Seuraa somessa

Jalkapallo

10 haavetta jalkapallomatkoista

Julkaistu

-

Seuraan käynnissä olevaa jalkapallon EM-turnausta hieman kaksijakoisin tunnelmin. Kauan odotettujen kisojen toteutuminen on mahtavaa, vaikka toisaalta harmittaakin, etten päässyt paikan päälle. Kokosin pettymyksen lievittämiseksi toivelistan jalkapallomatkoista tulevia vuosia ajatellen.

Ympäri mannerta pelattavista EM-kisoista piti tulla monen unelman täyttymys, mutta toisin kävi. Pandemia siirsi kisoja ensin vuodella, ja lopulta suunnitelmani peruuntuivat yksi toisensa jälkeen pääsylippujen huvetessa joko vapaaehtoisesti palauttamalla tai Euroopan jalkapalloliiton päätöksellä. Lippuja Suomen peleihin minulla ei ollut, mutta jokainen tuttuni voi arvata, minkä kokoisen haaveen toteutuminen Italian arvokisaottelut Rooman Stadio Olimpicolla olisivat olleet. Hankittuna oli myös lippuja Dubliniin sekä Lontoossa pelattavaan välierään. Nyt onkin aika keksiä uusia unelmia, joita voisi toteuttaa ”korvauksena” menetetyille EM-kisakokemuksille.


Jalkapallo on parasta paikan päällä nimenomaan tunnelman vuoksi. Hienoista otteluista voi nauttia kotisohvallakin, mutta innokkaat kannattajat luovat tapahtumista ikimuistoisia elämyksiä. Nautin peleistä myös suomalaisissa katsomoissa, mutta kokemukset nousevat monissa muissa maissa erilaiselle tasolle. Toivelistani on sekoitus todennäköisiä reissuja, kaukaisia haaveita, matkailuelämyksiä sekä itselleni enemmän tai vähemmän tärkeitä joukkueita.


Kaikkein eniten kaipaan Interin peleihin Milanoon.

1. ITALIA

Kesällä 1989 tekemäni Italian-matka oli yksi elämäni tärkeimmistä, sillä ihastuin viikon aikana koko maahan sekä ostin myös Interin sinimustan lipun. Sekä Italialla että Interillä on ollut jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan tärkeä osa elämässäni, joten on selvää, että haluaisin kaikista eniten jalkapallomatkalle Milanoon. Edellisestä paikan päällä nähdystä Interin pelistä on jo useampi vuosi ja innostukseni on kieltämättä tavallistakin suurempi, koska sinimustat voittivat tänä keväänä pitkästä aikaa Italian mestaruuden. Nykyjoukkueessa on myös monta suosikeikseni noussutta pelaajaa, kuten Nicolò Barella ja Alessandro Bastoni.

Olen nähnyt Italiassa myös Roman, Udinesen, Brescian ja Barin kotiottelut. Lähtisin toki mielelläni melkein mihin tahansa peliin, mutta pari itselleni uutta stadionia houkuttelee aivan erityisesti. Napolin hiljattain uudelleen nimetty Stadio Diego Armando Maradona olisi varmasti ikimuistoinen kokemus. Napolilaiset kannattajat ovat italialaisellakin mittapuulla poikkeuksellisen äänekkäitä ja sähköinen tunnelma on välittynyt monesti televisioon. Toivelistallani on myös Genovan Stadio Marassi, joka on tullut ruutujen välityksellä tutuksi niin Sampdorian kuin Genoankin kotiotteluissa. Se on yksi Italian vanhimmista stadioneista ja eroaa arkkitehtuuriltaan maan muista areenoista.


Kisat näkyvät isäntäkaupungeissa myös stadionien ulkopuolella. Kuva MM-kisojen fanialueelta Pietarista.

2. ARVOKISAT

Sain aikaiseksi matkustaa arvokisakatsomoihin varsin myöhään, mutta parempi sekin kuin ei milloinkaan. Vuoden 2016 EM-kisojen ja 2018 MM-kisojen jälkeen turnausputkea oli siis tarkoitus jatkaa parhaillaan pelattavissa EM-kisoissa, mutta pandemia muutti suunnitelmia. Onneksi arvokisoja pelataan tästäkin eteenpäin aina parillisina vuosina. Qatarin ensi vuoden MM-kisat ajattelin kuitenkin jättää väliin, sillä tapahtumaan liittyvä korruptio ja ihmisoikeusrikkomukset ovat poikkeuksellisen räikeitä. Boikotoinnin syitä voisi toki keksiä moniin muihinkin asioihin, mutta omalla kohdallani raja menee Qatarin stadioneille lähtemisessä.

Odotan jo vuoden 2024 EM-kisoja, jotka pelataan sekä kulkuyhteyksien että jalkapallokulttuurin kannalta sopivasti Saksassa. Siellä olisi mukava olla paikan päällä useammassakin pelissä. Muiden EM-kisojen pitopaikkoja ei ole vielä päätetty, mutta haaveilen niin Italian kuin Pohjoismaidenkin kisaisännyydestä joskus tulevaisuudessa. Vuoden 2026 MM-kisat levittäytyvät Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Meksikoon. Sinne lähtemistä pidän epätodennäköisenä, mutta reissun toteutuessa yhdistäisin pelit osaksi laajempaa Amerikan-matkaa. Arvokisoista odotan ennen kaikkea kaupunkien kaduille levittäytyvää kisahuumaa sekä omia maitaan hyväntuulisesti kannattavia suuria fanijoukkoja. Vastaavaa voisi kokea myös Mestarien liigan loppuottelussa, jonka pääsylippujen hankkimista voi vuosittain yrittää UEFA:n nettisivujen kautta.


Olen nähnyt Suomen maaotteluita toistaiseksi vain kotimaassa. Kuvassa Suomi-Andorra Tampereella vuonna 2004.

3. SUOMEN MAAOTTELUT ULKOMAILLA

Olen ollut kannustamassa Suomea monia kymmeniä kertoja, mutta kyseessä ovat aina olleet kotiottelut. Olisikin mielenkiintoinen kokemus lähteä joskus vieraspeliin ja saada kokemus Huuhkajien kannattamisesta ulkomailla. Maajoukkueella on aktiivinen kannattajayhdistys ja vieraspeleihin on riittänyt viime vuosina lähtijöitä, joten yksikseen ei tarvitsisi sinivalkoista kaulaliinaa heiluttaa. Italian maajoukkue on minulle yhtä rakas kuin Suomikin, mutta jostain syystä en ole suuremmin unelmoinut matkoista Gli Azzurrin peleihin arvokisoja lukuun ottamatta. Sen sijaan Irlannin kotiottelu Dublinissa on kuulunut jo kauan haavelistalleni. Irlannin fanit luovat aina huikean tunnelman ja koska Vihreä saari on vienyt matkakohteena palan sydämestäni, olisi joukkoon luontevaa liittyä.

Suomen maajoukkueista puhuttaessa täytyy muistaa myös naiset, jotka ovat menestyneet tällä vuosituhannella erittäin hyvin. Helmareiden EM-kisadebyytti vuonna 2005 tuotti ikimuistoisen välieräpaikan ja kun EM-kisat palaavat ensi vuonna Englantiin, on Suomi mukana jo neljättä kertaa. Naisten jalkapallo houkuttelee koko ajan suurempaa yleisöä, joten myös Helmareiden arvokisapelit olisivat varmasti paikan päällä kokemisen arvoisia.


Argentiinan MM-kisaottelun seuraaminen antoi esimakua siitä, millainen tunnelma Buenos Airesissa voisi olla.

4. ARGENTIINA

Yksi hienoimmista kokemuksistani on ollut Argentiinan MM-kisaottelun seuraaminen Pietarissa. Eteläamerikkalaiset fanit täyttivät stadionin ja riemuitsivat niin kaduilla kuin metrovaunuissakin. Tämän perusteella voi vain kuvitella, millaiset laulut Buenos Airesissa raikuvat. Silkkaa jalkapallohulluutta ajatellen on vaikea keksiä sopivampaa matkakohdetta, sillä kaikki Argentiinan viisi suurinta seuraa tulevat pääkaupungista. Maan kuumin ottelu Superclásico pelataan Boca Juniorsin ja River Platen välillä. Tämän derbyn näkeminen Bocan tarunhohtoisella La Bomboneralla olisi unelmien täyttymys, joskin lippujen saatavuus ja tapahtuman turvallisuus ovatkin jo ihan toinen asia.

Argentiinan-matkan toteutuminen ja ajankohta ovat totta puhuen täysin hämärän peitossa, mutta jos nyt koskaan Buenos Airesiin saakka pääsen, niin haluaisin nähdä San Lorenzon ottelun. Korpeilla on uskoakseni maan parhaat fanit ja seura vaikuttaa muutenkin kiinnostavalta. Muut Buenos Airesin suurseurat ovat Independiente ja Racing Club, joiden välillä pelataan kiihkeä Avellanedan derby. Argentiinalaisten stadionien tunnelma lienee huikea lähes kaikissa otteluissa, joten käytännössä minkä tahansa pelin näkeminen kelpaisi oikein hyvin.


Toistaiseksi ainoa Saksassa näkemäni peli Bayern München-Werder Bremen huhtikuussa 2019.

5. SAKSA

Bundesliiga oli ennen pandemiaa katsomotunnelmaltaan Euroopan paras sarja, ja uskon että tilanteen salliessa lehterit täyttyvät jälleen ääriään myöten äänekkäistä kannattajista. Matkakohteena kiinnostaisi varsinkin Berliini, jossa en ole käynyt vuosikymmeniin. Pääkaupungissa houkuttaisi myös yksi maailman persoonallisimmista seuroista. Itä-Berliinistä ponnistava Union Berlin tunnetaan tiiviinä yhteisönä, jonka stadionkin on omien kannattajien rakentama. Stadion An der Alten Försterein seisomakatsomot olisivat varmasti ikimuistoinen elämys, mutta voisin toki lähteä myös Hertha Berlinin peliin historialliselle Olympiastadionille.

Jos taas Saksan-matkaa suunnittelee ensisijaisesti jalkapalloa ajatellen, suuntaisin Rein-Ruhrin alueelle. Muutaman kymmenen kilometrin säteeltä löytyy monta perinteikästä seuraa, joten pitkään viikonloppuun voi mahduttaa vaivattomasti kolmekin peliä. Toiveissa olisi nähdä esimerkiksi Lukas Hradeckyn edustama Bayer Leverkusen tai päätykatsomostaan Keltaisesta seinästä tunnettu Borussia Dortmund. Muita vaihtoehtoja noilla kulmilla ovat esimerkiksi Borussia Mönchengladbach, Schalke, Bochum, Fortuna Düsseldorf, Arminia Bielefeld ja FC Köln. Tunnelma tuskin laskee yhtään, vaikka välillä kävisi katsomassa kakkosbundesliigankin peliä.


Loppuunmyyty Estadio El Sadar kesäkuussa 2016.

6. ESPANJA

Olen valinnut espanjalaisen suosikkijoukkueeni enemmän tunteella kuin järjellä. Osasuna häviää useammin kuin voittaa, eikä seuran kotikaupunki Pamplona sijaitse matkailun kannalta erityisen kätevällä paikalla. Haaveilen silti palaavani äskettäin remontoidulle Estadio El Sadarille, jolla ihastuin Osasunaan viisi vuotta sitten näkemissäni kahdessa pelissä. Pienen seuran viehätys tiivistyy kannatuslaulun sanoihin, joiden mukaan Osasuna on rohkea ja taisteleva joukkue, joka puolustaa värejään sydämellään. Peräänantamaton henki välittyy katsomoon ja siksi toivonkin palaavani joskus nauttimaan El Sadarin kiihkeästä tunnelmasta.

Olisi totta kai hienoa kokea Barcelonan ja Real Madridin välinen El Clasico, mutta Espanjan yksittäisistä sarjapeleistä haluaisin silti nähdä eniten Sevillan derbyn. Olisi upeaa päästä kokemaan Real Betisin ja Sevillan välinen El Gran Derbi, jonka uskon olevan Espanjan kaunein ja intohimoisin paikallisottelu. Sympatiani menevät tässä taistossa Betisille, joten näkisin ottelun mieluummin vihreävalkoisten kotiareenalla Estadio Benito Villamarínilla.


Hämyisiä muistoja Tottenhamin edesmenneeltä The Lanelta.

7. ENGLANTI

Englannissa kokemani jalkapallo-ottelut rajoittuvat toistaiseksi yhteen Tottenhamin peliin, jonka näin vuosia sitten vanhalla White Hart Lanella. Pohjois-Lontoon liljanvalkoiset pelaavat nykyään modernilla Tottenham Hotspur Stadiumilla, jolle voisin joskus lähteä brittiläistä suosikkijoukkuettani katsomaan. Suhteeni Spursiin on jopa pidempi kuin Interiin, mutta sen merkitys ei ole koskaan ollut läheskään yhtä tärkeä. Lontoon stadioneista puhuttaessa oma lukunsa on maailmankuulu Wembley, jossa pelataan lähinnä maaotteluita sekä cup-kilpailujen ratkaisupelejä. Pääsin aikoinaan tutustumaan vanhaan Wembleyyn turistikierroksella, mutta nykyisen stadionin aikaan en ole Lontoossa edes käynyt.

Tällä hetkellä Viaplaylta löytyvä The Football Capital of the World -minisarja oli hyvä muistutus siitä, että Lontoossa on paljon mielenkiintoista jalkapalloa Valioliigan ulkopuolellakin. Perinteinen brittikatsomoiden tunnelma löytynee parhaiten alemmilta sarjatasoilta, joiden joukkueilla on omat uskolliset kannattajansa. Pelkästään Lontoossa on tällä hetkellä tusinan verran ammattilaisjoukkueita ja pääkaupungin ulkopuolelta löytyy tietenkin hyviä futismatkavaihtoehtoja Liverpoolista ja Manchesterista lähtien. Englannin suhteen ajattelen kuitenkin tällä hetkellä enemmän tyttären toivetta Lontoon-matkasta kuin futiskiertuetta ympäri saarta.


Brasilian Série A:n ottelu Fortalezassa marraskuussa 2005.

8. BRASILIA

Aiemmin mainitun Argentiinan lisäksi myös Brasilia kuuluu tietenkin jalkapallofanin unelmakohteisiin. Olen kokenut yhden ikimuistoisen Brasilian liigan ottelun Fortalezan täpötäydellä Estádio Castelãolla, mutta suurimmat Brasiliaan liittyvät haaveeni kohdistuvat Rio de Janeiroon. Tarunhohtoinen Maracanã on yksi maailman tunnetuimmista stadioneista ja kuulostaisi mahtavalta päästä sen katsomoon. Jalkapallo on Brasiliassa koko kansan peli, jota seurataan intohimoisesti iästä tai sukupuolesta riippumatta.

Rio de Janeiron suurseuroista Fluminense ja Flamengo pelaavat kotiottelunsa Maracanãlla. Niiden lisäksi Rio de Janeiron muut merkittävät joukkueet ovat Vasco da Gama sekä Botafogo. Suuria jalkapalloseuroja löytyy myös esimerkiksi São Paulosta, mutta jos nyt vielä Brasiliaan palaan, on Rio varmasti todennäköisin matkakohde. Muistan aiemmalta Brasilian-matkaltani, kuinka pelit olivat aina käynnissä niin alkeellisilla pallokentillä kuin hiekkarannoillakin. Jalkapallo on tärkeä osa brasilialaista elämäntapaa, ja juuri siksi pelien näkeminen siellä aivan erityisesti kiehtoisikin.


Lennart ”Nacka” Skoglundin patsas sijaitsee Katarina Bangatan varrella Tukholman Södermalmilla.

9. RUOTSI

Ruotsissa on elävä fanikulttuuri ja pääsarjatason jalkapallo täyttää usein suuriakin katsomoita. Stadionien tunnelma ei jää juurikaan jälkeen keskieurooppalaisesta menosta, joten naapurimaa kuulostaa hyvältä ja helpolta vaihtoehdolta antoisille futismatkoille. Olen ajatellut jo vuosikausia katsovani joskus sopivan tilaisuuden tullen pelejä ainakin Tukholmassa, mutta eihän niitä sopivia tilaisuuksia tule koskaan itsestään vastaan. Niinpä seuraava Tukholman-reissu täytyisikin ajoittaa Allsvenskanin otteluohjelmaa silmällä pitäen.

Toiveenani on nähdä Hammarbyn kotiottelu, sillä Södermalmin vihreävalkoinen ylpeys on ainoa ruotsalainen seura, joka on päässyt lähellekään sydäntäni. Hammarbyllä on aina ollut vahva södermalmilainen identiteetti, kiihkeä altavastaajan henki ja laaja intohimoinen kannattajakunta. Hammarbyn eli Bajenin fanit kokoontuvat perinteisesti ottelupäivinä syömään ja juomaan Kvarneniin sekä vierailevat usein myös Nacka Skoglundin patsaalla. Olen itsekin käynyt Nackan patsaalla monta kertaa, sillä pallotaituri nousi legendan asemaan Hammarbyn lisäksi myös Interissä, jossa pelasi koko 1950-luvun.


Yokohama F Marinosin kannattajia Nissan Stadiumilla. Kuva Shutterstock / GConner Photo.

10. JAPANI

Toistaiseksi mieluisin matkakohteeni Euroopan ulkopuolella on ollut Japani, jonne lähtisin mielelläni uudelleen mahdollisimman pian. Japanilainen kulttuuri eroaa monin tavoin länsimaisesta ja myös urheiluun liittyen se on aivan omanlaisensa ilmiö. Maan jalkapallosarja kuuluu Aasian tasokkaimpiin, mutta japanilaisessa urheilussa kiehtoo nimenomaan yleisö. Intohimoiset kannattajat täyttävät suuria stadioneja ja laulavat antaumuksella oman joukkueensa puolesta. Toisaalta ilmapiiri on kuulemani mukaan hyvin perheystävällinen ja huomattavasti turvallisempi kuin Latinalaisessa Amerikassa tai Euroopassa.

Olen seurannut japanilaista jalkapalloa niin vähän, ettei pelaavilla joukkueilla olisi oikeastaan mitään väliä. Voisi kuitenkin olla mielenkiintoista päästä Jokohaman Nissan Stadiumille, joka muistetaan vuoden 2002 MM-kisojen loppuottelun näyttämönä. Japanin liiga on houkutellut muutamia uransa ehtoopuolella olevia kansainvälisiä tähtiä ja tällä hetkellä sarjan tunnetuin pelaaja on Barcelonassa maailmanmaineeseen noussut Andrés Iniesta. Japanissa on myös melko paljon brasilialaisia pelaajia.


Lue kokemukseni parhaista tähän mennessä kokemistani peleistä viime vuonna julkaisemastani jutusta Parhaat jalkapallomuistot maailmalta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Noista kymmenestä kelpaisi itselleni myös ihan kaikki. Olen onnistunut olemaan Buenos Airesissa Superclásicon aikaan, mutta valitettavasti lippuja en onnistunut saamaan. Mukavasti pääsi kuitenkin aistimaan tunnelmaa siitä huolimatta.

    • Mika / Lähtöportti

      23.6.2021 at 18:51

      Uskon, että Buenos Airesissa on helppo huomata isot pelit, vaikkei stadionille päätyisikään 😀 Argentiina on varmasti yksi maailman jalkapallohulluimmista maista, joten Superclásicon kaltaisten otteluiden lippuja tuskin kovin helpolla saa. Toivottavasti pääset tulevilla reissuilla hienoihin peleihin 🙂

  2. Kohteena maailma / Rami

    20.6.2021 at 21:06

    Kaikkihan näistä kävisi erinomaisesti, Milanoon voitaisiin mennä hyvinkin samaan matsiin 🖤💙

    Itselle ehkä seuraava kosketus on Lontoo ja siellä sympatiat on Fulhamin vanhalla stadionilla, joista toinen puolisko tosin uudistuu moderniksi. Kävelymatkan päässä lontoon ainoa Michelin-tähden saanut pub (The Harwood Arms) ja siinähän sitä oli yhdelle päivälle ohjelmaa riittävästi viimeksi yhdelle päivälle.

    Itseä kiehtoisi omalla tavallaan Ranska, koska siellä en ole pääsarjapelejä nähnyt. Tietysti Euroopasta fiilispohjalla Turkki ja Kreikka, joissa tunteet tuskin pysyvät katsomossakaan viileinä 😀

    • Mika / Lähtöportti

      23.6.2021 at 20:04

      Kyllä vaan, Milanossa voitaisiin ilman muuta mennä samaan peliin! 🖤💙

      Lontoossa on mainio futistarjonta ja Fulhamin kaltaisten seurojen peleistä löytyy varmasti mukavaa tunnelmaa. Muistankin tuon teidän edellisen reissun, Michelin-pub ja futismatsi kuulostaa loistavalta päiväohjelmalta 🙂

      Mäkään en ole nähnyt Ranskassa pääsarjapeliä, mutta kakkossarjan pelin Nizzassa joskus kauan sitten. Tunnelman puolesta Ranskassa kiehtoisi erityisesti Marseillen Stade Vélodrome.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jalkapallo

Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Pääsin maaliskuun lopulla taas kerran pitkäksi viikonlopuksi Milanoon ja seuraamaan suosikkijoukkueeni Interin peliä San Siron stadionille. Vastassa oli tällä kerralla Friulin ylpeys Udinese, ja ottelun lopputulosta sai jännittää aivan viime hetkille saakka.

Keväisistä Milanon-viikonlopuista on tullut minulle ja vaimolleni mukava perinne, ja tämä oli jo neljäs vuosi peräkkäin kun pääsin seuraamaan sinimustan suosikkijoukkueeni kotiottelua. Tämä on tuntunut oikein mukavalta, sillä kävin aiemmin Milanossa huomattavasti harvemmin, vaikka Inter on kuulunut elämääni jo useamman vuosikymmenen ajan. Matkan ajankohtaa valitessa ei ollut muiden kiireiden vuoksi juurikaan vaihtoehtoja, joten otteluksi valikoitui Interin kohtaaminen Udinesen kanssa.


inter_udinese_06

Ottelun ennakkotunnelmat

Saavun San Sirolle noin tuntia ennen kamppailun alkua. Milanossa ei ole tapana pukeutua jalkapalloseurojen väreihin muuten kuin otteluiden yhteydessä, joten sinimustaa kansaa alkaa erottua vasta täpötäydessä violetin metrolinjan vaunussa. Itse valitsin tällä kerralla ylleni Milanosta yli 30 vuotta sitten hankkimani nyt jo retrohenkisen paidan, jossa sponsorina komeilee elintarvikeyhtiö Fiorucci. Sää on mukavan lämmin ja keväinen, joten aurinkoisena iltapäivänä tarkenee hyvin lyhythihaisessakin.

inter_udinese_08

Päivän vastustaja Udinese on pärjännyt verrattain pienillä resursseilla Serie A:ssa kunnioitettavan hyvin vuodesta toiseen. Jo vuonna 1896 perustettu seura ei ole koskaan voittanut merkittäviä pokaaleja, mutta se on sijoittunut Italian pääsarjassa kolmen parhaan joukkoon kolmesti, viimeksi keväällä 2012. Mestarien liigan karsintoihin Pikku seeprat ovat osallistuneet kolmesti ja selvinneet kertaalleen lohkovaiheeseen. Käynnissä on nyt Udinesen 30. peräkkäinen kausi Serie A:ssa, eikä putoamisesta ole pelkoa tänäkään keväänä. Olen käynyt kerran itsekin Italian koilliskulmassa Udinessa seuraamassa valkomustan joukkueen peliä. Silloin vastassa oli Napoli ja kotijoukkue kukisti maineikkaat vieraansa 1–0.

inter_udinese_11


Hallitseva Italian mestari Inter lähtee iltapäivän otteluun selvänä ennakkosuosikkina, sillä se johtaa sarjaa niukalla erolla ennen pahinta haastajaansa Napolia. Udinese puolestaan majailee turvallisesti sarjataulukon keskivaiheilla ilman realistisia mahdollisuuksia eurokentille pääsystä. Ottelun voittaminen on siis Interille käytännössä välttämätöntä, kun taas Udinese pääsee kentälle melko paineettomassa asemassa. Itse odotan pelistä henkilökohtaista revanssia, sillä edellinen paikan päällä näkemäni näiden joukkueiden kohtaaminen päättyi Udinesen murskavoittoon 5–2. Silloin Milanossa elettiin kevättä 2013, jolloin yksi Interin historian heikoimmista kausista oli päättymässä.

inter_udinese_12


Ehdin tuttuun tapaan seuraamaan joukkueiden valmistautumista peliin. Kuntovalmentaja Fabio Ripert ohjaa avauskokoonpanon lämmittelyä, jota apuvalmentaja Massimiliano Farris seuraa tarkasti vieressä. Muutama tärkeä pelaaja on nyt joukosta poissa, sillä kapteeni Lautaro Martínez ja vahvaa kautta pelaava Denzel Dumfries parantelevat vammojaan, Alessandro Bastoni on pelikiellossa ja Nicolò Barella on saanut otteluruuhkan keskellä lepovuoron. On hauska seurata pelaajien paristakymmenestä metristä lähteviä laukauksia. Federico Dimarco tuntuu olevan hyvässä vireessä, sillä milanolaisen vasuri lähettää parikin palloa napakasti yläkulmaan. Myös Hakan Çalhanoğlun kuuluisa potkutekniikka erottuu. Kärkimies Marcus Thuram hakee puolestaan sijoituksia alakulmiin.


inter_udinese_10

Ensimmäinen puoliaika

Inter aloittaa pelin vahvasti. Çalhanoğlun laukaus hipoo sivuverkkoa jo toisella minuutilla, minkä jälkeen hyökkäykset jatkavat vyörymistään kohti Udinesen maalia. Energinen Davide Frattesi saa tilaisuutensa, mutta osuu lähietäisyydeltä vain tolppaan. Ottelu ehtii vanheta reilut kymmenen minuuttia, kunnes sinimustat pääsevät juhlimaan. Dimarcon syöttö tavoittaa rangaistusalueen sisältä Marko Arnautovićin, ja itävaltalainen toimittaa pallon maaliin. Konkarihyökkääjää on kritisoitu paljon, mutta hän tuntuu viimein päässeen kelpo vireeseen. En tiedä mitä Arnautović on ennen tätä peliä syönyt, mutta hän tuntuu olevan mukana jokaisessa hyökkäyksessä ja hakee avaavia syöttöjä milloin kantapäällään ja milloin jollakin yksinkertaisemmalla tavalla.

inter_udinese_14


Interin ultrakannattajien kansoittama päätykatsomo Curva Nord on ottelun ensimmäiset parikymmentä minuuttia hiljaa protestina jatkuvasti nousevia lippujen hintoja vastaan. Olen itsekin huomannut hintojen muutoksen, mutta koska käyn täällä harvoin, valitsen silti mielelläni hyvän paikan euroja laskematta. Pääsylipun hinta on vain pieni osa ulkomailta saapuvan matkailijan kokonaiskustannuksista, mutta tilanne on tietenkin täysin erilainen paikalliselle, joka käy peleissä säännöllisesti. Tarkoitushan toki olisi, että katsomo täyttyisi jo tunnelman vuoksi innokkaimmista faneista, eikä satunnaisista turisteista tai välinpitämättömistä bisnesmiehistä. Liput kannattaa hankkia suoraan Interin nettisivuilta.

inter_udinese_02

 
Hyvältä paikalta näkee pelin erinomaisesti, mutta tunnelman kannalta olisi parempi sijoittua lähemmäs Curva Nordia. Ultrat pitävät huolen hyvästä tunnelmasta ja vaikka ääni kantaa hienosti koko stadionille, yhtyy muu kansa lauluihin varsin laiskasti. Huomaankin olevani yksi harvoista, joka haluaisi tässä katsomonosassa hoilata sinimustien tukena. On pöyristyttävää, etteivät kaikki vaivaudu nousemaan edes ylös, vaikka laulun mukaan pitäisi hyppiä ettei leimaudu Milanin kannattajaksi. Varsinaiseen Curva Nordiin eli San Siron toisen kerroksen vihreään osaan en kuitenkaan halua lippuani ostaa, sillä esimerkiksi viime vuonna täällä ollessani koko katsomonosa pidettiin tyhjänä ensimmäiset puoli tuntia silloisten protestien vuoksi. Omassa katsomossani on kyllä hyvät palvelut, sillä esimerkiksi olutta tullaan myymään halukkaille. Ostajia on silti yllättävän vähän, ja jätän juomat itsekin väliin koska humallun aivan riittävästi pelkästä jalkapallosta.

inter_udinese_13

  
Toinen maali syntyy vajaan puolen tunnin kohdalla. Inter etenee muutamalla syötöllä vasenta laitaa pitkin läpi kentän ja erinomaisesti pelaava Dimarco tarjoaa kuin avausmaalin kopiona avopaikan Davide Frattesille. Italialainen osuu tällä kerralla varmasti ja Inter johtaa jo kahdella maalilla. Kotijoukkueen ensimmäinen puoliaika on kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Muistelen edelliskaudella täällä näkemääni ottelua, jossa Inter johti Genoaa vastaan tauolla niin ikään 2–0. Silloinkin maalinteosta vastasivat paljon vaihtopenkkiä kuluttaneet miehet, keskikenttäpelaajista Kristjan Asllani ja konkarihyökkääjistä Alexis Sánchez. Viimeksi mainittu edustaa nykyään Udinesea, mutta on nyt lihasvamman vuoksi sivussa kokoonpanosta.


Federico Dimarco on Interin oma kasvatti. Kuva: Fabrizio Andrea Bertani / Shutterstock.com

Toinen puoliaika

Peli jatkuu tauon jälkeen tasaisempana, mutta Inter saa luotua yhä maalintekotilanteita. Ottelun paras pelaaja Federico Dimarco on ollut vahva niin puolustustyössä kuin hyökkäyspäässäkin, ja pääsee kokeilemaan vasurillaan. Kova laukaus painuu kuitenkin niukasti yli maalin.

Oumar Solet ampuu näyttävän maalin. Kuva: Fabrizio Andrea Bertani / Shutterstock.com

Samoin kuin viime kauden Genoa-pelissä, myös nyt toisesta puoliajasta tulee todella vaikea, kun vierasjoukkueen puolustaja nousee maalintekoon. Ranskalainen Oumar Solet saa pallon haltuunsa keskiympyrässä, etenee päättäväisesti ja upottaa pallon tarkalla kaukolaukauksella verkkoon. Maali on vasta tammikuussa Italiaan saapuneelle Solet’lle Serie A -uran ensimmäinen, mutta puolustaja on herättänyt otteillaan jo useamman ison seuran kiinnostuksen. Komea maali tuo karvaasti mieleeni muutamaa päivää aiemmin pelatun Liettua–Suomi-ottelun, jota olin seuraamassa paikan päällä Kaunasissa. Onneksi toisin kuin Suomi Gvidas Gineitisin vastaavanlaisen kaukolaukauksen jälkeen, on Inter nyt yhä yhden maalin johdossa. Pelikellossa on jäljellä samat parikymmentä minuuttia kuin Kaunasissakin.

inter_udinese_09


Udinesen maali muuttaa Interin hallussa olleen pelin kuin taikaiskusta tuskalliseksi selviytymistaisteluksi. Kuluu vain hetki, kun vieraiden kookas kärkimies Lorenzo Lucca hakee jo puskullaan tasoitusta. Interin maalivahti Yann Sommer venyy kuitenkin näyttävään torjuntaan. Katsomossa voi aistia jännitystä ja miltei jo orastavaa epätoivoakin, sillä käsillä on yllättäen trilleri. Luotettavan Sommerin paraatipelastusta vaaditaan vielä kertaalleen lisäajalla, kun Solet pääsee yrittämään maalintekoa lähietäisyydeltä. Sveitsiläismaalivahti kestää ja Inter saa kuin saakin kaipaamansa pisteet.

Mestarivalmentaja Simone Inzaghi hermostui. Kuva: Fabrizio Andrea Bertani / Shutterstock.com

Lisäajalla riittää niin jännittäviä hetkiä, että Interin päävalmentaja Simone Inzaghi menettää hermonsa ja astuu tyylikkäillä lakerikengillään kentän puolelle sättimään erotuomari Daniele Chiffiä. Edes punaisen kortin heilahtaminen ei hiljennä sormeaan heristävää Inzaghia, joka saadaan hetkeä myöhemmin talutettua syrjemmälle. Tällaiset raivokohtaukset eivät ole kovin kypsää käytöstä, mutta Inzaghi on tehnyt muuten erinomaista työtä. Pari vuotta sitten odottelin jo valmentajan potkuja, mutta mieleni muuttui jo samana keväänä Interin edetessä kohti Mestarien liigan finaalia. Fantastinen viime kausi teki Inzaghista entistä suuremman sankarin, josta interistien on vaikea olla pitämättä. Piacenzan paholaisen kehittämä pelitapa on kerännyt kehuja monilta asiantuntijoilta. Inzaghin Inter yllättää mielellään vastustajansa pelaajien keskinäisillä paikanvaihdoilla ja esimerkiksi topparit nousevat toisinaan rohkeasti hyökkäyksiin.


inter_udinese_04

Mietteitä pelin jälkeen

Inzaghi ansaitsee kehunsa, mutta joukkueen peliesityksistä löytyy myös huolenaiheita. Valmentaja on toki oikeassa siinä, että Udinese-pelin ensimmäiset 70 minuuttia sujuivat erinomaisesti. On silti hälyttävää, että taas kerran selvä peli karkasi käsistä Inzaghin omiakin hermoja raastavaksi jännitysnäytelmäksi. Interin yhdellä tai välillä kahdellakin maalilla johtama ottelu on kääntynyt kuluvalla sarjakaudella jo viidesti tasapeliksi, ja varsinkin viimeisen vartin aikana päästettyjä maaleja on aivan liikaa. Erityisesti Napolin loppuhetkien tasoitus kärkikaksikon keskinäisessä kamppailussa maaliskuun alussa voi osoittautua mestaruuskamppailussa ratkaisevaksi, olkoonkin että se oli tuon pelin tapahtumiin nähden täysin ansaittu. Interin suurimpana ongelmana on ollut kykenemättömyys tappaa otteluita johtoasemassa samaan tapaan kuin edellisellä kaudella.

inter_udinese_05


Italiassa on spekuloitu sitä, kuinka paljon Interin toisen puoliajan ongelmissa on kysymys pelaajien henkisestä kantista ja keskittymisvaikeuksista, vai vaikuttavatko valmentajan tekemät vaihdot ratkaisevasti ottelun hallinnan menettämiseen . Vaihdoille on toki syynsä, sillä Interin raskas ottelutahti tekee pelaajien kierrättämisestä välttämätöntä. Joukkue kamppailee Italian mestaruuden lisäksi menestyksestä myös Mestarien liigassa, jonka puolivälierissä se kohtaa Bayern Münchenin. Italian cupin välierissä vastassa on rakas paikallisvastustaja Milan. Tarjolla on siis kolme pokaalia, mutta toisaalta kaudesta voi jäädä myös pelkkä luu käteen.

inter_udinese_01


Interin ottelumäärä antaa jonkinlaisen lepoedun mestaruudesta tiukasti kamppailevalle Napolille, joka ei osallistunut tällä kaudella lainkaan europeleihin ja putosi Italian cupistakin jo varhaisessa vaiheessa. Napolin valmentaja Antonio Conte suhtautuu intohimoisesti voittamiseen ja tietää miten tavoitteet saavutetaan. Toisaalta Napolikin on vaikuttanut välillä yllättävän väsyneeltä ja pelin taso on vaihdellut paljon. Voi olla, että vaativan Conten alaisuudessa yhdenkin ottelun viikkotahti saattaa tuntua joistakin pelaajista raskaalta.

inter_udinese_03


Vaikka Napolin loppuohjelma näyttää Interiä helpommalta, eivät Interin kannattajat voi odottaa tässä tilanteessa omiltaan muuta kuin mestaruutta. Kävi lopulta miten tahansa, on käynnissä joka tapauksessa upea kevät italialaisen jalkapallon ystäville. Mestaruustaistelun lisäksi eurocup-paikoista käydään kiivasta kamppailua monen joukkueen voimin ja sarjataulukon häntäpäässä taistellaan kynsin hampain putoamista vastaan. Suomalaismaustetta Italian jalkapallokevääseen tuo Joel Pohjanpalon hieno vire Palermossa Serie B:ssä. Maltan tuskin odottaa, että pääsisin taas ensi kaudella katsomaan peliä jollekin saapasmaan stadionille!

Blogin muut urheiluaiheiset jutut löytyvät täältä.

Jatka lukemista

Jalkapallo

Brittifutiksen juurilla Wolverhamptonissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävin viime viikonloppuna kaverini Teron kanssa jalkapallomatkalla Englannissa. Näimme kaksi peliä, joista ensimmäinen oli FA Cupin puolivälierä Wolverhampton–Coventry. Tutustuimme samalla perinteikkään Wolvesin kiehtovaan historiaan.

Kirjoittelin pari kuukautta sitten Lontoossa näkemästäni Tottenhamin ottelusta, jonka jälkeen jäin kaipaamaan hieman perinteisempää brittifutistunnelmaa. Tottenham on englantilaisjoukkueiden joukosta oma suosikkini ja se pelaa upealla huippumodernilla stadionilla, mutta mieleni teki tutkimusmatkalle perinteisempään brittifutiksen maailmaan, historiallisiin katsomoihin jonnekin pääkaupungin ulkopuolelle. En olisi osannut kuvitellakaan, että tuo reissu toteutuisi näin nopeasti.

wolves_32

 
Meillä oli muutaman kaverin kanssa tarkoitus lähteä ensi kesän EM-kisoihin Saksaan, mutta kun lippujen hankkiminen ei tuntunut onnistuvan, päätimme vaihtaa suunnitelmaa ja suunnata korvaavalle jalkapallomatkalle. Joukko supistui suunnitelmien vaihtuessa, joten lähdimme reissuun kaverini Teron kanssa kahdestaan. Tero seuraa aktiivisesti Valioliigaa, joten reissun kohteeksi valikoitui nopeasti Englanti. Lähdemme katsomaan kahta ottelua, joista ensimmäinen pelataan Englannin keskiosissa Wolverhamptonissa. Wolverhampton Wanderers eli tuttavallisemmin Wolves on Teron suosikkijoukkue ja itse en voisi kuvitella parempaa kohdetta kaipaamani jalkapallonostalgian etsimiseen.

wolves_01


Valmistaudun matkaan lukemalla Saku-Pekka Sundelinin kirjoittaman erinomaisen Brittifutis-kirjan sekä katsomalla YouTubesta koosteen vuoden 1973 FA Cupin puolivälierästä, jossa Wolverhampton isännöi Coventrya täsmälleen samalla tavalla kuin omaan ohjelmaamme kuuluvassa pelissä. Vaikka olenkin aina seurannut tiiviisti jalkapalloa, ei brittifutis ole itselleni yhtä tuttua kuin italialainen, suomalainen tai espanjalainenkaan jalkapallo. Arvostan silti suuresti englantilaisen jalkapallokulttuurin rikkautta ja perinteitä sekä sitä, kuinka ylpeitä britit ovat omasta seurastaan, oli se sitten kuinka suuri tai pieni tahansa. Vaikka olenkin viime vuosina katsonut Valioliigaa televisiosta vain muutaman pelin kaudessa, tunnen suurta nostalgiaa muistellessani, kuinka Aulis Virtanen 80-luvulla selosti Englannissa pelattuja otteluita ja kertoi kuinka ryhmittymät erottuvat mustavalkovastaanottimissa toisistaan.

wolves_34


Wolvesin tavallisiin sarjapeleihin saa yleensä lippuja seuran omien nettisivujen kautta. Joitakin pelejä ajatellen saattaa olla hyödyllistä hankkia etuosto-oikeus liittymällä seuran jäseneksi 40 punnan vuosihintaan. Nyt edessä on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavallinen peli, sillä kyseessä on Englannin FA Cupin puolivälierä samalta seudulta tulevaa Coventrya vastaan. Molemmilla seuroilla on nyt mahdollisuus saavuttaa jotain itselleen poikkeuksellisen suurta, sillä voittajan matka jatkuu Lontoon Wembleyllä pelattavaan välierään. Lippujen kysyntä on niin kovaa, että joudumme varmistamaan sisäänpääsymme Wolvesin hospitalityn eli eräänlaisen vip-paketin avulla. 169 punnan kappalehinta on kova, mutta siedettävä. Tämä peli on päästävä kokemaan!

wolves_14


Vietämme ottelua edeltävän yön Englannin toiseksi suurimmassa kaupungissa Birminghamissa, josta on vain reilun vartin junamatka Wolverhamptoniin. Molineux Stadium sijaitsee kilometrin päässä rautatieasemalta, joten kävelymatka pelipaikalle on miellyttävän lyhyt. Olemme liikkeellä aamuvarhaisella, sillä peli alkaa jo viittätoista yli kahdeltatoista. Sitä ennen täytyy ehtiä Wolvesin kauppaan ja varttia vaille kymmeneltä alkavaan hospitality-ohjelmaan. Wolverhamptonin keskustassa on hiljaista, mutta näemme erään pubin ovella ystävällisen mutta ehdottoman kyltin, jonka mukaan ainoastaan kotijoukkueen kannattajat ovat tervetulleita. Ikkunan läpi katsottuna näyttää siltä, että olut virtaa mukavasti vaikka kello lyö vasta yhdeksää aamulla.

wolves_05


Stadionin kulmilla valmistaudutaan jo ottelutapahtumaan, sillä rasvaiset herkut tirisevät grilleissä ja keltamustia fanituotteita asetellaan myytäväksi. Näky on tutun oloinen, mutta en ole ennen kokenut vastaavaa aamuauringon vasta valaistessa seuralegendojen patsaita.

wolves_04


Käymme stadionin päädyssä sijaitsevassa kaupassa, josta hankin kokoelmaani uuden jalkapalloseuran kaulaliinan. Terolle kertyy ostettavaa kokonainen kassillinen. Olemme valinneet muutamasta vaihtoehdosta Wolverhamptonin museoon sijoittuvan hospitality-ohjelman, mikä osoittautuu erinomaiseksi ratkaisuksi. Museo on mielenkiintoinen, eikä siellä käynti onnistuisi nimenomaan ottelupäivänä muulla keinoin. Museo sijaitsee aivan kaupan vieressä ja pääsemme odottelemaan kierroksen alkua alakerran aulatilaan. Meillä ei ole aiempaa kokemusta tällaisista tilaisuuksista, joten odotamme mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.


wolves_19

Hospitality-ohjelma Wolverhampton Wanderersin museossa

Parinkymmenen hengen ryhmä ohjataan yläkertaan, jossa saamme aluksi varsinaiset otteluliput käteemme. Museon baarista saa noutaa haluamansa tervetulojuoman sekä tutustua hetken aikaa omatoimisesti näyttelyyn. Jalkapallomuseon sisältö on vaikuttava ja toteutus tyylikäs. Keltainen – tai old gold kuten täällä sanotaan – yhdistettynä mustaan on tehokas väriyhdistelmä.

wolves_13


Meidät kutsutaan pian pieneen auditorioon, sillä ohjelmassa on seuralegendan haastattelu. Wolvesin historioitsijan Peter Crumpin seurassa on Andy Thompson, joka edusti Wanderersia suurimman osan pitkästä urastaan. Pienikokoinen Thommo oli nopea ja monipuolinen pelaaja, joka viihtyi useimmiten laitapuolustajan tontilla. Hän siirtyi marraskuussa 1986 Wolverhamptoniin 19-vuotiaana lupauksena naapuriseura West Bromwichista yhdessä toisen tulevan legendan Steve Bullin kanssa.

wolves_07


Wolves oli tuolloin historiansa syvimmässä aallonpohjassa, mutta kaksikko auttoi joukkueen ponnistamaan neljännestä divisioonasta ylöspäin. Wolves ei noussut vielä Thompsonin aikana aivan Valioliigaan, mutta kakkostasolla pelattuja kausia kertyi runsaasti. Thommo pelasi Wanderersissa kaikkiaan 451 ottelua ja teki niissä puolustavalle pelaajalle komeat 45 maalia. Maalimäärää selittää hänen maineensa erinomaisena rangaistuspotkujen laukojana.

wolves_06


Thompson on sujuva puhuja, joka vastaa kysymyksiin kertomalla pitkiäkin tarinoita. Oletan että hän on tällaisissa tilaisuuksissa jonkinlainen vakiovieras, eikä ole ihme että rennosti esiintyvä mies on saanut työtä myös Wolvesin otteluiden kommentaattorina. Thompson muistelee pelivuosiaan ja vastaa lopuksi yleisön esittämiin kysymyksiin. Innokkaita kysyjiä löytyy niin paljon, ettei meidän tarvitse avata suutamme lainkaan. Käyn vielä lopuksi pyytämässä otteluohjelman kanteen Andy Thompsonin nimikirjoituksen ja yhteiskuvakin totta kai onnistuu muitta mutkitta. On mukavaa päästä tapaamaan paikallinen legenda.

wolves_33


Siirrymme auditoriosta buffetruokailuun. Tarjolla olevat eväät yllättävät, sillä olin ehkä ajatellut tällaiseen tilaisuuteen jotain raikkaampaa kuin vaikkapa uppopaistettuja kananpaloja tai makkaralla ja pekonilla ryyditettyjä hampurilaisia. Kenties ruokalista on sovitettu paikalliseen makuun sopivaksi, sillä murkina näyttää tekevän hyvin kauppansa. En itsekään valita, vaan syön vatsani täyteen. Parasta on jälkiruokapöydän suussa sulava marjapiirakka. Komeaa seuran historioitsijan titteliä kantava Peter käy ruokailun lomassa kyselemässä kaikkien kuulumisia. Hän ilahtuu suomalaisista vieraista ja muistelee kuinka Mixu Paatelainen edusti Wolverhamptonia yhden kauden ajan hieman ennen vuosituhannen vaihdetta.

wolves_21


Ehdimme hädin tuskin syödä, kun on jo aika lähteä Peterin opastamalle museokierrokselle. Mies tuntee seuran historian paremmin kuin omat taskunsa ja luettelee sujuvasti yksityiskohdan toisensa jälkeen. Wolvesin kultakausi osui 1950-luvulle, jolloin seura voitti toistaiseksi ainoat kolme Englannin mestaruuttaan. Viimeinen neljästä FA Cupin voitosta on keväältä 1960 ja vuonna 1972 Wolves ylsi UEFA-cupin finaaliin, jonka hävisi niukasti Tottenhamille. Palkintokaapista löytyy muutamien pienempien kilpailujen voittopokaaleja.

wolves_22


Wolverhamptonin ensimmäinen jalkapalloseura perustettiin vuonna 1877 St. Luken koulun joukkueeksi. Myös paikallisessa krikettikerhossa Blakenhall Wanderersissa kiinnostuttiin uudesta urheilulajista ja Wolverhampton Wanderers syntyi seurojen yhdistyessä kahta vuotta myöhemmin. Wolves on yksi Englannin jalkapalloliigan kahdestatoista perustajajäsenestä, jotka osallistuivat ensimmäiseen syyskuussa 1888 alkaneeseen sarjaan. Silloin mukana olleista seuroista Wolvesin lisäksi myös Aston Villa, Burnley ja Everton pelaavat parhaillaan kuluvalla kaudella Valioliigassa.

wolves_12


Lähes jokaiselta jalkapalloseuralta löytyy oma verivihollinen, ja Wolverhamptonin tapauksessa se on niin ikään jalkapalloliigan perustajiin kuulunut West Bromwich Albion. Joukkueiden stadionit sijaitsevat vajaan kymmenen mailin päässä toisistaan, joten taustalla on kova paikallinen kilpailuasetelma. Molemmat seurat perustettiin lähes samaan aikaan ja niillä on ollut aikaa vihata toisiaan vuoden 1883 ensikohtaamisesta lähtien. Keskinäiset ottelut tunnetaan nimellä Black Country derby, sillä hiilikaivosten ja saastuttavien tehtaiden sävyttämä alue tunnetaan lempinimellä Musta maa. Nykyään on siirretty vähemmän maata mustaavaan modernimpaan teollisuuteen.

wolves_23


Black Country derby on poikkeuksellisen kiihkeä siksikin, että lähes kaikki kannattajat ovat paikallisia, toisin kuin suurseurojen yhteenotoissa, jotka houkuttelevat katsomoon paljon enemmän tunnelmaa laimentavia ulkomaalaisia. Joukkueiden keskinäiset kamppailut ovat viime aikoina olleet harvinaisia, koska seurat pelaavat eri sarjatasoilla. Poikkeuksena oli viime tammikuun cupkohtaaminen, jossa tapahtuneet katsojien yhteenotot ylittivät uutiskynnyksen Suomessakin. Joukkueet ovat nokitelleet toisiaan myös humoristisemmassa hengessä. Wolverhamptonin kannattajat ovat esimerkiksi ivailleet West Bromwichin paitojen näyttävän Tesco-supermarkettien muovikasseilta. Niinpä erään West Bromwichin voittaman ottelun jälkeen vieraskannattajat peittivät Wolverhamptonin stadionin istuimet – arvaatte kyllä – Tescon muovikasseilla.

wolves_08


Myös tämänpäiväinen vastustaja Coventry kuuluu paikallisvastustajiin, sillä se saapuu Wolverhamptoniin vain noin viidenkymmenen kilometrin päästä. Vihanpito ei silti ole yhtä vakavaa kuin West Bromwichin suuntaan. Lähiseudulla riittää kilpailua, sillä alueen joukkueisiin kuuluvat esimerkiksi Aston Villa, Birmingham City ja Stoke City. 

wolves_11


Wolvesilla on mielenkiintoinen rooli eurooppalaisen jalkapallon kehityksessä. Molineux oli 1950-luvulla yksi ensimmäisistä stadioneista, joille asennettiin valaistus. Tätä hyödynnettiin pelaamalla iltavalaistuksessa ystävyysotteluita ulkomaalaisia huippujoukkueita vastaan. Pelit saivat televisioinnin ansioista suuren huomion. Unkaria pidettiin tuohon aikaan maailman parhaana maajoukkueena ja esimerkiksi Englanti kärsi sille Wembleyllä murskaavan tappion. Pian tämän jälkeen Wolves kutsui Unkarin vahvimman seurajoukkueen Honvedin vieraakseen Molineuxille. Wolves kukisti Ferenc Puskásin tähdittämän Honvedin 3–2, minkä seurauksena brittilehdistö julisti Wolverhamptonin ”maailmanmestariksi”. Tästä heräsi ajatus oikean kansainvälisen seurajoukkuekilpailun järjestämisestä. Jo seuraavana syksynä alkoikin Euroopan Cup, joka tunnetaan nykyisin Mestarien liigana.

wolves_15


Museosta löytyy myös jotain suomalaista, nimittäin Jarno Saarisen keksimä Subsoccer-peli, Wolverhamptonin väreissä tietenkin. Peter kertoo, että pöydän alla pelattava istumajalkapallopeli saapui vasta paria kuukautta aiemmin ja se on ollut suosittu uutuus.

wolves_09


Museovierailu on todella vaikuttava kokemus, sillä täällä voi hyvin konkreettisesti aistia kuinka joukkue on koko Wolverhamptonin kaupungin suuri ylpeydenaihe. Wolvesilla on upeat perinteet ja niitä myös vaalitaan huolellisesti. Näyttely ei häviä lainkaan paria viikkoa aiemmin Milanossa näkemälleni Interin ja Milanin museolle, vaikkei Wolverhamptonin menestys olekaan ollut italialaisjättiläisten luokkaa.


wolves_24

FA Cupin puolivälierä Wolverhampton–Coventry

Siirrymme kohti katsomoa parikymmentä minuuttia ennen ottelun alkua. Auringonpaiste on vaihtunut tällä välin peribrittiläiseen tihkusateeseen ja aamun seesteisyys stadionin ympärillä vellovaan ihmismassaan. Molineux Stadium huokuu perinteitä. Wolves on pelannut täällä jo vuodesta 1889 lähtien, joskin katsomoita on purettu ja rakennettu vuosikymmenten saatossa uudelleen. Kentän sivustoilla kohoavat erilliset katsomot sijaitsevat lähellä kenttää ja ne on nimetty neljän seuralegendan, Billy Wrightin, Stan Cullisin, Steve Bullin ja Sir Jack Haywardin mukaan.

wolves_29


Kodikas Molineux on juuri sellainen, miltä vanhan brittiläisen jalkapallopyhätön pitääkin näyttää. Seinät ovat tukevaa tiiltä ja katsomoiden päälle levittäytyvät sateelta suojaavat katokset. Iltapäivän ottelu 31750 katsojaa vetävällä stadionilla on loppuunmyyty, joten kiihkeä tunnelma on taattu. Ihmettelemme sitä, kuinka paljon tilasta on varattu vierasjoukkue Coventryn kannattajille. Vaaleansiniset ovat valloittaneet päätykatsomon kulman lisäksi koko pitkän sivun alakatsomon. Coventrya ei ole näkynyt Valioliigassa yli kahteenkymmeneen vuoteen, mutta kakkostasolla Championshipissa pelaava seura tavoittelee paluuta kirkkaimpiin valoihin. Coventryn historian suurin saavutus on FA Cupin voitto keväällä 1987.

wolves_16


Maailman vanhin jalkapalloturnaus FA Cup on siis edennyt tällä kaudella puolivälierävaiheeseen, eli mukana on vielä kahdeksan joukkuetta. Cup tarjoaa erityisesti pienille ja keskisuurille seuroille mahdollisuuden saavuttaa jotain suurta, sillä yllätysmahdollisuudet ovat pudotuskilpailussa paljon suuremmat kuin pitkällä sarjakaudella. Cupin romanttiseen viehätykseen kuuluvat eri sarjatasoilla pelaavien joukkueiden kohtaamiset. Pienetkin seurat kukistavat joskus cup-otteluissa todellisia jättiläisiä. Tämänkertaisen kilpailun suurin tuhkimotarina oli kuudennen sarjatason Maidstone Unitedin selviytyminen viidennelle kierrokselle, mutta siellä Coventry osoittautui liian kovaksi.

wolves_30


Tunnelma kohoaa ennen ottelun alkua, kun musiikki pauhaa, liput liehuvat ja liekkitehosteet välähtelevät pääkatsomon edustalla. Pelaajien astellessa kentälle yleisö nostaa ilmaan mustia ja keltaisia muovikasseja, jotka värittävät katsomon raidalliseksi. Päätykatsomoon muodostuu myös tavoitteena oleva cup-pokaali.

wolves_02


Ensimmäinen puoliaika etenee melko avoimena ja molemmat joukkueet pääsevät yrittämään muutaman kerran maalintekoa. Altavastaaja Coventry hyökkää ennakkoluulottomasti ja luo ensimmäisen puoliajan parhaat tilanteet. Wolvesin portugalilainen maalivahti José Sá kuitenkin loistaa myös muuten kuin pinkkinä hehkuvan peliasunsa ansiosta ja pitää veräjänsä puhtaana. Toisessa päässä paras maalipaikka avautuu Wolvesin laitapuolustajalle Nélson Semedolle, mutta hänkään ei onnistu viimeistelyssään. Niinpä tauolle marssitaan vauhdikkaasta pelistä huolimatta maalittomassa tilanteessa.

wolves_31


Saimme museosta mukaamme juomalipukkeet tauolla käytettäviksi, mutta jono etenee tuskastuttavan hitaasti. Oluttuopilliselle ei tunnu jäävän aikaa, sillä alkoholin vieminen katsomoon on Englannissa ehdottomasti kielletty. Vaihdankin lipukkeen nopeasti juotavaksi rommikolaksi ja ehdimme kuin ehdimmekin katsomoon täsmällisesti toisen puoliajan alkaessa.

wolves_20


Edessä on näytelmä, josta ei kannata jättää hetkeäkään väliin. Coventry jatkaa vahvoja otteitaan ja saa vajaat kymmenen minuuttia tauon jälkeen vapaapotkun noin kolmestakymmenestä metristä. Pallo nostetaan rangaistusalueelle ja Liam Kitching jatkaa pelivälineen päällään takatolpalle. Hyökkääjä Ellis Simms ohjaa lähietäisyydeltä pallon verkkoon. Coventry juhlii. Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Rayan Aït-Nouri laukoo Wolvesin tasoitusmaalin. Kuva: Alamy Stock Photos / Nick Potts.

Kello käy ja Wolves tarvitsee useita José Sán paraatipelastuksia pysyäkseen yhä pelissä mukana. Vähitellen myös kotijoukkueen hyökkäyspeli alkaa näyttää aidosti vaaralliselta, sillä sekä João Gomes että Rayan Aït-Nouri osuvat maalipuihin. Viimein 83. minuutilla pallo pomppii hieman onnekkaastikin Wolvesin avainpelaajiin kuuluvalle Aït-Nourille ja algerialainen pääsee tälläämään pelin lähietäisyydeltä tasoihin. Yleisössä on aistittavissa helpotusta. Wolves ei ole enää putoamassa cupista, mutta luvassa olisi ehkä jatkoaika. Kukaan tuskin arvaa, mitä on vielä luvassa.

wolves_25


Pelikellossa on jäljellä enää pari minuuttia, kun Wolves lähtee nopeaan hyökkäykseen vasenta laitaa pitkin. Erinomaisesti esiintynyt Aït-Nouri kiihdyttää keskiviivan kohdalta pitkään kuljetukseen ja vapauttaa lopulta nuoren Hugo Buenon nokikkain Coventryn maalivahdin kanssa. Bueno ei epäröi, vaan viimeistelee hallitusti ammattilaisuransa ensimmäisen maalin. Molineux repeää valtavaan riemuun. Tärykalvoja repivä laulu kertoo tutulla sävelellä mitä on tapahtumassa. Que sera, sera, whatever will be, will be, we’re going to Wembley, que sera, sera…

Ellis Simms puskee pallon ohi José Sán. Kuva: Alamy Stock Photos / Actionplus.

Tuomari antaa peräti yhdeksän minuuttia lisäaikaa, mutta Wolverhamptonissa on jo karnevaalitunnelmaa. Kansa laulaa ja mekin suunnittelemme jo lähtevämme voitonjuhliin johonkin kotijoukkueen kannattajille varattuun pubiin. Coventry ei kuitenkaan luovuta. Meneillään on jo 97. minuutti, kun jenkkikärki Haji Wright keskittää, Bobby Thomas jatkaa päällään ja kuin avausmaalin toisintona takatolpalla kärkkyvä Ellis Simms puskee ottelun tasoihin. Peli on ollut niin upea näytelmä, että puolen tunnin jatkoaika maistuisi tähän päälle oikein hyvin.

wolves_27


Jalkapallojumalat eivät ole kuitenkaan kirjoittaneet tähän näytelmään jatkoaikaa. Kellossa on jo kymmenes lisäaikaminuutti, kun Coventry vyöryy vielä viimeiseen iskuunsa. O’Hare, Simms, Wright ja pam! Haji Wrightin tarkka oikean jalan laukaus painuu vastustamattomasti alanurkkaan. Kotiyleisö vaipuu epäuskoiseen hiljaisuuteen, mutta sinisissä katsomonosissa huudetaan täyttä kurkkua.

wolves_28


Laulajat vaihtuvat, mutta vanha sävel pysyy samana. We’re going to Wembley raikuu nyt vaaleansinisestä katsomosta. Wanderersin kannattajien sydämet vuotavat verta. Ottelu päättyy. Coventryn pelaajat rientävät kannattajiensa eteen samalla, kun keltapaitoja lyyhistyy nurmelle suremaan katkeraa tappiota.

wolves_18


Wolvesin tappio harmittaa, mutta toisaalta iltapäivä tarjosi kaikkea mahdollista mitä ikimuistoiselta cup-ottelulta voi kuvitella. Tässä pelissä oli suurta draamaa ja yllättäviä käänteitä enemmän kuin kukaan osasi odottaa. Wolvesin kannattajat häipyvät vähin äänin kohti kotia, joten voitonjuhlat jäävät kokematta.

wolves_17


Lähdemme maleksimaan harmaassa säässä Wolverhamptonin harmaaseen keskustaan. Kohtaamme pari hilpeää Coventryn kannattajaa, jotka kyselevät tietä johonkin tiettyyn pubiin. Ovat kuulemma ensimmäistä kertaa elämässään Wolverhamptonissa. Keskustelun aihe vaihtuu, kun selviää ettemme olekaan paikallisia. Täälläpäin käy kuulemma paljon pohjoismaisia jalkapallofaneja, mutta suomalaiset ovat norjalaisiin tai ruotsalaisiin verrattuna harvinaisia. Matkamme jatkuu pikaraitiovaunulla Birminghamiin ja sieltä vielä samana iltana Lontooseen. Seuraavana päivänä odottaa Valioliigan ottelu West Ham–Aston Villa.

wolves_10


Jos haluaa tutustua brittifutiksen perinteisiin, on Wolverhampton tähän tarkoitukseen mitä mainioin kohde. Wolvesilla on pitkä ja viime vuosikymmenten vaisusta menestyksestä huolimatta kunnioitettava historia. Tämänkokoinen seura on Valioliigan jättiläisiin verrattuna helpommin lähestyttävä, sillä vaikka pelaajalista on hyvinkin kansainvälinen, tuntuu Wolvesin ympärillä olevan paljon paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Vaikken nyt Wolvesin kannattajaksi ryhdykään, haluan ehdottomasti seurata tämän joukkueen edesottamuksia jossain määrin jatkossakin.

Wolves–Coventry-ottelun huippuhetket voi katsoa YouTubesta sekä FA Cupin että Wolvesin kanavilta.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja