Seuraa somessa

Itävalta

Wienin historiallinen Hofburg

Julkaistu

-

Hofburgin palatsista on kehittynyt vuosisatojen kuluessa jättimäinen rakennuskompleksi, jossa on nykyään paljon erilaisia nähtävyyksiä. Tutustuimme Sissi-museoon ja Itävallan kansalliskirjastoon sekä seurasimme Espanjalaisen ratsastuskoulun esitystä.

Hofburg on valtava kokonaisuus, joka toimi vuosisatojen ajan Habsburgin mahtisuvun tyyssijana. Sitä kutsutaan myös talvipalatsiksi, koska hallitsijaperhe vietti kesänsä muutaman kilometrin päässä Schönbrunnissa. Suku nousi Itävallan johtoon 1200-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, ja hallitsi parhaimmillaan puolta Eurooppaa. Sukupolvien vaihtuminen paisutti palatsia melkoisesti, sillä jokainen keisari halusi rakennuttaa siihen jotain uutta. Habsburgien valtakausi jatkui ensimmäisen maailmansodan päättymiseen saakka, jolloin Itävalta-Unkari hajosi ja Itävallasta tuli tasavalta.

wien_hofburg_06


Lähestymme Hofburgia Volksgartenin puiston suunnalta. Huomio kiinnittyy jättimäisiin mittasuhteisiin, sillä varsinkin edessä näkyvä Neue Burg -siipi on kooltaan todella mahtipontinen. Sen vasemmalle puolelle jäävät linnan vanhemmat osat edustavat hieman erilaista arkkitehtuuria.

wien_hofburg_08


Vuosisatojen kerrostumat erottuvat vaihtelevina rakennustyyleinä, joita löytyy gotiikasta barokkiin ja rokokoosta jugendiin. Hofburg onkin varsin sekalainen ja sokkeloinen kokonaisuus. Meilläkin menee hetki aikaa, ennen kuin löydämme etsimillemme oville.


wien_hofburg_07

SISSI-MUSEO JA KEISARILLISET HUONEISTOT

Hofburgin suosituin museo on omistettu keisarinna Elisabetille, joka tunnetaan paremmin lempinimellä Sissi tai Sisi. Samalla lipulla pääsee tutustumaan myös keisarillisiin huoneistoihin sekä hopeakokoelmaan, jonne on koottu historiallisia astioita ja ruokailuvälineitä. Saavumme paikalle pitkäperjantaina, jolloin museo on täpötäynnä kaltaisiamme pääsiäisturisteja eri puolilta Eurooppaa. Valokuvaaminen on kielletty, joten käytän kuvituksena Hofburgin virallisesta kuvapankista löytyviä seesteisiä otoksia.

Kuva: Schönbrunn Group / Severin Wurnig

Moni matkailija käyttää apunaan museolipun hintaan kuuluvaa audioguidea, josta voi kuunnella opastusta huone kerrallaan. Sardiinipurkkimainen tunnelma ahdistaa, joten keskitymme lähinnä raivaamaan tietämme jollain keinolla eteenpäin. Katselemme niitä esineitä, joiden äärelle pääsee ilman jonottamista tai kyynärpäiden käyttämistä. Olen onnekseni kerrannut Sissin elämäntarinan ennen matkaa, joten kierroksesta saa melko paljon irti ilman opastustakin. Myös museon nettisivuilta löytyy paljon taustatietoa sekä kuvaukset eri huoneista. Näytteillä on erilaisia Sissin käyttämiä esineitä sekä asuja.

Kuva: Schönbrunn Group / Severin Wurnig

Sissin julkinen elämä alkoi 16-vuotiaana, kun hän meni naimisiin serkkunsa keisari Frans Joosefin kanssa. Habsburg-sukuisen keisarin oli alun perin tarkoitus naida Sissin isosisko, mutta hän ihastuikin viehättävään Sissiin. Sissi ei koskaan sopeutunut tarkoin säädeltyyn hovielämään, jollaiseen häntä ei ollut kasvatettu. Vapauden kaipuu johti masennukseen, eivätkä neljä lastakaan tuoneet onnea. Esikoistytär kuoli kaksivuotiaana ja muiden lasten kasvattaminen siirtyi Sissin toiveiden vastaisesti anoppitädin vastuulle. Viimeinen niitti oli ainoan pojan tekemä itsemurha.

Kuva: Schönbrunn Group / Severin Wurnig

Terveyshuolista kärsinyt Sissi ei viihtynyt hovissa lainkaan, vaan matkusteli suurimman osan ajastaan Etelä- ja Keski-Euroopassa. Sissi kuoli 60-vuotiaana jouduttuaan anarkistin puukottamaksi syksyllä 1898 Sveitsissä. Hovin tapoja vastaan kapinoineesta ja ikuista kauneutta ihannoineesta keisarinnasta muodostui suorastaan myyttinen hahmo, jonka traaginen elämä on innoittanut monia kirjailijoita ja elokuvantekijöitä.

Kuva: Schönbrunn Group / Severin Wurnig

Keisarilliset huoneistot ovat yhtenäistä jatkoa Sissi-museolle. Pariinkymmeneen huoneeseen mahtuu vastaanotto-, työ- ja kokoustiloja sekä makuukamareita. Sissillä ja Frans Joosefilla oli alun perin yhteinen makuuhuone, josta keisari muutti myöhemmin eri kamariin. Vaikka huoneistot heijastelevat ylellisyyttä, herättävät jotkut yksityiskohdat huomiota yllättävällä vaatimattomuudellaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Frans Joosefin sänky sekä Sissin koruton kylpyamme. Kurinalainen Frans Joosef oli luonteeltaan Sissin vastakohta, sillä hän noudatti tiukkaa hovietikettiä sekä sotilaallista elämäntapaa.

Kuva: Schönbrunn Group / Severin Wurnig

Sissi vietti Hofburgissa asuessaan paljon aikaa pukeutumishuoneessaan. Täällä hänen pitkiä hiuksiaan harjattiin tuntikausia aamuisin ja täällä hän kuntoili puolapuilla sekä muilla telineillä. Jopa sairaalloisen hoikka keisarinna oli tarkka ulkonäöstään ja piti painoaan kurissa erilaisten harjoitusten avulla.

Kuva: Schönbrunn Group / Severin Wurnig

Kierroksen päättävä ruokasali on museon näyttävimpiä huoneita. Habsburgit söivät täällä sunnuntaisin aterioita, joihin jokaisen Wienissä olleen perheenjäsenen täytyi osallistua. Museokierros päättyy matkamuistokauppaan, josta suunnistamme kohti ulkoilmaa. Saamme tungoksesta tarpeeksemme, joten pöytähopeakokoelmaan tutustuminen jää väliin.


wien_prunksaal_01


ITÄVALLAN KANSALLISKIRJASTO

Itselleni mieleenpainuvin Hofburgin osa on Itävallan kansalliskirjaston suuri sali eli Prunksaal. Kirjaston tiloja on useammassakin rakennuksessa, mutta Prunksaal löytyy Josefplatzin laidalla kohoavasta valkeasta siivestä.

wien_prunksaal_03


1720-luvulla rakennettu barokkityylinen kirjastosali kuuluu varmasti maailman näyttävimpiin. Omille matkoilleni osuneista kirjastoista vain Dublinin Trinity Collegen Long Roomia voi edes verrata Wienin Prunksaalin mykistävään kauneuteen.

wien_prunksaal_04


Lähes kahdeksankymmentä metriä pitkä ja kaksikymmentä metriä korkea sali huokuu arvokkaalla tavalla historiaa. Täällä kelpaa pysähdellä useampaan kertaan ihailemaan puisten hyllyjen, kullattujen koristeiden ja vanhojen kirjojen muodostamaa kokonaisuutta. Myös vanhat kookkaat karttapallot sopivat tilaan hyvin.

wien_prunksaal_02


Suuri kupoli, monet freskot ja marmoripylväät saavat tilan muistuttamaan katolista kirkkoa. Kristuksen paikalla patsastelee kirjaston rakennuttaja Kaarle VI. Prunksaalia voi hyvin pitää eräänlaisena kirjojen temppelinä. Sisäänpääsy kirjaston suureen saliin maksaa tällä hetkellä aikuiselta kahdeksan euroa ja lippuja voi ostaa etukäteen internetistä. Kirjasto on remontin vuoksi suljettuna 1.7.–31.12.2022.


wien_hofburg_ratsastuskoulu_02


ESPANJALAINEN RATSASTUSKOULU

Hofburgin tunnetuin osa lienee Espanjalainen ratsastuskoulu. Upeassa barokkisalissa järjestettävät kouluratsastusnäytökset ovat maailmankuuluja ja niitä on nähty myös Suomen televisiossa. Huomaamme pari viikkoa ennen matkaa, että meille hyvin sopivaan iltanäytökseen olisi vielä lippuja saatavilla. Päätämme tarttua tilaisuuteen, sillä ajattelemme että tällainen kuuluisa tapahtuma on kerran elämässä kokemisen arvoinen. Lippujen hinnat vaihtelevat 27 euron seisomapaikoista 140 euron pehmustettuihin tuoleihin.

wien_hofburg_ratsastuskoulu_03


Historiallinen sali jättimäisine kristallikruunuineen muodostaa näytökselle hienot puitteet. Reilun tunnin mittainen esitys on juhlava kokemus, joka koostuu viidestä eri ohjelmanumerosta. Taitojaan esittelee yhdestä kahdeksaan ratsukkoa kerrallaan. Taustalla soiva klassinen musiikki täydentää elämyksen. Viimeisenä kuultava Johann Strauss vanhemman Radetzky-marssi on tuttu kappale minullekin.

wien_espanjalainen_ratsastuskoulu_01


Ratsastuskoulu on ollut vuosisatojen ajan miesten valtakuntaa, mutta nykyään myös naiset voivat hakea pitkään ja vaativaan ratsastajakoulutukseen. Molemmat esiintymistasolle edenneet naiset Hannah Zeitlhofer ja Theresa Stefan ovat mukana myös meidän näkemässämme näytöksessä. Hevosista maneesille pääsevät vain orit, jottei niiden keskittyminen pääsisi herpaantumaan. Valokuvaaminen esityksen aikana on kielletty, mikä lienee hevosten keskittymisen kannalta paras ratkaisu. Jo hieman liian aikaisin annetut aploditkin saavat huolella koulutetut eläimet kavahtamaan yllättävän voimakkaasti.

wien_espanjalainen_ratsastuskoulu_02


Espanjalaisen ratsastuskoulun esitys on mielestäni hyvinkin kerran elämässä kokemisen arvoinen. En ymmärrä hevosista tai varsinkaan kouluratsastuksesta juuri mitään, mutta sulavaliikkeisten hevosten saumaton yhteistyö on miellyttävää katseltavaa. Joitakin hyppyjäkin nähdään, mutta mistään näyttävästä sirkusesityksestä ei todellakaan ole kysymys. Ymmärrän, että edestakaisin kävelevien hevosten katseleminen voi tuntua tylsältäkin. Meidän alakouluikäiset lapsemme eivät pitkästyneet, joskin kokemus jäi heidän mielestään ihan kivan tasolle.

wien_hofburg_ratsastuskoulu_01


Espanjalaiseen ratsastuskouluun voi tutustua myös lähtemällä tallikierrokselle tai ostamalla näytöstä huomattavasti edullisemman lipun aamuharjoituksiin. Tallit sijaitsevat Stallburgin rakennuksessa ratsastuskoulua vastapäätä. Tallikierros voi olla mielenkiintoinenkin, mutta harjoitusten seuraamisesta on kuulemani mukaan iloa vain todellisille hevosharrastajille.

wien_hofburg_ratsastuskoulu_04


Ratsastuskoulun nimi juontaa juurensa hevosista, jotka tuotiin Wieniin alun perin Espanjasta. Lipizzanhevosiksi kutsuttua valkeaa rotua on jalostettu slovenialaisessa Lipican siittolassa 1500-luvun loppupuolelta lähtien. Rotu on levinnyt naapurimaihin ja esimerkiksi kaikki Espanjalaisen ratsastuskoulun nykyiset hevoset ovat syntyneet Piberin siittolassa Itävallassa.


wien_hofburg_04


HOFBURGIN MUUT NÄHTÄVYYDET

Palatsikompleksissa toimii meidän näkemiemme lisäksi monia muitakin museoita. Niistä arvokkain lienee Keisarillinen aarrekammio, jossa säilytetään kruununjalokiviä. Hofburgin Neue Burgin tiloja käyttävät etnologinen museo Weltmuseum sekä Taidehistorialliseen museoon kuuluvat Efesoksen museo, ase- ja haarniskakokoelma sekä historiallinen soitinkokoelma. Hofburgista löytyy myös Itävallan presidentin virka-asunto. Palatsissa on järjestetty vuosien varrella monenlaisia tapahtumia, kuten esimerkiksi vuoden 1967 Euroviisut. Suomea edusti silloin Fredi.

wien_hofburg_05


Hofburg on kaikessa mahtipontisuudessaan vaikuttava kokemus, jolla on itseoikeutettu paikkansa nähtävyyskierroksella Wienissä. Keisarillista loistoa ja käsittämättömiä mittasuhteita ihmetellessä ei tosin voi välttyä ajatukselta siitä, kuinka moni tavallinen kansalainen olisi kaivannut edes pientä osaa Habsburgien turhamaisesti käytetyistä rikkauksista. Hofburgin historiallinen arvo on joka tapauksessa suuri. Tuntuu siltä, että Habsburgien henki on jäänyt leijumaan Wienin ylle ikuisesti.

Lue myös aiempi juttuni Monipuolinen pääsiäismatka Wieniin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Espanjalainen ratsastuskoulu on kyllä sellainen, mikä joskus on päästävä näkemään. Liputkaan eivät kuulosta mahdottoman hintaisilta. Tarina Sissistä on muuten itselleni tuntematon, pitääkin perehtyä siihen.

    • Mika / Lähtöportti

      3.7.2022 at 17:52

      Espanjalainen ratsastuskoulu on kyllä sellainen ”kerran elämässä” -kokemus, joka kannattaa ottaa joskus Wienin-matkan ohjelmaan. Sissi on varmaan tutumpi meitä vanhemmalle sukupolvelle elokuvien ansiosta. Sissi matkusteli muun muassa Madeiralla ja selvitin aikoinaan hänen elämäntarinaansa, kun kävimme Sissin patsaalla Funchalissa Madeiralla.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Itävalta

Päiväretki kauniiseen Innsbruckiin

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tirolin osavaltion pääkaupunki Innsbruck on miellyttävä retkikohde Itävallassa. Kävimme katsomassa maisemia Bergiselin hyppyrimäen tornista sekä teimme kävelykierroksen Innsbruckin viehättävässä keskustassa.

Vietimme kesällä viikon Seefeldin alppimaisemissa Itävallassa. Sieltä ajaa Innsbruckiin vain noin puolessa tunnissa. Ajomatkasta jää mieleen pitkä alamäki, sillä Tirolin ylätasangolla sijaitsevasta Seefeldistä on melkoinen lasku alas Inn-joen laakson pohjalle. Samalla yllättävän viileä heinäkuun ilmakin lämpenee useammalla asteella. 

innsbruck_22


Olen käynyt Innsbruckissa kahdesti aiemmin, mutta nuokin vierailut olivat lyhyitä päiväretkiä ja ajoittuivat jo viime vuosituhannen puolelle. Tuntuu hauskalta saapua vuosien jälkeen mukavaksi muistelemaani kaupunkiin. Innsbruck ei kuitenkaan ota meitä vastaan ongelmitta, sillä etukäteen valitsemani parkkihalli on ovella hehkuvien punaisten kirjainten perusteella täynnä. Sama toistuu kahdella seuraavallakin vastaan tulleella parkkipaikalla, joten lähdemme harhailemaan keskustasta poispäin. Meidän oli tarkoitus kierrellä aluksi kaupungilla ja käydä sen jälkeen katsomassa Bergiselin hyppyrimäkeä, mutta kun mäkitorni alkaa häämöttää edessä, päätämme muuttaa suunnitelmaa.

innsbruck_20

MAISEMAT BERGISELIN HYPPYRIMÄELTÄ

Bergiselin parkkipaikalla on onneksi pari tyhjää ruutua. Pysäköintialueelta on lyhyt kävelymatka hyppyrimäen juurelle. Edellisestä käynnistäni on vierähtänyt lähes päivälleen kolmekymmentä vuotta, ja paljon on tuossa ajassa muuttunut. Muistelen silloin juoksennelleeni heinää kasvaneessa alastulorinteessä, eikä paikalle ollut minkäänlaista pääsymaksua. Nyt muovitetun mäen yhteydestä löytyy palveluita sekä lipunmyyntikioski. Aikuisen vierailu mäkihyppystadionille maksaa tällä hetkellä 11 euroa. Lisätietoa voi lukea Bergiselin omilta nettisivuilta saksaksi. 

innsbruck_15


Bergisel on aina erottunut monesta muusta hyppyrimäestä poikkeuksellisen jyrkän jarruttamiseen tarkoitetun vastamäkensä osalta. Nykyään se herättää huomiota myös torninsa ansiosta, sillä vuonna 2001 uudistettu rakennelma edustaa modernia arkkitehtuuria. Tornin suunnitellutta Zaha Hadidia pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä naisarkkitehdeista.

innsbruck_14


Bergiselschanze kuuluu mäkihyppymaailman klassikkokohteisiin. Täällä on kisattu kaksissa olympialaisissa ja kolmissa maailmanmestaruuskilpailuissa, viimeksi helmi-maaliskuussa 2019. Parhaiten Bergisel tunnetaan jokavuotisen Keski-Euroopan mäkiviikon kolmannen osakilpailun pitopaikkana. Tammikuun alkuun ajoittuvassa kilpailussa on juhlittu monesti suomalaismenestystä, joskin kymmenisen vuotta sitten tulleen Anssi Koivurannan yllätysvoiton jälkeen on ollut kovin hiljaista.

innsbruck_17


Nousemme eräänlaisella mäkijunalla montun pohjalta tornin juurelle. Tornin huipulle pääsee puolestaan sujuvasti hissillä. Päivän ikimuistoisin hetki taitaa olla maisemien ihaileminen hyppyrimäen näköalatasanteelta. Näitä näkymiä kelpaa tulla ihailemaan, vaikkei mäkihyppy lähellä sydäntä olisikaan.

innsbruck_19


Tornista näkyy koko kesäisen auringon valaisema kaupunki, jota ympäröivät jylhät vuoret. Inn-joen laakso jatkuu silmänkantamattomiin niin itään kuin länteenkin päin. Suoraan hyppyrimäen edessä näkyy suuri hautausmaa. Voisi kuvitella, että näky on vuoroaan odottelevien mäkihyppääjien silmissä varsin karu. 

innsbruck_18


Mäkitornissa toimii ravintola Bergisel Sky, jonka ikkunapaikoilta on mahtavat näkymät ympäristöön. Tila tuntuu kuitenkin käydessämme kovin kuumalta ja kun tarjoilijaa ei hetken odoteltuamme näy, päätämme laskeutua alas ilman harkitsemiamme päiväkahveja.

innsbruck_16


Matkailijoiden iloksi on järjestetty pientä ohjelmaa, sillä paikallisen seuran urheilijoita hyppää silloin tällöin näytösluonteisesti mäestä alas. Nyt paikalla on veteraanihyppääjä Martin Nagiller, joka on osallistunut Bergiselin markkinointiin jo vuosien ajan. Torniin nousemiseen ja valmistautumiseen kuluu oma aikansa, joten hyppyjen välissä kuluu helposti puolisen tuntia. Vaikka pari näkemäämme leiskautusta eivät huippupituuksiin ylläkään, antaa hyppyjen seuraaminen mukavan lisän vierailukokemukseen.

innsbruck_13


Vastarinteen päällä komeilevat olympiarenkaat sekä suuret maljat, joissa olympiatuli on palanut vuosien 1964 ja 1976 talvikisojen aikana. Kunnialaattoihin on kaiverrettu mitalistien nimet. Käväisemme vielä pienessä valokuvanäyttelyssä ennen kuin jatkamme matkaamme keskustaan.

innsbruck_10

KÄVELYKIERROS INNSBRUCKIN VANHASSAKAUPUNGISSA

Tällä kerralla pysäköinti onnistuu sujuvasti, sillä Tourist Center Garagessa on reilusti tilaa. Sijaintikin osoittautuu erinomaiseksi. Nousemme maan pinnalle pääkatu Maria-Theresien Strassen päässä sijaitsevan riemukaaren vierestä, joten pääsemme saman tien tutustumaan keskustan mielenkiintoisimpaan alueeseen.

innsbruck_05


Kävelemme kauniiden talojen reunustaman Maria-Theresien Strassen päästä päähän. Katu levenee muutaman sadan metrin jälkeen pitkäksi aukioksi, jonka maamerkkinä kohoaa Pyhän Annan pylväs. Aukiota värittävät erilaiset kaupat sekä ravintolaterassit. Nautimme leppoisasta ja sopivan eläväisestä ilmapiiristä.

innsbruck_04


Aukion jälkeen Maria-Theresien Strasse kapenee kävelykaduksi, joka tuntuu ihmisvilinässä hetkittäin jopa hieman ahtaalta. Kadun päässä odottaa Innsbruckin päänähtävyyksiin lukeutuva Goldenes Dachl eli Kultainen katto.

innsbruck_08


Vuonna 1500 valmistunut Kultainen katto rakennettiin juhlistamaan Habsburg-sukuisen keisarin Maksimilian I:n ja Bianca Maria Sforzan avioliittoa. Katto suojaa parveketta, jolta keisari seurueineen saattoi katsella aukiolla järjestettyjä turnajaisia sekä muita tapahtumia.

innsbruck_09


Parveke on koristeltu erilaisilla maalauksilla ja kohokuvilla. Yksi reliefeistä esittää keisariparia itseään. Teos on erityisen mielenkiintoinen siksi, että Bianca Marian rinnalla on toinen nainen, Maksimilianin edesmennyt vaimo Maria Burgundilainen. Keisari halusi näin huolehtia siitä, että vanhat naimakaupalla saadut liittolaiset pysyivät tyytyväisinä.

innsbruck_06


Itse katto ei kultauksistaan huolimatta näytä minusta erityisen sykähdyttävältä, mutta pieni aukio on kaunis kokonaisuus. Muut ympärillä kohoavat vanhat talot koristeltuine seinineen ihastuttavat oikeastaan päänähtävyyttä enemmän. Aukion laidalta voisi nousta myös Stadtturmiin eli kaupungintorniin katselemaan maisemia.

innsbruck_12


Nälkä kurnii jo kovasti, mutta onneksi vastaan tulee Innsbruckin klassikkoravintoloihin kuuluva Goldener Adler. Vuonna 1390 perustetun majatalon ulkoseinällä on pitkä lista merkittävimmistä vieraista, joita riittää Wolfgang Amadeus Mozartista esimerkiksi Ruotsin kuningattareen Silviaan.

innsbruck_23


Syömme Kultaisen kotkan terassilla todella maukkaat wienerschnitzelit, jotka tarjoillaan perinteiseen tapaan perunasalaatin kera. Asiakasvirta pitää henkilökunnan kiireisenä, mutta ateria onnistuu omalta osaltamme erinomaisesti.

innsbruck_03


Ruokailun jälkeen on mukava kierrellä Innsbruckin vanhankaupungin kaduilla. Suuntaamme aluksi Innbrücke-sillalle katselemaan vuolaasti virtaavaa jokea sekä kaunista maisemaa.

innsbruck_07


Innsbruckin kauppahalli toimii joen varrella aivan sillan lähettyvillä, mutta jätämme siellä vierailun väliin ja suuntaamme kohti Hofburgin palatsia. Näemme lyhyen kierroksen varrella Innsbruckin tuomiokirkon, joka sijaitsee ikään kuin Hofburgin kainalossa.

innsbruck_11


Innsbruckin Hofburg kuuluu Wienissä sijaitsevien Hofburgin ja Schönbrunnin ohella Itävallan tärkeimpiin keisarillisiin palatseihin. Habsburgin mahtisuvun entisessä palatsissa toimii nykyään museo, jossa voi tutustua esimerkiksi keisarinna Maria Teresian sekä keisarinna Sissin huoneisiin. Molemmat kuuluivat aikanaan Euroopan hallitsijasukujen merkittävimpiin naisiin. Tyydymme katselemaan valkeaa palatsia ja sen yhteyteen rakennettua kirkkoa vain ulkoa päin. Pääsylippuja voisi ostaa Imperial Austrian nettisivuilta.  

innsbruck_24


Pikavisiitti vuorten ympäröimään Innsbruckiin oli tälläkin kerralla miellyttävä kokemus. Kaupunki on kokonsa puolesta passeli päiväretkikohde, jossa riittää sopivasti katseltavaa. Jo pelkästään vaeltelu kauniiden talojen reunustamilla kävelykaduilla on kiehtova elämys. Paremmalla ajalla tai huonommalla säällä voisi tutustua vaikkapa johonkin monista museoista. Muistelen käyneeni Tirolin kansantaiteen museossa eli Tiroler Volkskunstmuseumissa ensimmäisellä Innsbruckin-visiitilläni.

innsbruck_21


Kävelemme paluumatkalla jälleen koko Maria-Theresien Strassen halki Kultaisen katon luota keisarinna Maria Teresian rakennuttamalle riemukaarelle. Sää on muuttunut päivän mittaan tuuliseksi ja pilviseksi, vaikka aurinkokin pääsee välillä pilkahtamaan. Parkkihallille palatessamme tihkuu vettä, vaikka taivas näyttääkin käytännössä pilvettömältä. 

innsbruck_01


Innsbruck on ollut minulle aina vain lyhyiden retkien kohde. Se saattaisi toimia myös tukikohtana patikointi- tai laskettelulomalle, jos haluaa nauttia luonnon ohella Itävallan viidenneksi suurimman kaupungin palveluista. Kaupungin molemmilta laidoilta nousevat hiihtohissit kuljettavat kesäretkeilijöitä vuorille, joilla risteilee eri tasoisia patikointipolkuja. Lähistön retkivaihtoehtoihin kuuluu myös parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Swarovski Kristallwelten, joka on kuuluisan koruyhtiön elämyksellinen vierailukeskus. Aika näyttää, millaisin suunnitelmin palaamme Innsbruckin seudulle seuraavan kerran.

Jatka lukemista

Itävalta

Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teimme heinäkuisella Itävallan-matkallamme retken Seefeldistä Imstiin. Kohde valikoitui matkaohjelmaan pitkän kesäkelkkaradan ansiosta, mutta nautimme myös patikointimaisemista, kotieläinten tapaamisesta sekä paikallisista herkuista.

Koko perheen alppiloman ohjelmaan on hyvä keksiä jotain muutakin kuin patikointia. Niinpä ilahdun löytäessäni netistä Imstin kesäkelkkaradan, joka mainostaa itseään maailman pisimpänä Alpine Coasterina. Pyreneiltä Andorrasta näyttää löytyvän vieläkin pidempi vaihtoehto, mutta ei anneta sen häiritä. Imstin kelkkarata on varmasti elämys kaikenikäisille.

imst_hohe_01


Seefeldistä ajaa Imstiin alle tunnissa. Pikkukaupunki ei ainakaan ohimennen nähtynä vaikuta seudun houkuttelevimmalta, mutta vuoren rinteelle kohoava ulkoilualue on ehdottomasti vierailun arvoinen. Keskustasta saa körötellä yllättävänkin jyrkän ylämäen rinteiden juurella sijaitsevalle parkkipaikalle.

imst_koysirata_01


Höhe-Imstin ulkoilualue toimii Itävallalle tyypilliseen tapaan talvisin laskettelukeskuksena ja tarjoaa kesäisin houkuttelevan liikuntaympäristön ulkoilmaihmisille. Kaikkein reippaimmat pääsevät mäen ylös omin jaloin, mutta me turvaudumme monen muun tavoin köysirataan.

imst_koysirata_02


Imstin alempi köysirata vie kelkkaradan lähtöpaikalle, josta voisi jatkaa vielä toisella köysiradalla yli kahden kilometrin korkeuteen Alpjochiin. Ostamme liput, joilla saa nousta alemmalla köysiradalla ylös ja palata kelkkaradalla alas. Tällainen kertalippu maksaa tällä hetkellä aikuiselta 17,60 euroa ja lapselta hieman vähemmän.

imst_alpinecoaster_05


Köysiradalla ei ole ruuhkaa, joten kymmenen hengen vaunuun ei tule perheemme lisäksi muita matkustajia. Sää on harmittavan pilvinen, mutta maisemat näyttävät silti upeilta. Kelkkarata kulkee köysiradan alapuolella, joten saamme katsella alas kiitäviä laskijoita.

imst_patikointi_08


Vaikka päivän pääohjelmanumero onkin kelkkarata, haluamme viettää ensin muutaman tunnin Höhe-Imstin alppimaisemissa. Seudulla risteilee eri tasoisia patikkapolkuja, mutta emme kaipaa mitään erityisen haastavaa vaeltamista. Niinpä lähdemmekin vain suunnistamaan kohti Latschenhütte-nimistä ravintolaa, jonne kävelee opasteviittojen mukaan puolessa tunnissa.

imst_patikointi_05


Ohitamme alkumatkalla lehmiä, jotka laiduntavat tyytyväisinä laajalla alppiniityllä. Jäämme miettimään, osaavatko ne yhtään arvostaa upeita maisemia. 

imst_jagersteig_01


Tie Latschenhüttelle kulkee Jägersteig-nimistä reittiä pitkin. Taival on kartalla lyhyt, mutta se kulkee enimmäkseen jyrkkään ylämäkeen. Rasitus ei kuitenkaan nouse mitenkään mahdottoman kovaksi.

imst_patikointi_07


Leveä kävelytie vaihtuu matkan edetessä kapeampaan polkuun, joka johtaa kuohuvan joen rantaan. Maisema näyttää upealta niin ylös kuin alaskin päin.

imst_patikointi_04


Ihmettelemme hetken joen ylittävän kävelysillan poikki vedettyä ketjua, mutta huomaamme muutaman muun retkeilijän kulkevan sillan ylitse esteestä välittämättä. Päättelemme ketjun olevan paikoillaan seudulla laiduntavien lehmien vuoksi, joten ylitämme joen ja suunnistamme suorinta tietä kohti Almzoo-kotieläintarhaa.

imst_almzoo_03


Kotieläintarha koostuu vain yhdestä polun varrella olevasta aitauksesta, jossa asustaa lampaita, vuohia ja kanoja. Aitauksen halki kulkee puinen kävelysilta.

imst_almzoo_01


Almzoon eläimet ovat hyvin seurallisia, joten niitä saa jäädä rapsuttelemaan pidemmäksikin aikaa. Joukkoon mahtuu myös muutamia söpöjä kilejä.

imst_almzoo_02


Aitauksen reunalta kerätyt voikukanlehdet ja muut heinät maistuvat vuohille hyvin, mutta mitään muuta niille ei saa tietenkään syöttää. Tällaiset eläinkohtaamiset ovat oikein mukavia ja niistä jää kaikille hyvä mieli. Pienikin kotieläintarha voi olla elämys.  

imst_patikointi_03


Kotieläintarhalta on melko jyrkkä ylämäki Latschenhüttelle. Nousu etenee sujuvasti eri puolilla kohoavia vuoria ihaillessa. Sää vaihtelee vuorilla nopeasti, sillä saamme aurinkoisten hetkien välillä niskaamme hieman sadettakin.

Alppimaisemissa Imstissä


Ohitamme kulkiessamme suuren lehmälauman. Yksi lehmistä lähtee määrätietoisesti liikkeelle ja näyttäisi hetken tulevan meitä kohti. Sen ajatuksena on kuitenkin pysähtyä nauttimaan vuoristopuron raikkaudesta. Kun jano on sammutettu, lehmä ammuu äänekkäästi ja suuntaa kohti seuraavaa laidunta.

Latschenhütte


Nälkä alkaa jo sopivasti kurnia, kun saavumme Latschenhütten ovelle. Vuoristomaja on kodikas ja sympaattinen ruokailupaikka. Seinillä näkyy paikallisten ihmisten valokuvia ja esille on nostettu vanhoja suksiakin. On helppo kuvitella, kuinka täällä on nautittu tuvan lämmöstä kylminä talvipäivinä.

Hüttenschmarrn


Tilaan perinteisen Tiroler Gröstlin, jota voisi kuvailla pyttipannun paikalliseksi serkuksi. Tuhti annos sisältää perunaa, lihaviipaleita, pekonia ja kananmunaa sekä lisukesalaatin. Aterian kruunaa talon oma versio perinteisestä Kaiserschmarrnista. Hüttenschmarrn on suuri lautasellinen pannukakunpalasia, joiden sekaan voi lisätä haluamansa määrän omenasosetta. Yhdestä herkullisesta annoksesta riittää jaettavaa koko perheelle.

Imstin maisemia Tirolissa Itävallassa


Palaamme onnistuneen aterian jälkeen takaisin köysirata-asemalle samaa reittiä kuin tulimmekin. Tarjolla olisi myös muita polkuja, mutta haluamme käydä tapaamassa Alpzoon lampaita ja vuohia vielä toisenkin kerran.

Patikoimassa Imstissä


Paluumatka sujuu alamäen ansiosta varsin nopeasti. Taivaalta tulee taas ajoittain vettä, mutta sää pysyy pääosin aurinkoisena. Ihailen sitä, kuinka hyvässä kunnossa Itävallan retkeilyreitit ovat. Kaikkialla on siistiä, opasteita riittää, jossakin on penkkejäkin ja puitteet ovat kaikin puolin kunnossa.

Imst Alpine Coaster


Edessä on vielä päivän kohokohta eli Imstin 3,5 kilometrin mittainen Alpine Coaster. Tällaiset kesäkelkkaradat ovat tyypillisiä huvituksia Euroopan vuoristoissa, joten vaihtoehtoja riittää varsinkin Itävallassa ja Saksassa. Itse olemme päässeet kokeilemaan samankaltaista rataa Slovenian Kranjska Gorassa, joten tiedämme etukäteen mihin olemme ryhtymässä. Sitä emme kuitenkaan osaa odottaa, että kyytiin pääsyä joutuu jonottamaan pitkään ja hartaasti.

Imst Alpine Coaster


Saavumme paikalle neljän maissa, sillä Alpine Coaster on tarkoitus sulkea viideltä. Kaikilla muillakin tuntuu olleen sama ajatus viettää päivä vuorilla ja laskea alas hieman ennen sulkemisaikaa. Viereisestä kioskista haetaan pääsylippua näyttämällä jonotusnumero, jonka ansiosta aikaa ei tarvitse kuluttaa jonossa seisomalla. Moni suunnistaa läheiselle terassille. Odotellessa jää aikaa maisemien ihailuun, sillä pääsemme lopulta liikkeelle vasta puoli kuudelta. On hauskaa seurailla laskuun lähteviä ihmisiä. Havaittavissa on henkilön mukaan puhdasta innostusta tai silmiinpistävää jännitystä. 

Imst Alpine Coaster


Alpine Coaster on todella hauska kokemus. Mutkat seuraavat toisiaan ja viilenevä alppi-ilma iskee vasten kasvoja. Vauhdin hurmasta saa nauttia parhaimmillaan 40 kilometrin tuntinopeudessa, mutta meno ei ylly liian hurjaksi, sillä vaunu pysyy tukevasti raiteillaan. Vauhtia voi säädellä jarruttamalla, mikä on ennen jyrkimpiä mutkia suositeltavaa. On myös tärkeää pitää riittävä turvaväli edellä etenevään laskijaan.

Imst Alpine Coaster


Kesäkelkkaradat kuuluvat varmasti kohdalle osuessaan myös tulevien Itävallan-matkojemme ohjelmaan. Imstin Alpine Coasterin alaikäraja on kolme vuotta, jolloin lapsen saa jo ottaa aikuisen kyytiin. Yksin laskeminen onnistuu, kun ikää on vähintään kahdeksan vuotta ja pituutta 125 senttiä. Meidän tyttäremme saivat siis laskea kelkoillaan erikseen.

Imstin maisemia


Käymme vielä lopuksi parkkipaikan reunalla kahvilassa, jossa mietimme päivän antia. Kelkkarata, kotieläintila, patikkapolut, mahtavat maisemat ja maistuva ateria muodostivat upean alppipäivän, joten Imstiä on helppo suositella retkikohteeksi muillekin.

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja