Ota yhteyttä

Suomi

Kevätretki Pulkkilanharjulle

Julkaistu

Päijännettä halkova Pulkkilanharju tarjoaa mukavia retkeilymahdollisuuksia miellyttävissä järvimaisemissa. Tutustuimme Asikkalassa sijaitsevaan luontokohteeseen koko perheen voimin.

Kiinnostuin Pulkkilanharjusta tutkiessani taustatietoja viime itsenäisyyspäivänä julkaistuun Suomen maakunnista kertovaan juttuun. Valokuvissa näkemäni maisemat sekä mahdollisuus itselleni uudessa kansallispuistossa vierailemiseen tuntui kiinnostavalta. Pulkkilanharju löytyy Lahden pohjoispuolelta Asikkalan kunnasta. Ajomatkaa kertyy niin Helsingistä, Tampereelta kuin Jyväskylästäkin vajaat kaksi tuntia.


Retki tulee ajankohtaiseksi säiden lämmetessä ja saamme nauttia aurinkoisesta helatorstaista päijäthämäläisen luonnon helmassa. Ylitämme automatkan päätteeksi Karisalmen sillan, jonka pielestä löytyy parkkipaikka informaatiotauluineen. Palveluihin kuuluu myös pari penkkiä ja pöytää sekä jokseenkin kuvottava käymälä. Palaan sillalle ottamaan muutamia valokuvia ja aistimaan navakkaa tuulta.


Kävelemme parkkipaikalta Karisalmen sillan alle katselemaan järveä. Vaahtopäisenä kuohuva Päijänne näyttää komealta, muttei houkuttelisi näin tuulisella säällä veneilemään.


Matka kohti varsinaista luontopolkua jatkuu sillan juurelta hiekkatietä pitkin ylämäkeen. Halutessaan voi myös koukata hetkeksi järven rantaan ja suunnistaa sieltä polkua pitkin opasteille.


Alkumatkasta kiivetään lyhyt jyrkkä mäki harjun päälle. Reittiä pitkin on tästä eteenpäin helppo suunnistaa puihin maalattujen sinisten merkkien ansiosta. Havupuumetsä on kaunis ja järvi pilkottaa puiden välistä parhaimmillaan niin vasemmalla kuin oikeallakin puolella. Sammal on peittänyt monet kivet alleen, joten vihreyttä on riittämiin.


Pulkkilanharjun varsinaisen luontopolun pituus on 2,2 kilometriä. Rengasreitin lisäksi voi kävellä sinisiä merkkejä seuraten harjua eteenpäin lyhyelle Viinasaaren kierrokselle, josta palataan samaa reittiä takaisin luontopolulle. Päätämme käydä molemmat polut läpi, jolloin matkan pituudeksi tulee yhteensä 4,4 kilometriä.


Mieli rauhoittuu honkien huminaa kuunnellessa ja raikasta kevätilmaa hengittäessä. Polku on paikoitellen melko kivikkoinen, joten esteettömäksi sitä ei voi kutsua.


Reitti laskeutuu harjulta Päijänteen rantaan hyväkuntoisia portaita pitkin. Kirkas auringonpaiste lämmittää mieltä, mutta järveltä puhaltava voimakas tuuli tuntuu viileältä.


Polku kulkee hetken rantaa seuraten. Pysähdymme hetkeksi pienelle hiekkarannalle katsomaan järvimaisemaa. Tässä tekisi hellepäivänä mieli pulahtaa uimaan.


Retken paras hetki on tietenkin eväiden syöminen. Karjalanpiirakoiden voimalla jaksaa taas taivaltaa ja pulla maistuu parhaalta ulkoilmassa. Reitin varrella ei ole penkkejä tai mitään muitakaan mukavuuksia, mutta kaatuneen puunrungon päältä löytyy istumapaikkoja koko perheelle. Näemme taukomme aikana muutaman ohi kulkevan retkeilijän, mutta muuten Pulkkilanharjulla on aurinkoisena pyhäpäivänä yllättävänkin hiljaista.


Saavumme pian evästaukomme jälkeen risteykseen, josta käännymme Viinasaareen päin. Harju madaltuu ja polku muuttuu entistä helppokulkuisemmaksi.


