Ota yhteyttä

Suomi

Yöjunalla Lappiin yli 30 vuoden tauon jälkeen!

Julkaistu

Viime vuosien matkakohteemme ovat löytyneet yleensä Välimeren seudulta, joten halusimme kokeilla vaihteeksi jotain erilaista. Hyppäsimme siis yöjunaan ja suuntasimme kohti Ylläksen valkoisia hankia uudenvuoden viettoon.

Kuten jo ennen joulua kirjoittelin, tunnen Suomea oikeastaan hävettävän huonosti. Tein edellisen Lapin-matkani 6-vuotiaana, joten nyt oli korkea aika suunnata kohti pohjoista. Valitsimme kohteeksemme Ylläksen, sillä se tuli ensimmäisenä vastaan hyviä murtomaahiihtomahdollisuuksia hakiessamme.

Lappiin voi matkustaa autolla, junalla tai lentäen. Lapsemme eivät juuri arvosta yli kymmenen minuutin ajomatkoja, joten tuhannen kilometrin roadtrip ei tunnu järkevältä. Tarvitsemme silti mukaamme oman auton sekä järjettömän määrän tavaraa. Näin ollen päädymme autojunaan. Se ei ole erityisen halpa, mutta silti reilusti lentämistä huokeampi vaihtoehto. Ja junallahan matkasin Lappiin myös silloin kultaisella 80-luvulla.

Ylläs

Auton lastaaminen junaan on ilahduttavan helppoa. Kulkupeli ohjataan kyytiin Pasilassa Hartwall Arenan vierestä löytyvällä autojuna-asemalla. Lippua ostaessa on tärkeää tietää auton korkeus. Ainakin Kolariin kulkevissa vanhanmallisissa vaunuissa alakerran maksimikorkeus on määritelty virallisesti 165 senttimetriin, joten olen varannut kattopaikan. Vastaanottotiskin mies kuitenkin kehottaa sovittamaan muutaman sentin ylimittaista autoa alakertaan ja se onnistuu. Henkilökunta on paikalla näyttämässä, mille sijoille auto pitää pysäyttää. Vaunun alempi kerros on luonnollisesti katettu, joten autot ovat huomattavasti paremmassa suojassa kuin avoimella katolla. Joskus suksiboksikansan suosima kattopaikoitus myös varataan täyteen ennen alakertaa.

Lastauspaikalta on lyhyt kävelymatka Pasilan asemalle, jonne muu perhe on jäänyt odottelemaan. Matkustajat nousevat Helsingistä lähteneen junan kyytiin tavalliseen tapaan asemalaiturilta. Autojunavaunut liitetään mukaan Pasilasta lähdön jälkeen. Astumme junaan puoli seitsemältä illalla ja saavumme Kolariin hieman ennen aamukymmentä.

Ylläs

Kolariin kulkeva juna on lapsuudesta tuttua VR:n sinivalkoista kalustoa, josta ei löydy kaikkia moderneja mukavuuksia. WiFiä on siis turha hakea, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään Pendolino. Puhelimen saa sentään ladattua parranajoon tarkoitetussa pistokkeessa. Lämmitys pelaa kohtalaisen hyvin. Erittäin ahtaan kolmen sängyn hytin värimaailmaa hallitsevat ruskeat seinät sekä oranssi pöytä, jonka kannen alta löytyy lavuaari. Vesi ei ole juomakelpoista, mutta peilikaapissa odottaa kolmanneslitran vesipullo jokaista sänkypaikkaa kohti. WC löytyy käytävältä. Ravintolavaunun kallis tarjonta ei juuri innosta, joten suosittelen ottamaan eväät mukaan.

Ylläs

Lapsille yöjuna on mieluisa kokemus, jota on odotettu jo kauan Ellan ja Aleksin Yöjuna Rovaniemelle -kappaleen tahdissa. Tytöt myös nukkuvat sikeästi koko yön. Hytin kolme sänkyä on sijoitettu päällekkäin, joten ylin niistä sijaitsee aivan katonrajassa. En saa heti unen päästä kiinni, joten jään kuuntelemaan kiskojen laulua. Tasainen kolina tuntuu jotenkin rauhoittavalta ja kertoo pienimuotoisesta seikkailusta, sillä reissu on lentämiseen tottuneelle perheellemme melko eksoottinen kokemus. Olen pitänyt aina junista ja nukahdankin lopulta kaukaisiin interrail-muistoihini. Vaunussa on hiljaista. Naapurihytin venäläiset juovat vodkansa maltillisesti, eikä makuuvaunuissa ole kuulutuksia lainkaan.

Ylläs

Meitä odottaa Kolarin asemalla kaunis aamurusko ja kirpeä pakkanen. Lumi narisee mukavasti kenkien alla. Pääsemme puoleksi tunniksi odotusaulaan, kunnes autot ovat valmiina noudettaviksi. Haluaisin joskus kokeilla myös uudenaikaisia InterCity-yöjunia, joilla pääsee esimerkiksi Kemijärvelle. Sieltä voisi jatkaa sujuvasti ainakin Pyhätunturille tai miksei vaikka reilun kahdensadan kilometrin päähän Saariselälle. Kolariin johtavat raiteet eivät ilmeisesti ole yhteensopivia modernin kaluston kanssa.

Ylläs

Saamme vuokraamamme mökin avaimet vasta myöhemmin iltapäivällä, joten suuntaamme aluksi Äkäslompolossa sijaitsevaan Jounin kauppaan. Suomen suurimmalla K-marketilla lienee Facebookissa pian puoli miljoonaa tykkääjää, joten siitä on tullut paikallinen nähtävyys. Kaupan omaa fanituoteosastoa lukuunottamatta kyseessä on kaikesta huolimatta melko tavallinen ruokakauppa. Teemme tästä seudun suurimmasta marketista runsaat ostokset tulevaa viikkoa varten. Saman katon alla toimivat myös Alko ja apteekki.

Ylläs

Parkkipaikan toiselta puolelta löytyy suuri poroaitaus, joten pääsemme ihmettelemään sarvipäitä heti lähietäisyydeltä. Katselemme söpöjä sorkkaeläimiä hetken aikaa, kunnes jatkamme matkaamme kohti Yllästunturia.

Ylläs

Osuvasti Maisematieksi nimetty reitti kulkee tunturin länsireunaa. Tykkylumen peittämät puut ja paikoitellen aukeavat Lapin maisemat herättävät ihastusta.

Ylläs

Perillä meitä odottaa mukava vuokramökki, jossa on sopivasti tilaa kaikille matkalaisille. Saunassa kelpaa lämmitellä pakkaspäivien jälkeen ja takkatuli luo tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Itse asiassa Ylläksen korkeudella on pimeää tähän aikaan vuodesta melkein jatkuvasti. Auringonnousun ja -laskun välinen aika tosin tuplaantuu vuodenvaihteen tienoilla puolestatoista kolmeen tuntiin vain parin viikon aikana.

Ylläs

Vietämme aikaamme enimmäkseen hiihtämällä. Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto, josta löytyy myös valaistuja reittejä 38 kilometrin verran. Säästän nyt kuitenkin hiihtojutut omaan erilliseen julkaisuunsa.

Ylläs

Laskettelua en ole koskaan harrastanut, vaikka rinteet tällä kertaa melkein houkuttelevatkin kokeilemaan. Tyydymme pulkkamäkeen, missä lapset viihtyvät moneen kertaan. Sport Resort Ylläs sijaitsee tunturin etelärinteellä Ylläsjärven puolella. Pienille lapsille varatulla alueella voi laskea pulkalla tai millä tahansa muulla välineellä. Jos ei jaksa kävellä, pääsee mäen ylös ilmaisella mattohissillä. Paikalta löytyy myös kiipeilyteline, keinut sekä makkaranpaistoon sopiva laavu. Tunturin vastakkaisella puolella sijaitsevaan Ylläs Ski Resort Äkäslompoloon emme tutustu tällä matkalla lainkaan. Hiihtokeskusten ympäristössä on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja moottorikelkkailusta lumikenkäilyyn.

Ylläs

Pakkanen pysyttelee enimmäkseen siedettävissä lukemissa. Noin kymmenen asteen tyyni pakkassää on erinomainen ulkoilukeli ja hieman kylmemmässäkin pärjää vielä hyvin. Kahtena päivänä päästään kuitenkin kolmenkymmenen pakkasasteen tienoille ja hiihtämisen voi unohtaa. Lämpötilassa on huomattavia paikallisia eroja. Alavilla mailla saattaa olla yli kymmenen astetta kylmempää kuin muutaman kilometrin päässä tunturin reunamilla. Ensimmäisenä paukkupakkaspäivänä tutustumme Lainion Snow Villageen.

Ylläs

Seuraavana päivänä lähdemme gondolihissillä Yllästunturin huipulle. Ei liene kenellekään yllätys, että huipulla tuulee hyytävästi. Laskettelijoita riittää silti jonkin verran. Ylläkseltä löytyy 63 rinnettä ja erityisesti lumilautailijat pitävät sitä paratiisinaan. Sää on ilahduttavan kirkas. Punertava aurinko pilkistää taivaanrannan takaa ja ympäröivä luonto näyttäytyy kauneimmillaan.

Ylläs

Haemme tuulensuojaa rakennusten seinustoilta ja nautimme maisemista, kunnes siirrymme Suomen korkeimmalla sijaitsevaan ravintolaan Ylläskammi 718:aan kuumalle mehulle. Pieni talo on täysin lumen ja jään peitossa.

Ylläs

Syömme enimmäkseen vuokramökillämme, sillä hikisten hiihtopäivien jälkeen ei tee enää mieli lähteä ravintolaan. Seudun ruokapaikkojen hintatasokin on melko korkea. Ehdimme kuitenkin testata kolme ravintolaa, jotka kaikki ansaitsevat kehuja.

y04

Päädymme Napapiirin sankarit -elokuvan jalanjäljillä laskettelurinteiden juurella sijaitsevaan Lapland Hotel Saagaan. Hotellin à la carte -ravintola on iltapäivällä suljettu, emmekä kaipaa buffettia. Päädymme siis hotellin Bistroon. Mehevä hampurilainen on tehty erinomaisista raaka-aineista, enkä ole oikeastaan syönyt parempaa edes New Yorkissa. Täällä välistä löytyy häränlihapihvin lisäksi myös hieman kylmäsavuporoa. Tarjoilija huomauttaa, että purilainen on valittu jossain kilpailussa Suomen parhaaksi. Palkinto on taatusti ansaittu. Jos annoksen saisi edes hieman halvemmalla kuin 19 eurolla, olisin voinut tulla syömään samanlaisen toisenakin päivänä. Napapiirin sankareiden ystävät muuten löytävät Tapio Räihäsen keltaisen Ford Sierran läheisen Bar Kaapin edustalta.

Ylläs

Toinen ravintolakokemuksemme on Ylläsjärven kylässä sijaitseva Pihvikeisari. Muutaman ravintolan ja matkamuistoliikkeen ryhmä näyttää ulkoapäin jotenkin nuhruiselta, eikä herätä suurta innostusta. Pihvikeisari on kuitenkin saanut kehuja, joten astumme sisään. Se kannattaa, sillä palvelu on ystävällistä, tunnelma kodikas ja ruoat erinomaisia. Sisustukseen kuuluvat täytetyt linnut sekä karhuntalja viittaavat siihen, että kannattaa tilata riistaa. Suussa sulava poronfile on hintansa arvoista. Lapinjuusto, makea lakkahillo ja espresso viimeistelevät upean aterian.

Ylläs

Ravintola Rouheen valot loistavat kutsuvasti hämärtyvässä Äkäslompolon iltapäivässä. Pari vuotta sitten avattu tyylikäs ravintola on ilman muuta seudun kärkikastia. Kokeilen perinteistä poronkäristystä, enkä joudu pettymään. Myös lasten tilaamat pizzat vaikuttavat onnistuneilta. Pohjat saisivat toki olla aina hieman rapeampia, mutta annettakoon se anteeksi täällä reilun kolmentuhannen kilometrin päässä Napolista. Suosittelen vilpittömästi Rouhetta, jos haluat syödä Äkäslompolossa hyvin.

Ylläs

Koemme matkamme aikana huippusesongin valitettavan lyhyyden. Vielä vuodenvaihteessa kaikki vuokramökit ovat täynnä, kaupoissa ja kahviloissa riittää vilskettä ja ihmisiä tulee vastaan kaikkialla. Kansa kuitenkin kaikkoaa nopeasti. Vietämme Ylläksellä vielä pari päivää loppiaisen jälkeen ja huomaamme, kuinka mökkikylä autioituu täysin ja jopa hiihtokeskuksessa on hiljaista. Juttelen asiasta parin paikallisen yrittäjän kanssa. Lyhyt huippusesonki on haaste, sillä esimerkiksi kausityöntekijöiden palkkaaminen tuottaa päänvaivaa. Halukkaita on vaikea löytää, kun hommia on vain pari viikkoa kerrallaan. Ilman apuvoimia ei kuitenkaan pärjää. Aiemmin hiljaisia aikoja piristäneitä yritysvieraitakaan ei kuulemma käy enää entiseen malliin. Eräs paikallinen tosin naurahtaa, että pohjoisen kansa on kyllä tottunut kärsimään. Haluan joka tapauksessa rohkaista käymään hiihtokeskuksissa myös muulloin kuin joulu- tai hiihtolomilla, jos se vain suinkin on mahdollista. Siinä voittavat kaikki.

Ylläs

Lapissa todellakin kannatti käydä. Matka oli raikas ja inspiroiva kokemus. Pohjoisen puhtaassa luonnossa ja valtavissa erämaissa on jotain taianomaista. Napapiiri on kuin oma maailmansa. Lienee hyvin kuvaavaa, ettei viisivuotiaamme meinannut millään uskoa, että olemme koko ajan Suomen rajojen sisäpuolella. Kiitos Lappi, nähdään toivottavasti pian uudelleen!

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

Kommentit

  1. Maarit Johanna

    17.1.2016 at 10:45

    Olipa tosi hauska postaus 😀 Oon kuullut niin monta kertaa miten junalla Lappiin saapuminen on paljon suurempi elämys kuin tänne lentokoneella tupsahtaminen.
    Matkustan itse pitkästä aikaa viikon päästä matkamessuille junalla ja odotan kyllä mielenkiinnolla. Opiskeluaikana tuli käytettyä viimeksi junaa.

    • Mika / Lähtöportti

      17.1.2016 at 22:42

      Kiitos 🙂 Arvelinkin, että ainakin Lapin suunnalla tämä postaus kiinnostaa. Ehkä messuilla nähdään!

  2. Anna / Muuttolintu

    21.1.2016 at 0:54

    Junalla matkustamisessa on tunnelmaa! Tosi kaunista, nyt tammikuussa on näkynyt blogeissa tosi paljon nättejä lumikuvia, Suomi-ikävähän tässä tulee. Lappi on parasta Suomea.

    • Mika / Lähtöportti

      21.1.2016 at 16:57

      Lappi oli kyllä huikea kokemus, tuon reissun jälkeen tekee mieli palata pian uudestaan! Ja onhan tämä talvi nättiä, mutta moni kyllä mielellään pakenisi edes hetkeksi jonnekin sinne lämpimään 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Viikonloppumatkalla Turussa

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.

Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.


turku_2026_10

Hotel Kakola ympäristöineen

Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

turku_2026_12


Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

turku_2026_23


Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

turku_2026_04


Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

turku_2026_13


Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.


turku_2026_02

Kakolan funikulaari

Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.


turku_2026_01

Föri

Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.


turku_2026_14

Aurajoen rannat

Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.


turku_2026_05

Jarno Saarisen patsas

Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.


turku_2026_03

Port Arthur eli Portsa

Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

turku_2026_15


Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.


turku_2026_16

Mikaelinkirkko

Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

turku_2026_09


Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.


turku_2026_07

Turun second hand -liikkeet

Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.


turku_2026_19

Turun kauppahalli

Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.


turku_2026_18

Hansakortteli ja Kauppatori

Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.


turku_2026_06

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

turku_2026_08


Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

turku_2026_25


Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

turku_2026_20


Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

turku_2026_21


1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.


turku_2026_24

Ravintola Nerå

Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

turku_2026_22


Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.


turku_2026_17

Ravintola di Trevi

Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.


turku_2026_11

Kissakahvila Mirri

Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.

Jatka lukemista

Suomi

10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)

Julkaistu

Kirjoittaja

Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
 
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Lakeuden Risti, Seinäjoki

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.


kirkot_tampereentuomiokirkko_sisakuva

1. Tampereen tuomiokirkko

Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.


2. Lakeuden Risti, Seinäjoki

Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.

Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.


kirkot_kallio1

3. Kallion kirkko, Helsinki

Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.


kirkot_johanneksenkirkko

4. Johanneksenkirkko, Helsinki

Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.


kirkot_alaharma

5. Alahärmän kirkko, Kauhava

Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.


6. Kajaanin kirkko

Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.


kirkot_hattula

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula

Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.


8. Törnävän kirkko, Seinäjoki

Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.


kirkot_joensuu

9. Joensuun kirkko

Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.


kirkot_tankar

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola

Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.

Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.


+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari

Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.

Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.

Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja