Kävin edellisessä Tallinna-jutussani läpi vanhankaupungin tunnelmallisimpia kolkkia. Tällä kerralla nautitaan kävelystä muualla Tallinnassa. Reitti kulkee Telliskiven, Kalamajan ja Noblessnerin halki kohti rannan kävelytietä ja betonista Linnahallia.

Ei sellist küll maailmas kusagil leidu kui Saaremaa heinamaal juunikuu ööl. Balti Jaama Turgin edustalla musisoiva harmonikansoittaja virittää ilmoille tutun valssin sävelet ja aurinko lämmittää jo melkein kuin kesäkuisella Saarenmaalla. Heitän soittajalle kolikon ja alan jo mielessäni suunnitella matkoja Itämeren saarille ja muuallekin Viroon. Viereiseltä Balti Jaamin rautatieasemalta pääsisi junalla Tarttoon, Narvaan, Viljandiin ja moneen muuhunkin kohteeseen.

---

BALTI JAAMA TURG

Baltian aseman tori kuuluu suosikkipaikkoihini Tallinnassa. Tutustuimme edellisellä matkallamme alakerran katuruokatarjontaan ja ehdin nytkin jo hetken haaveilla Baojaamin höyrysämpylöistä. Alakerta on kuitenkin pääsiäislauantaina sen verran ruuhkainen, että syömme lopulta ylemmän kerroksen baariravintola Kobessa. Aurinkoinen terassi näyttää suositulta, mutta sisältä löytyy helposti vapaa pöytä. Koben hampurilainen on yllättävänkin maukas, joten ateriasta jää hyvä mieli. Kiertelemme vielä Balti Jaama Turgin yläkerrassa, jossa on myynnissä monenlaista tavaraa vaatteista antiikkilöytöihin.

---

TELLISKIVI
 
Balti Jaama Turgin vierestä löytyvä Telliskiven luova keskus on suosittu alue, joka tunnetaan erilaisista putiikeista, ravintoloista sekä luovien alojen yrityksistä. Rosoisissa kortteleissa on paljon katutaidetta ja seinille on ilmestynyt edellisen vierailumme jälkeen paljon uusia teoksia.

Kuhina Telliskiven ympärillä saattoi olla kovimmillaan jo muutamia vuosia sitten, mutta alueen viehätysvoima on pysynyt ennallaan ja paikka tuntuu kehittyvän edelleen.

Itseäni ei oikeastaan kiinnosta lainkaan pidetäänkö Telliskiveä trendikkäänä vai ei. Palaan tänne mielelläni vaikkapa jokaisella Tallinnan-matkalla, jos aikaa vain on riittävästi.

Telliskiveen ei kannata tulla kiirehtimään, sillä alue sopii parhaiten tunnelmasta nauttimiseen, kiireettömään kuljeskeluun ja ympäristön tutkimiseen.

Keskitymme tällä kerralla katutaiteeseen, joten jätämme Telliskiven ykkösnähtävyyden Fotografiskan väliin. Olen käynyt tutustumassa Fotografiskaan kertaalleen, mutta koska näyttelyt vaihtuvat useamman kerran vuodessa, riittäisi valokuvataiteen näyttelytilassa aina uutta katseltavaa.

Aurinkoinen päivä on houkutellut paljon ihmisiä ulkoilmaan. Esimerkiksi vaunuravintola Peatuksen terassilla näyttäisi olevan rento meininki. Vaunut muistuttavat Telliskiven historiasta entisenä junavarikkona.

Käväisemme ohimennen Telliskiven ostoskäytävillä, joiden pikkukaupoista voisi tehdä monenlaisia löytöjä. Mieleeni jää värikäs sisustusliike Universaal Universum, jossa riittää eksoottisia esineitä eri puolilta maailmaa. Universaal Universum on kasvanut ketjuksi, jolla on Virossa jo tusinan verran liikkeitä. Yllä oleva kuva on Telliskiven sijasta Tallinnan vanhankaupungin myymälästä.    

---

KALAMAJAN PUUTALOALUE

Matkamme jatkuu Kalamajan puutaloalueelle, joka alkaa heti Telliskiven laidalta. Virallisesti ottaen Kalamajan kaupunginosa on niin suuri, että niin Telliskivi kuin kaikki muutkin tässä kirjoituksessa mainitut paikat kuuluvat sen alueeseen. Itselleni kuitenkin juuri tämä perinteikäs asuinalue edustaa sitä aidointa Kalamajaa.

Entisellä kalastajien asuinalueella viehättää erityisesti puutaloarkkitehtuuri. Monet vanhoista taloista on maalattu iloisilla väreillä ja alueella vallitsee mukava ilmapiiri.

Kalamajalla on pitkä historia, sillä paikalla on asuttu jo 1300-luvulla. Vuonna 1870 valmistunut rautatie mahdollisti Tallinnan teollistumisen ja Kalamajan sympaattiset puutalot rakennettiin aikoinaan tehdastyöläisten kodeiksi. Kävisin joskus mielelläni Kalamajan museossa, jossa voi tutustua alueen asukkaiden tarinoihin.

Oikaisemme kohti merenrantaa Kalamajan puistohautausmaan halki. Vuosisatoja vanha entinen hautausmaa toimii nykyään puistona, joka on saanut luonnonsuojelualueen aseman.

---

NOBLESSNER

Puistohautausmaan kulmalta saavutaankin jo Tallinnan nopeimmin kehittyväksi alueeksi mainittuun Noblessneriin. Ohitamme sisustusliike Shishin ja Põhjalan panimoravintolan, minkä jälkeen alammekin olla jo rannassa.

Noblessner on kiinnostava sekoitus vanhaa ja uutta. Entisen sukellusvenetehtaan tiloihin avattu keksintötehdas Proto on mainio paikka, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Tällä kerralla pysähdymme vain Proton kahvilaan levähtämään hetkeksi. Viereisestä rakennuksesta löytyy Taidekeskus Kai sekä pari laadukasta ravintolaa.

Suunnistamme kohti rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä ja näemme rivistön upouusia kerrostaloja. Niiden takana meidät yllättää persoonallinen Iglupark. Yöpyminen tummalla puulla verhotussa kodikkaassa iglussa voisi olla hauska kokemus, sillä tarjolla on hyvä merimaisema.

Osa igluista on tarkoitettu kokouskäyttöön ja lisäksi löytyy myös saunaigluja. Iglukylään kuuluu myös baarikahvila, jonka terassille on kerääntynyt muutamia ihmisiä.

---

RANNAN KÄVELYTIE

Kun Igluparkista suuntaa keskustan suuntaan, saapuu saman tien merimuseo Lennusadamin alueelle. Lennusadam on hieno museo, johon olemme tutustuneet kertaalleen muutama vuosi sitten. Nyt ohikulkumatkalla saamme katsella jäänmurtaja Suur Tõlliä, joka on saanut nimensä virolaisesta kansantarustosta.

Sää tuntuu mukavan keväiseltä, sillä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta eikä kevyt merituulikaan pahemmin viilennä ilmaa. Naurulokit viihtyvät rantakallioilla ja tuntuu kuin kesä olisi jo lähellä.

Lennusadamin naapurista löytyy pahamaineinen Patarein merilinnoitus, joka toimi vuoteen 2002 saakka vankilana. Kommunismin ajan julmuuksista kertova karu vankilamuseo on tällä hetkellä suljettu ja näyttelytilat on tarkoitus avata entistä ehompina vuonna 2026.

Matkamme jatkuu Kalarannan rantapromenadia pitkin. Rannan tuntumaan on noussut uusia asuntoja, joiden takana häämöttää jo suunnittelemani kävelyreitin päätepiste Linnahall.

---

LINNAHALL

Rannalla kohoava Linnahall on niin ruma, että siinä on jotain kiehtovaa. Massiivinen rakennelma edustaa karumpaa betoniarkkitehtuuria kuin Itä-Pasila ja on neuvostoliittolaisen brutalismin malliesimerkki.

Linnahall valmistui vuonna 1980, jolloin Moskovan olympialaisten purjehduskilpailut järjestettiin Tallinnassa. Kilpasatama oli Piritassa, mutta kaupunkiin rakennettiin olympialaisia varten paljon muutakin, kuten Linnahall, Olümpia-hotelli ja televisiotorni.

Linnahallin käyttötarkoitus ei ehkä ensi silmäyksellä selviä, mutta jättimäisen betonikuoren alla on toiminut yli 4000-paikkainen konserttisali sekä 3000-paikkainen jäähalli. Valot sammuivat vuonna 2009, minkä jälkeen suljetut tilat ovat jääneet rapistumaan ja kärsineet vesivaurioista.

Linnahall oli parhaina päivinään tärkeä konserttiareena, eivätkä sisätilat näytä netistä löytyvien valokuvien perusteella lainkaan hullummilta. Tuntuu jotenkin oudolta kävellä graffitien peittämässä ympäristössä ja kuvitella, että jossain alapuolella esiintyivät aikoinaan Apocalyptica, Duran Duran, Scorpions, Céline Dion, Toto, Lou Reed ja monet muut maailmantähdet.

Linnahallin tulevaisuus on hämärän peitossa, sillä monista suunnitelmista huolimatta mitään virallista korjauspäätöstä ei tietääkseni ole saatu aikaan. Vaikka Linnahall näyttääkin ulkoapäin vastenmieliseltä, toivoisin sen heräävän vielä uudelleen eloon. Rakennus on jo historiansakin vuoksi varsin mielenkiintoinen.

Linnahall on suosittu ajanviettopaikka varsinkin tällaisena lämpimänä lauantai-iltana. Kaupunkilaisia kerääntyy ylätasanteelle erilaisine eväineen ja osa kiipeilee vaikeakulkuisempiin kulmauksiin istuskelemaan rauhassa. Paikallinen nuorten miesten porukka näyttää valmistautuneen pidempäänkin illanviettoon. Jokaisella on mukana omat rommi- ja kolapullonsa, joista voi mukien puuttuessa ottaa huikkaa vuorotellen. Mukavaa iltaa ja reipasta huomista vaan heillekin!

Ruman rakennuksen päältä saa ihailla kaunista maisemaa Suomenlahdelle. Täältä voi seurailla laivojen kulkua kohti Helsinkiä ja katsella myös rannan kävelyreittiä Patareihin, Lennusadamiin ja kauempana häämöttävään Noblessneriin saakka.

Linnahallin päältä avautuu komea maisema myös keskustan suuntaan. Rapistuvan betonin keskeltä voi katsella, kuinka Virun rinnalle kohoaa aina vain uusia kiiltäviä pilvenpiirtäjiä. Tallinna muuttuu jatkuvasti, mikä tekeekin siitä erityisen kiinnostavan matkakohteen, josta voi löytää aina jotain uutta koettavaa. Neljän Ruusun Tallinnan aallot -kappaleen sanoin ootan jo nyt milloin tiemme taas uudelleen kohtaa.

Vietimme pääsiäisviikonlopun aurinkoisessa Tallinnassa. Tuttua, mutta jatkuvasti kehittyvää kaupunkia oli mukava katsella ilman turhaa kiirettä. Tässä tunnelmia vanhastakaupungista sekä pari hyvää ravintolalöytöä.

Kokosin reissun varrelta tähän juttuun lähinnä vanhaankaupunkiin sijoittuvia kohteita, joista itselleni mieluisin oli Olevisten kirkon tornin näköalapaikka. Mukulakivikatuja pitkin kierrellessä heräsi myös ideoita tulevia reissuja ajatellen. Vaikka vanhakaupunki onkin tuttu, on siellä yhä paljon kohteita, joissa ei ole tullut käytyä koskaan sisällä. Ravintolavalinnat Pull ja Farm osuivat hyvin kohdalleen, ja tutustuimme myös sympaattiseen kissakahvila Nurriin. Pääsiäisreissusta on tulossa toinenkin juttu, jossa tehdään kävelykierros Telliskiven, Kalamajan ja Noblessnerin kaupunginosissa, kuljetaan pitkin meren rantaa sekä ihmetellään massiivista Linnahallin rakennusta.

---

MAISEMAT OLEVISTEN KIRKON TORNISTA

Kun lipuntarkastaja toivottaa ennen portaiden nousemista onnea, voi jo päätellä ylös olevan pitkä matka. Olevisten kirkon torniin saa kiivetä kapeassa käytävässä yli kaksisataa kivistä porrasta, mutta nousu on vaivan arvoinen. Ylhäällä odottavat koko Tallinnan parhaat maisemat.

Vanhankaupungin laidalla sijaitsevasta tornista saa ihailla kevätauringon valaisemia kattoja ja Toompean mäen maamerkkejä. Myös näkymä sataman suuntaan on loistava ja toisaalla uutta Tallinnaa rakentavat nostokurjet kurottavat yhä korkeammalle. Näköalapaikka ei välttämättä sovellu korkeita paikkoja kammoaville, sillä kaiteen suojaama katselualue on kapea. 

Edellisen Tallinnan-matkamme aikaan torni oli suljettu koronarajoitusten vuoksi ja nytkin ennakkotietona oli, että ylös pääsisi talvitauon jälkeen vasta vappuna. Ilahduinkin suuresti, kun huomasin tornin olevan sittenkin avoinna jo pääsiäismaanantaina ja ehdin käydä näköalapaikalla juuri ennen kotimatkan alkamista. Aikuisen nouseminen torniin maksaa viisi euroa. Samalla kannattaa kurkistaa myös kirkkosaliin, jonne on ilmainen sisäänpääsy.
  
Lisätiedot: oleviste.ee, visittallinn.ee

---

KÄVELY KAUPUNGINMUURIN PÄÄLLÄ

Tallinnan vanhaakaupunkia kiertävät yhä keskiaikaiset muurit ja onkin mielenkiintoista päästä katselemaan kaupunkia niiden päältä. Väike-Kloostri-kadun varrelta pääsee nousemaan lyhyehkölle muurin osuudelle, jota hallitsevat Nunnen, Saunan ja Kuldjalan tornit. Vierailu on hyvinkin kolmen euron sisäänpääsyn arvoinen. Tässäkin kohteessa on paljon portaita ja varsinkin torneihin johtavat vanhat portaat saattavat aiheuttaa joillekin vierailijoille hankaluuksia.

Muurilla on vierailumme aikaan hiljaista, joten historiallisessa ympäristössä on helppo antaa mielikuvituksen laukata keskiaikaan saakka. Täältä on hauska tähystellä vartiosotilaiden lailla eri suuntiin ja tarkkailla kulkijoita. Kolmessa tornissa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa nähtävää, mutta miljöö on kiehtova ja tarjoaa taas uuden näkökulman Tallinaan.

Kaupunginmuureja on jäljellä lähes parin kilometrin verran ja tornejakin on pystyssä reilusti yli kaksikymmentä. Haluaisin joskus kiivetä muurille myös Hellemannin tornin kohdalta Müürivahe-kadun varrelta. Tulevien reissujen listallani on myös Paksun Margareetan torni, jonka sisällä toimii merimuseo.

Lisätiedot: visittallinn.ee 

---

PATKULIN JA PIISKOPIN NÄKÖALAPAIKAT

Tallinnaa saa ihailla ihan ilmaiseksikin useammalta Toompean mäen näköalapaikalta. Oma suosikkini näistä on Patkuli, josta aukeaa romanttinen näkymä vanhaankaupunkiin ilman Tallinnan kiiltäviä pilvenpiirtäjiä. Niitä näkisi sen sijaan Kohtuotsan näköalatasanteelta.

Käväisen tällä kertaa Patkulin ohella myös vähemmän tunnetulla Piiskopin eli Piispan puutarhan näköalapaikalla. Pieni puutarha on miellyttävä paikka, mutta maisema Telliskiven ja Kalamajan suuntaan ei ole yhtä näyttävä kuin vanhaankaupunkiin antavilla näköalapaikoilla.

---

ALEKSANTERI NEVSKIN KATEDRAALI

Vierailu Aleksanteri Nevskin katedraalissa on vaikuttava kokemus. Ortodoksista pääsiäistä vietetään vasta viikkoa myöhemmin, mutta käynnissä on jonkinlainen hartaustilaisuus. En ymmärrä papin sopotuksesta sanaakaan, mutta tunnelma on harras ja jossain piilossa lymyilevä naiskuoro vastaa aina ajoittain mustakaapuisen miehen sanoihin. Jykevät koristeelliset pylväät kohoavat korkeuksiin ja ikkunoista siivilöityvät iltapäivän auringonsäteet valaisevat kullattua alttaria. Tätä kaikkea on mukava pysähtyä seurailemaan joksikin aikaa. Valokuvaaminen on sisätiloissa kielletty.

Lisätiedot: visittallinn.ee

---

PARLAMENTTITALO JA PITKÄN HERMANNIN TORNI

Heti ortodoksista katedraalia vastapäätä komeilee vaaleanpunainen Toompean linna, jonka sisällä toimii Viron parlamentti Riigikogu. Rakennuksen sisätiloihin voisi tutustua perjantaisin järjestettävillä opastetuilla englanninkielisillä kierroksilla. Myös parlamentin istuntoja voi käydä seuraamassa.

Linnan vieressä olevan Kuvernöörin puutarhan laidalta pääsee katselemaan maisemaa taas uudenlaiseen suuntaan. Linnan ja samalla puutarhankin kulmalla kohoaa virolaisille rakas Pitkän Hermannin torni. Sen huipulla liehuva lippu on erityisen tärkeä Viron itsenäisyyden symboli.

Lisätiedot: riigikogu.ee, visittallinn.ee

---

TANSKAN KUNINKAAN PUUTARHA JA KIEK IN DE KÖK -TORNI

Toompean linnan kulmilta kaupunginmuurin takaa löytyy tunnelmallinen Tanskan kuninkaan puutarha, joka muistuttaa niistä muinaisista ajoista, kun Tanskan valta ulottui tänne Viroon saakka. Puutarhaa koristaa kolme munkkeja esittävää patsasta, jotka näyttävät suorastaan aavemaisilta.

Muuriin ja sen historiaan pääsee tällä kohdalla tutustumaan neljässä eri tornissa sekä maanalaisissa bastionikäytävissä. Tunnetuin torneista on Kiek in de Kök, jonka vierestä löytyvät Neitsyttorni, Tallitorni ja Lyhyen jalan porttitorni. Tornit on nyt ohi kulkiessani suljettu, mutta tähän nähtävyyteen olisi hauska tutustua paremmin vaikkapa jo seuraavalla Tallinnan-matkalla.

Lisätiedot: linnamuuseum.ee, visittallinn.ee

---

HARJUMÄGI JA VAPAUDEN AUKIO

Kiek in de Kökin vierestä löytyy vehreä Harjumägi, jonka päällä toimii pieni puistokahvila. Täältä voi ihailla maisemaa Vapaudenaukiolle ja sen takana kohoaville pilvenpiirtäjille päin. Pysähdyn mäelle katselemaan ylpeästi liehuvia Viron lippuja sekä vapaussodan muistomerkkiä. Erään rakennuksen seinälle on viritetty vierekkäin sekä Ukrainan että Viron värit. Viileä kevättuuli puhaltaa ja jossain soi tuulikello. Toivottavasti se ennakoi Eurooppaan parempia aikoja.

Lisätiedot: visittallinn.ee

---

VANHANKAUPUNGIN KADUT JA RAATIHUONEENTORI

Olen vaeltanut monen suomalaisen tapaan usealla matkalla pitkin Tallinnan vanhankaupungin katuja, mutta ainakaan itse en ole niihin koskaan kyllästynyt. Illan tunteina saattaa esimerkiksi Viru-kadun varrella joutua väistelemään arvaamattomasti heilahtelevia maanmiehiä, mutta muuten mukulakivikaduilla on aina mukava kuljeskella. Moni katu, kuten Pikk, Lai, Vene tai Rataskaevu ovat valokuvauksellisia niin päivänvalossa kuin pimeälläkin. Vanhoissa rakennuksissa riittää hienoja yksityiskohtia.

Raatihuoneentori on vanhan Tallinnan napa, jonka terassit vetävät varsinkin aurinkoisina päivinä ihmisiä puoleensa. Itse Raatihuoneessa ja myös sen tornissa pääsee vierailemaan kesäaikaan. Raatihuoneen torin laidalla toimii myös historiallinen Raadinapteekki, jossa käyminen jää tällä reissulla suunnitelmista huolimatta väliin.

Lisätiedot Raatihuoneesta raekoda.tallinn.ee ja Raadinapteekista raeapteek.ee  

---

KATARIINA KÄIK

Vanhankaupungin kuvauksellisin kuja Katariina Käik ansaitsee oman mainintansa, sillä se on mielestäni harvinaisen tunnelmallinen paikka. Kujaa pitkin on hauska kävellä illan hämärtyessä ja kuunnella, kuinka askelten ääni kaikuu vanhoilla seinillä kuin viestinä keskiajalta. Katariinankujan varrella sijaitseva italialainen ravintola Controvento on kiinnostanut minua kauan, mutta jäänyt toistaiseksi käymättä. Alta löytyvät ne etukäteen valitsemamme ravintolat, joihin tällä reissulla päädyimme.

---

RAVINTOLA PULL

Hyvillä ravintolakokemuksilla on Tallinnan-matkoilla merkittävä rooli. Teemme tälle reissulle varaukset pariin meille ennalta tuntemattomaan ravintolaan, emmekä joudu kokemaan pettymyksiä. Ravintola Pull sijaitsee sataman ja vanhankaupungin väliin jäävässä Rotermannin korttelissa, josta on tullut suosittu ajanviettoalue monine kauppoineen ja ravintoloineen. Vanhoja teollisuuskiinteistöjä on restauroitu ja niiden väliin on kohonnut alueen henkeen sopivia uudisrakennuksia. Vuonna 2016 avatun Pullin rosoiset seinät huokuvat rakennuksen teollista historiaa. 

Meidät ohjataan yläkertaan, joka vaikuttaa katutasoa rauhallisemmalta ateriointiympäristöltä. Asiakaskunta kuulostaisi ainakin tällä kerralla koostuvan enimmäkseen suomalaisista. Omat valintani kolmen ruokalajin illalliselle ovat raikkaan hapokas ceviche, murea Ibérico-porsas hiiliperunan kera sekä takuuvarma crème brûlée, jotka kaikki maistuvat oikein hyvin. Lihapainotteiselta listalta löytyy myös pari kala- tai kasvisvaihtoehtoa sekä hampurilaisia. Pull on viihtyisä ja laadukas ravintola, joka on sisustettu trendikkäästi vuosikymmeniä nähneitä kiviseiniä peittelemättä. Tallinnassa toimii myös Pullin sisarravintola Härg.

Lisätiedot: resto.pull.ee 

---

RAVINTOLA FARM

Toinen illallisravintolamme Farm löytyy kaupunginmuurin varjosta Müürivahe-kadun varrelta. Täällä on Pulliin verrattuna hieman juhlallisempi tunnelma ja sisustuskin noudattaa klassisempaa tyyliä kattokruunuineen ja pehmustettuine tuoleineen. Mukana on silti myös ripaus ravintolan nimen lupaamaa rustiikkisuutta ja syödessään voi seurailla ikkunoiden takana työskentelevien kokkien puuhia. Ruokalista edustaa modernia virolaista keittiötä, joten tarjolla on tuttujen klassikkoannosten sijasta hieman erikoisiltakin kuulostavia vaihtoehtoja. Kaikki vaikuttaa silti olevan kokemustemme perusteella hyvää.

Jo pöytään aluksi tuotu tumma virolainen leipä on huikean hyvää, kuten toki monessa muussakin Tallinnan ravintolassa. Valitsen pääruoaksi kuhaa, joka on herkullista nahkaansa myöten. Myös muiden kokeilemat vasikka ja riistapihvit kuulostavat olevan erittäin onnistuneita sekä mureita. Jälkiruoatkin ovat erinomaisia, vaikka eivät edustakaan ihan perinteisintä linjaa. Samettinen ruismallaskerma mustaherukkahyytelöllä ja spelttikeksillä on oikein hyvää, samoin kuin marenkijälkiruoka vanilja-vuohenjuustokreemillä, tuoreilla marjoilla, pähkinöillä ja kirsikkahyytelöllä. Annokset ovat tässä ravintolassa kohdillaan huolellista asettelua myöten.

Lisätiedot: restaurant.farm

---

KISSAKAHVILA NURRI

Valitsemme matkan yhdeksi ohjelmanumeroksi vierailun kissakahvila Nurrissa. Kissakahviloiden konsepti on meille tuttu monesta muusta kaupungista, joten haluamme nyt tutustua myös tähän Viron ainoaan kassikohvikiin. Tilavassa ja valoisassa kahvilassa asuu kymmenkunta kissaa, joista on vierailumme aikaan näkyvillä viisi. Loput ovat vetäytyneet takahuoneen rauhaan. Lähes kaikki kissat nukkuvat päiväuniaan, joten mitenkään erityisen innokasta kissaseuraa emme tällä kertaa saa. Vaikka suurempia kontakteja kissojen kanssa ei tulekaan, nautimme miellyttävästä ilmapiiristä.

Nurri löytyy Tallinnan kiiltävien pilvenpiirtäjien suunnalta harmaasta neuvostoaikaisesta rakennuksesta, jonka tornin huipulla on tähti. Kahvilaan on muutaman euron pääsymaksu, joka käytetään kissojen hoitamiseen ja ruokkimiseen. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen. Nurrissa voi nauttia joko ruokaa tai makeita kahvilaherkkuja. Valitsemamme kakut sekä tassukuvioilla koristeltu cat-puccino maistuvat hyvin. Kissakahvilan mukava isäntä puhuu sujuvaa suomea.  

Lisätiedot: nurri.ee

---

Tallinnassa riittää vanhankaupungin ja hyvien ruokapaikkojen lisäksi paljon muutakin. Tulossa on siis vielä toinen tarina kierroksesta muissa kaupunginosissa ja niiden tunnelmista. Sitä odotellessa voit lukea vaikkapa kolme vuotta sitten kirjoittamani jutun 10 tapaa nauttia Tallinnasta.