Irlanti
Killarney – Irlannin vihreä sydän

Jos minun pitäisi valita vain yksi suosikkipaikka Irlannista, se olisi varmasti Killarneyn seutu. Kerron nyt siitä, mitä kansallispuiston reunalla sijaitsevasta pikkukaupungista ja sen lähiympäristöstä löytyy. Olen käynyt näissä maisemissa vuosina 2004 ja 2014.
Lämmin tunne valtaa mielen, kun katselen tihkusateen kasteleman tuulilasin lävitse ympärillä avautuvia maisemia. Olen kieltämättä innoissani saadessani kymmenen vuoden tauon jälkeen palata itselleni rakkaaseen Irlannin kolkkaan. Kerryn kreivikunnan kukkulat kumpuilevat kauniisti ja kauempana näkyy korkeampia rinteitä. Lampaat laiduntavat vihreillä pelloilla, joita riittää mutkittelevan maalaistien molemmille puolille.
Majoitumme Old Killarney Cottagesin lomakylässä sijaitsevaan olkikattoiseen rakennukseen. Deluxe-mökin nimessä on hieman liioittelun makua. Yksinkertaisesti kalustetuissa huoneissa on viileää ja varsinkin lattia tuntuu hyytävän kylmältä. Juomatkin jäätyvät ensimmäisen yön aikana jääkaappiin. Viihdymme kuitenkin alkujärkytyksen jälkeen hyvin ja takkatuli lämmittää niin mieltä kuin ihoakin. Pihanurmella loikkii jäniksiä. Edellisellä matkallamme majoituimme lämminhenkiseen Ashville Houseen, jonne olisimme varmaankin palanneet tälläkin kertaa, jos olisimme kaivanneet bed & breakfast -majoitusta.
Yksi Killarneyn tunnetuimmista nähtävyyksistä on 1400-luvulta peräisin oleva Ross Castle. Kävelemme linnan tornin juurelle viileässä säässä. Leane-järven rannalle on kerääntynyt lauma sorsia sekä muutama joutsen. Linnaan pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella. Lipunmyynnissä pahoitellaan, että joudumme odottamaan reilun tunnin ajan. Naurahdan ettei se haittaa, sillä olenhan odottanut sisäänpääsyä jo kymmenen vuotta.
Kävin samalla paikalla jo ensimmäisellä Irlannin-matkallani. Löysimme silloin linnan hieman sattumalta, kun olimme iltakävelyllä järven rannalla. Muistan, kuinka silloin kiipesin autiolle muurille tähystämään maisemia. Sateenvarjo muuttui mielessäni keihääksi ja vastarannalla liikkuneet pilvien varjot vihollisen sotajoukoksi.
Kymmenen vuoden takainen mielikuvitusmatka oli antoisa, mutta opastettu kierros tarjoaa paljon konkreettista tietoa linnan todellisesta historiasta. Irlantilaiseen tapaan kertomuksiin toki mahtuu myös hieman väritettyjä käänteitä. Omistajasuvut ovat joka tapauksessa vuosisatojen kuluessa vaihtuneet ja komea linna on edelleen pystyssä.
Lähdemme linnan laiturilta risteilylle Leane-järven aalloille. Tunti Pride of the Lakes -aluksella on mukavan rentouttava kokemus. Kaarramme aluksi Innisfallenin saaren edustalle ja kierrämme sen jälkeen osan järvestä. Killarneyn kansallispuiston maisemat näyttävät upeilta, vaikka harmaat pilvet roikkuvatkin kovin matalalla. Ihailen vihreän sävyjen loputonta määrää. Välillä näyttää että rinteet savuaisivat, vaikka ne ovatkin todellisuudessa vain usvaharson peitossa.
Karismaattinen kapteeni puhuu taukoamatta jäljittelemättömällä Kerryn murteellaan. Huumorilla höystetyt tarinat rönsyilevät helposti kalajuttuihin. Pettämättömän sääennusteen mukaan vuorten näkeminen enteilee sadetta. Nimittäin jos vuoria ei näe, silloin sataa jo!
Noin 15 000 asukkaan pikkukaupungin keskusta on tiivis. Sanotaan, että Killarneyn majoitustarjonta on Irlannin laajinta heti Dublinin jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ole näkynyt kahdella keväisellä matkallani turistien paljoutena, sillä väki hajaantuu varsinkin päivisin kaupunkia ympäröivään maastoon. Suosion hyvä puoli on ravintolatarjonnan runsaus. Syömme yleensä joko majapaikassamme tai retkillä, mutta muutama Killarneynkin ravintola tulee kokeiltua.
Viihtyisä Treyvaud’s ei ole fine dining -ravintola, mutta tarjoaa selvästi peruspubia laadukkaamman kokemuksen. Yksinkertaisessa Caraghissa on tarjolla maittavaa kotiruokaa ja lämminhenkistä palvelua. Perinteiseen pubitunnelmaan pääsee vaikkapa Danny Mannissa. Iltahulinat ovat asia erikseen, mutta lounasaikaan pubit toimivat mainiosti koko perheen mutkattomina ruokapaikkoina. Jos jälkiruoaksi haluaa jäätelöä, kannattaa poiketa Murphy’s Ice Creamiin.
Yksi Killarneyn parhaista puolista on, että upea luonto alkaa heti keskustan laidalta. Kuljemme läpi laitumien, joilla Kerryn mustat lehmät syövät tyynesti heinää. Muutama märehtijä tulee kävelytiellekin, muttei kiinnitä ohikulkijoihin mitään huomiota.
Polkuja pitkin voi kävellä vaikka metsäisille kukkuloille ja vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Pelloilta aukeaa komeita maisemia järvien suuntaan. Helppokulkuiset reitit sopivat hyvin myös lastenrattaiden työntämiseen ja esimerkiksi Rossin linnalle pääsisi hevoskärrykyydilläkin. Monipuoliset polut vetävät puoleensa kerta toisensa jälkeen.
Suunnistamme pientä jokea seuraten järvelle päin. Lough Leinin rannalla kelpaa syödä eväitä. Joutsenet uivat rantavedessä ja hieman kauempana kalamiehet yrittävät narrata taimenia. Muistelen edellisen matkan auringonlaskua, joka kultasi tyynen järven suorastaan taianomaisella tavalla. Tämänkertainen tihkusateinen iltapäivä tuntuu paljon arkisemmalta, mutta olen silti maisemien lumoissa.
Yksi ilta Killarneyssa kannattaa ehdottomasti käyttää Celtic Steps -show’n seuraamiseen. Liput voi ostaa etukäteen netistä. Esitys sisältää niin tanssia, musiikkia kuin irlantilaista huumoriakin ja johdattaa viihteen keinoin paikalliseen kulttuuriin. Muutaman paikallisen taiteilijan toteuttama Celtic Steps on jäänyt mieleeni koskettavampana kuin Riverdancen tai Lord of the Dancen kaltaiset suuret spektaakkelit. Sen minkä mahtipontisuudessa häviää, voi korvata vetoamalla tunteisiin.
Lähikylistä kotoisin olevat esiintyjät eivät taitojensa puolesta juurikaan häviä maailmantähdille, sillä he ovat saavuttaneet palkintoja arvostetuissa kilpailuissa. Kun on nähnyt tarpeeksi nopeita askeleita riittävän läheltä, ei voi kuin todeta että irlantilainen tanssi on hienointa mitä ihminen voi jaloillaan tehdä – no jalkapallon jälkeen tietenkin.
Vietimme Killarneyssa reilun viikon, mutta aika ei käynyt missään vaiheessa pitkäksi. Luonnonkauniilla alueella riittää patikkapolkuja ja kaupunki käy myös hyväksi tukikohdaksi pidemmille päiväretkille. Ring of Kerry ja Dinglen niemimaa kuuluvat Irlannin parhaisiin autoilureitteihin, joita voi lämpimästi suositella kaikille matkailijoille. Jalkaisin nähdyistä paikoista itseäni sykähdytti eniten Gap of Dunloe. Killarneyn muista nähtävyyksistä, kuten Muckrossin kartanosta, perinnemaatilasta ja kirkonrauniosta olen kirjoittanut oman postauksensa.
Killarney on näkemistäni Irlannin kolkista itselleni kaikkein rakkain. Itse kaupunki ei ole kovin poikkeuksellinen, mutta sitä ympäröivät maisemat ovat jättäneet jäljen sydämeen. Nuo näkymät eivät ole saaren dramaattisimpia, mutta ne miellyttävät silmääni eniten. Vehreät kukkulat ja kirkasvetiset järvet muodostavat kokonaisuuden, johon tuskin kyllästyisin koskaan.

Irlanti
Kinsale – Irlannin värikkäin kylä

Tapanani on ollut kirjoittaa näin Pyhän Patrickin päivän aikaan jotain Irlannista. Palaan nyt uusia reissuja odotellessa muistelemaan etelärannikon Kinsalea, joka on jäänyt mieleen harvinaisen värikkäänä paikkana.
Saavumme päiväretkelle Kinsaleen Irlannin tasavallan toiseksi suurimmasta kaupungista Corkista. Bussimatkaan kuluu vajaa tunti ja näemme sen varrella kauniisti kumpuilevia niittyjä. Mutkikkaan tien varrella laiduntaa lehmiä ja tuntuu kuin katselisimme irlantilaista postikorttimaisemaa.

Myös itse Kinsale näyttää omanlaiseltaan postikortilta. Kaikki Irlannin maalaiskylät ja pikkukaupungit ovat iloisen kirjavia, mutta täällä maalarit ovat vieneet värikylläisyyden aivan uudelle tasolle.

Reilun viidentuhannen asukkaan kaupungin keskeisimmät osat on koristeltu kaikilla sateenkaaren väreillä ja kuvauksellisia kujia tuntuu löytyvän lähes jokaisen kulman takaa.

Katselemme uteliaina Kinsalea, jossa puhaltaa merituuli ja vallitsee miellyttävä tunnelma. Pikkukaupunki on saanut kunniamainintoja vuosittaisessa Tidy Towns -kilpailussa, jossa palkitaan Irlannin kauneimpia kyliä ja kaupunkeja. Vuonna 1986 Kinsale valittiin koko Irlannin ykköseksi. Siisti ympäristö viehättää meitäkin, eikä yltiövärikäs alue kata sentään ihan koko kaupunkia.

Kiipeämme pienelle ydinkeskustan takana kohoavalle kukkulalle, jossa on siistejä asuintaloja. Ohitamme myös pienehkön Desmondin linnan. Kivinen rakennus pystytettiin alun perin tullikamariksi ja sitä käytettiin pitkään vankilana, mutta nykyään muurien suojissa toimii viinimuseo.

Kinsalea kierrellessä vastaan tulee pieniä majataloja, pari katolista kirkkoa sekä hautausmaa. Huomio kiinnittyy aina uudelleen värikkäisiin taloihin, joista muutamat näyttävät harvinaisen söpöiltä.

Saavumme rantakadulle, jonka varrella kasvaa suuria hortensioita sekä palmuja kuin tropiikissa ikään. Satamasta järjestetään pieniä risteilyjä ja mekin päätämme astua Spirit of Kinsalen kannelle, koska alus on pian lähdössä vajaan tunnin kierrokselle kaupungin edustalle.

Pienen laivan yläkannella on mukava istuskella ja aistia meritunnelmaa. Sää pysyy koko päivän ilahduttavan poutaisena, vaikka merituuli välillä puhaltaakin viileästi. Kierrämme Kinsalen edustalla sijaitsevan lahden ympäri.

Lahden rannoilta jäävät parhaiten mieleen värikäs Summercoven kylä sekä suuri Charles Fort -linnoitus, johon olisi voinut olla hauska tutustua paremminkin. Charles Fortiin on keskustasta noin puolen tunnin kävelymatka suuntaansa. Sen vastarannalta löytyy myös toinen puolustuslinnoitus James Fort.

Alus kääntyy ennen avomerta ympäri. Teemme vielä lopuksi kierroksen sataman toiselta puolelta alkavan Bandon-joen suulla. Jäämme lopuksi katselemaan hyljettä, joka kärkkyy makupaloja satamaan saapuneen kalastusaluksen vieressä. Uteliaan eläimen pää näkyy veden pinnalla ja näyttää siltä, kuin se neuvottelisi saaliin jakamisesta kalastajan kanssa.

Kinsale on pohjimmiltaan kalastajakylä, joten se tunnetaan laadukkaista ravintoloistaan ja erityisesti meren herkuistaan. Ruokailuvaihtoehtoihin liittyen kannattaisi luultavasti tehdä taustatutkimusta, mutta me päädymme sattumalta vastaan tulleeseen Blue Haven -hotellin ravintolaan. Lohi maistuu hyvin ja jäämme juomaan Irish coffeet aterian päätteeksi.

Kävelemme syötyämme vielä uudelleen puolen kylän ympäri, mutta kaikki houkuttelevimmat kujat alkavat näyttää jo tutuilta. Sataman hyljekin on jo sukeltanut jonnekin näkymättömiin. Syömme jäätelöt, ostamme pienet matkamuistot ja siirrymme odottelemaan paluubussia takaisin Corkiin.

Kinsale jää mieleen värikkäänä kaupunkina, jossa riittää mukavasti nähtävää vähintään yhdeksi iltapäiväksi. Kinsale tunnetaan myös maailman pisimmän merkityn maisemareitin Wild Atlantic Wayn toisena päätepisteenä. Peräti 2500 kilometrin mittaisena mutkittelevan rannikkoreitin toinen pää on Inishowenin niemellä Donegalissa.

Vietimme tällä heinäkuussa 2009 tehdyllä Irlannin-matkalla viisi yötä Corkissa. Irlannin etelärannikon suurin kaupunki jäi mieleen viihtyisänä paikkana, mutten silti ihastunut siihen samalla lailla kuin vaikkapa Kilkennyyn tai Galwayhin. Parasta antia olivatkin päiväretket, joita teimme Kinsalen lisäksi esimerkiksi Cobhiin sekä Blarneyn linnaan, josta olen kirjoittanut aiemmin. Voit lukea vihreän saaren tarjoamista mahdollisuuksista myös vaikkapa postauksestani Täydellinen matka Irlantiin.
Irlanti
10 haavetta Irlantiin

Tänään vietetään Irlannin kansallispäivää eli Pyhän Patrickin päivää. Riehakkaat juhlat ja paraatit on tänä vuonna peruttu koronaviruksen takia, mutta aina voi silti haaveilla uusista elämyksistä vihreällä saarella. Listasin kymmenen asiaa, jotka haluaisin kokea Irlannissa.
Olen ehtinyt kokea Irlannissa jo paljon. Vanha postaukseni Täydellinen matka Irlantiin pohjautuu useampaan tekemääni matkaan, minkä jälkeen olen kirjoittanut juttuja esimerkiksi Pohjois-Irlannista. Paljon on silti edelleen näkemättä. Kokosin tähän uusia elämyksiä, joista haluaisin seuraavilla Irlannin-matkoillani nauttia.
Kuva: Tourism Ireland / David Maher
1. HURLING-OTTELU CROKE PARKISSA
Irlannin kiihkeä kansallispeli hurling herättää suurta intohimoa, vaikkei sitä juuri muualla maailmassa tunnetakaan. Maailman vanhimmaksi ja nopeimmaksi nurmella pelattavaksi pallopeliksi kutsutussa lajissa riittää vaarallisia tilanteita, kun kaksi alkeellisin puumailoin varustautunutta joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Hurling yhdistää irlantilaiset perinteet, kulttuurin ja urheilun ainutlaatuisella tavalla toisiinsa.
Olen nähnyt yhden ottelun Kilkennyssä, mutta All-Ireland -loppuottelu täpötäydellä kansallisareenalla Dublinissa olisi unelmien täyttymys. Finaalilippujen vaikean saatavuuden vuoksi esimerkiksi välieräpelikin toki kelpaisi hyvin. Irlantilaisten perinnelajien suosiosta kertoo jotain, että hurlingille ja kelttijalkapallolle pyhitetty 82300 katsojaa vetävä Croke Park on koko Euroopan kolmanneksi suurin stadion heti Barcelonan Camp Noun ja Lontoon Wembleyn jälkeen.
• Heittäydy hurlingin tunnelmaan YouTube-videon kautta.
Kuva: Tourism Ireland / Gareth McCormack
2. KIIPEÄMINEN CROAGH PATRICKILLE
Irlannin pyhä vuori Croagh Patrick kohoaa Mayon kreivikunnassa saaren tuulisella länsirannikolla. Vuoren pyhyys perustuu uskomukseen, jonka mukaan Pyhä Patrick paastosi ja rukoili sen huipulla neljänkymmenen päivän ajan. Huipulla on pieni kappeli, mutta itseäni kiinnostaisi nousta ylös ennen kaikkea upeiden maisemien vuoksi. Irlannissa puhutaan mielellään vuorista, vaikkei 764 metrin korkuinen Croagh Patrick erityisen korkea olekaan.
Käveleminen Murriskin kylästä Croagh Patrickin huipulle ja takaisin vie noin neljä tuntia, joten reitti soveltuu hyvin päiväpatikointiin. Toinen itseäni erityisesti kiinnostava irlantilainen vuori on persoonallisen muotoinen Benbulbin, joka löytyy Mayon pohjoispuolelta Sligon kreivikunnasta.
3. MUSIIKKIA WESTPORTIN PUBEISSA
Irlannin sää on tunnetusti arvaamaton, mutta kodikkaat pubit tarjoavat lämpöään ympäri vuoden. Pubitunnelmaan kuuluu olennaisena osana myös elävä perinteinen musiikki, jota soitetaan innokkaasti illasta toiseen. Irlantia olisi vaikea kuvitella ilman bodhrán-rummun, viulun ja puhallinsoittimien säestämää kansanmusiikkia.
Koko Irlanti on täynnä mukavia pubeja, mutta saamani käsityksen mukaan yksi eläväisimmistä musiikkikaupungeista on pieni Westport, joka sijaitsee sopivasti aivan edellä mainitun Croagh Patrickin lähistöllä. Westportin tunnetuin musiikkipubi on The Chieftains-yhtyeen huilistin omistama Matt Molloy’s.
Kuva: Tourism Ireland / Brian Morrison
4. FRANK MCCOURTIN LIMERICK
Yksi suosikkikirjoistani on Frank McCourtin omaelämäkerrallinen Seitsemännen portaan enkeli, joka kertoo kurjaakin kurjemmasta irlantilaisesta lapsuudesta. Vaikka aihe onkin synkkä, onnistuu McCourt mahduttamaan tarinaansa myös runsaasti huumoria ja ilon pilkahduksia. Olen nähnyt Seitsemännen portaan enkelin myös elokuvana pariinkin otteeseen.
Frank McCourtin tarina sijoittuu pääosin Limerickin kaupunkiin, joka ei ehkä muuten kuulu Irlannin kiinnostavimpien matkailukohteiden joukkoon. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti tutustua myös Limerickiin McCourtin jalanjäljissä kulkien. Kirjailijalle omistettu museo jouduttiin rahoitusongelmien vuoksi sulkemaan viime syksynä, mutta esineitä on siirretty The People’s Museum of Limerickin tiloihin. Limerickissä on järjestetty myös aiheeseen liittyviä opastettuja kävelykierroksia.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
5. PATIKOINTIA CONNEMARASSA
Lumoava luonto kuuluu Irlannin suurimpiin vetonauloihin, ja yksi maan sykähdyttävimmistä alueista on karunkaunis Connemara. Olen käynyt tuolla rosoisten kukkuloiden ja laajojen soiden sävyttämällä seudulla kertaalleen kauan sitten, mutta haluaisin ehdottomasti palata Connemaraan paremmalla ajalla ja tutustua sen luontoon perusteellisemmin. Tarjolla on myös runsaasti houkuttelevia patikointireittejä.
Irlannissa on toki patikointia ajatellen monia muitakin hyviä vaihtoehtoja. Toistaiseksi parhaat retkeilyelämykseni olen kokenut Killarneyn kansallispuistossa ja myös Dublinin lähistöllä sijaitseva Wicklow tarjoaa huikeita maisemia. Pääkaupungista käsin voi tehdä helposti retkiä myös rannikon pikkukyliin ja haluaisin joskus kävellä esimerkiksi Graystonesin ja Brayn välillä olevan polun.
Kuva: Tourism Ireland / Jonathan Hession
6. IRLANNIN JALKAPALLO-OTTELU AVIVA STADIUMILLA
Listan ykkösenä olleiden kelttipelien lisäksi haluaisin toki nähdä Irlannissa myös ihan tavallista jalkapalloa. Irlannin oma sarja ei ole erityisen tasokas, mutta lempinimellä The Boys in Green tunnettu maajoukkue on selviytynyt useisiin arvokisoihin. Irlannin menestys on aina perustunut taidon sijasta peräänantamattomaan asenteeseen, mutta ehdottomasti parasta pelitapahtumissa ovat intohimoiset kannattajat.
Vihreään pukeutuneet fanit kuuluvat Euroopan äänekkäimpiin ja uskollisimpiin, joten olisi ilo liittyä joskus joukkoon Irlannin pelatessa kotiareenallaan Aviva Stadiumilla. Haaveenani oli nähdä The Boys in Green seuraavassa EM-turnauksessa, mutta vaikka sainkin liput yhteen Dublinissa pelattavaan otteluun, ei kentällä nähdä tuona iltana Irlantia. Suomen Huuhkajien olisi tarkoitus kohdata Irlanti Kansojen liigan peleissä tulevana syksynä.
Kuva: Shutterstock / Madrugada Verde
7. AURINGONNOUSU GIANT’S CAUSEWAYLLA
Auringonnousut ja -laskut kuuluvat usein ikimuistoisimpiin matkaelämyksiin. Haaveenani olisi kokea auringonnousu Pohjois-Irlannin kuuluisimmalla luonnonihmeellä Giant’s Causewaylla. Ikoninen nähtävyys on hyvin suosittu, joten aamunkoitto lienee muutenkin niitä harvoja hetkiä, kun mystisiä basalttipylväitä voisi tutkia ilman ympärillä pyöriviä suuria ihmismassoja.
Olen käynyt Giant’s Causewaylla kertaalleen opastetulla retkellä, jolloin en ehtinyt saada ainutlaatuisesta kivimuodostelmasta tarpeekseni. Uudemmalla kerralla olisi mukava varata kunnolla aikaa myös ympäristön laajempaan tutkimiseen, sillä Antrimin rannikolla riittää jos jonkinlaisia luonnonihmeitä myös tämän kuuluisimman nähtävyyden lisäksi.
• Lue myös aiempi juttuni Uskomaton Giant’s Causeway.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
8. DUNLUCEN LINNANRAUNIOT
Irlanti on satojen kiehtovien linnojen saari, jossa riittää loputtomasti tutkittavaa historian ystäville. Olen ehtinyt tutustua noin kymmeneen maan merkittävimpiin kuuluvaan linnaan, mutta monta kuuluisaa nähtävyyttä on edelleen kokematta. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaisi eniten Dunlucen rauniolinna, joka sijaitsee dramaattisella Antrimin rannikon jyrkänteellä Pohjois-Irlannissa.
Dunlucessa houkuttelee erityisesti kuvauksellinen sijainti sekä vaiherikas historia. Osa keskiaikaisesta linnasta on sortunut vuosien saatossa mereen. Muista itselleni uusista Irlannin linnoista listallani on esimerkiksi Trim, joka tunnetaan Braveheart-elokuvan kuvauspaikkana.
Kuva: Shutterstock / Giacomo di Blasi
9. ATHENRYN PELLOT
Listan oudoin valinta lienee Athenry. Kyseinen pikkukaupunki sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Galwaysta sisämaahan päin, eikä siellä luultavasti ole mitään erityistä nähtävää. Kiinnostukseni paikkakuntaan perustuu puhtaasti tunteikkaampaan tietämääni irlantilaiseen lauluun, Pete St. Johnin sepittämään The Fields of Athenryyn.
The Fields of Athenry kertoo Michaelista, joka varasti suuren nälänhädän aikaan maissia pitääkseen perheensä hengissä. Laulussa Michael keskustelee viimeistä kertaa vaimonsa kanssa vankilan muurin yli, ennen kuin hänet lähetetään rangaistussiirtolaan Australiaan. Sanoitus sisältää voimakasta kansallistunnetta, sillä köyhät irlantilaiset joutuivat nälänhädän aikaan englantilaisten julmien sortotoimien kohteeksi.
Monien urheilujoukkueiden kannattajat ovat ottaneet laulun omakseen ja sitä hoilataan usein varsinkin Irlannin jalkapallomaajoukkueen otteluissa. Irlannin fanit herättivät maailmanlaajuista ihastusta vuoden 2012 EM-turnauksessa, jossa he lauloivat ottelun viimeiset minuutit täyttä kurkkua The Fields of Athenrya, vaikka Irlanti oli putoamassa kisoista murskatappiolla Espanjalle.
• Kuuntele The Fields of Athenry The Dublinersin esittämänä.
• Kuuntele The Fields of Athenry Irlannin kannattajien laulamana EM-kisoissa 2012.
Kuva: Tourism Ireland / Paulina Nickstrom
10. PYHÄN PATRICKIN PÄIVÄ IRLANNISSA
Lista on sopivinta päättää ajankohtaiseen aiheeseen, eli Pyhän Patrickin päivään. Mikä olisikaan irlantilaisempaa kuin päästä juhlimaan riehakasta kansallispäivää maaliskuun seitsemäntenätoista Dubliniin, Galwayhin, Kilkennyyn tai johonkin muuhun saaren kaupungeista.
Pyhän Patrickin päivänä kaikki värjäytyy vihreäksi, musiikki soi, suuret paraatit kulkevat pitkin katuja ja irlantilainen hauskanpito eli craic on parhaimmillaan. Hulinaa saattaa olla omaan makuuni liikaakin, mutta olisihan Pyhän Patrickin päivä mahtavaa kokea paikan päällä edes kerran elämässä.
Oletko käynyt Irlannissa ja mitä sinä haluaisit vihreällä saarella kokea?
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
Marja
16.3.2018 at 14:17
Kaunista niin kaunista! Killarneystä tulee mieleeni Irlannin länsirannikon liftireissumme ja vanha pappa, joka otti meidät kyytiin. Ajelimme noissa kauniissa maisemissa ja tämä entinen opettaja kertoi meille tarinoita alueen historiasta, taistelevista klaaneista ja muuta jännää. Ihan kaikesta puheesta en saanut selvää, sillä ilmeisesti aivoinfarkti oli halvaannuttanut kuljettajaltamme toisen puolen, mikä teki myös ajamisesta aika, noh, jännittävää:)
Mika / Lähtöportti
18.3.2018 at 21:30
Sinulla tuntuu näitä mainioita Irlanti-muistoja riittävän 🙂 Vihreällä saarella varmasti riittää monenlaisia tarinankertojia, joiden juttuja on ilo kuunnella. Onneksi selvisitte tuon kuljettajan kyydistä ilman onnettomuuksia 🙂
Tanja
18.3.2018 at 15:23
Olisin mieluusti lukenut lisää Rossin linnasta, linkki sivustolle oli kiva juttu. Mutta niitä tarinoita, niitä haluaisin ”kuulla” ?
Mika / Lähtöportti
18.3.2018 at 21:44
Kovin moni tarina ei ole jäänyt mieleen, mutta kenties kuuluisin kertomus liittyy linnan rakennuttaneeseen O’Donoghueen. Hänen sanotaan pudonneen linnan tornista järveen, jonka pohjassa hän edelleen elelee jonkinlaisessa palatsissa. Kerran seitsemässä vuodessa, toukokuun ensimmäisenä aamuna, hän nousee pinnalle ratsastamaan valkoisella hevosellaan. O’Donoghuen näkeminen tuo hyvää onnea, joten kannattaisi varmaan mennä järvelle jonain vappuna. En valitettavasti osaa sanoa mikä olisi se oikea vuosi seuraavasta seitsemästä 🙂
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
19.3.2018 at 10:09
Kaunis ihana Irlanti 🙂 Kerran olen käynyt ja toistekin lähtisin hyvin mielelläni 🙂 Käytiin Killkennyssä sekä Dublinissa ja Killarney näyttää erittäin houkuttelevalle vaihtoehdolle 🙂 Nuo vanhat linnat on niin upeita ^_^
Mika / Lähtöportti
20.3.2018 at 10:43
Aika monelle käy niin, ettei ensimmäinen Irlannin-matka jää viimeiseksi 😉 Tuolla saarella riittää paljon hyviä vaihtoehtoja, mutta suosittelen lämpimästi Killarneyta ja vaikka Galwayta seuraavalle reissulle. Molemmat ovat mukavia tukikohtia, joista käsin pääsee tekemään retkiä Irlannin upeimpiin luontokohteisiin 🙂
Emma
20.3.2018 at 0:17
Kyllä todellakin miellyttää silmää nämä maisemat! Ja heti pihalla puput ja muut eläimet, ihanaa! Täytyy pistää Killarney korvan taakse, vaikuttaa hyvältä tukikohdalta lähiseutujen kiertelyyn.
Mika / Lähtöportti
20.3.2018 at 11:16
Killarney on kaunis luontokohde, jonka ympäristössä riittää kierreltävää jalkaisin, veneellä, polkupyörällä, hevosella, autolla tai bussilla, kuinka vaan haluaa. Upeita maisemia ja mukavia ihmisiä, eli Irlantia parhaimmillaan.
Suunnaton
21.3.2018 at 10:05
Voihan Irlanti. Sinne pitäisi kyllä päästä. Mistähän sitä repisi aikaa ja rahaa kaikkien matkahaaveiden toteuttamiseen.
Mielettömän kaunis tuo sorsakuva, tosi hienot värit!
Mika / Lähtöportti
21.3.2018 at 11:16
Sama ongelma täälläkin, matkahaaveita on loputtomasti 🙂 Olen ihan varma, että viihtyisit Irlannissa hyvin! Kaipaisin sinne itsekin taas takaisin, mutta toisaalta se Snowdonia ja myös Isle of Skye kilpailee ikään kuin samasta matkapaikasta, sitten kun tuolle suunnalle lähtemiseen tulee sopiva hetki.
Mira
26.4.2018 at 17:25
Me säästetään aina 2 vuotta. Päivittäin 2€/ säästöön/nuppi niin joka toinen vuosi karautetaan pariksi viikoksi kiertämään vihreää saarta ❤ Ensi kesänä jälleen joka on minun 3. kerta. En malta odottaa. Tälläkertaa suuntaamme pohjoiseen. V 2016 olimme länsirannikolla jossa maisemat olivat uskomattomat! V 2014, joka oli ensimäinen käyntini Irlannissa, olimme Dublinissa ja lähiseuduilla mm Glendalough tuli nähtyä. Tänä kesänä pääsen näkemään myös eteläistä Irlantia mitä odotan kovin.
Mika / Lähtöportti
29.4.2018 at 22:59
Hieno säästötapa! Irlannissa riittää tutkittavaa vaikka kuinka monelle matkalle, joka kolkalla on oma viehätyksensä. Länsirannikon upeat maisemat ovat tehneet toistaiseksi suurimman vaikutuksen, mutta en ole nähnyt vielä pohjoista ja uskon sieltäkin löytyvän mahtavia paikkoja. Mukavaa matkan odotusta!
Anna K.
22.3.2018 at 21:06
Irlanti kiinnostaa jollain tapaa, mutta toisaalta se sade ja kylmyys ei oikein innosta. Olen auringon lapsi! Näissä kuvissa oli kyllä ihanan vihreitä maisemia ja jutussa rento tunnelma. Roadtrip voisi olla hieno kokemus, mutta se ajokortti vain puuttuu, eikä kuskiakaan takataskussa.
Mika / Lähtöportti
26.3.2018 at 10:42
Täytyy myöntää, että sää on jollain lailla vaikuttanut omiinkin kohdevalintoihin. Välimeren kutsua on usein vaikea vastustaa, ja olisin käynyt Irlannissa varmasti useammin kuin neljästi, jos säät olisivat edes hieman houkuttelevampia. Suosittelen silti Irlantia säästä huolimatta, sillä vaikka sateenvarjoa saattaa tarvitakin, on se tunnelmaltaan yksi maailman lämpimimpiä maita 🙂
Outi / Maa Quzuu
23.3.2018 at 13:00
Irlanti on jäänyt multa kokonaan käymättä, mikä harmittaa. Tällaisten maisemien ja maukkaan pubiruoan takia maa kiinnostaa kyllä kovasti. Millon on muuten paras aika matkustaa Irlantiin? Jotenkin sitä on tähän mennessä aina pistänyt kaikki muut matkakohteet etusijalle, mutta olisi pikkuhiljaa varmaan korkea aika tutustua Irkkuihin ihan paikan päällä. Killarney näyttää ja kuulostaa just sellaiselta paikalta, mistä saisin kovasti kiksejä!
Mika / Lähtöportti
26.3.2018 at 11:01
Irlanti saattaa unohtua muiden kohteiden varjoon, mutta joskus kannattaa vain tehdä päätös ja lähteä. Yhden matkan jälkeen Irlanti ei ehkä enää unohdukaan 🙂 Omasta mielestäni kevät huhtikuusta kesäkuulle on parasta aikaa. Valoisaa, ei liian vilkasta, ja säiden osalta voi olla toiveikas. Syksyllä en ole koskaan käynyt, mutta myös syyskuu saattaisi toimia hyvin. Talvi voi olla kolea ja pimeä, loppukesän turistisesonki tietyissä paikoissa ehkä turhankin vilkas. Mielestäni Killarney ja Galway on Irlannin parhaita kohteita, joista käsin riittää myös paljon upeita päiväretkivaihtoehtoja.
Sonja | FIFTYFIFTY
24.3.2018 at 15:43
Ihanan näköistä tuolla, tulee mieleen vuoden takainen reissu ja erityisten Burren ja Cliffs of Moher. Irlannin vehreydessä on kyllä jotain. 🙂
Mika / Lähtöportti
26.3.2018 at 11:04
Kyllä siinä vehreydessä on jotain! Varaa vaan seuraavalla kerralla reilusti aikaa, että ehdit nauttia Irlannista kaikessa rauhassa. Mainio saari vaikka kunnon roadtripille 🙂
Kohteena maailma / Rami
26.3.2018 at 0:09
Tonne Killarneyhyn pitäisi mennä itsekin ajan kanssa. Olen siellä pikaisesti käynyt osana Ring of Kerryä – se tekisi myös mieli ajella uudestaan. Killarneyn golfkentät ovat todella harvoja puistokenttiä Irlannissa, mitkä haluaisin pelata. Pääasiassa siellä golfmailojen kanssa kiinnostaa pelkästään merenrantojen links-kentät, joista Waterville on yksi suosikeistani. Jo pelkästään sen takia tulen ajamaan Ring of Kerryn uudestaan 🙂
Mika / Lähtöportti
26.3.2018 at 11:42
Viihtyisit Killarneyssa varmasti! Veikkaan että tykkäisit ainakin Gap of Dunloen maisemista ja odottaisin sulta myös kattavaa koostetta kaupungin pubitarjonnasta. Golfkentistä en ymmärrä mitään, mutta muistan että Killarneyssa on pelattu Irish Openiakin, joten taitavat ne ihan kelpo kenttiä olla 🙂