Seuraa somessa

Viro

Tutkimusmatka Itä-Viron rannikolle

Julkaistu

-

Palaan vielä kerran elokuisen Viron-matkan tunnelmiin. Nyt esittelyvuorossa on neljä Suomenlahden etelärannalla sijaitsevaa kohdetta, joissa puhaltavat raikkaat merituulet. Aistittavissa on myös runsaasti historiaa.

Kaupallisessa yhteistyössä Itä-Viron matkailuverkosto, Sakan kartano ja Meresuun kylpylä

Itä-Viron rannikolta voi löytää monenlaisia tunnelmia. Neuvostoajan menneisyys on vielä nähtävissä erityisesti Sillamäessä, joka oli vuosikymmenten ajan suljettu kaupunki. Luonnonystävä voi tutustua ainutlaatuiseen törmärannikkoon vaikkapa Sakan kartanon tai vähävetisen Valasten putouksen maisemissa. Viron pisin hiekkaranta löytyy Narva-Jõesuusta, jossa majoituimme Meresuun kylpylään.



SAKAN KARTANO

Sakan kartano kuuluu Itä-Viron romanttisimpiin majoituspaikkoihin. Kartanon laajat tilukset sijaitsevat luonnonkauniissa ympäristössä Ontikan rantatörmän reunalla.


Majoitumme hotellirakennuksessa, josta saamme perheelle sopivan yhdistelmähuoneen. Toisessa huoneessa on parisänky ja toisessa kaksi erillistä sänkyä. Kartanon päärakennuksen puolella olisi tarjolla tyylikkäitä sviittejä ja hotellin yhteydessä toimii myös pieni kylpylä. Majoitusvaihtoehtoja riittää laidasta laitaan, sillä pihamaalla on leirintäalue.


Olemme ehtineet syödä jo ennen Sakan kartanoon saapumistamme, mutta aina on tilaa herkuille. Niinpä käymme kokeilemassa päärakennuksen holvikellarissa toimivaa ravintolaa, jonka jälkiruoat maistuvatkin erinomaisesti. Tänne voisi palata joskus nauttimaan useammastakin ruokalajista.


Lasten mielestä parasta Sakan kartanossa on kesy mustavalkoinen kissa, joka makailee useimmiten vastaanottohuoneen nojatuolilla. Illalla se lähtee kiertelemään pihamaalle ja tulee mielellään vastaantulijoiden silitettäväksi.


Teemme pienen iltakävelyn kartanon mailla. Kiipeämme myös kapeita kierreportaita pitkin Meritorniin, jota käytettiin Neuvostoliiton aikana Suomenlahden liikenteen vartioimiseen. Kirkkaalla säällä täältä voi erottua jopa kymmenien kilometrien päässä sijaitseva Suursaari, mutta nyt näkyvyys ei yllä ainakaan paljain silmin niin kauas. Aurinko alkaa hiljalleen laskea ja merituuli tuntuu viileältä.


Sakan kartanolla on pitkä ja monivaiheinen historia. Maita ehti vuosisatojen aikana isännöidä useampi eri maalainen suku, kunnes strategisesti otollisesta paikasta tuli toisen maailmansodan taistelutanner. Viron ja Saksan armeijoiden jälkeen kartanon maat päätyivät Neuvostoliiton haltuun. Viron itsenäistyessä ja puna-armeijan poistuttua kartanon rauniot jäivät rapistumaan tyhjilleen. Sakan pelastajaksi löytyi paikallinen yrittäjä Tõnis Kaasik, jonka johtamat kymmenvuotiset remontointityöt valmistuivat vuonna 2010.


Nautimme ennen poistumistamme maukkaan aamiaisen. Viihdyimme Sakassa hyvin, vaikka yön aikana kuuluikin jonkin verran melua muista huoneista. Meitä jää hieman harmittamaan, ettemme ehdi kiertää Sakan kartanon lähistöllä kulkevaa Klindimõisan retkipolkua, mutta saamme onneksi tutustua törmärannikkoon myös toisaalla.



VALASTEN VAELLUS- JA LUONTOPOLKU

Äskettäin avattu Valasten vaellus- ja luontopolku vie pienelle retkelle Itä-Viron törmärannikon ainutlaatuiseen luontoon. Viron pohjoisosan rantatörmä on näyttävimmillään täällä Ontikan seudulla, jossa se kohoaa parhaimmillaan yli viisikymmentä metriä vedenpinnan yläpuolelle.


Parkkipaikan reunalta alaspäin lähtevä pitkä portaikko johtaa rehevään metsään, joka kasvaa merenrannan ja kalkkikivitörmän väliin jäävällä kapealla alueella. Upouudet pitkospuut ja monet opastetaulut antavat reitistä siistin yleisvaikutelman. Klinttimetsäksi kutsuttua vehreää aluetta hallitsevat suuret puut, kuten saarnet, jalavat, vaahterat ja lehmukset.


Saavumme tuuliselle rannalle, jonne Suomenlahden aallot ovat kuljettaneet jonkin verran puiden oksia. Kivikkoista ja paikoitellen myös hiekkaista rantaa pitkin voi kävellä kohti Valasten vesiputousta.


Valasten putous osoittautuu pettymykseksi, sillä se on elokuun alussa kuivunut täysin. Viron korkeinta putousta kannattaisi tulla katsomaan mieluummin vaikkapa keväällä, sillä nyt sieltä ei putoa tipan tippaa.


Retki on kadonneesta vesiputouksesta huolimatta kokemisen arvoinen, sillä luontopolun klinttimetsässä kulkeva osuus on mielenkiintoinen. Vaikka reitti on vain puolentoista kilometrin mittainen, pääsee portaita kiivetessä myös vähän kuntoilemaan.



SILLAMÄE

Sillamäen kaupunki löytyy vajaan kolmenkymmenen kilometrin päästä Narvasta länteen. Neuvostoliiton aikaan sijaintia ei voinut tarkistaa kartoista, sillä Sillamäe puuttui niistä kokonaan. Kaupungissa rikastettiin uraania ydinaseita varten, jolloin Sillamäe oli paitsi erittäin salainen, myös suljettu. Eristetyn kaupungin tehdastyöläiset olivat virolaisten sijasta venäläisiä.


Saavumme mystiseltä vaikuttavaan kaupunkiin ja jätämme auton kirkon vierestä löytyvälle parkkipaikalle – tai niin ainakin luulemme. Myöhemmin selviää, että kirkolta näyttävä rakennus onkin kaupungintalo. Lähistöltä löytyy pieni värikkäiden kukkien koristama puistikko, jota hallitsee suuri neuvostohenkinen patsas.


Sillamäen näyttävin osa on Mere puiestee -niminen bulevardi, joka johtaa kulttuurikeskuksen luota laskeutuvilta leveiltä portailta rantaan. Mahtipontinen näkymä edustaa Stalinin-aikaista arkkitehtuuria tyypillisimmillään. Suurin osa taloista on peräisin 40-luvun lopulta.


Päätämme tutustua kaupungin historiaan Sillamäen museossa. Pieni ja sympaattinen museo esittelee menneen ajan elämää erilaisten esineiden avulla. Omasta mielestäni kiinnostavimpia ovat vuosikymmenten takaiset kotien käyttötavarat. Eräs huoneista on varattu soittimille ja näemme myös eri puolilta Neuvostoliittoa kerätyn koristekivikokoelman.


Venäjän kielen taitamisesta olisi museossa hyötyä, vaikka toinen paikalla olevista avuliaista työntekijöistä puhuukin englantia. Valtaosa Sillamäen asukkaista on edelleen venäläissiirtolaisia ja heidän jälkeläisiään, joten kaupungin selkeä ykköskieli on yhä venäjä. Jään museokäynnin jälkeenkin kaipaamaan lisää tietoa Sillamäestä. Emme valitettavasti ehdi kulttuurikeskuksen pommisuojassa esillä olevaan Neuvostoaikainen Sillamäe -näyttelyyn.


Sillamäestä jäävät mieleen hieman rapistuneet kerrostalot. Raikas merituuli pääsee puhaltamaan väljillä kaduilla, joita on paikoitellen koristeltu kukkaistutuksilla. Haluaisin palata Sillamäeen paremmalla ajalla ja tutustua kaupunkiin perusteellisemmin. Olen alkanut ajan myötä kiinnostua kylmän sodan aikaisesta historiasta, kenties 80-luvulla vietetystä lapsuudesta ja siitä kumpuavasta nostalgiasta johtuen.


Sillamäe tarjoaa hyvän mahdollisuuden tehdä aikamatka Neuvostoliittoon – vieläpä ilman viisumiasioiden miettimistä. Saman huomasi myös Ikitie-elokuvan tuotantoryhmä, sillä osa Tommi Korpelan tähdittämästä menestysleffasta kuvattiin Sillamäessä. Autiokohteista kiinnostuneiden kannattaa puolestaan suunnata kymmenen kilometrin päästä löytyvään aavekaupunkiin Viivikonnaan.



