Suomi
Hiihtolomaelämyksiä Sallassa
Helmikuun puolitoista viimeistä viikkoa kuluivat mukavasti Itä-Lapissa. Keskityimme Sallan kauniissa maisemissa erityisesti hiihtämiseen, mutta ehdimme kokea monia muitakin elämyksiä.
Pieni ja sympaattinen Salla vastasi toiveitamme erinomaisesti, sillä saimme nauttia aidosta Lapin tunnelmasta puhtaan luonnon keskellä. Sallaa on helppo suositella muillekin, jotka nauttivat kauniista luonnosta, eivätkä kaipaa hälinää ympärilleen.

Aiemmissa Lapin-kohteissamme olen nauttinut erityisesti Ylläksen monipuolisista lomanviettopuitteista, Saariselän erämaatunnelmasta sekä Pyhän kätevästä sijainnista. Näihin verrattuna Sallan puitteet jäävät toki Ylläksestä jälkeen, mutta ovat silti riittävät. Saariselän erämaatunnelma pysyy edelleen sydämessäni ykkösenä, mutta Sallassakin riittää kaunista luontoa, ihmisiä on vähemmän ja hiljaisuus tekee suuren vaikutuksen. Kulkuyhteyksien kannalta Salla on aivan yhtä kätevä kuin Pyhäkin. Plussia ja miinuksia laskiessa alkaa tuntua siltä, että Salla on omaan makuuni jopa paras toistaiseksi kokemani Lapin-kohde. Alla matkamme parhaat elämykset.

HÄIKÄISEVÄ AURINGONLASKU RUUHITUNTURILLA
Takana on jo pitkä hiihtotaival, kun saavun Ruuhitunturin ylärinteille ja lähden viimeiseen nousuun kohti huippua. Kun pysähdyn ja käännyn katsomaan maisemaa taaksepäin, on näkymä niin hieno, että alkaa melkein naurattaa. Ympärillä kohoaa tykkylumipuiden muodostama satumaailma, jonka taustalla avara näkymä jatkuu silmänkantamattomiin. Samalla laskeva aurinko saa taivaan hohtamaan kullankeltaisena. Eihän näissä maisemissa ole enää mitään järkeä!

Saavun Ruuhitunturin huipulla kohoavalle näkötornille ja kapuan vaivalloisesti sen jäätyneitä portaita pitkin ylätasanteelle. Hyytävä viima paleltaa sormia välittömästi, kun kaivan kameran esille. Mutta täytyyhän tämä ihmeellisyys ikuistaa! Paikalla on muutama moottorikelkoilla saapunut kulkija, mutta heidän poistuessaan jään tunturin laelle yksin.

Aurinko painuu entistä alemmas, jolloin taivas saa eri suunnissa entistä mielikuvituksellisempia värejä. Turkoosin, violetin, oranssin ja vaaleanpunaisen pehmeät sävyt häivähtelevät näkyvissä, kunnes taivas alkaa tummua. Silloin minunkin on jo aika laittaa taas sukset jalkaan ja aloittaa pitkä lasku alas tunturilta kohti vuokramökin lämpöä.
Tämäkin talvilomamme rakentuu lähinnä maastohiihdon ympärille. Sallan laduilla ei ole Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla ruuhkaa. Hiihtokeskuksen lähistöllä näkyy jonkin verran sivakoijia, mutta syrjemmällä saa useimmiten hiihdellä ihan omassa rauhassaan. Latujen ilmapiiri on muutenkin rauhallinen, sillä suuri osa hiihtäjistä on maltillista vauhtia eteneviä retkeilijöitä tai lapsiperheitä. Nautin luonnon hiljaisuudesta ja sopivasti mäkiä tarjoavista latuprofiileista.

Sallasta löytyy useampia itseäni miellyttäviä 20–30 kilometrin lenkkivaihtoehtoja, mutta perheen kannalta olisimme toivoneet helppoa vaikkapa noin viiden kilometrin mittaista rengasreittiä. Parasta oli kuitenkin päästä suoraan mökin pihalta suksille, joten edestakaisin suuntaan tai toiseen hiihtäminenkin kelpasi tytöille hyvin. Itse ehdin hiihdellä matkan aikana noin 150 kilometriä ja tutustuin paikalliseen latuverkostoon melko kattavasti. Voit lukea Sallan laduista lisää jutustani Hiihtokokemuksia Sallassa.
Kuuden koiran valjakko juoksee innokkaasti halki lumisen maiseman. Seison niiden takana kelkan jalaksilla ja nautin vauhdista, kun kiidämme pakkasenpuremassa metsässä eteenpäin. Koiravaljakon ohjaaminen onnistuu ensikertalaiselta niinkin hyvin, että pystyn napsimaan toisella kädellä valokuvia muistoksi. Molempien käsien yhtäaikainen irrottaminen kävisi kuitenkin turmioksi, sillä silloin putoaisin auttamatta kyydistä ja vahvat huskyt vetäisivät kelkan sekä kyydissä istuvat lapset omille teilleen.

Huskysafari on mukava elämys, jonka pääosassa ovat tietenkin koirat. Sallan Poropuiston pihalla oli melkoinen meteli, kun kymmenet huskyt odottelivat haukahdellen retkelle lähtöä. Takaisin palattuamme ne rauhoittuvat ja ottavat mielellään rapsutuksia vastaan. Jyskyä ja Tappia silitellessä alkaa tuntua jo siltä, että haluaisin huskyretkelle toistekin. Sallan Poropuiston tarjonnassa on koiravaljakkojen lisäksi tietenkin myös pororetkiä. Lue lisää jutustani Huskysafarilla Sallassa.
Seison kauniin harjun päällä ja ihailen kauas itään jatkuvaa maisemaa. Jäätyneen Onkamojärven takana siintävät vanhan Sallan tunturit, jotka jäivät sodan jälkeen itärajan taakse. Oksakaan ei värähdä tyynessä säässä ja kirpeän pakkaspäivän hiljaisuuden rikkoo vain lintujen kirkasääninen laulu. Auringonsäteet hohtavat helmikuisella hangella ja kaukaisia tuntureita on helppo jäädä ihailemaan pitkäksikin aikaa.

Onkamon näköalapaikka sijaitsee melko syrjässä, mutta sinne löytää syöttämällä navigaattoriin osoitteen Aholantie 1. Auton voi jättää soramontun reunalla olevalle pienelle pysäköintipaikalle. Opastekyltit saattavat olla lumen peitossa, mutta harjun päälle johtaa jyrkähkö polku. Pian vastaan tulevalla parhaalla näköalapaikalla on yksi puupöytä penkkeineen. Harju jatkuu tästä vielä kauemmas ja puiden välistä avautuu siellä täällä mukavia maisemia.

Onkamon lisäksi toinen pysähtymisen arvoinen maisemapaikka on Kaunisharjulla Sallan ja Rukan välisen päätien varrella. Täällä on myös puinen katos revontulien ja muiden luonnonilmiöiden havainnointia varten. Maisema ei yllä yhtä kauas kuin Onkamossa, mutta on toki kirkkaana päivänä kaunis.

MAISEMAT LASKETTELURINTEEN HUIPULTA
Sallan hiihtokeskuksesta löytyy yhteensä 15 rinnettä, joista pisimmälle kertyy mittaa 1300 metriä. Vaikka en itse laskettelekaan, haluan silti päästä nauttimaan tunturin huipulta avautuvista maisemista. Rinteet sijaitsevat pienemmän Sallatunturin huipulla, jonne pääsee hiihtohissien lisäksi jalkaisin. Kävelyreitille kertyy mittaa vajaat kaksi kilometriä suuntaansa. Taival ei ole varsinainen luontoelämys, sillä valtaosa merkitystä talvikävelyreitistä taitetaan laskettelurinteiden reunoja pitkin. Kiipeäminen on silti vaivan arvoista, sillä maisema tunturin eri puolille on upea.

Harmittelen huipulla sään pilvisyyttä, vaikka aurinko hieman Ruuhitunturin takaa pilkahtaakin. Kymmenestä Sallan-päivästämme vain kaksi on lopulta kirkkaita, ja niistäkin toinen vasta lähtöpäivä, jolloin harrastusvälineet on jo pakattu autoon. Maisema tunturin huipulta on joka tapauksessa lumoava. Täällä voi aistia Lapin avaruutta, joka jää Sallan metsäisissä maastoissa helposti muuten huomaamatta. Viereisen suuremman Sallatunturin huipulle johtaisi lumikenkäreitti, joka jää tällä reissulla kokeilematta. Hiihtokeskuksesta voisi vuokrata lumikenkien lisäksi esimerkiksi fatbikeja sekä moottorikelkkoja, ja rinteiden alla toimii myös Holiday Clubin kylpylä.
Vaikka laskettelusukset ja lumilaudat ovatkin meille vieraita, kuuluvat pulkkamäet talvisten matkojemme vakiokohteisiin. Sallan hiihtokeskuksen pulkkamäki sijaitsee eturinteiden reunassa ja sen naapurissa on pienten lasten lasketteluharjoitteluun tarkoitettu alue maksullisine mattohisseineen. Pulkkamäkeen kiivetään perinteiseen tapaan omin jaloin ja alas tullaan sopivan kovaa vauhtia. Mäen jyrkkä yläosa tarjoaa hyvän lähtönopeuden ja loivassa alaosassa on runsaasti tilaa laskea niin pitkälle kuin vauhtia riittää. Kävimme lasten kanssa pulkkamäessä useamman kerran, eikä siellä ollut koskaan ruuhkaa.
Useammasta Lappiin tai muualle Pohjois-Suomeen suuntautuneesta matkasta huolimatta emme ole onnistuneet koskaan näkemään kunnon revontulia. Esimerkiksi pari kuukautta sitten Rukalla sää oli lähes poikkeuksetta pilvinen, eikä kirkasta taivasta näy oikein nyt Sallassakaan. Yhtenä yönä saamme kuitenkin kokea vihertävät taivaantulet, kun ne leikkivät hetken aikaa iloisesti Keselmäjärven yllä. Näky on lumoava ja hieman epätodellinenkin. Reposista ei jäänyt talteen yhtään erityisen onnistunutta valokuvaa, mutta muisto säilyy varmasti kirkkaana mielessä. Sallassa on melko vähän keinovaloa, joten pimeää yötaivasta on sikäli mukava katsella.
Halusimme matkustaa mahdollisimman koronaturvallisesti ja ruokailimme Sallassa ainoastaan vuokraamassamme mökissä. Paikallinen ravintolatarjonta ei ole kovin laaja, mutta muutamia vaihtoehtoja toki löytyy. Puhelimitse tilattujen aterioiden noutaminen onnistuu sujuvasti sekä laskettelurinteen reunalta löytyvästä Keloravintolasta että Sallatunturin Tupien yhteydessä toimivasta Ravintola Kielasta. Keloravintolan pizzat maistuvat hyvin ja Lapissa täytteenä on tietysti muun muassa poroa. Kielan tilauksistamme onnistuneimpia ovat kalatäytteiset blinit, joiden lisäksi mieleen jäävät suuret annoskoot.

Paluumatkan aikataulu käytännössä pakottaa meidät myös yhteen ruokailuun paikan päällä ravintolassa. Kemijärven keskustassa sijaitseva Mestarin Kievari on tuttu jo aiemmilta Lapin-reissuilta, eikä se pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Kampanjatuotteena mainostettu poronfilee osoittautuu erinomaisen maukkaaksi annokseksi ja myös jälkiruokalistalta löytyvä leipäjuustoannos on toteutettu sopivan luovalla tavalla. Sujuva palvelu luo ravintolaan miellyttävän tunnelman ja palaan Mestarin Kievariin varmasti myös seuraavalla kerralla, kun odottelen junaa Kemijärvellä.

SOTAHISTORIAA KORSUISSA JA TAISTELUPAIKOILLA
Meille jää viimeisenä Lapin-päivänä reilusti aikaa vuokramökin luovutuksen ja yöjunan lähdön välillä, joten ehdimme tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Teiden varsilla on useita sotahistoriallisiin kohteisiin osoittavia kylttejä, jotka saavat meidät pysähtymään muutaman kerran. Mielenkiintoisin nähtävyys on Joutsijärven betonikorsu, joka vie karulle ja ajatuksia herättävälle aikamatkalle sotavuosiin. Ovi on aina avoinna ja halutessaan voi jättää kolikon korsun ylläpitoa varten. Betonikorsu löytyy Hunajalammentieltä Kemijärveen kuuluvasta Joutsijärven kylästä. Mikäli sota-aihe kiinnostaa laajemmin, voi Sallan keskustassa tutustua Sota- ja jälleenrakennusajan museoon.
Teemme tämänkin Lapin-matkan tuttuun tapaan yöjunalla. Sen kyydissä oma täyteen pakattu auto kulkee vaivattomasti Pasilasta Kemijärvelle, josta on vain tunnin ajomatka Sallatunturille. Mielestäni parasta yöjunassa on ainutlaatuinen tunnelma, joka saa kotimaanmatkankin tuntumaan suurelta seikkailulta. Samalla vältytään mukavasti puuduttavan pitkältä automatkalta, sillä juna-aiheisen lastenlaulun sanat ”isikin hymyilee, kun se ei aja” vastaavat ainakin omalla kohdallani totuutta.

Junassa nukkuminen jää yleensä katkonaiseksi, mutta nautin silti vaunun keinahtelusta ja junan äänistä. Kerrossängyn yläpedillä torkkuessa voi arvailla, mille asemalle jarrutetaan tai mitä siltaa ylitetään. Pienehköstä hytistä joutuu toki maksamaan melko korkean hinnan ja sesonkiaikojen lippuja voi olla vaikea saada. Odotan joka tapauksessa jo seuraavia matkoja, joilla herään uuteen aamuun jossakin, missä ikkunan takana vilistävät Lapin puut ja taivaanrannasta nousee punertava aurinko.
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia11 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenKävelyllä Brooklynin sillalla ja Brooklynissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos








Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
5.3.2021 at 22:07
Salla näyttää kyllä kauniilta. Me olimme nyt piilokojussa käynnin yhteydessä Riisitunturilla, Oulangassa ja Syötteellä, kauniita paikkoja nekin. Seuraavallakaan matkalla, kun kevät on vähän pidemmällä, emme mene Sallaan, vaan Saariselälle ja Nuorgamiin. Ensi vuotta varten Salla kuitenkin täytyy pitää mielessä. Patikointi siellä kiinnostaa.
Mika / Lähtöportti
5.3.2021 at 22:55
Salla on kaunis ja sitä voi kyllä suositella, jos vaikka ensi vuonna menette. Patikointireittejä vaikutti olevan paljon talvellakin, niiden opasteviittoja ainakin riitti hiihtolatujen varsilla monessa paikassa. Hyvää matkaa Saariselälle ja Nuorgamiin, nauttikaa Lapin keväästä!