Retkemme kääntöpaikkana toimii kuudensadan metrin mittainen Viinasaaren kierros. Sen varrelta jää mieleen polun ylle juurineen kaatunut suuri mänty sekä valojen ja varjojen vaihtelu metsän siimeksessä.


Reitti ei poikkea varsinaiseen Viinasaareen, joka sijaitsee parinsadan metrin päässä polulta, ilmeisesti järveltä tilaa vallanneen rantakasvillisuuden takana. Viinasaaren sijasta päästään pitkospuille, kun reitti koukkaa suoalueen laitaan.


Emme näe retkellämme juurikaan leppäkerttua suurempia eläimiä ja kukkiakin on tähän aikaan vuodesta melko vähän. Tunnistamme käenkaalin, joka pilkistää esiin vihreine lehtineen ja valkeine kukkineen.


Viinasaaren kierrokselta palataan takaisin luontopolulle jo menomatkalla käytettyä yhdyspolkua pitkin. Lapsilla riittää energiaa ja he juoksevat osan matkasta. Retken pituus tuntuu perheellemme juuri sopivalta.


Luontopolun varrella on muutama opastetaulu, joista viimeisessä kerrotaan, kuinka suppalampi on muuttunut suoksi. Reitin loppuosassa ohitetaankin hieman suomaastoa, mikä tuo vaihtelua sammalen peittämään kivikkoon.


Vietämme Pulkkilanharjulla noin kaksi ja puoli tuntia. Nautimme puhtaasta luonnosta ja retki on kaiken kaikkiaan onnistunut kokemus. Pikku-Punkaharjulta tuntuva maisema tarjoaa mukavasti vaihtelua muihin eteläisen Suomen kansallispuistoihin verrattuna.


Vuonna 1993 perustettu Päijänteen kansallispuisto kattaa lukuisia saaria, ja pelkkä Pulkkilanharju tarjoaa vain häivähdyksen koko alueen tarjonnasta. Muutama bloggaajakaveri vietti Päijänteellä koko edellisen viikonlopun ja heidän retkensä johti muun muassa Kelventeen saarelle. Heidän seikkailuistaan voi lukea Nattura-blogista.


Pulkkilanharju on suositeltava tutustumiskohde Lahden ja varsinkin Asikkalan suunnalla liikuttaessa. Meille se toimi hyvänä päiväretkikohteena Keravalta käsin, vaikkakin samanpituisen ajomatkan päässä sijaitsevat Torronsuon ja Valkmusan kansallispuistot ovat tehneet itseeni vielä suuremman vaikutuksen. Erinomaisia luontokohteita löytyy toki myös muualta kuin kansallispuistoista.


Vääksystä Korpilahdelle saakka kulkeva Päijänteen maisematie kuuluu Suomen kauneimpien autoilureittien joukkoon. Reitistä saa hyvät maistiaiset jo Vääksyn ja Pulkkilanharjun välillä, kun seututie 314 kiemurtelee kapeaa kannasta pitkin komeassa järvimaisemassa.


Pulkkilanharjun-retkeen voi helposti yhdistää käväisyn vartin ajomatkan päässä sijaitsevalla Vääksyn kanavalla. Vain reilun kilometrin mittainen kanava mahdollistaa alusten kulun Vesijärveltä Päijänteelle ja avaa näin vesireitin Lahdesta esimerkiksi Jyväskylään saakka. Suomen vilkkaimmalla veneilykanavalla on tälläkin kerralla kulkijoita. Sulkuporttien lähistöltä löytyy viihtyisä puistoalue kahviloineen. Viereisessä Päijännetalossa toimii kalastusmuseo.

Lue lisää Pulkkilanharjun luontopolusta Visit Päijänteen sivuilta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

Kommentit

  1. Maisemaonnellinen Johanna

    24.5.2020 at 21:17

    Kiitos vinkistä, listalleni tuli juuri uusi kansallispuisto, Päijänne! 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      25.5.2020 at 18:29

      Mukava kuulla, että kiinnostus heräsi! Päijänteen sijainti on sikäli hyvä, että se sopii päiväretkikohteeksi pääkaupunkiseudulta ja monesta muustakin suunnasta.

  2. Meilläkin on tarkoitus lähiaikoina tutustumaan Päijänteen kansallispuistoon hieman laajemminkin. Oikeastaan vähän itsekin ihmettelen, että vieläkään ei olla tuolla kansallispuistossa ole käyty, vaikka se taitaakin olla niistä kaikkein lähin. Aina jokin muu on vienyt pidemmän korren.

    Kauniilta näyttää Pulkkilanharju joka tapauksessa.

    • Mika / Lähtöportti

      25.5.2020 at 22:06

      Suosittelen kyllä tutustumaan, ja jos on mahdollisuus liikkua veneellä, niin saarilla riittää varmasti tutkittavaa. Meille selvästi lähin kansallispuisto on Sipoonkorpi, mutta siellä ei ole tullut käytyä kuin pari kertaa. Monesti taitaa jäädä kohteet käymättä, jos ne on liian lähellä 🤔

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Luminen Teerivaaran patikkakierros Syötteellä

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme hiihtolomaviikon Iso-Syötteellä, jossa tutustuimme hiihtoretkien lomassa myös Teerivaaran patikointireittiin. Neljän ja puolen kilometrin mittainen kierros vei lumiseen ja mäkiseen maastoon Syötteen kansallispuistossa.

Teerivaaran kierros alkaa Syötteen luontokeskukselta, joka valitettavasti suljettiin viime lokakuussa. Lakkautuksen taustalla ovat Metsähallituksen Luontopalveluiden taloudelliset haasteet, jotka ovat ajaneet muitakin Suomen luontokeskuksia ahtaalle. Toivottavasti Syötteen luontokeskus saataisiin tulevaisuudessa taas avattua jonkun toimijan voimin. Mieleemme ovat jääneet sekä pari vuotta sitten luontokeskuksessa nautitut pullakahvit että varsinainen näyttelykin.

teerivaara_05


Luontokeskuksen pysäköintialue on joka tapauksessa edelleen aurattu hyvään kuntoon ja se on myös vilkkaassa käytössä. Ylitämme parkkipaikan ohittavan hiihtoladun, jolloin vastaan tulevatkin jo Teerivaaralle johtavat opasteet. Polku viettää aluksi alamäkeen. Huomaamme reitin olevan hyvin tallautunut, joten kierroksen tekeminen onnistuu mainiosti tavallisilla talviulkoiluun sopivilla kengillä. Lumikengille saattaa olla käyttöä sankan pyrytyksen jälkeen tai kenties hiihtolomaa hiljaisempina ajankohtina.

teerivaara_06


Laskeudumme tasaiselle suoalueelle, jossa lumen alla lienee pitkospuita. Kauempana vasemmalla näkyy kulkevan tuttu latu, jota pitkin olen hiihdellyt monta kertaa Toraslammen tai Ahmavaaran suuntaan. Saavumme melko pian risteykseen, jossa voi päättää kumpaan suuntaan varsinaisen rengaslenkin haluaa tehdä. Lähdemme suosituksen mukaisesti kulkemaan myötäpäivään.

teerivaara_03


Reitin seuraava osuus kulkee metsässä, jossa pakkaslumi narskuu kenkien alla ja ajoittaiset tuulenpuuskat uhkaavat pudottaa puiden oksille kerääntynyttä lunta. Ilma tuntuu täällä kovin raikkaalta hengittää.

teerivaara_04


Metsässä käveleminen on aina mukavaa, mutta reitti ei vielä tässä vaiheessa tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mielenkiintoisimmilta näyttävät lumen peittämät pienet puut, joista muutaman voi kuvitella ihmiseksi tai kenties muumiksi.

teerivaara_13


Reitti on merkitty virallisessa esitteessä vaativaksi, ja syy tälle alkaa selvitä matkan edetessä. Tasainen suo on enää kaukainen muisto jyrkissä ja paikoitellen hieman liukkaissakin nousuissa, joissa saattaa pian hengästyäkin. Hiki tulee pintaan varsinkin, kun ylläni on kummitätini islantilaisesta langasta neuloma uusi villapaita. Teerivaaran rinteillä kiipeäminen onnistuu meiltä sujuvasti, mutta polku ei sovi ihan heikkokuntoisille tai vaikkapa polvivaivaisille kulkijoille.

teerivaara_10


Nousun palkintona odottavat Teerivaaran päältä avautuvat maisemat. Sää on tällä kerralla pilvinen ja hieman utuinenkin, joten näkymät eivät ole parhaimmillaan. Luonto on silti kaunis.

teerivaara_12


Teerivaaralla riittää paljon puita, joten maisemia näkyy vain ajoittain. Mitään aivan erityistä merkittyä näköalapaikkaa ei ole, mutta matkan varrella on pari tavallista avarampaa kohtaa, joista pääsee katselemaan kauas ympäristöön.

teerivaara_09


Polku kääntyy jyrkkään alamäkeen, jossa kannattaa olla varovainen. Paras keino alas pääsemiseksi taitaakin olla rehellinen liukumäen laskeminen. Teerivaaralla on kaksi huippua, joten pohjoiselta huipulta laskeutumisen jälkeen on edessä vielä nousu eteläiselle huipulle.

teerivaara_02


Eteläisellä huipulla odottaa päivätupana toimiva Teeritupa, jonne astumme sisään. Puupenkeillä on mukava levähtää ja syödä pieniä eväitä. Tuletkin voisi halutessaan sytyttää, mutta meillä ei ole mukana mitään paistamista kaipaavaa.

teerivaara_01


Päivä on ollut hiljainen, sillä kohtasimme polulla vain kaksi vastaantulijaa. Nyt kodikkaassa tuvassa istuessamme huomaamme ikkunan takana pari ohikulkijaa koirineen, mutta he jatkavat pian matkaansa eivätkä tule sisään.

teerivaara_07


Kohta tuvalta lähdettyäemme avautuu näkymä Iso-Syötteen laskettelurinteille päin. Loppumatka kohti risteystä ja suoaluetta on lähes pelkkää loivahkoa alamäkeä. Kulkeminen on niin joutuisaa, että suorastaan yllätymme tutun risteyksen tullessa jo vastaan.

teerivaara_11

 
Teerivaaran kierros oli meille miellyttävä retki, joka tarjosi kaivattua vaihtelua erinomaisilla laduilla hiihtelyyn. Mikään ihan unohtumaton elämys tämä ei ollut, mutta kirkkaampi sää olisi luultavasti tehnyt kokemuksesta sykähdyttävämmän.

teerivaara_14


Teerivaaralla kannattaa Syötteen suunnalla liikkuessa patikoida, jos vain kunto kestää korkeuseroja. Olisi mielenkiintoista nähdä Syötteen kansallispuisto joskus myös sulan maan aikaan, jolloin vaikkapa tämän reitin luonnosta saisi aivan uudenlaisen käsityksen. Pohjois-Suomeen suuntautuvat matkamme ovat toistaiseksi ajoittuneet aina talveen, mutta kenties joskus tulee jonkin muunkin vuodenajan vuoro. Silloin olisi aikaa tutustua nimenomaan patikointireitteihin perusteellisemmin kuin näillä hiihtomatkoilla.

Voit tutustua Teerivaaran kierroksen tietoihin luontoon.fi-sivustolla.
Lue myös koko reissusta kertova juttuni Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla.

Jatka lukemista

Suomi

Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme hiihtolomaviikon jo kolmatta kertaa Iso-Syötteellä. Puhdas luonto, erinomaiset ladut ja rauhallinen tunnelma ovat päällimmäisiä syitä palata näihin Pohjois-Pohjanmaan kauniisiin maisemiin aina uudelleen.
 
Yksi hyvä peruste hiihtolomakohteen valintaan on myös sijainti, sillä pääkaupunkiseudulta katsottuna Syöte on jonkin verran Lappia lähempänä. Suomen eteläisimmälle tunturille kertyy kuitenkin sen verran ajettavaa, että olemme katsoneet aina parhaaksi yöpyä matkan varrella. Tällä kerralla pysähdyimme menomatkalla jo Jyväskylässä, josta matka jatkui Vaskikellossa vietetyn kahvitauon ja oululaisen ruokakaupan kautta perille. Majoituimme Ollukan alueelta vuokrattuun mökkiin, jossa oli sopivasti tilaa kuuden hengen seurueellemme. Viikko kului mukavasti ulkoilun ja olympialaisten seuraamisen merkeissä.


isosyote_2026_15

Hiihtämässä Iso-Syötteellä

Loman pääaktiviteetti oli tälläkin kerralla hiihtäminen. Syötteellä riittää noin 120 kilometriä latuja, jotka oli hoidettu lomaviikollamme kiitettävän hyvään kuntoon. Hiihtäjiä ei ollut mitenkään ruuhkaksi asti, joten saimme nauttia laduista kaikessa rauhassa.

isosyote_2026_17


Oleellisimmat reitit ovat tulleet edellisillä matkoilla tutuiksi, joten tiesimme jo etukäteen minne kannattaisi suunnata. Emme olleet koskeneet suksiin koko talvena ennen tätä viikkoa lainkaan, joten kilometrimäärät jäivät lajiin uudelleen totutellessa varsin maltillisiksi. Itse sain kasaan reilut yhdeksänkymmentä kilometriä.

isosyote_2026_14


Kierros tunturin ympäri on Iso-Syötteen klassikko, jolle tulee mittaa vajaat yhdeksän kilometriä. Mäkiäkin on jonkin verran, mutta nousut ja laskut eivät ole erityisen jyrkkiä. Itse kierrän tunturin mieluummin vastapäivään, jolloin reitin profiili tuntuu omaan makuuni paremmalta. Pääsimme vuokramökin pihalta suoraan tälle ladulle, joten kierros tuli tehtyä useammankin kerran.

isosyote_2026_06


Toinen suosittu reitti on niin ikään noin yhdeksän kilometrin mittainen Pytkyn kierros. Reitti ei kauniista luonnosta huolimatta ole Syötteen upein, mutta kohokohtana odottavat mainion Pytky Cafén herkut. Tarjolla on myös keittolounasta, mutta me olemme odottaneet erityisesti uunituoreita munkkeja, joiden maku on jäänyt edellisiltä reissuilta mieleen. Muhkeat munkit eivät petä tälläkään kertaa, vaikka kahvila on käydessämme niin täynnä että päädymme lopulta nauttimaan ostoksemme ulkona. Samalla tulee siis avattua terassikausi tämän vuoden osalta. Pytky Ranchin pihalla majailee kolme poroa, joista yksi vauhkoontuu puista putoavasta lumesta ja kirmaa tuulispäänä ympäri aitausta.

isosyote_2026_02


Pytky Café jää reissun ainoaksi latukahvilaksemme, sillä Syötteen kansallispuiston puolella sijaitseva Ahmatupa oli lomaviikollamme kiinni. Ahmatupa sulkeutui syksyllä 2025 samalla kun Syötteen luontokeskus lakkautettiin. Muitakin Suomen mainioita luontokeskuksia on viime aikoina suljettu tai lakkautusuhan alla, mikä on todella surullista. Ahmatupa on sentään onneksi heräämässä henkiin, sillä löytämäni tiedon mukaan se avautuu pop up -kahvilana lauantaina 28. helmikuuta 2026.

isosyote_2026_16


Suosikkilatuni löytyvät Syötteen kansallispuiston puolelta, jossa talvinen luonto on todella kaunista. Talvi on parhaimmillaan suksien ja sauvojen äänten kuuluessa pakkaslumella ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.

isosyote_2026_10


Yksi lenkkini nousee Ahmatuvalle, josta jatkan Ylpiätuvan suuntaan. Silmien eteen avautuu kerrassaan upeita erämaahenkisiä maisemia lumisine puineen, avoimine suoalueineen sekä kaukana siintävine vaaroineen. Latu Ylpiätuvalta takaisin Iso-Syötteelle päin ei ole ollut aiemmilla matkoillamme auki, mutta nyt pääsen kokeilemaan tämänkin hyvin laskuvoittoisen osuuden. Matkan varrelle jää muutama lyhyt mutta äärimmäisen jyrkkä lasku, joiden vuoksi tätä reittiä ei voi suositella epävarmoille hiihtäjille.

isosyote_2026_04


Hiihtelemme eräänä päivänä vaimon kanssa kansallispuiston alueella Toraslammelle saakka. Reitillä ei ole suuria mäkiä ja hiljaisuuden rikkovat vain muutamat taivaalle viivaa piirtävät lentokoneet. Rannalle rakennetun autiotuvan luona on mukava syödä eväitä ja nauttia kevättä enteilevästä auringonpaisteesta. Olisi mukavaa päästä joskus pohjoisen hangille vaikka maalis-huhtikuussa, mutta toistaiseksi helmikuinen hiihtolomaviikko sopii perheellemme paremmin.


isosyote_2026_05

Teerivaaran patikointikierros Syötteen kansallispuistossa

Tyttäret eivät ole kovin innokkaita hiihtäjiä, joten lähdemme yhtenä päivänä vaihtelun vuoksi kävelemään Syötteen kansallispuistoon. Neljän ja puolen kilometrin mittainen Teerivaaran kierros nousee lumisen metsän halki näköalapaikoille ja eväidensyöntipaikaksi sopivaan autiotupaan. Kerron kävelyretkestä lisää erillisessä postauksessa.


isosyote_2026_09

Herkuttelua Hilltop-ravintolassa

Syömme viikon ajan anopin valmistamia maukkaita kotiruokia, mutta ohjelmaan kuuluu myös yksi perinteeksi muodostunut ateria tunturin huipulla Hotelli Iso-Syötteen Hilltop-ravintolassa. Saamme ikkunapöydän, josta kelpaa katsella hämärtyvää maisemaa Pikku-Syötteen suuntaan. Leppoisa tarjoilijamieskin vaikuttaa jo tutulta, vaikka edellisestä vierailusta on kulunut jo pari vuotta. Viihtyisän ravintolan ilmapiiri vilkastuu huomattavasti iltakuudelta, kun hotellivieraiden ruokailuaika alkaa.

isosyote_2026_08


Nautimme tälläkin kerralla Hilltopin herkuista todella paljon. Valitsen alkuruoaksi miedosti savustettua poron sisäpaistia, jonka persoonallinen maku on kohdallaan. Sitä seuraa rapeanahkainen taimen, jonka täydentää suussa sulava Sandefjordin kastike. Illan kruunaa puolukkasorbetin kera tarjottu klassinen crème brûlée sekä espresso. Söimme nyt Hilltopissa kolmatta kertaa ja ruoka maistui meille jälleen erinomaisesti. Muita ravintolavaihtoehtoja Iso-Syötteellä ovat Pärjä Ski Bistro, Kide-hotellin yhteydessä toimiva Bistoria, Romekievari sekä Tunturi Pub.


isosyote_2026_11

Tykkylumipuita ja tunturimaisemia

Tunturin huipulla kannattaa käydä myös valoisaan aikaan, jolloin voi ihailla upeita tykkylumen peittämiä puita sekä ympäristöön levittäytyviä maisemia. Puiden lomaan on tallautunut polkuja, joita pitkin pääsee hyville näköalapaikoille.

isosyote_2026_12


Saimme nauttia lomaviikollamme hyvistä talvisäistä, sillä sopivan kirpeänä pysyneissä pakkaskeleissä oli erittäin hyvä ulkoilla. Kirkkaasta auringonpaisteestakin saatiin nauttia kolmena päivänä.


isosyote_2026_01

Iso-Syötteen palvelut

Vietimme tyttären kanssa kaksi vuotta sitten pari päivää Iso-Syötteen rinteillä, mutta laskettelu ei kuulunut tällä kerralla matkamme ohjelmaan. Kävimme silti rinteiden juurella katsomassa, onko kaikki entisellään. Uutuutena näytti olevan ainakin Iso-Syöte Express -tuolihissi, joka kuljettaa laskijoita tehokkaasti tunturin huipulle. Välinevuokraamosta löytyisi lasketteluvälineiden lisäksi edelleen esimerkiksi fatbikeja ja lumikenkiä. Huomasimme sen sijaan rinteiden juurella pari vuotta sitten toimineen mainion vohvelikahvilan kadonneen, eikä poroaitauksessakaan näkynyt ainakaan ohi kulkiessamme eläimiä. Meille riitti nyt joka tapauksessa asiointi Tunturi Marketissa, josta saa aina kätevästi täydennystä vuokramökin jääkaappiin.

isosyote_2026_07


Iso-Syöte tuntuu meistä kaikin puolin miellyttävältä talvilomakohteelta, jonne saatamme palata tulevinakin vuosina. Lapin kohteista erityisesti Ylläs ja Saariselkä houkuttelisivat palaamaan, mutta toisaalta Iso-Syötteen kotoisuus ja lyhyempi ajomatka vetävät kovasti puoleensa. Aika näyttää, minne tiemme vie tulevina talvina.
 
Lue myös aiempina vuosina kirjoittamani jutut Hiihtoloma Syötteen laduilla ja Iso-Syöte ihastutti jälleen.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja