Englanti
Pikainen paluu Lontooseen
Käväisin maaliskuun puolivälissä jälleen Lontoossa, kun suuntasin kaverini Teron kanssa jalkapallomatkalle Englantiin. Valioliigaottelun näkeminen oli pääasia, mutta ehdimme nähdä sen lisäksi yllättävän paljon muutakin.
Lontoo tuntuu pari kuukautta aiemmin tehdyn matkan jäljiltä kovin kotoiselta. Terokin on käynyt Lontoossa pari kertaa, joten meillä ei ole suurta tarvetta suunnata tunnetuimmille nähtävyyksille. Saavumme kaupunkiin myöhään lauantai-iltana Birminghamista ja palaamme kotiin maanantaina, joten aikaa Lontoossa kiertelyyn ei jää tällä kerralla valtavasti. Ehdimme silti kokea monenlaista ja käydä parissa pubissakin. Suuntaamme esimerkiksi heti lauantai-iltana sopivasti kohdalle sattuneeseen The Hercules Pillarsiin, jossa vietetään Pyhän Patrickin päivän aattoa irlantilaisen kansanmusiikin ja tumman oluen merkeissä.

Jalkapalloa London Stadiumilla, West Ham–Aston Villa
Matkan teemana on jalkapallo, joten Lontoossa tärkeintä on päästä katsomaan kalenterissa olevaa West Hamin ja Aston Villan kohtaamista. Peli alkaa jo kahdelta sunnuntai-iltapäivällä, joten suunnistamme aamun sateen hälvetessä suoraan metrolla kohti Stratfordin asemaa ja London Stadiumia. Perille kannattaa saapua hyvissä ajoin pahimpien ruuhkien välttämiseksi ja toisaalta jalkapallotunnelmasta on mukava nauttia jo ennen peliä.

London Stadium rakennettiin vuoden 2012 kesäolympialaisia varten, minkä jälkeen sitä on käytetty muun muassa jalkapallo-otteluiden, yleisurheilukilpailujen ja konserttien tapahtumapaikkana. West Ham pelaa London Stadiumilla nyt kahdeksatta kauttaan. Kapasiteetti on seuran aiempaan Upton Park -stadioniin verrattuna huomattavasti suurempi, mutta tunnelma kärsii kauas nurmesta jäävistä katsomoista. Lisäksi molemmissa päätykatsomoissa on suuret terassialueet, joita ei jalkapallo-otteluiden anniskelurajoitusten vuoksi voi kuitenkaan pelien aikana käyttää.

Moni suomalainen jalkapallofani haaveilee Englannin Valioliigan otteluiden näkemisestä paikan päällä. Edellinen oma kokemukseni Lontoossa on Tottenhamin ottelusta vain paria kuukautta aiemmin. Lippujen saatavuus vaihtelee huomattavasti sen mukaan, minkä joukkueen kotiotteluun on pyrkimässä. Tässä suhteessa West Ham on helpoimmasta päästä, sillä ainakin piippuhyllyn paikkoja on monesti saatavilla ilman seuran jäsenyyden hankkimista. Lippujen ostaminen vaatii vain ilmaisen rekisteröitymisen West Hamin verkkosivuille. Otteluajankohdan lähestyessä tarjolle tulee myös kausikorttilaisten myyntiin vapauttamia ticket exchange -lippuja.

Paikkamme ovat pitkän sivun keskellä ja näkymä kentälle on oikein hyvä, vaikka istummekin suuren stadionin ylimmällä rivillä. Kahden laadukkaan Valioliigajoukkueen tasainen kohtaaminen on viihdyttävää katseltavaa, joskin tunnelma jää edellispäivänä koettuun Wolverhamptonin spektaakkeliin verrattuna melko laimeaksi. Hienoimpia hetkiä koetaan heti joukkueiden astellessa kentälle, kun katsomossa kajahtaa West Hamin ikoninen tunnuskappale I’m Forever Blowing Bubbles. Ilmassa leijuvat saippuakuplat luovat kontrastia West Hamin maineelle karskien satamajätkien joukkueena. Kuplia nousee ilmoille myös kotijoukkueen maalien jälkeen sekä toisen puoliajan alussa.

West Ham siirtyy vajaan puolen tunnin kohdalla johtoon, kun hyökkääjä Michail Antonio huudattaa kotiyleisöä komealla syöksypuskulla. Sama mies iskee toisella puoliajalla uudelleen, mutta maali hylätään videotarkistuksen jälkeen käsivirheenä. Vierailija Aston Villan otteet paranevat pelin edetessä ja lopulta italialaisvahvistus Nicolò Zaniolo tasoittaa. Aivan viime hetkille saadaan draamaa, kun West Ham survoo pallon väkisin maaliviivan ylitse ja katsomossa juhlitaan jo voittoa. Hymy kuitenkin hyytyy, kun tämäkin osuma hylätään pitkän videoiden pyörittelyn jälkeen käsivirheenä. Kotivoitto olisi nostanut tunnelman korkeammalle, mutta tasapeli 1–1 on pelitapahtumiin nähden ihan oikeutettu lopputulos.

Rosoinen Brick Lane
Siirrymme pelin jälkeen bussilla syvällä Itä-Lontoossa sijaitsevalta stadionilta hieman keskustaan päin. Päädymme trendikkään rähjäiselle Brick Lanelle, jossa kävin pikaisesti edelliselläkin Lontoon-matkallani. En suoranaisesti ihaile tätä katua, mutta persoonallinen alue kiehtoo silti mieltäni ja tiedän että sinne palaaminen onnistuu sujuvammin kaverin kanssa kuin perhematkalla. Ilta on jo hämärtymässä ja sunnuntaimarkkinoiden viimeisiä kojuja puretaan pois näkyvistä. Pysähdymme heti aluksi huippusuosittuun Beigel Bake -leipomoon ostamaan pientä evästä. Naapurissa toiminut perinteinen kilpailija Beigel Shop on sulkenut yllättäen ovensa helmikuussa.

Brick Lanen maamerkkeihin kuuluu Truman Breweryn rakennus, jossa toimi aikoinaan Lontoon suurin panimo. Oluttuotanto loppui jo vuosia sitten, mutta nykyään samoissa tiloissa voi käydä vaikkapa ostoksilla tai syömässä. Ruokaa on tarjolla monen muunkin oven takana. Brick Lane on oikea bangladeshilaisten ja intialaisten ravintoloiden keskittymä. Sisäänheittäjät esittävät kilpailevia tarjouksia ja lopulta mekin täytämme vatsamme curryntuoksuisessa ravintolassa.

Rosoisen katutaiteen mekkana tunnettu Brick Lane on värikäs väylä, jonka varrella riittää katseltavaa. Pysähtelemme valokuvaamaan hienoimpia teoksia, mutta joukkoon mahtuu myös vähemmän viehättävää sotkua. Palaan joskus myöhemmin Brick Lanen tunnelmiin eri julkaisussa, jossa kerron tämän kadun lisäksi myös Notting Hillin Portobello Roadista sekä Camden Townin vilkkaasta pääkadusta Camden High Streetistä.

Kävelyä Thamesin rannoilla
Suunnistamme Brick Lanelta vähemmän kiinnostavan alueen halki kohti Thames-joen rantaa. Ohitamme Tower of Londonin muurit aivan kuten kolmella aiemmallakin Lontoon-matkallani. Toivon ehtiväni seuraavalla kerralla linnan sisäpuolellekin. Nyt kävelemme joka tapauksessa aina yhtä komealle Tower Bridgelle.

Sillalla on ilahduttavasti vähemmän ihmisiä kuin viimeksi uudenvuodenpäivänä, mutta tunnelmaa laskee ajoradalla sattunut onnettomuus. Autoilija on törmännyt pyöräilijään, jonka apuna on jo koko joukko pelastushenkilökuntaa. Emme jää pällistelemään tilannetta, vaan nautimme jokimaisemista.

Tower Bridgeltä kannattaa laskeutua joen eteläpuolella kulkevalle The Queens Walk -kävelytielle, jonka varrelta kelpaa ihailla vastarannan pilvenpiirtäjiä. Kävelin edellisellä matkalla täsmälleen samaa reittiä, mutta nyt on huomattavasti väljempää ja poutaisempaa sekä hieman lämpimämpääkin. Eletään Pyhän Patrickin päivän iltaa, joten odotan näkeväni vihreäksi valaistuja maamerkkejä. Niitä tulee kuitenkin vastaan vain hyvin vähän, näyttävimpänä museoitu sotalaiva HMS Belfast.

Kävelyreitti ei jatku London Bridgen ohittamisen jälkeen heti rantaa pitkin. Mielessäni on ollut vierailu perinteikkäällä Borough Market -ruokatorilla, mutta aukioloajat eivät osu tälläkään reissulla yhteen päiväohjelmien kanssa. Viereinen Borough Yards ravintoloineen ja kauppoineen olisi vielä avoinna, mutta palaamme nyt mieluummin tilaisuuden tullen joen rantaan.

Ylitämme Thamesin tuttua Millennium Bridgeä pitkin. Näkymä kävelysillalta kohti suoraan edessä kohoavaa St Paulin katedraalia on yksi suosikkinäkymistäni Lontoossa. Toki myös maisema sillalta joelle päin on komea.

Kuvauksellinen Neal’s Yard
Meille jää vielä lähtöpäivänä muutama tunti aikaa kierrellä kaupungilla. Suuria suunnitelmia ei ole, emmekä kaipaa mitään erityisiä nähtävyyksiä. Päätämme kurkata sopivasti vastaan tulevalle Neal’s Yardille, josta olen nähnyt houkuttelevia valokuvia. Värikäs sisäpiha onkin poikkeuksellisen kuvauksellinen.

Neal’s Yardia ympäröi joukko yrityksiä, joista saa jotain herkullista syötävää tai juotavaa. Jatkamme tällä kertaa pian eteenpäin, mutta katselen vaihtoehtoja mahdollista seuraavaa Lontoon-matkaa ajatellen. Esimerkiksi aamiaisravintola 26 Grains, leipomo St. John ja viinibaari Casanova & Daughters näyttävät mukavilta. Pihan tunnetuin yritys lienee kauneus- ja hyvinvointituotteita myyvä Neal’s Yard Remedies, joka on kasvanut täältä maanlaajuiseksi ketjuksi.

Eloisa Covent Garden
Neal’s Yardilta on lyhyt kävelymatka ostosalue Covent Gardenin sydämessä sijaitsevalle kauppahallille. Sen edustalla esiintyvä katutaiteilija on juuri saanut jonglööriesityksensä täyteen vauhtiin ja tunnelma on mukavan leppoisa. Covent Garden on turistivetoisuudestaan huolimatta varsin viihtyisä paikka.

Covent Gardenin kauppahalli on lähes kaksisataavuotias rakennus, josta elintarvikekauppiaat ovat saaneet väistyä muun liiketoiminnan tieltä jo kauan sitten. Kauppahallin Apple Marketissa on tarjolla maanantaisin antiikkia ja muina viikonpäivinä erityisesti käsitöitä. Sekä Apple Marketin että saman katon alta löytyvän East Colonnade Marketin käytäviä reunustavat monenlaiset merkkiliikkeet, eikä näillä kulmilla tarvitse kulkea nälkäisenä tai janoisena.

Pidimme vuodenvaihteen perhematkalla erityisesti suuren kauppahallin vierestä löytyvästä Jubilee Marketista, jonka kirpputorimaisista kojuista löytyi lapsillekin mieluisia matkamuistoja sekä muuta pientä edullista ostettavaa. Täälläkin maanantai on antiikkipäivä, tiistaista perjantaihin tarjolla on sekalaista tavaraa ja viikonloppuisin Jubilee Marketista voi löytää taidetta sekä käsitöitä.

Kiinnostava London Transport Museum
Meillä olisi vielä jäljellä puolitoista tuntia aikaa ennen lähtöä kohti Stanstedin lentokenttää, mutta Covent Gardenin ostosmahdollisuudet eivät innosta, eikä tässä vaiheessa viitsisi enää lähteä kovin kauas muuallekaan. Ratkaisuksi löytyy kauppahallien kulmalla näkyvä London Transport Museum, jonne suuntaamme spontaanilla päätöksellä. Tero on käynyt samassa museossa monta vuotta sitten ja muistan itse kiinnittäneeni liikennevälinemuseoon ohimennen huomiota edellisellä Lontoon-matkallani.

London Transport Museum esittelee kaupungin julkisen liikenteen historiaa mielenkiintoisella tavalla. Esillä on esimerkiksi busseja ja metrovaunuja eri aikakausilta. Erityisesti vuonna 1863 avatun maailman vanhimman metroverkoston historia on todella kiehtova. Vajaa puolitoistatuntinen osoittautuu aivan liian lyhyeksi vierailuajaksi, vaikka ehdimmekin kiertää näyttelyn jollakin lailla läpi. Tänne täytynee siis palata joskus uudelleen! London Transport Museumista on tulossa oma erillinen blogijulkaisunsa myöhemmin tämän vuoden aikana.

Loputtomien mahdollisuuksien kaupunki
Kävin Lontoossa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, mutta sitten kuluikin kaksikymmentä vuotta ennen kuin suuntasin seuraavan kerran Thamesin rannoille. Kun uusi Lontoon-matka vihdoin viime vuodenvaihteessa toteutui, en olisi uskonut palaavani samaan kaupunkiin vain paria kuukautta myöhemmin. Olen aina ymmärtänyt läntisen Euroopan suurimman kaupungin monipuolisuuden, mutta Lontoon varsinainen viehätys alkaa aueta itselleni vasta nyt.

Kansainvälisen metropolin vaihtelevissa kaupunginosissa on jotain kiehtovaa ja tekemistä riittäisi laidasta laitaan. Omalla listallani on nyt näiden reissujen jälkeen yhä parisenkymmentä aktiviteettia tai kohdetta, jotka odottavat tulevia Lontoon-matkoja. Ihan muutamassa kuukaudessa uutta Lontoon-reissua ei ole nyt tiedossa, mutta toivottavasti tällä vuosikymmenellä kuitenkin.
Englanti
Mahtava British Museum Lontoossa
Jättimäinen British Museum kuuluu Lontoon suosituimpiin nähtävyyksiin. Eri puolilta maailmaa haalittujen historiallisten esineiden kokoelma on yksi maailman laajimmista, ja sitä pääsee ihmettelemään täysin ilmaiseksi.
Tutustuin British Museumiin maaliskuussa, kun käväisimme parin kaverin kanssa Lontoossa Englantiin suuntautuneen jalkapallomatkan yhteydessä. British Museum oli jäänyt itseltäni edellisillä Lontoon-matkoilla käymättä, vaikka olinkin pari kertaa kävellyt massiivisen rakennuksen ohitse. Nyt kaverini Pasi vaikutti niin kiinnostuneelta egyptiläisistä muumioista, ettei tätä museota voinut jättää mitenkään väliin. Hyvä niin, sillä museovierailu oli mielenkiintoinen kokemus.

British Museum on ilmainen, mutta suuren suosion vuoksi on erittäin suositeltavaa hankkia museon nettisivuilta maksuton ennakkolippu, joka takaa sisäänpääsyn valittuna ajankohtana. Saavumme paikalle arkisena iltapäivänä, jolloin varsinaista jonoa ei ole, vaan pääsemme kävelemään suoraan turvatarkastukseen. Reput tutkitaan päällisin puolin, mutta ennakkolippuja ei tällä kerralla tarvitse näyttää lainkaan.

Museossa on sujuvasta sisäänpääsystä huolimatta melko paljon ihmisiä. Reput ja takit voisi jättää säilytykseen, mutta koska narikkaan on pitkä jono, päätämme pitää ne mukanamme. Saavumme aluksi valoisaan aulatilaan, jonka virallinen nimi on komealta kuulostava Queen Elizabeth II Great Court. Vanha sisäpiha avattiin täysin uudistettuna ja lasikatolla varustettuna vuonna 2000.

Lontoon Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitseva British Museum perustettiin vuonna 1753 ja avattiin muutamaa vuotta myöhemmin maailman ensimmäisenä yleisölle avoimena kansallismuseona. Museo toimi aluksi Montagu Housessa, mutta tilat kävivät pian ahtaiksi. Nykyinen kreikkalaistyylistä uusklassismia henkivä päärakennus valmistui alkuperäisen museon paikalle 1850-luvulla.

Museon tehtävänä on esitellä ihmiskunnan historiaa ja kulttuuria eri puolilta maailmaa. Sekä aihe että museon kokoelma ovat käsittämättömän laajoja. British Museumin hallussa on noin kahdeksan miljoonaa esinettä, joista esille mahtuvien määrä rajautuu alle sataantuhanteen. Näyttelykartan pääotsikoita ovat Kreikka ja Rooma, Eurooppa, Egypti, Lähi-itä, Aasia, Afrikka sekä Amerikat.

Jättimäinen kokoelma tekee vaikutuksen, mutta herättää myös kysymyksen siitä miten tämä kaikki on päätynyt Lontooseen. Kolonialistinen Britannia on tehnyt vuosisatojen aikana lukemattomia valloitus- ja ryöstöretkiä eri puolille maailmaa, ja moni valtio on vaatinut esineiden palauttamista takaisin. British Museum vetoaa asemaansa maailman kulttuuriperinnön vaalijana ja lupaa tarjota arvokkaille esineille turvallisen säilytyspaikan, mutta näillekin perusteille on olemassa vasta-argumentteja. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Egyptissä, Kreikassa ja muutamissa Afrikan maissa on toivottu esineiden palauttamista alkuperäisille mailleen.

Keskitymme vierailullamme lähinnä Egyptiin, jolle on varattu valtavat tilat ensimmäisestä kerroksesta sekä useita huoneita myös ylemmistä kerroksista. Alemman kerroksen tila on suorastaan mahtipontinen. Siellä on nähtävillä paljon suuria veistoksia.

Sukeltaminen Lontoon vilkkailta kaduilta muinaisen Egyptin maailmaan vaatii hetken hengähtämistä, jotta esineitä ja niiden merkitystä malttaisi hahmottaa paremmin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, kuka vitriiniin aseteltuja kaiverruksia on tehnyt. Millaistakohan elämää tuo ihminen on elänyt, ja mitä sattunut ajattelemaan näitä piirroksia tehdessään? Tuskinpa on ainakaan tullut mieleen, että omien käsien jäljet päätyvät joskus vieraaseen maahan miljoonien ihmisten ihmeteltäväksi.

Yksi museon tunnetuimmista esineistä on Rosettan kivi, jolla oli ratkaiseva rooli muinaisen hieroglyfikirjoituksen tulkitsemisessa. Murikka löytyi Napoleonin sotaretken yhteydessä Rosettan kaupungista Egyptistä vuonna 1799. Kiven merkitys perustuu siihen, että siinä on sama teksti hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella sekä kreikan kielellä. Näin ollen esimerkiksi kreikkaa taitava lukija pystyi päättelemään aiemmin tuntemattomien hieroglyfien merkityksen. Napoleonin armeija hävisi myöhemmin samalla retkellä taistelun brittijoukoille, minkä seurauksena Rosettan kivi päätyi lopulta Pariisin sijasta Lontooseen. Egypti on vaatinut kiven palauttamista itselleen.

Pasin kaipaamat muumiot löytyvät toisen kerroksen näyttelyhuoneista. Joukossa on myös muutamia kissojen ja muiden eläinten muumioita. On vaikuttavaa nähdä tuhansia vuosia vanhoja muumioarkkuja, jotka on koristeltu hyvin kauniisti.

Siirrymme egyptiläisten esineiden keskeltä hetkeksi muihin teemoihin. Vaikkapa mayojen tai atsteekkien aikainen Meksiko on mielenkiintoinen aihe, jolle on tosin varattu vain yksi huone. Arvokkaisiin esineisiin kuuluu esimerkiksi atsteekkien tekemä kaksipäistä käärmettä esittävä veistos. Se on mahdollisesti saapunut Eurooppaan konkistadori Hernán Cortésin mukana.

Viereisessä huoneessa päästään Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pariin. Pohdinnan aiheena on muun muassa eurooppalaisten valloittajien vaikutus alkuperäiskansojen yhteisöihin. Pohjois-Amerikkakin on esillä vain hyvin rajatusti, kun taas esimerkiksi Lähi-itää on esitelty paljon laajemmin.

Museon avarissa aulatiloissa toimii kahvila, jossa käväisemme haukkaamassa pientä välipalaa. Kiertelemme vielä tämän jälkeen ympäri aulaa ja kurkkaamme myös kaiken keskellä sijaitsevaan lukusaliin. Se muistuttaa ajasta, jolloin British Museumin tiloissa säilytettiin maan merkittävintä ja suurinta kirjakokoelmaa. Yli kymmenen miljoonaa nidettä siirrettiin vuonna 1997 British Libraryn uuteen kansalliskirjastoon, joka toimii St Pancrasin rautatieaseman vieressä.

British Museum on ilman muuta näkemisen arvoinen museo, jossa saisi helposti vietettyä vaikka kokonaisen päivän. Meille riittää tällä kerralla kaksi tuntia, sillä takana on jo pitkä päivä. Olemme heränneet koti-Suomessa ennen kukonlaulua, suunnistaneet Gatwickin lentokentältä Borough Marketin ruokatorille ja katselleet maisemia The Garden at 120 -näköalatasanteella ennen useamman kilometrin reipasta kävelyä British Museumiin. Pasiakin alkaa tässä vaiheessa kiinnostaa muumioiden sijasta perinteinen brittipubi, joten jätämme museon tyytyväisinä taaksemme. Kenties British Museumiin tulee palattua joskus toistekin. Silloin voisi keskittyä vaikkapa antiikin Rooman tai Kreikan esineisiin.
Museosta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa British Museumin omilta nettisivuilta.
Englanti
Lontoon näköalapaikkoja: The Garden at 120
Lontooseen on avattu viime vuosina useita uusia näköalatasanteita, joista ilahduttavan moneen pääsee ilmaiseksi. Maaliskuisen Lontoon-pikavisiitin ohjelmaan mahtui The Garden at 120, jonne pääsi sujuvasti ilman ennakkovarausta.
Meillä on kavereiden kanssa puoli päivää aikaa Lontoossa ennen matkan jatkumista Manchesteriin. Suuntaamme aamulennolta Borough Marketin ruokamarkkinoille, joilta jatkamme kylläisinä London Bridgen ylitse Thamesin pohjoisrannalle. Käymme vielä katsomassa St Dunstan in the East -rauniokirkon ympärille syntyneen puutarhan, ennen kuin käännymme kohti näköalapaikkaa.

Lontoon Cityn alueelle on noussut parissakymmenessä vuodessa lukuisia pilvenpiirtäjiä, ja lisää on edelleen tulossa. Melko pieneltä alueelta löytyykin nykyään useita näköalatasanteita, joilta kelpaa ihailla Lontoon maisemia. Kävin itse pari vuotta sitten Sky Gardenissa, minkä lisäksi Citystä löytyvät myös vierekkäiset Horizon 22 ja The Lookout. Kaikki kolme ovat ilmaisia, mutta sisäänpääsyajan varaaminen ennakkoon on vähintäänkin suositeltavaa. Siksi valintamme osui tällä kerralla The Garden at 120 -puutarhaan, jonne varauksia ei edes oteta ryhmiä lukuun ottamatta vastaan. Rakennus näyttää katutasolta katsottuna mielenkiintoiselta, mutta mietimme peittävätkö ympäröivät rakennukset pahasti näköaloja.

Näköalatasanne sijaitsee osoitteessa 120 Fenchurch Street. Sisäänkäynnille on kertynyt parinkymmenen ihmisen jono, joka saadaan turvatarkastuksen läpi parissa minuutissa. Pääsemme siis pian hissiin, joka kuljettaa hetkessä noin 65 metrin korkeudella sijaitsevalle katolle. Esimerkiksi kesäviikonloppuina lienee vilkkaampaa, mutta jono etenee toivottavasti silloinkin sujuvasti.

Kattopuutarha on varmasti parhaimmillaan myöhemmin keväällä ja kesäaikaan, mutta jo maaliskuussakin on nähtävillä jonkin verran vihreää. Kukkapenkkejä koristavat keltaiset narsissit, kun taas näyttävät sinisateet eli wisteriat odottavat vielä myöhempää kevättä. Kasvit tekevät näköalatasanteesta viihtyisän ja on mukavaa katsella maisemia ulkoilmasta, varsinkin näin poutaisella säällä. Kattopuutarhan alla 14. kerroksessa toimii tyylikkäältä vaikuttava ravintola 14 Hills.

The Garden at 120 avattiin vasta valmistuneen One Fen Court -rakennuksen katolle vuonna 2019. Se suunniteltiin heti alusta alkaen kaikille avoimeksi tilaksi, jonne pääsee ilmaiseksi ilman ennakkolippuja.

On hurjaa ajatella, kuinka paljon City on viime vuosina kehittynyt. Muistan, kuinka lempinimellä The Gherkin eli Suolakurkku tunnettu hauskanmuotoinen pilvenpiirtäjä hallitsi aikoinaan maisemaa. Nyt se on jäänyt pahasti naapuriensa puristukseen.

Edellä mainittu Sky Garden sijaitsee tästä kattopuutarhasta nähtynä lähes käden ulottuvilla. Se toimii lempinimellä Walkie-Talkie tunnetun pilvenpiirtäjän yläosassa saman Fenchurch Streetin varrella.

Vaikka ennakkoon hieman pelkäsinkin maisemien jäävän muiden rakennusten katveeseen, ovat näkymät lopulta yllättävän avaria moneen suuntaan. Länteen päin katsellessa esimerkiksi Saint Paulin katedraali erottuu selvästi ja kuuluisa maailmanpyörä London Eyekin häämöttää kaukaisuudessa. Tämä vastaava maisema on toki viereisen Sky Gardenin korkeuksista vieläkin näyttävämpi.

Upea Tower Bridge ja sen edustalla näkyvä keskiaikainen linna Tower of London kuuluvat kaupungin ikonisimpiin nähtävyyksiin. Nostokurjet kurkottavat kuitenkin kohti taivasta siihen malliin, etten tiedä peittyykö kuvan näkymä jo kovinkin pian. Ympärille nousevat pilvenpiirtäjät varmasti muuttavat näköalatasanteen maisemia, mutta jotain jää toivottavasti jäljellekin.

Vaikka The Garden at 120 on muutamiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna huomattavasti matalampi näköalatasanne, ei se tee kokemuksesta automaattisesti huonompaa vaan paremminkin erilaisen. Lisäkorkeus tietenkin auttaisi joidenkin kohteiden näkemisessä, mutta toisaalta monet rakennukset ovat hieman matalammalta nähtynä ikään kuin lähempänä ja paremmin hahmotettavissa.

The Garden at 120 on kiva vierailukohde, jota voi ilmaisen sisäänpääsynkin vuoksi suositella Lontoon-matkaajille. Tällä katolla voisi olla kiva nauttia joskus vaikka lämpimästä kesäillasta. Eri puolilta kaupunkia löytyy lisää erilaisia näköalapaikkoja, kuten Thamesin etelärannalla kohoava Länsi-Euroopan korkein rakennus The Shard. Mielenkiintoisia voisivat olla myös Crossrail Place Roof Garden Canary Wharfissa, The Post Building Roof Garden Holbornissa tai Lift 109 entisessä Battersean voimalaitoksessa. Maisemia voi ihailla myös vaikka Saint Paulin katedraalin kupolista tai Tate Modern -museosta käsin. Vaihtoehtoja siis riittää monelle tulevallekin Lontoon-matkalle.
Lisätietoja näköalatasanteesta löytyy The Garden at 120:n virallisilta nettisivuilta.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Englanti11 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
18.4.2024 at 20:30
Bangladeshlainen ravintola kuulostaakin kiinnostavalta, vaikka todellisuudessa lienevät hyvin lähellä intialaisia, kuten nepalilaisetkin ravintolat ovat. Lontoo tosiaan on monipuolinen kaupunki ja näyttää iltavalaistuksessa todella hienolta!
Mitä mieltä olet muuten tuosta videotarkastuksen käyttämisestä jalkapallosta?
Mika / Lähtöportti
18.4.2024 at 22:26
Kyllä bangladeshilainen, intialainen ja nepalilainen ruoka muistuttavat paljon toisiaan, vaikka joitakin omia erikoisuuksia onkin. Ainakin Brick Lanen perusteella jäi tällainen mielikuva. En tiedä miten käsitys muuttuisi noissa maissa paikan päällä.
Videotarkastukset ovat mielestäni hyvä asia, koska yksittäinen tilanne, kun kyseessä on maalin hyväksyminen/hylkääminen, rankkari tai ulosajo, ratkaisee jalkapallo-ottelussa niin paljon. Monta tuomiota on saatu tämän ansiosta oikaistua, vaikka virheille ja tulkinnoille on edelleen tilaa. Systeemissä on yhä paljon kehitettävää, jotta se olisi sujuvampi. Italiassa nuo hoidetaan yleensä suhteellisen nopeasti, kun taas Englannissa peli tuntuu aina pysähtyvän pitkäksi aikaa ja tuomareiden välisessä kommunikaatiossakin on ollut joskus suuria ongelmia. Mielenkiintoista seurata, miten teknologia kehittyy jatkossa. Ikävin puoli videotarkastuksissa on se, ettei voi olla varma maalin hyväksymisestä ennen kuin peli on lähtenyt keskiympyrästä uudelleen käyntiin.