Viro
Historian havinaa Narvassa
Viron itäisimmällä kaupungilla Narvalla on takanaan vaiherikas ja monia sotia sisältänyt menneisyys. Ehdimme vanhojen linnoitusten lisäksi myös viihtyisälle jokipromenadille sekä mukavaan kahvilaan. Venäjä on Narvassa lähellä, heti kapean Narvajoen vastarannalla.
Kaupallisessa yhteistyössä Itä-Viron matkailuverkosto
Uteliaisuus valtaa mielen, kun saavumme Narvan laitakaupungille. Viron itäisimmässä kolkassa sijaitsee mielikuvissani jopa hieman mystiseksi muodostunut venäjänkielinen kaupunki, josta en kuitenkaan tiedä etukäteen juuri mitään.
Aloitamme kaupunkiin tutustumisen Victorian bastionilta. Narvan puolustamiseksi rakennettiin aikoinaan seitsemän bastionia eli tietyn muotoista puolustuslinnaketta. Victorian bastioni on säilynyt näistä parhaiten ja sen muurien sisälle tehdyissä käytävissä eli kasemateissa vieraileminen kertoo paljon koko Narvan historiasta.
Oppaamme Denis kertoo englanniksi linnoituksen eri vaiheista. Kuulemme aluksi bastionien rakentamisesta, joka aloitettiin Ruotsin vallan aikaan 1600-luvun loppupuolella. Siirrymme johdanto-osuuden jälkeen maanalaisiin käytäviin. Maan alla on viileää, joten saamme lainaviltit niskaamme, ennen kuin laskeudumme kivisiä portaita pitkin maan uumeniin.
Perillä odottaa kolkko käytävä, jonka seinät tihkuvat kosteutta. Menneisyyttä kuvaamaan on tuotu mallinukkeja, jotka esittävät sotilaita ja muita kasemattien historiaan liittyviä henkilöitä. Kolmen metrin paksuisissa muureissa on muutamia pieniä ikkunoita. Loppusyksystä kasemattien toiseen kerrokseen kerääntyy lepakoita talvehtimaan.
Narvasta suunniteltiin Ruotsin alueellista pääkaupunkia, joten puolustusvarustusten rakentamiseen sijoitettiin lähes pohjattomasti rahaa. Taalerit menivät pahan kerran hukkaan, kun venäläiset valtasivat kaupungin bastioneineen päivineen Narvan piirityksessä 1704. Koko suuri Pohjan sota oli ruotsalaisille lopulta melkoinen katastrofi ja Suomenlahden alueen valta-asema siirtyi Venäjälle.
Kasematteja käytettiin toisen maailman sodan aikaan pommisuojina. Käytävien olosuhteet olivat kurjat, eikä tilaa riittänyt kunnolla kaikille. Sodan jälkeen kasematteihin uskaltautui paikallisia koulupoikia, jotka etsivät sieltä aarteita omin lupineen.
Kierrokseen kuuluva käytävä on melko lyhyt, joten konkreettista nähtävää ei ole erityisen paljon. Oppaan yksityiskohtaiset ja välillä huumorinkin värittämät tarinat tekevät vierailusta kuitenkin mieleenpainuvan kokemuksen.
Siirrymme hämärästä käytävästä aurinkoiselle jokipromenadille. Vastarannalla näkyy venäläinen Ivangorodin kaupunki ja rajajoen ylittävällä sillalla on jonkin verran kulkijoita. Ohitsemme kolistelee iloista venäjänkielistä lastensävelmää soittava värikäs minijuna. A ja igraju na garmoshke, u prohoshiih na vidu raikaa laulu, joka tunnetaan Suomessa nimellä Minä soitan harmonikkaa.
Äskettäin uudistetun rantapromenadin varrella on mukava nauttia päivästä. Tunnelma on leppoisa ja välillä voi pysähtyä istuskelemaan joko penkeille tai kesäkahvilaan.
Narvalla on takanaan synkkä historia, sillä sodat ovat kohdelleet rajakaupunkia julmasti vuosisadasta toiseen. Viimeksi Narva hienoine barokkirakennuksineen moukaroitiin maan tasalle toisessa maailmansodassa, ensin puna-armeijan ja sitten saksalaistenkin toimesta. Sodan jälkeen kaupungin virolaiset lähetettiin Siperiaan ja Narva asutettiin venäläisillä tehdastyöläisillä.
Narvan arkkitehtuuri edustaa tyypillistä neuvostotyyliä, joten täältä kannattaa tulla etsimään idyllisten rakennusten sijasta jotain ihan muuta. Kaupungin ainoa Ruotsin vallan ajalta säilynyt barokkirakennus on komea raatihuone, joka herättää huomiota niin kokonsa kuin myös juhlallisen, joskin hieman rapistuneen ulkoasunsa ansiosta. Raatihuoneen naapurissa kohoaa nykyään uudenaikainen yliopisto.
Syömme lounaan kaupungin parhaaksi kehutussa Kohvik Munassa, joka löytyy yliopistorakennuksen alakerrasta. Saamme kenties koko matkamme parasta englanninkielistä palvelua ja myös ruoka on erittäin hyvää. Nautin lohiannoksestani ja myös vaimo on tyytyväinen wokkiinsa.
Syömme vielä jälkiruoaksi leivokset. Vitriinin runsaassa valikoimassa riittäisi houkuttelevia vaihtoehtoja useammallekin kerralle. Kohvik Munan oma keittiö keskittyy ruokapuolen laadukkaisiin makuihin ja leivonnaiset tuodaan tarttolaisesta leipomosta.
Tulisin mielelläni uudelleen viihtyisään Kohvik Munaan, jos palaan vielä Narvaan. Toisaalta olisi mielenkiintoista tutustua kaupungin tarjontaan muutenkin, vaikkei Narvassa käsittääkseni olekaan kovin paljon laadukkaita ravintoloita. Linnan yhteydessä toimiva Rondeel oli vierailumme aikaan remontin vuoksi suljettu, mutta nyt taas normaalisti avoinna.
Kaupungin itseoikeutettu päänähtävyys on Narvan linna, joka tunnetaan myös Hermannin linnana. Perille pääseminen osoittautuu Kahvila Munan suunnalta tultaessa yllättävän hankalaksi, kun emme aluksi ymmärrä kiertää Ystävyyden sillan kupeessa olevaa raja-asemaa riittävän kaukaa. Oikea reitti kyllä löytyy, kunhan käännymme pari kertaa vastaan tulleiden verkkoaitojen kohdalta uuteen suuntaan.
Narvan linnalla on pitkä historia, sillä kaupungin perustaneet tanskalaiset aloittivat sen rakentamisen jo 1270-luvulla. Linnan omistajat ovat vaihtuneet vuosisatojen kuluessa ja rakennus vaurioitui toisessa maailmansodassa pahoin. Nykyään restauroidussa linnassa toimii Narvan museo.
Tutustumme linnaan kiipeämällä reilun viidenkymmenen metrin korkuiseen Pitkän Hermannin torniin. Eri kerroksista löytyvät näyttelyt valottavat niin linnan kuin koko Narvankin historiaa. Lapset eivät tällä kerralla malta perehtyä sisätiloihin tai museoesineisiin, joten kiipeämme melko nopeasti tornin huipulle.
Narvan linnan huipulta avautuvat maisemat ovat ehdottomasti kiipeämisen arvoisia. Vastarannalla kohoavan Iivananlinnan muureilla näkyy vain pari ihmistä ja näkymät jatkuvat laajasti naapurimaan puolelle.
Tornin ylimmästä kerroksesta voi katsella maisemia joka suuntaan. Tuntuu hauskalta nähdä Narva tästä kulmasta ja seurailla, kuinka autot jonottavat Ystävyyden sillalla rajan taakse itään.
Yksi linnan mielenkiintoisimmista osista on pohjoispiha, jonka reunoilla on käsityöläisten työpajoja. Täällä voi seurata erilaisten esineiden valmistusta ja hankkia mukaansa mukavia matkamuistoja.
Eräs pohjoispihan kuvauksellisimmista puodeista on apteekki, josta saa ostettua vaikkapa pientä naposteltavaa. Apteekki tuo mieleeni lapsuuden matkan Neuvostoliittoon kuuluneeseen Tallinnaan, sillä mummolle piti tuoda silloin tuliaisiksi kuuluisaa Raadinapteekin käärmesalvaa.
Pohjoispihalla jäljitellään vuosisatojen takaista elämää, ja tunnelma välittyykin varsin hyvin. Käsityöläiset ja kauppiaat ovat pukeutuneet ajan henkeen sopivalla tavalla, nuotiopaikalla palaa tuli ja esillä on runsaasti teemaan sopivia tavaroita.
Porilaisten marssissa lauletaan, kuinka pojat kansan urhokkaan vuotivat verta Narvan mailla. Sanat viittaavat vuoden 1700 Narvan taisteluun, jossa Ruotsin joukkojen mukana taistelleet suomalaiset kukistivat venäläisen piirittäjäjoukon. Voisi olla mielenkiintoista päästä linnan maille historiafestivaalien aikaan, sillä silloin Narvan taistelua eletään uudelleen menneen ajan asuihin pukeutuneina.
Jätämme Narvan taaksemme ilta-auringon valaistessa kaupungin katuja. Kävelemme kohti Victorian bastionin tuntumaan jätettyä autoamme ja ohitamme muutamia kerrostalokortteleita. Siellä täällä näkyy lohkeillutta maalia ja harmaita tiiliseiniä. Nämä rakennukset ovat Neuvostoliiton aikaisia Hruštšovka-kerrostaloja tyypillisimmillään.
Narva jää mieleen ainutlaatuisena kaupunkina, jossa on aimo annos venäläistä tunnelmaa. Kirjaimellisesti kivenheiton päässä näkyvä naapurimaa on konkreettisesti lähellä ja lähes kaikki kaupungin asukkaat ovat venäjänkielisiä. On siis helppo sanoa, että tämän lähemmäs Venäjää ei rajaa ylittämättä pääse.
Narva oli ehdolla vuoden 2024 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, mutta hävisi viime viikolla järjestetyn äänestyksen Tartolle. Tartto kuulostaa varmalta valinnalta, sillä esimerkiksi matkailupalvelut ovat siellä edistyneemmällä tasolla. Olisi silti ollut hauska nähdä, miten valinta olisi vaikuttanut rosoisen Narvan ilmeeseen ja kehitykseen. Narvallakin riittää nimittäin paljon tarjottavaa matkailijoille.
* Itä-Viron matkailukohdeverkoston kehityksen rahoittamiseen osallistuu EU Aluekehitysrahasto.
Viro
Kävelyllä Tallinnassa
Kävin edellisessä Tallinna-jutussani läpi vanhankaupungin tunnelmallisimpia kolkkia. Tällä kerralla nautitaan kävelystä muualla Tallinnassa. Reitti kulkee Telliskiven, Kalamajan ja Noblessnerin halki kohti rannan kävelytietä ja betonista Linnahallia.
Ei sellist küll maailmas kusagil leidu kui Saaremaa heinamaal juunikuu ööl. Balti Jaama Turgin edustalla musisoiva harmonikansoittaja virittää ilmoille tutun valssin sävelet ja aurinko lämmittää jo melkein kuin kesäkuisella Saarenmaalla. Heitän soittajalle kolikon ja alan jo mielessäni suunnitella matkoja Itämeren saarille ja muuallekin Viroon. Viereiseltä Balti Jaamin rautatieasemalta pääsisi junalla Tarttoon, Narvaan, Viljandiin ja moneen muuhunkin kohteeseen.
BALTI JAAMA TURG
Baltian aseman tori kuuluu suosikkipaikkoihini Tallinnassa. Tutustuimme edellisellä matkallamme alakerran katuruokatarjontaan ja ehdin nytkin jo hetken haaveilla Baojaamin höyrysämpylöistä. Alakerta on kuitenkin pääsiäislauantaina sen verran ruuhkainen, että syömme lopulta ylemmän kerroksen baariravintola Kobessa. Aurinkoinen terassi näyttää suositulta, mutta sisältä löytyy helposti vapaa pöytä. Koben hampurilainen on yllättävänkin maukas, joten ateriasta jää hyvä mieli. Kiertelemme vielä Balti Jaama Turgin yläkerrassa, jossa on myynnissä monenlaista tavaraa vaatteista antiikkilöytöihin.
TELLISKIVI
Balti Jaama Turgin vierestä löytyvä Telliskiven luova keskus on suosittu alue, joka tunnetaan erilaisista putiikeista, ravintoloista sekä luovien alojen yrityksistä. Rosoisissa kortteleissa on paljon katutaidetta ja seinille on ilmestynyt edellisen vierailumme jälkeen paljon uusia teoksia.
Kuhina Telliskiven ympärillä saattoi olla kovimmillaan jo muutamia vuosia sitten, mutta alueen viehätysvoima on pysynyt ennallaan ja paikka tuntuu kehittyvän edelleen.
Itseäni ei oikeastaan kiinnosta lainkaan pidetäänkö Telliskiveä trendikkäänä vai ei. Palaan tänne mielelläni vaikkapa jokaisella Tallinnan-matkalla, jos aikaa vain on riittävästi.
Telliskiveen ei kannata tulla kiirehtimään, sillä alue sopii parhaiten tunnelmasta nauttimiseen, kiireettömään kuljeskeluun ja ympäristön tutkimiseen.
Keskitymme tällä kerralla katutaiteeseen, joten jätämme Telliskiven ykkösnähtävyyden Fotografiskan väliin. Olen käynyt tutustumassa Fotografiskaan kertaalleen, mutta koska näyttelyt vaihtuvat useamman kerran vuodessa, riittäisi valokuvataiteen näyttelytilassa aina uutta katseltavaa.
Aurinkoinen päivä on houkutellut paljon ihmisiä ulkoilmaan. Esimerkiksi vaunuravintola Peatuksen terassilla näyttäisi olevan rento meininki. Vaunut muistuttavat Telliskiven historiasta entisenä junavarikkona.
Käväisemme ohimennen Telliskiven ostoskäytävillä, joiden pikkukaupoista voisi tehdä monenlaisia löytöjä. Mieleeni jää värikäs sisustusliike Universaal Universum, jossa riittää eksoottisia esineitä eri puolilta maailmaa. Universaal Universum on kasvanut ketjuksi, jolla on Virossa jo tusinan verran liikkeitä. Yllä oleva kuva on Telliskiven sijasta Tallinnan vanhankaupungin myymälästä.
KALAMAJAN PUUTALOALUE
Matkamme jatkuu Kalamajan puutaloalueelle, joka alkaa heti Telliskiven laidalta. Virallisesti ottaen Kalamajan kaupunginosa on niin suuri, että niin Telliskivi kuin kaikki muutkin tässä kirjoituksessa mainitut paikat kuuluvat sen alueeseen. Itselleni kuitenkin juuri tämä perinteikäs asuinalue edustaa sitä aidointa Kalamajaa.
Entisellä kalastajien asuinalueella viehättää erityisesti puutaloarkkitehtuuri. Monet vanhoista taloista on maalattu iloisilla väreillä ja alueella vallitsee mukava ilmapiiri.
Kalamajalla on pitkä historia, sillä paikalla on asuttu jo 1300-luvulla. Vuonna 1870 valmistunut rautatie mahdollisti Tallinnan teollistumisen ja Kalamajan sympaattiset puutalot rakennettiin aikoinaan tehdastyöläisten kodeiksi. Kävisin joskus mielelläni Kalamajan museossa, jossa voi tutustua alueen asukkaiden tarinoihin.
Oikaisemme kohti merenrantaa Kalamajan puistohautausmaan halki. Vuosisatoja vanha entinen hautausmaa toimii nykyään puistona, joka on saanut luonnonsuojelualueen aseman.
NOBLESSNER
Puistohautausmaan kulmalta saavutaankin jo Tallinnan nopeimmin kehittyväksi alueeksi mainittuun Noblessneriin. Ohitamme sisustusliike Shishin ja Põhjalan panimoravintolan, minkä jälkeen alammekin olla jo rannassa.
Noblessner on kiinnostava sekoitus vanhaa ja uutta. Entisen sukellusvenetehtaan tiloihin avattu keksintötehdas Proto on mainio paikka, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Tällä kerralla pysähdymme vain Proton kahvilaan levähtämään hetkeksi. Viereisestä rakennuksesta löytyy Taidekeskus Kai sekä pari laadukasta ravintolaa.
Suunnistamme kohti rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä ja näemme rivistön upouusia kerrostaloja. Niiden takana meidät yllättää persoonallinen Iglupark. Yöpyminen tummalla puulla verhotussa kodikkaassa iglussa voisi olla hauska kokemus, sillä tarjolla on hyvä merimaisema.
Osa igluista on tarkoitettu kokouskäyttöön ja lisäksi löytyy myös saunaigluja. Iglukylään kuuluu myös baarikahvila, jonka terassille on kerääntynyt muutamia ihmisiä.
RANNAN KÄVELYTIE
Kun Igluparkista suuntaa keskustan suuntaan, saapuu saman tien merimuseo Lennusadamin alueelle. Lennusadam on hieno museo, johon olemme tutustuneet kertaalleen muutama vuosi sitten. Nyt ohikulkumatkalla saamme katsella jäänmurtaja Suur Tõlliä, joka on saanut nimensä virolaisesta kansantarustosta.
Sää tuntuu mukavan keväiseltä, sillä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta eikä kevyt merituulikaan pahemmin viilennä ilmaa. Naurulokit viihtyvät rantakallioilla ja tuntuu kuin kesä olisi jo lähellä.
Lennusadamin naapurista löytyy pahamaineinen Patarein merilinnoitus, joka toimi vuoteen 2002 saakka vankilana. Kommunismin ajan julmuuksista kertova karu vankilamuseo on tällä hetkellä suljettu ja näyttelytilat on tarkoitus avata entistä ehompina vuonna 2026.
Matkamme jatkuu Kalarannan rantapromenadia pitkin. Rannan tuntumaan on noussut uusia asuntoja, joiden takana häämöttää jo suunnittelemani kävelyreitin päätepiste Linnahall.
LINNAHALL
Rannalla kohoava Linnahall on niin ruma, että siinä on jotain kiehtovaa. Massiivinen rakennelma edustaa karumpaa betoniarkkitehtuuria kuin Itä-Pasila ja on neuvostoliittolaisen brutalismin malliesimerkki.
Linnahall valmistui vuonna 1980, jolloin Moskovan olympialaisten purjehduskilpailut järjestettiin Tallinnassa. Kilpasatama oli Piritassa, mutta kaupunkiin rakennettiin olympialaisia varten paljon muutakin, kuten Linnahall, Olümpia-hotelli ja televisiotorni.
Linnahallin käyttötarkoitus ei ehkä ensi silmäyksellä selviä, mutta jättimäisen betonikuoren alla on toiminut yli 4000-paikkainen konserttisali sekä 3000-paikkainen jäähalli. Valot sammuivat vuonna 2009, minkä jälkeen suljetut tilat ovat jääneet rapistumaan ja kärsineet vesivaurioista.
Linnahall oli parhaina päivinään tärkeä konserttiareena, eivätkä sisätilat näytä netistä löytyvien valokuvien perusteella lainkaan hullummilta. Tuntuu jotenkin oudolta kävellä graffitien peittämässä ympäristössä ja kuvitella, että jossain alapuolella esiintyivät aikoinaan Apocalyptica, Duran Duran, Scorpions, Céline Dion, Toto, Lou Reed ja monet muut maailmantähdet.
Linnahallin tulevaisuus on hämärän peitossa, sillä monista suunnitelmista huolimatta mitään virallista korjauspäätöstä ei tietääkseni ole saatu aikaan. Vaikka Linnahall näyttääkin ulkoapäin vastenmieliseltä, toivoisin sen heräävän vielä uudelleen eloon. Rakennus on jo historiansakin vuoksi varsin mielenkiintoinen.
Linnahall on suosittu ajanviettopaikka varsinkin tällaisena lämpimänä lauantai-iltana. Kaupunkilaisia kerääntyy ylätasanteelle erilaisine eväineen ja osa kiipeilee vaikeakulkuisempiin kulmauksiin istuskelemaan rauhassa. Paikallinen nuorten miesten porukka näyttää valmistautuneen pidempäänkin illanviettoon. Jokaisella on mukana omat rommi- ja kolapullonsa, joista voi mukien puuttuessa ottaa huikkaa vuorotellen. Mukavaa iltaa ja reipasta huomista vaan heillekin!
Ruman rakennuksen päältä saa ihailla kaunista maisemaa Suomenlahdelle. Täältä voi seurailla laivojen kulkua kohti Helsinkiä ja katsella myös rannan kävelyreittiä Patareihin, Lennusadamiin ja kauempana häämöttävään Noblessneriin saakka.
Linnahallin päältä avautuu komea maisema myös keskustan suuntaan. Rapistuvan betonin keskeltä voi katsella, kuinka Virun rinnalle kohoaa aina vain uusia kiiltäviä pilvenpiirtäjiä. Tallinna muuttuu jatkuvasti, mikä tekeekin siitä erityisen kiinnostavan matkakohteen, josta voi löytää aina jotain uutta koettavaa. Neljän Ruusun Tallinnan aallot -kappaleen sanoin ootan jo nyt milloin tiemme taas uudelleen kohtaa.
Viro
Viikonloppu keväisessä Tallinnassa
Vietimme pääsiäisviikonlopun aurinkoisessa Tallinnassa. Tuttua, mutta jatkuvasti kehittyvää kaupunkia oli mukava katsella ilman turhaa kiirettä. Tässä tunnelmia vanhastakaupungista sekä pari hyvää ravintolalöytöä.
Kokosin reissun varrelta tähän juttuun lähinnä vanhaankaupunkiin sijoittuvia kohteita, joista itselleni mieluisin oli Olevisten kirkon tornin näköalapaikka. Mukulakivikatuja pitkin kierrellessä heräsi myös ideoita tulevia reissuja ajatellen. Vaikka vanhakaupunki onkin tuttu, on siellä yhä paljon kohteita, joissa ei ole tullut käytyä koskaan sisällä. Ravintolavalinnat Pull ja Farm osuivat hyvin kohdalleen, ja tutustuimme myös sympaattiseen kissakahvila Nurriin. Pääsiäisreissusta on tulossa toinenkin juttu, jossa tehdään kävelykierros Telliskiven, Kalamajan ja Noblessnerin kaupunginosissa, kuljetaan pitkin meren rantaa sekä ihmetellään massiivista Linnahallin rakennusta.
MAISEMAT OLEVISTEN KIRKON TORNISTA
Kun lipuntarkastaja toivottaa ennen portaiden nousemista onnea, voi jo päätellä ylös olevan pitkä matka. Olevisten kirkon torniin saa kiivetä kapeassa käytävässä yli kaksisataa kivistä porrasta, mutta nousu on vaivan arvoinen. Ylhäällä odottavat koko Tallinnan parhaat maisemat.
Vanhankaupungin laidalla sijaitsevasta tornista saa ihailla kevätauringon valaisemia kattoja ja Toompean mäen maamerkkejä. Myös näkymä sataman suuntaan on loistava ja toisaalla uutta Tallinnaa rakentavat nostokurjet kurottavat yhä korkeammalle. Näköalapaikka ei välttämättä sovellu korkeita paikkoja kammoaville, sillä kaiteen suojaama katselualue on kapea.
Edellisen Tallinnan-matkamme aikaan torni oli suljettu koronarajoitusten vuoksi ja nytkin ennakkotietona oli, että ylös pääsisi talvitauon jälkeen vasta vappuna. Ilahduinkin suuresti, kun huomasin tornin olevan sittenkin avoinna jo pääsiäismaanantaina ja ehdin käydä näköalapaikalla juuri ennen kotimatkan alkamista. Aikuisen nouseminen torniin maksaa viisi euroa. Samalla kannattaa kurkistaa myös kirkkosaliin, jonne on ilmainen sisäänpääsy.
Lisätiedot: oleviste.ee, visittallinn.ee
KÄVELY KAUPUNGINMUURIN PÄÄLLÄ
Tallinnan vanhaakaupunkia kiertävät yhä keskiaikaiset muurit ja onkin mielenkiintoista päästä katselemaan kaupunkia niiden päältä. Väike-Kloostri-kadun varrelta pääsee nousemaan lyhyehkölle muurin osuudelle, jota hallitsevat Nunnen, Saunan ja Kuldjalan tornit. Vierailu on hyvinkin kolmen euron sisäänpääsyn arvoinen. Tässäkin kohteessa on paljon portaita ja varsinkin torneihin johtavat vanhat portaat saattavat aiheuttaa joillekin vierailijoille hankaluuksia.
Muurilla on vierailumme aikaan hiljaista, joten historiallisessa ympäristössä on helppo antaa mielikuvituksen laukata keskiaikaan saakka. Täältä on hauska tähystellä vartiosotilaiden lailla eri suuntiin ja tarkkailla kulkijoita. Kolmessa tornissa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa nähtävää, mutta miljöö on kiehtova ja tarjoaa taas uuden näkökulman Tallinaan.
Kaupunginmuureja on jäljellä lähes parin kilometrin verran ja tornejakin on pystyssä reilusti yli kaksikymmentä. Haluaisin joskus kiivetä muurille myös Hellemannin tornin kohdalta Müürivahe-kadun varrelta. Tulevien reissujen listallani on myös Paksun Margareetan torni, jonka sisällä toimii merimuseo.
Lisätiedot: visittallinn.ee
PATKULIN JA PIISKOPIN NÄKÖALAPAIKAT
Tallinnaa saa ihailla ihan ilmaiseksikin useammalta Toompean mäen näköalapaikalta. Oma suosikkini näistä on Patkuli, josta aukeaa romanttinen näkymä vanhaankaupunkiin ilman Tallinnan kiiltäviä pilvenpiirtäjiä. Niitä näkisi sen sijaan Kohtuotsan näköalatasanteelta.
Käväisen tällä kertaa Patkulin ohella myös vähemmän tunnetulla Piiskopin eli Piispan puutarhan näköalapaikalla. Pieni puutarha on miellyttävä paikka, mutta maisema Telliskiven ja Kalamajan suuntaan ei ole yhtä näyttävä kuin vanhaankaupunkiin antavilla näköalapaikoilla.
ALEKSANTERI NEVSKIN KATEDRAALI
Vierailu Aleksanteri Nevskin katedraalissa on vaikuttava kokemus. Ortodoksista pääsiäistä vietetään vasta viikkoa myöhemmin, mutta käynnissä on jonkinlainen hartaustilaisuus. En ymmärrä papin sopotuksesta sanaakaan, mutta tunnelma on harras ja jossain piilossa lymyilevä naiskuoro vastaa aina ajoittain mustakaapuisen miehen sanoihin. Jykevät koristeelliset pylväät kohoavat korkeuksiin ja ikkunoista siivilöityvät iltapäivän auringonsäteet valaisevat kullattua alttaria. Tätä kaikkea on mukava pysähtyä seurailemaan joksikin aikaa. Valokuvaaminen on sisätiloissa kielletty.
Lisätiedot: visittallinn.ee
PARLAMENTTITALO JA PITKÄN HERMANNIN TORNI
Heti ortodoksista katedraalia vastapäätä komeilee vaaleanpunainen Toompean linna, jonka sisällä toimii Viron parlamentti Riigikogu. Rakennuksen sisätiloihin voisi tutustua perjantaisin järjestettävillä opastetuilla englanninkielisillä kierroksilla. Myös parlamentin istuntoja voi käydä seuraamassa.
Linnan vieressä olevan Kuvernöörin puutarhan laidalta pääsee katselemaan maisemaa taas uudenlaiseen suuntaan. Linnan ja samalla puutarhankin kulmalla kohoaa virolaisille rakas Pitkän Hermannin torni. Sen huipulla liehuva lippu on erityisen tärkeä Viron itsenäisyyden symboli.
Lisätiedot: riigikogu.ee, visittallinn.ee
TANSKAN KUNINKAAN PUUTARHA JA KIEK IN DE KÖK -TORNI
Toompean linnan kulmilta kaupunginmuurin takaa löytyy tunnelmallinen Tanskan kuninkaan puutarha, joka muistuttaa niistä muinaisista ajoista, kun Tanskan valta ulottui tänne Viroon saakka. Puutarhaa koristaa kolme munkkeja esittävää patsasta, jotka näyttävät suorastaan aavemaisilta.
Muuriin ja sen historiaan pääsee tällä kohdalla tutustumaan neljässä eri tornissa sekä maanalaisissa bastionikäytävissä. Tunnetuin torneista on Kiek in de Kök, jonka vierestä löytyvät Neitsyttorni, Tallitorni ja Lyhyen jalan porttitorni. Tornit on nyt ohi kulkiessani suljettu, mutta tähän nähtävyyteen olisi hauska tutustua paremmin vaikkapa jo seuraavalla Tallinnan-matkalla.
Lisätiedot: linnamuuseum.ee, visittallinn.ee
HARJUMÄGI JA VAPAUDEN AUKIO
Kiek in de Kökin vierestä löytyy vehreä Harjumägi, jonka päällä toimii pieni puistokahvila. Täältä voi ihailla maisemaa Vapaudenaukiolle ja sen takana kohoaville pilvenpiirtäjille päin. Pysähdyn mäelle katselemaan ylpeästi liehuvia Viron lippuja sekä vapaussodan muistomerkkiä. Erään rakennuksen seinälle on viritetty vierekkäin sekä Ukrainan että Viron värit. Viileä kevättuuli puhaltaa ja jossain soi tuulikello. Toivottavasti se ennakoi Eurooppaan parempia aikoja.
Lisätiedot: visittallinn.ee
VANHANKAUPUNGIN KADUT JA RAATIHUONEENTORI
Olen vaeltanut monen suomalaisen tapaan usealla matkalla pitkin Tallinnan vanhankaupungin katuja, mutta ainakaan itse en ole niihin koskaan kyllästynyt. Illan tunteina saattaa esimerkiksi Viru-kadun varrella joutua väistelemään arvaamattomasti heilahtelevia maanmiehiä, mutta muuten mukulakivikaduilla on aina mukava kuljeskella. Moni katu, kuten Pikk, Lai, Vene tai Rataskaevu ovat valokuvauksellisia niin päivänvalossa kuin pimeälläkin. Vanhoissa rakennuksissa riittää hienoja yksityiskohtia.
Raatihuoneentori on vanhan Tallinnan napa, jonka terassit vetävät varsinkin aurinkoisina päivinä ihmisiä puoleensa. Itse Raatihuoneessa ja myös sen tornissa pääsee vierailemaan kesäaikaan. Raatihuoneen torin laidalla toimii myös historiallinen Raadinapteekki, jossa käyminen jää tällä reissulla suunnitelmista huolimatta väliin.
Lisätiedot Raatihuoneesta raekoda.tallinn.ee ja Raadinapteekista raeapteek.ee
KATARIINA KÄIK
Vanhankaupungin kuvauksellisin kuja Katariina Käik ansaitsee oman mainintansa, sillä se on mielestäni harvinaisen tunnelmallinen paikka. Kujaa pitkin on hauska kävellä illan hämärtyessä ja kuunnella, kuinka askelten ääni kaikuu vanhoilla seinillä kuin viestinä keskiajalta. Katariinankujan varrella sijaitseva italialainen ravintola Controvento on kiinnostanut minua kauan, mutta jäänyt toistaiseksi käymättä. Alta löytyvät ne etukäteen valitsemamme ravintolat, joihin tällä reissulla päädyimme.
RAVINTOLA PULL
Hyvillä ravintolakokemuksilla on Tallinnan-matkoilla merkittävä rooli. Teemme tälle reissulle varaukset pariin meille ennalta tuntemattomaan ravintolaan, emmekä joudu kokemaan pettymyksiä. Ravintola Pull sijaitsee sataman ja vanhankaupungin väliin jäävässä Rotermannin korttelissa, josta on tullut suosittu ajanviettoalue monine kauppoineen ja ravintoloineen. Vanhoja teollisuuskiinteistöjä on restauroitu ja niiden väliin on kohonnut alueen henkeen sopivia uudisrakennuksia. Vuonna 2016 avatun Pullin rosoiset seinät huokuvat rakennuksen teollista historiaa.
Meidät ohjataan yläkertaan, joka vaikuttaa katutasoa rauhallisemmalta ateriointiympäristöltä. Asiakaskunta kuulostaisi ainakin tällä kerralla koostuvan enimmäkseen suomalaisista. Omat valintani kolmen ruokalajin illalliselle ovat raikkaan hapokas ceviche, murea Ibérico-porsas hiiliperunan kera sekä takuuvarma crème brûlée, jotka kaikki maistuvat oikein hyvin. Lihapainotteiselta listalta löytyy myös pari kala- tai kasvisvaihtoehtoa sekä hampurilaisia. Pull on viihtyisä ja laadukas ravintola, joka on sisustettu trendikkäästi vuosikymmeniä nähneitä kiviseiniä peittelemättä. Tallinnassa toimii myös Pullin sisarravintola Härg.
Lisätiedot: resto.pull.ee
RAVINTOLA FARM
Toinen illallisravintolamme Farm löytyy kaupunginmuurin varjosta Müürivahe-kadun varrelta. Täällä on Pulliin verrattuna hieman juhlallisempi tunnelma ja sisustuskin noudattaa klassisempaa tyyliä kattokruunuineen ja pehmustettuine tuoleineen. Mukana on silti myös ripaus ravintolan nimen lupaamaa rustiikkisuutta ja syödessään voi seurailla ikkunoiden takana työskentelevien kokkien puuhia. Ruokalista edustaa modernia virolaista keittiötä, joten tarjolla on tuttujen klassikkoannosten sijasta hieman erikoisiltakin kuulostavia vaihtoehtoja. Kaikki vaikuttaa silti olevan kokemustemme perusteella hyvää.
Jo pöytään aluksi tuotu tumma virolainen leipä on huikean hyvää, kuten toki monessa muussakin Tallinnan ravintolassa. Valitsen pääruoaksi kuhaa, joka on herkullista nahkaansa myöten. Myös muiden kokeilemat vasikka ja riistapihvit kuulostavat olevan erittäin onnistuneita sekä mureita. Jälkiruoatkin ovat erinomaisia, vaikka eivät edustakaan ihan perinteisintä linjaa. Samettinen ruismallaskerma mustaherukkahyytelöllä ja spelttikeksillä on oikein hyvää, samoin kuin marenkijälkiruoka vanilja-vuohenjuustokreemillä, tuoreilla marjoilla, pähkinöillä ja kirsikkahyytelöllä. Annokset ovat tässä ravintolassa kohdillaan huolellista asettelua myöten.
Lisätiedot: restaurant.farm
KISSAKAHVILA NURRI
Valitsemme matkan yhdeksi ohjelmanumeroksi vierailun kissakahvila Nurrissa. Kissakahviloiden konsepti on meille tuttu monesta muusta kaupungista, joten haluamme nyt tutustua myös tähän Viron ainoaan kassikohvikiin. Tilavassa ja valoisassa kahvilassa asuu kymmenkunta kissaa, joista on vierailumme aikaan näkyvillä viisi. Loput ovat vetäytyneet takahuoneen rauhaan. Lähes kaikki kissat nukkuvat päiväuniaan, joten mitenkään erityisen innokasta kissaseuraa emme tällä kertaa saa. Vaikka suurempia kontakteja kissojen kanssa ei tulekaan, nautimme miellyttävästä ilmapiiristä.
Nurri löytyy Tallinnan kiiltävien pilvenpiirtäjien suunnalta harmaasta neuvostoaikaisesta rakennuksesta, jonka tornin huipulla on tähti. Kahvilaan on muutaman euron pääsymaksu, joka käytetään kissojen hoitamiseen ja ruokkimiseen. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen. Nurrissa voi nauttia joko ruokaa tai makeita kahvilaherkkuja. Valitsemamme kakut sekä tassukuvioilla koristeltu cat-puccino maistuvat hyvin. Kissakahvilan mukava isäntä puhuu sujuvaa suomea.
Lisätiedot: nurri.ee
Tallinnassa riittää vanhankaupungin ja hyvien ruokapaikkojen lisäksi paljon muutakin. Tulossa on siis vielä toinen tarina kierroksesta muissa kaupunginosissa ja niiden tunnelmista. Sitä odotellessa voit lukea vaikkapa kolme vuotta sitten kirjoittamani jutun 10 tapaa nauttia Tallinnasta.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat12 kuukautta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Saksa2 vuotta sitten
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
-
Ranska1 vuosi sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Huvipuistot1 vuosi sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat12 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja1 vuosi sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia9 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
Raija
12.10.2019 at 14:58
Itäinen Viro ei ole vielä kovimpaa tuttua. Itäisin paikka on Vihulan kartano jossa yövyttiin Linnat ja kartanot kierroksella. Vihulaan voisi palata ihan koska vaan. Oli se verran hieno paikka. Narva ja Rakvere myös ansaitsevat tutustumisen.
Mika / Lähtöportti
16.10.2019 at 22:52
Itäisellä Virolla on potentiaalia nousta entistä suositummaksi matkakohteeksi, mutta vielä siellä ei kovin paljon muita kuin virolaisia tai venäläisiä näy. Rakvere kiinnostaisi minuakin, siellä täytyy seuraavalla tuonne päin suuntautuvalla matkalla pysähtyä.