Viro
Itä-Viro – palavan kiven maa

Viron kaivosmuseon maanalaiset käytävät ja jeeppisafari Aidun louhoksella kuuluivat Itä-Viron matkamme parhaisiin elämyksiin. Opimme samalla paljon seudun historiasta ja energiantuotannosta.
Kaupallisessa yhteistyössä Itä-Viron matkailuverkosto, Viron kaivosmuseo ja Adrenaator
Tiesitkö, että Viron energiantuotanto on perustunut jo kauan öljyliuskeen eli palavan kiven polttamiseen? Minulla ei ollut tästä aavistustakaan, mutta vierailu Viron kaivosmuseossa ja Aidun avolouhoksella antoivat paljon uutta tietoa.
Kaivosmuseo löytyy Kohtla-Nõmmen kauppalan laidalta. Pihalla seisovat suuret työkoneet antavat heti käsityksen siitä, mitä näillä main on puuhailtu. Seudun elämä pyöri vuonna 1937 avatun kaivoksen ympärillä, sillä miehet raatoivat kaivoksessa ja naisten tehtävänä oli käyttökelpoisten kivien lajittelu. Museon vieressä kohoava korkea mäki on syntynyt energiantuotantoon kelpaamattomista kivistä.
Öljyliusketta louhittiin sekä Kohtlan maanalaisessa kaivoksessa että läheisellä Aidun avolouhoksella. Aloitamme kaivosseikkailumme maan alta. Oppaamme Ain Luuk puhuu hyvin suomea ja tietää kaivoksesta käytännössä kaiken. Puemme heti aluksi päällemme kypärät ja toppatakit, sillä lämpötila maan alla on vain kuusi astetta.
Matka viileässä kaivoksessa alkaa aitoon tapaan kaivosjunalla, jolla miehet aikoinaan matkustivat työpaikalleen. Matala kaivosjuna kolisee äänekkäästi, mutta se ei aikoinaan estänyt väsyneiden raatajien nukahtamista matkan aikana.
Kaivoksen käytävät laajenivat vuosien mittaan ja maanalainen junamatka saattoi viedä jopa 40 minuuttia, mutta meidän kyytiimme kuluu vain reilu minuutti. Maanalaisesta kaivoksesta on jäljellä enää pieni museona toimiva osa, sillä kilometrien pituiset käytävät on muurattu umpeen. Ne ovat jääneet pumppauksen loputtua veden alle.
Kohtlan kaivos suljettiin keväällä 2001, minkä jälkeen sitä alettiin välittömästi kunnostaa museokäyttöön. Ensimmäiset museovieraat voitiin vastaanottaa vielä saman vuoden aikana ja kaivoksesta onkin tullut suosittu matkailunähtävyys.
Käytävät ovat melko matalia, mutta ahtaanpaikankammo ei silti pääse yllättämään. Kylmät seinät tihkuvat kosteutta ja ilmassa leijaileva kevyt haju sopii ympäristöön. Käytävät on nykyään valaistu, joten kierroksella ei tarvita otsalamppuja.
Pitkät työpäivät kaivoksessa olivat äärimmäisen rankkoja. Fyysistä voimaa tarvittiin erilaisista koneista huolimatta paljon, jotta kalliosta saatiin jotakin irti. Kaivostyöstä saa jonkinlaisen käsityksen, kun oppaamme laittaa muutamia vanhoja laitteita hetkeksi toimintaan. Suurista härveleistä kuuluu korviahuumaava meteli.
Työläisten täytyi pysyä hyvässä kunnossa ja monet menestyivätkin voimaa vaativissa lajeissa, kuten painissa, nyrkkeilyssä tai painonnostossa. Oppaamme Ain Luuk työskenteli toimiston puolella ja järjesti kaivosmiehille vapaa-ajan ohjelmaa. Toiminnassa oli esimerkiksi suuri mieskuoro ja talvella tietenkin hiihdettiin.
Kaivoksen työolosuhteet olivat karut ja vaaralliset. Uusien käytävien rakentamista varten tehtiin räjäytystöitä, joissa oli aina riskinsä. Räjähdyspöly yritettiin saada laskeutumaan mahdollisimman pian, jotta tukirakenteet saatiin asetettua paikoilleen ennen mahdollisia sortumia.
Riskeistä ja rasituksista myös palkittiin. Kaivosmies saattoi ansaita jopa kuusi kertaa paksumman ruplanipun kuin opettaja. Lomatkin olivat puolta pidempiä ja eläkkeelle pääsi huomattavasti nuorempana kuin useimmista muista ammateista.
Kohtlan kaivos oli Neuvostoliiton aikaan merkittävä laitos, jonka öljyliusketta käytettiin sähköenergian tuottamiseen. Yksi tärkeimmistä sähkönkäyttäjistä oli parinsadan kilometrin päässä sijaitseva Leningradin kaupunki eli nykyinen Pietari. Työvoimaa tarvittiin paljon ja seudulle värvättiin runsaasti venäläisiä, mikä on osaltaan vaikuttanut venäjän kielen vahvaan asemaan myös nykypäivän Itä-Virossa.
Syömme kierroksen päätteeksi kaivosmiehen lounaan – maan alla tietenkin. Tarjolla on perinteistä keittoa ja leipää sekä jälkiruoaksi makea piiras. Meille syötävää on riittävästi, mutta raskaan työn raataja saattaisi kaivata enemmänkin evästä.
Kaivosmuseo ylitti odotukset, sillä kierros tarjosi kokemuksia kaikille aisteille. Lastenkin mielestä kaivos oli kiva. Museon maanpäällisistä näyttelytiloista löytyy lisätietoa niin energiantuotannosta kuin kaivoksen historiastakin.
Palava kivi ei tietenkään ole ympäristöystävällinen energianlähde. Saattaa olla, että EU kieltää sen käytön kokonaan noin viidentoista vuoden kuluessa. Virolla onkin kiire kuluttaa edelleen toimivien kaivostensa öljyliuskevarat sitä ennen loppuun. Energiantuotannon omavaraisuus on Virossa tärkeää ja muutosten tuulten puhaltaessa katsetta käännetään uudenlaisiin vaihtoehtoihin. Esimerkiksi tuulivoimaloita kohoaa jo runsain määrin aukeille alueille.
Kohtlan seudulla työskennellään edelleen suurissa tuotantolaitoksissa, mutta toiminnan mahdollisessa lopettamisessa on yhteiskunnalliset haasteensa. Itä-Virossa on jo nyt työttömyyttä, joka voi räjähtää perinteisissä kaivoskaupungeissa käsiin. Kenties nouseva matkailuelinkeino voisi tuoda leivän entistä useampaan pöytään.
Siirrymme kaivosmuseosta vauhdikkaalle Adrenaatorin järjestämälle jeeppisafarille. Maanalaisten kaivosten lähistöllä on suuri Aidun louhosalue, jossa öljyliusketta kerättiin talteen avokaivoksista. Kaivostoiminnan päätyttyä tämä ainutlaatuinen ihmisen muokkaama maisema on otettu virkistyskäyttöön.
Safari on jännittävä kokemus, sillä matka vie kapeille ja kuoppaisille metsäteille. Ensimmäiset pomput saavat lapset kiljumaan riemusta ja ilo vain yltyy, kun kuljettajamme Kristjan lisää sopivissa paikoissa vauhtia. Pääsemme myös ihmettelemään, kuinka jyrkkiä ja kapeita polkuja ajoneuvolla voi kiivetä.
Adrenaator on järjestänyt safareita jo noin kymmenen vuoden ajan, joten luotettavat kuljettajat tuntevat reitit hyvin. Matkan varrella kierrellään hyvinkin haastavassa maastossa ja tasapainoillaan välillä kaltevissa mutkissa. Tällainen automatka ei ole ainakaan tylsä.
Pysähdymme katsomaan maisemaa erään harjanteen päälle ja kuulemme samalla Aidun historiasta. Louhos perustettiin 70-luvulla, jolloin alueen kolmen kylän asukkaat häädettiin ja maanpäällinen kaivostoiminta aloitettiin. Kaivaustyöt ovat muokanneet maiseman mäkiseksi. Viro on muuten niin tasainen, että tällaiset kukkuloiden päältä avautuvat näkymät ovat koko maankin mittakaavassa harvinaisia. Alueelle rakennetaan parhaillaan kolmenkymmenen turbiinin tuulivoimapuistoa.
Aidun erikoisuus ovat kirkasvetiset kanavat, joita risteilee ympäri louhosaluetta. Kaivostoiminta päättyi vuonna 2012 öljyliuskevarojen ehtyessä. Pumppaus lopetettiin, minkä jälkeen vesi täytti nopeasti vanhat huoltotiet. Kristjan kertoo, kuinka oudolta on tuntunut nähdä tutut huoltoreitit snorklatessa pinnan alla. Kanavien reunoilla näkyy veden alle jääneitä puita. Veden erikoinen väri ei pääse pilvisellä säällä aivan oikeuksiinsa.
Aidun kanavia kehitetään jatkuvasti vesiurheilua ajatellen ja kansainvälisiin kilpailuihin soveltuvan soutu- ja melontakeskuksen on tarkoitus valmistua jo vuonna 2020. Tuntuu hauskalta ajatella, että vanhaa ainutlaatuista louhosaluetta voidaan hyödyntää tällä tavalla. Seudulla kulkee myös patikointipolkuja.
Jeeppisafari on lasten mieleen, sillä toinen tyttäristä haluaisi heti uusintakierrokselle. Kurvaamme vielä lopuksi kaivosmuseon vieressä olevalle mäelle, juuri sille joka syntyi naisten lajittelemista kivistä. Kukkulan päältä näkyy kauas ympäristöön. Maanalaiset käytävät ja vauhdikas jeeppikierros tarjosivat elämyksiä, mutta auttoivat myös ymmärtämään Itä-Viron menneisyyttä. Allamme levittäytyy palavan kiven maa.
* Itä-Viron matkailukohdeverkoston kehityksen rahoittamiseen osallistuu EU Aluekehitysrahasto.

Viro
Taitoluistelun EM-kisamatkalla Tallinnassa

Vietimme viime viikonlopun vaimon kanssa taitoluistelun EM-kilpailujen merkeissä Tallinnassa. Kilpailut tarjosivat hienoja urheiluelämyksiä ja ehdimme kierrellä sunnuntaina myös vanhankaupungin kaduilla.
Vaimoni suosikkilajista taitoluistelusta on tullut meille mukava yhteinen penkkiurheiluharrastus, kun olemme käyneet katsomassa lukuisia kansainvälisiä kilpailuja. Vaikka oma urheilukiinnostukseni painottuu erityisesti jalkapalloon, olen seurannut aina mielelläni kaikkia lajeja. Taitoluistelussa viehättää erityisesti urheilun ja taiteen yhdistyminen äärimmäisen haastavaksi kilpaurheiluksi, jonka taitajat yltävät ilmiömäisiin suorituksiin. Kiinnostusta lisää tietysti se, että olen ehtinyt seurata monen luistelijan uraa jo pitkään.

Kävimme Tallinnassa järjestetyissä EM-kilpailuissa myös vuonna 2010, jolloin kisapaikkana oli Saku Suurhall. Nyt areenana on jokseenkin harmaalla Lasnamäen alueella sijaitseva Tondiraban jäähalli, jonne kuljemme paikallisbussilla. Matka Tallinnan keskustasta taittuu reilussa vartissa, mutta linja-autot ovat varsinkin kilpailujen päättymisen jälkeen kovin täysiä. Halli on ulkoa päin katsottuna hieman erikoinen betonimöhkäle, mutta kaukalo ja katsomo muodostavat erinomaisen kilpailuympäristön. Katsomoiden takana olevat käytävät käyvät kuitenkin lyhyillä jäädytystauoilla turhan ahtaiksi, ja palvelutasoa voisi ehkä muutenkin kehittää vaikkapa ruoan ja juoman myyntipisteitä lisäämällä.