NARVA-JÕESUU

Matkamme viimeisenä yöpaikkana toimii Narva-Jõesuussa sijaitseva Meresuun kylpylä. Paikkakunta on syntynyt nimensä mukaisesti Narvajoen suulle, reilun vartin ajomatkan päähän Narvan kaupungista. Kylpylähotellista on vain kivenheiton matka meren rantaan. Seudulla vallitsee kiireetön ja leppoisa lomatunnelma.


Narva-Jõesuu tunnetaan Viron pisimmästä hiekkarannasta sekä useista kylpylöistään. Ehdimme paikalle vasta illalla, eikä viileä lämpötila houkuttele uimaan. Kauniilla rannalla on kuitenkin mukava kävellä tuulenpitävissä vaatteissa ilta-auringosta nauttien.


Aallot liplattavat kevyesti matalalla hiekkarannalla, joka jatkuu silmänkantamattomiin. Tätä näkyä katsellessa tuntuu, ettei tämä olisi välttämättä lainkaan hassumpi vaihtoehto myös vähän pidempään lomaan Itämeren rannalla. Välimeren lämpöä täällä ei tietenkään takuuvarmasti ole, mutta ei ole muissakaan Pohjois-Euroopan rantakohteissa.


Reilut kymmenen vuotta sitten avattu Meresuun kylpylähotelli tarjoaa majoitustilaa yli sadassa huoneessa. Vierailumme aikaan paikalla näkyy niin virolaisia perheitä kuin aasialaisia turistiryhmiäkin. Syömme maukkaan illallisen Meloodia-ravintolassa, jossa myös hotellin buffet-aamiainen tarjotaan. Meresuun saunat tunnetaan erityisesti saunamestarien johtamista rituaaleista. Kylpylässä on tietenkin myös allasosasto sekä erilaisia terveyteen ja kauneuteen liittyviä palveluita.


Viiden päivän mittainen matka Itä-Virossa oli perheellemme mieluisa ja mieleenpainuva seikkailu. Haluaisin palata muutamiin näkemiimme paikkoihin uudelleen ja tutustua myös joihinkin uusin saman seudun kohteisiin. Toisaalta matka nostatti myös kiinnostusta Viron muitakin alueita kohtaan. Viro on paljon muutakin kuin Tallinna – ja se kannattaa käydä näkemässä omin silmin.


Lue myös aiemmat Itä-Virosta kertovat juttuni:
Yllättävien seikkailujen Itä-Viro
Itä-Viro – palavan kiven maa
Luonnon rauhaa ja adrenaliinia Alutagusessa
Kivaa oli, Kiviõli!
Historian havinaa Narvassa


* Itä-Viron matkailukohdeverkoston kehityksen rahoittamiseen osallistuu EU Aluekehitysrahasto.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

1 kommentti

  1. Raija

    12.11.2019 at 21:35

    Viron itäosa on vielä kokematta, kovasti kiinnostaa esim Rakvere ja Narva. Itäisin paikka tai kartano on Vihulan kartano jossa yövyttiin kartanokierroksella. Tuo Sakan kartanon kissa on kyllä ihana. Vihulassa oli myös kissa joka vaikutti tervehtivän kaikkia sinne tulevia vieraita.

    • Mika / Lähtöportti

      20.11.2019 at 17:28

      Itä-Virossa on paljon mielenkiintoista nähtävää! Kissat tuntuvat viihtyvän kartanoissa 🙂 Sakan kissan nimi on Santsu (kansainvälisemmin Sanchez) ja se on ollut paikalla aina hotellin avaamisesta lähtien.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viro

Taitoluistelun EM-kisamatkalla Tallinnassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme viime viikonlopun vaimon kanssa taitoluistelun EM-kilpailujen merkeissä Tallinnassa. Kilpailut tarjosivat hienoja urheiluelämyksiä ja ehdimme kierrellä sunnuntaina myös vanhankaupungin kaduilla.

Vaimoni suosikkilajista taitoluistelusta on tullut meille mukava yhteinen penkkiurheiluharrastus, kun olemme käyneet katsomassa lukuisia kansainvälisiä kilpailuja. Vaikka oma urheilukiinnostukseni painottuu erityisesti jalkapalloon, olen seurannut aina mielelläni kaikkia lajeja. Taitoluistelussa viehättää erityisesti urheilun ja taiteen yhdistyminen äärimmäisen haastavaksi kilpaurheiluksi, jonka taitajat yltävät ilmiömäisiin suorituksiin. Kiinnostusta lisää tietysti se, että olen ehtinyt seurata monen luistelijan uraa jo pitkään.

tallinna_2025_tondiraba


Kävimme Tallinnassa järjestetyissä EM-kilpailuissa myös vuonna 2010, jolloin kisapaikkana oli Saku Suurhall. Nyt areenana on jokseenkin harmaalla Lasnamäen alueella sijaitseva Tondiraban jäähalli, jonne kuljemme paikallisbussilla. Matka Tallinnan keskustasta taittuu reilussa vartissa, mutta linja-autot ovat varsinkin kilpailujen päättymisen jälkeen kovin täysiä. Halli on ulkoa päin katsottuna hieman erikoinen betonimöhkäle, mutta kaukalo ja katsomo muodostavat erinomaisen kilpailuympäristön. Katsomoiden takana olevat käytävät käyvät kuitenkin lyhyillä jäädytystauoilla turhan ahtaiksi, ja palvelutasoa voisi ehkä muutenkin kehittää vaikkapa ruoan ja juoman myyntipisteitä lisäämällä.

tallinna_2025_ceder


Saavumme Tallink MyStarilla taittuneen merimatkan jälkeen Tallinnaan perjantaina niin, että ehdimme hyvin hallille ennen naisten vapaaohjelman alkua. Suomea edustavat toissa kaudella läpimurtonsa tehnyt Janna Jyrkinen sekä kotikylältäni Keravalta maailmalle ponnistanut Linnea Ceder. Molempien sijoitukset valuvat niin paljon kymmenen kärjen ulkopuolelle, ettei maamme saa ensi vuoden EM-kisoihin kuin yhden edustuspaikan. Suomen naisluistelijoiden kärki on tällä hetkellä ilahduttavan laaja, mutta maailman kärkeen on toistaiseksi matkaa.

tallinna_2025_palkintojenjako


Kilpailu huipentuu Viron oman Niina Petrokinan loistavaan esitykseen, joka vie hänet ykkössijalle. Viimeisenä luisteleva ennakkosuosikki Anastasiia Gubanova vastaa Petrokinan luomaan hurmokseen hyvin, mutta georgialainen saa tyytyä hopeaan. On mahtavaa päästä todistamaan Viron historiallista voittoa paikan päällä, sillä tunnelma hallissa nousee aivan kattoon. Mieleeni palaa Laura Lepistön voitto kotijäällä Helsingissä tammikuussa 2009. Suomalaismenestys olisi maistunut erityisen hyvältä Tallinnassakin, sillä katsomossa riittää runsaasti suomalaisia taitoluistelun ystäviä.

tallinna_2025_turkkilaversluis


Suomalaisittain suurin mielenkiinto kohdistuu jäätanssiin, jonka lauantaiseen vapaatanssiin Juulia Turkkila ja Matthias Versluis lähtevät rytmitanssin jälkeen neljänneltä sijalta. Myös Suomen toinen pari, aina energisen show’n tarjoava Yuka Orihara ja Juho Pirinen on erinomainen sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Juulialle ja Matthiakselle käy niin kuin etukäteen pelkäsinkin, eli mitalit karkaavat todella niukalla erolla muille luistelijoille. Mieltäni lämmittää Italian parin Charlène Guignardin ja Marco Fabbrin voitto, jonka ansiosta pääsen laulamaan sitä toista osaamaani kansallislaulua eli Inno di Mamelia.

tallinna_2025_virtanen


Kilpailutapahtumat päättää miesten vapaaohjelma, jonka avaa ikinuori keravalaislähtöinen Valtter Virtanen. Kärkikamppailussa nähdään yllättäviä käänteitä, kun lyhytohjelman jälkeen vasta kahdeksantena ollut Sveitsin Lukas Britschgi kirii uransa ensimmäiseen suurvoittoon. Italian pitkänhuiskea Nikolaj Memola nousee toiseksi, kun taas ennakkosuosikkina kisaan lähtenyt Ranskan Adam Siao Him Fa taipuu kolmanneksi. Suurin odotuksin kotijäälleen liukuneet virolaiset Selevkon veljekset jäävät kauas mitaleilta, jotka karkaavat myös latvialaiskatsojat villinneen Deniss Vasiljevsin ulottumattomiin.

tallinna_2025_hasevolodin


Taitoluistelun katsominen on varsinaista kestävyysurheilua, sillä yksi kilpailu saattaa kestää nelisen tuntia. Kun esimerkiksi lauantaina oli kaksi kilpailua, vietimme hallilla reilut yhdeksän tuntia kerralla. Piristystä toi ruoan ja juoman lisäksi kiertely käytävillä, joilla näkyi tuttuun tapaan melko paljon kisoissa mukana olleita urheilijoita. Esimerkiksi pariluistelun voittajat Minerva Fabienne Hase ja Nikita Volodin ilahduttivat pieniä katsojia tarjoamalla mitalejaan yhteiskuvia ottaneiden fanien kaulaan.

tallinna_2025_mitalistit


Minusta on mukavaa, että taitoluistelussa kilpailijat ovat moneen muuhun lajiin verrattuna helpommin tavattavissa. Satuimme paikalle esimerkiksi silloin, kun naisten kärkikolmikolle jaettiin hallin kulmauksessa kisojen sponsorina toimivan kellofirman tuotteet sekä lyhytohjelman pikkumitalit. Yhteiskuviakin olisi tietysti saanut jäädä ottamaan.

tallinna_2025_rotermanni


Jätämme sunnuntaina EM-kisojen loppunäytöksen väliin, mutta varaamme muutaman tunnin aikaa Tallinnassa kiertelyyn ennen paluulaivan lähtöä. Suuntaamme aluksi Rotermannin kortteleihin. Vanha teollisuusalue on muuttunut viihtyisäksi kauppojen ja ravintoloiden keskittymäksi, jonka ilme tuntuu kehittyvän edelleen. Esimerkiksi aiemmin hyväksi toteamamme Pull-ravintola näyttää olevan yhä paikallaan.

tallinna_2025_vanhakaupunki


Askeleemme johtavat vähitellen Tallinnan vanhaankaupunkiin. Keskiaikaiset mukulakivikadut on nähty moneen kertaan, mutta koska edellisestä Viron-matkasta on jo pian pari vuotta, tuntuu mukavalta kierrellä tutuilla kulmilla ja nähdä, onko mikään muuttunut. Ohitamme pari aiemmilla matkoilla vuokraamaamme asuntoa sekä monta kaunista vanhaa kivitaloa. Melkein tekisi mieli poiketa mainioon Gelato Ladies -jäätelökahvilaan, mutta kaduilla puhaltava hyytävä viima vaatii lämpimämpiä herkkuja.

tallinna_2025_pierre


Suunnistamme Mestaripihalla sijaitsevaan suklaakahvila Pierreen. Olemme joskus aiemmin käyneet katselemassa kuvauksellista pihaa ja nähneet ulkopöydät täynnä ihmisiä. Nyt kuuran peittämillä tuoleilla ei näy ketään, mutta kahvila tarjoaa mukavan lämmittelypaikan.

tallinna_2025_kakut


Pierren kahvila on sisustettu niin veikeään tapaan, että se täytyy kokea paikan päällä. Värikäs antiikkihuonekalujen, sametin, näyttävien valaisimien ja muun rekvisiitan täyttämä tila tuntuu jonkinlaiselta teatterilavasteelta. Viimeistään taustalla soiva ranskankielinen musiikki vie ajatukset vuosikymmenten takaiseen Pariisiin. Makeat kakkupalat ovat yhtä runsaita kuin sisustuskin, joten tänne on hyvä suunnistaa toistekin makeannälän iskiessä.

tallinna_2025_taaniaed


Tallinnassa olisi useampiakin kiinnostavia museoita, jotka ovat meiltä vielä käymättä. Tiesimme kuitenkin tällä kerralla jo etukäteen, ettei vähäinen aikamme riitä kahvilaa suurempiin vierailuihin. Niinpä kuvassa taustalla näkyvä Kiek in de Kökin linnoitusmuseo jäi jälleen väliin, samoin kuin esimerkiksi Paksun Margareetan tornissa toimiva merimuseo sekä Kadriorgin palatsin taidemuseo.

tallinna_2025_patkuli


Viima vain yltyy ja Tallinna alkaa peittyä lumisateeseen, kun jatkamme kierrostamme Toompean mäellä. Haluan silti kurkata maisemaa yhdeltä Tallinnan parhaista näköalapaikoista eli Patkulin näköalatasanteelta.

tallinna_2025_pikkjalg


Laskeudumme Toompean mäeltä kaupungin matalampiin osiin Pikk jalg -katua eli Pitkää jalkaa pitkin. Vaikkei vanhassakaupungissa mitään ruuhkaa olekaan, ehdimme kohdata kävelykierroksemme aikana monta opastettua turistiryhmää. Ne muistuttavat siitä, kuinka historiallista Tallinnaa tullaan katsomaan eri puolilta maailmaa ympäri vuoden.

tallinna_2025_parkinn


Majoituimme matkallamme Park Inn by Radisson Central Tallinn -hotellissa, jonne olimme löytäneet hyvän Black Friday -tarjouksen. Perustason huone oli mukava, aamiainenkin maistui ja sijainti toimi niin läheistä satamaa kuin hallille kulkevia bussejakin ajatellen. Ainoa hotellista ottamani kuva esittää silti vain päätyseinää, johon Helena Hanni ja Vahur Agar ovat viime kesänä taiteilleet upean muraalin. Taitoluistelu oli erinomainen syy palata Tallinnaan, mutta ensi kerralla houkuttaisi nähdä kaupunki taas lämpimämmistä ja aurinkoisemmista säistä nauttien.

Tutustu myös muihin Lähtöportin juttuihin Tallinnasta.

Jatka lukemista

Viro

Kävelyllä Tallinnassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävin edellisessä Tallinna-jutussani läpi vanhankaupungin tunnelmallisimpia kolkkia. Tällä kerralla nautitaan kävelystä muualla Tallinnassa. Reitti kulkee Telliskiven, Kalamajan ja Noblessnerin halki kohti rannan kävelytietä ja betonista Linnahallia.

Ei sellist küll maailmas kusagil leidu kui Saaremaa heinamaal juunikuu ööl. Balti Jaama Turgin edustalla musisoiva harmonikansoittaja virittää ilmoille tutun valssin sävelet ja aurinko lämmittää jo melkein kuin kesäkuisella Saarenmaalla. Heitän soittajalle kolikon ja alan jo mielessäni suunnitella matkoja Itämeren saarille ja muuallekin Viroon. Viereiseltä Balti Jaamin rautatieasemalta pääsisi junalla Tarttoon, Narvaan, Viljandiin ja moneen muuhunkin kohteeseen.


tallinna_2023_baltijaamaturg_01

BALTI JAAMA TURG

Baltian aseman tori kuuluu suosikkipaikkoihini Tallinnassa. Tutustuimme edellisellä matkallamme alakerran katuruokatarjontaan ja ehdin nytkin jo hetken haaveilla Baojaamin höyrysämpylöistä. Alakerta on kuitenkin pääsiäislauantaina sen verran ruuhkainen, että syömme lopulta ylemmän kerroksen baariravintola Kobessa. Aurinkoinen terassi näyttää suositulta, mutta sisältä löytyy helposti vapaa pöytä. Koben hampurilainen on yllättävänkin maukas, joten ateriasta jää hyvä mieli. Kiertelemme vielä Balti Jaama Turgin yläkerrassa, jossa on myynnissä monenlaista tavaraa vaatteista antiikkilöytöihin.


tallinna_2023_telliskivi_02

TELLISKIVI
 
Balti Jaama Turgin vierestä löytyvä Telliskiven luova keskus on suosittu alue, joka tunnetaan erilaisista putiikeista, ravintoloista sekä luovien alojen yrityksistä. Rosoisissa kortteleissa on paljon katutaidetta ja seinille on ilmestynyt edellisen vierailumme jälkeen paljon uusia teoksia.

tallinna_2023_telliskivi_04

Kuhina Telliskiven ympärillä saattoi olla kovimmillaan jo muutamia vuosia sitten, mutta alueen viehätysvoima on pysynyt ennallaan ja paikka tuntuu kehittyvän edelleen.

tallinna_2023_telliskivi_05

Itseäni ei oikeastaan kiinnosta lainkaan pidetäänkö Telliskiveä trendikkäänä vai ei. Palaan tänne mielelläni vaikkapa jokaisella Tallinnan-matkalla, jos aikaa vain on riittävästi.

tallinna_2023_telliskivi_03

Telliskiveen ei kannata tulla kiirehtimään, sillä alue sopii parhaiten tunnelmasta nauttimiseen, kiireettömään kuljeskeluun ja ympäristön tutkimiseen.

tallinna_2023_telliskivi_06

Keskitymme tällä kerralla katutaiteeseen, joten jätämme Telliskiven ykkösnähtävyyden Fotografiskan väliin. Olen käynyt tutustumassa Fotografiskaan kertaalleen, mutta koska näyttelyt vaihtuvat useamman kerran vuodessa, riittäisi valokuvataiteen näyttelytilassa aina uutta katseltavaa.

tallinna_2023_peatus_01

Aurinkoinen päivä on houkutellut paljon ihmisiä ulkoilmaan. Esimerkiksi vaunuravintola Peatuksen terassilla näyttäisi olevan rento meininki. Vaunut muistuttavat Telliskiven historiasta entisenä junavarikkona.

tallinna_2023_universaaluniversum_01

Käväisemme ohimennen Telliskiven ostoskäytävillä, joiden pikkukaupoista voisi tehdä monenlaisia löytöjä. Mieleeni jää värikäs sisustusliike Universaal Universum, jossa riittää eksoottisia esineitä eri puolilta maailmaa. Universaal Universum on kasvanut ketjuksi, jolla on Virossa jo tusinan verran liikkeitä. Yllä oleva kuva on Telliskiven sijasta Tallinnan vanhankaupungin myymälästä.    


tallinna_2023_kalamaja_04

KALAMAJAN PUUTALOALUE

Matkamme jatkuu Kalamajan puutaloalueelle, joka alkaa heti Telliskiven laidalta. Virallisesti ottaen Kalamajan kaupunginosa on niin suuri, että niin Telliskivi kuin kaikki muutkin tässä kirjoituksessa mainitut paikat kuuluvat sen alueeseen. Itselleni kuitenkin juuri tämä perinteikäs asuinalue edustaa sitä aidointa Kalamajaa.

tallinna_2023_kalamaja_01

Entisellä kalastajien asuinalueella viehättää erityisesti puutaloarkkitehtuuri. Monet vanhoista taloista on maalattu iloisilla väreillä ja alueella vallitsee mukava ilmapiiri.

tallinna_2023_kalamaja_03

Kalamajalla on pitkä historia, sillä paikalla on asuttu jo 1300-luvulla. Vuonna 1870 valmistunut rautatie mahdollisti Tallinnan teollistumisen ja Kalamajan sympaattiset puutalot rakennettiin aikoinaan tehdastyöläisten kodeiksi. Kävisin joskus mielelläni Kalamajan museossa, jossa voi tutustua alueen asukkaiden tarinoihin.

tallinna_2023_hautausmaa_01

Oikaisemme kohti merenrantaa Kalamajan puistohautausmaan halki. Vuosisatoja vanha entinen hautausmaa toimii nykyään puistona, joka on saanut luonnonsuojelualueen aseman.


tallinna_2023_noblessner_02

NOBLESSNER

Puistohautausmaan kulmalta saavutaankin jo Tallinnan nopeimmin kehittyväksi alueeksi mainittuun Noblessneriin. Ohitamme sisustusliike Shishin ja Põhjalan panimoravintolan, minkä jälkeen alammekin olla jo rannassa.

tallinna_2023_noblessner_01

Noblessner on kiinnostava sekoitus vanhaa ja uutta. Entisen sukellusvenetehtaan tiloihin avattu keksintötehdas Proto on mainio paikka, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Tällä kerralla pysähdymme vain Proton kahvilaan levähtämään hetkeksi. Viereisestä rakennuksesta löytyy Taidekeskus Kai sekä pari laadukasta ravintolaa.

tallinna_2023_iglupark_01

Suunnistamme kohti rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä ja näemme rivistön upouusia kerrostaloja. Niiden takana meidät yllättää persoonallinen Iglupark. Yöpyminen tummalla puulla verhotussa kodikkaassa iglussa voisi olla hauska kokemus, sillä tarjolla on hyvä merimaisema.

tallinna_2023_iglupark_02

Osa igluista on tarkoitettu kokouskäyttöön ja lisäksi löytyy myös saunaigluja. Iglukylään kuuluu myös baarikahvila, jonka terassille on kerääntynyt muutamia ihmisiä.


tallinna_2023_suurtoll_01

RANNAN KÄVELYTIE

Kun Igluparkista suuntaa keskustan suuntaan, saapuu saman tien merimuseo Lennusadamin alueelle. Lennusadam on hieno museo, johon olemme tutustuneet kertaalleen muutama vuosi sitten. Nyt ohikulkumatkalla saamme katsella jäänmurtaja Suur Tõlliä, joka on saanut nimensä virolaisesta kansantarustosta.

tallinna_2023_ranta_02

Sää tuntuu mukavan keväiseltä, sillä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta eikä kevyt merituulikaan pahemmin viilennä ilmaa. Naurulokit viihtyvät rantakallioilla ja tuntuu kuin kesä olisi jo lähellä.

tallinna_2023_patarei_01

Lennusadamin naapurista löytyy pahamaineinen Patarein merilinnoitus, joka toimi vuoteen 2002 saakka vankilana. Kommunismin ajan julmuuksista kertova karu vankilamuseo on tällä hetkellä suljettu ja näyttelytilat on tarkoitus avata entistä ehompina vuonna 2026.

tallinna_2023_ranta_01

Matkamme jatkuu Kalarannan rantapromenadia pitkin. Rannan tuntumaan on noussut uusia asuntoja, joiden takana häämöttää jo suunnittelemani kävelyreitin päätepiste Linnahall.


tallinna_2023_linnahall_04

LINNAHALL

Rannalla kohoava Linnahall on niin ruma, että siinä on jotain kiehtovaa. Massiivinen rakennelma edustaa karumpaa betoniarkkitehtuuria kuin Itä-Pasila ja on neuvostoliittolaisen brutalismin malliesimerkki.

tallinna_2023_linnahall_03

Linnahall valmistui vuonna 1980, jolloin Moskovan olympialaisten purjehduskilpailut järjestettiin Tallinnassa. Kilpasatama oli Piritassa, mutta kaupunkiin rakennettiin olympialaisia varten paljon muutakin, kuten Linnahall, Olümpia-hotelli ja televisiotorni.

tallinna_2023_linnahall_01

Linnahallin käyttötarkoitus ei ehkä ensi silmäyksellä selviä, mutta jättimäisen betonikuoren alla on toiminut yli 4000-paikkainen konserttisali sekä 3000-paikkainen jäähalli. Valot sammuivat vuonna 2009, minkä jälkeen suljetut tilat ovat jääneet rapistumaan ja kärsineet vesivaurioista.

tallinna_2023_linnahall_07

Linnahall oli parhaina päivinään tärkeä konserttiareena, eivätkä sisätilat näytä netistä löytyvien valokuvien perusteella lainkaan hullummilta. Tuntuu jotenkin oudolta kävellä graffitien peittämässä ympäristössä ja kuvitella, että jossain alapuolella esiintyivät aikoinaan Apocalyptica, Duran Duran, Scorpions, Céline Dion, Toto, Lou Reed ja monet muut maailmantähdet.

tallinna_2023_linnahall_08

Linnahallin tulevaisuus on hämärän peitossa, sillä monista suunnitelmista huolimatta mitään virallista korjauspäätöstä ei tietääkseni ole saatu aikaan. Vaikka Linnahall näyttääkin ulkoapäin vastenmieliseltä, toivoisin sen heräävän vielä uudelleen eloon. Rakennus on jo historiansakin vuoksi varsin mielenkiintoinen.

tallinna_2023_linnahall_06

Linnahall on suosittu ajanviettopaikka varsinkin tällaisena lämpimänä lauantai-iltana. Kaupunkilaisia kerääntyy ylätasanteelle erilaisine eväineen ja osa kiipeilee vaikeakulkuisempiin kulmauksiin istuskelemaan rauhassa. Paikallinen nuorten miesten porukka näyttää valmistautuneen pidempäänkin illanviettoon. Jokaisella on mukana omat rommi- ja kolapullonsa, joista voi mukien puuttuessa ottaa huikkaa vuorotellen. Mukavaa iltaa ja reipasta huomista vaan heillekin!

tallinna_2023_linnahall_02

Ruman rakennuksen päältä saa ihailla kaunista maisemaa Suomenlahdelle. Täältä voi seurailla laivojen kulkua kohti Helsinkiä ja katsella myös rannan kävelyreittiä Patareihin, Lennusadamiin ja kauempana häämöttävään Noblessneriin saakka.

tallinna_2023_linnahall_05

Linnahallin päältä avautuu komea maisema myös keskustan suuntaan. Rapistuvan betonin keskeltä voi katsella, kuinka Virun rinnalle kohoaa aina vain uusia kiiltäviä pilvenpiirtäjiä. Tallinna muuttuu jatkuvasti, mikä tekeekin siitä erityisen kiinnostavan matkakohteen, josta voi löytää aina jotain uutta koettavaa. Neljän Ruusun Tallinnan aallot -kappaleen sanoin ootan jo nyt milloin tiemme taas uudelleen kohtaa.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja