Seuraa somessa

Itävalta

Päiväretki kauniiseen Innsbruckiin

Julkaistu

-

Tirolin osavaltion pääkaupunki Innsbruck on miellyttävä retkikohde Itävallassa. Kävimme katsomassa maisemia Bergiselin hyppyrimäen tornista sekä teimme kävelykierroksen Innsbruckin viehättävässä keskustassa.

Vietimme kesällä viikon Seefeldin alppimaisemissa Itävallassa. Sieltä ajaa Innsbruckiin vain noin puolessa tunnissa. Ajomatkasta jää mieleen pitkä alamäki, sillä Tirolin ylätasangolla sijaitsevasta Seefeldistä on melkoinen lasku alas Inn-joen laakson pohjalle. Samalla yllättävän viileä heinäkuun ilmakin lämpenee useammalla asteella. 

innsbruck_22


Olen käynyt Innsbruckissa kahdesti aiemmin, mutta nuokin vierailut olivat lyhyitä päiväretkiä ja ajoittuivat jo viime vuosituhannen puolelle. Tuntuu hauskalta saapua vuosien jälkeen mukavaksi muistelemaani kaupunkiin. Innsbruck ei kuitenkaan ota meitä vastaan ongelmitta, sillä etukäteen valitsemani parkkihalli on ovella hehkuvien punaisten kirjainten perusteella täynnä. Sama toistuu kahdella seuraavallakin vastaan tulleella parkkipaikalla, joten lähdemme harhailemaan keskustasta poispäin. Meidän oli tarkoitus kierrellä aluksi kaupungilla ja käydä sen jälkeen katsomassa Bergiselin hyppyrimäkeä, mutta kun mäkitorni alkaa häämöttää edessä, päätämme muuttaa suunnitelmaa.

innsbruck_20

MAISEMAT BERGISELIN HYPPYRIMÄELTÄ

Bergiselin parkkipaikalla on onneksi pari tyhjää ruutua. Pysäköintialueelta on lyhyt kävelymatka hyppyrimäen juurelle. Edellisestä käynnistäni on vierähtänyt lähes päivälleen kolmekymmentä vuotta, ja paljon on tuossa ajassa muuttunut. Muistelen silloin juoksennelleeni heinää kasvaneessa alastulorinteessä, eikä paikalle ollut minkäänlaista pääsymaksua. Nyt muovitetun mäen yhteydestä löytyy palveluita sekä lipunmyyntikioski. Aikuisen vierailu mäkihyppystadionille maksaa tällä hetkellä 11 euroa. Lisätietoa voi lukea Bergiselin omilta nettisivuilta saksaksi. 

innsbruck_15


Bergisel on aina erottunut monesta muusta hyppyrimäestä poikkeuksellisen jyrkän jarruttamiseen tarkoitetun vastamäkensä osalta. Nykyään se herättää huomiota myös torninsa ansiosta, sillä vuonna 2001 uudistettu rakennelma edustaa modernia arkkitehtuuria. Tornin suunnitellutta Zaha Hadidia pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä naisarkkitehdeista.

innsbruck_14


Bergiselschanze kuuluu mäkihyppymaailman klassikkokohteisiin. Täällä on kisattu kaksissa olympialaisissa ja kolmissa maailmanmestaruuskilpailuissa, viimeksi helmi-maaliskuussa 2019. Parhaiten Bergisel tunnetaan jokavuotisen Keski-Euroopan mäkiviikon kolmannen osakilpailun pitopaikkana. Tammikuun alkuun ajoittuvassa kilpailussa on juhlittu monesti suomalaismenestystä, joskin kymmenisen vuotta sitten tulleen Anssi Koivurannan yllätysvoiton jälkeen on ollut kovin hiljaista.

innsbruck_17


Nousemme eräänlaisella mäkijunalla montun pohjalta tornin juurelle. Tornin huipulle pääsee puolestaan sujuvasti hissillä. Päivän ikimuistoisin hetki taitaa olla maisemien ihaileminen hyppyrimäen näköalatasanteelta. Näitä näkymiä kelpaa tulla ihailemaan, vaikkei mäkihyppy lähellä sydäntä olisikaan.

innsbruck_19


Tornista näkyy koko kesäisen auringon valaisema kaupunki, jota ympäröivät jylhät vuoret. Inn-joen laakso jatkuu silmänkantamattomiin niin itään kuin länteenkin päin. Suoraan hyppyrimäen edessä näkyy suuri hautausmaa. Voisi kuvitella, että näky on vuoroaan odottelevien mäkihyppääjien silmissä varsin karu. 

innsbruck_18


Mäkitornissa toimii ravintola Bergisel Sky, jonka ikkunapaikoilta on mahtavat näkymät ympäristöön. Tila tuntuu kuitenkin käydessämme kovin kuumalta ja kun tarjoilijaa ei hetken odoteltuamme näy, päätämme laskeutua alas ilman harkitsemiamme päiväkahveja.

innsbruck_16


Matkailijoiden iloksi on järjestetty pientä ohjelmaa, sillä paikallisen seuran urheilijoita hyppää silloin tällöin näytösluonteisesti mäestä alas. Nyt paikalla on veteraanihyppääjä Martin Nagiller, joka on osallistunut Bergiselin markkinointiin jo vuosien ajan. Torniin nousemiseen ja valmistautumiseen kuluu oma aikansa, joten hyppyjen välissä kuluu helposti puolisen tuntia. Vaikka pari näkemäämme leiskautusta eivät huippupituuksiin ylläkään, antaa hyppyjen seuraaminen mukavan lisän vierailukokemukseen.

innsbruck_13


Vastarinteen päällä komeilevat olympiarenkaat sekä suuret maljat, joissa olympiatuli on palanut vuosien 1964 ja 1976 talvikisojen aikana. Kunnialaattoihin on kaiverrettu mitalistien nimet. Käväisemme vielä pienessä valokuvanäyttelyssä ennen kuin jatkamme matkaamme keskustaan.

innsbruck_10

KÄVELYKIERROS INNSBRUCKIN VANHASSAKAUPUNGISSA

Tällä kerralla pysäköinti onnistuu sujuvasti, sillä Tourist Center Garagessa on reilusti tilaa. Sijaintikin osoittautuu erinomaiseksi. Nousemme maan pinnalle pääkatu Maria-Theresien Strassen päässä sijaitsevan riemukaaren vierestä, joten pääsemme saman tien tutustumaan keskustan mielenkiintoisimpaan alueeseen.

innsbruck_05


Kävelemme kauniiden talojen reunustaman Maria-Theresien Strassen päästä päähän. Katu levenee muutaman sadan metrin jälkeen pitkäksi aukioksi, jonka maamerkkinä kohoaa Pyhän Annan pylväs. Aukiota värittävät erilaiset kaupat sekä ravintolaterassit. Nautimme leppoisasta ja sopivan eläväisestä ilmapiiristä.

innsbruck_04


Aukion jälkeen Maria-Theresien Strasse kapenee kävelykaduksi, joka tuntuu ihmisvilinässä hetkittäin jopa hieman ahtaalta. Kadun päässä odottaa Innsbruckin päänähtävyyksiin lukeutuva Goldenes Dachl eli Kultainen katto.

innsbruck_08


Vuonna 1500 valmistunut Kultainen katto rakennettiin juhlistamaan Habsburg-sukuisen keisarin Maksimilian I:n ja Bianca Maria Sforzan avioliittoa. Katto suojaa parveketta, jolta keisari seurueineen saattoi katsella aukiolla järjestettyjä turnajaisia sekä muita tapahtumia.

innsbruck_09


Parveke on koristeltu erilaisilla maalauksilla ja kohokuvilla. Yksi reliefeistä esittää keisariparia itseään. Teos on erityisen mielenkiintoinen siksi, että Bianca Marian rinnalla on toinen nainen, Maksimilianin edesmennyt vaimo Maria Burgundilainen. Keisari halusi näin huolehtia siitä, että vanhat naimakaupalla saadut liittolaiset pysyivät tyytyväisinä.

innsbruck_06


Itse katto ei kultauksistaan huolimatta näytä minusta erityisen sykähdyttävältä, mutta pieni aukio on kaunis kokonaisuus. Muut ympärillä kohoavat vanhat talot koristeltuine seinineen ihastuttavat oikeastaan päänähtävyyttä enemmän. Aukion laidalta voisi nousta myös Stadtturmiin eli kaupungintorniin katselemaan maisemia.

innsbruck_12


Nälkä kurnii jo kovasti, mutta onneksi vastaan tulee Innsbruckin klassikkoravintoloihin kuuluva Goldener Adler. Vuonna 1390 perustetun majatalon ulkoseinällä on pitkä lista merkittävimmistä vieraista, joita riittää Wolfgang Amadeus Mozartista esimerkiksi Ruotsin kuningattareen Silviaan.

innsbruck_23


Syömme Kultaisen kotkan terassilla todella maukkaat wienerschnitzelit, jotka tarjoillaan perinteiseen tapaan perunasalaatin kera. Asiakasvirta pitää henkilökunnan kiireisenä, mutta ateria onnistuu omalta osaltamme erinomaisesti.

innsbruck_03


Ruokailun jälkeen on mukava kierrellä Innsbruckin vanhankaupungin kaduilla. Suuntaamme aluksi Innbrücke-sillalle katselemaan vuolaasti virtaavaa jokea sekä kaunista maisemaa.

innsbruck_07


Innsbruckin kauppahalli toimii joen varrella aivan sillan lähettyvillä, mutta jätämme siellä vierailun väliin ja suuntaamme kohti Hofburgin palatsia. Näemme lyhyen kierroksen varrella Innsbruckin tuomiokirkon, joka sijaitsee ikään kuin Hofburgin kainalossa.

innsbruck_11


Innsbruckin Hofburg kuuluu Wienissä sijaitsevien Hofburgin ja Schönbrunnin ohella Itävallan tärkeimpiin keisarillisiin palatseihin. Habsburgin mahtisuvun entisessä palatsissa toimii nykyään museo, jossa voi tutustua esimerkiksi keisarinna Maria Teresian sekä keisarinna Sissin huoneisiin. Molemmat kuuluivat aikanaan Euroopan hallitsijasukujen merkittävimpiin naisiin. Tyydymme katselemaan valkeaa palatsia ja sen yhteyteen rakennettua kirkkoa vain ulkoa päin. Pääsylippuja voisi ostaa Imperial Austrian nettisivuilta.  

innsbruck_24


Pikavisiitti vuorten ympäröimään Innsbruckiin oli tälläkin kerralla miellyttävä kokemus. Kaupunki on kokonsa puolesta passeli päiväretkikohde, jossa riittää sopivasti katseltavaa. Jo pelkästään vaeltelu kauniiden talojen reunustamilla kävelykaduilla on kiehtova elämys. Paremmalla ajalla tai huonommalla säällä voisi tutustua vaikkapa johonkin monista museoista. Muistelen käyneeni Tirolin kansantaiteen museossa eli Tiroler Volkskunstmuseumissa ensimmäisellä Innsbruckin-visiitilläni.

innsbruck_21


Kävelemme paluumatkalla jälleen koko Maria-Theresien Strassen halki Kultaisen katon luota keisarinna Maria Teresian rakennuttamalle riemukaarelle. Sää on muuttunut päivän mittaan tuuliseksi ja pilviseksi, vaikka aurinkokin pääsee välillä pilkahtamaan. Parkkihallille palatessamme tihkuu vettä, vaikka taivas näyttääkin käytännössä pilvettömältä. 

innsbruck_01


Innsbruck on ollut minulle aina vain lyhyiden retkien kohde. Se saattaisi toimia myös tukikohtana patikointi- tai laskettelulomalle, jos haluaa nauttia luonnon ohella Itävallan viidenneksi suurimman kaupungin palveluista. Kaupungin molemmilta laidoilta nousevat hiihtohissit kuljettavat kesäretkeilijöitä vuorille, joilla risteilee eri tasoisia patikointipolkuja. Lähistön retkivaihtoehtoihin kuuluu myös parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Swarovski Kristallwelten, joka on kuuluisan koruyhtiön elämyksellinen vierailukeskus. Aika näyttää, millaisin suunnitelmin palaamme Innsbruckin seudulle seuraavan kerran.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Ittsellenikin tulee tuosta ajomatkasta Seefeldistä Insbruckiin. Pääasiassa vietimme itse aikaa vain Seefeldissä, mutta Innsbruckissakin voisi hyvinkin viettää muutaman yön. On muuten kuvauksellisia nuo värikkäät talot. Bergiselin mäki kiinnostaisi, siellä en ole ikinä käynyt. En itse asiassa ole käynyt missään muussa mäkihyppytornissa kuinn Lahden suurmäessä.

    • Mika / Lähtöportti

      4.10.2023 at 22:06

      Innsbruck on kyllä kiva kaupunki! Itselleni ikimuistoisin mäkihyppytornissa vierailu oli Planicassa, josta sai tulla aika huimalla vaijeriliu’ulla alas 😀 Lahden suurmäen tornissa en ole vielä käynyt, vaikka siellä vieraileminen on ollut mielessä jo useampana kesänä. Ehkä sitten ensi vuonna!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Itävalta

Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teimme heinäkuisella Itävallan-matkallamme retken Seefeldistä Imstiin. Kohde valikoitui matkaohjelmaan pitkän kesäkelkkaradan ansiosta, mutta nautimme myös patikointimaisemista, kotieläinten tapaamisesta sekä paikallisista herkuista.

Koko perheen alppiloman ohjelmaan on hyvä keksiä jotain muutakin kuin patikointia. Niinpä ilahdun löytäessäni netistä Imstin kesäkelkkaradan, joka mainostaa itseään maailman pisimpänä Alpine Coasterina. Pyreneiltä Andorrasta näyttää löytyvän vieläkin pidempi vaihtoehto, mutta ei anneta sen häiritä. Imstin kelkkarata on varmasti elämys kaikenikäisille.

imst_hohe_01


Seefeldistä ajaa Imstiin alle tunnissa. Pikkukaupunki ei ainakaan ohimennen nähtynä vaikuta seudun houkuttelevimmalta, mutta vuoren rinteelle kohoava ulkoilualue on ehdottomasti vierailun arvoinen. Keskustasta saa körötellä yllättävänkin jyrkän ylämäen rinteiden juurella sijaitsevalle parkkipaikalle.

imst_koysirata_01


Höhe-Imstin ulkoilualue toimii Itävallalle tyypilliseen tapaan talvisin laskettelukeskuksena ja tarjoaa kesäisin houkuttelevan liikuntaympäristön ulkoilmaihmisille. Kaikkein reippaimmat pääsevät mäen ylös omin jaloin, mutta me turvaudumme monen muun tavoin köysirataan.

imst_koysirata_02


Imstin alempi köysirata vie kelkkaradan lähtöpaikalle, josta voisi jatkaa vielä toisella köysiradalla yli kahden kilometrin korkeuteen Alpjochiin. Ostamme liput, joilla saa nousta alemmalla köysiradalla ylös ja palata kelkkaradalla alas. Tällainen kertalippu maksaa tällä hetkellä aikuiselta 17,60 euroa ja lapselta hieman vähemmän.

imst_alpinecoaster_05


Köysiradalla ei ole ruuhkaa, joten kymmenen hengen vaunuun ei tule perheemme lisäksi muita matkustajia. Sää on harmittavan pilvinen, mutta maisemat näyttävät silti upeilta. Kelkkarata kulkee köysiradan alapuolella, joten saamme katsella alas kiitäviä laskijoita.

imst_patikointi_08


Vaikka päivän pääohjelmanumero onkin kelkkarata, haluamme viettää ensin muutaman tunnin Höhe-Imstin alppimaisemissa. Seudulla risteilee eri tasoisia patikkapolkuja, mutta emme kaipaa mitään erityisen haastavaa vaeltamista. Niinpä lähdemmekin vain suunnistamaan kohti Latschenhütte-nimistä ravintolaa, jonne kävelee opasteviittojen mukaan puolessa tunnissa.

imst_patikointi_05


Ohitamme alkumatkalla lehmiä, jotka laiduntavat tyytyväisinä laajalla alppiniityllä. Jäämme miettimään, osaavatko ne yhtään arvostaa upeita maisemia. 

imst_jagersteig_01


Tie Latschenhüttelle kulkee Jägersteig-nimistä reittiä pitkin. Taival on kartalla lyhyt, mutta se kulkee enimmäkseen jyrkkään ylämäkeen. Rasitus ei kuitenkaan nouse mitenkään mahdottoman kovaksi.

imst_patikointi_07


Leveä kävelytie vaihtuu matkan edetessä kapeampaan polkuun, joka johtaa kuohuvan joen rantaan. Maisema näyttää upealta niin ylös kuin alaskin päin.

imst_patikointi_04


Ihmettelemme hetken joen ylittävän kävelysillan poikki vedettyä ketjua, mutta huomaamme muutaman muun retkeilijän kulkevan sillan ylitse esteestä välittämättä. Päättelemme ketjun olevan paikoillaan seudulla laiduntavien lehmien vuoksi, joten ylitämme joen ja suunnistamme suorinta tietä kohti Almzoo-kotieläintarhaa.

imst_almzoo_03


Kotieläintarha koostuu vain yhdestä polun varrella olevasta aitauksesta, jossa asustaa lampaita, vuohia ja kanoja. Aitauksen halki kulkee puinen kävelysilta.

imst_almzoo_01


Almzoon eläimet ovat hyvin seurallisia, joten niitä saa jäädä rapsuttelemaan pidemmäksikin aikaa. Joukkoon mahtuu myös muutamia söpöjä kilejä.

imst_almzoo_02


Aitauksen reunalta kerätyt voikukanlehdet ja muut heinät maistuvat vuohille hyvin, mutta mitään muuta niille ei saa tietenkään syöttää. Tällaiset eläinkohtaamiset ovat oikein mukavia ja niistä jää kaikille hyvä mieli. Pienikin kotieläintarha voi olla elämys.  

imst_patikointi_03


Kotieläintarhalta on melko jyrkkä ylämäki Latschenhüttelle. Nousu etenee sujuvasti eri puolilla kohoavia vuoria ihaillessa. Sää vaihtelee vuorilla nopeasti, sillä saamme aurinkoisten hetkien välillä niskaamme hieman sadettakin.

Alppimaisemissa Imstissä


Ohitamme kulkiessamme suuren lehmälauman. Yksi lehmistä lähtee määrätietoisesti liikkeelle ja näyttäisi hetken tulevan meitä kohti. Sen ajatuksena on kuitenkin pysähtyä nauttimaan vuoristopuron raikkaudesta. Kun jano on sammutettu, lehmä ammuu äänekkäästi ja suuntaa kohti seuraavaa laidunta.

Latschenhütte


Nälkä alkaa jo sopivasti kurnia, kun saavumme Latschenhütten ovelle. Vuoristomaja on kodikas ja sympaattinen ruokailupaikka. Seinillä näkyy paikallisten ihmisten valokuvia ja esille on nostettu vanhoja suksiakin. On helppo kuvitella, kuinka täällä on nautittu tuvan lämmöstä kylminä talvipäivinä.

Hüttenschmarrn


Tilaan perinteisen Tiroler Gröstlin, jota voisi kuvailla pyttipannun paikalliseksi serkuksi. Tuhti annos sisältää perunaa, lihaviipaleita, pekonia ja kananmunaa sekä lisukesalaatin. Aterian kruunaa talon oma versio perinteisestä Kaiserschmarrnista. Hüttenschmarrn on suuri lautasellinen pannukakunpalasia, joiden sekaan voi lisätä haluamansa määrän omenasosetta. Yhdestä herkullisesta annoksesta riittää jaettavaa koko perheelle.

Imstin maisemia Tirolissa Itävallassa


Palaamme onnistuneen aterian jälkeen takaisin köysirata-asemalle samaa reittiä kuin tulimmekin. Tarjolla olisi myös muita polkuja, mutta haluamme käydä tapaamassa Alpzoon lampaita ja vuohia vielä toisenkin kerran.

Patikoimassa Imstissä


Paluumatka sujuu alamäen ansiosta varsin nopeasti. Taivaalta tulee taas ajoittain vettä, mutta sää pysyy pääosin aurinkoisena. Ihailen sitä, kuinka hyvässä kunnossa Itävallan retkeilyreitit ovat. Kaikkialla on siistiä, opasteita riittää, jossakin on penkkejäkin ja puitteet ovat kaikin puolin kunnossa.

Imst Alpine Coaster


Edessä on vielä päivän kohokohta eli Imstin 3,5 kilometrin mittainen Alpine Coaster. Tällaiset kesäkelkkaradat ovat tyypillisiä huvituksia Euroopan vuoristoissa, joten vaihtoehtoja riittää varsinkin Itävallassa ja Saksassa. Itse olemme päässeet kokeilemaan samankaltaista rataa Slovenian Kranjska Gorassa, joten tiedämme etukäteen mihin olemme ryhtymässä. Sitä emme kuitenkaan osaa odottaa, että kyytiin pääsyä joutuu jonottamaan pitkään ja hartaasti.

Imst Alpine Coaster


Saavumme paikalle neljän maissa, sillä Alpine Coaster on tarkoitus sulkea viideltä. Kaikilla muillakin tuntuu olleen sama ajatus viettää päivä vuorilla ja laskea alas hieman ennen sulkemisaikaa. Viereisestä kioskista haetaan pääsylippua näyttämällä jonotusnumero, jonka ansiosta aikaa ei tarvitse kuluttaa jonossa seisomalla. Moni suunnistaa läheiselle terassille. Odotellessa jää aikaa maisemien ihailuun, sillä pääsemme lopulta liikkeelle vasta puoli kuudelta. On hauskaa seurailla laskuun lähteviä ihmisiä. Havaittavissa on henkilön mukaan puhdasta innostusta tai silmiinpistävää jännitystä. 

Imst Alpine Coaster


Alpine Coaster on todella hauska kokemus. Mutkat seuraavat toisiaan ja viilenevä alppi-ilma iskee vasten kasvoja. Vauhdin hurmasta saa nauttia parhaimmillaan 40 kilometrin tuntinopeudessa, mutta meno ei ylly liian hurjaksi, sillä vaunu pysyy tukevasti raiteillaan. Vauhtia voi säädellä jarruttamalla, mikä on ennen jyrkimpiä mutkia suositeltavaa. On myös tärkeää pitää riittävä turvaväli edellä etenevään laskijaan.

Imst Alpine Coaster


Kesäkelkkaradat kuuluvat varmasti kohdalle osuessaan myös tulevien Itävallan-matkojemme ohjelmaan. Imstin Alpine Coasterin alaikäraja on kolme vuotta, jolloin lapsen saa jo ottaa aikuisen kyytiin. Yksin laskeminen onnistuu, kun ikää on vähintään kahdeksan vuotta ja pituutta 125 senttiä. Meidän tyttäremme saivat siis laskea kelkoillaan erikseen.

Imstin maisemia


Käymme vielä lopuksi parkkipaikan reunalla kahvilassa, jossa mietimme päivän antia. Kelkkarata, kotieläintila, patikkapolut, mahtavat maisemat ja maistuva ateria muodostivat upean alppipäivän, joten Imstiä on helppo suositella retkikohteeksi muillekin.

Jatka lukemista

Itävalta

Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme heinäkuun loppupuolella viikon Tirolin alueella Itävallassa. Majoituimme Seefeldin kylän laidalle ja nautimme ennen kaikkea upeista alppimaisemista. Pienten patikkaretkiemme joukkoon mahtui myös unohtumaton kävely alpakoiden seurassa.
 
Vietimme kuusi vuotta sitten onnistuneen kolmen sukupolven lomaviikon Itävallassa, ja nyt oli aika lähteä samalla kokoonpanolla uudelleen vastaavanlaiselle reissulle. Edellisellä kerralla kohteenamme oli Wagrain, ja nyt tie vei Tirolin alueelle Seefeldiin. Matka sujuu lentäen Müncheniin ja sieltä vuokra-autolla perille. Kohdevalinta osoittautuu erinomaiseksi, sillä tarjolla on sopivasti palveluita, runsaasti mukavia ulkoilureittejä sekä riittävästi monipuolista tekemistä.

seefeld_maisema_06

Seefeldistä käytetään virallisissa yhteyksissä nimeä Seefeld in Tirol, jotta se erottuu muista samannimisistä paikkakunnista, joita löytyy esimerkiksi Saksasta. Kylä sijaitsee Tirolin ylätasangolla lähes 1200 metrin korkeudessa. Huomaamme nopeasti, että tasangon sää on selvästi viileämpi kuin alempana laaksossa. Esimerkiksi vain parinkymmenen kilometrin päässä Innsbruckissa on joinakin päivinä jopa kymmenen astetta lämpimämpää, sillä Tirolin pääkaupunki sijaitsee noin kuusisataa metriä Seefeldiä alempana.

seefeld_keskusta_04


Seefeldin sää pysyttelee lomaviikkomme ajan vaikeasti ennustettavana. Yhtä hellepäivää ja yhtä sadepäivää lukuun ottamatta sää vaihtelee nopeasti sadekuuroista iloiseen auringonpaisteeseen. Aamulla on usein vaikea valita pukisiko retkelle shortsit vai tarvitsisiko sittenkin pidempiä lahkeita.

seefeld_keskusta_03

SEEFELDIN VIEHÄTTÄVÄ KESKUSTA

Seefeld on suosittu hiihtokeskus, joka houkuttelee ulkoilun ystäviä myös kesäisin. Kylä ei ole kovin suuri, mutta tasamaalla sijaitsevassa keskustassa on silti useampia hotellien, majatalojen, ravintoloiden ja kauppojen reunustamia katuja. Vaikka ihmisiä jonkin verran riittääkin, voi tunnelmaa kuvailla leppoisaksi, eikä ruuhkista ole pelkoa.

seefeld_keskusta_02

Seefeldin keskipisteenä toimii Dorfplatz eli kylän aukio, jossa pidetään tiistaisin markkinat. Aukio sijaitsee miellyttävän kävelykadun varrella ja sen laidalla kohoaa Pyhän Oswaldin kirkko. Saamme ihailla komeita tirolilaistaloja, joita koristavat kukkien värittämät parvekkeet ja perinteiset seinämaalaukset.

seefeld_keskusta_01

Dorfplatzin lähistöllä sijaitsevaa pientä Kurpark-puistoa koristaa yksisarvista esittävä patsas. Täältä löytyy myös tyylikäs esiintymislava, jossa järjestetään kesäisin konsertteja. Keskustaa ympäröivät vehreät kukkulat sekä joka puolella kohoavat vuoret. 

seefeld_leterrazze

Itävallan tunnetuin ruokalaji lienee wieninleike, ja myös muut perinneruoat kuten Tiroler Gröstl tai Käsespätzle ovat maittavaa mutta varsin tuhtia syötävää. Mikäli loman aikana haluaa nauttia erilaisen ja kevyemmän aterian, suosittelen lämpimästi Le Terrazze im Kracherlemoosia. Uudehko ravintola tarjoaa innovatiivisia ja huolella viimeisteltyjä fine dining -tason annoksia. Palvelu on huomaavaista ja tunnelma kaikin puolin miellyttävä. Hintataso on toki keskimääräistä korkeampi, mutta maut vievät melkein kielen mennessään.  

seefeld_hiihtostadion

NELJIEN ARVOKISOJEN HIIHTOSTADION

Talviurheilun ystävät osaavat yhdistää Seefeldin nimen hiihtokilpailuihin. Näissä maisemissa miteltiin olympiamitaleista vuosina 1964 ja 1976, jolloin Innsbruckin talvikisojen hiihdot sivakoitiin Seefeldissä. Vuoden 1964 suurin suomalaissankari oli kaksi kultaa voittanut ja Mister Seefeldiksi nimetty Eero Mäntyranta. Jälkimmäisissä kisoissa Porilaisten marssia soitettiin sekä Helena Takalon että miesten viestijoukkueen kunniaksi. Hiihdon MM-kisat on järjestetty Seefeldissä myös kahdesti, vuosina 1985 ja 2019. Hiihtostadion hyppyrimäkineen sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, joten sen ohi tulee kuljettua useampaan kertaan.

seefeld_seekirchl

Seefeldin tunnetuin maamerkki on Seekirchl-kappeli, joka on näkynyt myös television hiihtolähetyksissä. Valkea kappeli valmistui vuonna 1666 tekolammen keskelle ja kohoaa edelleen yksinäisenä hahmona kaukana muista rakennuksista, vaikka ympäröivä vesi onkin kuivatettu pois jo kauan sitten. Kappeli sijaitsee vain kivenheiton päässä Seefeldin hiihtostadionista. 

seefeld_maisema_01

PATIKOINTI GSCHWANDTKOPFILLE

Seefeldistä käsin pääsee kävelemään kahdelle eri vuorelle. Vaihtoehdoista matalampi on hankalasti nimetty Gschwandtkopf, jonka paikalliset luokittelevat paremminkin kukkulaksi. Gschwandtkopfin huippu sijaitsee kolmisensataa metriä keskustan yläpuolella eli noin puolessatoista kilometrissä. Seefeldin matkailusivuilta löytyy mallireitti sekä Gschwandtkopfin ympäri että sen huipulle.

seefeld_maisema_04

Lähdemme soveltamaan jonkinlaista näiden kahden reitin yhdistelmää. Aluksi noustaan keskustan laidalla kohoavalle Pfarrhügel-kukkulalle, jonka laelta aukeaa mukava näkymä Seefeldin kattojen ylle.

seefeld_gkopf_03


Laskeudumme Pfarrhügeliltä alaspäin ja pysähdymme hetkeksi katselemaan aitauksessa laiduntavia vuohia sekä aaseja. Tästä matka jatkuu Seekirchlin ja hiihtostadionin ohitse kohti metsää, jonka tarjoamassa varjossa on mukava patikoida. Kävelyreitin soveltaminen ei onnistu aivan täydellisesti, sillä ajaudumme merkittyjen polkujen ulkopuolelle ja joudumme välillä kiipeämään pitkin niittyjä toivomaamme suuntaan. Eväiden syöminen auttaa onneksi jaksamaan eteenpäin.

seefeld_gkopf_04


Nousu kukkulan reunamilta Gschwandtkopfin huipulle tuntuu yllättävän pitkältä ja raskaalta, sillä patikkaretkemme osuu viikon ainoalle hellepäivälle. Rinteillä parveilee yllättävän paljon perhosia, joista muutama laskeutuu mielellään hikiselle käsivarrelle ja matkustaa siinä eteenpäin hyvän tovin.

seefeld_gkopf_02

Kun Gschwandtkopfin huippu alkaa parin kilometrin mittaisen ylämäen jälkeen viimein lähestyä, kantautuu korviin perinteisen tirolilaismusiikin säveliä. Pelimannit nostattavat tunnelmaa alppiravintola Sonnenalmin terassilla, josta mekin löydämme vapaan pöydän. Vaniljakastikkeeseen upotettu omenastruudeli käy kohtuullisenkokoisesta lounaasta ja suunniteltu kahvi vaihtuu kylmään mallasjuomaan, jotta jano sammuisi tehokkaammin.

seefeld_maisema_03

Oikaisemme takaisin kylälle Gschwandtkopfin laskettelurinnettä pitkin. Huipun ja kylän väliä voisi kulkea myös hiihtohissillä, mutta haluamme tehdä tämän retken loppuun saakka jalkaisin. Maisema alas laaksoon näyttää hienolta.

seefeld_gkopf_01

Huipun tuntumassa on itävaltalaiseen tapaan suuri vesiallas, jota hyödynnetään talvisin tekolumen tuotannossa. Nyt lammen kirkas vesi hohtaa houkuttelevan turkoosina ja sen tyyneen pintaan heijastuu ympäröivien vuorten hahmoja. Lammessa uiminen on kielletty, mutta sen rannalla voi rentoutua mukavilla puuistuimilla. Muutamat retkeilijät nauttivat päivästä riippumatoissaan loikoillen.

seefeld_maisema_02

Laskeutuminen jyrkkää rinnettä pitkin tuntuu rankemmalta kuin saattaisi kuvitella, mutta saavumme vähitellen Gschwandtkopfin alaosaan. Täällä saamme tervehtiä suurta lehmälaumaa, joka on asettunut märehtimään aivan polun laidalle. Lehmät eivät ole ohikulkijoista moksiskaan ja poseeraavat mielellään kameroille.

seefeld_alppitorvet

Tallustelemme vielä retken päätteeksi Seefeldin niityillä, kun korviimme kantautuu musiikkia. Pian vihreässä maisemassa erottuukin kukkulan harjanteella alppitorvia soittava pariskunta. Tämä onkin harvinaisen komea päätös pitkälle kävelylle, sillä mikä sopisikaan näihin maisemiin paremmin kuin lehmänkellojen kalina sekä alppitorvien juhlallisesti soiva ääni. 

seefeld_rosshutte_04

ROSSHÜTTE JA SEEFELDIN PARHAAT MAISEMAT

Seefeldistä löytyy myös huomattavasti Gschwandtkopfia korkeampia ja teräväpiirteisempiä vuoria. Keskustan toiselta laidalta voi kiivetä Rosshüttelle, joka on suuri vuoren rinteellä toimiva alppiravintola. Päätämme tällä kerralla säästää hieman jalkojamme, joten nousemme ylös mäkijunan kyydissä. Junia kulkee vartin välein ja kyyti sopii myös korkeanpaikankammoisille, jotka eivät mielellään astu korkealla keikkuviin köysiratojen vaunuihin.

seefeld_rosshutte_05

Kymmenasteinen ilma tuntuu yläasemalla hieman viileältä. Lapset ovat kasvaneet jo sen verran isoiksi, etteivät innostu tarjolla olevasta leikkipuistosta, joten siirrymme suoraan näköalapaikalle ihailemaan avaria maisemia. Ympärillä kohoaa paljon vuoria ja laakson pohjalla häämöttää Seefeldin keskusta. Gschwandtkopf näyttää täältä katsottuna kovin matalalta, vaikka totesimme sinnekin kiipeämisen käyvän kovasta kuntoilusta.

seefeld_rosshutte_08


Olisi ollut mukavaa nauttia näkymistä kirkkaammalla säällä, mutta taivas pysyy pilvisenä koko retkemme ajan. Rosshütteltä voisi jatkaa vielä ylemmäs Seefelder Jochille joko kävellen tai köysiradan kyydissä. Sieltä puolestaan lähtee patikkapolku 2221 metriin Seefelder Spitzelle, ja vaikeaksi luokiteltuja polkuja seuraten on mahdollista jatkaa myös muille vuorijonon huipuille. Kuvassa näkyvä köysirata vie puolestaan Rosshütteltä Härmelekopf-vuorelle.

seefeld_rosshutte_10


Emme kaipaa erityisen raskasta patikointia, joten päätämme suunnata alamäkeen. Siellä meitä näyttäisi odottavan myös eläimiä sekä houkuttelevasti kimalteleva Kaltwassersee.

seefeld_rosshutte_09


Hiekkaisen kävelytien varrella on paljon lehmiä sekä muutamia hevosia. On hauskaa pysähtyä tutustumaan rauhallisiin eläimiin, jotka ovat selvästi tottuneet ohikulkijoihin. Kellokaulaisten lehmien joukossa on sekä komeasarvista ylämaankarjaa että tutumpia laikukkaita rotuja. Hevosten varsat ovat heittäytyneet lepäämään vihreälle alppiniitylle.

seefeld_rosshutte_06


Polku vie meitä alamäkeen, kunnes saavumme kirkasvetisen Kaltwasserseen rannalle. Lammen ympärillä on eväiden syömiseen sopivia penkkejä sekä upeita maisemia joka suuntaan.

seefeld_rosshutte_02

Uiminen ei ole täälläkään sallittua, mutta rannoilta kelpaa ihailla sekä ylöspäin viettävää rinnettä että laakson toisella puolella näkyviä vuoria. Kaltwasserseen kauneus lumoaa, eikä paikalta malttaisi poistua kovin nopeasti.

seefeld_rosshutte_03

Laskeudumme järveltä vielä hieman alemmas Hochegg Almin terassille. Alppiravintolan pyttipannua muistuttava perinneruoka Tiroler Gröstl vie nälän pitkäksi aikaa ja syödessään voi jatkaa maisemien ihailua.

seefeld_rosshutte_07

Ateriaa nauttiessa tulee mieleen, että olisimme voineet ostaa mäkijunaan vain yhdensuuntaisen lipun ja kävellä Hochegg Almilta alas Seefeldiin saakka. Koska menopaluuliput on kuitenkin hankittu, päätämme kiivetä samaa tietä takaisin Rosshüttelle.

seefeld_rosshutte_01

Paluumatka sujuu rauhalliseenkin tahtiin alle kolmessa vartissa. Perillä odottaa yllättävänkin mukavalta tuntuva maisemakeinu, josta voi pysähtyä vielä kerran katselemaan maisemaa. Ehkä vielä joskus palaan tälle vuorelle ja nousen katselemaan näkymiä huipulta saakka.

seefeld_alpakat_04

MATKAN KOHOKOHTANA ALPAKKAVAELLUS

Jos Seefeldistä pitäisi valita yksi unohtumaton kokemus, olisi se lasten ja luultavasti myös meidän aikuisten mielestä alpakkavaellus. Tiroler Bio Alpakas tarjoaa kymmenen vuoden kokemuksella ripauksen Andien tunnelmaa täällä Alppien keskellä. Noin viittäkymmentä söpöä ja pehmeää alpakkaa pääsee tapaamaan hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevalla maatilalla.

seefeld_alpakat_01

Alpakkatilalla saa vierailla viikon aikana tiettyinä kellonaikoina, jolloin se on avoinna yleisölle. Perjantaisin ohjelmassa on myös alpakkavaellus, jonka aikana eläimiä saa taluttaa tilan ympäristössä tehtävällä lenkillä. Saavumme paikalle hyvissä ajoin, jolloin meille jää aikaa tutustua eläimiin suuressa aitauksessa. Nuorin on vasta kolmen päivän ikäinen ja joukossa on myös muita tänä vuonna syntyneitä tulokkaita.

seefeld_alpakat_02


Mukava omistajapariskunta kutsuu parikymmentä retkelle ilmoittautunutta ihmistä kokoon ja saamme runsaasti mielenkiintoista tietoa alpakoista. Isäntä tarinoi saksaksi, mutta kun olemme ainoat paikallista kieltä puhumattomat vieraat, saamme tilan emännältä yksityisopastuksen englanniksi. Kuulemme esimerkiksi alpakoiden luonteesta, anatomiasta, eteläamerikkalaisista juurista sekä lauman hierarkiasta. Alpakoiden villa on niin arvokasta, että ne saavat elellä kaikkialla ilman pelkoa teuraslihaksi joutumisesta. Tiesitkö ettei alpakoilla ole lainkaan ylähampaita?

seefeld_alpakat_06


Siirrymme laitumelta talliin, jossa kaikki saavat valita itselleen talutettavan alpakan. Tämän jälkeen muodostetaan jono, jonka järjestyksen määrittää alpakkalauman sisäinen hierarkia. Lapsikin saa taluttaa alpakkaa, mutta siinä tapauksessa mukana olevan aikuisen täytyy olla apuna varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. Oma kokemukseni ei kärsi lainkaan, vaikken alpakkaa itse talutakaan, vaan kuljen hauskannäköisen karavaanin vieressä.

seefeld_alpakat_03


Vaellus on noin tunnin mittainen ja vain parin kilometrin pituinen, joten kyseessä on varsin kevyt kävely. Osa matkasta kuljetaan polulla, mutta iso osa taipaleesta taitetaan hiljaisella päällystetyllä metsätiellä. Alpakat ovat säyseitä laumaeläimiä, jotka kulkevat kuuliaisesti jonossa. Niinpä kaikki sujuukin ilman ongelmia. Monilla kasvoilla paistaa onnellisuus, sillä söpöt eläimet saavat kenet hyvänsä iloiselle tuulelle. 

seefeld_alpakat_05


Kun alpakat on palautettu talliin, on aika palkita ne herkuilla. Alpakoiden syöttämisen jälkeen siirrytään vielä pihamaalle nauttimaan Andien klassikkodrinkkiä Pisco Souria. Lopuksi voi tehdä ostoksia tilan puodista, jonka tuotteet on tietenkin valmistettu alpakanvillasta. Reilut pari tuntia vierähtävät nopeasti ja alankin jo suunnitella alpakkaretkiä myös tulevien matkojemme ohjelmanumeroiksi. Vastaavia alpakkatiloja näyttäisi löytyvän useammastakin maasta.

seefeld_wildsee_01

HELPPO KÄVELY WILDSEE-JÄRVEN YMPÄRI

Seefeldin kylä sijaitsee laaksossa, jossa on mahdollista tallustella myös tasamaalla. Esimerkiksi Wildsee-järven ympäri kulkee reilun kahden kilometrin mittainen esteetön reitti, joka sopii vaikkapa lastenrattaiden kanssa kulkeville.

seefeld_wildsee_02


Maisemat eivät vedä vertoja vuoristovaelluksille, mutta matkan varrella pääsee niin metsään kuin puusta tehdyllä polulla varustetulle suoalueellekin. Järven rannalla on pari kahvilapalveluita tarjoavaa maksullista uimapaikkaa. Me pysähdymme kävelyreitin varrella minigolfkierrokselle järven kylänpuoleisessa päässä.

seefeld_innsbruck

SEEFELD ON HYVÄ TUKIKOHTA PÄIVÄRETKILLE

Teemme Seefeldistä käsin muutamia päiväretkiä. Innsbruckissa kiertelemme kaupungilla ja nousemme Bergiselin hyppyrimäen torniin. Imstissä ihailemme upeita vuorimaisemia sekä kokeilemme pitkää ja vauhdikasta kesäkelkkarataa. Käymme vaimon kanssa myös hieman pidemmällä päiväretkellä Sveitsin puolella ja Liechtensteinissa saakka.

seefeld_neuschwanstein


Kerron edellä mainituista kohteista lisää omissa erillisissä jutuissaan, kuten myös siitä, kuinka matkamme jatkui Tirolista Saksan puolelle Baijeriin. Tutustuimme reissun viimeisinä päivinä esimerkiksi upeaan Neuschwansteinin linnaan, jonka näkemisestä olimme ehtineet haaveilla monen vuoden ajan. Seefeldistä ajaa Neuschwansteiniin parissa tunnissa.

seefeld_maisema_07


Moni matkustaa Itävaltaan laskettelemaan, mutta Alpit sopivat mainiosti myös kesälomamatkan kohteeksi. Vuorista nauttiakseen ei tarvitse edes olla huippukuntoinen vaeltaja, koska hiihtohissit kuljettavat patikoijia ylös rinteille, joita pitkin voi jatkaa matkaa ilman mahdottoman suuria nousumetrejä. Reiteillä on yleensä hyvät opasteet ja hissien yläasemien tuntumassa on usein mukavasti palveluita viihtyisistä alppiravintoloista lähtien.

seefeld_elaimet


Itävallan Alpeilla on kokemustemme perusteella hyvät puitteet myös lapsiperheiden lomailuun, sillä retkeilykohteista voi löytää vaikkapa leikkipuistoja, kotieläintiloja sekä muuta puuhaa eri ikäisille lapsille. Meille löytyi tällä kerralla alpakkavaellusta ja kelkkarataa, mutta jo polkujen varrella laiduntavat lehmät ja hevoset ilahduttivat koko perhettä. Kesäsää saattaa olla arvaamaton, mutta useimmista lomakeskuksista löytyy aurinkoisten päivien varalle uimala. Nautimme aiemmalla Itävallan-matkallamme Wagrainin Wasserwelt-maauimalasta, mutta Seefeldin Olympiabad jäi tällä kerralla kokeilematta.

seefeld_maisema_08


Sekä Itävallan Tirolin että Saksan Baijerin maisemat jäävät mieleen niin upeina, että toivon palaavani molemmille alueille jo lähivuosien aikana. Voisin hyvin kuvitella palaavani ihan Seefeldiinkin, mutta houkuttelevia vaihtoehtoja on Itävallassa monia muitakin. Pelkästään S-kirjaimen kohdalta löytyvät Seefeldin lisäksi ainakin Saalbach, Schladming, Serfaus, Sölden ja Söll. Vaihtoehtoja siis riittää, kuten myös hengästyttävän upeita vuoristomaisemia.

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja