Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 jätti synkän jälkensä maailmanhistoriaan. World Trade Centerin terrori-iskuissa sortuneiden kaksoistornien paikalla toimii nykyään museo, joka kertaa surulliset tapahtumat tarkasti ja koskettavasti.

Tuo syksyinen tiistai kuuluu niihin päiviin, jonka kulun muistan hyvin vielä vuosien jälkeenkin. Toimistolla Helsingin Lauttasaaressa oli meneillään tavallinen työpäivä, kun ympäri avokonttoria alkoi kuulua uskomattomia uutisia Amerikasta. Lentokone oli törmännyt World Trade Centerin ikonisiin kaksoistorneihin New Yorkissa. Aiheesta tuli lähetettyä tekstiviestejä kavereiden kanssa ja illalla katsoin avovaimon vieressä dramaattisia uutislähetyksiä kotisohvalla. Suuri määrä ihmisiä oli kuollut, tornit sortuneet ja koko maailma odotti henkeään pidätellen mitä tapahtuisi seuraavaksi.

Nykyään entisten kaksoistornien paikalla toimii päivämäärän mukaan nimetty 9/11-museo. Museovierailu ei kuulunut alun perin suunnitelmiimme, mutta päätämme onneksi valita sen viimeisen matkapäivämme ohjelmanumeroksi. Pääsyliput tähänkin nähtävyyteen täytyy varata etukäteen netistä. Lippuihin valittu sisäänkäyntiaika on melko tarkka, sillä ulkona päivystävä henkilökunta ei päästä vierailijoita sisään kovin paljoa etuajassa. Kun ovelle asti lopulta pääsee, sujuu kaikki turvatarkastusta myöten hyvin ripeästi.

Museo on kovin mielenkiintoinen ja meiltä kuluu sisällä helposti lähes kolme ja puoli tuntia. Erityisesti perheen yläkoululainen kiinnostuu aiheesta todella paljon, ja olisi voinut viihtyä museossa jopa pidempään. Toisaalta pikkusiskolle riittäisi lyhyempikin aika, koska hän ei vielä ymmärrä englanninkielistä sisältöä aivan yhtä sujuvasti. 

Museo on rakennettu sortuneiden kaksoistornien kohdalle, niiden paikalla nykyisin näkyvien vesialtaiden alapuolelle. Maanalaiset tilat ovat siis siellä, missä tornien perustukset ovat aikoinaan sijainneet. Nähtävillä on edelleen jonkin verran pilvenpiirtäjien alkuperäisiä rakenteita tai niiden jäänteitä. Tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat portaat, joita pitkin monet ihmiset pakenivat henkensä edestä turvaan. Esillä on myös muuta kookasta esineistöä, kuten katolla olleen antennin jäännökset.

Laajan aulamaisen tilan keskellä on sortuneista pilvenpiirtäjistä jäljelle jäänyt pylväs, jolla on suuri symbolinen arvo. Pylväs on täynnä erilaisia muistokirjoituksia sekä iskun uhrien kuvia. Nähtävillä on myös video, jossa tämä Last Column irrotetaan alkuperäiseltä paikaltaan ja viedään juhlasaatossa säilöön John F. Kennedyn lentokentälle. Videolla pylvästä käsitellään kunnioittavasti ja se näyttää rekan lavalla ikään kuin jättimäiseltä ruumisarkulta mustine suojakankaineen, Yhdysvaltain lippuineen ja kukkaseppeleineen. Pylväs oli viimeinen raivaustyömaalta pois viety esine ja se palautettiin tänne Manhattanille museon rakennusvaiheessa. 9/11-museo avattiin yleisölle toukokuussa 2014.

Museo jakautuu muutamaan eri osaan. Väljissä aulamaisissa tiloissa on edellä mainittua esineistöä ja siellä voi esimerkiksi kuunnella nauhoitteita ihmisten kokemuksista terrori-iskuun liittyen. Näytteillä on myös moottoripyöriä, jotka on koristeltu tapahtumien muistoksi. Valokuvaaminen on täällä sallittu, toisin kuin varsinaisessa päänäyttelyssä. Syyskuun 11. päivän tapahtumista kertova päänäyttely sijaitsee entisen Pohjoistornin paikalla hieman ahtaissa tiloissa, joissa valokuvauskielto varmasti helpottaa kaikkien vierailua.

Päänäyttelyn tilat ovat sen verran sokkeloiset, ettemme edes ymmärrä kokonaisuuden laajuutta ennen kuin olemme kulkeneet jonkin aikaa eteenpäin. Nähtävillä on yksityiskohtaista tietoa World Trade Centeristä ennen terrori-iskuja, tapahtumien aikana sekä niiden jälkeen. Syyskuun 11. päivästä kerrotaan todella yksityiskohtaisesti minuutti minuutilta ja tapahtumia kuvataan monesta eri näkökulmasta. Esillä on valtava määrä videomateriaalia, tekstejä, valokuvia sekä äänitallenteita esimerkiksi hätäkeskukseen tulleista puheluista.

Nähtävillä on raunioista löytyneitä jokapäiväisiä esineitä kengistä disketteihin, sanomalehtien etusivuja eri puolilta maailmaa, perheenjäsenistä jätettyjä katoamisilmoituksia, videotallenteita uutislähetyksistä sekä paljon muuta aiheeseen liittyvää. Esineiden liittäminen ihmisten nimiin, valokuviin ja elämäntarinoihin tekee museokokemuksesta hyvin koskettavan. Minusta traagisimpia valokuvia ovat ne, jotka esittävät palavista torneista väistämättömään kuolemaan hyppääviä ihmisiä.

Eri kulmauksissa käydään läpi neljän kaapatuiksi joutuneen lentokoneen tarinat. Kaikkiaan 19 terroristia kaappasi kaksi American Airlinesin ja kaksi United Airlinesin Yhdysvaltain sisäisellä lennolla ollutta konetta. Ensimmäinen niistä törmäsi World Trade Centerin Pohjoistorniin kello 8:46 ja toinen Etelätorniin kello 9:03 paikallista aikaa. Hieman myöhemmin kolmas lentokoneista ohjattiin Washingtonissa puolustusministeriö Pentagonin kylkeen. Neljännen koneen matkustajat onnistuivat nousemaan kapinaan ja estämään kaappareiden suunnitelmat, mutta kaikki mukana olleet kuolivat Pennsylvaniassa tapahtuneessa maahansyöksyssä. Tapahtumien etenemisen ohessa käydään läpi muun muassa puheluita, joita jotkut matkustajat saivat soitettua rakkailleen ennen kuolemaansa.

Etelätorni sortui kello 9:59 ja Pohjoistorni hieman myöhemmin 10:28. Pelastustoimet olivat monin tavoin haastavia, mutta selviytyneiden määrää voidaan pitää olosuhteisiin nähden suhteellisen korkeana. Jälkeenpäin on helppo sanoa että Etelätornin evakuointi olisi pitänyt aloittaa heti Pohjoistorniin tapahtuneen ensimmäisen iskun jälkeen, mutta kukaan ei tuossa vaiheessa osannut vielä odottaa toista lentokonetta. Tilanne ymmärrettiin lopullisesti terrori-iskuksi vasta toisen törmäyksen jälkeen. Kaikkiaan tapahtumissa kuoli lähes kolmetuhatta ihmistä.

Yksi näyttelyn osista kertoo iskujen taustasta, terroristijärjestö al-Qaidasta ja tapahtumien seurauksista. Terroristijärjestön tarkkoja ajatuksia on vaikea tietää tai tiivistää, mutta on selvää etteivät Yhdysvaltojen toimet Lähi-idän suunnalla olleet miellyttäneet. Presidentti George W. Bush julisti pian syyskuun 11. päivän jälkeen terrorismin vastaisen sodan, ja lentokenttien turvatarkastukset tiukentuivat kautta maailman. Yhdysvaltain armeija surmasi al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin vuonna 2011 Pakistanissa, mutta terrori-iskun seuraukset heijastuvat omalla tavallaan maailmantilanteeseen edelleen.

Museon avarammasta osasta löytyy pelastustöissä pahasti vaurioitunut paloauto. Tuhannet rohkeat pelastustyöntekijät saapuivat torneille auttamaan parhaansa mukaan, mutta valitettavasti tehtävissä menehtyi reilusti yli kolmesataa palokunnan jäsentä sekä monia poliiseja. Tornien romahdettua Manhattanin eteläosa peittyi myrkyllisten kaasujen ja harmaan pölyn alle. Valtava määrä ihmisiä altistui myrkyllisille aineille, minkä seurauksena tuhansia paikalla olleita on kuollut tapahtumia seuranneina vuosina erilaisiin sairauksiin, lähinnä syöpiin. Tuo uhriluku kasvaa edelleen.

Käymme vielä lopuksi Etelätornin paikalla sijaitsevassa museon siivessä, joka on omistettu syyskuun 11. päivänä kuolleille ihmisille. Nähtävillä on valokuvat kaikista terrori-iskun lähes kolmestatuhannesta välittömästä uhrista. Täältä löytyy myös tila, jossa kerrotaan menehtyneiden elämäntarinoita kuvien kera yksi kerrallaan lyhyinä esityksinä. Näitä tarinoita olisi tehnyt mieli jäädä kuulemaan pitkäksikin aikaa, mutta olemme jo sen verran väsyneitä ja nälkäisiä, että jatkamme pian kohti uloskäyntiä. Museon eri osiin voi tutustua haluamassaan järjestyksessä, joten on tavallaan sääli että päädyimme tänne vasta lopuksi. On hienoa, ettei museossa kerrota vain ihmisten kuolemasta, vaan myös siitä millaisen elämän he elivät.

Museo on todella vaikuttava ja hienosti toteutettu kokonaisuus. Traagista aihetta on käsitelty hienovaraisesti, mutta silti hyvin yksityiskohtaisesti, perusteellisesti ja informatiivisesti. Taustalla on havaittavissa amerikkalaista mahtipontisuutta, jossa kaikkia menehtyneitä sekä pelastustöihin osallistuneita pidetään suurina ja arvostettuina sankareina. Suosittelen 9/11-museota lämpimästi kaikille New Yorkissa vieraileville, sillä kohde yllätti meidät todella positiivisesti ja kuului lopulta aiheen synkkyydestä huolimatta matkan kohokohtiin.

Entisten kaksoistornien paikalla on nykyään kaksi suurta muistoallasta, joissa virtaa mieltä rauhoittava vesi. Altaiden reunoille on kaiverrettu kaikkien syyskuun 11. päivän iskuissa kuolleiden nimet. Muistoaltaat sijaitsevat puistossa, jonne on vapaa pääsy. Museon sisäänkäynti tapahtuu altaiden välissä olevan rakennuksen kautta.

Alueella kohoavat nyt uuden World Trade Centerin rakennukset. Niistä korkeimmassa toimiva One World Observatory on hieno näköalapaikka, josta kelpaa katsella kaupunkimaisemia. Kerroin näköalatasanteesta jo aiemmin jutussa New Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory.
   
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Unelmien lomamatka New Yorkiin.

Museosta löytyy lisätietoa virallisilta nettisivuilta osoitteesta 911memorial.org.

Vierailut näköalatasanteilla kuuluvat Manhattanin ikimuistoisiin elämyksiin. Huiman korkean pilvenpiirtäjän ulokkeella tasapainoileva Edge oli lokakuisen matkamme kolmas näköalapaikka ja viimeisen New Yorkissa viettämämme illan kohokohta.

Edge on modernin 30 Hudson Yards -pilvenpiirtäjän sadannessa kerroksessa toimiva näköalatasanne, joka valmistui koronapandemian kynnyksellä maaliskuussa 2020. Näköalapaikan erikoisuutena on sijainti suurella ulokemaisella parvekkeella, joka kurottaa tyhjän päälle noin 345 metrin korkeudessa. Edge mainostaa olevansa koko läntisen pallonpuoliskon korkeimmalla sijaitseva ulkoilmanäköalatasanne. New Yorkin näköalapaikoista One World Observatory on hieman korkeammalla, mutta siellä ei pääse ulkoilmaan.

Edge löytyy suoraan viihtyisän Hudson Yards -kauppakeskuksen yläpuolelta. Tasanteelle vievät hissit lähtevät kauppakeskuksen neljännestä kerroksesta. Pääsyliput kannattaa ostaa etukäteen Edgen nettisivuilta. Aikuisten lippujen hinnat lähtevät 40 dollarista, mutta vaihtelevat kellonajan mukaan ja esimerkiksi auringonlaskun aikaan on kalliimpaa. Päätämme hankkia vain hieman auringonlaskuajan lippuja arvokkaammat 60 dollarin tiketit, joihin ei ole määritelty sisäänpääsyaikaa lainkaan. Näin meidän ei tarvitse aikatauluttaa päiväämme etukäteen. Jenkkityyliin kaikkiin hintoihin tulevat tietenkin vielä verot ja palvelumaksut päälle. Paikan päällä pakollinen turvatarkastus sujuu ripeästi ja pääsemme käytännössä jonottamatta hissiin.

 
Hissi kulkee sadanteen kerrokseen alle minuutissa. Toisin kuin joillakin muilla näköalapaikoilla, täällä vierailijoille ei näytetä pakollisia esittelyvideoita, vaan pääsemme nopeasti suoraan huikeiden maisemien äärelle. Saavumme näköalatasanteelle sopivasti hieman ennen auringonlaskua. Päivän paras kirkkaus on jo hiipunut, mutta saamme ihailla taivaan punertumista, illan pimentymistä ja Manhattanin miljoonien valojen syttymistä.

Jokainen näköalapaikka tarjoaa aina hieman erilaiset maisemat kaupunkiin. Edgen sijainti Midtownin Hudson-joen puoleisella laidalla tarkoittaa hyviä näkymiä useampaankin suuntaan, mutta erityisesti juuri Midtowniin. Myös avoin näkymä kauas Manhattanin eteläkärkeen päin on hieno, vaikka Financial Districtin pilvenpiirtäjille onkin useamman kilometrin matka.

Osalle vieraista jo korkealla sijaitsevassa parvekkeessa on riittävästi jännitettävää, vaikkei paikan päällä edes kunnolla ymmärrä miten hurjalta uloke maasta katsottuna näyttää. Vierailusta voi tehdä entistä jännittävämmän kokeilemalla City Climb -nimistä elämystä. Siinä kiivetään aluksi jyrkät portaat pilvenpiirtäjän ulkoreunaa pitkin rakennuksen huipulle ja kurottaudutaan lopuksi roikkumaan turvavaljaiden varassa reunan yli. City Climbin hinta on noin kaksisataa dollaria.

 
Lievempää ja pääsylipun hintaan sisältyvää lisäjännitystä voi hakea kävelemällä parvekkeelta löytyvän lasilattian päällä. Olen kokeillut lasilattioita muutamissa muissakin korkeissa paikoissa, eikä tämä Edgen versio tuntunut itsestäni kovin ihmeelliseltä. On joka tapauksessa hauskaa katsella kaukana alapuolellamme näkyviä valoja sekä hitaasti mutta varmasti etenevää liikennettä.

 
Maisema on näyttävimmillään auringonlaskun aikaan ja pian sen jälkeen, jolloin parhaille katselupaikoille kertyy jonkin verran ruuhkaa. Esimerkiksi parvekkeen takaosassa oleva pieni katsomo täyttyy niin, ettei istumapaikkoja enää löydy. Toisaalta lokakuisena arki-iltana on sen verran rauhallista, että haluamalleen kuvauspaikalle lasiseinien viereen pääsee aina melko nopeasti. 

Parvekkeen reunoilla on perinteisten kaiteiden sijaan korkeat lasiseinät, jotka asettavat pienen haasteen valokuvausta ajatellen. Laseja onneksi puhdistetaan jopa vierailumme aikana, eivätkä ne aiheuta kovin pahoja heijastuksia.

On hauskaa bongailla tuttuja maamerkkejä eri puolilta kaupunkia. Madison Square Garden erottuu vain parin korttelin päässä, Times Squaren suunnalta kajastaa neonvalojen hohdetta ja ikonisten pilvenpiirtäjien helposti tunnistettavat huiput kurottavat kohti taivasta.

Edge hiljenee huomattavasti, kun auringonlaskusta on ehtinyt kulua jonkin verran aikaa. Moni on ajoittanut vierailunsa juuri auringonlaskuun, eikä maisema enää illan pimennyttyä muutu eri sävyiseksi. Manhattanin valomeri näyttää lumoavalta, ja sitä voisi jäädä tuijottamaan kuinka pitkäksi aikaa tahansa.

Käymme välillä sisätiloissa ja juhlistamme hienosti onnistuneen matkan viimeistä iltaa cocktaileilla, vaikka hinnassa hieman maisemalisää onkin. Staten Island Cherry on mukavan raikas juoma. Tarjolla on juomien lisäksi pientä purtavaa sekä tietenkin matkamuistoja.

Edgen yhteydestä löytyy sisätiloja kahdessa tasossa. Ylemmän kerroksen ravintolassa on vierailumme aikaan yksityistilaisuus, joten sinne emme pääse kurkkaamaan. Katselemme sadannen kerroksen sisätiloista käsin maisemia niihin suuntiin, joihin parveke ei yllä. Näitä ovat lähinnä pohjoinen sekä länsi, jossa kajastavat New Jerseyn valot.

Meiltä kuluu mahtavien maisemien äärellä varsin nopeasti reilut kaksi tuntia. Edge tuntuu hienolta elämykseltä, ja osa perheestämme nostaa sen New Yorkissa kokemiemme näköalapaikkojen ykköseksi.

Julkaisin jo aiemmin jutut tällä samalla matkalla käymistämme näköalatasanteista Top of the Rockista ja One World Observatorysta. Edge on niihin verrattuna sopivan erilainen ja ilman muuta käymisen arvoinen paikka. Valitsen silti edelleen omaksi suosikikseni perinteikkään Top of the Rockin, koska arvostan sen tarjoamia klassisia näkymiä ja pitkää historiaa. One World Observatory eroaa puolestaan sijaintinsa osalta oleellisesti Midtownin pilvenpiirtäjistä. Manhattanilla on näiden lisäksi kaksi kuuluisaa näköalatasannetta. Empire State Buildingissa olen käynyt aiemmalla matkalla ja Summit One Vanderbilt jää odottamaan tulevia vuosia.

 
Vierailu Edgen maisemissa on kätevää yhdistää sen juurelta löytyviin kohteisiin. Hudson Yardsin ostoskeskus miellyttää shoppailijoita ja sen edustalla voi ihmetellä metallinhohtoista Vessel-rakennelmaa. Vessel on 46 metriä korkea ja sen sisällä voi kiivetä eri tasoille portaita pitkin. Vierestä löytyy myös taidekeskus The Shed.

Uudistuvalta Hudson Yardsin alueelta voi jatkaa matkaa vaikkapa mukavaa High Line -kävelyreittiä pitkin Chelsean kaupunginosan halki Meatpacking Districtille. Lue myös juttuni High Line – New Yorkin paras kävelyreitti.