Italia
Mainio viikonloppu Milanossa
Vietimme viime viikonlopun vaimon kanssa Milanossa. Pääsin siis pitkästä aikaa Italiaan ja samalla myös Serie A:n jalkapallo-otteluun. Ehdimme kokea lyhyessä ajassa melko paljon, mutta keväisessä kaupungissa olisi viihtynyt helposti kauemminkin.
Milano on minulle sekä tuttu että myös tuntematon kaupunki. Olen käynyt Lombardian pääkaupungissa nyt kahdeksan kertaa, mutta vierailut ovat olleet enimmäkseen lyhyitä ja niiden ensisijainen tarkoitus on ollut yleensä nähdä Interin jalkapallo-otteluita. Tällä kerralla ehdimme tutustua melko monipuolisesti myös Milanon nähtävyys- ja ravintolatarjontaan.

BOTINERO
Saavumme Milanoon torstai-iltana ja suunnistamme heti matkan alkajaisiksi suosikkiravintolaani Botineroon. Löysin Botineron alun perin siksi, että sen omistaa kaikkien aikojen suurin suosikkipelaajani Javier Zanetti. En kuitenkaan palaa jokaisella Milanon-matkallani Botineroon vain argentiinalaisen Inter-legendan vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi että ravintola on erinomainen. Koska kyseessä on osittain argentiinalainen ravintola, ovat erityisesti pihvit ensiluokkaisia, mutta vatsansa voi halutessaan täyttää vaikka pastalla ja kalalla.

Jalkapallo näkyy Botineron sisustuksessa tyylikkääseen tapaan. Taulujen ja muistoesineiden vastapainona on kynttiläillallisille sopiva ympäristö valkoisine pöytäliinoineen. Palvelu on ollut aina ystävällistä, rentoa ja asiantuntevaa. Talo tarjoaa illallisvieraille tervetuliaisiksi lasilliset kuohuvaa. Syön tällä kerralla alkuun täytettyjä kurpitsankukkia ja pääruoaksi kunnon pihvin. Näitä seuraavat luonnollisesti tiramisu ja lopuksi espresso. Täytyy myöntää, että olo on aikamoisen onnellinen, kun pääsen vihdoin Italiaan ja saan heti aluksi syödä vaimon kanssa tässä tutussa ravintolassa.

Jokaisen jalkapallon ystävän kannattaa varata hetki Botineron aulan ihailemiseen. Seinustalle on koottu kymmenien tähtipelaajien käyttämiä pelikenkiä. Roberto Baggio, Paolo Maldini, Lionel Messi, Xavi, Esteban Cambiasso, Ronaldo, Ivan Zamorano, Zlatan Ibrahimović, Diego Milito ja monet muut ovat jättäneet jälkensä paitsi lajin historiaan myös Botineroon.
Lisätiedot botinero.it

VIIMEINEN EHTOOLLINEN
Perjantai alkaa taidekokemuksella, kun suunnistamme katsomaan Viimeistä ehtoollista. Vuonna 1498 valmistunut Leonardo da Vincin teos kuuluu maailman tunnetuimpien maalausten joukkoon. Sitä pääsee ihmettelemään Santa Maria delle Grazien luostarin entisessä ruokasalissa. Kävijämäärä on tarkkaan rajattu, joten vierailuaika kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Katselemme vanhaa maalausta pienen ryhmän joukossa ennalta määrättyjen viidentoista minuutin ajan. Teos on kerran elämässä näkemisen arvoinen, vaikkei se ainakaan minussa suurta tunnekuohua aiheutakaan. Lue lisää jutustani Leonardon maalaama Pyhä Ehtoollinen Milanossa.
Lisätiedot cenacolovinciano.org

RISTORANTE LA BRISA
Vaikka Milanolla on modernikin puolensa, törmää täällä ajoittain myös muinaiseen historiaan. Esimerkiksi Via Brisan varrella voi nähdä roomalaisaikaisen palatsin raunioita. Emme tulleet paikalle tämän pienen nähtävyyden vuoksi, vaan tarkoituksenamme on mennä syömään viereiseen ravintolaan. Edellisen illan herkuttelun ja myöhäisen aamupalan jälkeen ei olisi vielä kovin nälkäkään, mutta kun pöytävaraus on tehty, ei auta kuin siirtyä lounaalle. Michelin Guideenkin päässyt La Brisa mainostaa tarjoavansa paikallista ruokaa modernilla otteella.

La Brisa on laadukas ja mukava ravintola, mutta omat annosvalintamme eivät ehkä tällä kerralla osu ihan nappiin. Valitsemme ruokamme vaihtuvalta lounaslistalta, jossa on tarjolla kahden ruokalajin kokonaisuuksia. Pienikokoisesta fregola-pastasta koostuva annos on maukas ja suuri, mutta pidemmän päälle hieman yksitoikkoinen syötävä. Pääruoistamme porsaanliha maistuu hyvin, mutta vaalea kala on yllättävän mautonta. Lounas ei siis ole mitenkään täydellinen, vaikka toisaalta palvelu toimii hyvin. Nälkäisempänä ja paremmilla annosvalinnoilla kokemuksemme ravintolasta saattaisi olla huomattavasti parempi.
Lisätiedot ristorantelabrisa.it

IL DITO
Milanon hämmentävin veistos lienee Il Dito eli sormi, tässä tapauksessa nimenomaan keskisormi. Taiteilija Maurizio Cattelanin teoksen oli alun perin tarkoitus olla esillä vain pari viikkoa, mutta se haluttiinkin ristiriitaisen vastaanoton jälkeen säilyttää pysyvästi. Niinpä Carraran marmorista veistetty yksisorminen käsi on koristanut Piazza degli Affaria arvokkaan pörssirakennuksen edustalla jo yli vuosikymmenen ajan.

PIAZZA DEL DUOMO
Kaupungin ehdoton keskipiste on Piazza del Duomo eli tuomiokirkon aukio, jolle tuntuu päätyvän jokaisella Milanon-matkalla joko tahallaan tai vahingossa. Täällä riittää aina ihmisvilinää ja tällä kerralla myös hieman karnevaalitunnelmaa.

Milanon omaa karnevaalia eli Carnevale Ambrosianoa vietetään juuri matkamme aikaan eli viikkoa myöhemmin kuin muita Italian karnevaaleja. Keskustassa näkyy prinsessoiksi ja supersankareiksi pukeutuneita lapsia sekä paljon kaduille heitettyjä konfetteja. Kohdallemme ei kuitenkaan osu paraatia tai muuta näyttävää tapahtumaa, emmekä lähde sellaisia erikseen etsimään.

GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Duomon aukion laidalla sijaitseva milanolaisten olohuone eli Galleria Vittorio Emanuele II edustaa ylellistä ostoskeskusarkkitehtuuria. Tyydymme Pradan ja Guccin liikkeiden kohdalla jälleen kerran näyteikkunaostoksiin.

Galleriasta löytyy sentään yksi ilmainenkin huvitus. Rakennuksen keskiosan lattiaa koristaa härkää esittävä Torinon vaakuna. Yleisen uskomuksen mukaan tuo hyvää onnea, jos pyörähtää oikean jalan kantapään varassa kolme kierrosta härän sukukalleuksien päällä. Hyvä onni on suhteellista, mutta tuskinpa temppu ainakaan huonoa tuuria tuottaa.

LA SCALA
Gallerian toisessa päässä odottaa La Scalan oopperatalo. Muistan, kuinka joskus ensi kertoja Milanossa käydessäni ohitin kuuluisan rakennuksen kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Sisätilat ovat varmasti suhteellisen vaatimatonta ulkokuorta hienommat ja niihin olisi hauska tutustua, vaikkei oopperaesitykseen haluaisikaan. Suunnitelmissamme oli osallistua La Scalan opastetulle kierrokselle, mutta sellaista ei ollut matkamme aikaan tarjolla.
Lisätiedot oopperaesityksistä teatroallascala.org ja opastetuista kierroksista museoscala.org

DUOMON KATTO
Jos Milanosta pitäisi valita vain yksi maksullinen nähtävyys, suosittelisin nousemista katedraalin katolle. Tarjolla on huikeita näköaloja eri suuntiin. Laajalla kattoalueella voi hämmästellä myös jättimäisen kirkon huolella viimeisteltyjä yksityiskohtia. Duomossa on reilusti yli sata tornia sekä noin kolme ja puoli tuhatta patsasta, joten ihmeteltävää riittää pidemmäksikin aikaa.

Katolta saa katsella keskustan vilinää lintuperspektiivistä ja ihailla auringonlaskun valaiseman kaupungin kauneutta. Ylös pääsee joko hissillä tai hieman edullisemmin portaita pitkin. Lue lisää jutustani Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
Lisätiedot duomomilano.it

INTERIN JALKAPALLO-OTTELU
Vaikka matka tarjosi monta muutakin hienoa kokemusta, on oman reissuni ehdoton kohokohta Interin kotiottelu Stadio Giuseppe Meazzalla, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä San Siro. Interistä on yli kolmenkymmenen vuoden yhteisen taipaleen aikana kehittynyt osa identiteettiäni ja tunne on aivan mahtava, kun pääsen pitkän tauon jälkeen kauan odottamaani katsomoon. Vastustaja ei ole kovinta mahdollista luokkaa, mutta tunnelma nousee kattoon, kun vaikeita viikkoja elänyt sinimusta joukkue murskaa Salernitanan 5–0. Lue lisää jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana.

PIAZZA MERCANTI
Pelin jälkeisenä aamuna on mukava ottaa rennosti ja kierrellä kaupungilla rauhalliseen tahtiin. Milanossa on monia kauniita aukioita, joista yksi on kivenheiton päässä Duomolta sijaitseva Piazza Mercanti. Vanha kauppapaikka ja sitä ympäröivät rakennukset muodostavat hienon kokonaisuuden, jota kannattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan.

BRERAN KAUPUNGINOSA
Boheemiksikin mainittu Brera kuuluu Milanon mukavimpiin alueisiin. Seudulla on hauska kuljeskella erityisesti kuvassa näkyvän Via Madonninan kaltaisilla kävelykaduilla. Brerassa tulee vastaan paljon ravintoloita, baareja ja antiikkiliikkeiden kaltaisia putiikkeja. Kaupunginosan merkittävin nähtävyys on taidemuseo Pinacoteca di Brera, jossa voi ihailla Caravaggion, Tintoretton ja monien muiden mestareiden maalauksia. Säästämme museot sateisemmille ilmoille ja keskitymme nauttimaan Milanon keväisen aurinkoisesta säästä.
Lisätietoa taidemuseosta pinacotecabrera.org

CIMITERO MONUMENTALE
Suuntaamme kulkumme Cimitero Monumentalen hautausmaalle ja löydämme pian itsemme keskeltä varsinaista ulkoilmataidenäyttelyä. Hautausmaa on nimensä mukaisesti todella monumentaalinen ja kuuluu varmasti koko maailman upeimpiin. Mahtisukujen mausoleumit näyttävät pieniltä katedraaleilta ja laajalla alueella on mittava määrä näyttäviä veistoksia. Cimitero Monumentale sopii hyvin päiväkävelyn kohteeksi ja esittelee omintakeisella tyylillään Milanon historiaa. Lue lisää jutustani Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale.

PIAZZA GAE AULENTI
Siinä missä esimerkiksi Piazza Mercanti tarjoaa tuulahduksen menneestä Milanosta, johdattaa naisarkkitehti Gae Aulentin mukaan nimetty aukio suoraan tulevaisuuteen. Moderniin kokonaisuuteen kuuluu kiiltäviä pilvenpiirtäjiä, joiden juurella voi käydä ostoksilla, syömässä tai vaikka meidän tapaamme kahvilla. Aukiolta voisi jatkaa kävelyä esimerkiksi Isolan kaupunginosaan, mutta meillä on mielessä muita suunnitelmia.

BOSCO VERTICALE
Pysähdymme vielä Piazza Gae Aulentilla ollessamme katselemaan Bosco Verticalea eli pystysuoraa metsää. Kahden tornitalon parvekkeille on istutettu satoja puita, jotka muodostavat vehreän kokonaisuuden. Rakennukset olisi hauska nähdä kesällä, jolloin yleisilme on varmasti upeimmillaan. Taloissa asuu jonkin verran myös julkisuuden henkilöitä.

PALAZZO LOMBARDIA
Piazza Gae Aulentilta näkyy hyvin myös yksi Milanon korkeimmista rakennuksista, Palazzo Lombardia. Sen 39. kerroksessa sijaitseva näköalatasanne on joinakin sunnuntaipäivinä avoinna yleisölle, jolloin ylös pääsee ilmaiseksi ja ilman ennakkovarausta. Toivottavasti jollakin tulevalla matkalla pääsisin ihailemaan Milanoa myös tuolta maisemapaikalta.
Lisätiedot regione.lombardia.it

NAVIGLI
Vierailu Milanossa ei olisi täydellinen ilman käyntiä kuvauksellisella Naviglin alueella, joka on saanut nimensä kaupunkia aikoinaan halkoneista kanavista. Milano oli vuosisatoja sitten jopa Venetsiaa muistuttanut kanavien kaupunki, mutta suurin osa vesiväylistä peitettiin, kun juna- ja autoliikenne syrjäytti veneet kulku- ja kuljetusvälineinä. Pari kanavaa on onneksi edelleen säilynyt, ja erityisesti Naviglio Granden rannoista on muodostunut kaupungin vilkkain illanviettoalue.

Naviglio Grande on hyvä kohde myös päiväsaikaan, jolloin tunnelma on rauhallisempi. Alueella toimii monia käsityöläisliikkeitä ja taidegallerioita, joita olen tutkinut joillakin aiemmilla matkoillani. Aina kuukauden viimeisenä sunnuntaina täällä järjestetään suuret antiikkimarkkinat.

Nyt saavumme paikalle lauantai-iltana, jolloin kävelykadut täyttyvät hyväntuulisista ihmisistä. Useimpien päämääränä on luonnollisesti joko baari tai ravintola, mahdollisesti myös molemmat.

Naviglin pittoreskia ympäristöä on hauska pysähtyä katselemaan kaikessa rauhassa. On värikkäitä taloja, ihmisvilinää sekä taivaan kultaava auringonlasku, joka taittuu myöhemmin violetteihin sävyihin ja hiipuu lopulta tummanpuhuvaksi yöksi.

APERITIVO
Milanossa on vahva aperitiivikulttuuri, mikä näkyy parhaiten juuri Naviglissa. Täällä on runsaasti baareja, jotka keskittyvät suurin piirtein iltakuuden ja kahdeksan välillä tarjoilemaan aperitivoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostamalla yhden juoman voi nauttia antipastotyyppisen buffetpöydän antimista. Navigliin voisi oikeastaan tulla joskus vain nauttimaan pari aperitivoa ja jättää illallinen kokonaan väliin.

Vaihtoehtoja riittää, mutta päädymme lopulta sattumalta River Navigli -nimiseen cocktailbaariin, jossa aperitivon hinta on kohtuullinen 12 euroa. Ruokatarjonta on laaja ja monipuolinen. Näin korona-aikaan tarjoilija kerää herkut reilulla kädellä lautaselle asiakkaan toiveiden mukaan. Myös juomat maistuvat hyvin. Vaimo haluaa raikkaan Hugon, kun taas itselleni ehdoton valinta on Milanon klassikkodrinkki Sbagliato. Se on nimensä mukaan ”virheellinen”, eli väärin valmistettu Negroni. Bar Basson baarimikko erehtyi vuonna 1972 Negronia valmistaessaan kaatamaan lasiin ginin sijasta kuohuviiniä, ja milanolaisten uusi suosikkijuoma oli syntynyt.

EL BRELLIN
Syömme matkan viimeisen illallisen Naviglio Granden varrella El Brellinissä, jossa nautimme suorastaan loistavan lounaan noin yhdeksän vuotta sitten. Ravintolaa voi pitää yhtenä Milanon klassikkopaikoista ja siellä pääseekin maistamaan monia vanhan hyvän ajan ruokia. Listalta löytyy esimerkiksi perinteistä ossobucoa ja sahramirisottoa, kun taas modernimpia ruokaelämyksiä kannattanee etsiä jostain muualta. Ilmapiirissäkin on jotain vanhahtavaa, mutta mielestäni vain hyvällä tavalla. Keltainen rakennus huokuu historiaa.

Syömme paahdettua mustekalaa sekä kunnon cotoletta alla milaneset. Ruokasali täyttyy ihmisistä, jotka ovat lähes kaikki italialaisia. Ruoka on hyvää ja nautimme illasta, mutta jotain jää edelliseen loistokokemukseen verrattuna puuttumaan. Näen El Brellinin perinteisenä ja perusvarmana valintana, mutta koska kaupunki on täynnä houkuttelevia vaihtoehtoja, en usko palaavani tähän ravintolaan ainakaan parilla seuraavalla Milanon-matkalla.
Lisätiedot brellin.com

Puhun seuraavista Milanon-matkoista monikossa, sillä toivon jatkossa palaavani kaupunkiin joka vuosi. Pandemian aikana on ollut aikaa miettiä mitä elämältään toivoo, ja haluaisin tehdä entistä enemmän sellaisia asioita, joista tulen todella onnelliseksi. Interin pelit ja Milanon kadut kuuluvat juuri näihin suuriin iloihin, olkoonkin että otteluiden tulokset heittelevät ja suurkaupunki tuntuu toisinaan liian vilkkaalta, kiireiseltä ja meluisalta. Nykymaailmassa voi tietysti tapahtua mitä tahansa, mutta jos vain sodat, kulkutaudit ja oma elämä sen suinkin sallivat, kutsuu Milano myös ensi vuonna.
Italia
Bergamon viihtyisä alakaupunki Città Bassa
Vaikka keskiaikainen yläkaupunki Città Alta onkin Bergamon todellinen helmi, kannattaa tutustua myös kukkulan juurelta löytyvään kaupungin uudempaan osaan. Città Bassa tarjoaa viihtyisiä kävelykatuja, muutamia nähtävyyksiä ja mukavaa tunnelmaa.
Bergamo jakautuu kahteen hyvin erilaiseen osaan. Kukkulan päällä kohoava yläkaupunki henkii keskiaikaa, ja sitä sävyttävät vuosisatoja vanhat rakennukset sekä kapeat mukulakivikujat. Alakaupunki alkoi kehittyä puolustusmuurien ympäröimän kukkulan juurelle vasta 1800-luvulla, kun vihollisten sotajoukot eivät enää uhanneet Bergamoa. Pikkukylien sävyttämä maaseutu joutui tuolloin antamaan tilaa voimakkaalle teollistumiselle. Tehtaiden ohella myös rautatiellä oli tärkeä rooli Bergamon kehittymisessä. Nykyään yläkaupungissa on vain parituhatta asukasta, kun taas alakaupungin väkimäärä yltää reilusti yli sadantuhannen.

Majoitumme tunnelmalliseen yläkaupunkiin, josta laskeudumme funikulaarilla Città Bassaan. Alamäkeen voisi helposti kävelläkin, mutta funikulaarilla matkustaminen kuuluu paikallisiin elämyksiin. Funikulaari on ollut käytössä jo vuodesta 1887 lähtien, minkä jälkeen tekniikkaa ja vaunuja on toki uudistettu moneen kertaan. Reitillä oleva tunneli vie kaupunginmuurin läpi ja lyhyen matkan aikana ehtii ihailla hetken maisemia.

Funikulaari tuo meidät alakaupungin pääkadun Viale Vittorio Emanuele II:n varteen. Loiva kaarre vaihtuu pian yli kilometrin mittaiseksi suoraksi, jonka aikana katu vaihtaa nimeään Viale Romaksi ja lopulta Viale Papa Giovanni XXIII:ksi. Valtakadun päässä häämöttää Bergamon rautatieasema. Käännymme mielellämme katselemaan myös näkymää tulosuuntaamme ja kukkulalla kohoavaan yläkaupunkiin päin.

Käännymme valtakadulta sivummalle ja löydämme sattumalta yhden alakaupungin monista aukioista. Piazza della Libertàn laidalla kohoava Palazzo della Libertà näyttää heti ensi silmäyksellä niin mahtipontiselta, että epäilen sen liittyvän jotenkin Italian historian synkkiin vuosiin. Arvaus osuukin napakymppiin, sillä rakennus valmistui hieman ennen toista maailmansotaa fasistipuolueen paikalliseksi päämajaksi. Se nimettiin sodan jälkeen Vapauden palatsiksi muistuttamaan fasismin ajan päättymisestä. Palazzo della Libertà on nykyisin hallintorakennus, jossa järjestetään myös näyttelyitä ja kulttuuritapahtumia.

Viereisen aukion laitaa koristava rakennus on asianajajaliiton kirjasto, joka on keskittynyt lakikirjoihin ja muihin alan niteisiin. Alakaupungin keskeisimpien osien arkkitehtuuria voisi kuvailla monumentaaliseksi, sillä avarat tilat ja komeat rakennukset seuraavat toisiaan.

Pääkadun ja kävelykatu Sentieronen risteyksessä kohoaa näyttävä Torre dei Caduti. Kaatuneiden torni on omistettu ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille bergamolaisille. Torni on ohi kulkiessamme suljettu, joten emme pääse tutustumaan siihen tarkemmin. Tornin kerroksissa on eri teemoihin keskittyviä pieniä näyttelyitä ja huipulta pääsee ihailemaan näkymää yli kaupungin.

Leveä kävelykatu Sentierone on eräänlainen bergamolaisten olohuone. Täällä jos jossain kelpaa harrastaa italialaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvaa passeggiataa eli kiireetöntä kävelyä, jonka tarkoituksena on nähdä tuttuja sekä tulla itse nähdyksi.

Tyylikkäästi pukeutuneet kävelijät voivat pysähtyä Sentieronen varrella nauttimaan aperitiivia tai vaikkapa jäätelöä. Sadesään tai polttavan kuuman auringonpaisteen sattuessa voi siirtyä holvikaarten suojaan.

Kävelykadun päässä kohoaa 1600-kuvulla rakennettu barokkikirkko, joka on omistettu Pyhälle Bartolomeukselle ja Pyhälle Stefanokselle. Viimeksi mainittuhan on juuri se marttyyri, jonka muistoksi vietetään tapaninpäivää. Emme käy kirkon sisäpuolella, joten Lorenzo Lotton maalaama alttaritaulu jää meiltä nyt näkemättä.

Sentieronen kulmalla on pieni puisto, jota koristaa veden ympäröimä muistomerkki. Näyttävä patsas on omistettu suurelle bergamolaiselle säveltäjälle Gaetano Donizettille. 1800-luvun alkupuoliskolla työskennellyt Donizetti muistetaan erityisesti oopperoistaan, mutta hän sävelsi myös muita teoksia. Oopperoista tunnetuimpia lienevät Lemmenjuoma, Don Pasquale sekä Lucia di Lammermoor.

Heti patsaan vierestä löytyy Bergamon oopperatalo Teatro Donizetti. Oopperatalo avattiin jo ennen säveltäjämestarin syntymää vuonna 1791 Teatro Riccardin nimellä. Talon ohjelmistoon kuuluu monenlaista musiikkia, mutta Donizettin oopperat ovat pääosassa erityisesti jokavuotisen Donizetti Opera Festivalin aikaan. Oopperataloon voi tutustua myös opastetuilla kierroksilla. Olen itse osallistunut vastaavalle kierrokselle Milanon La Scalassa.

Sentieronen lähistöllä on useita patsaita. Näistä pysäyttävin on Partisaanien muistomerkki, joka on pystytetty fasistien tappamien partisaanien muistoksi. Partisaaneilla oli merkittävä rooli taistelussa Italiaa miehittäneitä natseja sekä Mussolinin hallintoa vastaan. Synkkää patsasta katsellessa mieleeni tulee partisaanien tunnuslaulu Bella Ciao, joka jääkin soimaan päähän pitkäksi aikaa.

Leveä Sentierone vaihtuu hieman kapeammaksi ostoskaduksi Via XX Settembreksi. Kadun varrella on runsaasti erilaisia kauppoja sekä hauskanvärisiä vanhoja rakennuksia. Innokas shoppailija saisi luultavasti kulutettua täällä helposti monta tuntia.

Meitä kiinnostaisi ostosten sijasta päästä syömään jotakin. Moni lounasravintola näyttää näin kauniina lauantaina täydeltä, emmekä toisaalta haluaisi käyttää ateriaan kovin pitkää aikaa. Ratkaisuksi löytyy kuvassa näkyvä Bar Haitin terassi, jolla syömme arkiset seitsemän euron pasta-annokset. Tämä ei ole mitenkään hieno ateria, mutta ruoka on kelvollista ja hinta todella edullinen. Città Altaan sijoittuvat ruokailuvinkkini löytyvät aiemmin julkaistusta jutusta Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa.

Pysähdymme vielä Panfé-ketjukahvilaan ostoskadun varrelle. Vaikkei caffè latten tilaamisesta puolenpäivän jälkeen saakaan Italiassa vankeusrangaistusta tai edes sakkoja, on silti kiva noudattaa paikallisia tapoja ja yrittää valita jotain vuorokaudenaikaan sopivampaa. Espresso tai kenties jopa caffè macchiato olisi kelpo valinta, mutta tässä kahvilassa mainostetaan niin näyttävästi kauden erikoiskahveja, että tilaamme kaikesta huolimatta sellaiset. Valitsen juoman kylkeen kermapulla maritozzon.

Alakaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu myös edellä mainituista kohteista hieman syrjemmällä sijaitseva taidemuseo Accademia Carrara. Klassiset maalaukset olisivat kiinnostaneet meitäkin, mutta museovierailulle ei tällä reissulla järjestynyt sopivaa aikaa. Kävelin taidemuseon ohitse mennessäni jalkapallo-otteluun Bergamon stadionille.

Bergamon nykyaikainen alakaupunki toimii hyvänä vastapainona historialliselle yläkaupungille. Città Bassasta löytyy muun muassa mielenkiintoista arkkitehtuuria, mukavia kävelykatuja, ostosmahdollisuuksia sekä eläväistä tunnelmaa. Myös hotellivaihtoehtoja on runsaasti, mutta ainakin meille sopi paremmin majoittuminen yläkaupunkiin. Bergamo on kokonaisuudessaan mukava matkakohde, joka sopii hyvin vaikkapa leppoisan pitkän viikonlopun viettämiseen.
Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Maisemia San Vigilion kukkulalta Bergamosta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
Italia
Maisemia San Vigilion kukkulalta Bergamosta
San Vigilion kukkula tarjoaa Bergamon parhaat näköalat sekä mahdollisuuden hengittää raikasta ilmaa aivan keskustan tuntumassa. Kukkulan ympäristössä kulkee myös maalaismaisemiin vieviä kävelyreittejä.
San Vigilio on Bergamon kaupungin korkein kukkula, jolle voisi hyvin nousta vanhastakaupungista Città Altasta kävellenkin. Haluamme silti käyttää vanhaa funikulaaria, jolla matkustamisen voi ottaa paikallisena elämyksenä.

Funikulaari aloitti toimintansa jo vuonna 1912, joten se on ehtinyt kuljettaa bergamolaisia monen sukupolven ajan. Matka on vain 630 metrin mittainen, mutta sen aikana noustaan noin 90 metriä korkeammalle. San Vigilion funikulaaria ei pidä sekoittaa Città Bassan ja Città Altan välillä liikennöivään toiseen linjaan. Molemmilla funikulaareilla voi matkustaa Bergamon julkisen liikenteen lipuilla.

Funikulaarin yläasemalta aukeaa upea maisema Bergamon kaupunkiin. Erityisesti Città Altan vanhat rakennukset ja kirkontornit näyttävät hienoilta, kun ne kohoavat korkealle ympäröivän laakson yläpuolelle.

San Vigilion kukkula on melko suosittu retkikohde, jonka muutamilla kujilla ja parissa ravintolassa näkyy ainakin näin kauniina sunnuntaina paljon paikallisia pyhäpäivän viettäjiä. Osa on ehkä tullut vain rentoutumaan lasillisen ääreen terassille, mutta joukossa on myös kunnon retkeilyvarusteisiin sonnustautuneita patikoijia. Nousemme kapeaa mukulakivikatua pitkin kohti kukkulan huippua. San Vigilio vaikuttaa rauhalliselta keitaalta muun kaupungin yläpuolella. Pienen parkkipaikan laidalla on pari kissaa nauttimassa auringonpaisteesta.

Kukkulan laelta löytyy viihtyisä puisto, joka on kehittynyt Bergamoa vuosisatojen ajan vartioineen San Vigilion linnoituksen päälle. Paikka sijaitsee noin puoli kilometriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä on hienot näkymät vehreälle maaseudulle sekä lähiseudun vuorille saakka. Nautimme lämpimästä kevätpäivästä ja ihailemme maisemia kiireettömästi eri suuntiin.

Linnoituksen nimi on lainattu kukkulalla muinoin sijainneelta San Vigilion kappelilta. San Vigilio eli suomalaisittain Pyhä Vigilius oli Trenton piispa, joka koki vuonna 405 marttyyrikuoleman julistaessaan evankeliumia pakanoille eräässä Gardajärven pohjoispuolella sijaitsevassa laaksossa.

Kukkulalla lienee ollut jonkinlainen vartiotorni jo roomalaisten aikaan, mutta ensimmäinen varsinainen linnoitus pystytettiin 1100-luvulla. Linnoitusta vahvistettiin erityisesti 1400-luvulla, jolloin Bergamo kuului Venetsian tasavaltaan. Kaupungin turvallisuustilanne parani oleellisesti seuraavalla vuosisadalla, kun koko yläkaupunki sai ympärilleen tukevat muurit. Linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni, ja 1800-luvulla se suurimmaksi osaksi purettiin. Jäljellä on enää lähinnä muureja ja vallihautoja, jotka muistuttavat kukkulan historiasta.

Kukkulalta laaksoon lähtisi erilaisia pitkiäkin kävelyreittejä, mutta meille riittää tällä kerralla hieman lyhyempikin vaihtoehto. Samoilla vaatteilla ja kaupunkikengillä pitäisi selvitä vielä lounaalle ja samana iltana odottavalle kotimatkallekin, joten on parempi olla hikoilematta liikaa. Onneksi matka ainakin alkaa loivaan alamäkeen.

Ohitamme muutamia kapean tien varrella sijaitsevia koteja, kunnes päädymme pitkään Salita dello Scorlazzone -nimiseen portaikkoon. Liikkeellä on kävelyretkeläisten lisäksi ainakin yksi hurjapää, joka kiitää portaita alas polkupyörällään.

Alhaalla häämöttää kuvauksellinen Tempio dei Caduti -kirkon torni. Tämä pätkä taipaleestamme kuuluu Visit Bergamo -sivustolla suositeltuun The Green City -kävelyreittiin.

Portaikko päättyy lopulta tielle, jonka varrella sijaitsee ylempää näkemämme kirkko. Tempio dei Caduti eli Kaatuneiden temppeli on omistettu ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kuolleille bergamolaisille sotilaille. Kirkkoa alettiin rakentaa hieman ennen Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja sen käyttötarkoitus muotoutui tuon ajan tapahtumien perusteella.

Tempio dei Caduti on yleensä suljettu, mutta siellä järjestetään jokaisen kuukauden toisena sunnuntaina messu. Osumme sattumalta paikalle hieman tämän kuukausittaisen messun päätyttyä, joten ovet ovat jälleen visusti säpissä. Olisi ollut kiinnostavaa kurkata sisäpuolelle, sillä synkkä kirkkosali on kuvien perusteella hyvin persoonallisen näköinen.

Käännymme pian kirkon kulmalta lähdettyämme jälleen alamäkeen Salita Scorlazzino -nimiseen portaikkoon. Rappusten varrelta voi vielä katsella Kaatuneiden temppelille päin ja ihailla kukkivia puita.

Maaliskuinen aurinko lämmittää jo kovin keväisesti ja jostain kuuluu lintujen laulua. Muutamat puut ja pensaat kukkivat näyttävästi. Voisivatkohan nämä olla aprikoosin kukkia?

Kaunis kävelyreitti laskeutuu yhä vain alemmas, mikä tarkoittaa että joudumme vielä jossain vaiheessa nousemaan myös takaisin ylämäkeen. Tuntuu mukavalta päästä tällaisen vehreyden keskelle aivan kaupungin laitamilla. Vastaan tulee muutamia reippaita lenkkeilijöitä koiriensa kanssa. Bergamon modernimpi puoli Città Bassa häämöttää alapuolellamme.

Paluumatka kuvan kukkulalla odottavaan vanhaankaupunkiin ei lopulta ole kovin raskas. Tulemme kävelleeksi muutaman kilometrin oikein miellyttävissä maisemissa. Mielestämme Bergamossa voisi käyttää enemmänkin aikaa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla patikointiin. Toisaalta jos retkeilyn ottaa oikein asiakseen, löytyy täältä päin Italiaa myös upeita vuoristo- ja järvimaisemiin vieviä vaellusreittejä. San Vigilion kukkula on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka, vaikkei haluaisi kävellä funikulaariasemalta lähimmän ravintolan terassia pidemmälle.
Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska12 kuukautta sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska12 kuukautta sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
13.3.2022 at 20:29
Varsin kattavasti pääsitte tutustumaan kaupunkiin ja kyllä kahdeksassa kerrassa kaupungista aika hyvän kuvan ehtii samaan, vaikka visiitit olisivatkin olleet lyhyenpuoleisia. Itse olen käynyt Milanossa vain kerran. Minkälaiset koronatestivaatimukset ja -rajoitukset Italiassa muuten olivat tällä hetkellä?
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:53
Kyllä Milano kieltämättä tutulta tuntuu, mutta toisaalta on vielä monta nähtävyyttä kokonaan käymättä. Rokotukset saaneille Italiassa matkustaminen on tällä hetkellä helppoa, eli testiä ei vaadita. FFP2-maskien käyttäminen on kuitenkin pakollista julkisessa liikenteessä ja kaikissa yleisissä sisätiloissa sekä esimerkiksi jalkapallo-otteluissa. Jotkut näkyivät käyttävän maskia vapaaehtoisesti myös kadulla. Koronapassit tarkastettiin mm. kaikissa ravintoloissa ja nähtävyyksissä, ja käsittääkseni koronapassi on Italiassa pätevä vain rokotusten tai äskettäin sairastetun taudin perusteella, eli rokottamaton ei pääse negatiivisella testituloksellakaan oikeastaan mihinkään. Säännöt ja rajoitukset voivat tietenkin muuttua nopeasti, minkä lisäksi Italiassa voi olla alueellisia eroja.
Teija / Parimatkaa
13.3.2022 at 21:19
Milano myös minun ehtymättömällä kohdelistallani!Ja suurena Leonardo fanina ehdottomasti Viimeinen ehtoollinen!! Jään odottamaan kyseistä postausta.
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:57
Milano on kyllä kiehtova kaupunki! Julkaisen Viimeisestä ehtoollisesta postauksen luultavasti pääsiäisen tienoilla 🙂
Jenni / Unelmatrippi
19.3.2022 at 14:03
Näkymät Duomon katolta ovat upeat! En ole koskaan käynyt Milanossa, mutta kiinnostaisi kyllä. Koska kaupunki on itselleni vieras, en edes tiennyt, että siellä on ollut kanavia ja että muutama niistä on vieläkin olemassa. Milano näyttää kuvien perusteella monin paikoin oikein nätiltä.
Minulla on muuten samanlainen tavoite Berliinin suhteen: haluaisin käydä siellä joka vuosi vähintään kerran. Tämä tavoite ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole ihan täyttynyt, mutta melkein kuitenkin. Vaikka vierailuja on takana reilusti yli kymmenen, joka kerta löytyy vielä paljon nähtävyyksiä, joita ei ole tullut vielä tsekattua. Sama pätee varmaan sinulla Milanoon. Suurkaupunkien iloja!
Mika / Lähtöportti
20.3.2022 at 12:34
Duomon katto ja sieltä avautuvat maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Julkaisen siitä oman juttunsa muutaman päivän kuluttua. Milanon kanavien historia on mielenkiintoinen, muttei varmaan kovin tunnettu asia. Nykyään jäljellä on vain Naviglio Grande ja Naviglio Pavese, jotka saavat alkunsa Darsenan satama-altaasta. Pienehkö alue kanavien päässä on kaupungin parasta illanviettoaluetta, mutta molemmat kanavat jatkuvat edelleen kauas maaseudulle Ticinojokeen, Naviglio Pavese yli kolmenkymmenen kilometrin päähän Pavian kaupunkiin saakka.
Berliini on varmasti kiehtova ja sinne pitäisi minunkin kyllä päästä, tuskin onnistuu tänä vuonna mutta ehkä viimein seuraavana. Suurkaupungeista löytyy aina jotain uutta tutkittavaa. Samaan kaupunkiin palaamisessa on myös se hyvä puoli, ettei tarvitse yrittää nähdä kaikkea kerralla, vaan voi ottaa rennommin ja säästää hyvillä mielin jotain seuraavaan kertaan.