Ota yhteyttä

Suomi

Talvista lomailua Mikkelin seudulla

Julkaistu

Vietimme vuodenvaihteessa mukavan lomaviikon Suomenniemen rauhallisissa maisemissa. Ihastuimme Mäntyharjun hiihtolatuihin ja tutustuimme hieman myös Suomenniemen sekä Ristiinan tarjontaan.

Varasimme syksyn onnistuneiden ulkomaanmatkojen jälkeen reissun vuodenvaihteeksi Pariisiin. Pandemiatilanne ehti kuitenkin parissa kuukaudessa muuttua niin paljon, että ajatus matkaanlähdöstä alkoi mietityttää. Ranskan lehdistö loi synkkää tilannekuvaa ja vähitellen alkoi tuntua siltä, etteivät Pariisin huvipuistot, nähtävyyksillä tungeksimiset ja ravintolat olleet juuri nyt meidän perhettämme varten. Päätös oli vaikea, koska aiemmista koronan peruuttamista matkoistamme poiketen mikään rajoitus ei estänyt Ranskaan lähtemistä. Osa somekuplastani matkusti samaan aikaan eri puolilla maailmaa, myös Pariisissa, joten houkutus lähtemiseen oli suuri.

villa_avanto_03


Teimme ratkaisun matkan siirtämisestä viisi päivää ennen lähtöä aatonaattona, jolloin kaikki peruutukset onnistuivat ilman euronkaan tappiota. Samalla sain myös omaan mieleeni joulurauhan, eikä meidän tarvinnut odottaa tietoa Ranskaan muutaman päivän kuluttua tiedotettavista uusista rajoituksista. Yritämme Pariisiin myöhemmin uudelleen pidennetyn matkaohjelman merkeissä. Varasimme lopulta Ranskan-matkan tilalle jotain aivan muuta. Selailin majoitussivustoja ajatuksella ”parasta mitä Suomesta tällä varoitusajalla saa” ja löysin onneksemme viime hetken peruutuksen vuoksi vapautuneen Villa Avannon.

villa_avanto_01


Villa Avanto on hulppea huvila Suomenniemellä, joka kuuluu nykyään Mikkelin kaupunkiin. Pariisiin oli tarkoitus matkustaa vain oman perheen voimin, mutta kun myös lasten isovanhemmat innostuivat lähtemään Suomenniemelle, saimme huvilan kaikki kuusi makuupaikkaa hyödynnettyä. Villa Avanto on erittäin siisti ja erinomaisesti varusteltu huvila, jossa kaikki saunasta ja keittiöstä lähtien toimii loistavasti. Tilaa on kuudelle hengelle sopivasti ja lämminhenkinen omistajapariskunta saa tuntemaan olon hyvin tervetulleeksi.

villa_avanto_02


Maisemaikkunoista avautuva järvinäkymä ei ole harmaina talvipäivinä parhaimmillaan, mutta ympäröivä luonto tekee silti suuren vaikutuksen. Käymme pari kertaa jäällä hiihtämässä omatekoisella ladulla ja nauttimassa näkymistä eri suuntiin. Huvilan syrjäinen sijainti keskellä korpea ei välttämättä miellytä kaikkia, mutta meille se sopii hyvin. Tämä on varmasti yksi parhaista vuokraamistamme majoituksista, mitä matkojemme varrella on tullut vastaan.

suomenniemi_jarvi_02


Yhtenä vaihtoehtona ollut ajatus äkkilähdöstä Lappiin kaatui muun muassa majoitustilanteeseen, mutta Suomenniemi tuntuu monin tavoin yhtä hyvältä valinnalta. Sinne päästäkseen ei tarvitse maksaa autojunasta tai ajaa valtavaa matkaa pääkaupunkiseudulta pohjoiseen. Olemme käyttäneet Lapin-lomamme lähes yksinomaan hiihtämiseen, joten emme kaipaa laskettelukeskuksia tai muitakaan palveluita. Pienenä haittapuolena täytyy mainita, että Villa Avannosta on kunnon laduille Ristiinaan tai Mäntyharjulle noin puolen tunnin ajomatka. Toisaalta meillä on nyt reilusti aikaa tällaisiin siirtymiin ja pääsemme samalla tutustumaan ympäristöön muutenkin.

suomenniemi_maitotie


Mökkitieksemme osunut Karkauksen maitotie on valittu Etelä-Karjalan kauneimmaksi tieksi, joten sillä kelpaa kurvailla jokaisena lomapäivänä. Arvonimi on tosin hieman vanhentunut, sillä kuntaliitos vei vajaat kymmenen vuotta sitten Suomenniemen osaksi Etelä-Savoa. Kahden valtatien väliin jäävä reilun kolmentoista kilometrin mutkikas pätkä on mukava ajettava, sillä sen varrelle jää lumisia maisemia sekä maalaistalojen pihoja. Voimme vain kuvitella kuinka kaunista täällä on aurinkoisina kesäpäivinä, kun Kuolimojärvi kimmeltää ja maisema on kirkas.

suomenniemi_karkaus_kirjasto


Maitotien vartta koristaa muun muassa sympaattinen Karkauksen sivukirjasto, joka on pystytetty yhdelle alueen monista maitolaitureista. Opasteviitta ohjaa kirjaston kulmalta Irja Hannosen luontopolulle, joka on ainakin Retkipaikan jutun perusteella upea ulkoilureitti. Meiltä jää tämä vajaan neljän kilometrin pituinen lenkki tekemättä, mutta se kuuluu ehdottomasti ohjelmaan, jos palaamme joskus kesäaikaan näille kulmille. Irja Hannonen eli koko pitkän ikänsä Karkauksen kylässä, nautti paikallisesta luonnosta ja testamenttasi omaisuutensa kotikunnalleen. Lähistöltä voi lähteä myös Saarajärven kierrokseksi nimetylle reitille.

suomenniemi_maisematorni_01


Suomenniemellä kierrellessä kannattaa ehdottomasti poiketa Kauriansalmen näkötornissa, jota kutsutaan myös Painalluksenmäen maisematorniksi. Talkoovoimin kohonneesta puutornista voi ihailla laajaa näköalaa yli seudun metsien ja järvien.

suomenniemi_maisematorni_02


Tornin juurelle pystytetyn kyltin mukaan täältä näkee lähes Pariisiin saakka. Se on toki liioittelua, muttei vähennä maiseman upeutta. Tornin vieressä on laavu tulipaikkoineen ja ympäristöstä löytyy eri pituisia retkeilypolkuja.

suomenniemi_kirkko


Suomenniemen keskustaajama näyttää uinuvan pakkasiltana talviunta. Ohitamme apteekin, marketin ja koulun, mutta ihmisiä ei näy missään. Kuntoradalta löytyisi kuulemma haastava latu. Mieleen jää parhaiten lumisen maiseman keskeltä kohoava kirkko, joka on kuin suoraan joulukortista. Maalaisidylliä täällä ainakin riittää ja mainoskyltin mukaan vapaita tonttejakin, joten ei voi kuin toivoa paikkakunnalle entistä vilkkaampaa tulevaisuutta.

ristiina_grannatalo


Myös Ristiina liittyi Suomenniemen tavoin Mikkeliin vuonna 2013. Ristiinan keskusta on Suomenniemeä suurempi ja siellä on muutamia pieniä nähtävyyksiä. Ihailemme ohimennen useampaakin vanhaa rakennusta, joista yksi on yli kaksisataavuotias Gränna-talo. Sen nimi tuo mieleen vierailumme idyllisessä ruotsalaiskaupungissa Vättern-järven rannalla. Alun perin Mikkelin keskustaan rakennetussa ja sittemmin Ristiinaan siirretyssä talossa toimii kesäkahvila. Lähistöllä voi tutkia myös Brahelinnan raunioita. Seudun merkittävin nähtävyys ovat parinkymmenen kilometrin päässä kirkonkylältä sijaitsevat Astuvansalmen kalliomaalaukset.

ristiina_linnaniemen_kuntorata


Hiihdämme Ristiinassa parissakin eri paikassa. Linnaniemen kärjestä löytyvällä kolmen kilometrin kuntoradalla on mukava sivakoida, sillä reitti kulkee kauniissa metsämaisemassa osittain järven rantaa seuraten. Matkan varrelle jää pienempien kumpareiden lisäksi yksi pitkähkö ylämäki sekä pari melko vauhdikasta laskua. Käymme myös kertaalleen luistelemassa Ristiinan urheilukentän viereen jäädytetyllä jäällä. Tarjolla on kiekkokaukalo, pienehkö mutta riittävä jääalue mailatta luisteleville sekä lämpimät pukukopit. Urheilukentän ympäriltä löytyi myös tasaisen helppo noin kilometrin mittainen hiihtolatu.

ristiina_pellosniemen_latu


Ristiinan Pellosniemen kuntorata on noin kahden kilometrin mittainen. Sitä voi myös ihan kirjaimellisesti pitää kuntoratana, sillä vaikka korkeuserot ovat maltillisia, riittää pieniä mäkiä melkein koko matkalle. Kaksi kilometriä on aika lyhyt kierros pidempikestoista hiihtoa ajatellen, mutta paikallinen partasuu kehuu suksineensa tällä ladulla parhaimmillaan viidenkympin lenkin 80-luvun välineillään.

mantyharju_ladut_03


Suomen mukavimpana mökkipaikkakuntana itseään mainostava Mäntyharju tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet talviliikuntaan. Mäntyharjun urheilupuistossa on latujen lisäksi suurehko luistinkenttä sekä erillinen jääkiekkokaukalo. Lapset viihtyvät parinakin päivänä urheilupuistosta löytyvässä pulkkamäessä, joten täällä saa helposti vietettyä kokonaisen talvisen liikuntapäivän. Lunta on matkamme aikaan riittävästi ja olosuhteet ovat kaikin puolin kiitettävässä kunnossa.

mantyharju_ladut_02


Mäntyharjun urheilupuistosta lähtee kuuden kilometrin mittainen valaistu kuntorata, jossa on hieman isompaakin mäkeä, mutta myös reilusti tasamaata palautumista varten. Alueella voi halutessaan tehdä pienempiäkin kierroksia joko ihan tasamaalla urheilukentän ympäri tai hieman mäkisemmässä maastossa.

mantyharju_ladut_01


Hiihtokokemus vain paranee, kun kokeilen noin 12 kilometrin Uutelan kierrosta ja seuraavalla kerralla vielä reilun 15 kilometrin Sammalisen kierrosta. Juuri huolletut ladut kulkevat miellyttävässä metsämaisemassa, jossa on sopivasti nousua ja laskua, muttei liikaa haasteita. Saan hiihdellä pitkät pätkät aivan yksikseni kevyessä lumisateessa ja nauttia puhtaasta luonnosta.

mantyharju_ladut_04


Mäntyharjun ladut ovat mielestäni aivan mainiot, eikä niissä ole Lapin-kokemuksiinkaan verrattuna valittamista. Napapiirin tuntureita tai karuja suonäkymiä täällä ei tietenkään ole, mutta toisaalta olen monella Lapinkin hiihtoretkellä löytänyt itseni tällaisen samanlaisen metsän keskeltä. Toki Lapissa on sellaista taikaa ja myös maisemia mitä muualta Suomesta ei löydy, mutta ihan vain hiihtämistä ajatellen Mäntyharju täytti kaikki odotukset. Suurempia kilometrimääriä hakeville Mäntyharjunkin latuverkosto voi toki tuntua parin päivän jälkeen suppealta, mutta meille se riitti hyvin.

mantyharju_taidekeskus_salmela


Mäntyharjun tunnetuin nähtävyys lienee Taidekeskus Salmela. Autiolla pihalla puhaltaa kylmänä talvipäivänä hyinen viima, eikä täällä tarvitse nyt muutenkaan viettää paljoa aikaa, sillä mintunvärisen rakennuksen näyttelyt ovat avoinna vain kesäisin. Luontoelämyksiä etsivien kannattaa muistaa Repoveden kansallispuisto, joka sijaitsee osittain Mäntyharjun alueella.

mantyharju_maisema


Loma Suomenniemellä ja sen ympäristössä oli yllättävänkin onnistunut ja todella rentouttava kokonaisuus. Vaikka mieli tekisikin kauemmas, toi tämäkin reissu mukavasti vaihtelua arkeen. Samalla saimme kaivattua lomaa koko pandemiasta, sillä mökillä tai laduilla ei tarvinnut ajatella sen enempää kasvomaskeja kuin käsidesejäkään.

suomenniemi_jarvi_01


Sää pysytteli paria lyhyttä poikkeusta lukuun ottamatta kovin harmaana, mutta kevyessä pakkassäässä kelpasi ulkoilla mainiosti. Aika kului lastenkin mielestä yllättävän nopeasti. Reippaan liikkumisen vastapainona oli muun muassa syömistä, saunomista, lautapelejä ja totuuden nimessä ruutuaikaakin. Itselleni Villa Avanto tarjosi maistiaisen omakotiasumisesta keskellä savokarjalaista korpea. Noissa maisemissa viihtyy kyllä loistavasti viikon tai pari kerrallaan, mutta pysyvän asumukseni haluan jatkossakin pitää ihmisten ilmoilla.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Enpä ollut jotenkaan ajatellut noita seutuja talvilomalle, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin voisi kieltämättä toimia rauhalliseen lomailuun mainiosta. Oikeastaan olen varma, että varsinkin Marika viihtyisi todella hyvin. Voi olla, että tänä vuonna ei tule lähdettyä, mutta täytyy jatkoa varten pitää mielessä.

    • Mika / Lähtöportti

      22.1.2022 at 12:28

      Yllättäenhän tämä alue tuli meillekin vastaan, mutta toimi kyllä nimenomaan tällaiseen rauhalliseen lomailuun oikein hyvin. Kukaan ei voi kieltää esimerkiksi Lapin kauneutta, mutta hienon talviloman voi viettää myös paljon etelämpänä. Meillä oli tällaisessa viime hetken varauksessa tietenkin se etu, että tiesimme millainen lumitilanne perillä tulisi olemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Luminen Teerivaaran patikkakierros Syötteellä

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme hiihtolomaviikon Iso-Syötteellä, jossa tutustuimme hiihtoretkien lomassa myös Teerivaaran patikointireittiin. Neljän ja puolen kilometrin mittainen kierros vei lumiseen ja mäkiseen maastoon Syötteen kansallispuistossa.

Teerivaaran kierros alkaa Syötteen luontokeskukselta, joka valitettavasti suljettiin viime lokakuussa. Lakkautuksen taustalla ovat Metsähallituksen Luontopalveluiden taloudelliset haasteet, jotka ovat ajaneet muitakin Suomen luontokeskuksia ahtaalle. Toivottavasti Syötteen luontokeskus saataisiin tulevaisuudessa taas avattua jonkun toimijan voimin. Mieleemme ovat jääneet sekä pari vuotta sitten luontokeskuksessa nautitut pullakahvit että varsinainen näyttelykin.

teerivaara_05


Luontokeskuksen pysäköintialue on joka tapauksessa edelleen aurattu hyvään kuntoon ja se on myös vilkkaassa käytössä. Ylitämme parkkipaikan ohittavan hiihtoladun, jolloin vastaan tulevatkin jo Teerivaaralle johtavat opasteet. Polku viettää aluksi alamäkeen. Huomaamme reitin olevan hyvin tallautunut, joten kierroksen tekeminen onnistuu mainiosti tavallisilla talviulkoiluun sopivilla kengillä. Lumikengille saattaa olla käyttöä sankan pyrytyksen jälkeen tai kenties hiihtolomaa hiljaisempina ajankohtina.

teerivaara_06


Laskeudumme tasaiselle suoalueelle, jossa lumen alla lienee pitkospuita. Kauempana vasemmalla näkyy kulkevan tuttu latu, jota pitkin olen hiihdellyt monta kertaa Toraslammen tai Ahmavaaran suuntaan. Saavumme melko pian risteykseen, jossa voi päättää kumpaan suuntaan varsinaisen rengaslenkin haluaa tehdä. Lähdemme suosituksen mukaisesti kulkemaan myötäpäivään.

teerivaara_03


Reitin seuraava osuus kulkee metsässä, jossa pakkaslumi narskuu kenkien alla ja ajoittaiset tuulenpuuskat uhkaavat pudottaa puiden oksille kerääntynyttä lunta. Ilma tuntuu täällä kovin raikkaalta hengittää.

teerivaara_04


Metsässä käveleminen on aina mukavaa, mutta reitti ei vielä tässä vaiheessa tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mielenkiintoisimmilta näyttävät lumen peittämät pienet puut, joista muutaman voi kuvitella ihmiseksi tai kenties muumiksi.

teerivaara_13


Reitti on merkitty virallisessa esitteessä vaativaksi, ja syy tälle alkaa selvitä matkan edetessä. Tasainen suo on enää kaukainen muisto jyrkissä ja paikoitellen hieman liukkaissakin nousuissa, joissa saattaa pian hengästyäkin. Hiki tulee pintaan varsinkin, kun ylläni on kummitätini islantilaisesta langasta neuloma uusi villapaita. Teerivaaran rinteillä kiipeäminen onnistuu meiltä sujuvasti, mutta polku ei sovi ihan heikkokuntoisille tai vaikkapa polvivaivaisille kulkijoille.

teerivaara_10


Nousun palkintona odottavat Teerivaaran päältä avautuvat maisemat. Sää on tällä kerralla pilvinen ja hieman utuinenkin, joten näkymät eivät ole parhaimmillaan. Luonto on silti kaunis.

teerivaara_12


Teerivaaralla riittää paljon puita, joten maisemia näkyy vain ajoittain. Mitään aivan erityistä merkittyä näköalapaikkaa ei ole, mutta matkan varrella on pari tavallista avarampaa kohtaa, joista pääsee katselemaan kauas ympäristöön.

teerivaara_09


Polku kääntyy jyrkkään alamäkeen, jossa kannattaa olla varovainen. Paras keino alas pääsemiseksi taitaakin olla rehellinen liukumäen laskeminen. Teerivaaralla on kaksi huippua, joten pohjoiselta huipulta laskeutumisen jälkeen on edessä vielä nousu eteläiselle huipulle.

teerivaara_02


Eteläisellä huipulla odottaa päivätupana toimiva Teeritupa, jonne astumme sisään. Puupenkeillä on mukava levähtää ja syödä pieniä eväitä. Tuletkin voisi halutessaan sytyttää, mutta meillä ei ole mukana mitään paistamista kaipaavaa.

teerivaara_01


Päivä on ollut hiljainen, sillä kohtasimme polulla vain kaksi vastaantulijaa. Nyt kodikkaassa tuvassa istuessamme huomaamme ikkunan takana pari ohikulkijaa koirineen, mutta he jatkavat pian matkaansa eivätkä tule sisään.

teerivaara_07


Kohta tuvalta lähdettyäemme avautuu näkymä Iso-Syötteen laskettelurinteille päin. Loppumatka kohti risteystä ja suoaluetta on lähes pelkkää loivahkoa alamäkeä. Kulkeminen on niin joutuisaa, että suorastaan yllätymme tutun risteyksen tullessa jo vastaan.

teerivaara_11

 
Teerivaaran kierros oli meille miellyttävä retki, joka tarjosi kaivattua vaihtelua erinomaisilla laduilla hiihtelyyn. Mikään ihan unohtumaton elämys tämä ei ollut, mutta kirkkaampi sää olisi luultavasti tehnyt kokemuksesta sykähdyttävämmän.

teerivaara_14


Teerivaaralla kannattaa Syötteen suunnalla liikkuessa patikoida, jos vain kunto kestää korkeuseroja. Olisi mielenkiintoista nähdä Syötteen kansallispuisto joskus myös sulan maan aikaan, jolloin vaikkapa tämän reitin luonnosta saisi aivan uudenlaisen käsityksen. Pohjois-Suomeen suuntautuvat matkamme ovat toistaiseksi ajoittuneet aina talveen, mutta kenties joskus tulee jonkin muunkin vuodenajan vuoro. Silloin olisi aikaa tutustua nimenomaan patikointireitteihin perusteellisemmin kuin näillä hiihtomatkoilla.

Voit tutustua Teerivaaran kierroksen tietoihin luontoon.fi-sivustolla.
Lue myös koko reissusta kertova juttuni Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla.

Jatka lukemista

Suomi

Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme hiihtolomaviikon jo kolmatta kertaa Iso-Syötteellä. Puhdas luonto, erinomaiset ladut ja rauhallinen tunnelma ovat päällimmäisiä syitä palata näihin Pohjois-Pohjanmaan kauniisiin maisemiin aina uudelleen.
 
Yksi hyvä peruste hiihtolomakohteen valintaan on myös sijainti, sillä pääkaupunkiseudulta katsottuna Syöte on jonkin verran Lappia lähempänä. Suomen eteläisimmälle tunturille kertyy kuitenkin sen verran ajettavaa, että olemme katsoneet aina parhaaksi yöpyä matkan varrella. Tällä kerralla pysähdyimme menomatkalla jo Jyväskylässä, josta matka jatkui Vaskikellossa vietetyn kahvitauon ja oululaisen ruokakaupan kautta perille. Majoituimme Ollukan alueelta vuokrattuun mökkiin, jossa oli sopivasti tilaa kuuden hengen seurueellemme. Viikko kului mukavasti ulkoilun ja olympialaisten seuraamisen merkeissä.


isosyote_2026_15

Hiihtämässä Iso-Syötteellä

Loman pääaktiviteetti oli tälläkin kerralla hiihtäminen. Syötteellä riittää noin 120 kilometriä latuja, jotka oli hoidettu lomaviikollamme kiitettävän hyvään kuntoon. Hiihtäjiä ei ollut mitenkään ruuhkaksi asti, joten saimme nauttia laduista kaikessa rauhassa.

isosyote_2026_17


Oleellisimmat reitit ovat tulleet edellisillä matkoilla tutuiksi, joten tiesimme jo etukäteen minne kannattaisi suunnata. Emme olleet koskeneet suksiin koko talvena ennen tätä viikkoa lainkaan, joten kilometrimäärät jäivät lajiin uudelleen totutellessa varsin maltillisiksi. Itse sain kasaan reilut yhdeksänkymmentä kilometriä.

isosyote_2026_14


Kierros tunturin ympäri on Iso-Syötteen klassikko, jolle tulee mittaa vajaat yhdeksän kilometriä. Mäkiäkin on jonkin verran, mutta nousut ja laskut eivät ole erityisen jyrkkiä. Itse kierrän tunturin mieluummin vastapäivään, jolloin reitin profiili tuntuu omaan makuuni paremmalta. Pääsimme vuokramökin pihalta suoraan tälle ladulle, joten kierros tuli tehtyä useammankin kerran.

isosyote_2026_06


Toinen suosittu reitti on niin ikään noin yhdeksän kilometrin mittainen Pytkyn kierros. Reitti ei kauniista luonnosta huolimatta ole Syötteen upein, mutta kohokohtana odottavat mainion Pytky Cafén herkut. Tarjolla on myös keittolounasta, mutta me olemme odottaneet erityisesti uunituoreita munkkeja, joiden maku on jäänyt edellisiltä reissuilta mieleen. Muhkeat munkit eivät petä tälläkään kertaa, vaikka kahvila on käydessämme niin täynnä että päädymme lopulta nauttimaan ostoksemme ulkona. Samalla tulee siis avattua terassikausi tämän vuoden osalta. Pytky Ranchin pihalla majailee kolme poroa, joista yksi vauhkoontuu puista putoavasta lumesta ja kirmaa tuulispäänä ympäri aitausta.

isosyote_2026_02


Pytky Café jää reissun ainoaksi latukahvilaksemme, sillä Syötteen kansallispuiston puolella sijaitseva Ahmatupa oli lomaviikollamme kiinni. Ahmatupa sulkeutui syksyllä 2025 samalla kun Syötteen luontokeskus lakkautettiin. Muitakin Suomen mainioita luontokeskuksia on viime aikoina suljettu tai lakkautusuhan alla, mikä on todella surullista. Ahmatupa on sentään onneksi heräämässä henkiin, sillä löytämäni tiedon mukaan se avautuu pop up -kahvilana lauantaina 28. helmikuuta 2026.

isosyote_2026_16


Suosikkilatuni löytyvät Syötteen kansallispuiston puolelta, jossa talvinen luonto on todella kaunista. Talvi on parhaimmillaan suksien ja sauvojen äänten kuuluessa pakkaslumella ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.

isosyote_2026_10


Yksi lenkkini nousee Ahmatuvalle, josta jatkan Ylpiätuvan suuntaan. Silmien eteen avautuu kerrassaan upeita erämaahenkisiä maisemia lumisine puineen, avoimine suoalueineen sekä kaukana siintävine vaaroineen. Latu Ylpiätuvalta takaisin Iso-Syötteelle päin ei ole ollut aiemmilla matkoillamme auki, mutta nyt pääsen kokeilemaan tämänkin hyvin laskuvoittoisen osuuden. Matkan varrelle jää muutama lyhyt mutta äärimmäisen jyrkkä lasku, joiden vuoksi tätä reittiä ei voi suositella epävarmoille hiihtäjille.

isosyote_2026_04


Hiihtelemme eräänä päivänä vaimon kanssa kansallispuiston alueella Toraslammelle saakka. Reitillä ei ole suuria mäkiä ja hiljaisuuden rikkovat vain muutamat taivaalle viivaa piirtävät lentokoneet. Rannalle rakennetun autiotuvan luona on mukava syödä eväitä ja nauttia kevättä enteilevästä auringonpaisteesta. Olisi mukavaa päästä joskus pohjoisen hangille vaikka maalis-huhtikuussa, mutta toistaiseksi helmikuinen hiihtolomaviikko sopii perheellemme paremmin.


isosyote_2026_05

Teerivaaran patikointikierros Syötteen kansallispuistossa

Tyttäret eivät ole kovin innokkaita hiihtäjiä, joten lähdemme yhtenä päivänä vaihtelun vuoksi kävelemään Syötteen kansallispuistoon. Neljän ja puolen kilometrin mittainen Teerivaaran kierros nousee lumisen metsän halki näköalapaikoille ja eväidensyöntipaikaksi sopivaan autiotupaan. Kerron kävelyretkestä lisää erillisessä postauksessa.


isosyote_2026_09

Herkuttelua Hilltop-ravintolassa

Syömme viikon ajan anopin valmistamia maukkaita kotiruokia, mutta ohjelmaan kuuluu myös yksi perinteeksi muodostunut ateria tunturin huipulla Hotelli Iso-Syötteen Hilltop-ravintolassa. Saamme ikkunapöydän, josta kelpaa katsella hämärtyvää maisemaa Pikku-Syötteen suuntaan. Leppoisa tarjoilijamieskin vaikuttaa jo tutulta, vaikka edellisestä vierailusta on kulunut jo pari vuotta. Viihtyisän ravintolan ilmapiiri vilkastuu huomattavasti iltakuudelta, kun hotellivieraiden ruokailuaika alkaa.

isosyote_2026_08


Nautimme tälläkin kerralla Hilltopin herkuista todella paljon. Valitsen alkuruoaksi miedosti savustettua poron sisäpaistia, jonka persoonallinen maku on kohdallaan. Sitä seuraa rapeanahkainen taimen, jonka täydentää suussa sulava Sandefjordin kastike. Illan kruunaa puolukkasorbetin kera tarjottu klassinen crème brûlée sekä espresso. Söimme nyt Hilltopissa kolmatta kertaa ja ruoka maistui meille jälleen erinomaisesti. Muita ravintolavaihtoehtoja Iso-Syötteellä ovat Pärjä Ski Bistro, Kide-hotellin yhteydessä toimiva Bistoria, Romekievari sekä Tunturi Pub.


isosyote_2026_11

Tykkylumipuita ja tunturimaisemia

Tunturin huipulla kannattaa käydä myös valoisaan aikaan, jolloin voi ihailla upeita tykkylumen peittämiä puita sekä ympäristöön levittäytyviä maisemia. Puiden lomaan on tallautunut polkuja, joita pitkin pääsee hyville näköalapaikoille.

isosyote_2026_12


Saimme nauttia lomaviikollamme hyvistä talvisäistä, sillä sopivan kirpeänä pysyneissä pakkaskeleissä oli erittäin hyvä ulkoilla. Kirkkaasta auringonpaisteestakin saatiin nauttia kolmena päivänä.


isosyote_2026_01

Iso-Syötteen palvelut

Vietimme tyttären kanssa kaksi vuotta sitten pari päivää Iso-Syötteen rinteillä, mutta laskettelu ei kuulunut tällä kerralla matkamme ohjelmaan. Kävimme silti rinteiden juurella katsomassa, onko kaikki entisellään. Uutuutena näytti olevan ainakin Iso-Syöte Express -tuolihissi, joka kuljettaa laskijoita tehokkaasti tunturin huipulle. Välinevuokraamosta löytyisi lasketteluvälineiden lisäksi edelleen esimerkiksi fatbikeja ja lumikenkiä. Huomasimme sen sijaan rinteiden juurella pari vuotta sitten toimineen mainion vohvelikahvilan kadonneen, eikä poroaitauksessakaan näkynyt ainakaan ohi kulkiessamme eläimiä. Meille riitti nyt joka tapauksessa asiointi Tunturi Marketissa, josta saa aina kätevästi täydennystä vuokramökin jääkaappiin.

isosyote_2026_07


Iso-Syöte tuntuu meistä kaikin puolin miellyttävältä talvilomakohteelta, jonne saatamme palata tulevinakin vuosina. Lapin kohteista erityisesti Ylläs ja Saariselkä houkuttelisivat palaamaan, mutta toisaalta Iso-Syötteen kotoisuus ja lyhyempi ajomatka vetävät kovasti puoleensa. Aika näyttää, minne tiemme vie tulevina talvina.
 
Lue myös aiempina vuosina kirjoittamani jutut Hiihtoloma Syötteen laduilla ja Iso-Syöte ihastutti jälleen.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja