Ranska
7 kaunista kylää Ranskan Dordognessa
 
																								
												
												
											Vietimme äskettäin mukavan kahden viikon loman Ranskassa. Suurin osa ajasta kului Dordognen alueella, jossa tutustuimme moniin häkellyttävän kauniisiin kyliin sekä miellyttäviin maalaismaisemiin. Upea Dordogne on ainakin useimmille suomalaisille vielä löytämätön helmi.
Dordogne on virallisesti ilmaistuna Uuden-Akvitanian alueeseen kuuluva departementti Ranskan lounaisosassa. Se on saanut nimensä seudun halki kiemurtelevasta joesta. Dordogne tunnetaan erityisesti kauniista pikkukylistä, lukuisista linnoista, monista luolista sekä maalaismaisemista. Paikalliset käyttävät Dordognesta mielellään myös vanhaa roomalaisajalta periytyvää nimeä Périgord. Périgord jakautuu neljään eri värien mukaan nimettyyn osaan, joista tutustumme kunnolla vain yhteen, tryffeleiden ansiosta mustana Périgordina tunnettuun Périgord Noiriin.

Päädymme koko alueelle oikeastaan siksi, että Dordogne esiintyy usein anoppini suosikkisarjoissa Uusi elämä etelässä (A New Life in the Sun) ja Unelma-asunto auringon alta (A Place in the Sun). Brittiläisissä televisiosarjoissa ihmiset etsivät Etelä-Euroopasta joko asuntoa tai peräti uutta elinkeinoa. Kolmen sukupolven lomamme alkaa lennolla Bordeaux’hon, josta siirrymme muutaman kaupungissa vietetyn päivän jälkeen vuokra-autolla vajaat parisataa kilometriä itään. Majoitumme Dordognessa kymmeneksi päiväksi Belvèsin kylän lähistöltä vuokrattuun lomataloon.

Ajattelin ennen matkaa, että voisimme tehdä pari ajomatkaltaan hieman pidempää retkeä esimerkiksi Dordognen pääkaupunkiin Périgueux´hon tai pyhiinvaelluskohteenakin tunnettuun Rocamadouriin. Meille selviää kuitenkin pian perille päästyämme, että majapaikkamme lähistöllä on niin paljon nähtävää, ettei tarvetta juuri yli puolen tunnin yhdensuuntaisille ajomatkoille ole. Niinpä kaukaisemmat kohteet jäävätkin kokonaan väliin ja nautimme rennosta lomasta Périgord Noirin nähtävyyksiin kiireettömästi tutustuen.

 
Dordogne on kauneudestaan huolimatta säästynyt toistaiseksi massaturismilta, kenties hieman syrjäisen sijaintinsa vuoksi. Kauniit kylät ovat vielä kesäkuun alussa kovin hiljaisia, eikä kujilla näy kuin joitakin turisteja. Heinä-elokuussa lienee vilkkaampaa. Britit ovat ilmiselvästi löytäneet Dordognen, minkä lisäksi seudulla liikkuu silmiinpistävän paljon Hollannin rekisterissä olevia autoja. Muualta Ranskasta tulleita matkailijoita on liikkeellä jonkin verran, minkä lisäksi kuulemme pari kertaa saksaa tai skandinaavisia kieliä. Yhteenkään suomalaiseen emme satu törmäämään.

Dordognesta löytyy peräti kymmenen Ranskan kauneimpien listalle päässyttä keskiaikaista kylää. Käymme näistä kylistä seitsemässä, joten saamme kävellä oikeastaan joka päivä upeassa historiallisessa ympäristössä. Kerron nyt kaikista kylistä lyhyesti, mutta syksyn ja talven aikana on tulossa näitä kohteita tarkemmin kuvailevia juttuja. Lisäksi luvassa on kirjoituksia miellyttävästä Bordeaux’n kaupungista sekä esittelyt parista Dordognen upeasta nähtävyydestä. Joséphine Bakerin linnana tunnettu Château des Milandes teki suuren vaikutuksen ja myös Marqueyssacin puutarha oli näkemisen arvoinen. Nyt kuitenkin kierrokselle Périgord Noirin kauneimpiin kyliin!

Belvès
Meille tutuimmaksi Dordognen kyläksi tulee Belvès, jonne on lomataloltamme vain parin kilometrin kävelymatka. Belvès on vilkkaimmillaan lauantaisin, jolloin kylän aukiolla pidetään markkinat. Myynnissä on lähinnä lähialueella tuotettuja elintarvikkeita, ja mekin hankimme täältä hedelmiä, vihanneksia sekä hunajaa mukaamme. Keskusaukion alapuolella on muinaisia luola-asumuksia, joihin voi tutustua opastetulla kierroksella. Kokemus on mielenkiintoinen, vaikkemme ranskankielisestä selostuksesta paljoa ymmärräkään.

Suurin osa kylän palveluista on keskittynyt aukiolle sekä yhdelle siltä lähtevistä pienistä kävelykaduista. Sieltä löytyy myös mainio viinibaari Planches & Plonk, jossa käymme pariinkin kertaan nauttimassa paikallisista juustoista ja leikkeleistä. Baaria pitävät brittimiehet ovat olleet mukana edellä mainitussa Uusi elämä etelässä -sarjassa, ja suosittelevat mielellään viinejä myös mukaan ostettavaksi. Suurin osa Belvèsistä uinuu raukeassa hiljaisuudessa, ja saamme kierrellä idyllisillä kujilla keskenämme. Koska Belvès on meille niin lähellä, tulee kylällä käytyä useampaan kertaan.

Limeuil
Kaikki käymämme kylät ovat niin kauniita, että niitä on mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen. Yksi vaihtoehto omaksi suosikikseni voisi silti olla Dordogne- ja Vézère-jokien yhtymäkohtaan rakennettu Limeuil. Kylä on ollut strategisen sijaintinsa ansioista tärkeä kauppapaikka ja se kohoaa jokirannasta korkealle kukkulalle. Syömme retken alkuvaiheessa hyvän lounaan Limeuilin alaosassa, minkä jälkeen lähdemme nousemaan mukulakivikujaa pitkin ylöspäin. Kukkulalla on toinen toistaan kuvauksellisempia kujia, joista pienimpiä ei ole edes päällystetty. Iltapäivän kulkijat ovat harvassa, joten pari kohtaamaamme kissaa saavat tarkkailla kylän hiljaisia tapahtumia rauhassa.

Limeuilin tärkein nähtävyys on kylän yläosassa sijaitseva puutarha. Pääsylipun maksamalla saa ihailla sekä monenlaisia kasveja että ihastuttavaa näkymää alas jokilaaksoon. Puutarha ei ole maisemaa lukuun ottamatta mitenkään poikkeuksellisen näyttävä, mutta siellä on mukava viettää aikaa ja tarjolla on myös joitakin lapsille suunnattuja pelejä.

Beynac-et-Cazenac
Beynac-et-Cazenac sijaitsee monen muun käymämme kylän tavoin Dordogne-joen varrella. Kylän ohittavan maantien vieressä on siisti kävelytie, jonka varrelta voi katsella vaikkapa joella kulkevia perinteisiä aluksia. Gabarre on vanha Länsi-Ranskan joilla tunnettu venetyyppi, jota käyttävät nykyisin lähinnä turistiristeilyjen järjestäjät. Retkien pituus on yleensä vajaa tunti ja niitä lähtee Beynac-et-Cazenacin lisäksi ainakin La Roque-Gageacista. Näemme usein myös melojia, ja kanoottien vuokraus onnistuukin useimmista jokivarren kylistä. Vaikka jokikin on kaunis, löytyvät Beynacin viehättävimmät osat kylän yläosasta.

Mäen jyrkkyys saa lyhyehkön nousun tuntumaan todellista pidemmältä, mutta kiipeäminen kannattaa. Jo matkan varrella on hurmaavia näkymiä kivitalojen ohitse alas laaksoon. Kylänäkymää hallitsee komea Beynacin linna, jossa vierailun joudumme jättämään nyt aikataulusyistä väliin. Keskitymme ihailemaan maisemia pariltakin näköalapaikalta, kuljeskelemme muutamilla kauniilla kujilla ja pysähdymme syömään jäätelöä. Pienessä kylässä on muutama ravintola sekä joitakin käsityö- ja matkamuistoliikkeitä.

La Roque-Gageac
Kaikki käymämme kylät ovat keskenään erilaisia, mutta esimerkiksi La Roque-Gageac muistuttaa hieman naapuriaan Beynacia. Täällä ei tosin ole samanlaista katseita vangitsevaa suurta linnaa, ja joen läheisyydessä on enemmän tilaa kulkea. Jokiristeilyjä näyttää lähtevän usein ja La Roque-Gageac taitaa kuulua käymistämme kylistä turistisimpiin, vaikka kesäkuinen iltapäivä on varsin hiljainen täälläkin. Rantakadun varrella on useita ravintoloita, joista yhdessä syömme maukkaan lounaan. Ravintoloiden lounaslistoilla on täälläpäin useimmiten runsaita salaatteja, lämpimiä voileipiä, hampurilaisia, entrecôtepihvi, mahdollinen kala-annos sekä yleensä aina ankkaa. Esimerkiksi tällä kerralla Patio-ravintolassa syön maukkaan ankkavartaan.

La Roque-Gageacin kylän ydinosa muodostuu rantakadun lisäksi parista hieman korkeammalla kulkevasta kujasta. Vanhat talot ja jokimaisema tekevät ympäristöstä todella kauniin. La Roque-Gageacin ilmettä hallitsee joen lisäksi kylän reunalta kohoava valtava kalliojyrkänne. Kallioon louhittu muinainen linnoitus lienee mielenkiintoinen paikka, mutta jätämme sinne kiipeämisen tällä kerralla väliin. Pistäydymme sen sijaan La Roque-Gageacin pienessä kirkossa, josta jäävät mieleen sisälle eksyneet pääskyset. Ne lentävät kehää kiertäen alttarin yläpuolella. Kylän erikoisuuksiin kuuluu subtrooppinen puutarha, joten saamme kulkea ennen parkkipaikalle palaamista palmujen, bambujen ja banaanipuiden katveessa. 

Castelnaud-la-Chapelle
Castelnaud-la-Chapelle on käymistämme kylistä selvästi pienin. Koko paikan viehätys perustuukin kaiken muun yläpuolella kohoavaan Castelnaudin linnaan, sillä muuten nähtävää on parista kauniista kujasta huolimatta varsin vähän. Castelnaudia mainostetaan vierailijamääränsä ansiosta Lounais-Ranskan suosituimpana linnana, mutta kun saavumme paikalle myöhäisenä kesäkuisena iltapäivänä, on paikalla vain muutamia ihmisiä. Saamme siis tutustua vankkaan ritarilinnaan kaikessa rauhassa. Vierailukokemus olisi varmasti vilkkaampaan aikaan aivan erilainen. Linnassa järjestetään ajoittain erilaisia tapahtumia, esityksiä ja teemaopastuksia, jolloin paikalla on keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita henkilöitä.

Linnassa toimii keskiaikaiseen sodankäyntiin keskittyvä museo. Saleissa on esillä monenlaisia aseita ja sama teema jatkuu myös ulkona, jossa on katapultteja sekä muita vastaavia härveleitä. Muureilta kelpaa ihailla hienoa maisemaa Dordogne-joelle ja Castelnaudin vanhaan viholliseen Beynaciin saakka sekä tietenkin myös kylän puolelle. Castelnaudin linnaan voi ostaa yhdistelmälipun, joka sisältää pääsyn myös muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Marqueyssacin puutarhaan. Vaikka kylä on pieni, levittäytyy Castelnaud-la-Chapellen kunta laajemmalle alueelle ja esimerkiksi upea Château des Milandes sijaitsee sen alueella.

Domme
Myös viehättävästä Dommesta on erinomaiset näkymät Dordogne-joelle. Kylä kohoaa korkealla viljavan tasangon yläpuolella ja ihastumme maisemiin, vaikka vierailupäivämme onkin pilvinen ja tuuli puhaltaa sadetta enteilevästi. Linnoitettua Dommea ympäröivät edelleen keskiaikaiset muurit ja erityisesti kävelymatkalla parkkipaikalta keskustaan vastaan tuleva La Porte des Tours -portti on todella jykevä. Kylän keskustassa on kuvauksellisia kujia sekä jonkin verran matkailijoille suunnattuja kauppoja sekä muita palveluita.

Dommen erikoisuus on kylän alapuolelta löytyvä luolasto, jonne laskeudutaan suoraan keskusaukiolta. Luolakierros onnistuu ainoastaan ranskankielisen oppaan johdolla ja valokuvaaminen on maan alla kielletty. Tippukiviä on mukava ihailla, vaikka Dommen luolat eivät ylläkään esimerkiksi Sloveniassa näkemiemme luonnon ihmeiden tasolle. On joka tapauksessa todella mielenkiintoista nähdä, että heti kylän alapuolella on melkoinen luolasto. Dommesta jäävät mieleen myös kauniit vanhat kivitalot sekä monilla seinustoilla kukkivat ruusuistutukset.

Monpazier
Viimeinen käymämme kylä Monpazier on niin ikään pieni linnoitettu asutuskeskus, jolla on keskiaikaiset juuret. Monpazierin perustajaksi mainitaan Englannin kuningas Edvard I. Monpazier on rakennettu säntillisen symmetrisesti ruutuasemakaavan mukaan ja siitä otettiin aikoinaan mallia myös muiden vastaavien kylien suunnitteluun. Toisin kuin useimmat muut käymämme kylät, Monpazier sijaitsee melko tasaisella alueella eikä sieltä ole erityisiä maisemia ympäristöön.

Monpazierin ehdoton sydän on keskusaukio, jonka yhdessä ravintoloista mekin syömme terassilounaan. Saamme nauttia ruoan lisäksi ranskankielisen puheensorinan luomasta tunnelmasta, vaikka asiakkaat eivät ihan paikallisia taida ollakaan. Näyttävä aukio on kylän kokoon nähden varsin suuri. Huomio kiinnittyy väkisinkin vanhaan puiseen markkinakatokseen, jonka alla käydään edelleen kauppaa torstaisin. Vierailemme myös aukion lähistöllä sijaitsevassa Saint-Dominiquen kirkossa.

Monpazier tarjoaa samanlaisia kohokohtia kuin moni muukin näkemämme kylä, eli kauniita vanhoja rakennuksia, runsaita kukkaistutuksia sekä seinustoilla kiemurtelevia köynnöksiä. Viikonloppu on houkutellut paljon ihmisiä terasseille, mutta useimmilla kaduilla saa ainakin alkukesästä kävellä vielä kaikessa rauhassa. Dordogne teki meihin suuren vaikutuksen ja vastaavanlaista kierrosta näissä upeissa maisemissa on helppo suositella kaikille muillekin pikkukylien ystäville!
 
																	
																															Ranska
Pariisin mahtipontinen Panthéon
 
														Ranskan merkittävimpien henkilöiden hautapaikkana tunnettu Panthéon kuuluu Pariisin suuriin nähtävyyksiin. Rakennuksessa käyminen oli jäänyt aiemmilla matkoilla väliin, mutta viimein tänä vuonna pääsin tutustumaan tähän historialliseen maamerkkiin.
Panthéon rakennettiin kuningas Ludvig XV:n aloitteesta Pariisin suojeluspyhimykselle Pyhälle Genevièvelle omistetuksi kirkoksi. Rakennustöiden valmistuminen osui samoihin aikoihin vuonna 1789 alkaneen Ranskan suuren vallankumouksen kanssa. Uudet päättäjät suhtautuivat katoliseen kirkkoon vihamielisesti, joten massiivisesta rakennuksesta tulikin kirkon sijasta suurmiesten hautapaikka. Panthéon on ehtinyt vuosien varrella toimia pariin otteeseen myös kirkkona, mutta se on yhä nykyäänkin Ranskan historian merkittävimpien henkilöiden mausoleumi.

Istahdimme jo parikymmentä vuotta sitten ohi kulkiessamme Panthéonin portaille ja kolme vuotta sitten suuri kupoli häämötti kauas vuokra-asuntomme ikkunaan. Viimein tämän vuoden kesäkuussa tulee aika astua rakennuksen sisäpuolelle. Ostin pääsyliput netistä, joten pääsemme jonottamatta sisään. Toisaalta lippuluukulle johtava jonokin näyttää kauniista kesäpäivästä huolimatta melko lyhyeltä. Pariisissa on niin paljon nähtävyyksiä, ettei kaikkiin onneksi riitä samanlaista ruuhkaa kuin Eiffel-tornille tai Riemukaarelle. Pääsemme heti aluksi ihailemaan suurta salia, joka näyttää hyvin mahtipontiselta. Tiloissa riittää avaruutta ja korkeutta.

Panthéonin nimi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kaikkien jumalten temppeliä. Latinalaiskorttelissa sijaitsevan rakennuksen yhtenä esikuvana oli Rooman antiikinaikainen Pantheon, jonka julkisivu onkin hyvin samankaltainen. 

Arkkitehti Jacques-Germain Soufflot halusi lisätä rakennukseen Rooman Pantheonista poiketen näyttävän kupolin, jolle haettiin mallia Pietarinkirkosta ja Lontoon St Paulin katedraalista. Panthéonin kupolin huippu oli Eiffel-tornin valmistumiseen saakka koko Pariisin korkein piste.

Salin poikkeuksellinen korkeus miellytti fyysikko Léon Foucaultia, joka halusi todistaa maapallon pyörimisliikkeen. Hän ripusti Panthéonin kupolista 67 metriä korkean heilurin, jonka päässä oli messinkinen pallo. Heilurin liike ja kiertyminen osoittavat maapallon pyörivän akselinsa ympäri. Nyt paikalla oleva heiluri on jäljitelmä alkuperäisestä ja sen rauhallisia liikkeitä on hauska pysähtyä hetkeksi seuraamaan, vaikkei fysiikan lakeja ymmärtäisikään. Foucault’n alun perin Panthéonissa käyttämä heiluri on esillä Arts et Métiers -museossa Pariisissa.

Huomio kiinnittyy suuren heilurin lisäksi erikoisiin lasivitriineistä löytyviin nykytaideteoksiin. Sota-ajasta muistuttavat installaatiot ovat Anselm Kieferin käsialaa. Saksalaisen taiteilijan nimi on itselleni tuttu, sillä kirjoitin aikoinaan blogiinkin, kuinka Kieferin suurikokoiset maalaukset olivat mielestäni Bilbaon Guggenheimin vaikuttavimpia teoksia. En silti innostu Panthéoniin toteutetuista installaatioista yhtä paljon. Teokset ovat presidentti Emmanuel Macronin tilaamia töitä. Ne esiteltiin marraskuussa 2020, lähes sata vuotta Panthéonin edellisten taideteosten paljastamisen jälkeen.

Panthéonin haudat sijaitsevat kellarikerroksen kryptassa, joka on juhlallisuudestaan huolimatta varsin karu paikka. Odotin huomattavasti näyttävämpää toteutusta, mutta keskenään samanlaiset haudat ovatkin vain hyvin pelkistettyjä kivipaasia. Krypta on sokkeloinen tila, jonka haudat sijaitsevat pienissä muutamalle henkilölle varatuissa kammioissa. Nautimme näin helteisenä päivänä tilojen viileydestä.

Filosofina sekä kirjailijana tunnettu Voltaire on kunniapaikalla ja hänelle on kryptassa jopa oma patsaansa. Vuonna 1778 menehtynyt Voltaire on yksi ensimmäisistä Panthéoniin haudatuista henkilöistä. Panthéon ei ollut Voltairen kuollessa vielä edes valmistunut ja filosofin hauta siirrettiin nykyiselle paikalleen vasta 1791. Osa Panthéoniin haudatuista on päässyt tänne pian kuolemansa jälkeen, mutta on myös monia, jotka on siirretty kunnianosoituksena kryptaan vasta vuosikymmeniäkin myöhemmin.

Kiertelemme koko hautojen labyrintin ympäri. Käytävillä on kosketusnäyttöjä, joilta voi tutkia kryptan karttaa sekä lukea lisätietoja tänne haudatuista henkilöistä. Esimerkiksi pistekirjoituksen keksijästä Louis Braillesta on kiinnostavaa kuulla. Hautauksia ei ole historian saatossa tehty lainkaan säännöllisesti, vaan lähes puolet kryptan merkkihenkilöistä on päätynyt tänne Napoleonin valtakaudella 1800-luvun alussa. Napoleonin oma hauta on kuitenkin Pariisin Invalidikirkossa.

Yksi kryptan uusimmista tulokkaista on vuonna 2021 kunnian saanut Joséphine Baker. Viihdetaiteilijana, ihmisoikeusaktivistina sekä sodanaikaisen Ranskan vastarintaliikkeen toimijana tunnettu Baker on meille tuttu hahmo, sillä vierailimme viime vuonna hänen kotimuseossaan Château des Milandesissa. Hänestä tuli kryptan ensimmäinen amerikkalaissyntyinen henkilö sekä ensimmäinen tummaihoinen nainen. Naiset ovat täällä muutenkin vähemmistönä, sillä kunniapaikkoja on jaettu toistaiseksi 76 miehelle sekä vain seitsemälle naiselle. Bakerin hautapaikka on symbolinen, sillä vuonna 1975 kuolleen naisen maalliset jäännökset ovat edelleen Monacon hautausmaalla.

Panthéonin arvostetuimpiin haudattuihin kuuluvat fyysikot Marie ja Pierre Curie. Pariskunta työskenteli radioaktiivisuuden parissa ja sai yhdessä Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903. Pierre kuoli auto-onnettomuudessa, mutta Marie jatkoi tutkimustöitään ja saavutti vielä myös Nobelin kemianpalkinnon. He saivat paikkansa Panthéonissa vuonna 1995.

Eräästä kammiosta löytyvät kirjallisuuden suurmiesten Alexander Dumas’n, Victor Hugon sekä Émile Zolan hautamuistomerkit. Olen itse lukenut kolmikon tuotannosta vain Dumas’n Kolme muskettisoturia. Matkavinkkinä voisi mainita Pariisin liepeillä sijaitsevan Dumas’n kotimuseon Château de Monte-Criston, jossa en tosin ole vielä itsekään päässyt käymään.

Palaamme kryptasta takaisin suureen saliin ja ihailemme vielä hetken taideteoksia. Katseeni osuu pois lähtiessämme Saint Denisiä esittävään tauluun. Suomeksi nimellä Pyhä Dionysius tunnettu kirkonmies kuuluu Pyhän Genevièven tavoin Pariisin suojeluspyhimyksiin. Saint Denis koki marttyyrikuoleman ja hänet tunnetaan erityisesti tarinasta, jonka mukaan mies kantoi oman irti lyödyn päänsä hautaansa.

Panthéonin mieleenpainuvin elämys voisi olla kupolin näköalapaikalta avautuva maisema yli Pariisin. Kupoli oli kuitenkin matkamme aikana suljettu, eikä sitä ole tätä syksyllä kirjoittaessani vielä avattu. Asiasta ei löydy virallista tiedotetta, mutta sulkeminen liittyy käsittääkseni ikävään toukokuiseen tapaukseen, kun nuori nainen teki itsemurhan hyppäämällä tornista alas. Toivottavasti näköalapaikka saataisiin avattua tavanomaisen talvitauon jälkeen taas ensi keväänä.
Lisätietoa löytyy Panthéonin virallisilta nettisivuilta.
Lue myös muita Pariisista kertovia juttujani, kuten Pariisin-viikon monet kokemukset ja 30 nähtävyyttä Pariisissa.
Ranska
Pariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
 
														Kävimme kesän Pariisin-matkallamme La Galerie Diorissa, joka esittelee kuuluisan muotitalon tarinan näyttävällä tavalla. Upeita leninkejä pursuava museo osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi, vaikken aiheesta oikeastaan mitään ymmärräkään.
La Galerie Dior löytyy Pariisin kahdeksannesta kaupunginosasta Champs-Élysées’n ja Seinejoen välistä. Nousemme metroaseman portaita pitkin hienostuneelle Avenue Montaignelle, joka huokuu luksustunnelmaa. Ohitamme muiden muassa Guccin, Ralph Laurenin, Balenciagan, Fendin, Chanelin ja Versacen kiiltävät näyteikkunat, kunnes saavumme numeron 30 kohdalle. Christian Dior perusti muotitalonsa vuonna 1946 tähän osoitteeseen Avenue Montaignen varrelle, ja Diorin lippulaivamyymälä toimii täällä edelleen.

Emme onneksi tulleet vaimon ja teini-ikäisten tyttärien kanssa ostoksille, vaan suuntaamme kuvassa näkyvän lippulaivamyymälän naapurissa toimivaan La Galerie Dioriin. Sain idean tästä vierailupaikasta Hipaisuja maapallolla -blogista, ja kohde herätti heti muun perheen kiinnostuksen. Ylellisen muotitalon museo on varsin kohtuuhintainen, sillä aikuisten lipun saa hankittua 16 eurolla. Liput kannattaa ostaa ehdottomasti etukäteen, sillä ennakkoon valittuun aikaan pääsee sisään käytännössä saman tien. Kadun varrelle on saapuessamme kertynyt pitkä jono ilman ennakkolippua saapuneita ihmisiä. Heillä näkyy henkilökunnan lainaamia päivänvarjoja, sillä aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja kesäkatu tuntuu polttavan kuumalta.

Ilmastoiduissa sisätiloissa on miellyttävän viileää. Siirrymme hissillä kolmanteen kerrokseen, josta selkeästi merkitty vierailureitti alkaa ja etenee vähitellen takaisin kohti pohjakerrosta. Ensimmäiseksi tutustutaan itse Christian Diorin elämäntarinaan, josta kierros jatkuu muotiluomusten äärelle. Kaikki on itselleni uutta, sillä tiedän Diorista vain nimen ja osaan yhdistää hänet oletettavasti hyvin kalliisiin tuotteisiin. Valmistauduin vierailuun lentomatkan aikana katsomalla puhelimeen lataamani elokuvan nimeltä Rouva Harris lähtee Pariisiin. Harmiton tarina kertoo lontoolaisesta leskirouvasta, joka matkustaa ostamaan unelmiensa mekkoa Diorilta. Opin ainakin sen, että tässä merkissä on jotain aivan erityistä hohtoa.

Christian Dior syntyi vuonna 1905 Granvillessa Normandian rannikolla, josta varakas perhe muutti Pariisiin. Christian löysi pääkaupungissa intohimon taiteeseen ja perusti isänsä rahallisella avustuksella taidegallerian. Lamakausi vei kuitenkin perheen talousvaikeuksiin 1930-luvun alussa, ja miehen täytyi löytää uusia töitä itsensä elättämiseksi. Christian pääsi piirrostensa ja luonnoksiensa avulla ensin muotisuunnittelija Robert Piquet’n assistentiksi sekä myöhemmin useammaksi vuodeksi töihin Lucien Lelongin muotitaloon. Vuonna 1946 hän oli valmis avaamaan oman yrityksensä.

Dior aloitti arvokkaissa Avenue Montaignen tiloissa 85 työntekijän voimin, joten toiminta ei ollut ihan pientä puuhastelua. Muotiluomukset saivat heti alusta alkaen hyvän vastaanoton, kun pian avaamisen jälkeen esitelty New Look -mallisto herätti suurta kiinnostusta. Tuotevalikoima laajeni muun muassa hajuvesiin ja maailmanvalloitus jatkui New Yorkin 5th Avenuelle avatulla myymälällä.

Ajankohta uudenlaisen muotitalon perustamiselle oli sikäli otollinen, että Ranska ja koko Eurooppa toipuivat parhaillaan toisesta maailmansodasta. Elämään kaivattiin jälleen iloa ja esimerkiksi muotikuvia näkyi lehdissä entistä enemmän. Diorin toiminta laajeni hurjaa vauhtia ja vuonna 1954 se työllisti jo pelkästään Avenue Montaignen korttelissa yli tuhat ihmistä. Suunnittelijat sekä ompelijat tekivät työtään ja kutsuvieraat saivat ihailla hienoja asuja muotinäytöksissä. Monet aikansa kuuluisimmat naiset ympäri maailman halusivat valita itselleen nimenomaan Diorin mekkoja.

 
Herra Dior tunsi paljon taidealan ihmisiä, ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat esimerkiksi Pablo Picasso, Salvador Dalí, Henri Matisse ja Marc Chagall. Muotisuunnittelija sai työhönsä ideoita taiteesta, mutta hän mainitsi suurimpana inspiraation lähteenään luonnon ja erityisesti kukat. Rakkaus luontoon syntyi jo lapsuudenkodissa Normandiassa. Yllä olevassa kuvassa näkyvässä Granvillen talossa toimii nykyään Christian Diorille omistettu museo.

Christian Dior menehtyi sydänkohtaukseen syksyllä 1957 ollessaan 52-vuotias. Museon videotallenteilta jäävät mieleen hautajaiset, joiden aikana tuhannet kaduille kerääntyneet pariisilaiset jättivät hyvästinsä rakastetulle muotisuunnittelijalle. Muotitalon toiminta on jatkunut tuosta eteenpäin taitavien taiteellisten johtajien käsissä.

Näyttelystä jää mieleen joitakin merkkipaaluja Diorin muotitalon historiasta. Yksi tällainen oli vuonna 1967 lanseerattu Miss Dior -valmisvaatemallisto, joka toi tuotteet yhä laajemman ostajakunnan saataville. Massatuotetutkaan mekot eivät toki ole Diorilla ihan halpoja, mutta entistä huokeampi, nuorekkaampi ja käytännöllisempi mallisto lisäsi merkin suosiota. Dior aloitti miesten vaatteiden tuotannon vuonna 1970, mutta niitä ei esitellä La Galerie Diorissa lainkaan.

Näyttelyn pääpaino on itseoikeutetusti mekoissa, joiden lisäksi esillä on myös joitakin kenkiä ja käsilaukkuja. Hajuvesiäkin pääsisi halutessaan tuoksuttelemaan, mutta paikalle on osunut niin paljon muita ihmisiä, ettemme jää jonottamaan vuoroamme.

Kierroksen aikana pääsee kurkistamaan lasilattian lävitse Diorin työhuoneeseen. On mielenkiintoista ajatella, kuinka jostain yrityksestä tulee maailmankuulu ja monesta muusta ei. Minunkin isoisäni oli hyvä räätäli, mutta toiminta jäi pienimuotoiseksi. Harmi ettei Avenue Montaignella näy Matikaisen liikettä Diorin ja Armanin rinnalla.

 
La Galerie Dior on toteutettu tyylikkäästi ja paikoitellen myös mahtipontisesti. Kierroksen eräänlaisena kohokohtana jää mieleen sali, jossa esitellään runsaasti asuja useammassa kerroksessa. Seiniin ja kattoon heijastetaan tähtiloistoa ja muuta kuviointia. Taustalla soi musiikki, joten tämä huone on varsin vaikuttava paikka.

Näyttelyssä on tietenkin esillä myös maailmankuulujen naisten käyttämiä mekkoja. Dioriin ovat luottaneet esimerkiksi Marilyn Monroe, Marlene Dietrich, Sophia Loren, Elizabeth Taylor ja Rihanna. Kuvassa on prinsessa Dianan käyttämä mekko. Lady Dior -käsilaukut on nimetty juuri Dianan kunniaksi.

 
Näyttely on hieno kokonaisuus lukuisine asuineen sekä informatiivisine teksteineen. Kierroksella käy hyvin selväksi Diorin merkitys maailman muodille ja asema ranskalaisen haute couturen yhtenä lippulaivana sekä tärkeänä suunnannäyttäjänä. Esillä on paljon esimerkiksi Maria Grazia Chiurin suunnittelemia asuja. Italialainen Chiuri toimi Diorin taiteellisena johtajana yhdeksän vuoden ajan, kunnes erosi tehtävästä viime toukokuussa. Hänen työtään jatkaa pohjoisirlantilainen Jonathan Anderson.

 
Vierailu La Galerie Diorissa on hyvä idea jo siksi, että ikonisella muotitalolla on merkittävä asema ranskalaisessa kulttuurissa. Näyttelyyn tutustuminen tuntui yllättävänkin sykähdyttävältä, joten sitä voi suositella kaikille. Aihe on itselleni kovin vieras, mutta tyylikkäästi toteutetussa näyttelyssä on silti helppo viihtyä. Kokemus lienee vielä huomattavasti antoisampi muodista kiinnostuneille, jolloin asujen yksityiskohdat ja niiden suunnittelijoiden tarinat avautuvat aivan erilaisella tasolla. Kierros päättyy laskeutumiseen kohti uloskäyntiä näyttäviä kierreportaita pitkin.

 
Meiltä vierähti varsin laajaksi paljastuneessa museossa pari tuntia. Pariisin toinen vastaava nähtävyys Musée Yves Saint Laurent on remontin vuoksi suljettuna syksyyn 2027 saakka. Tämä museo olisi sujuvaa jatkoa La Galerie Diorille, sillä Yves Saint Laurent toimi uransa alkuvaiheessa Christian Diorin assistenttina. Hän nousi Christianin kuoltua Diorin muotitalon johtoon, ennen kuin erinäisten vaiheiden jälkeen perusti oman yrityksensä. Ehkäpä Musée Yves Saint Laurent kuuluu seuraavan Pariisin-matkamme ohjelmaan.
Lisätietoja löytyy La Galerie Diorin virallisilta nettisivuilta.
Lue myös Lähtöportin muita Pariisi-aiheisia juttuja.
- 
																	   Italia1 vuosi sitten Italia1 vuosi sittenLigurian rannikkokaupunkeja: Rapallo, Levanto ja La Spezia 
- 
																	   Espanja1 vuosi sitten Espanja1 vuosi sittenSevillan päänähtävyydet katedraali ja Alcázar 
- 
																	   Ranska1 vuosi sitten Ranska1 vuosi sitten20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon 
- 
																	   Ranska1 vuosi sitten Ranska1 vuosi sittenMusée d’Orsay – upea taidemuseo Pariisissa 
- 
																	   Yhdysvallat1 vuosi sitten Yhdysvallat1 vuosi sittenKierros Warner Brosin studioilla Hollywoodissa 
- 
																	   Englanti1 vuosi sitten Englanti1 vuosi sittenMielenkiintoinen London Transport Museum 
- 
																	   Yhdysvallat1 vuosi sitten Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin 
- 
																	   Italia1 vuosi sitten Italia1 vuosi sittenAostanlaakson satulinna Castel Savoia 
- 
																	   Italia1 vuosi sitten Italia1 vuosi sittenKokemuksia Aostanlaakson maisemista 
- 
																	   Huvipuistot1 vuosi sitten Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Anaheim 
- 
																	   Jääkiekko12 kuukautta sitten Jääkiekko12 kuukautta sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä 
- 
																	   Espanja1 vuosi sitten Espanja1 vuosi sittenFlamenco – Sevillan rytmikäs sielu 

 
									 
																	 
									 
																	 
									 
																	

Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
3.7.2024 at 11:53
Kuulostaapa viihtyisältä paikalta! Varmasti miellyttävää ja rentouttavaa viettää parin viikon loma tuolla päin. Mukavaa lukea tarkempia kuvauksia eri kylistä.
Mika / Lähtöportti
3.7.2024 at 14:30
Dordogne on kyllä todella viihtyisää ja kaunista seutua! Onneksi anoppi ehdotti matkaa tuonne päin, sillä en ollut kuullut koko Dordognesta aiemmin mitään.
Anne | Elämää Nomadina
8.7.2024 at 16:44
Dordognen alue on todella kaunis ja nuo vanhat kylät ihan uskomattoman hurmaavia! Tässä oli monta tuttua paikkaa omalta pieneltä kierrokselta Périgord Noirin alueella muutama vuosi sitten. Tuolla kyllä voisi kuvitella asuvansa vähän pidempäänkin, ei tosiaan ole ihme että sieltä niitä unelma-asuntoja etsitään 😀
Mika / Lähtöportti
9.7.2024 at 17:38
Mukavaa että tekin olette päässeet tutustumaan Périgord Noiriin! Ei ole tosiaan ihme, että moni etsii tuolta elämänsä unelma-asuntoa 😀 Suomessa tuota seutua ei vielä kovin hyvin tunneta, mutta ihan ehdottomasti yksi Ranskan viehättävimmistä alueista.
Jenni / Unelmatrippi
12.8.2024 at 16:08
Ihania vinkkejä! En muista kuulleeni yhdestäkään näistä kylistä, mutta kaikki vaikuttavat houkuttelevilta. Ranska on kyllä varsin antoisa matkailumaa monessa mielessä, ei vähiten upeiden pikkukyliensä ansiosta.
Mika / Lähtöportti
13.8.2024 at 23:09
Ranska on tosiaan hyvin monipuolinen matkailumaa, jossa riittää hienoa nähtävää myös vähemmän tunnetuilla alueilla. Uskon että tykkäisitte näistä kylistä, tosi nättejä paikkoja ilman valtavaa turistiryntäystä. Dordogne jää helposti monelta matkareitiltä syrjään, mutta sopisi varmasti teidän Euroopan-kiertomatkojen ohjelmaan 🙂
Rva Kepponen
28.10.2024 at 17:50
Hienot kuvat ja paljon tietoa postauksessasi! Kiitos siitä!
Minä olen harkinnut jonkinlaista Ranskan maaseutukylälomaa ja Dordogne voisi olla siihen varsin sopiva.
Mika / Lähtöportti
28.10.2024 at 22:01
Tosi mukava kuulla! Dordogne oli ainakin meille erinomainen kohde lomailla Ranskan maaseudulla. Alue upeine kylineen on kaunis, eikä ainakaan kesäkuussa ollut tosiaan ruuhkaa.