Espanja
Erilaisten alueiden Espanja
Espanja jakautuu 17 itsehallintoalueeseen, joista monilla on oma vahva identiteettinsä. Tutkin karttaa ja kävin läpi niin käymäni alueet kuin myös ne, jotka ovat toistaiseksi itselleni tuntemattomia.
Olen kirjoittanut aiemmin Italian 20 alueesta ja haaveestani käydä joskus niillä kaikilla. Tuo tavoite etenee hitaasti mutta varmasti. Olen viipynyt yön yli kymmenellä alueella ja kokonaan näkemättä on enää kuusi. Espanja ei herätä itsessäni Italian kaltaista intohimoa, mutta sielläkin on mukava matkustaa.
Satuin eräänä päivänä katselemaan Espanjan karttaa ja huomasin maan jakautuvan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen. En pidä itseäni Espanjan asiantuntijana, joten hämmästyin huomatessani, että olen vieraillut jo kahdeksalla itsehallintoalueella. Vanhimmat hieman haalistuneet muistot ovat vuosituhannen alusta ajalta, jolloin en vielä käyttänyt digikameraa. Tuorein matkakokemus on reilun vuoden takaa Andalusiasta. Uusia Espanjan-matkoja ei ole tällä hetkellä suunnitteilla, enkä halua asettaa minkäänlaisia tavoitteita maan kiertämiseen. Tuntui silti hauskalta listata alueet ja miettiä hetki, mitä Espanjan eri kolkilla voisi olla tarjottavanaan.
Italian tavoin Espanja on pirstaloitunut keskenään hyvin erilaisiksi alueiksi. Esimerkiksi Kataloniassa ja Baskimaassa useimmat asukkaat ovat ensisijaisesti katalaaneja tai baskeja, eivät espanjalaisia. Paikalliset kulttuurit, kielet ja perinteet ovat arvokkaita, mutta en osaa ottaa kantaa suuriin poliittisiin kysymyksiin, kuten vaikkapa Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin. Alla on joka tapauksessa nykyisen Espanjan 17 aluetta lyhyesti esiteltyinä.
Andalusia tuli tutuksi reilu vuosi sitten, kun vietimme siellä kaksi viikkoa. Erityisesti Granadan kaupunki teki harvinaisen syvän vaikutuksen. Viihdyin myös esimerkiksi Málagassa, Ronda sykähdytti ja Caminito del Reyn patikointireitti vasta ikimuistoinen olikin. Kiehtova Andalusia on todella paljon muutakin kuin monien tuntemat Aurinkorannikon turistikohteet.
Aragonialla on ylväs kuninkaallinen historia. Olen yöpynyt alueen suurimmassa kaupungissa Zaragozassa, joka sijaitsee sopivasti puolimatkassa Madridista Barcelonaan. Mieleen jäivät muun muassa herkulliset tapakset ja mahtavat kirkot.
Asturia tuo ensimmäisenä mieleeni kuivan siiderin, jonka paras mainosmies on ollut jalkapallotähti David Villa. Juuristaan ylpeä maalitykki on imitoinut tuuletuksissaan perinteistä tapaa, jonka mukaan juoma kaadetaan lasiin mahdollisimman korkealta.
Baleaarit ovat jääneet itseltäni toistaiseksi näkemättä. Saariryhmään kuuluvat Mallorca, Menorca, Ibiza ja Formentera tarjoavat mahdollisuuksia niin vauhdikkaaseen kuin rauhalliseenkin lomailuun. Mallorca on noussut parin vuosikymmenen tauon jälkeen taas trendikohteeksi, jonne voi lähteä vaikkapa patikoimaan. Myös pieni Menorca voisi olla mielenkiintoinen lomailupaikka.
Baskimaa vei lähestulkoon sydämeni puolitoista vuotta sitten, kun majailimme pari viikkoa mahtavissa maisemissa Getarian kylän lähistöllä. Viihdyin mainiosti niin San Sebastiánissa kuin Bilbaossakin, mutta Baskimaan kiehtova kulttuuri tuli vielä paremmin esille viehättävissä pikkukylissä. Mieleen jäivät niin suussasulavat pintxot kuin perinteikäs pelota-pelikin.
Cantabria on pienehkö alue Espanjan pohjoisrannikolla Baskimaasta länteen. Tämä seutu ei taida olla säiden puolesta houkuttelevinta Espanjaa, mutta maisemat lienevät näkemisen arvoisia, sillä esimerkiksi Picos de Europan kansallispuisto levittäytyy osittain Cantabrian puolelle.
Portugalin rajalta löytyvä Extremadura ei rehellisesti sanottuna herätä minkäänlaisia mielleyhtymiä. Siksi se varmasti olisikin oiva kohde ennakkoluulottomalle tutkimusmatkalle!
Espanjan luoteisnurkassa sijaitsevassa Galiciassa kiinnostaisivat merimaisemat. Kuolemanrannikko Costa de la Muerte on saanut nimensä petollisiin karikoihin haaksirikkoutuneista laivoista ja sitä on kehuttu yhdeksi maan sykähdyttävimmistä luonnonnähtävyyksistä.
Kanariansaarista olen käynyt Lanzarotella ja Teneriffalla. Tuliperäisestä Lanzarotesta jäivät päällimmäisinä mieleen Timanfayan kansallispuiston mustat laavamaisemat ja muut luonnonnähtävyydet sekä arkkitehti Cesar Manriquen työt. Teneriffa taas oli vehreämpi ja monipuolisempi, mutta sielläkin erityisesti luonto Teide-tulivuoresta lähtien teki suurimman vaikutuksen. Molemmat saaret ovat yllättäneet positiivisesti, sillä muutaman turistirysän ulkopuolelta löytyy varsin miellyttävä ympäristö ja paljon kiinnostavaa nähtävää.
Kastilia – La Mancha alkaa Madridin laitamilta ja jatkuu Andalusian rajoille saakka. Päiväretki Madridista Toledoon oli upea kokemus ja näyttävän linnoituskaupungin kujilla seikkailemista on helppo suositella muillekin. Jos vielä palaan Kastilia – La Manchaan, haluan käydä Consuegrassa ihailemassa Don Quijoten tarinoista tuttuja tuulimyllyjä.
Kastilia ja Léon on itsehallintoalueista pinta-alaltaan suurin. Salamancan kaupunki tuo mieleen kymmenen vuoden takaisen Talo Espanjassa tv-ohjelman, josta jääneen mielikuvan mukaan tuo seutu olisi Espanjaa aidoimmillaan. Toinen kiinnostava vierailukohde voisi olla historiallinen Segovia.
Katalonia on paljon muutakin kuin Barcelona, mutten ole kahdella matkallani edistynyt vielä miljoonakaupungin ulkopuolelle. Meren ja vuorten väliin rakennetussa kaupungissa on nähtävää ja koettavaa moneen makuun Antoni Gaudín arkkitehtuurista lähtien. Turistimäärät ovat viime vuosina nousseet huolestuttavan suuriksi, mutta toisaalta Carlos Ruiz Zafónin kirjojen lukeminen suorastaan vaatisi palaamaan Barcelonan hämyisille kaduille.
Espanjan pääkaupunki Madrid muodostaa oman itsehallintoalueensa. Olen käynyt Madridissa kerran ja se jäi mieleeni poikkeuksellisen viihtyisänä suurkaupunkina. Mielikuvieni Madrid on kuin jättimäinen kylä, jossa elämänmeno on rennompaa ja kiireettömämpää kuin muissa vastaavankokoisissa metropoleissa. Madridiin kannattaa lähteä erityisesti syömään ja nauttimaan elämästä muutenkin. Madridilaiset tunnettaan yön kissoina, jotka jaksavat juhlia vielä kauan muiden mentyä nukkumaan.
Pienellä Murcialla on kappale Välimeren rantaa Andalusian ja Valencian välissä. Murcian alueella kiinnostaisi erityisesti historiallinen Cartagena, joka on myös makean Cuarenta y Tres -liköörin kotikaupunki.
Navarra tunnetaan erityisesti Pamplonassa järjestettävästä San Fermínin festivaalista, jonka hengenvaarallinen härkäjuoksu ylittää vuosittain uutiskynnyksen ympäri maailman. Itse olen käväissyt kaupungissa pari kertaa seuraamassa jalkapalloseura Osasunan otteluita tiivistunnelmaisella El Sadarin stadionilla. Navarra kuuluu kulttuurillisesti Baskimaahan, jonka lippuja näkyykin alueella yleisesti.
La Rioja on väkiluvultaan Espanjan pienin itsehallintoalue. Se on tunnettu erityisesti punaviineistään, joten alue houkuttelee erityisesti viinitilavierailuista kiinnostuneita matkailijoita.
Valencia on paitsi Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, myös kolmeen maakuntaan jakautuva itsehallintoalue. Useampikin tuttuni on kehunut Valenciaa yhdeksi Espanjan mielenkiintoisimmista kaupungeista. Valencian alueen rannikolla sijaitsee Alicanten ja Benidormin kaltaisia tunnettuja lomakohteita.
Espanjasta tosiaan on moneksi. Mikä Espanjan alueista on suosikkisi ja mihin uuteen alueeseen haluaisit tutustua?
Vierailimme viime vuodenvaihteen Madridin-matkalla Almudenan katedraalissa, joka kuuluu kaupungin tärkeimpiin maamerkkeihin. Pitkään ja hartaasti rakennettu kirkko valmistui vasta vuonna 1993, ja sen kattotasanteelta on hienot näkymät ympäristöön.
Tutustumme jo matkan alkuvaiheessa melko perusteellisesti Madridin kuninkaalliseen palatsiin, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Palatsista on helppo siirtyä aivan naapurissa sijaitsevaan katedraaliin, joka on omistettu Madridin suojeluspyhimykselle Almudenan neitsyelle. Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi, mutta meitä kiinnostaa erityisesti kattotasanteen näköalapaikka. Sinne päästäkseen täytyy ostaa pääsylippu, jonka hinta on tätä kirjoittaessani noussut vierailumme jälkeen 8 euroon. Alennusryhmien liput maksavat edelleen 5 euroa.
Ostamme liput kuninkaallisen palatsin puoleiselta ovelta, jolle ei ole joulukuun viimeisenä tiistai-iltapäivänä jonoa. Lipun hintaan kuuluu näköalapaikan lisäksi katedraalin museo, jonka sisällä valokuvaaminen on kielletty. Olemme hetkeä aiemmin kolunneet läpi kuninkaallisen palatsin huoneita, joten emme jaksa tässä vaiheessa päivää perehtyä tämän museon uskonnollisiin esineisiin erityisen tarkasti. Parhaiten mieleen jäävät piispojen käyttämät seremoniavaatteet, joiden lisäksi näytteillä on esimerkiksi veistoksia, astioita sekä asiakirjoja. Suuntaamme melko pian portaikkoon, jota pitkin pääsemme näköalapaikalle ihailemaan Madridia.
Nautin maisemasta esimerkiksi etelään päin. Etualalla näkyvä tähtikuvio sijaitsee arabikulttuuria kunnioittavassa emiiri Mohamed I:n puistossa, jossa on säilynyt pätkä muinaista islamilaista kaupunginmuuria. Taustalla häämöttävät muun muassa Pyhän Franciscus Suuren kuninkaallisen basilikan tornit. Ilmassa on auringonpaisteesta huolimatta jonkin verran utuisuutta.
Näköalatasannetta koristavat apostolien patsaat. Kuvassa kaupunkia tähystää pyhiinvaeltajan vaatteisiin puettu apostoli Jaakob. Hänet tunnetaan täällä Espanjassa nimellä Santiago, ja moni on varmasti kuullut apostolin haudalle Santiago de Compostelaan johtavasta pyhiinvaellusreitistä.
Katolta on hyvät näkymät eri suuntiin. Katedraalin omat tornit peittävät maisemaa kuninkaalliselle palatsille, mutta tuonnekin päin voi katsella esteettömästi hieman alempana sijaitsevalta parvekkeelta. Katedraali haluttiin sovittaa mahdollisimman saumattomasti samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen palatsin kanssa, minkä vuoksi se on rakennettu hieman poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaan. Useimmiten katolisten kirkkojen alttari osoittaa itään päin.
Tätä kirkkoa rakennettiin pitkään ja hartaasti. Ensimmäisten suunnitelmien jalostuminen toteutuksen tasolle vei useamman vuosisadan, kunnes kuningas Alfonso XII määräsi työmiesten hihat heilumaan vuonna 1883. Matkan varrelle osuneet taloudelliset haasteet sekä esimerkiksi verinen sisällissota jarruttivat projektia, jonka päätteeksi paavi Johannes Paavali II pääsi vihkimään katedraalin käyttöön vasta kesällä 1993. Arkkitehdit ehtivät vuosikymmenten varrella vaihtua, ja niinpä ulkoa päin uusklassisen kirkon tyyli edustaakin sisätiloissa uusgoottilaisuutta.
Vaaleasävyinen kirkkosali on kaunis ja kooltaan vaikuttava. Istahdamme joksikin aikaa penkille lepäämään ja katselemaan erilaisia yksityiskohtia. Kuoriosaa koristaa puinen piispanistuin. Kiinnitämme huomiota myös värikkäisiin maalauksiin, joissa on yllättävänkin modernia ilmettä.
Muiden kirkkovieraiden toiminnasta päätellen katedraalin tärkein alttari löytyy sivulaivasta. Almudenan neitsyelle omistetun alttarin luo kiemurtelee huomattavan pitkä jono. Alttarilla käyminen nimenomaan näin joulunaikaan on paikallinen perinne, jolla halutaan osoittaa kunnioitusta Madridin suojeluspyhimykselle.
Kiertelemme vielä katselemassa katedraalin hienoja sivukappeleita ja erilaisia patsaita. Kuvassa näkyy Santa María de la Cabeza, jonka puoliso San Isidro Labrador on Almudenan neitsyen ohella Madridin toinen suojeluspyhimys.
Katedraalia on mukava ihailla kaikessa rauhassa. Uusgoottilaiset holvikaaret ja massiiviset pylväät luovat kirkon päälaivaan majesteettista tunnelmaa. Taustalla näkyvät kookkaat urut. Suunnistamme vähitellen kohti ulko-ovea, joten vaikuttavaksi mainittu krypta jää meiltä tällä vierailulla näkemättä.
Huomaamme poistuessamme katedraalin oveen tehdyt taidokkaat veistokset. Kuningas Juan Carlos I:n ja kuningatar Sofían hahmot ovat helposti tunnistettavia. Heidän poikansa, Espanjan nykyinen kuningas Felipe VI, vihittiin morsiamensa Letizian kanssa avioliittoon tässä katedraalissa toukokuussa 2004.
Seimiasetelmat kuuluvat oleellisesti espanjalaiseen jouluun. Niitä on nähtävillä ympäri kaupunkia, ja totta kai myös katedraalilla on omansa sekä sisätiloissa että oven ulkopuolella ohikulkijoiden nähtävänä. Kun seimetkin on nähty, voimme jatkaa hyvillä mielin kierrostamme kohti seuraavia nähtävyyksiä.
Lisätietoa löytyy katedraalin omilta nettisivuilta.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Vuonna 2023 avattu Galería de las Colecciones Reales on mielenkiintoinen lisäys Madridin museoiden joukkoon. Kuninkaallisen palatsin vieressä sijaitsevissa moderneissa tiloissa voi tutustua Espanjan mahtipontiseen historiaan taiteen ja erilaisten arvoesineiden kautta.
Madrid on museoiden ystäville antoisa kaupunki, joka tunnetaan erityisesti Pradon, Reina Sofían ja Thyssen-Bornemiszan taideaarteista. Kesäkuussa 2023 avautunut Galería de las Colecciones Reales tuo kaupungin tarjontaan mielenkiintoisen lisän esittelemällä nimensä mukaisesti Espanjan kuningashuoneen omistamia arvoesineitä.
Kuulen tästä museosta ensi kertaa, kun olen hankkimassa pääsylippuja kuninkaalliseen palatsiin. Tarjolla on yhdistelmälippu, jolla pääsee palatsin lisäksi tutustumaan myös Galería de las Colecciones Realesiin. Tarjous on hyvä, sillä palatsilipun päälle tulee tämän hetken hinnoilla vain kuusi euroa lisää hintaa. Galería de las Colecciones Reales sijaitsee aivan palatsin naapurissa ja museolippu on voimassa viikon verran palatsivierailun ajankohdasta eteen tai taakse päin.
Astumme sisään Almudenan katedraalin vieressä olevasta ovesta. Galería de las Colecciones Realesin tiloissa on ainakin oman vierailumme aikaan miellyttävän väljää, mikä tuntuu tervetulleelta vaihtelulta kuninkaallisen palatsin ja Pradon pienten ruuhkien jälkeen.
Museon rakenne on hyvin selkeä. Ylin kolmesta näyttelykerroksesta keskittyy Habsburgien aikaan, joka ajoittuu Espanjan historiassa vuosiin 1516–1700. Tähän kerrokseen kuuluu myös huone, jossa pyörivä videoesitys kertoo tehokkaan tiivistetysti kuninkaallisen palatsin sekä sen ympärille kasvaneen Madridin kaupungin historiasta. Ikkunan takaa voi katsella museon rakentamisen yhteydessä löytyneitä maurien rakentaman muurin jäänteitä.
Museosta löytyy paljon arvokkaita seinävaatteita, tauluja ja erilaisia historiallisia esineitä. Kookkaimpia ovat kuninkaallisten käyttämät vaunut. Kuvassa näkyvät mustat vaunut ovat peräisin 1670-luvulta, jolloin niillä ajeli Espanjan sijaishallitsijana toiminut kuningatar Maria Anna.
Viimeinen Habsburg-sukuinen Espanjan kuningas oli Maria Annan poika Kaarle II, joka kuoli lapsettomana marraskuussa 1700. Syttyi lähes maailmansodan mittoihin levinnyt pitkä perimyssota, jonka päätteeksi kruunun sai kuin saikin Kaarle II -vainaan suosikki Filip V. Filip V oli Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n pojanpoika ja hänestä tuli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija, mutta tiukat rauhanehdot estivät Espanjan ja Ranskan yhteisen imperiumin.
Museon keskimmäinen kerros keskittyy Bourbonien valtakauteen, josta jatketaan kohti nykypäivää ja kerrotaan hieman kokoelmaa ylläpitävän Patrimonio Nacionalin tekemästä työstä. Näyttely esittelee arvoesineiden kautta eri aikakausien hallitsijoiden henkilökohtaista makua ja Espanjan kuningashuoneen historiaa. Itseäni kiinnostavat esimerkiksi vanhat koristeelliset kellot.
Galería de las Colecciones Realesin suunnitteluvaiheessa syntyi jonkinlaista kiistaa siitä, pitäisikö joitakin maalauksia siirtää perinteikkäästä Pradosta tähän uuteen museoon. Riidat saatiin sovittua, ja nytkin Galería de las Colecciones Realesissa on muutama Pradosta lainattu teos. Matkaohjelmaamme on kuulunut jonkin verran taidetta, joten on mukavaa ihailla vielä näin reissun lopuksi muutamia maalauksia. Omaan mieleeni ovat esimerkiksi yllä näkyvät Luis Paret y Alcázarin taulut. Museossa tulee vastaan useampia Francisco de Goyan teoksia ja vaikutun arvostetun mestarin monipuolisuudesta viimeistään hänen suunnittelemiensa gobeliinien äärellä.
Alimmassa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Oman vierailumme aikaan esillä on kuningatar Victoria Eugenialle omistettu näyttely, joka jatkuu 5.4.2026 asti. Näyttelyssä käydään läpi Victoria Eugenian lapsuutta Englannin hovissa, henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita, avioliittoa Espanjan Alfonso XIII:n kanssa sekä merkitystä Espanjan kuningattaren roolin uudistajana. Victoria Eugenia vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta hahmolta, mutta emme rehellisesti sanottuna jaksa enää tässä vaiheessa keskittyä museon yksityiskohtiin.
Myös toinen tällä hetkellä esillä oleva vaihtuva näyttely jatkuu 5.4.2026 saakka. Pieni näyttely esittelee kuningashuoneen lasten leluja eri aikakausilta, joten aihe on varsin kiehtova.
Galería de las Colecciones Reales on mielestäni hyvä kokonaisuus. Museo tarjoaa paljon nähtävää, muttei kuitenkaan ole läkähdyttävän laaja. Meiltä kuluu avarissa tiloissa vajaat kaksi ja puoli tuntia, joiden aikana ehdimme tutustua pysyviin näyttelyihin hyvin. Kuten mainittua, vaihtuvat näyttelyt tuli kuitenkin käveltyä läpi hyvin pikaisesti.
En laskisi Galería de las Colecciones Realesia aivan Madridin tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta jos arvokkaat esineet ja kuninkaallinen historia kiinnostavat, voi tätä museota ehdottomasti suositella.
Lue myös koko reissustamme kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Museosta löytyy paljon lisätietoa virallisilta nettisivuilta galeriadelascoleccionesreales.es.
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
21.12.2017 at 22:48
Mielenkiintoinen postaus. Kuvittelin itse reissanneeni Espanjaa paljonkin pohjoisesta etelään, mutta vasta seitsemän aluetta listasta tullut käytyä. Hassua muuten, että mainitsit tuon Cartagenan. Kuuluu nimittäin mulla siihen listaan, että olisi hyvinkin voinut jäädä väliin. Sen sijaan pala sydäntä on jäänyt Katalonian pohjoisosiin, Valenciaan, Sevillaan, Granadaan ja nyt viimeksi Córdobaan.
Mika / Lähtöportti
22.12.2017 at 23:26
Kiitos Annemaria! Itse taas oikeastaan kuvittelin käyneeni viidellä alueella, mutta niiden lisäksi Aragonia, Kastilia – La Mancha ja Navarra ovat tulleet tavallaan kaupan päälle. Olin kerran Peter Nymanin luennolla kuuntelemassa tarinoita hänen Espanja-telkkarisarjansa kuvauksista, ja hänelle Cartagena taisi olla suurin piirtein suosikkikaupunki koko Espanjassa. Mukava kuulla omat Espanja-suosikkisi! Jaan tosiaan innostuksesi Granadaan ja uskon että pitäisin Córdobasta itsekin. Myös muut mainitsemasi paikat kiinnostavat!
Katja/historiadeviajes
22.12.2017 at 7:58
Todella mielenkiintoinen aihe! 9 näistä on näköjään tullut käytyä. Se on jännä kun tavallaan näitä alueita ei ajattele, mutta kutenkin ihan tavallisessa elämässä ne monessa tapaa loistaa hyvin vahvasti. Madridin kunta on toki tullut tutuimmaksi itselleni, samoin tunnen, että Andalusia alkaa olla melko hyvin merkitetty. Suosikit on nuo kaksi samaa aluetta
Extremaduraan on jäänyt kauhea himo päästä. Buukkasin sinne reissun viime keväänä mutta se peruttiin espanjan tyyliin vain 2 päivää ennen. Kauniita linnoituskaupunkeja löytyy alueelta. Ja pohjoinen ♥ sinne pitäis päästä säästä huolimatta
Mika / Lähtöportti
22.12.2017 at 23:33
Kiitos Katja! Sulla onkin ollut tänä vuonna mahdollisuus tutustua Madridiin perusteellisesti ja tunnet varmasti monet muutkin käymäsi alueet tosi hyvin. Mielenkiintoista, että juuri tuo itselleni täysin mystinen Extremadura on haaveissasi. Toivottavasti pääset sinne pian, lukisin mielelläni kokemuksia sieltä. Pohjoinen on kiinnostava, Baskimaa oli mahtava ja varmasti muillakin pohjoisen alueilla olisi paljon tarjottavaa.
Sari – CampaSimpukka
23.12.2017 at 11:58
Minä olin kävelemässä camino francesin viime vuonna ja pidin todella paljon pohjoisesta Espanjasta. Tänä vuonna olimme eteläisessä osassa ja rannikko ei miellyttänyt niin paljon, mutta hienoja sisämaan kaupunkeja löytyi runsain mitoin!
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:11
Caminon käveleminen on kunnioitettava saavutus! Vaellus Santiago de Compostelaan on aina kiehtonut, vaikken ole sitä koskaan tosissani suunnitellut. Yhden pienen pätkän Camino del Nortea kävelin Baskimaassa, kun huomasimme reitin kulkevan käytännössä vuokratalon takapihalta. Vaeltaen hitaasti etenemällä saa varmasti hyvän käsityksen reitin varrelle jäävistä seuduista. Uskon että minäkin pitäisin Baskimaan lisäksi muistakin pohjoisen osista.
Kirsi
24.12.2017 at 23:42
Mallorca yllätti minut positiivisesti pari viikkoa sitten, liikuimme tosinvain Palman kaupungissa, mutta voisin mennä uudestan vuorilla ja sisämaassa käymään.
Kirsi
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:14
Mukava kuulla hyviä kokemuksia Mallorcalta, moni muukin on sitä kehunut! Ehkäpä vielä joskus lähden sinne itsekin sopivan tilaisuuden tullen.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
25.12.2017 at 12:53
Olipa hyvä ja tiivis esittely Espanjan alueista! Minua alkoi heti kiinnostaa nuo oudomman kuuloiset alueet, etenkin Aragonia ja sen kuninkaallinen historia. Ja tietenkin tuntematon Extremadura.
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:18
Kiitos Heli! Noissa oudommilta kuulostavissa alueissa on jotain kiehtovaa, pääsisi ikään kuin tutkimusmatkalle tutulta kuulostavaan maahan. Aragonian suuruuden päivistä on jo aikaa, mutta joskus sen kuninkaat ovat hallinneet myös nykyiseen Italiaan kuuluvia alueita, kuten Napolia, Sisiliaa ja Sardiniaa.
Pirkko / Meriharakka
25.12.2017 at 13:26
Ehkä puolella noista on tullut käytyä ja ehkä vielä Gijon Asturiassa voisi olla seuraava kohde.
Unohtuiko Sinulta muuten Ranskan ympäröimä Llivia 🙂 ?
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:26
Gijoniin ja muuallekin Asturiaan voisi varmasti tehdä hyvän matkan. Llivia ei unohtunut, en vain yksinkertaisesti tiennyt sen olemassaolosta tätä ennen 🙂 Llivialla näyttäisi olevan hyvinkin mielenkiintoinen historia, mutta se kuuluu Kataloniaan, vaikka ekslaavi onkin.
Anna | Tämä matka -blogi
26.12.2017 at 20:40
Itselläni on Andalusiasta pelkästää kirjoitettuja postauksia jo seitsemän. Vierailtu siellä on on varmaan kymmenisen kertaa ja helmikuulla mennään taas.
Baleaarit ja Baskimaa on koluttu.
Extremadura on siis ihan superhypermahtava. Mene heti käymään siellä 🙂
Kanariansaaret, Kastilia ja Léon, Katalonia, Madrid, Murcia, La Rioja ja Valencia. Check!
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:49
Hyvin olet Espanjaa kiertänyt ja maata oppii varmasti monilla matkoilla tuntemaan, vaikkei ihan jokaiseen eri kolkkaan menisikään.
Kiitos vinkistä, ei kai se auta muuta kuin mennä Extremaduraan! 😀
Suunnaton
27.12.2017 at 1:01
Piti ihan kaivaa Espanjan kartta esiin ja laskea, kuinka monella itsehallintoalueella olen itse käynyt. Lukemaksi tuli 10, joiden lisäksi on tullut ajettua muutaman läpi. Oma lempparini on ehdottomasti Valencia. Menetin sydämeni tuolle kauniille kaupungille siellä asuessani. Itse kaupunki on ihan mahtava yhdistelmä historiallista kaupunkia, modernia arkkitehtuuria, rantaa, fiestoja ja valencialaista paellaa. Lisäksi lähialueilta löytyy hauskoja ja massiivisia kyläjuhlia sekä luontoa ja historiallisia linnoja. Suosittelen sitä lämpimästi!
Valencian lisäksi Espanjan parhaimmistoon kuuluu kaunis Segovian kaupunki, omalaatuinen Baskimaa karuine merenrantoineen (etenkin Bilbao ja sen Guggenheim-museo) sekä Córdoba ja muu Andalusia. Tuo kuvailusi Madridista sai aikaan ahaa-elämyksen. Tosiaan, vaikka Madrid on valtava kaupunki, on siellä melko leppoisa ja kiireetön tunnelma.
Mika / Lähtöportti
28.12.2017 at 0:04
Valencia kyllä kiinnostaa, se kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja monipuoliselta kaupungilta. Jollain lailla, kun Madridissa ja Barcelonassa on jo käynyt, niin juuri Valencian tai miksei Sevillankin kaltaiset kaupungit kiehtovat tosi paljon. Baskimaasta tykkäsin paljon ja Guggenheim-museokin oli kieltämättä elämys. Guggenheimin rakennus on upea ja vaikkei kaikki sisältä löytynyt taide ihan uponnutkaan, niin ajattelemisen aihetta ainakin sain 🙂 Koska tykkäsin Granadan maurilaisesta historiasta, niin uskon että Córdobakin tekisi vaikutuksen. Madridin voi varmasti kokea monella tavalla, mutta ahdistavampiakin suurkaupunkeja tosiaan varmasti löytyy 🙂
Martina
27.12.2017 at 12:36
Tämä olikin mielenkiintoinen juttu. Kuten tiedät, olen perehtynyt Italian alueisiin, mutten ollut koskaan tullut ajatelleeksi espanjalaisia alueita ja sitä miten erilaisia nekin ovat keskenään. Olen tainnut käydä Espanjan alueista vain kolmessa, mutta kiinnostaisi kyllä tutustua niihin enemmänkin. Toisaalta tässä ollaan taas saman ongelman ääressä kuin aina matkakohteita miettiessä: Tekisi mieli mennä aina Italiaan, sillä muiden maiden koluaminen vie aina aikaa pois lempimaaltani. Toisaalta lähes kaikki matkailu kiinnostaa, joten enköhän minä näitä Espanjan alueitakin tutki vielä lisää. 🙂
Mika / Lähtöportti
28.12.2017 at 0:49
Italiassa ja Espanjassa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta jostain syystä vain toinen niistä on vienyt sydämen täysin 😀 Joskus ajattelin Espanjasta puuttuvan karismaa, mutta Granadan ja Baskimaan jälkeen en voi enää vedota siihenkään. Joku selittämätön syy siinä silti on, että Italia on aina läheisempi, mutta ei Espanjakaan hullumpi matkakohde ole.
Tuo on ikuinen ongelma, että haluaisi palata suosikkimaihin ja sitten toisaalta nähdä uutta. Molempi parempi, jos vaan suinkin olisi mahdollista reissata tarpeeksi 😀
Emma
27.12.2017 at 12:40
Tää oli mielenkiintoinen juttu, itsekin olen oikeastaan tajunnut Espanjan alueiden erikoispiirteet vasta hiljattain. Zaragozassa kävin syksyllä ja ihastuin, mutta vielä en ole ehtinyt siitä blogiin kirjoitella. Baleaarit taas on haaveissa ensi kesäksi!
Mika / Lähtöportti
28.12.2017 at 0:55
Huomasinkin, että kävit syksyllä Zaragozassa. Mullekin jäi Zaragozasta hyviä muistoja ja voisin kuvitella, että hieman vastaavia kaupunkeja löytyisi muualtakin Espanjasta. Baleaarit kuulostaa hyvältä, toivottavasti reissusi toteutuu!
Kohteena maailma / Rami
29.12.2017 at 9:35
Itseä kiinnostaisi ensisijaisesti Baskimaa. Luulin, että olisin käynyt jo useammalla alueella, mutta käsittääkseni luku oli viisi. Kymmenkunta kertaa olen Espanjassa käynyt, mutta näköjään ”liikaa” samoilla alueilla.
Oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen postaus ja Espanja alkoi kiinnostamaan taas enemmän.
Mika / Lähtöportti
29.12.2017 at 16:32
Lämmin suositus Baskimaalle! Sieltä löytyy kaikkea, on hyvää ruokaa ja juomaa, huikeita maisemia, historiaa ja omaperäistä tunnelmaa. Espanjaa voi varmasti olla tuttu, vaikkei kaikkia alueita olisikaan kiertänyt. Itsellänikin on ollut oikeastaan viisi aluetta matkakohteina ja loput tulleet vähän kuin vahingossa pikaisesti kaupan päälle. Melkein kadun tämän kirjoittamista, kun oli ihan muita suunnitelmia kuin Espanja, mutta nyt alkoi tehdä itsellänikin mieli Espanjaa kiertämään 😀
Travelloverin Annika
29.12.2017 at 23:00
Terkkuja Baskimaasta, tarkemmin Álavan maakunnasta, Rioja-viinien kehdosta. Minulla on sama tilanne kuin sinulla, että Italia on muodostunut Etelä-Eurooppa-suosikiksi. Joskus tein postauksen sen maakunnista, ja aika monissa olin käynyt. Espanjan kanssa on toisin. Kanariansaaret, Baleaarit, Katalonia ja Madrid tähän mennessä. Ehkä ajelen rannikkoa Santanderiin asti, joka on Cantabrian puolella. Pari päivää ensi viikosta kun on vielä auki. Jotenkin vasta täällä Espanja on enemmän alkanut kiehtoa.
Mika / Lähtöportti
30.12.2017 at 12:10
Espanjalla on erilaiset puolensa ja itsekin löysin juuri Baskimaasta sellaista kiehtovuutta ja karismaa, jota oli Espanjaan liittyvistä mielikuvistani puuttunut. Álavassa tuli käytyä Vitoria-Gasteizissa, tykkäsin kaupungin tunnelmasta tosi paljon, vaikkei suoranaisia maailmanluokan nähtävyyksiä ollutkaan. Baskimaan lisäksi Granadan kaupunki Andalusiassa on ollut Espanjassa sellainen paikka, joka on todella sykähdyttänyt. Mukavaa matkan jatkoa! 🙂