Teimme kesäkuun alussa reilun kahden viikon matkan, jonka aikana etenimme Rooman lentokentältä aina Sisiliaan saakka. Yövyimme reissun varrella viidessä eri paikassa, minkä lisäksi teimme päiväretket seitsemään kylään tai kaupunkiin.

Sain tällä kerralla tavallistakin vapaammat kädet matkaohjelman suunnitteluun. Kyseessä oli eräänlainen syntymäpäivämatkani, vaikkei ajankohta ihan juhlapäivään osunutkaan. Pienenä erona normaaleihin kolmen sukupolven reissuihimme oli hieman tavallista suurempi eri yöpaikkojen määrä sekä siirtymien pituus, sillä matkan varrelle tuli pari melko pitkää ajomatkaa. Autoilukilometrien määrä jäi kuitenkin kokonaisuudessaan alle kahdentuhannen. Vastapainona joukkoon mahtui myös muutamia lomataloilla tai niiden lähirannoilla vietettyjä päiviä, ja niin nuorempi kuin vanhempikin sukupolvi kehuivat matkaa hyvin onnistuneeksi.

Minulle tämä oli jonkinlainen unelmien Italian-matka, koska pääsin käymään monessa pitkään haaveilemassani paikassa Etelä-Italiassa. Esimerkiksi Basilicata ja Calabria ovat houkutelleet jo kauan, mutta niiden sijainti on moneen muuhun Italian kohteeseen verrattuna hieman syrjäinen. Tällä matkalla täyttyi myös tavoitteeni vierailla kaikilla Italian kahdellakymmenellä alueella. Olen viettänyt yhden tai useamman viikon kahdellatoista alueella, mutta toisaalta Marchen ja Trentino-Alto Adigen tuntemus on toistaiseksi vain päiväretkien varassa.

---

Sijainniltaan houkutteleva Ostia Lido

Tämänkertainen Italian-matkamme alkaa lennolla Rooman Fiumicinon lentokentälle, josta siirrymme vuokra-autolla muutaman kilometrin päähän Ostia Lidoon. Roomalaisten rantakaupunki on tuttu myös muutamalta aiemmalta matkalta, jolloin olemme yöpyneet siellä iltalennon jälkeen tai pysähtyneet matkan päätteeksi syömään ennen auton palauttamista lentokentälle. En ole koskaan varsinaisesti ihastunut Ostia Lidoon, mutta kätevä sijainti tuo kaupunkiin aina uudelleen.

Majoitumme tällä kerralla retrohenkiseen La Sirenetta -hotelliin, kävelemme pätkän pitkää rantakatua, haemme piadinat paikallisesta pikaruokaravintolasta, päädymme vahingossa hetkeksi jazzfestivaaleille ja ihailemme upeaa auringonlaskua. Vaikka Ostia Lido ei mielestäni olekaan Italian viehättävin rantakohde, voisi sinne ehkä joskus pysähtyä vähän pidemmäksikin aikaa ja tutustua ainakin Ostia Antican raunioalueeseen.

---

Miellyttävä Sperlonga

Jatkamme matkaa heti seuraavana aamuna kohti Sperlongaa, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Roomasta etelään. Sperlongaa on helppo kehua tyylikkääksi ja miellyttäväksi kaupungiksi, jossa voi nauttia rantaelämästä sekä seikkailla kuvauksellisen vanhankaupungin kapeilla kujilla. Sperlongan vanha osa on rakennettu korkealle kukkulalle, josta aukeaa upeita merimaisemia. Viivymme vain yhden päivän, jonka aikana ehdimme tutustua erityisesti vanhaankaupunkiin sekä syödä maukkaan illallisen. Tässä ajassa saa jo hyvän käsityksen Sperlongasta, mutta rantaelämästä kiinnostuneiden kannattaa toki viipyä kauemmin.

Sperlongasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

---

Maaginen Matera

Yksi matkan tärkeimmistä kohteista on Basilicatassa sijaitseva Matera, jossa kävimme päiväretkellä jo reilut kymmenen vuotta sitten. Tuolloin heräsi ajatus palaamisesta vähän paremmalla ajalla, jotta ehtisimme nähdä kaupungin iltavalaistuksessa sekä yöpyä jossakin monista luolahotelleista. Ainutlaatuinen Matera on yksi maailman vanhimmista kaupungeista ja se tunnetaan erityisesti alueesta, jonne louhituissa luolakodeissa on asuttu vuosisatojen ajan. Italian päättäjät tyhjensivät kodit 1950-luvulla, jolloin olosuhteet todettiin asuinkelvottomiksi. Matera on kuitenkin noussut aivan uudenlaiseen kukoistukseen viime vuosikymmeninä, kun vanhoja rakennuksia on kunnostettu esimerkiksi hotelleiksi ja ravintoloiksi.

Vietämme kaksi yötä Le Dodici Lune -luolahotellissa ja ehdimme kävellä itsemme näännyksiin mäkisillä kujilla, joilla riittää tuhansia portaita. Kivisessä kaupungissa on aivan omanlaisensa ilmapiiri, joka vain paranee helteisten päivien kääntyessä leppoisiksi illoiksi. Turistiryhmät katoavat ja hämyisesti valaistut kujat hiljenevät niin, että tietyillä alueilla tulee vastaan enemmän kissoja kuin ihmisiä. Vaikka aurinkoinen Matera onkin upea, tulee sen suorastaan maaginen tunnelma esiin vasta pimeällä. Täällä jos jossain kannattaa viipyä ainakin yhden yön yli ja viettää aikaa upeilla näköalapaikoilla.

Materasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

---

Merellisiä tunnelmia Calabriassa

Matkamme jatkuu Materasta Italian saappaankärjessä sijaitsevalle Calabrian alueelle ja tarkemmin ilmaistuna Costa degli Deille eli Jumalten rannikolle. Majoitumme viikoksi Santa Maria di Ricadin kylästä vuokrattuun huvilaan, jossa viihdymme mainiosti kiireetöntä lomaa viettäen. On mukavaa asettua hetkeksi aloilleen ja tehdä välillä itsekin ruokaa sekä keitellä kahvia perinteisellä mutteripannulla. Tuntuu helpolta heittäytyä kiireettömään lomatunnelmaan viimeistään, kun kaikki pysähtyy iltapäivän kuumuuteen. Koko matkan aikana ei sada kertaakaan ja sää pysyy lämpimänä, mutta elohopea ei toisaalta nouse aivan mahdottoman korkealle. Päivän huippulämpötila asettuu yleensä 25 ja 30 asteen välille.

 
Kävelymatkan päästä löytyy sopivan rauhallinen hiekkaranta, jolla viihdymme parina päivänä oikein hyvin. Vaikken ole kovin innokas uimari, on mukavaa nauttia Tyrrhenanmeren lämpimästä ja kirkkaasta vedestä. Ostan aina rannalle mennessämme pienestä marketista sanomalehden, jotta voin lukea tuoreet jalkapallouutiset paikallisella kielellä. Rantamaisemat ovat kauniita ja kauempana merellä häämöttävät tuliperäiset Eoliset saaret. Retki Strombolille jää kuitenkin tällä reissulla tekemättä.

---

Miekkakalaa ja merimaisemia Scillassa

Tutustumme Calabriassa kolmeen kauniiseen kaupunkiin. Ensimmäinen näistä retkistä suuntautuu Scillaan, jonka kiehtovin osa on pittoreski kalastajakortteli Chianalea. Vanhan kujan varrelta kannattaa koukata johonkin monista kalaravintoloista, joiden terassit ulottuvat merenpäällisille laitureille. Maistan lounaan pääruokana miekkakalaa, josta ollaan täällä Scillassa erityisen ylpeitä. Valinta osuukin nappiin, sillä ruoka on erittäin maukasta. Kiipeämme ateriaa sulatellen Ruffon linnoitukselle ihailemaan merimaisemia. Kylän toisella puolella näyttää olevan pitkä hiekkaranta. Scilla jää mieleen idyllisenä ja miellyttävänä paikkana, jossa on sopivan rauhallista.

Scillasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

---

Kuvankaunis Tropea

Jumalten rannikon helmeksikin mainittu Tropea on seudun tunnetuin turistikohde, mutta suosio ei ole pilannut kauniin kaupungin charmia. Dramaattisten jyrkänteiden reunalle rakennettu vanhakaupunki on kuvauksellinen ja keskeisimpien kävelykatujen ulkopuolelta löytyy myös hiljaisia kujia. Sperlongan tai Scillan tapaan Tropean viehätys perustuu vanhankaupungin lisäksi pitkiin hiekkarantoihin. Kiipeämme katselemaan komeita merimaisemia muun muassa Santuario di Santa Maria dell’Isolan kirkolta.

Tropeasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

---

Pizzaa, jäätelöä ja kissoja Pizzossa

Kolmas Calabrian retkikohteemme Pizzo tunnetaan erityisesti tartufo-jäätelöannoksesta, jota ei voi ainakaan kaupungin pääaukiolla ohittaa. Mekin maistamme herkullisen suklaista tartufoa yhdessä monista vierekkäisistä kahviloista. Sitä ennen täytyy kuitenkin syödä pizzoja Pizzossa ja kierrellä vanhankaupungin kujilla. Myös Pizzo on rakennettu rannan tuntumasta kohoavien kallioiden päälle ja sitä vartioi vanha linnoitus. Omalta retkeltämme jää mieleen myös Mugat-niminen puutarha, jossa paikalliset vapaaehtoiset pitävät huolta Pizzon kulkukissoista. Paikalla ei ole käydessämme ihmisiä, mutta viivymme hyvän tovin suloisten kissojen seurassa.

Pizzosta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

---

Paluu hurmaavaan Sisiliaan

Siirrymme matkan viimeisiksi viideksi päiväksi Sisiliaan, jossa lomailimme edellisen kerran kahdeksan vuotta sitten. Minulla ei ole yhtä ehdotonta suosikkia Italian alueista, mutta Sisilia kuuluu listallani vähintäänkin kärkipäähän. Niinpä tuntuukin oikein mukavalta ylittää Messinansalmi ja saapua Välimeren suurimmalle saarelle. Lyhyt merimatka taittuu sujuvasti autolautalla. Ostin liput etukäteen netistä, joten voimme ajaa Villa San Giovannin satamassa jonon jatkona suoraan lautalle. Liput ovat voimassa tiettynä päivänä, mutta lauttoja kulkee jatkuvasti edestakaisin, eikä kellonaikaa tarvitse valita etukäteen.

Saavumme parinkymmenen minuutin lauttamatkan päätteeksi Messinan keskustaan, josta suuntaamme Sisilian pohjoisrannikkoa seuraavalle moottoritielle. Pitkälti tunneleissa ja silloilla etenevä reitti ei ole erityisen mukava ajettava, mutta vie tehokkaasti Altavilla Miliciaan, josta olemme vuokranneet reissun jälkimmäisen lomatalon. Altavilla jää meille melko vieraaksi, mutta teemme jälleen mukavia päiväretkiä niin itään kuin länteenkin päin. Olen nyt majoittunut kolmelle eri seudulle Sisiliassa ja huomannut, että niin maisemat kuin tunnelmatkin vaihtelevat varsin paljon eri puolilla saarta.

---

Vilkas ja viehättävä Cefalù

Ensimmäinen retkemme Sisiliassa suuntautuu Cefalùun, joka kuuluu suomalaistenkin matkatoimistojen kohdevalikoimaan. Pidän erityisesti saaren pohjoisrannikolta löytyvän kaupungin vanhasta osasta, jossa riittää aikaa nähneitä rakennuksia sekä kivannäköisiä kujia. Kävelemme helteisellä rantakadulla, näemme ihmismassojen täyttämät hiekkarannat, syömme maittavan lounaan varjoisalla kujalla, maistelemme raikasta mansikkagranitaa ja nautimme niin merimaisemista kuin vanhassakaupungissa kiertelystäkin. Muutamassa tunnissakin ehtii hyvin tutustua kaupunkiin, mutta monelle tämä on se varsinainen lomakohde tai vähintäänkin retkien tukikohta.

Cefalùsta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

---

Sopivasti arkipäiväinen Termini Imerese

Termini Imerese on Cefalùun verrattuna varsin erilainen, sillä tämä kaupunki ei vedä puoleensa turistimassoja. Päädymme aitoa sisilialaista ilmapiiriä henkivään Termini Imereseen oikeastaan siksi, että siellä on kuvattu vaimon ja anopin seuraamaa Unelmakoti Sisiliassa -televisiosarjaa. Löydämme ruotsalaisen Nylanderin perheen remontoiman vaaleanpunaisen Palazzo Cirillon, mutta myös yllättävän paljon muuta kaunista. Kujat ja portaikot ovat sunnuntai-iltapäivänä autioita, joten saamme ottaa valokuvamme rauhassa. Ohjelmaamme kuuluu myös merenelävistä koostuva lounas sekä jäätelöt paikallisen keskusaukion laidalla.

Termini Imeresestä on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

---

Karismaattinen Palermo

Yksi eniten odottamistani retkikohteista on Palermo, jossa käymme paikallisjunalla Altavilla Miliciasta käsin. Vilkas suurkaupunki tuo vaihtelua matkaohjelmaan ja tarjoaa kokemuksia laidasta laitaan. Aloitamme Ballaròn markkinoiden kaoottisesta hässäkästä, kiertelemme kävelykaduilla ja aistimme kiehtovan kaupungin vaihtelevia tunnelmia. Palermo on paikoitellen rähjäinen, mutta yllättää upeiden vanhojen rakennusten runsaalla määrällä. Löydämme myös viihtyisiä puistoja ja vierailemme katedraalissa. Omituisin kokemus on Catacombe dei Cappuccini, jonka maanalaisiin käytäviin on haudattu satoja ihmisiä. Vaatteisiin puetut luurangot ovat kaikkien nähtävillä, ja monet niistä on nostettu seisovaan asentoon seiniä vasten. Katakombien harras tunnelma herättää kunnioitusta, ja toisaalta mikä tahansa kummitusjuna tuntuu tällaisen paikan jälkeen taatusti laimealta.

Palermosta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

---

Viimeisen päivän yllättäjä Porticello

Harkitsemme viimeisenä kokonaisena matkapäivänä jäämistä vuokraamamme huvilan uima-altaalle, mutta lähdemme onneksi vielä yhdelle retkelle. Lähistöltä löytyvä Porticello osoittautuu viehättävän arkiseksi kalastajakyläksi, johon on mukava tutustua. Syömme lounaaksi edulliset sisilialaiset arancinat eli maukkaat riisipallot, joiden sisällä on tällä kerralla lihaisa täyte. Käymme myös Porticellon naapurissa Sant’Eliassa, josta löydämme hyvin kuvauksellisen uimareille sopivan pienen merenpoukaman. Nämä taitavat olla niitä salaisia helmiä, joiden löytämisessä tarvitaan joskus vähän tuuriakin.

Porticellosta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

---

Muistoja matkan varrelta

Nautin kovasti parista viikostamme Etelä-Italiassa. Vastaan tulee köyhyyden ränsistämiä paikkoja, mutta myös paljon kauneutta niin luonnossa kuin kylissä ja kaupungeissakin. Matkaohjelmassamme on sopivasti monipuolisuutta, sillä nähtävyyksien ihailun lisäksi jää aikaa myös kiireettömään paikallisesta tunnelmasta nauttimiseen. Syömme monta herkullista kolmen ruokalajin ateriaa, uimme paljon lomatalojen altailla ja pari kertaa meressäkin sekä ihailemme upeita auringonlaskuja.

Autolla tulee ajettua sen verran, että mieleen jäävät myös huoltoasemien pihoilla syödyt focacciat ja paninot. Minulta on kysytty vuosien varrella monta kertaa italialaisesta liikenteestä, ja oman kokemukseni mukaan autolla pärjää hyvin, kunhan vain sopeutuu paikallisiin tapoihin. Siinä missä Suomessa ajetaan sääntöjen mukaan, määrittää italialaista liikennettä paremminkin sulautuminen muiden tekemiseen. Sääntöjä sovelletaan ja oma tilansa täytyy osata ottaa, mutta toisaalta joustamista ja muiden huomioimista näkee enemmän kuin Suomessa. Varsinkin etelässä kylätiet saattavatkin olla niin kapeita, että vastaantulijalle tilan antaminen on usein välttämätöntä.

Minulle tulee Italiassa aina hyvin tervetullut ja kotoisa olo. Juttelen tilaisuuden tullen mielelläni paikallisten kanssa ja otan kiitollisena vastaan kehut kielitaidosta, vaikken italiaa täydellisesti puhukaan. On silti mukavaa kyetä tarvittaessa pitkiinkin keskusteluihin ja hoitaa asiat englantiin turvautumatta. Mieleeni palaavat majapaikkojemme ystävälliset emännät ja isännät sekä esimerkiksi Sant’Eliassa vastaan tullut Antonio, joka kertoi mielellään kotikylästään. Paikallisten kielitaito vaihtelee. Joskus italia on ainoa vaihtoehto, mutta varsinkin monet nuoremmat ihmiset taitavat englantia erinomaisesti.

Vaikuttaa siltä, että mitä enemmän Italiassa matkustaa, sitä palavammin sinne haluaa palata takaisin. Pari seuraavaa Italian-matkaamme suuntautuvat luultavasti tuttuihin suurkaupunkeihin Roomaan ja Milanoon, mutta joskus tulee taas aika vuokrata auto ja huvila, suunnistaa maaseudulle, keittää pastaa kaasuhellalla sekä syödä sitruunasorbettia pienen kyläkirkon kupeessa. Italian-loma muodostuu mauista ja kohtaamisista, maisemista ja lämmöstä sekä vain selittämättömästä tunteesta olla juuri siellä missä pitääkin.

Vaikka keskiaikainen yläkaupunki Città Alta onkin Bergamon todellinen helmi, kannattaa tutustua myös kukkulan juurelta löytyvään kaupungin uudempaan osaan. Città Bassa tarjoaa viihtyisiä kävelykatuja, muutamia nähtävyyksiä ja mukavaa tunnelmaa.

Bergamo jakautuu kahteen hyvin erilaiseen osaan. Kukkulan päällä kohoava yläkaupunki henkii keskiaikaa, ja sitä sävyttävät vuosisatoja vanhat rakennukset sekä kapeat mukulakivikujat. Alakaupunki alkoi kehittyä puolustusmuurien ympäröimän kukkulan juurelle vasta 1800-luvulla, kun vihollisten sotajoukot eivät enää uhanneet Bergamoa. Pikkukylien sävyttämä maaseutu joutui tuolloin antamaan tilaa voimakkaalle teollistumiselle. Tehtaiden ohella myös rautatiellä oli tärkeä rooli Bergamon kehittymisessä. Nykyään yläkaupungissa on vain parituhatta asukasta, kun taas alakaupungin väkimäärä yltää reilusti yli sadantuhannen.

Majoitumme tunnelmalliseen yläkaupunkiin, josta laskeudumme funikulaarilla Città Bassaan. Alamäkeen voisi helposti kävelläkin, mutta funikulaarilla matkustaminen kuuluu paikallisiin elämyksiin. Funikulaari on ollut käytössä jo vuodesta 1887 lähtien, minkä jälkeen tekniikkaa ja vaunuja on toki uudistettu moneen kertaan. Reitillä oleva tunneli vie kaupunginmuurin läpi ja lyhyen matkan aikana ehtii ihailla hetken maisemia.

Funikulaari tuo meidät alakaupungin pääkadun Viale Vittorio Emanuele II:n varteen. Loiva kaarre vaihtuu pian yli kilometrin mittaiseksi suoraksi, jonka aikana katu vaihtaa nimeään Viale Romaksi ja lopulta Viale Papa Giovanni XXIII:ksi. Valtakadun päässä häämöttää Bergamon rautatieasema. Käännymme mielellämme katselemaan myös näkymää tulosuuntaamme ja kukkulalla kohoavaan yläkaupunkiin päin.

Käännymme valtakadulta sivummalle ja löydämme sattumalta yhden alakaupungin monista aukioista. Piazza della Libertàn laidalla kohoava Palazzo della Libertà näyttää heti ensi silmäyksellä niin mahtipontiselta, että epäilen sen liittyvän jotenkin Italian historian synkkiin vuosiin. Arvaus osuukin napakymppiin, sillä rakennus valmistui hieman ennen toista maailmansotaa fasistipuolueen paikalliseksi päämajaksi. Se nimettiin sodan jälkeen Vapauden palatsiksi muistuttamaan fasismin ajan päättymisestä. Palazzo della Libertà on nykyisin hallintorakennus, jossa järjestetään myös näyttelyitä ja kulttuuritapahtumia.

Viereisen aukion laitaa koristava rakennus on asianajajaliiton kirjasto, joka on keskittynyt lakikirjoihin ja muihin alan niteisiin. Alakaupungin keskeisimpien osien arkkitehtuuria voisi kuvailla monumentaaliseksi, sillä avarat tilat ja komeat rakennukset seuraavat toisiaan.

 
Pääkadun ja kävelykatu Sentieronen risteyksessä kohoaa näyttävä Torre dei Caduti. Kaatuneiden torni on omistettu ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille bergamolaisille. Torni on ohi kulkiessamme suljettu, joten emme pääse tutustumaan siihen tarkemmin. Tornin kerroksissa on eri teemoihin keskittyviä pieniä näyttelyitä ja huipulta pääsee ihailemaan näkymää yli kaupungin. 

Leveä kävelykatu Sentierone on eräänlainen bergamolaisten olohuone. Täällä jos jossain kelpaa harrastaa italialaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvaa passeggiataa eli kiireetöntä kävelyä, jonka tarkoituksena on nähdä tuttuja sekä tulla itse nähdyksi.

Tyylikkäästi pukeutuneet kävelijät voivat pysähtyä Sentieronen varrella nauttimaan aperitiivia tai vaikkapa jäätelöä. Sadesään tai polttavan kuuman auringonpaisteen sattuessa voi siirtyä holvikaarten suojaan.

Kävelykadun päässä kohoaa 1600-kuvulla rakennettu barokkikirkko, joka on omistettu Pyhälle Bartolomeukselle ja Pyhälle Stefanokselle. Viimeksi mainittuhan on juuri se marttyyri, jonka muistoksi vietetään tapaninpäivää. Emme käy kirkon sisäpuolella, joten Lorenzo Lotton maalaama alttaritaulu jää meiltä nyt näkemättä.

  
Sentieronen kulmalla on pieni puisto, jota koristaa veden ympäröimä muistomerkki. Näyttävä patsas on omistettu suurelle bergamolaiselle säveltäjälle Gaetano Donizettille. 1800-luvun alkupuoliskolla työskennellyt Donizetti muistetaan erityisesti oopperoistaan, mutta hän sävelsi myös muita teoksia. Oopperoista tunnetuimpia lienevät Lemmenjuoma, Don Pasquale sekä Lucia di Lammermoor.

Heti patsaan vierestä löytyy Bergamon oopperatalo Teatro Donizetti. Oopperatalo avattiin jo ennen säveltäjämestarin syntymää vuonna 1791 Teatro Riccardin nimellä. Talon ohjelmistoon kuuluu monenlaista musiikkia, mutta Donizettin oopperat ovat pääosassa erityisesti jokavuotisen Donizetti Opera Festivalin aikaan. Oopperataloon voi tutustua myös opastetuilla kierroksilla. Olen itse osallistunut vastaavalle kierrokselle Milanon La Scalassa.

 
Sentieronen lähistöllä on useita patsaita. Näistä pysäyttävin on Partisaanien muistomerkki, joka on pystytetty fasistien tappamien partisaanien muistoksi. Partisaaneilla oli merkittävä rooli taistelussa Italiaa miehittäneitä natseja sekä Mussolinin hallintoa vastaan. Synkkää patsasta katsellessa mieleeni tulee partisaanien tunnuslaulu Bella Ciao, joka jääkin soimaan päähän pitkäksi aikaa. 

Leveä Sentierone vaihtuu hieman kapeammaksi ostoskaduksi Via XX Settembreksi. Kadun varrella on runsaasti erilaisia kauppoja sekä hauskanvärisiä vanhoja rakennuksia. Innokas shoppailija saisi luultavasti kulutettua täällä helposti monta tuntia.

Meitä kiinnostaisi ostosten sijasta päästä syömään jotakin. Moni lounasravintola näyttää näin kauniina lauantaina täydeltä, emmekä toisaalta haluaisi käyttää ateriaan kovin pitkää aikaa. Ratkaisuksi löytyy kuvassa näkyvä Bar Haitin terassi, jolla syömme arkiset seitsemän euron pasta-annokset. Tämä ei ole mitenkään hieno ateria, mutta ruoka on kelvollista ja hinta todella edullinen. Città Altaan sijoittuvat ruokailuvinkkini löytyvät aiemmin julkaistusta jutusta Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa.

Pysähdymme vielä Panfé-ketjukahvilaan ostoskadun varrelle. Vaikkei caffè latten tilaamisesta puolenpäivän jälkeen saakaan Italiassa vankeusrangaistusta tai edes sakkoja, on silti kiva noudattaa paikallisia tapoja ja yrittää valita jotain vuorokaudenaikaan sopivampaa. Espresso tai kenties jopa caffè macchiato olisi kelpo valinta, mutta tässä kahvilassa mainostetaan niin näyttävästi kauden erikoiskahveja, että tilaamme kaikesta huolimatta sellaiset. Valitsen juoman kylkeen kermapulla maritozzon.

  
Alakaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu myös edellä mainituista kohteista hieman syrjemmällä sijaitseva taidemuseo Accademia Carrara. Klassiset maalaukset olisivat kiinnostaneet meitäkin, mutta museovierailulle ei tällä reissulla järjestynyt sopivaa aikaa. Kävelin taidemuseon ohitse mennessäni jalkapallo-otteluun Bergamon stadionille.

 
Bergamon nykyaikainen alakaupunki toimii hyvänä vastapainona historialliselle yläkaupungille. Città Bassasta löytyy muun muassa mielenkiintoista arkkitehtuuria, mukavia kävelykatuja, ostosmahdollisuuksia sekä eläväistä tunnelmaa. Myös hotellivaihtoehtoja on runsaasti, mutta ainakin meille sopi paremmin majoittuminen yläkaupunkiin. Bergamo on kokonaisuudessaan mukava matkakohde, joka sopii hyvin vaikkapa leppoisan pitkän viikonlopun viettämiseen.

Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta             
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Maisemia San Vigilion kukkulalta Bergamosta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese