Italia
Tunnetko Italian Versaillesin?
Oletko kuullut Casertan kaupungista ja siellä sijaitsevasta kuninkaallisesta palatsista? Jättimäinen rakennus kilpailee loistossaan Ranskan Versaillesin kanssa, mutta on jäänyt huomattavasti esikuvaansa tuntemattomammaksi.
Tuntuu oudolta, ettei ”Italian Versaillesiksikin” kutsuttua nähtävyyttä juuri tunneta ulkomailla. Ehkä syinä ovat hieman syrjäinen sijainti sekä vähäinen historiallinen merkitys. Napolin kuningaskunta ei ollut erityisen vauras, mutta Bourbonin hallitsijasuku tarvitsi mahdollisimman komean palatsin mahtinsa merkiksi. Napolin kuningas Kaarle VII aloitti rakentamisen 1700-luvun puolivälissä, mutta häipyi seudulta kesken kaiken saatuaan paremman työtarjouksen muualta. Hänestä kruunattiin Espanjan kuningas Kaarle III. Kaarlen poika Ferdinand huolehti urakan päätökseen. Napolin kuningaskunnan vaiherikas tarina päättyi lopullisesti vuonna 1860, kun Giuseppe Garibaldi voittoisine joukkoineen synnytti Italian tasavallan.
Rakennus on saanut Versaillesin lisäksi vaikutteita myös Madridin kuninkaanlinnasta. Vaikka kaikki suunnitelmat eivät toteutuneetkaan, oli lopputulos jättimäinen. Paikalliset muistuttavat mielellään, että rakennus on tilavuudella mitattuna maailman suurin kuninkaallinen palatsi. Barokkityylisessä pytingissä on noin 1200 huonetta ja se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Mekin päädymme Casertaan hieman sattumalta, sillä tarvitsemme taukopaikan ajomatkallamme Etelä-Italian halki. Sormeni osuu kartalla Casertaan, josta olin kuullut ensi kertaa paria vuotta aiemmin. Kaupunki sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä Napolista pohjoiseen ja palatsi löytyy heti rautatieaseman vierestä.
Aikuisten sisäänpääsy maksaa 12 euroa. Samalla lipulla pääsee tutustumaan myös suureen puistoalueeseen. Kiipeämme näyttäviä rappuja toiseen kerrokseen. Tarkkasilmäinen elokuvien ystävä voisi luulla olevansa Roomassa, sillä portaikossa on kuvattu Vatikaaniin sijoitettuja kohtauksia sekä Enkeleihin ja demoneihin että Tom Cruisen tähdittämään Mission: Impossible III:een. Joku saattaa toki kuvitella olevansa vieläkin kauempana, sillä rakennus on esittänyt myös Naboo-planeetan palatsia Star Wars -filmeissä.
Teemme pitkän kierroksen lukuisien huoneiden halki. Tyttäremme muistelee aiemmin näkemäämme korutonta Castel del Monten linnaa, jossa ei ollut lainkaan huonekaluja. Täällä sisätilat muistuttavat huomattavasti enemmän Disney-prinsessojen asumuksia. Mahtavia kalusteita, kultauksia, Muranon lasista tehtyjä kattokruunuja, maalauksia ja muita taideteoksia riittää yllin kyllin. Ihailemme huoneiden loistoa niskat kenossa lähes kyllästymiseen asti. Mieleeni jää parhaiten mahtipontinen kruunajaissali.
Jättimäiseen palatsiin kuuluu myös valtava puisto. Mittasuhteet venyvät käsityskyvyn rajamaille, sillä puutarha jatkuu kaukaisuuteen asti. Kävelemme lasten kanssa ensimmäiselle suihkulähteelle, josta he kääntyvät isovanhempien seurassa kohti hotellia. Me vaimon kanssa sen sijaan haluamme jatkaa suoran päähän keinotekoiselle vesiputoukselle saakka. Selvitän myöhemmin, että matkaa on yhteen suuntaan lähes kolme kilometriä.
Huolella hoidetussa symmetrisessä puutarhassa voisi halutessaan liikkua myös hevoskärryillä tai pikkubussilla. Ohitamme suihkulähteen toisensa jälkeen ja katselemme vesialtaissa uivia suuria kaloja. Loiva ylämäki kohti vesiputousta vain jatkuu ja jatkuu. Ihailemme perille päästyämme varsin vaikuttavaa maisemaa kaukana alhaalla häämöttävälle palatsille. Myös vesiputouksen päälle voisi vielä kiivetä, mutta siihen meillä ei riitä aikaa eikä välttämättä voimiakaan.
Aurinko alkaa jo laskea, kun palaamme takaisin. Varjot pitenevät ja ilta viilenee miellyttävästi. Päivän tungoksesta ei ole enää tietoakaan, vaan saamme ihailla puistoa melkein kahdestaan. On jo sulkemisaika, mutta pääsemme auki jätetystä portista sisäpihalle ja lopulta ulos kadulle.
Italiassa on niin paljon koettavaa, etten itsekään nosta Casertan palatsia aivan maan nähtävyyslistan kärkeen. Paikka on silti ehdottomasti käymisen arvoinen, jos pitää mahtipontisista rakennuksista ja huikeankokoisista puutarhoista. Jos viihdyt Versaillesissa tai Drottningholmissa, niin nautit taatusti tästäkin.
Yövymme Royal Caserta -hotellissa, joka sijaitsee aivan palatsin vieressä. Moderni ja siisti perhehuone irtoaa hieman alle sadalla eurolla. Hinta-laatusuhde on selvästi parempi kuin suositummissa italialaiskaupungeissa. Aamupala ei tosin ole erityisen runsas, mutta pöytään saa tilata hyvää cappuccinoa.
Käväisemme vielä lähtöpäivänä Casertavecchiassa eli ”Vanhassa Casertassa”, joka sijaitsee korkealla kukkulalla kymmenen kilometrin päässä nykyisestä keskustasta. Keskiaikainen kylä on aikojen saatossa menettänyt merkitystään ja toimii nykyään lähinnä kuvauksellisena turistinähtävyytenä. Jätämme auton tien varteen ja kiipeämme muiden mukana kukkulan huipulle. Huomaamme iloksemme, että pienessä kylässä näyttää edelleen olevan vakituisia asukkaita. Ohitamme kauniita kujia, vanhoja kiviseiniä sekä useammankin houkuttelevan ravintolan.

Pysähdymme vielä paluumatkalla katsomaan maisemaa. Casertan palatsi hallitsee vahvasti koko ympäröivää laaksoa. Kyllä tämäkin kannatti tulla näkemään.
Italia
Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa
Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.
Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
Italia
Lokakuinen lomaviikko Roomassa
Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.
Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.

Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.

Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.

Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.

Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.

Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.

Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.

Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.

Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.

Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.

Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.

Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.

Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.

Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.

Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.

Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.

Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.

Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.

Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.

On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.

Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.

Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.

Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.

Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.

Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.

Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.

Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.

Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.

Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa





















Katja
19.11.2015 at 13:07
Miksi en oo tienny tämmösen palatsin olemassaolosta mitään? 😀 Mulla tuli heti Madridin kuninkaanlinna mieleen tosta ulkokuoresta, mutta sisältä ja puistoltaanhan toi on tosiaan ihan juuri kuin Versailles. Ei ihan ensimmäisenä tule siis Italia mieleen, mutta onhan vaan mahtavan näköinen!
Mika / Lähtöportti
19.11.2015 at 14:15
Kiitos kommentista! Paikka on varsin mahtava, mutta säilynyt tosiaan yllättävän tuntemattomana. Julkisivu toi minullekin mieleen Madridin ja puisto Versaillesin.
Anne | Metallia Matkassa
20.11.2015 at 13:10
Ooh, upeita kuvia ja maisemia. En ollutkaan kuullut tämmöisestä paikasta. Mahtipontiset rakennukset ovat upeita kuvattavia. Star Wars-fanina pitää pistää korvan taakse!
Mika / Lähtöportti
23.11.2015 at 10:01
Hieno paikka, josta ei ole tainnut kuulla moni muukaan. Täytyisi joskus itsekin katsoa Star Warseja uudelleen, niin näkisin samalla tunnistanko palatsin. Casertassa on kuvattu kohtauksia Pimeään uhkaan ja Kloonien hyökkäykseen.
Vesa Heiskari
30.12.2015 at 14:31
Upeita kuvia. Paikkakin on hieno, olen käynyt siellä useita kertoja. Puisto on tosiaan pitkä, loppupäässä on vielä ”erillinen” englantilainen puisto. Noin kympillä saa vuokrattua hepan kuskineen ja niin maisemia voi ihailla myös hevoskärryistä. Kuskit puhuvat hyvää englantia ja kertovat matkan aikana oleellista tietoa. Jos liikut sielläpäin uudelleen, käy myös Gaetan ja Sperlongan pikkukaupungeissa. Itse olen asunut Gaetassa jo kuusi talvikautta ja olen ihastunut tuon kaupungin välittömään ilmapiiriin.
Mika / Lähtöportti
31.12.2015 at 10:01
Kiitos kommentista! Tuohon englantilaiseen puistoon emme ehtineet. Kymppi ei olisi paha hinta hevoskyydistä, luulin kalliimmaksi. Sperlonga oli meillä Casertan vaihtoehtona yöpaikaksi tuolla matkalla, Caserta vei sitten palatsin ansiosta voiton. Gaetasta en ollut kuullutkaan, kiitos vinkistä! Tuolla kokemuksella tunnet varmasti paikan hyvin. Haluan kyllä käydä Italiassa lähes joka vuosi, mutta monta muutakin aluetta on vielä näkemättä…
Henna /suurin onni
3.4.2016 at 22:13
En olisi minäkään tunnistanut leffalokaatioksi, enkä ole muutenkaan koskaan kuullut tästä paikasta. Tosin Italian tuntemukseni on yleisesti ottaenkin aika huonolla tasolla, sillä kokemusta on vain yhden Rooman reissun ja yhden Ranskasta käsin tehdyn rajakyläpiipahduksen verran.
Kaunis paikka näyttää olevan kyseessä, kyllä varmasti itsekin viihtyisin tuolla puutarhassa kuljeksien, mieluusti myöskin ilman sitä ryysistä 🙂 Versailleskin on vielä näkemättä… jospa minullekin jossain vaiheessa napsahtaa päälle Eurooppa-vaihde. Sinun blogistasi tulevat silloin kyllä monet monet vinkit käyttöön! 🙂
Mika / Lähtöportti
7.4.2016 at 21:28
Euroopassa riittää kyllä monenlaista nähtävää. Hienoa että olette päässeet kiertämään niin paljon mm. Afrikkaa, näitä ”helppoja” maitahan ehtii hyvin koluamaan myöhemminkin 🙂 Versailles on myös näkemisen arvoinen. Omalla Versailles-käynnillä kuuluisa Peilisali oli remontissa ja puutarhoja piiskasi syyssade, joten sinne voisin lähteä paremmalla onnella toisenkin kerran.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
4.4.2016 at 16:52
Vaaaaaaauuuuu! Aivan mieletön, varsinkin tuo ensimmäinen kuva!
Siis en olisi tunnistanut lokaatioksi, enkä todellakaan ole kuullutkaan tällaisesta piilotetusta helmestä! Vaikka Versailles on myös näkemättä, niin on kyllä tämäkin. Jos rakastin Italiaa jo aiemmin, nyt vielä himpun verran enemmän. Voin oikein nähdä miten samoilen päivän tuolla, ja illalla löydän piskuisesta kylästä mainion ravintolan, jossa syön taas kerran maailman parhainta risottoa, hulautan sen alas mainiolla talon viinillä ja otan jälkiruoaksi messevän juustolautasen.
Ihanaa kun kerrot meille tällaisista helmistä!
Mika / Lähtöportti
7.4.2016 at 21:43
Kun näin tuota avauskuvaa vastaavan otoksen ensimmäistä kertaa, kirjoitin heti paikan nimen muistiin. Minusta on mieletöntä, että tällainen paikka on olemassa, eikä kovin moni ulkomaalainen tunnu tietävän siitä mitään. Se taitaa kertoa siitä, miten paljon ihmeellistä nähtävää Italiassa on. Ja risotto, viini ja juustolautanen… kyllä kiitos!! 🙂
Annika | Travellover
4.4.2016 at 21:08
Vastaus kysymykseesi on ei. Olen ollut Italiassa lukuisia kertoja, ajellut autolla ja junalla vaikka missä, mutta tästä kuulen nyt ensimmäistä kertaa. Hienohan tuo on, ei siitä mihinkään pääse. Ei ehkä tyypiltään lempikohteitani, mutta jos kohdalle sattuisi, ehdottomasti menisin. Putous saa sanana minut jo suuntaamaan kohti. Vesiputouksissa on jotain todella lumoavaa. Mutta tuollainen rakennettu on jotenkin korni. Se on tosi kaunis, mutta putous… Siinä pitää olla annous villiä ja voimakasta luontoa!
Mika / Lähtöportti
7.4.2016 at 21:56
Tiedän kuinka paljon olet Italiaa kiertänyt ja tunnet maan hyvin, joten tämä viimeistään todistaa Casertan tuntemattomuuden. Outo juttu tosiaan. Olen samaa mieltä, että vesiputousten pitäisi olla villejä ja vapaita, kuten vaikka Islannissa. Tuosta putouksesta ei nyt tullut julkaistua enempää kuvia, mutta jostain päin katsottuna se oli vähän outo kokonaisuus. Umbriassa olisi Cascata delle Marmoren 165 metriä korkeat putoukset, jotka suljetaan ajoittain ja päästetään sitten aikataulun mukaan kuohumaan turistien iloksi. Saattaisi olla erikoinen nähtävyys sekin.
Vesa
13.5.2016 at 7:08
Cascata delle marmore on ylimainostettu. Se ei oikeastaan ole hääppöinen nähtävyys.
Mika / Lähtöportti
13.5.2016 at 12:11
Kiitos kommentista! Putous näyttää muutamissa kuvissa hienolta, mutta ei tuonne pakottavaa tarvetta ole lähteä.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
8.4.2016 at 21:30
En ollut ikinä moisesta kuullutkaan! Nuo huikeat puitteet ja mittasuhteet huomioonottaen kyllä tuntuu käsittämättömältä, ettei tuo ole tunnetumpi. Hauska sisäpiirin tieto paikan käyttö Vatikaanista kertovissa otoksissa 🙂
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 20:07
Vatikaaniin ei taida noin vain päästä elokuvia tekemään, joten sikäli tämä varmaan on sopiva valinta kuvauspaikaksi, varsinkin kun se vaikuttaa näin tuntemattomalta. Jos vastaava paikka olisi Suomessa, sen voisi helposti kuvitella olevan maan tärkeimpiä nähtävyyksiä.