Saavumme Tallink MyStarilla taittuneen merimatkan jälkeen Tallinnaan perjantaina niin, että ehdimme hyvin hallille ennen naisten vapaaohjelman alkua. Suomea edustavat toissa kaudella läpimurtonsa tehnyt Janna Jyrkinen sekä kotikylältäni Keravalta maailmalle ponnistanut Linnea Ceder. Molempien sijoitukset valuvat niin paljon kymmenen kärjen ulkopuolelle, ettei maamme saa ensi vuoden EM-kisoihin kuin yhden edustuspaikan. Suomen naisluistelijoiden kärki on tällä hetkellä ilahduttavan laaja, mutta maailman kärkeen on toistaiseksi matkaa.

Kilpailu huipentuu Viron oman Niina Petrokinan loistavaan esitykseen, joka vie hänet ykkössijalle. Viimeisenä luisteleva ennakkosuosikki Anastasiia Gubanova vastaa Petrokinan luomaan hurmokseen hyvin, mutta georgialainen saa tyytyä hopeaan. On mahtavaa päästä todistamaan Viron historiallista voittoa paikan päällä, sillä tunnelma hallissa nousee aivan kattoon. Mieleeni palaa Laura Lepistön voitto kotijäällä Helsingissä tammikuussa 2009. Suomalaismenestys olisi maistunut erityisen hyvältä Tallinnassakin, sillä katsomossa riittää runsaasti suomalaisia taitoluistelun ystäviä.

Suomalaisittain suurin mielenkiinto kohdistuu jäätanssiin, jonka lauantaiseen vapaatanssiin Juulia Turkkila ja Matthias Versluis lähtevät rytmitanssin jälkeen neljänneltä sijalta. Myös Suomen toinen pari, aina energisen show’n tarjoava Yuka Orihara ja Juho Pirinen on erinomainen sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Juulialle ja Matthiakselle käy niin kuin etukäteen pelkäsinkin, eli mitalit karkaavat todella niukalla erolla muille luistelijoille. Mieltäni lämmittää Italian parin Charlène Guignardin ja Marco Fabbrin voitto, jonka ansiosta pääsen laulamaan sitä toista osaamaani kansallislaulua eli Inno di Mamelia.

Kilpailutapahtumat päättää miesten vapaaohjelma, jonka avaa ikinuori keravalaislähtöinen Valtter Virtanen. Kärkikamppailussa nähdään yllättäviä käänteitä, kun lyhytohjelman jälkeen vasta kahdeksantena ollut Sveitsin Lukas Britschgi kirii uransa ensimmäiseen suurvoittoon. Italian pitkänhuiskea Nikolaj Memola nousee toiseksi, kun taas ennakkosuosikkina kisaan lähtenyt Ranskan Adam Siao Him Fa taipuu kolmanneksi. Suurin odotuksin kotijäälleen liukuneet virolaiset Selevkon veljekset jäävät kauas mitaleilta, jotka karkaavat myös latvialaiskatsojat villinneen Deniss Vasiljevsin ulottumattomiin.

Taitoluistelun katsominen on varsinaista kestävyysurheilua, sillä yksi kilpailu saattaa kestää nelisen tuntia. Kun esimerkiksi lauantaina oli kaksi kilpailua, vietimme hallilla reilut yhdeksän tuntia kerralla. Piristystä toi ruoan ja juoman lisäksi kiertely käytävillä, joilla näkyi tuttuun tapaan melko paljon kisoissa mukana olleita urheilijoita. Esimerkiksi pariluistelun voittajat Minerva Fabienne Hase ja Nikita Volodin ilahduttivat pieniä katsojia tarjoamalla mitalejaan yhteiskuvia ottaneiden fanien kaulaan.

Minusta on mukavaa, että taitoluistelussa kilpailijat ovat moneen muuhun lajiin verrattuna helpommin tavattavissa. Satuimme paikalle esimerkiksi silloin, kun naisten kärkikolmikolle jaettiin hallin kulmauksessa kisojen sponsorina toimivan kellofirman tuotteet sekä lyhytohjelman pikkumitalit. Yhteiskuviakin olisi tietysti saanut jäädä ottamaan.

Jätämme sunnuntaina EM-kisojen loppunäytöksen väliin, mutta varaamme muutaman tunnin aikaa Tallinnassa kiertelyyn ennen paluulaivan lähtöä. Suuntaamme aluksi Rotermannin kortteleihin. Vanha teollisuusalue on muuttunut viihtyisäksi kauppojen ja ravintoloiden keskittymäksi, jonka ilme tuntuu kehittyvän edelleen. Esimerkiksi aiemmin hyväksi toteamamme Pull-ravintola näyttää olevan yhä paikallaan.

Askeleemme johtavat vähitellen Tallinnan vanhaankaupunkiin. Keskiaikaiset mukulakivikadut on nähty moneen kertaan, mutta koska edellisestä Viron-matkasta on jo pian pari vuotta, tuntuu mukavalta kierrellä tutuilla kulmilla ja nähdä, onko mikään muuttunut. Ohitamme pari aiemmilla matkoilla vuokraamaamme asuntoa sekä monta kaunista vanhaa kivitaloa. Melkein tekisi mieli poiketa mainioon Gelato Ladies -jäätelökahvilaan, mutta kaduilla puhaltava hyytävä viima vaatii lämpimämpiä herkkuja.

Suunnistamme Mestaripihalla sijaitsevaan suklaakahvila Pierreen. Olemme joskus aiemmin käyneet katselemassa kuvauksellista pihaa ja nähneet ulkopöydät täynnä ihmisiä. Nyt kuuran peittämillä tuoleilla ei näy ketään, mutta kahvila tarjoaa mukavan lämmittelypaikan.

Pierren kahvila on sisustettu niin veikeään tapaan, että se täytyy kokea paikan päällä. Värikäs antiikkihuonekalujen, sametin, näyttävien valaisimien ja muun rekvisiitan täyttämä tila tuntuu jonkinlaiselta teatterilavasteelta. Viimeistään taustalla soiva ranskankielinen musiikki vie ajatukset vuosikymmenten takaiseen Pariisiin. Makeat kakkupalat ovat yhtä runsaita kuin sisustuskin, joten tänne on hyvä suunnistaa toistekin makeannälän iskiessä.

Tallinnassa olisi useampiakin kiinnostavia museoita, jotka ovat meiltä vielä käymättä. Tiesimme kuitenkin tällä kerralla jo etukäteen, ettei vähäinen aikamme riitä kahvilaa suurempiin vierailuihin. Niinpä kuvassa taustalla näkyvä Kiek in de Kökin linnoitusmuseo jäi jälleen väliin, samoin kuin esimerkiksi Paksun Margareetan tornissa toimiva merimuseo sekä Kadriorgin palatsin taidemuseo.

Viima vain yltyy ja Tallinna alkaa peittyä lumisateeseen, kun jatkamme kierrostamme Toompean mäellä. Haluan silti kurkata maisemaa yhdeltä Tallinnan parhaista näköalapaikoista eli Patkulin näköalatasanteelta.

Laskeudumme Toompean mäeltä kaupungin matalampiin osiin Pikk jalg -katua eli Pitkää jalkaa pitkin. Vaikkei vanhassakaupungissa mitään ruuhkaa olekaan, ehdimme kohdata kävelykierroksemme aikana monta opastettua turistiryhmää. Ne muistuttavat siitä, kuinka historiallista Tallinnaa tullaan katsomaan eri puolilta maailmaa ympäri vuoden.

Majoituimme matkallamme Park Inn by Radisson Central Tallinn -hotellissa, jonne olimme löytäneet hyvän Black Friday -tarjouksen. Perustason huone oli mukava, aamiainenkin maistui ja sijainti toimi niin läheistä satamaa kuin hallille kulkevia bussejakin ajatellen. Ainoa hotellista ottamani kuva esittää silti vain päätyseinää, johon Helena Hanni ja Vahur Agar ovat viime kesänä taiteilleet upean muraalin. Taitoluistelu oli erinomainen syy palata Tallinnaan, mutta ensi kerralla houkuttaisi nähdä kaupunki taas lämpimämmistä ja aurinkoisemmista säistä nauttien.
Tutustu myös muihin Lähtöportin juttuihin Tallinnasta.
Viro
Kävelyllä Tallinnassa

Kävin edellisessä Tallinna-jutussani läpi vanhankaupungin tunnelmallisimpia kolkkia. Tällä kerralla nautitaan kävelystä muualla Tallinnassa. Reitti kulkee Telliskiven, Kalamajan ja Noblessnerin halki kohti rannan kävelytietä ja betonista Linnahallia.
Ei sellist küll maailmas kusagil leidu kui Saaremaa heinamaal juunikuu ööl. Balti Jaama Turgin edustalla musisoiva harmonikansoittaja virittää ilmoille tutun valssin sävelet ja aurinko lämmittää jo melkein kuin kesäkuisella Saarenmaalla. Heitän soittajalle kolikon ja alan jo mielessäni suunnitella matkoja Itämeren saarille ja muuallekin Viroon. Viereiseltä Balti Jaamin rautatieasemalta pääsisi junalla Tarttoon, Narvaan, Viljandiin ja moneen muuhunkin kohteeseen.

BALTI JAAMA TURG
Baltian aseman tori kuuluu suosikkipaikkoihini Tallinnassa. Tutustuimme edellisellä matkallamme alakerran katuruokatarjontaan ja ehdin nytkin jo hetken haaveilla Baojaamin höyrysämpylöistä. Alakerta on kuitenkin pääsiäislauantaina sen verran ruuhkainen, että syömme lopulta ylemmän kerroksen baariravintola Kobessa. Aurinkoinen terassi näyttää suositulta, mutta sisältä löytyy helposti vapaa pöytä. Koben hampurilainen on yllättävänkin maukas, joten ateriasta jää hyvä mieli. Kiertelemme vielä Balti Jaama Turgin yläkerrassa, jossa on myynnissä monenlaista tavaraa vaatteista antiikkilöytöihin.

TELLISKIVI
Balti Jaama Turgin vierestä löytyvä Telliskiven luova keskus on suosittu alue, joka tunnetaan erilaisista putiikeista, ravintoloista sekä luovien alojen yrityksistä. Rosoisissa kortteleissa on paljon katutaidetta ja seinille on ilmestynyt edellisen vierailumme jälkeen paljon uusia teoksia.

Kuhina Telliskiven ympärillä saattoi olla kovimmillaan jo muutamia vuosia sitten, mutta alueen viehätysvoima on pysynyt ennallaan ja paikka tuntuu kehittyvän edelleen.

Itseäni ei oikeastaan kiinnosta lainkaan pidetäänkö Telliskiveä trendikkäänä vai ei. Palaan tänne mielelläni vaikkapa jokaisella Tallinnan-matkalla, jos aikaa vain on riittävästi.

Telliskiveen ei kannata tulla kiirehtimään, sillä alue sopii parhaiten tunnelmasta nauttimiseen, kiireettömään kuljeskeluun ja ympäristön tutkimiseen.

Keskitymme tällä kerralla katutaiteeseen, joten jätämme Telliskiven ykkösnähtävyyden Fotografiskan väliin. Olen käynyt tutustumassa Fotografiskaan kertaalleen, mutta koska näyttelyt vaihtuvat useamman kerran vuodessa, riittäisi valokuvataiteen näyttelytilassa aina uutta katseltavaa.

Aurinkoinen päivä on houkutellut paljon ihmisiä ulkoilmaan. Esimerkiksi vaunuravintola Peatuksen terassilla näyttäisi olevan rento meininki. Vaunut muistuttavat Telliskiven historiasta entisenä junavarikkona.

Käväisemme ohimennen Telliskiven ostoskäytävillä, joiden pikkukaupoista voisi tehdä monenlaisia löytöjä. Mieleeni jää värikäs sisustusliike Universaal Universum, jossa riittää eksoottisia esineitä eri puolilta maailmaa. Universaal Universum on kasvanut ketjuksi, jolla on Virossa jo tusinan verran liikkeitä. Yllä oleva kuva on Telliskiven sijasta Tallinnan vanhankaupungin myymälästä.

KALAMAJAN PUUTALOALUE
Matkamme jatkuu Kalamajan puutaloalueelle, joka alkaa heti Telliskiven laidalta. Virallisesti ottaen Kalamajan kaupunginosa on niin suuri, että niin Telliskivi kuin kaikki muutkin tässä kirjoituksessa mainitut paikat kuuluvat sen alueeseen. Itselleni kuitenkin juuri tämä perinteikäs asuinalue edustaa sitä aidointa Kalamajaa.

Entisellä kalastajien asuinalueella viehättää erityisesti puutaloarkkitehtuuri. Monet vanhoista taloista on maalattu iloisilla väreillä ja alueella vallitsee mukava ilmapiiri.

Kalamajalla on pitkä historia, sillä paikalla on asuttu jo 1300-luvulla. Vuonna 1870 valmistunut rautatie mahdollisti Tallinnan teollistumisen ja Kalamajan sympaattiset puutalot rakennettiin aikoinaan tehdastyöläisten kodeiksi. Kävisin joskus mielelläni Kalamajan museossa, jossa voi tutustua alueen asukkaiden tarinoihin.

Oikaisemme kohti merenrantaa Kalamajan puistohautausmaan halki. Vuosisatoja vanha entinen hautausmaa toimii nykyään puistona, joka on saanut luonnonsuojelualueen aseman.

NOBLESSNER
Puistohautausmaan kulmalta saavutaankin jo Tallinnan nopeimmin kehittyväksi alueeksi mainittuun Noblessneriin. Ohitamme sisustusliike Shishin ja Põhjalan panimoravintolan, minkä jälkeen alammekin olla jo rannassa.

Noblessner on kiinnostava sekoitus vanhaa ja uutta. Entisen sukellusvenetehtaan tiloihin avattu keksintötehdas Proto on mainio paikka, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Tällä kerralla pysähdymme vain Proton kahvilaan levähtämään hetkeksi. Viereisestä rakennuksesta löytyy Taidekeskus Kai sekä pari laadukasta ravintolaa.

Suunnistamme kohti rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä ja näemme rivistön upouusia kerrostaloja. Niiden takana meidät yllättää persoonallinen Iglupark. Yöpyminen tummalla puulla verhotussa kodikkaassa iglussa voisi olla hauska kokemus, sillä tarjolla on hyvä merimaisema.

Osa igluista on tarkoitettu kokouskäyttöön ja lisäksi löytyy myös saunaigluja. Iglukylään kuuluu myös baarikahvila, jonka terassille on kerääntynyt muutamia ihmisiä.

RANNAN KÄVELYTIE
Kun Igluparkista suuntaa keskustan suuntaan, saapuu saman tien merimuseo Lennusadamin alueelle. Lennusadam on hieno museo, johon olemme tutustuneet kertaalleen muutama vuosi sitten. Nyt ohikulkumatkalla saamme katsella jäänmurtaja Suur Tõlliä, joka on saanut nimensä virolaisesta kansantarustosta.

Sää tuntuu mukavan keväiseltä, sillä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta eikä kevyt merituulikaan pahemmin viilennä ilmaa. Naurulokit viihtyvät rantakallioilla ja tuntuu kuin kesä olisi jo lähellä.

Lennusadamin naapurista löytyy pahamaineinen Patarein merilinnoitus, joka toimi vuoteen 2002 saakka vankilana. Kommunismin ajan julmuuksista kertova karu vankilamuseo on tällä hetkellä suljettu ja näyttelytilat on tarkoitus avata entistä ehompina vuonna 2026.

Matkamme jatkuu Kalarannan rantapromenadia pitkin. Rannan tuntumaan on noussut uusia asuntoja, joiden takana häämöttää jo suunnittelemani kävelyreitin päätepiste Linnahall.

LINNAHALL
Rannalla kohoava Linnahall on niin ruma, että siinä on jotain kiehtovaa. Massiivinen rakennelma edustaa karumpaa betoniarkkitehtuuria kuin Itä-Pasila ja on neuvostoliittolaisen brutalismin malliesimerkki.

Linnahall valmistui vuonna 1980, jolloin Moskovan olympialaisten purjehduskilpailut järjestettiin Tallinnassa. Kilpasatama oli Piritassa, mutta kaupunkiin rakennettiin olympialaisia varten paljon muutakin, kuten Linnahall, Olümpia-hotelli ja televisiotorni.

Linnahallin käyttötarkoitus ei ehkä ensi silmäyksellä selviä, mutta jättimäisen betonikuoren alla on toiminut yli 4000-paikkainen konserttisali sekä 3000-paikkainen jäähalli. Valot sammuivat vuonna 2009, minkä jälkeen suljetut tilat ovat jääneet rapistumaan ja kärsineet vesivaurioista.

Linnahall oli parhaina päivinään tärkeä konserttiareena, eivätkä sisätilat näytä netistä löytyvien valokuvien perusteella lainkaan hullummilta. Tuntuu jotenkin oudolta kävellä graffitien peittämässä ympäristössä ja kuvitella, että jossain alapuolella esiintyivät aikoinaan Apocalyptica, Duran Duran, Scorpions, Céline Dion, Toto, Lou Reed ja monet muut maailmantähdet.

Linnahallin tulevaisuus on hämärän peitossa, sillä monista suunnitelmista huolimatta mitään virallista korjauspäätöstä ei tietääkseni ole saatu aikaan. Vaikka Linnahall näyttääkin ulkoapäin vastenmieliseltä, toivoisin sen heräävän vielä uudelleen eloon. Rakennus on jo historiansakin vuoksi varsin mielenkiintoinen.

Linnahall on suosittu ajanviettopaikka varsinkin tällaisena lämpimänä lauantai-iltana. Kaupunkilaisia kerääntyy ylätasanteelle erilaisine eväineen ja osa kiipeilee vaikeakulkuisempiin kulmauksiin istuskelemaan rauhassa. Paikallinen nuorten miesten porukka näyttää valmistautuneen pidempäänkin illanviettoon. Jokaisella on mukana omat rommi- ja kolapullonsa, joista voi mukien puuttuessa ottaa huikkaa vuorotellen. Mukavaa iltaa ja reipasta huomista vaan heillekin!

Ruman rakennuksen päältä saa ihailla kaunista maisemaa Suomenlahdelle. Täältä voi seurailla laivojen kulkua kohti Helsinkiä ja katsella myös rannan kävelyreittiä Patareihin, Lennusadamiin ja kauempana häämöttävään Noblessneriin saakka.

Linnahallin päältä avautuu komea maisema myös keskustan suuntaan. Rapistuvan betonin keskeltä voi katsella, kuinka Virun rinnalle kohoaa aina vain uusia kiiltäviä pilvenpiirtäjiä. Tallinna muuttuu jatkuvasti, mikä tekeekin siitä erityisen kiinnostavan matkakohteen, josta voi löytää aina jotain uutta koettavaa. Neljän Ruusun Tallinnan aallot -kappaleen sanoin ootan jo nyt milloin tiemme taas uudelleen kohtaa.
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla