Seuraa somessa

Italia

Suloinen Saluzzo – kaupunki Piemonten kukkuloilla

Julkaistu

-

Joskus käy niin, että päätyy kaupunkiin josta tietää etukäteen korkeintaan nimen. Lyhyen hääpäivämatkamme pääkohde oli edellisessä postauksessa esitelty Langhe, mutta majoituimme viinialueen ulkopuolella sijaitsevaan Saluzzoon. Löysimme tuntemattoman, mutta varsin kuvauksellisen italialaiskaupungin.

* Sisältää Booking.comin mainoslinkin

Rehellisesti sanottuna en tiennyt edes Saluzzon olemassaolosta ennen kolmen yön hotellivarauksen tekemistä. Etsiskelimme majoitusta Langhesta, mutta tykästyimmekin hieman viinialueelta sivussa kohoavan Saluzzon *San Giovanni Resortiin. Halusimme löytää merkkipäivän kunniaksi jotain tavallisesta poikkeavaa, ja entisessä luostarirakennuksessa toimiva tyylikäs hotelli vastasi toiveitamme hyvin.

Langhen kylissä olisi toki ollut tarjolla muutamia romanttisia majoitusvaihtoehtoja, mutta halusimme yöpyä kohtuullisen kokoisessa kaupungissa, jossa riittää ravintolavaihtoehtoja sekä myös jonkin verran nähtävää. Tässä suhteessa Saluzzo kuulosti juuri sopivalta tukikohdalta. Matkaa Langhen kukkuloille on noin neljäkymmentä kilometriä ja Torinoonkin ajaisi vain tunnissa.

Tyypilliseen italialaiseen tapaan Saluzzollakin on pitkä ja ylväs historia. Saluzzo oli vuosina 1142–1548 jopa oma ruhtinaskuntansa, jota hallitsivat mahtavat markiisit. He pitivät majaansa kaupungin korkeimmalle paikalle rakennetussa massiivisessa linnassa, jonka muurien sisäpuolella toimii nykyään kaksi museota.

Ritarikulttuurin museo kertoo markiisien ajasta ja Saluzzon suuruuden päivistä. Näyttely tarjoaa kattavasti tietoa seudun historiasta muun muassa videoiden ja pienoismallien avulla.

Toinen museoista on huomattavasti karumpi. Saluzzon linna toimi vankilana vuoteen 1992 saakka ja kellarikerroksen vankilamuseo vie kirjaimellisesti kiven sisään. Kolkkojen seinien maali on lohkeillut, kapeat käytävät hohkavat kylmyyttä ja menneiden aikojen vangit kertovat tarinoitaan kiviseiniin heijastettuina hologrammeina.

1970-luvun selli on jo hieman lohdullisempi, sillä siellä katsellaan pienestä mustavalkotelevisiosta jalkapalloa. Vankilamuseo on ajatuksia herättävä kokemus, joka tuo lähelle kärsimyksen, kidutuksen ja kuolemankin. Muun muassa seudun rikollisuudesta kertovat opastetaulut ovat ainoastaan italiaksi, joten asiaan perehtyminen vaatii kielitaitoa. Vaikka nykyajan rangaistuslaitokset lienevätkin näitä kellareita viihtyisämpiä, on silti parempi jatkaa elämäänsä kaidalla polulla.

Saluzzon kuvauksellisin katu on linnalle nouseva Salita al Castello. Ihailemme ajan patinoimia vanhoja rakennuksia. Matkan varrella voisi halutessaan kiivetä myös Torre Civica -torniin, mutta se on ohi kulkiessamme suljettu.

Linnalta on mukava maleksia alamäkeen. Värikkäiden talojen välistä avautuu maisema kaupungin ympäristössä levittäytyvälle laajalle tasangolle. Keskiaikaisen vanhankaupungin mukulakivikadut risteilevät kukkulan rinteellä. Rapistuneet kiviseinät, koristeelliset katulamput, useat kirkot ja jyrkät portaikot sävyttävät hiljaisia kortteleita. Ympäristö on pittoreski, mutta silti kovin arkipäiväinen. Täällä on myös keskeneräisiä remontteja, viemärin hajua ja ilmaan lennähtäviä puluja.

Vanhastakaupungista laskeudutaan lopulta tasaiselle Corso Italialle. Leveää kävelykatua voisi kutsua saluzzolaisten olohuoneeksi. Sen varrelta löytyy myös mahtipontisen suuri katedraali. Pysähdymme kevyelle lounaalle Bar Corona Grossaan, josta saa herkullisia piadinoja. Edellisestä Italian-matkasta on päässyt vierähtämään jo reilut kaksi vuotta, joten tuntuu mukavalta vain pysähtyä nauttimaan paikallisesta tunnelmasta.  Holvikaaret tarjoavat miellyttävän varjon paahtavalta auringolta, eikä meillä ole kiirettä minnekään. Naapuripöydissä juorutaan paikallisella murteella ja luetaan vaaleanpunaisia urheilulehtiä.

Katselen joutessani Saluzzon karttaa, josta löytyy samannimisiä katuja kuin kaikista muistakin italialaisista kaupungeista. Montakohan Corso Romaa, Via Marconia, Piazza XX Settembreä tai Piazza Garibaldia saapasmaassa onkaan? Siirrymme jatkamaan kiireetöntä iltapäivää Gelateria La Romanaan, josta saa erinomaista jäätelöä. Monien laadukkaiden jäätelöbaarien tapaan tuotteet on täälläkin piilotettu tiskin alle, eikä niitä esitellä vitriinissä riemunkirjavina röykkiöinä. Jäätelöt vatsassa on mukava palata vielä takaisin helteisille kujille.

Jokaisella matkalla Italia sekä ihastuttaa että myös raivostuttaa. Yksi maan ärsyttävimmistä tavoista junalakkojen ohella ovat ravintoloiden aukioloajat. Saluzzossakin pääsee päivälliselle aikaisintaan seitsemältä ja useimmissa ravintoloissa vasta varttia vaille kahdeksalta. Kaupungin nähtävyydet on kierretty jo hyvissä ajoin, eikä kiipeily edes takaisin kukkulan päällä sijaitsevaan hotelliin houkuttele. Voisimme siis aivan hyvin mennä syömään jo viideltäkin, mutta se ei tässä maassa ole mahdollista. Tilanteen pelastukseksi on onneksi keksitty aperitivot. Maassa maan tavalla!

Pysähdymme Via Gualtierin varrelle Il Boccone del Re -nimiseen bistroon, jossa voi tilata viinilasillisen oheen pientä purtavaa. Koska ravintola on erikoistunut lihaan, saammekin muutamalla eurolla eteemme valtavan lajitelman leikkeleitä. Näin runsaan annoksen jälkeen ei tee ihan heti uudelleen mieli ilmakuivattua kinkkua, coppaa, salamia, mortadellaa tai muita makkaroita. Paikalliset ihmiset kerääntyvät hiljalleen kadun varteen juomaan aperitivojaan ja vaihtamaan kuulumisia. Myöhemmin illalla tarjolla olisi myös lämmintä ruokaa ja koska ravintolan televisiosta voi seurata tärkeimmät urheilutapahtumat, mutkattomasta Il Boccone del Restä voisi hyvinkin tulla kantapaikkani, jos asettuisin jostain syystä pidemmäksi ajaksi Saluzzoon.

Kiipeämme aperitivojen jälkeen rinnettä ylös ja päädymme Osteria Nuovi Mondaglin terassille. Palvelu on ystävällistä ja ruoka maukasta. Syödessään voi seurailla vanhojen asuintalojen ympäröimän pienen aukion rauhallista elämää.

Tällaisissa massaturismilta säästyneissä italialaiskaupungeissa on se hyvä puoli, että ravintolat ovat lähes poikkeuksetta hyviä. Syömme varsinaisen hääpäiväateriamme seuraavana iltana Le Quattro Stagioni d’Italiassa, jonne pääsee onneksi sisään ilman pöytävaraustakin. Sisäpihan terassilla on lämmin tunnelma. Muut asiakkaat vaikuttaisivat olevan suurina ryhminä saapuneita paikallisia. Naisporukka tilaa pizzat, liikemiehet vertailevat kännyköitään ja Maria ystävineen viettää riehakkaita syntymäpäiviä. Ruoassakaan ei ole valittamista. Aloitamme vitello tonnatolla ja jatkamme täydellisesti keitetyllä spagetilla eteenpäin. Aterian ohessa on myös mainio tilaisuus tutustua paikallisiin punaviineihin.

Saluzzo sopii mielestäni hyvin yhden yön pysähdyspaikaksi tai muutaman päivän tukikohdaksi retkiä varten. Kaiken oleellisen näkee rauhallisellakin tahdilla muutamassa tunnissa, joten nähtävyyksille ei tarvitse kiirehtiä. Vaikkei Saluzzo kuulukaan maan merkittävimpien nähtävyyksien joukkoon, se sopii mainiosti elämästä ja italialaisesta tunnelmasta nauttimiseen.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

Kommentit

  1. Noora | Kerran poistuin kotoa

    8.9.2017 at 17:52

    Ahaha, kuolen nauruun tuolle gigoloviiksiselle vankinukelle :DD Mutta se siitä, muuten postaus onkin täynnä aivan ihastuttavia asioita! Just nyt fanitan ihan täysillä Italian ja Ranskan pikkukyliä ja palan innosta päästä tutkimaan niitä enemmän. Tuollakin oli ihan täydellisen ihastuttavan oloista. Toiseksi mua kiinnostaisi panostaa jatkossa enemmän tuollaisiin mielenkiintoisiin majapaikkoihin. En ole valmis maksamaan (omalla mittapuullani) suuria summia mistään perushotellista, oli se kuinka laadukas tahansa. Mutta juuri vanhat linnat, luostarit, vankilat ja muut persoonalliset majoitukset ovat niitä, missä haluan jatkossa yöpyä enemmän. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      9.9.2017 at 11:05

      Luigi joutui lusimaan, mitähän pahaa lienee tehnyt 😀 Italiassa ja Ranskassa riittää loputtomasti kivoja pikkukyliä. Vaikka näemmä löysit Rivieralta upeita paikkoja, niin pelkästään siellä kyliä riittäisi monelle seuraavallekin matkalle. Tässä Saluzzossa on esimerkiksi Langhen pikkukyliin verrattuna se hyvä puoli, että sinne pääsee junallakin. Tuo on ihan totta, että persoonallisissa majapaikoissa on oma viehätyksensä. Perushotellit on ihan samanlaisia missä päin maailmaa tahansa, mutta kummituslinnoissa, luostareissa sun muissa vastaavissa pääsee elämään keskelle paikallista historiaa.

  2. Travelloverin Annika

    14.9.2017 at 19:28

    Jotenkin tämä on niin kliseisen stereotypinen italialainen kylä, ettei paremmasta väliä! Jos pitäisi luetella, mitä italialaisessa kylässä on, kaikki se epäilemättä olisi juuri täällä. Näyttää ja ilmeisesti myös maistuu herkulliselle. Nuo eurooppalaiset ruoka-ajat ovat minulle myös todella hankalat. Usein lämpimänä päivänä ei ole nälkä silloin, kun ravintolat ovat auki, ja kun ovat sulkeneet siestalle, on turha haaveilla kunnon lounaasta.

    • Mika / Lähtöportti

      17.9.2017 at 22:33

      Tuo meitäkin Saluzzossa huvitti, että se oli niin mahdottoman tyypillistä Italiaa kuin vain olla voi. Aina sanotaan että maassa maan tavalla, mutta kun itsellenikin varsinkin tuo ravintoloiden lounasaika loppuu yleensä liian aikaisin. Tällaisissa pienissä paikoissa ei ole edes niitä aukiolosäännöistä poikkeavia turistiravintoloita, joiden laatu on kenties heikko, mutta joissa saa vatsansa täyteen milloin vain.

  3. Miika & Gia | matkakuume.net

    14.9.2017 at 22:15

    Apua, mikä kaipaus iski Italiaan ihan just nyt heti! Muistuttaa jotenkin Sienan katuja ja kujia nuo. Ja ne kaikki maisemat, ne maisemat, voi Italia minkä teit. Ruoasta nyt puhumattakaan.

    Mutta kyllä, ruoka-ajat eivät mene meidänkään kanssa yksiin. Joskus ne aukeavat illasta myös niin myöhään, että haluaisi olla jo melkein nukkumassa, tai vähintäänkin omalla terassilla nauttimassa viiniä. Ja muutamankin kerran ollaan etsitty lounaspaikkaa ihan turhaan.

    Ihana paikka tämäkin kuitenkin, kirjoituksen perusteella! Parasta Italiassa on juuri eksyä mitä mahtavampiin pikku kyläpahasiin. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      17.9.2017 at 22:46

      Siena on ehdottomasti omia suosikkikaupunkejani ja varmasti Saluzzonkin kujissa on jotain samaa. Mitään Sienan Piazza del Campon veroista Saluzzosta ei sentään löydy. Mutta toisaalta juuri tuo, että eksyy tuntemattomiin kyläpahasiin ilman liiallisia odotuksia, on myös tosi hauskaa.

      Se noissa myöhäisissä ruoka-ajoissa tosiaan harmittaa, että välillä olisi kiva vaan viettää rentoa iltaa vaikka viinilasillisesta ja maisemasta nauttien, mutta sitä ei vaan ehdi tekemään ruoan jälkeen, jos syömään pääsee niin myöhään. Talonvuokrauksessa on se hyvä puoli, että voi kokkailla ihan mihin aikaan itseä huvittaa.

      Toivottavasti pääsette tekin pian Italiaan! Eihän se kaukana ole, jos Kroatian-matkalle kaipaa vähän lisäseikkailua 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.

Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

montemarcello_03


Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

montemarcello_02


Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta. 

montemarcello_07


Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

montemarcello_11


Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

montemarcello_12


Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

montemarcello_08


Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

montemarcello_13


Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

montemarcello_15


Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

montemarcello_09


Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä. 

montemarcello_06


Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

montemarcello_01


On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

montemarcello_10


Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

montemarcello_05


Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

montemarcello_04


Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.

Jatka lukemista

Italia

Päiväretki tornin juurelle Pisaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
  
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.

pisa_18


Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.

pisa_02


Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”

pisa_17


Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.

pisa_01


Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.

pisa_03


Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.

pisa_04


Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.

pisa_10


Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin. 

pisa_11


Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.

pisa_09


Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.

pisa_07


Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.

pisa_08


Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.

pisa_06


Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua. 

pisa_16


Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.

pisa_15


Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.  

pisa_14


Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.

pisa_13


Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja