Seuraa somessa

Suomi

Hiihtolomalla Ukkohallassa

Julkaistu

-

Vietimme viime viikolla mukavan hiihtoloman Kainuun lumilla Ukkohallassa. Ladut olivat loistokunnossa ja saimme nauttia myös kauniista luonnosta sekä pienen hiihtokeskuksen rauhallisesta tunnelmasta.

* Sisältää mainoslinkin

Kainuun korvesta ei kuulu kuiskaustakaan, eikä edes oksilta roikkuva kellertävä naava värähdä umpityynessä säässä. Pysähdyn kuuntelemaan täysin rikkumatonta hiljaisuutta, kunnes jostain kantautuu tikan rummuttamisesta syntyvä ääni.

ukkohalla_kapytikka


Pian esiin ilmestyykin kaksi käpytikkaa, jotka säntäilevät levottomasti harmaasta kelopuusta toiseen. Seurailen lintujen touhuja hetken, kunnes ne katoavat syvemmälle metsään. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja olen onnellinen siitä, että löysimme tiemme tänne Ukkohallaan.

ukkohalla_tykkylumipuut


Päätymisemme Ukkohallaan oli sattumien summa. Helmikuun hiihtolomaviikot ovat suosittua matkailuaikaa, joten huomasimme olevamme jo hieman myöhässä, kun aloimme viime syyskuussa miettiä tulevaa talvea. Ainakin sopivimpien yöjunien autopaikat näyttivät loppuunmyydyiltä, minkä lisäksi moni houkuttelevimmista vuokramökeistäkin oli jo varattu.

ukkohalla_lumivarma


Lumille teki mieli, mutta koska meillä ei ollut mielessä mitään tiettyä kohdetta, katselin vaihtoehtoja myös Lapin eteläpuolelta. Huomasin Oulun korkeudella ryppään vapaana olleita vuokramökkejä ja pian selvisi, että niitä yhdisti hauskalta kuulostava nimi – Ukkohalla.

ukkohalla_rinteet_02


Ukkohallaa voi pitää yllättävänä kohdevalintana, sillä en tiennyt koko paikasta etukäteen yhtään mitään. Vuonna 1988 perustettu pieni hiihtokeskus on kokenut taloudellisesti vaikeitakin aikoja, mutta lähtenyt viime aikoina lupaavaan nousuun. Syväjärven rannalle syntyneen Ukkohallan valtteihin kuuluvat kodikas tunnelma, lumivarmuus sekä sijainti.

ukkohalla_rinteet_03


Ukkohalla sijaitsee Hyrynsalmen kunnassa Kainuussa, vajaat sata kilometriä Vuokatin pohjoispuolella. Pääkaupunkiseudulta kertyy ajomatkaa reilun seitsemän tunnin verran, mikä on varsin siedettävä määrä ainakin moniin Lapin kohteisiin verrattuna. Majoittuminen matkan varrella tekee taipaleesta jo varsin leppoisan. Pääkaupunkiseudulta katsottuna Kuopio osuu aika hyvin matkan puolivälin paikkeille.

ukkohalla_hiihtoladut_01


Ukkohalla sopii rauhaa etsiville matkailijoille, jotka arvostavat puhdasta luontoa. Meille tärkeitä ovat myös hiihtoladut, jotka olivatkin erinomaisessa kunnossa niiltä osin, kuin niitä oli avattu. Suurin osa laduista on melko tasaisia, joten Ukkohalla soveltuu erityisen hyvin leppoisia hiihtokokemuksia hakeville luonnosta nautiskelijoille.

ukkohalla_rinteet_01


Laskettelijoille on tarjolla 15 rinnettä sekä kolme parkkia. Korkeuseroa on 170 metriä ja pisimmällä rinteellä mittaa 1,4 kilometriä. En vielä tänäkään talvena kokeillut laskettelua itse, mutta rinteillä tuntui riittävän kohtalaisen paljon laskijoita. Pitkiä hissijonoja ei kuitenkaan näyttänyt syntyvän. Rinteiden huipulle pääsee myös autotietä pitkin ja perillä odottivat tykkylumipuiden sävyttämät upeat maisemat.

ukkohalla_pulkkamaki


Ukkohallan virallinen pulkkamäki on melko loiva ja lyhyt, eikä vedä vertoja useimpien muiden hiihtokeskusten pulkkamäille. Omat alakouluikäiset lapset saivat tästä pulkkamäestä tarpeekseen jo vartissa, mutta paikka soveltuu varmasti paremmin heitä pienemmille pulkkailijoille. Mäen vieressä on lämmittelyyn sopiva kota. Meidänkin pulkillemme löytyi lopulta runsaasti käyttöä, kun tytöt laskivat vuokramökkimme pihan jyrkällä rinteellä.

ukkohalla_iltavalot


Ukkohalla on yleisilmeeltään sympaattinen hiihtokeskus, joka häviää palvelujen määrässä monille kuuluisammille kilpailijoilleen. Toisaalta kaikki on lähellä ja tekemistä riittää moneen makuun. Ukkohallan palveluihin kuuluu pari ravintolaa, pieni kauppa, keilahalli ja kylpylä. Yksi keskuksen erityisistä ylpeydenaiheista on yhdeksästä erilaisesta saunasta muodostuva saunamaailma, jonka reunalta pääsee halutessaan myös avantoon.

ukkohalla_hiihtoladut_04


Ukkohallan ympäristössä pääsee talvisin liikkumaan suksien lisäksi vaikkapa lumikengillä, fatbikella tai moottorikelkalla. Halutessaan voi varata porotilavierailun tai huskysafarin. Syväjärven jäällä näkyi myös innokkaita pilkkijöitä. Me halusimme lomailla samoin kuin monesti ennenkin, joten keskityimme lähinnä vain murtomaahiihtoon ja mökin lämmöstä nauttimiseen. Kirjoitin alle lyhyet esittelyt Ukkohallan laduista.


ukkohalla_akankierros_02


AKAN KIERROS

Noin yhdeksän kilometrin mittainen Akan kierros tarjoaa todellista hiihtonautintoa upean luonnon keskellä. Matkan varrella voi ihailla useampaan otteeseen avaraa suomaisemaa, joka muistuttaa Lapissa koetuista hiihtoretkistä. Välillä sukelletaan lumisten puiden keskelle metsään, joka on aurinkoisina päivinä suorastaan häikäisevän kaunis. Reitillä on joitakin mäkiä, mutta suurin osa matkasta taitetaan hyvinkin tasaisilla mailla.

ukkohalla_akankierros_01


Akan kierros on mainio reitti rauhalliseen hiihtelyyn ja talvisesta luonnosta nauttimiseen. Hiihdän tällä ladulla useamman kerran ja jotenkin osun tänne aina tavallista kirkkaammalla säällä. Tyttären kanssa kahdestaan hiihdetty Akan kierros jää mieleen yhtenä iloisimmista koskaan tekemistäni hiihtolenkeistä.


ukkohalla_tuomivaaran_kierros


TUOMIVAARAN KIERROS

Vajaan neljäntoista kilometrin Tuomivaaran kierros kulkee osittain samaa reittiä Akan kierroksen kanssa ja siitä voi soveltaa pidemmänkin lenkin. Hiihdin kierroksen molempiin suuntiin ja nautin lenkistä enemmän myötäpäivään. Näin reitin pitkistä suorista koostuva tylsin osuus tulee suoritettua jo kierroksen alkupuolella, minkä jälkeen voi nauttia suomaisemista, kauniimmista metsistä sekä hetken myös hauskannäköisestä jokivarresta. Matkan varrella tulee vastaan Vorlokin vuokratupa, jossa toimi parina hiihtolomapäivänä latukahvila. Tuomivaaran kierros kiertää laskettelukeskuksena toimivan Pienen Tuomivaaran ympäri. Reitti ei kuitenkaan nouse rinteille vaan on varsin helppo hiihdettävä.


ukkohalla_komulankongas


MYLLYNLATU KOMULANKÖNKÄÄLLE

Myllynlatu on Akan kierrokselta poikkeava yhdyslatu Komulankönkään vesiputouksille. Edestakaiselle reitille kertyy mittaa hiihtokeskuksesta käsin noin neljä kilometriä suuntaansa eli yhteensä kahdeksan kilometriä, minkä lisäksi matkaa voi jatkaa Akan kierroksen ympäri. Reitti ei ole kovin haastava, mutta sen varrella on tasaiselta Akan kierrokselta poikkeamisen jälkeen hieman mäkiä. Komulanköngäs on kaksihaarainen vesiputous, jonka molemmat osat ovat näin helmikuussa jääneet lumen ja jään alle. Seesteinen näkymä on kaunis, vaikkei taida vetääkään vertoja kevättulvien kohinalle. Ladun päätepisteessä on laavu nuotiopaikkoineen. Komulanköngäs on saavutettavissa myös autotietä pitkin.


ukkohalla_nybergin_lenkki


NYBERGIN LENKKI

Noin kuuden kilometrin mittainen Nybergin lenkki kiertää Syväjärven ympäri sekä nousee hiihtokeskuksen vastarannalla korkealle Alppikylän mökkien yläpuolelle. Ladulla on selvästi kolmea edellä mainittua reittiä enemmän korkeuseroja, joten se käy hyvästä kuntoilusta. Huonona puolena täytyy mainita muutama autotien ylitys, jotka osuvat vastapäivään kierrettäessä alamäkiin. Lenkin voi tehdä kumpaankin suuntaan ja pidinkin myötäpäivään kiertämisestä enemmän. Latu valitettavasti katkeaa laskettelukeskuksen kohdalla, jossa täytyy hiihtää pieni osuus parkkipaikan ja autotien reunassa tai ottaa sukset kokonaan pois jalasta.


ukkohalla_hiihtoladut_02


MUUT HIIHTOREITIT

Pidempiä hiihtoretkiä kaipaavat voivat sivakoida Ukkohallan hiihtokeskuksesta Hyrynsalmen keskustaan saakka, jolloin matkaa kertyy vähintään 16 kilometriä yhteen suuntaan. Reitti haarautuu Tuomivaaran kierroksen varrelta. Hyrynsalmen yhdyslatu oli lomamme aikaan avoinna, mutta toiselle pitkälle reitille eli Nousevan auringon ladulle ei ollut tehty hiihtouraa. Samoin Akan kierroksen lyhennetty versio Ukon kierros näytti pelkältä umpihangelta. Latuja oli omille viidelle hiihtopäivälleni riittävästi, mutta reitistön laajuudessa Ukkohalla toki häviää Ylläksen tai Saariselän kaltaisille hiihtäjän paratiiseille.

ukkohalla_hiihtoladut_03


Hiihtoloma-aikaan on jo mukavan valoisaa, joten luonnonvalossa ehtii varmasti ulkoilemaan tarpeeksi. Valaistuja latuja on Ukkohallassa todella vähän, mikä voi muodostua pimeimpään vuodenaikaan liikuttaessa ongelmaksi. Latukahviloita ei ole rinnekahvilan lisäksi lainkaan, ellei joku reipas yrittäjä avaa tilapäistä kahvilaa esimerkiksi Vorlokin tuvalle. Muutamia laavuja kuitenkin löytyy, joten omista eväistä pääsee nauttimaan miellyttävässä ympäristössä.


ukkohalla_hepokongas


RETKI HEPOKÖNKÄÄLLE

Seudun tunnetuin luonnonnähtävyys Hepoköngäs sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä naapurikunta Puolangan puolella. Käymme paikalla lähestulkoon lumimyrskyisenä päivänä, jolloin jo autoilussakin on seikkailun makua. Perillä odottaa yksi Suomen korkeimmista luonnonvaraisista vesiputouksista, joka on aiemmin näkemämme Komulankönkään tavoin lumen peitossa. Hepokönkään jylhässä luonnossa on jotain koskettavaa ja saamme nauttia kokemuksesta täysin keskenämme. Ihmisiä riittänee paremmissa olosuhteissa huomattavasti enemmän, sillä Hepoköngäs valittiin äskettäin Retkipaikan äänestyksessä Vuoden retkipaikaksi 2022.


ukkohalla_syvajarvi


MAJOITUS

Ukkohallasta löytyy erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Suurimpana yksittäisenä majoittajana toimii Huoneistohotelli Ukkohalla, kun taas persoonallisimpina yöpaikkoina toimivat Pienen Tuomivaaran huipulle rakennetut Sky Cabin Glass Suite -pikkumökit. Alueella on myös runsaasti huviloita ja mökkejä, joista mekin löysimme mieleisemme.

ukkohalla_villa_ukkohalla


Villa Ukkohalla on siisti ja viihtyisä rinnehuvila Syväjärven rannalla. Yläkerran suurista ikkunoista voi ihailla vastapäisiä laskettelurinteitä, joskaan maisema ei ole puiden vuoksi täysin avoin. Hiihtokeskukseen on järven ylittävän Ukko Nooa -sillan kautta vajaan puolen kilometrin kävelymatka. Ladulle on matkaa saman verran joko hiihtokeskukseen päin tai ylämäkeen Nybergin lenkin varrelle lähdettäessä. Kompaktissa Villa Ukkohallassa on riittävästi tilaa kuudelle hengelle ja kokonaisuus keittiöineen sekä saunoineen toimii hyvin. Näissä puitteissa olisi viihtynyt helposti kauemminkin.

* Voit varata Villa Ukkohallan Lomarenkaan sivuilta, joista löytyy tuhansia muitakin vuokramökkejä eri puolilta Suomea.

Lue lisää Ukkohallasta hiihtokeskuksen viralliselta sivustolta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Voin hyvin uskoa osan hiihtoihmisistä viihtyvän paremmin Ukkohallan rauhassa kuin pohjoisen suurissa hiihto- ja laskettelukeskuksissa. Toki pidempään samassa paikassa oleskellessa haluaa hiihtää eri reittejä. Me emme Mikon kanssa kaipaa runsaita palveluja vaan nautimme juurikin luonnon rauhasta. Olisi kiva nähdä Hepoköngäs ja Komulanköngäs jäätyneenä. Kesällä molemmat olivat upeat.

    • Mika / Lähtöportti

      8.3.2022 at 10:24

      Pienissä ja suurissa hiihtokeskuksissa on tosiaan omat hyvät ja huonot puolensa, mutta me viihdyimme Ukkohallassa mainiosti. Itse haluaisin nähdä nuo könkäät sulina, varmasti hyvin erilainen kokemus kuin talven keskellä.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Pelimuseo ja paljon muuta Tampereen Vapriikissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Museokeskus Vapriikki on erinomainen vierailukohde Tampereella. Kävin näyttelytiloissa ensi kertaa vasta tämän vuoden pääsiäisenä, mutta vierailu ei varmasti jäänyt viimeiseksi. Perhettämme houkutteli eniten Suomen pelimuseo, mutta saman katon alta löytyi paljon muutakin kiinnostavaa.

Vapriikki on hyvä esimerkki tamperelaisesta tavasta ottaa vanhan tehdaskaupungin historiallisia rakennuksia toimivaan uudiskäyttöön. Museokeskus avattiin Tammerkosken rannalla aiemmin toimineen Tampellan tehtaan verstastiloihin vuonna 1996. Vapriikin pääsylippujen hinta on tällä hetkellä aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 7 euroa. Itse kuittasimme aikuisten pääsymaksut kätevien Museokorttien avulla. Pääsymaksu kattaa kaikki Vapriikin näyttelyt, joita voi olla kerrallaan yli kymmenen kappaletta.

vapriikki_kelloportti


Vapriikin pysyvään tarjontaan kuuluvista museoista ovat tällä hetkellä avoinna Luonnontieteellinen museo, Suomen pelimuseo, Suomen jääkiekkomuseo sekä koko Tampereen historiaan liittyvä Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi. Näiden lisäksi esillä on useita vaihtuvia näyttelyitä, joiden kesto vaihtelee parista kuukaudesta useisiin vuosiin. Aiheita riittää laidasta laitaan, joten täällä on varmasti jokaiselle jotakin!


vapriikki_hugo

Suomen pelimuseo

Oma pääkohteemme Vapriikissa on lapsiakin houkutteleva Suomen pelimuseo, jossa pääsee kokeilemaan monia erilaisia tietokonepelejä vuosikymmenten varrelta. Tarjolla on siis runsaasti sekä huvia että nostalgiaa. Kokeilen esimerkiksi televisiosta tuttua Hugo-peliä, jossa hahmoa ohjataan lankapuhelimen näppäinten avulla. Pelin äänet kuuluvat tietenkin luurin kautta.

vapriikki_alpine_racer


Suurin kuhina käy pelihallissa, jossa saa käyttää vapaasti monia eri peliautomaatteja. Tarjolla on esimerkiksi rallisimulaattoreita, flippereitä sekä ammuskelupelejä. Oma suosikkini on alppihiihtosimulaattori Alpine Racer 2, jossa laskeminen tapahtuu omia jalkoja kallistelemalla. Onnistun parin harjoituskerran jälkeen jo voittamaan kisan, ja Alpine Raceria tekisi mieli päästä pelaamaan pian uudelleenkin.

vapriikki_deluxe_ski_jump


Suurin osa peleistä löytyy ahdasta automaattihallia väljemmiltä käytäviltä, joilla esitellään suomalaista pelituotantoa. Muutamat peleistä ovat kohdalle sattuessani harmillisesti jumissa, joten niitä ei pääse kokeilemaan. Yksi näistä on mäkihyppypeli Deluxe Ski Jump, jota olisi ollut mukava pelata pitkästä aikaa. Vitriinissä on pelin kehittäneen Jussi Koskelan lahjoittamaa rekvisiittaa. Muistan Jussin niiltä ajoilta, kun harrastimme samaan aikaan yleisurheilua Keravan Urheilijoissa.

vapriikki_commodore64


Pelimuseon parasta antia ovat eri vuosikymmenten teemaan sisustetut huoneet, jotka vievät hyvin autenttisella tavalla 1980- ja 1990-lukujen tunnelmiin. Sisustuksessa käytetty rekvisiitta on valittu huolella jokaista yksityiskohtaa myöten.

vapriikki_sam


Pitkä rivi Aku Ankan taskukirjoja sekä vuoden 1984 Los Angelesin olympiamaskotti Sam-kotka löytyivät minunkin huoneestani, ja moni muukin esine näyttää kovin tutulta. Commodore Kuusnelosta en koskaan itse omistanut, mutta täällä sillä pääsee pelaamaan klassikkopeli Boulder Dashia.

vapriikki_pong


Viihdymme myös menneen ajan olohuoneessa, jonka nahkapäällysteisille nojatuoleille voi istua pelaamaan kuvaputkitelevisiosta näkyvää alkeellista tennispeliä Pongia. Aikaa kuluu myös hieman uudenaikaisemmassa lastenhuoneessa Super Marion seurassa.

vapriikki_pelikauppa


Museosta löytyy hauskasti sisustettujen olohuoneiden ja lastenhuoneiden lisäksi myös malli pelikaupasta, jollaisissa itsekin joskus muinoin kävin. Silloin ei latailtu pelejä netistä, vaan niitä sai ostaa pahvisiin laatikoihin pakattuna pelikauppojen hyllyiltä. Usein pelit liikkuivat toki myös kaverilta toiselle kopioimalla. Kaukana olivat vielä ne ajat, kun pelaamista alettiin kutsua e-urheiluksi.  

vapriikki_afrikan_tahti


Museon tarjontaan kuuluu videopelien lisäksi kelpo kokoelma lautapelejä, joita saa asettua pelaamaan pöydän ääreen. Näyttelyn nurkalta löytyy myös nostalginen pajatso, joka herättää monissa vierailijoissa ihastuneita huokauksia. Pajatsoa ei kuitenkaan pääse pelaamaan, vaikka taskussa jostain syystä vanhoja viidenkymmenen pennin kolikoita sattuisi olemaankin. Vierestä löytyvää Speden Speleistä tuttua nopeustestiä saa kyllä kokeilla. Perheestämme löytyy yksi tämän pelin luonnonlahjakkuus, enkä se ole minä. 

vapriikki_pelimuseo


Pelimuseossa on mukava viettää aikaa, joka kuluukin täällä kovin nopeasti. Paikka tuo mieleeni Berliinin Computerspielemuseumin, josta olen kirjoittanut jutun jo aiemmin.


vapriikki_jaakiekkomuseo_jokerit

Suomen jääkiekkomuseo

Ehdimme onneksi nähdä pelimuseon lisäksi paljon muutakin. Käymme museoravintola Valssissa virkistävällä kahvitauolla ja kiipeämme sieltä ylimmässä kerroksessa toimivaan Suomen jääkiekkomuseoon. Tampere on niin perinteikäs lätkäkaupunki että sen omassakin historiassa riittäisi valtavasti kerrottavaa, mutta museo keskittyy nimensä mukaisesti koko maan jääkiekkoon. Mielenkiintoisena lisämausteena toimivat omien taitojen testaamiseen sopivat laukaisu- ja maalivahtisimulaattorit. Kokeilemme tyttären kanssa laukaisusimulaattoria, jossa voi yrittää virtuaalisen maalivahdin yllättämistä.

vapriikki_jaakiekkomuseo_leijonat


Museossa voi tutustua Jääkiekkoleijonan arvonimellä aateloitujen henkilöiden kunniagalleriaan, johon on päässyt pelaajien lisäksi myös valmentajia, erotuomareita sekä taustavaikuttajia. Alati kasvavalla listalla on jo 274 nimeä Mölli Keinosesta Jukka Jaloseen ja Riikka Sallisesta Kalervo Kummolaan. Esillä on totta kai myös paljon erilaisia palkintoja sekä pelipaitoja niin Suomesta kuin maailmaltakin.

vapriikki_jaakiekkomuseo_kalpa


Jääkiekkomuseon mielenkiintoisimpaan antiin kuuluvat vanhat peliasut ja varusteet, jotka näyttävät nykyisiin verrattuna kovin alkeellisilta. Perinteiset seurojen logot ja värit ovat helposti tunnistettavissa, mutta paitojen materiaalit ovat jotain aivan muuta kuin nykypäivänä. Kuvassa näkyvä hahmo on muuten nimeltään Viska, ja se kuului maalivahti Gösta Wangelille. Viska tuotti onnea, joten Wangel asetti maskotin aina pelien ajaksi maalinsa päälle. Wangel ja Viska voittivat Suomen mestaruuden Tapparan edeltäjän TBK:n riveissä vuonna 1953.

vapriikki_jaakiekkomuseo_ilves


Pitkää historiaa esittelevä museo auttaa kunnioittamaan jääkiekkoperinteitä entistä enemmän. Muistan kuinka Torontossa sijaitseva Hockey Hall of Fame toi mieleen samanlaisia tunteita, kun vierailin siellä viitisentoista vuotta sitten.

vapriikki_jaakiekkomuseo_shakers


Omaa mieltäni lämmittää kovasti, että jääkiekkomuseosta löytyy myös jotain keravalaista. Maamme naisjääkiekon legendoihin lukeutuva Anne Haanpää edusti osan mittavasta urastaan Keravan Shakersia ja auttoi joukkueen kolmeen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen vuosina 1994–96. Haanpään Shakers-paita on ansainnut hyvin paikkansa museon arvokkaassa kokoelmassa. 


vapriikki_finlayson_01

Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi

Vapriikin monipuolisuus tulee parhaiten esiin, kun astumme jääkiekon vauhdikkaasta maailmasta täysin toisenlaiseen ympäristöön. En osaa edes odottaa näyttelyn vaihtumista, kun seison jo värikkäiden kankaiden täyttämässä seesteisessä tilassa. Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttelyyn on hyvä tutustua jo siksi, että skotlantilaisen James Finlaysonin perustamalla yrityksellä on suuri rooli koko Tampereen kehityksessä. Kierrämme näyttelyn jääkiekkomuseon puolelta tullessamme ikään kuin nurinkurisessa järjestyksessä, mutta siitä ei ole lopulta suurempaa haittaa.

vapriikki_finlayson_03


Vuonna 1820 alkunsa saaneesta Finlaysonista kehittyi Suomen ensimmäinen suuryritys, joka vaikutti omalta osaltaan Tampereen kasvamiseen. Konepajana aloittanut Finlayson alkoi menestyä kymmenisen vuotta perustamisensa jälkeen, jolloin toimiala oli jo vaihtunut puuvillatehtaaksi. Tehtaan ympärille rakennettiin asuntojen lisäksi esimerkiksi koulu, sairaala sekä kirkko. Finlayson kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi tehtaaksi ja säilytti asemansa monen vuosikymmenen ajan.

vapriikki_kuusvooninkinen


Näyttely kertoo mielenkiintoisella tavalla Finlaysonin historiasta. Mieleen jää erityisesti kuusikerroksisesta tehdasrakennus Kuusvooninkisesta tehty pienoismalli. Pienistä ikkunoista voi kurkistella sisään ja katsoa miltä talvinen työpäivä vuonna 1847 on näyttänyt. Nukkekotimaista toteutusta elävöittävät liikkuvat hologrammihahmot. Ne kuvaavat sekä työntekoa että myös esimerkiksi tuon ajan työpaikoilla esiintynyttä juopottelua.  

vapriikki_finlayson_02


Näyttelyssä on luonnollisesti esillä Finlaysonin tuottamia kankaita, joiden joukosta löytyy minullekin tuttuja kuoseja. Tekstiilituotanto alkuperäisellä tehdasalueella Tampereella päättyi 1990-luvulla. Tuotteet suunnitellaan edelleen Suomessa, mutta tuotanto on kustannussyistä siirtynyt ulkomaisiin tehtaisiin.


vapriikki_luonnontieteellinen_museo

Luonnontieteellinen museo

Tampereen luonnontieteellinen museo tarjoaa mukavasti paikallista näkökulmaa, sillä se keskittyy erityisesti Pirkanmaan luontoon. Esillä on runsaasti täyttyjä nisäkkäitä ja lintuja sekä paljon muutakin nähtävää ja opittavaa. Luonto on kiinnostava aihe, mutta käymme museon tällä kerralla vain nopeasti lävitse. Vierestä löytyy Vuoden Luontokuvat 2023 -näyttely, joka on avoinna enää 14.4.2024 saakka. Oikeastaan kaikki mukaan päässeet otokset ovat todella upeita. 


vapriikki_radio

Radioaallon harjalla – kidekoneesta podcastiin

Radionäyttely valottaa maamme noin satavuotista radiohistoriaa. Tarjolla on runsaasti niin tietoa kuin nostalgiaakin ja näyttely kuvaa myös radion muuttuvaa merkitystä läpi vuosikymmenten. Tänne voisi pysähtyä pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan eri aikakausien ohjelmia. Mieleeni jää erityisesti urheiluselostajana tunnetun Pekka Tiilikaisen raportti talvisodasta suomalaiseen sotilasleiriin tehdyn lentohyökkäyksen keskeltä. Radioaallon harjalla -näyttely on esillä lokakuun 2027 loppuun saakka.


vapriikki_fantastinen_floppi

Fantastinen floppi

Yksi ohimennen näkemistämme näyttelyistä on Nokian N-Gage-laitteesta kertova Fantastinen floppi. Pelikonsolia ja puhelinta yhdistänyt N-Gage ei suuresta rahallisesta panostuksesta huolimatta koskaan menestynyt, vaan aiheutti Nokialle valtavat tappiot. Näyttelyssä on esillä 2000-luvun alun ajankuvaan kuuluvaa esineistöä ja tarjolla on tietenkin myös mahdollisuus N-Gagella pelaamiseen. Fantastinen floppi on esillä 5.1.2025 saakka. 


vapriikki_manserock

Museokeskus Vapriikin muu tarjonta

Vaikka viihdymme Vapriikissa monta tuntia, jää paljon vielä kokonaan näkemättäkin. Ajattelin käydä ainakin Manserock-näyttelyssä, mutta kun palaamme illan lähestyessä hiljentyvään pelimuseoon, ei meistä kukaan malta lähteä sieltä pois ennen sulkemisaikaa. Niinpä popedat ja eppunormaalit jäävät odottamaan seuraavaa kertaa. Manserock-näyttelyyn voi onneksi tutustua vuoden 2026 loppuun asti. Vapriikissa on tällä hetkellä esillä edellä mainittujen lisäksi muutama muukin näyttely. Esimerkiksi Postimuseon monivuotinen päänäyttely Viestinviejät on nähtävillä vielä 15.9.2024 saakka. Tampereen Kivimuseo on parhaillaan suljettuna ennen odotetun Kiven voima -näyttelyn avautumista 26.4.2024.

vapriikki_tarrat


Vapriikki on mainio kokonaisuus, sillä laadukkaasti toteutetuista näyttelyistä löytyy katseltavaa moneen makuun. Näyttelyiden suuri määrä takaa myös vaihtuvuuden, joten Vapriikkiin voi aina palata katsomaan mitä uutta on tullut tarjolle. Ja toisaalta vaikkei mitään uutta olisikaan, löytyisi pelimuseosta aina taatusti ajanvietettä moneksi tunniksi!

Lue lisätietoja Vapriikin omilta nettisivuilta.

Jatka lukemista

Suomi

Iso-Syöte ihastutti jälleen

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Palasimme vain vuoden tauon jälkeen Iso-Syötteelle nauttimaan hiihtoladuista ja kokeilemaan tällä kerralla myös laskettelua. Paluu samoille laduille on meille poikkeuksellista, sillä olemme lomailleet tätä ennen aina eri hiihtokeskuksissa.

Takana olivat aiemmassa jutussani mainitut kahdeksan talvista reissua eri hiihtokeskuksiin, kunnes niistä viimeisin tuntui niin mieluisalta, että palasimme heti tilaisuuden tullen takaisin ja vuokrasimme mökin Suomen eteläisimmän tunturin juurelta. Iso-Syöte tuntuu juuri meille sopivalta paikalta, sillä se on pieni ja rauhallinen, mutta tarjoaa silti kaikki tärkeimmät palvelut.

syote2024_ladut_07

Nautimme puhtaasta luonnosta ja hyvästä latuverkostosta. Sijaintikin miellyttää, sillä Syöte on kotoa katsottuna selvästi lähempänä kuin vaikkapa muuten mainiot Ylläs ja Saariselkä. Pohjois-Pohjanmaalta löytyvällä Syötteellä ei ole aitoa Lapin taikaa, mutta hienoihin tunturimaisemiin päästään täälläkin.


syote2024_laskettelu_03

Hiihtokoulun kautta rinteisiin

En ole koskaan aiemmin kokeillut laskettelua, vaikka murtomaahiihtoa onkin tullut harrastettua vaihtelevalla aktiivisuudella noin viisivuotiaasta lähtien. Viime vuosien vierailumme eri hiihtokeskuksissa ovat herättäneet vähitellen orastavaa kiinnostusta myös mutkamäkeä kohtaan, sillä erilaisia urheilulajeja on aina hauska kokeilla. Laskettelu olisi silti jäänyt tälläkin kerralla väliin, ellei 11-vuotias tytär olisi ilmoittanut halustaan lähteä rinteeseen. Muita innokkaita ei perheestä löydy, joten tiedossa on isän ja tyttären laatuaikaa.

syote2024_laskettelu_04


Sopivat varusteet löytyvät Iso-Syötteen eturinteiden alla sijaitsevasta välinevuokraamosta. Monot sovitetaan itse, minkä jälkeen henkilökunta valitsee sukset laskijan pituuden, painon ja taitotason mukaisesti. Kypärän saa mukaan vuokrattavaan välinepakettiin, mutta laskettelulasit täytyy ostaa omaksi. Sitten vielä sauvat mukaan ja menoksi. Ihan halpaahan tämä touhu välinevuokrineen ja hissilippuineen ei ole, mutta ainakin pääsemme kokeilemaan laskettelua hyvissä olosuhteissa. Iso-Syötteen vuokraamon valikoimaan kuuluu myös läskipyöriä ja murtomaasuksia.

syote2024_laskettelu_05


Olen aina ollut innokas penkkiurheilija, joten muistan seuranneeni muiden lajien ohella myös alppihiihtoa Ingemar Stenmarkin, Alberto Tomban ja Vreni Schneiderin suuruuden päivistä lähtien. Epäilen kuitenkin, ettei ensikertalaisen laskeminen lähde sujumaan pelkästään takavuosien olympialaisia muistelemalla, joten varaan meille yksityistunnin Iso-Syötteen hiihtokoulusta.

syote2024_laskettelu_01


Tunteja suositellaan keskenään samantasoisille laskijoille. Vaikka olemmekin tyttären kanssa eri ikäisiä, saamme molemmat aloittelijaopastuksesta paljon irti. Perusasiat sekä välineet tulevat opettajan johdolla puolessatoissa tunnissa hyvin tutuiksi. Liikunnallisesta taustasta on apua, joten tunnemme olevamme pienestä hapuilusta huolimatta melko valmiita rinteeseen. Suosittelen hiihtokoulua aivan ehdottomasti kaikille aloittelijoille ja varmasti myös kokeneemmille on tarjolla hyviä vinkkejä.

syote2024_laskettelu_06


Laskettelu on niin mukavaa, että viihdymme rinteessä hiitokoulun jälkeen vielä pitkään ja palaamme rinteeseen myös toisena päivänä. Tyttären taidot kehittyvät kovaa vauhtia ja huomaan myös oman laskemiseni olevan koko ajan sujuvampaa. Tavoitteena on pitää lasku koko ajan hallinnassa niin, että vauhtia voi varmuuden karttuessa hiljalleen lisätä. Saavutan myös tärkeimmän tavoitteeni, eli selviän pitkistä laskupäivistä itseäni tai ketään muutakaan satuttamatta. Haemme kärsivällisesti tuntumaa perherinteestä, kunnes laskemme myös kahta helppoa eturinnettä useampaan kertaan. Näillä Iso-Syötteen pisimmillä rinteillä on mittaa 1200 metriä ja korkeuseroa 192 metriä. Hisseihin ei ole Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla juuri lainkaan jonoa, joten toistoja ehtii kertyä ilahduttavan runsaasti.

syote2024_romekievari


Olen käsittänyt, että rinneravintolat kuuluvat olennaisena osana laskettelukokemukseen. Niinpä mekin astelemme suurilla kolisevilla monoilla Romekievariin. Täällä kelpaa syödä lounaaksi lohikeittoa tai poronkäristystä ja palata myöhemmin iltapäivällä lämmittelemään kuuman kaakaon äärelle. Jään kaipaamaan vain mielikuvissani soivaa iloista saksankielistä taustamusiikkia, mutta sitä kuullakseen täytyy luultavasti suunnata Alpeille. Kyllä vanhat englannin- ja suomenkielisetkin hitit kelpaavat.

syote2024_laskettelu_02


Pari pitkää Iso-Syötteen rinteissä vietettyä päivää auttavat ymmärtämään itselleni vierasta laskettelukulttuuria paremmin. On oikeasti hauskaa viettää tuntikausia ulkona rennon liikunnan parissa ja käydä välillä ravintolan puolella lämmittelemässä. Minnekään ei ole kiire, sillä päivän aikana saa varmasti laskea mäkeä alas niin monta kertaa kuin vain jaksaa.

syote2024_laskettelu_07


Uskon palaavani rinteisiin joskus toistekin. Keski-ikäkin on näemmä ihan hyvä ikä aloittaa laskettelu, joskin jään miettimään millaista tämä olisi ollut hurjapäisessä lapsuudessa, kun kaatumisia ei olisi osannut pelätä lainkaan, eikä tärähdyksistä olisi luultavasti seurannutkaan mitään mustelmaa kummempaa.


syote2024_ladut_02

Leppoisaa menoa erinomaisilla laduilla

Laskettelusta huolimatta suurin osa päivistä kuluu tälläkin kerralla perinteiseen tapaan hiihdellessä. Ehdin neljän hiihtopäivän aikana sivakoida 90 kilometriä, mikä tuntuu aivan riittävältä määrältä. Kaikkiaan Syötteellä on latuja noin 120 kilometrin verran. Olen nyt kahden hiihtoloman aikana kolunnut suurimman osan verkostosta läpi, mutta joitakin Pikku-Syötteen reittejä sekä haastavat Iso-Syötteen huipun ladut ovat vielä kokeilematta.

syote2024_ladut_06

Hiihtäessä miellyttävät erämaahenkiset maisemat sekä sopivasti vaihtelevat latuprofiilit. Reitit eivät ole mahdottoman vaativia, mutta mäkiä on silti riittävästi. Laduista löytyy lisätietoa Iso-Syötteen nettisivuilta.


syote2024_ladut_01

Iso-Syötteen ympäryslatu

Hyvä peruslenkki Iso-Syötteellä on tunturin ympäri kiertävä noin yhdeksän kilometrin mittainen reitti, jonka varrelta voi poiketa vaikka Syötteen luontokeskukseen tai eturinteiden alla palveleviin ravintoloihin. Latu ei nouse kovin korkealle tunturiin, joten matkan varrella ei ole erityisen jyrkkiä mäkiä ja korkeuserot pysyvät maltillisina.


syote2024_ladut_04

Toraslammen lenkki

Hiihtoloman kohokohtiin kuuluu viimevuotiseen tapaan vaimon kanssa tehty pitkä hiihtolenkki Syötteen kansallispuiston alueella. Luontokeskuksen luoteispuolella levittäytyvä kansallispuisto tarjoaa kauniita erämaahenkisiä maisemia, joihin kuuluvat laajat aapasuot sekä lumen kuorruttamat havumetsät. Tällä kerralla haluan lisätä edellisvuotiseen reittiimme poikkeamisen Toraslammella, jonka ympäri kiertää parin kilometrin mittainen latu.

syote2024_toraslampi_01


Toraslammen rannalla on tunnelmallinen autiotupa, jonka pihalta kelpaa ihailla aurinkoisena päivänä maisemia. Luontokeskukselta on Toraslammen tuvalle reilun kahdeksan kilometrin hiihtomatka.

syote2024_ahmatupa_01

Nousemme Toraslammelta jo viime vuonna tutuksi tullutta reittiä Ahmatuvalle, jonka erämaakahvila toimii eräänlaisena kansallispuiston keitaana. Munkkien voimalla jaksaa taas takaisin luontokeskuksen suuntaan alamäkivoittoista latua pitkin.


syote2024_ahmavaara_01

Ahmakallion latu

Palaan Ahmatuvalle vielä toisenkin kerran, kun hiihtelen kansallispuistossa yksikseni lumipyryisenä päivänä. Tällä kerralla päätän kiertää monien kehuman Ahmakallion ladun, joka kiertää Ahmavaaran ympäri. Erämaahenkinen reitti on kaunis, vaikken pyryn keskellä näekään maisemia parhaassa loistossaan.

syote2024_ahmavaara_02


Hiihto alkaa tuulen tuivertamilla avarilla seuduilla tuntua jo jonkinlaiselta tutkimusretkeltä, sillä latu katoaa näkyvistä ja muut kulkijat ovat harvassa. Tänne pitää siis joskus palata kirkkaampana päivänä uudelleen. Ahmavaaralta on aiemmin voinut hiihtää Ylpiätuvan ohitse luontokeskuksen suuntaan, mutta jostakin syystä tätä yhdyslatua ei ole avattu tänä talvena lainkaan. Ylpiätuvalla voi kyllä käydä kääntymässä, mutta reitistö pakottaa tällä hetkellä hiihtämään takaisin Ahmatuvan kautta.


syote2024_naamanka_01

Naamangan kierros

Hiihdän tällä kerralla myös viime vuonna väliin jääneen Naamangan kierroksen, joka on helpohko reitti Syötteen latuverkoston eteläisimmässä osassa. Pelkästään tähän kierrokseen kuuluvaa latua on Naamankajärven ympäristössä kymmenen kilometriä, minkä lisäksi kierros täydentyy Pytkyn lenkkiä pitkin.

syote2024_naamanka_02


Naamangan kierroksella on melko paljon tasaisia latuosuuksia, mutta joukkoon mahtuu myös kumpuilevaa maastoa harju- ja vaaramaisemineen. Lisäksi matkan varrelle jää pari lyhyttä, mutta todella jyrkkää ladutonta mäkeä, joissa tarvitaan joko huomattavaa varovaisuutta tai erittäin varmoja laskutaitoja. Kokonaisuudessaan Naamangan kierros on hyvä ja maisemallisesti mielenkiintoinen lisä Syötteen latuihin.


syote2024_pytky_03

Pytkyn lenkki

Jo viime vuonna tutuksi tullut Pytkyn lenkki on leppoisa yhdeksän kilometrin kierros kauniin luonnon keskellä. Ura on sen verran kapea, että luistelukaistan vieressä kulkeva latu löytyy vain väylän toisesta reunasta. Reitin hiihtäminen on sallittua molempiin suuntiin, mutta minusta on mukavampi kulkea myötäpäivään, jolloin oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottuneet vastaantulijat väistävät yleensä ladun sivuun. Olen hiihtänyt Pytkyn lenkin aiemmin samalla lenkillä Iso-Syötteen ympärysladun kanssa, mutta tulemme tällä kerralla autolla Pytky Ranchin parkkipaikalle, jolloin hiihtomatkasta tulee lapsille sopiva.


syote2024_pytky_02

Pytky Ranchin munkit ja porot

Pytkyn lenkki on muutenkin mukava, mutta sen kruunaa kodikas Pytky Café. Sokeriset herkut ovat perinteisiä hiihtäjän eväitä ja Pytkyn munkit kuuluvat ehdottomasti koko maan parhaisiin. Vastapaistettuja munkkeja on vaikea vastustaa! Vaikka samoja täällä leivottuja herkkuja myydään Ahmatuvallakin, on tuoreudessa huomattava ero. Tarjolla on myös keittolounasta.

syote2024_pytky_01


Käymme Pytky Ranchin pihalla tapaamassa aitauksessa majailevia Ahkku- ja Simo-poroja. Toinen niistä tuleekin seurallisesti tutustumaan ja pysyttelee pitkään aidan vieressä, vaikkei meillä ole minkäänlaisia herkkuja tarjottavana. Kahvilan puolelta voisi ostaa jäkälää poroille syötettäväksi.


syote2024_hilltop_01

Ateria Hilltop-ravintolassa

Viikon parhaisiin elämyksiin kuuluu tänäkin vuonna ateria tunturihotelli Iso-Syötteen Hilltop-ravintolassa. Varaamastamme ikkunapöydästä ei näe juuri usvaista parveketta pidemmälle, mutta pöydän antimet maistuvat loistavasti.

syote2024_hilltop_02


Nautin tällä kerralla koko Hilltop Menun, johon kuuluu rapuliemeen upotettu haukipyörykkä, erinomaisen mureaa poron paahtopaistia sekä marjojen kera tarjoiltu crème brûlée. Hilltop on ollut hintansa arvoinen kokemus molemmilla Syötteellä viettämillämme hiihtolomilla.


syote2024_tykkylumi_01

Iso-Syötteen huipun luminen satumaailma

Tunturin huipulla kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa satumaisen kaunista tykkylumimetsää. Osumme tällä kerralla paikalle utuisessa säässä, jolloin näkymät rajoittuvat lähiympäristöön. On silti lumoavaa katsella lumen peittämiä puita, joista muodostuu mielikuvitusta käyttämällä toinen toistaan kiehtovampia hahmoja.

syote2024_ladut_03


Koemme olleemme sään suhteen melko onnekkaita, vaikka aurinkoisia päiviä osuikin kohdallemme vain yksi. Pääasia oli, että lämpötila pysyi pakkasen puolella lähes loppuun saakka, joten saimme nauttia talvisista olosuhteista. Pois lähtiessämme lunta on karissut jo alas talojen katoilta ja puiden oksilta, joten tunnelmaa voisi kuvailla hieman alakuloiseksi. Talvipäiviä ja lunta riittää Syötteellä silti varmasti vielä pitkälle kevääseen. Saapa nähdä, palaammeko vielä ensi talvenakin mainiolle Iso-Syötteelle vai viekö tie vaihteeksi johonkin toiseen hiihtokeskukseen.

Iso-Syötteellä viihtyi samaan aikaan myös Kohteena maailma -blogin Rami. Lue Ramin erityisesti laskettelusta kertova juttu Iso-Syötteen laskettelukeskus on Suomen eteläisin tunturi.
 
Lue myös viime vuoden reissusta kertova oma juttuni Hiihtoloma Syötteen laduilla.

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja