Ota yhteyttä

Italia

Upea Villa Necchi Campiglio Milanossa

Julkaistu

–

Milanon keskustassa piilottelee arkkitehtoninen helmi, jonka sisällä toimivaan kotimuseoon voi tutustua joko opastetulla kierroksella tai omatoimisesti. Villa Necchi Campiglio puutarhoineen tuntuu todelliselta keitaalta kaupungin sydämessä.

Olipa kerran synkkä ja sumuinen milanolainen yö. Tyylikäs pariskunta on nauttinut juuri oopperanäytöksestä maailmankuulussa La Scalassa, mutta eksyy paluumatkallaan usvaisille kaduille. He löytävät sattumalta rehevän puutarhan, joka on kyltistä päätellen myytävänä. Rouva ihastuu paikkaan ja herra soittaa heti seuraavana aamuna kyltissä lukeneeseen numeroon. Kaupat syntyvät välittömästi. Raha ei ole ongelma, sillä rouva Gigina Necchi ja herra Angelo Campiglio ovat varakasta väkeä, teollisuustoiminnassa rikastunutta lombardialaista porvaristoa. Tontille nousevaan taloon muuttaa myös Giginan vanhempi sisar Nedda Necchi.

milano2025_necchi_17


Rakennusprojektissa ei kitsastella, sillä arkkitehti Piero Portaluppi saa vapaat kädet ja rajattoman budjetin. Rationalistista tyyliä suosiva Portaluppi on arvostettu arkkitehti, jonka kynästä syntyy yli sata rakennusta Milanoon. Hän suunnittelee koteja ja toimistoja kaupungin arvostetuimmille perheille sekä vastaa merkittävien rakennusten, kuten Pinacoteca di Breran taidemuseon ja Santa Maria delle Grazien kirkon restauroinnista. Eletään Italian historian synkkää vaihetta ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä. Monet toimeksiannot tulevat maata hallitsevalta fasistiselta puolueelta, jonka jäsen Portaluppi itsekin on. Aikalaiset ovat puolustelleet arkkitehtia sanomalla, ettei Portaluppi ollut sen enempää fasisti kuin muutkaan tuon ajan italialaiset. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

milano2025_necchi_16

 
Villa Necchi Campiglio valmistuu vuonna 1935, jolloin ylellisestä seurapiirielämästä nauttiva herrasväki pääsee muuttamaan Paviasta Milanon keskustaan. Tuntuu hämmästyttävältä, että vain reilun kilometrin päässä kaupungin keskipisteenä toimivasta tuomiokirkosta löytyy tällainen yksityinen keidas. Reilunkokoista puutarhaa värittävät keväiset kukat ja vierailijat istahtavat mielellään uima-altaan ympärille. Kyseessä on Milanon ensimmäinen lämmitetty yksityinen uima-allas.

milano2025_necchi_14


Tutustumme taloon englanniksi opastetulla kierroksella, jonka aikana kierrämme huoneita läpi kahdessa kerroksessa. Valokuvaaminen on sallittua, mutta noudatamme oppaan suositusta ja käymme ottamassa kuvat kaikessa rauhassa vasta opastuksen jälkeen. Taloon voi tutustua myös pelkästään omatoimisesti, ja mekin viivymme sisätiloissa jonkin aikaa kierroksen päätyttyä. Huoneissa päivystää avuliaita nuoria oppaita, jotka kertovat tiloista mielellään kaikille halukkaille italiaksi tai englanniksi.

milano2025_necchi_09


Rakennuksen alempi kerros käsittää yleisiä oleskelutiloja ja yläkerrassa odottavat asukkaiden makuuhuoneet. Arkkitehti Piero Portaluppin tyyli on yksinkertaisen pelkistettyä ja hyvin käytännöllistä. Tämä on havaittavissa esimerkiksi liukuovissa, jotka erottavat huoneet toisistaan. Portaluppi suunnitteli urallaan muun muassa laivoja, mikä lienee vaikuttanut esimerkiksi muutamien ikkunoiden pyöreään muotoon. Arkkitehti piti kovasti myös avaruudesta, minkä seurauksena näemme tähtikuvioita useammassa paikassa.

milano2025_necchi_05


Yksi rakennuksen mielenkiintoisimmista tiloista on valoisa veranta, jonka vihertävä värimaailma on sovitettu yhteen suurten ikkunoiden takana näkyvän puutarhan kanssa. Huomio kääntyy helposti kiinalaisiin maljakoihin, jotka muistuttavat talon väen kiinnostuksesta itämaiseen kulttuuriin. Verannan ja muiden sisätilojen välissä on jykevät liukuovet, jotka pidettiin turvallisuussyistä kiinni öiseen aikaan.

milano2025_necchi_13


Italian fasistinen hallitus takavarikoi Villa Necchi Campiglion toisen maailmansodan aikana virkamiestensä käyttöön, jolloin asukkaat joutuivat muuttamaan tilapäisesti maaseudulle. Talon sisustustyyli muuttui huomattavasti sodan jälkeen, kun isäntäväki palkkasi arkkitehti Tomaso Buzzin uudistustöihin. Portaluppin luoma alkuperäinen ilme tuntui Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion mielestä liian kylmältä – ja arvatenkin fasismista muistuttavalta – joten huoneisiin haluttiin antiikkiin viittaavaa koristeellisuutta. Tämä lienee tehnyt yleisilmeelle hyvää.

milano2025_necchi_07


Necchien varakkuus kumpusi sisarusten isän Ambrogio Necchin perustamista teollisuusyrityksistä. Ambrogio kuoli lastensa ollessa vielä teini-iässä, joten Gigina ja Nedda sekä heidän veljensä Vittorio perivät yritykset jo nuorina. Nykyään Necchin nimi tunnetaan erityisesti ompelukoneista, joista tuli lähes yhtä ikonisia italialaisia esineitä kuin vaikkapa Bialettin espressopannuista tai Piaggion Vespa-skoottereista. Vittorion vaimo kaipasi kerran uutta ompelukonetta, mutta tarjolla oli vain ulkomaisia malleja. Niinpä Vittorio sai idean ja perusti Italian ensimmäisen ompelukonetehtaan, jonka tuotteista tulikin todella suosittuja.

milano2025_necchi_10


Vittorio Necchi keskittyi työurallaan lähinnä ompelukoneisiin, kun taas Giginan ja Neddan – tai käytännössä Giginan miehen Angelo Campiglion – tehtävänä oli johtaa bisnesimperiumin alkuperäisiä yrityksiä, kuten valurautavalimoita ja emalointitehtaita. Angelon kuva tulee talossa vastaan useamman kerran, esimerkiksi Giginan kampauspöydällä.

milano2025_necchi_03

 
Villa Necchi Campiglion palvelusväkeen kuului kymmenkunta henkilöä, joiden täytyi olla valmiina palvelemaan asukkaita pikavauhtia. Jokaisessa huoneessa onkin soittokello palvelijoiden kutsumista varten. Työväelle leppoisinta aikaa taisivat olla aamut, sillä sanotaan etteivät Necchin sisarukset heränneet mielellään ennen puoltapäivää.

milano2025_necchi_06


Yläkerrassa on useampi tilava makuuhuone, joiden yhteydessä on omat kylpyhuoneet. Naimattomana elänyt Nedda oli uskonnollinen henkilö, ja hänen makuuhuoneessaan näkyykin kristillisiä esineitä. Naimattoman naisen oli tuon ajan patriarkaalisessa Italiassa jo käytännön syistä helpompaa asua vaikkapa näin sisarensa ja sisaren miehen kanssa kuin yksin.

milano2025_necchi_12


Giginan ja Angelon yksityiset tilat ovat käytännössä peilikuva Neddan vastaavista. Makuuhuoneiden väliin jäävällä käytävällä on pitkä kaappirivistö sisarusten vaatteiden säilyttämistä varten. Talon naiset omistivat valtavasti huippusuunnittelijoiden luomia vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja, jotka ovat ovien takana tallessa edelleen. Silloin tällöin järjestetään erityisiä teemakierroksia, jolloin kaapit avataan uteliaille vierailijoille. Nyt nähtävillä on vain muutamia esimerkkejä, kuten Christian Diorin toimittamat ja henkilökohtaisilla omistuskirjoituksilla varustetut kaulahuivit.

milano2025_necchi_02

  
Yläkerrasta löytyy myös pari vierashuonetta, jotka oli usein varattu tietyille henkilöille. Savoijin prinsessaa Maria Gabriellaa kohdeltiin täällä kuin perheenjäsentä. Maria Gabriella on nelisenkymmentä vuotta Necchin sisaruksia nuorempi, mutta se ei haitannut tiivistä ystävyyttä. Prinsessa on Italian viimeisen kuninkaan Umberto II:n tytär. Me vierailimme vasta viime elokuussa Maria Gabriellan isomummon kuningatar Margheritan linnassa Aostanlaaksossa. Tuosta kohteesta voi lukea lisää jutustani Aostanlaakson satulinna Castel Savoia.

milano2025_necchi_08


Toinen vakiovieras oli Maria Gabriellan serkku Enrico d’Assia, joka tunnettiin paremmin nimellä Hessen-Kasselin prinssi Heinrich. Taiteellinen prinssi vietti paljon aikaa Milanossa, sillä hän työskenteli La Scalan oopperan lavastajana. Villa Necchi Campigliossa on esillä runsaasti taidetta, josta osa on tullut tänne lahjoituksina Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion ajan jälkeen. Prinssin käytössä olleissa tiloissa voi ihmetellä Guido Sfornin taidekokoelmaa, johon kuuluu muiden muassa Pablo Picasson ja Henri Matissen töitä.

milano2025_necchi_11


Talon asukkailla ei ollut lapsia, mutta Gigina ja Nedda rakastivat kissoja. Täällä oli kuulemma aikoinaan myös eläviä lemmikkejä, mutta nyt kotimuseon hyllyjä koristavat monet kissahahmot.  

milano2025_necchi_15

 
Kaikki talon asukkaat elivät reilusti yli 90-vuotiaiksi. Angelo kuoli 1984, Nedda 1993 ja rahtusta vaille satavuotiaaksi yltänyt Gigina vuonna 2001. Sisaruksilla ei ollut perillisiä, joten Gigina testamenttasi talon Fondo Ambiente Italiano -säätiölle. FAI:n tavoitteena on suojella italialaisia kohteita, kuten arvokkaita rakennuksia. Villa Necchi Campiglion restaurointitöihin käytettiin kuusi miljoonaa euroa ja se avattiin yleisölle toukokuussa 2008.    

milano2025_necchi_18


Villa Necchi Campiglio on saanut viime vuosina mainetta valkokankaalla. Luca Guadagninon ohjaama I Am Love kuvattiin huvilalla pian suuren remontin valmistumisen jälkeen. Kuvitteellinen tarina kertoo milanolaisesta Recchin perheestä, muttei suoranaisesti liity Necchien elämään. Vielä suurempaa näkyvyyttä sai tuoreempi House of Gucci, jota tähdittävät muiden muassa Lady Gaga ja Al Pacino. Huvila esittää elokuvassa Rodolfo Guccin kotia. En ole nähnyt vielä kumpaakaan filmiä, mutta aion kyllä tämän vierailun jälkeen katsoa molemmat.

milano2025_necchi_04


Siirrymme museovierailun jälkeen puutarhan laidalla toimivaan kahvilaan. Pöydät olivat ennen sisällä tekemäämme kierrosta aivan täynnä lounasasiakkaita, mutta nyt myöhemmin iltapäivällä tilaa on reilusti. Makoisa vadelmajuustokakku on sopiva päätös hienolle museokokemukselle. Villa Necchi Campiglio on mainio kohde kaikille arkkitehtuurista, ylellisistä kotimuseoista ja Milanon historiasta kiinnostuneille.

Lisätiedot ja pääsyliput löytyvät Fondo Ambiente Italianon sivustolta.

Tutustu myös muihin Milanosta kirjoittamiini juttuihin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Tuollainen systeemi muuten on sitten omaan mieleen. Nimittäin, että valokuaus on sallittua, mutta tapahtuisi vasta opastuksen jälkeen. Jotenkin sitä voi kuvitella, että kuvaaminen kesken opaskierroksen väkisinkin vie huomiota kuitenkin muualle. Kiinnostavalta kuulostava paikka kyllä muutenkin.

    • Mika / Lähtöportti

      20.5.2025 at 19:53

      Tuo oli oikein hyvä tapa toimia. Kierrokseen keskittyy tosiaan paljon paremmin ja se on muutenkin sujuvampi, kun ei kuvaa kesken opastuksen. Tämä on kyllä suositeltava nähtävyys Milanossa, vaikkei kaupungin tunnetuimpiin kuulukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa

Julkaistu

–

Kirjoittaja

Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.

Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

rooma_monti_10


Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

rooma_monti_14


Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

rooma_monti_09


Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

rooma_monti_01

 
Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

rooma_monti_19


Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

rooma_monti_02


Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

rooma_monti_04


Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

rooma_monti_12


Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

rooma_monti_03

 
Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

rooma_monti_16


Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

rooma_monti_07


Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

rooma_monti_06


On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

rooma_monti_15


Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

rooma_monti_08


En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

rooma_monti_13


Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

rooma_monti_17


Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

rooma_monti_18


Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

rooma_monti_05


Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

rooma_monti_11


Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.

Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.

Jatka lukemista

Italia

Lokakuinen lomaviikko Roomassa

Julkaistu

–

Kirjoittaja

Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.

Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.

rooma_2026_25


Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.

rooma_2026_27


Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.

rooma_2026_29


Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.

rooma_2026_05


Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.

rooma_2026_08


Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.

rooma_2026_11


Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.

rooma_2026_12


Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.

rooma_2026_10


Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.

rooma_2026_09


Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.

rooma_2026_20


Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.

rooma_2026_28


Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.

rooma_2026_19


Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.

rooma_2026_21


Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.

rooma_2026_30


Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.

rooma_2026_23


Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.

rooma_2026_16


Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.

rooma_2026_06


Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.

rooma_2026_03


Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.

rooma_2026_24


On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.

rooma_2026_17


Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.

rooma_2026_04


Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.

rooma_2026_18


Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.

rooma_2026_15


Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.

rooma_2026_14


Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.

rooma_2026_22


Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.

rooma_2026_01


Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.  

rooma_2026_07

 
Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.

rooma_2026_26


Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja