Maisemat vain paranevat, kun köröttelemme ylämäkeen kohti Serralunga d’Albaa. Tiedän paikkakunnasta etukäteen ainoastaan sen, että täälläpäin nimellä Cuoco Pazzo eli Hullu kokki tunnettu Jyrki Sukula isännöi viinitilaa juuri täällä. Sukuloiden tilalle voi sopia etukäteen vierailun, mutta koska emme halunneet aikatauluttaa lyhyttä lomaamme, jätämme suomalaisitalialaiseen viinitilaan tutustumisen jollekin tulevalle reissulle.

Muutaman sadan asukkaan kunnan keskusta ei ole koolla pilattu, mutta sillä on paikalliseen tapaan satoja vuosia vanha historia. Koska sopivaa parkkipaikkaa ei tule helposti vastaan, jatkamme pian matkaa kohti seuraavaa kohdetta. Ympäristön kauneuden ansiosta pelkkä Serralunga d’Alban läpi ajaminenkin on muutaman kilometrin koukkauksen arvoinen. Upeampia näkymiä on tarjolla oikeastaan vain yhdestä kylästä, ja se on vuorossa heti seuraavana.



LA MORRA – LANGHEN PARHAAT MAISEMAT

Pienen La Morran kujilla kävellessä ei voi olla huomaamatta, että tämäkin kuvauksellinen kylä elää viinistä. Enoteekkien sijasta suunnistamme kuitenkin gelateriaan, sillä kaipaamme kuumuuden keskellä ennen kaikkea jäätelöä. Italian-matkojeni jäätelövalinnat noudattavat yleensä samaa kaavaa. Tilaan kuppiin kaksi makua, joista toinen on sitruuna ja toinen joku hetken mielijohde, tällä kerralla meloni.


Jäätelöt kelpaa syödä Piazza Castellon laidalla, josta on huikea näköala useimpiin Langhen kukkuloilla kohoaviin kyliin sekä viinitarhojen täyttämiin laaksoihin. Tuulenvire viilentää hieman hautovaa hellettä, kun tavaamme opastetaulusta allamme näkyvien kylien nimiä. Roddi, Rodello, Benevello, Monforte, Novello ja monet muut… täällä eivät pysähdyspaikat lopu helposti kesken.


Vielä entistäkin upeampia maisemia pääsee ihailemaan, kun kiipeää saman aukion reunalla kohoavan Torre Campanarian huipulle. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta halutessaan voi jättää kolikon tornin ylläpidon tukemiseksi. Ehdin juuri kavuta 88 porrasta ylätasanteelle, kun valtava kello alkaa kumista korvani juuressa. Olen tehnyt saman virheen myös Kölnin tuomiokirkossa ja Reykjavíkin Hallgrímskirkjassa, joten ehkä ensi kerralla muistan tarkistaa kellonajan ennen johonkin kellotorniin kiipeämistä. Maisema La Morran kattojen yltä on joka tapauksessa mahtava, vaikka korvissa vähän soisikin.



CHERASCO – SUKLAATA JA HOLVIKAARIA

Cherasco sijaitsee tarkkaan ottaen Langhen sijasta Roerossa, sillä ylitämme alueiden rajana toimivan Tanaro-joen, ennen kuin tie lähtee nousemaan ylös kukkulalle. Ensi silmäyksellä huomio kiinnittyy keskustan järjestelmällisyyteen. Kadut ovat nimittäin hämmästyttävän suoria ja tasaisia.


Pääväylä Via Vittorio Emanuele II:n varrella voi pysähtyä nauttimaan kylmiä juomia kauniiden holvikaarien varjoon. Cherascon leppoisassa tunnelmassa on jotain peri-italialaista. Eläkeläispariskunta pysäköi avoautonsa lähestulkoon kahvilan terassille, tummatukkaiset lapset juoksentelevat ympäriinsä ja puhelimiin vastataan huudahtamalla äänekkäästi pronto. Väitetään, että itse Napoleon nimesi Cherascon Italian kauneimmaksi paikaksi. Uskallan olla herra Bonaparten kanssa eri mieltä, vaikka kylässä oikein mukavaa onkin.

Cherascossa kun ollaan, täytyy huulilleen etsiä paikallisia pusuja. Baci di Cherasco eli Cherascon suukot ovat paikallinen suklaaherkku. Ne muistuttavat hieman Peruginan tuottamia Baceja, joita ostan tuliaisiksi joka kerta Italiasta kotiin palatessani. Suklaasta ja paahdetuista pähkinöistä koostuvat Cherascon suukot ovat kuuluisiin perugialaisiin serkkuihinsa verrattuna selvästi vahvemman ja tummemman makuisia. Kenties kyse on paikallisen käsityön ja Peruginan liukuhihnatuotannon erosta. Vaikka suklaapuoteja on Cherascossa useampiakin, kannattaa luottaa aitoon ja alkuperäiseen Pasticceria Barberoon. Kaupan päälle saa maistiaisia muistakin tuotteista.

Löydämme Cherascosta sattumalta myös muistomerkin, joka pysäyttää jalkapallon ystävän hetkeksi. Via Vittorio Emanuele II:n pohjoispään puistoon on äskettäin pystytetty kivipaasi Heyselin tragediassa vuonna 1985 kuolleiden muistolle. Ennen Brysselin Heysel-stadionilla pelattua Torinon Juventuksen ja Liverpoolin ottelua syttyneessä mellakassa menehtyi 39 ihmistä. Uskomatonta kyllä, ottelu pelattiin kaikesta huolimatta samana iltana.



BARBARESCO – VIELÄ KERRAN VIINIÄ

Barbaresco kuuluu Barolon rinnalla Italian arvostetuimpien juomien joukkoon. Molemmat punaviinit tuotetaan Nebbiolo-rypäleistä ja niillä on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Kenties oleellisimpana erona on viljelmien maaperä, jonka seurauksena Baroloista tulee tanniinisempia kuin Barbarescoista. Myös valmistusmenetelmissä on tietyt eronsa. Nebbiolo-rypäleiden kerrotaan saaneen nimensä Langhen kukkuloille sadonkorjuuaikaan nousevasta sumusta, mutta nyt usvasta ei ole tietoakaan.

Pistäydymme pikkuruisessa Barbarescon kylässä, jonka helteisillä kujilla näkyy vain muutamia satunnaisia kulkijoita. Laadukkaita viinejä pääsee maistamaan useammassakin osoitteessa, mutta muuten kylä ei tarjoa suuria elämyksiä. Kukkulalta on toki mukavat näkymät ympäristöön, mutta maiseman kauneus ei missään tapauksessa yllä Serralunga d’Alban tai La Morran tasolle. Näkymien ja viininmaistelun vuoksi voisi myös nousta hissillä Torre di Barbarescon torniin. Emme kuitenkaan tällä kerralla halua maksaa pääsymaksua, sillä haluamme ehtiä vielä yhteen kylään.



NEIVE – HERKUTTELUA KYLÄIDYLLISSÄ

Päätämme Langhen kierroksen Neiveen, joka on yksi seudun tunnelmallisimmista kylistä. Neivessä saa nauttia hyvillä mielin värikkäästi maalattujen talojen, puisten ikkunaluukkujen ja mukulakivien sävyttämästä idyllistä. Kiirehtiminen ei kannata, sillä muuten vähät kujat on nähty turhan nopeasti. Kurkistamme sulassa sovussa vierekkäin kohoavien ortodoksisen ja katolisen kirkon sisälle. Pysähdymme myös ihailemaan iltapäivän raukeudessa paistattelevia Langhen kukkuloita.

Langhe kuuluu kulinaristin unelmakohteisiin, sillä juomien lisäksi myös seudun lähiruoka on ensiluokkaista. Ylpeyden aiheita ovat muun muassa juustot ja tryffelit. Pysähdymme lounaalle L’Aromatorioon, joka kuuluu Neiven parhaisiin ravintoloihin. Kaikki raviolista jälkiruokiin on erinomaisen maukasta ja voisin ravintolakokemuksen perusteella harkita myös yöpymistä samassa yhteydessä toimivassa Bed & Breakfastissa.

Langhessa olisi toki näidenkin kylien lisäksi paljon nähtävää. Tunnettuja kaupunkeja ovat muun muassa Asti ja Alba, mutta halusimme tällä kerralla keskittyä pikkukylien tunnelmiin. Seutu vastasi odotuksiamme hyvin. Kenties mieluisin yllätys oli kylien hiljaisuus, sillä matkailijoita oli elokuun lopulla liikkeellä hämmästyttävän vähän. Kaduilla kuului lähes pelkästään italiaa, joten ilmapiiri tuntui maan suosituimpiin turistikohteisiin verrattuna miellyttävän autenttiselta. Jos pidät pienistä kylistä, kukkulamaisemista, hyvästä ruoasta ja laadukkaasta viinistä, suuntaa siis Langheen!

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
14 kommenttia

Kommentit

  1. alex

    4.9.2017 at 21:25

    Ihania maisemia, johon ei voi olla ihastumatta. Mulla taitaa olla autokuva jotakuinkin samasta kohdasta omassa Langhen postauksessa.
    Missä yövyitte?

    • Mika / Lähtöportti

      4.9.2017 at 23:32

      Kaunista tuolla kyllä on, mielelläni palaisin Langheen uudemmankin kerran! Yövyimme Saluzzossa, joka on pieni kaupunki vähän matkan päässä Langhesta länteen. Saluzzosta lisää seuraavassa postauksessa. Täytyykin jossain välissä tutustua Italia-juttuihisi paremmin, näyttää pikaisesti selattuna tosi mielenkiintoisilta 🙂

  2. Ihana, tunnelmaa tihkuva postaus ja upeita kuvia etenkin noista viiniviljelmistä! Ikävä Pohjois-Italiaan sen kun kasvaa. Pidän tosin Baroloa hintaansa nähden hieman yliarvostettuna, mutta vertauskohtanani onkin se erinomainen Nebbiolo-viini, jota haimme vuosien ajan suoraan viinitilalta Ghemmesta ja joka maksoi suunnilleen 2 €/ litra. Sitä vasta ikävä onkin!
    Niin ja onnea 10-vuotishääpäivän johdosta!

    • Mika / Lähtöportti

      7.9.2017 at 11:50

      Kiitos Heli! Barololla varmasti nimi nostaa hintaa. Nuo samasta rypäleestä muualla tuotetut viinit voi hyvinkin olla vähintään yhtä hyviä. Parin euron litrahinta on kyllä huikean edullinen erinomaisesta viinistä. Toivottavasti pääset taas Pohjois-Italiaan, mutta taitaa teillä onneksi olla hyviä viinitiloja lähempänäkin 🙂

  3. Travelloverin Annika

    5.9.2017 at 16:51

    Paljon olen Italiassa pyörinyt, mutta viinimatkailu jäänyt kokonaan tekemättä, mitä nyt kerran ostettiin tilalta pari laatikkoa ja lähetettiin moottoripyörän mukana Suomeen. Mutta siis että olisi kierrelty viinialueilla, majoituttu pikkukylissä, käytetty illat paikallisten antimien nautiskeluun. Mutta kyllä sekin päivä tulee. Mieluiten Vespalla, mutta kyllä pikku-Fiatkin käy. Kauniita maisemia olet päässyt näkemään.

    • Mika / Lähtöportti

      7.9.2017 at 11:58

      Viinimatka Italiaan – se sun täytyy ehdottomasti tehdä, vaikkei kokemus välttämättä paljoa esimerkiksi Brdasta eroakaan. Langhe on kaunis ja maisemaltaan omanlaisensa, hieman toisenlainen kuin vaikka Toscana. Vespa sopii varmasti vähintään yhtä hyvin tuohon maisemaan kuin Fiat 500. Itse en ole noihin kaksipyörisiin tottunut, niin valitsen mieluummin auton.

  4. Anna | Muuttolintu.com

    7.9.2017 at 2:19

    En ole Langhesta ennen kuullutkaan, mutta tämä todellakin pitää laittaa korvan taakse. Söpöjä kyliä, kauniita maisemia, hyvää italialaista ruokaa ja ennen kaikkea viiniä, tykkäisin! Pisteet myös hiljaisuudesta, erityisesti elokuussa, eikös se ole paikallistenkin lomakuukausi. Tulipas taas ikävä Italiaan, siihen maahan kyllä mahtuu vaikka mitä! Miulla on pitkä lista kohteita Italiassa, missä haluaisin käydä, ja lista näköjään vaan pitenee.

    • Mika / Lähtöportti

      7.9.2017 at 16:30

      Uskon että tykkäisit! Italia on niin monipuolinen, käyntipaikkoja riittää laidasta laitaan. Olen itsekin koonnut aika pitkän listan paikoista, jotka joskus haluaisin nähdä. Langhe on onneksi säilynyt aika hiljaisena ja tuntemattomana, olisiko sitten juuri tuon ansiota, että samassa maassa on niin paljon turistikohteita joihin kaikki haluaa. Elokuu on tosiaan lomakuukausi ja sen seurauksena esimerkiksi osa ravintoloistakin on tuolla suljettu muutamaksi viikoksi.

  5. Elina | Vaihda vapaalle

    8.9.2017 at 9:07

    Ehdittepä nähdä ja kokea lyhyessä ajassa todella monta kylää! Mutta niinhän se on, että tuollaiset pienet kylät ovat syötävän söpöjä vierailla, mutta ei niissä ehkä kovin pitkäksi aikaa ole tekemistä. Minulle nämä olivat ihan vieraita seutuja, mutta viinimatkat Italiaan – miksipä ei joskus. 🙂 Voisi kyllä tulla pientä kinaa siitä kumpi ajaa. 😉

    • Mika / Lähtöportti

      8.9.2017 at 22:53

      Tuollaisia useimmat noista kylistä nimenomaan on, söpöjä mutta nopeasti nähtyjä. Kaiken lisäksi välimatkat on tuolla tosi lyhyitä, esimerkiksi Barolosta ajaa La Morraan kymmenessä minuutissa. Meillä ei tarvitse kinastella ajamisesta, kun mulla on perheen ainoa ajokortti… 😀

  6. Henna / Kulkutautiset

    9.9.2017 at 12:10

    Minäkään en ollut Langhesta aiemmin kuullut. Sinun näköinen hääpäiväreissu, tai oikeammin varmastikin teidän molempien 🙂 Tässähän pitää ryhtyä suunnittelemaan omaa 10-vuotishääpäiväreissua, kun tuo 5 paukahti juuri täyteen eikä päästy kuin makumatkalle Farangiin, vaikka mainio sekin oli! Sitä ehtisi varmaan viidessä vuodessa suunnitella melkoisen hääpäivämatkan 😛

    Viehättävän näköisiä kyliä, jälleen kerran. Nuo viinit eivät niin innosta, mutta voisin tuollaista lähiruokaa käydä maistelemassa kerran jos toisenkin. Meilläkin oli erityisesti Venetsiassa aika ihania ruokakokemuksia, kun paikallisten ystävien kanssa paikat valikoituivat vankan kokemuksen perusteella 🙂 Onhan tuolla Italiassa vaikka mitä nähtävää, melko monipuolinen maa!

    • Mika / Lähtöportti

      10.9.2017 at 12:12

      Kyllä tämä varmasti oli meidän molempien näköinen hääpäiväreissu, vaikka minä se suurempi Italia-fani olenkin 😀 Onnea teille viidestä vuodesta! Me ollaan muuten vietetty yksi hääpäivä makumatkalla Gaijinissa, joten hyvinkin samanlaisissa tunnelmissa. Nyt kun lapset on kasvaneet vähän isommiksi niin oli mahdollisuus karata vähän kauemmaskin 🙂

      Teillä on varmasti ollut mahtavat ruokakokemukset Venetsiassa, paikallisoppaista on aina korvaamatonta hyötyä. Harva maa on niin monipuolinen kuin Italia, on vuoria, merta ja kaikkea niiden väliltä.

  7. Kohteena maailma / Rami

    11.9.2017 at 0:08

    Voi veljet, ompa ollut mukava reissu! Ja sitä paitsi tälläkin reissulla on ilmat suosineet ja aurinko paistanut taivaalta. Itsellä on nyt hetken verran kiinnostanut erityisesti italian viinimatka, joka täytyisi tehdä mahdollisimman pian. Edellisestä Toscanan vastaavasta on jo hieman liian pitkä aika. Upea kohde tämä, joten laitetaanpa Langhe muistiin!

    • Mika / Lähtöportti

      12.9.2017 at 9:27

      Mukavaa kyllä oli 🙂 Aurinko todellakin paistoi, jopa niin kuumasti, että teki enemmän mieli jääkylmää vettä kuin punaviiniä 😀 Langhe on hyvä vaihtoehto Toscanalle viinimatkakohteena. Maisema on hieman eri tyyppinen, mutta Langhe on lopulta aika pieni ja tiivis alue Toscanan kukkuloihin verrattuna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Sisilian yllättävän viehättävä Termini Imerese

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme kesän Italian-matkan päätteeksi viisi päivää Sisiliassa. Yksi retkikohteistamme oli Termini Imeresen kaupunki, joka pääsi yllättämään positiivisesti. Sunnuntai-iltapäivä oli hiljainen, mutta löysimme paljon pittoreskeja kujia.

Termini Imerese ei kuulu Sisilian suosituimpiin matkakohteisiin, mikä tekeekin kaupungista omalla tavallaan mielenkiintoisen paikan. Päädymme Termini Imereseen ennen kaikkea siksi, että siellä on kuvattu vaimon ja anopin seuraamaa Unelmakoti Sisiliassa -televisiosarjaa. Olen itsekin nähnyt muutaman jakson, joten tiedän melko hyvin mistä on kysymys. Kaiken lisäksi Termini Imerese sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä lomataloltamme Altavilla Miliciasta.

calabria_termini_imerese_25


Saavumme Termini Imereseen sunnuntaina puoliltapäivin, jolloin liikenne on hyvin hiljaista. Tie nousee keskustaan tiiviisti rakennetulle kukkulalle. Kulmakunnan ukkoporukka päivystää muovituoleilla kantabaarinsa edustalla, mutta jalankulkijat ovat harvassa. Kadun varrelta löytyy helposti pysäköintitilaa. Lähdemme heti aluksi etsimään televisiosarjasta tuttua Palazzo Cirilloa. Arkinen katu vie meidät oikeastaan vahingossa tuomiokirkon kulmalle, josta suuntaamme kuvassa näkyville kapeammille kujille. Kaupunki yllättää meidät tässä vaiheessa kauneudellaan.

calabria_termini_imerese_22


Talot ovat hauskanvärisiä ja taustalla näkyy korkeita kukkuloita. Sunnuntai-iltapäivä on silmiinpistävän hiljainen, eikä kujilla kulje kuin satunnaisia kissoja. Tämä tuo kiinnostavaa vaihtelua matkaohjelmaamme, sillä esimerkiksi turistien suosima Cefalù tai vilkas suurkaupunki Palermo ovat aivan toisenlaisia paikkoja.

calabria_termini_imerese_21


Jyrkät mäet ja portaikot tekevät kortteleista hyvin kuvauksellisia. Rakennuksia koristavat muun muassa vanhat katulamput sekä takorautaiset parvekkeiden kaiteet.

calabria_termini_imerese_20


Muutamat kujakissat tutustuvat muukalaisiin mielellään, mutta useimmat haluavat viettää päiväänsä rauhassa. Sinne tänne pysäköidyt skootterit sopivat sisilialaiseen tunnelmaan.

calabria_termini_imerese_04

 
Vaaleanpunainen Palazzo Cirillo löytyy Google Mapsin avulla helposti. Unelmakoti Sisiliassa kertoo ruotsalaisesta sisustussuunnittelijasta Marie Olsson Nylanderista, joka puolisonsa Billin sekä lastensa kanssa remontoi surkeassa kunnossa olleen rakennuksen uuteen loistoon.

calabria_termini_imerese_18


Emme halua liiaksi tirkistellä tuntemattomien ihmisten kotia, mutta on mukava nähdä Nylanderien kapea kotikatu ja jykevä puuovi sellaisina kuin televisiossakin. Ulkoapäin olisi vaikea arvata, miten hienon asunnon vanhat seinät kätkevät sisälleen. Kävelemme myös talon yläpuolelta kulkevaa katua pitkin. Sieltä näkyy hieman Palazzo Cirillon pihaa, josta vehreät puut tekevät hyvin suojaisan.

calabria_termini_imerese_14


Termini Imeresen kaduilla on mukava kävellä rakennuksia ja koristeellisia yksityiskohtia ihaillen. Hiljaiset sunnuntai-iltapäivät ovat tulleet aiemmilla Italian-matkoilla tutuiksi, mutta ihan näin autioita katuja emme silti osanneet odottaa. Johonkin muuhun aikaan täälläkin on varmasti vilkkaampaa.

calabria_termini_imerese_15


Termini Imerese syntyi noin neljäsataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua sen jälkeen, kun karthagolaiset olivat tuhonneet lähistöllä sijainneen Himeran kreikkalaiskaupungin. Uuden kaupungin paikalla oli kylpemiseen sopivia lähteitä, joista muotoutui nimi Termini Imerese eli jota kuinkin Imeran kuumat lähteet. H-kirjain putosi nimen alusta pois, koska sitä ei italian kielessä koskaan lausuta. Nykyään kaupungissa ei valitettavasti ole kylpylätoimintaa.

calabria_termini_imerese_05

 
Palaamme kujakierrokselta takaisin katedraalille. Kirkko näyttää ulkoapäin upealta, mutta paikallinen suntio on laittanut ovet tiukasti säppiin. Katedraali on omistettu San Nicolalle eli Pyhälle Nikolaokselle, joka tunnetaan myös joulupukin esikuvana.

calabria_termini_imerese_02


Etsimme lähistöltä ravintolaa, jossa ehtisimme syödä ennen lounastarjoilun päättymistä. Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, joten päädymme pian Il Cavalluccio Marinon eli Merihevosen varsin kuumalle katetulle terassille. Hiljaisuuden rikkoo vain viereisellä aukiolla alkava muotinäytöksen harjoitus. Musiikki pauhaa täydellä volyymilla, kun pitkäsääriset naiset kävelevät iltaa varten rakennetulla estradilla edestakaisin. Valitsen lounaakseni mustekalaa sekä lisukesalaatin. Annos onkin varsin maukas ja kevyehköksi hellepäivän ateriaksi sopivan kokoinen. Saan vielä maistella vaimon tilaamia katkarapuja, joiden parissa riittää askarreltavaa pitkäksi aikaa. Olemme ateriaan yleisesti ottaen tyytyväisiä.

calabria_termini_imerese_09


Siirrymme syötyämme pieneen vehreään puistikkoon ja aukiolle, jonka laidalta kelpaa katsella maisemia ympäristöön. Muotinäytöksen harjoituksetkin ovat jo hiljentyneet, joten seesteinen rauha on palannut Termini Imereseen.

calabria_termini_imerese_08


Auringonpaahteiselta näköalapaikalta on komea maisema muun muassa satamaan sekä lähistöllä kohoaville kukkuloille. Jossain alhaalla on myös rautatieasema, josta kulkee muun muassa paikallisjunia Palermoon. Junamatka Sisilian pääkaupunkiin veisi täältä puolisen tuntia.

calabria_termini_imerese_10


Kierrän vielä aukion toiselle laidalle, josta aukeaa suorastaan ihastuttava merimaisema. Jossain kaukana häämöttää Zafferanon niemi, jonne teemme vielä retken myöhemmin. Niemellä sijaitsevista Porticellosta ja Sant’Eliasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

calabria_termini_imerese_13


Palaamme kaupunkikierroksen päätteeksi katedraalin kulmille ja ostamme kahvilasta jäätelöt. Kirpeä sitruunasorbetti maistuu kuumana iltapäivänä oikein hyvältä. Pieni retki Termini Imereseen on ollut miellyttävä kokemus. Emme nähneet mitään poikkeuksellisia nähtävyyksiä, mutta tuntuu mukavalta tutustua tavalliseen sisilialaiseen kaupunkiin. Termini Imerese paljastui yllättävän viehättäväksi, ja samalla tuli nähtyä myös se televisiosta tuttu Palazzo Cirillo.

Jatka lukemista

Italia

Kissoja, merimaisemia ja tartufo-jäätelöä Pizzossa

Julkaistu

Kirjoittaja

Tutustuimme kesäkuisella matkallamme muutamaan Calabrian rannikkokylään tai -kaupunkiin. Yksi näistä oli viehättävä Pizzo, jossa kohtasimme paljon kissoja, söimme kuuluisaa tartufo-jäätelöä sekä ihailimme Jumalten rannikon maisemia.

Majoituimme kesäkuussa viikoksi Italian saappaankärkeen Calabrian alueelle. Santa Maria di Ricadista vuokratulta lomatalolta oli mukava tehdä retkiä muutamiin Jumalten rannikoksi nimetyn seudun kyliin ja kaupunkeihin. Aiemmat blogikirjoitukset ovat käsitelleet Scillaa ja Tropeaa, mutta nyt on Pizzon vuoro. Ajomatka tähän retkikohteeseen sujuu rannikkoa seuraillen vajaassa tunnissa. Taivas on pilvetön ja autossa tuoksuu aurinkorasva, kun maantie johtaa hieman yllättäen suoraan Pizzon ahtaaseen keskustaan. Kapea kaupungin taloja viistävä tie vie pienen tunnelin ja muutaman mutkan kautta Papa Inferiore -nimiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti tilaa.

calabria_pizzo_28


Heti parkkipaikan laidalta voi ihailla hienoa merimaisemaa. Kohtaamme pian nuoren miehen, joka tarjoaa tuktuk-kyytiä ympäri Pizzon aluetta. Ohjelmaan kuuluisi esimerkiksi vierailu reilun kilometrin päässä sijaitsevassa Piedigrottan luolakappelissa, joka voisi kiveen veistettyine patsaineen olla mieleenpainuva nähtävyys. Mies on kohtelias, mutta kieltäydymme tarjouksesta, koska tutustumme kylään mieluummin omatoimisesti. Toisaalta luolakappeli jää meiltä lopulta näkemättä, koska sen aukioloajat eivät oikein sovi yhteen päiväohjelmamme kanssa ja retken lopuksi tekee jo mieli palata pian lomatalolle.

calabria_pizzo_26


Aloitamme Pizzoon tutustumisen etsimällä Mugat-nimistä puutarhaa, jossa paikallinen vapaaehtoisjärjestö huolehtii kulkukissoista. Päädymme aluksi pienen asuinalueen tunnelmallisille kujille. Ihmisiä ei näy, mutta avoimien ovien ja ikkunoiden takaa kuuluu kotien ääniä. Keittiöissä kolistellaan kattiloita, pyykkikone hurisee ja radio soittaa italoiskelmää.

calabria_pizzo_24


Kuja muuttuu heinikon reunustamaksi kapeaksi poluksi, mutta jatkamme uteliaasti eteenpäin. Etsimämme puutarha löytyy rauhalliselta paikalta kalliojyrkänteiden välistä. Ensimmäinen kissa tassuttaa pian vastaan, ja kohta löydämme lisää nelijalkaisia ystäviä.

calabria_pizzo_25


Mugat Pizzo
on toiminut vasta pari vuotta, mutta saanut jo paljon aikaan. Puutarha toimii keitaana niin kissoille kuin ihmisillekin, ja moni kulkukissa on löytänyt uuden huolehtivan kodin järjestön kautta.

calabria_pizzo_23

 
Muita ihmisiä ei näy missään, mutta vietämme pitkän tovin kesyjen kissojen kehräävässä seurassa. Joukossa on myös hyvin pieniä ja leikkisiä pentuja. Kissoille on rakennettu siistejä puumajoja sekä erilaisia pehmustettuja oleskelupaikkoja myös taivasalle.   

calabria_pizzo_22


Maltamme lopulta kiivetä tuloreittiämme pitkin takaisin Pizzon keskustaan. Kuljemme hetken helteistä autotien reunaa pitkin ja käännymme vielä katsomaan alas laaksoon, jonka keskellä kissojen puutarha häämöttää.

calabria_pizzo_20


Saavumme pian Pizzon sydämeen Piazza della Repubblicalle. Tämä on paikallisten ihmisten perinteinen kohtaamispaikka, joka lukuisine ravintoloineen ja kahviloineen houkuttelee myös matkailijoita. Tuumaamme että Pizzossa voisi olla paikallaan maistella pizzoja. Pitkänomaisen aukion päädyssä sijaitsevassa vanhassa rakennuksessa näyttää toimivan pizzeria, joten suuntaamme sinne.

calabria_pizzo_02


Il Porticato -ravintolan antimet maistuvat meille erinomaisesti. Istumme muovituoleilla porttikäytävässä, jonka holvikaarten varjossa on miellyttävän viileää ruokailla. Pöydästämme on näkymä auringonpaahteiselle aukiolle päin. Valitsemani pizzan täytteenä on rucolaa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa sekä Grana Padano -juustoa. Talon halvimman pizzan saa vitosella ja kalleimmat maksavat reilun kympin.

calabria_pizzo_29


Heti pizzerian vieressä sijaitsee yksi Pizzon monista kirkoista, Neitsyt Marialle omistettu Chiesa dell’Immacolata. Paikallisten kauppiaiden ja maanviljelijöiden rakennuttamassa kirkossa on tyylikäs vaalea julkisivu.

calabria_pizzo_19


Ohitamme aukiota reunustavat kahvilat ja jäätelöbaarit, joiden edustoilla päivystää muutamia sisäänheittäjiä. Pari terassia on jo melkein täyttynyt turistiryhmistä, mutta tilaakin vielä olisi. Pizzossa vierailu ei onnistu maistamatta kuuluisaa tartufo-jäätelöannosta, mutta haluamme sulatella pizzoja rauhassa ja herkutella vasta hieman myöhemmin.

calabria_pizzo_15


Piazza della Repubblican toisessa päässä voi ihailla maisemaa Tyrrhenanmerelle päin. Aukiolla päivystävä tuktuk-kuski tulee tarjoamaan meille omaa kierrostaan, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Miestä naurattaa, kun selitän italiaksi että meistä on mukavampaa kävellä kuin lähteä kyytiin.

calabria_pizzo_13


Pizzo on Tropean ja Scillan tavoin rakennettu korkealle kukkulalle, josta on voinut puolustautua merirosvoja ja muita vihollisia vastaan. Vuosisatojen saatossa tänne ovat pyrkineet esimerkiksi saraseenit, ottomaanit sekä berberit.

calabria_pizzo_14


Näkymää tarkkailee myös Il Collezionista di Venti eli Tuultenkerääjä. Metalliverkosta valmistettu taideteos on kuvanveistäjä Edoardo Tresoldin käsialaa. Upeaa maisemaa tyynesti katseleva kookas hahmo jää mieleen, sillä se sopii paikallensa erinomaisesti.

calabria_pizzo_18


Näköalapaikan vieressä kohoava puolustuslinnoitus rakennettiin nykyiseen muotoonsa 1400-luvulla, mutta se on saanut nimensä vuoden 1815 tapahtumien mukaan. Napolin kuningas Joachim Murat oli menettänyt kruununsa, mutta rantautui Pizzoon toivoen saavansa valtansa takaisin. Hänet oli opittu tuntemaan paitsi Etelä-Italian hallitsijana myös itsensä Napoleon Bonaparten lankona. Murat sai kuitenkin vihamielisen vastaanoton, joten hänet vangittiin ja pian myös teloitettiin linnoituksen sisällä. Kyseessä oli niin tärkeä henkilö, että – paradoksaalista tai ei – linnoitus tunnetaan nykyään nimellä Castello Murat.

calabria_pizzo_12


Kierrämme linnoituksen toiselle puolelle jatkamaan merimaisemien katselua. Jätämme Castello Muratissa vierailun väliin, vaikkei sisäänpääsy kovin montaa euroa maksaisikaan. Sisällä on ilmeisesti ainakin mallinukkeja, jotka esittävät Joachim Muratin päiviä vankisellissä, oikeudenkäyntiä sekä teloitusta.

calabria_pizzo_11


Linnoituksen sisäänkäynninpuoleisen aukion nimi herättää meissä pientä ihmetystä, sillä B. Musolino tuo mieleen erään pahamaineisen italialaisen hahmon. Parin kirjaimen ero on kuitenkin ratkaiseva, sillä kyseessä on paikallinen suuruus Benedetto Musolino. Pizzossa syntynyt mies nousi 1800-luvulla maineeseen Italian kuningaskunnan senaattorina.

calabria_pizzo_01


Palaamme sivukatuja pitkin Piazza della Repubblican toiseen päähän ja istahdamme Raffaele-kahvilan lähes autiolle terassille maistamaan Pizzon kuuluisinta herkkua. Tartufo di Pizzo on ulkonäöltään tryffeliä muistuttava annos, jossa käsin tehdyn jäätelöpallon sisältä löytyy sulaa suklaata. Kaiken kruunaa pintaa maustava kaakaojauhe.

calabria_pizzo_30

Tartufon keksi aukion toisella laidalla yhä toimivan Gelateria Danten kondiittorimestari Giuseppe De Maria vuonna 1952. Jäätelömuotit pääsivät loppumaan kesken suurten hääjuhlien, jolloin lempinimellä Don Pippo tunnettu mies alkoi muotoilla jäätelöpalloja käsillään ja sovelsi jälkiruoan hätäpäissään mieleisekseen. Vieraat ihastuivat tuotokseen, jonka maine kiiri ympäri Italiaa. Tänä päivänä vieri vieressä kilpailevien kahviloiden mainokset pitävät huolen siitä, ettei paikkakunnan oma jälkiruoka jää keneltäkään huomaamatta.

calabria_pizzo_17


Jatkamme matkaamme houkuttelevalta näyttävää Corso Giuseppe Garibaldia pitkin. Kuvauksellista kävelykatua reunustavat erilaiset pikku puodit, joista voisi ostaa muun muassa paikallisia elintarvikkeita, matkamuistoja tai kenkiä.

calabria_pizzo_06


Kadulla tulee vastaan myös kissoja. Mugat-järjestö on ollut jälleen asialla, sillä seinälle kiinnitetyssä lapussa esitellään kulmakunnan neljä kissaa kuvien ja nimien kera. Tapaamme nuo kaikki viettämässä hellepäivää varjoissa makaillen. Giallo on asettunut portaille ja kääntää mielellään kylkeä rapsuttamista varten.

calabria_pizzo_07


Kuja jatkuu loivaan ylämäkeen. Matkan varrelle jäävää pientä aukiota koristaa Fontana Garibaldi -suihkulähde, jonka julkisivu on harmaata graniittia.

calabria_pizzo_03


Jatkamme vielä hetken eteenpäin, kunnes putiikit näyttävät jo loppuvan. Katsomme parhaaksi kääntyä alaspäin johtavaan portaikkoon, joka viekin lähes parkkipaikan kulmalle.

calabria_pizzo_05


Vierailu Pizzossa oli oikein miellyttävä kokemus. Pari nähtävyyttä jäi ehkä väliin, mutta saimme nauttia kiireettömästä päivästä, herkuista ja paikallisten kissojen seurasta kauniissa ympäristössä. Emme yrittäneetkään nähdä tällä reissulla koko Calabriaa, mutta muutaman kohteen pintaraapaisu jättää alueesta oikein myönteisen mielikuvan.   

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja