Tirolin osavaltion pääkaupunki Innsbruck on miellyttävä retkikohde Itävallassa. Kävimme katsomassa maisemia Bergiselin hyppyrimäen tornista sekä teimme kävelykierroksen Innsbruckin viehättävässä keskustassa.

Vietimme kesällä viikon Seefeldin alppimaisemissa Itävallassa. Sieltä ajaa Innsbruckiin vain noin puolessa tunnissa. Ajomatkasta jää mieleen pitkä alamäki, sillä Tirolin ylätasangolla sijaitsevasta Seefeldistä on melkoinen lasku alas Inn-joen laakson pohjalle. Samalla yllättävän viileä heinäkuun ilmakin lämpenee useammalla asteella. 

Olen käynyt Innsbruckissa kahdesti aiemmin, mutta nuokin vierailut olivat lyhyitä päiväretkiä ja ajoittuivat jo viime vuosituhannen puolelle. Tuntuu hauskalta saapua vuosien jälkeen mukavaksi muistelemaani kaupunkiin. Innsbruck ei kuitenkaan ota meitä vastaan ongelmitta, sillä etukäteen valitsemani parkkihalli on ovella hehkuvien punaisten kirjainten perusteella täynnä. Sama toistuu kahdella seuraavallakin vastaan tulleella parkkipaikalla, joten lähdemme harhailemaan keskustasta poispäin. Meidän oli tarkoitus kierrellä aluksi kaupungilla ja käydä sen jälkeen katsomassa Bergiselin hyppyrimäkeä, mutta kun mäkitorni alkaa häämöttää edessä, päätämme muuttaa suunnitelmaa.

MAISEMAT BERGISELIN HYPPYRIMÄELTÄ

Bergiselin parkkipaikalla on onneksi pari tyhjää ruutua. Pysäköintialueelta on lyhyt kävelymatka hyppyrimäen juurelle. Edellisestä käynnistäni on vierähtänyt lähes päivälleen kolmekymmentä vuotta, ja paljon on tuossa ajassa muuttunut. Muistelen silloin juoksennelleeni heinää kasvaneessa alastulorinteessä, eikä paikalle ollut minkäänlaista pääsymaksua. Nyt muovitetun mäen yhteydestä löytyy palveluita sekä lipunmyyntikioski. Aikuisen vierailu mäkihyppystadionille maksaa tällä hetkellä 11 euroa. Lisätietoa voi lukea Bergiselin omilta nettisivuilta saksaksi. 

Bergisel on aina erottunut monesta muusta hyppyrimäestä poikkeuksellisen jyrkän jarruttamiseen tarkoitetun vastamäkensä osalta. Nykyään se herättää huomiota myös torninsa ansiosta, sillä vuonna 2001 uudistettu rakennelma edustaa modernia arkkitehtuuria. Tornin suunnitellutta Zaha Hadidia pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä naisarkkitehdeista.

Bergiselschanze kuuluu mäkihyppymaailman klassikkokohteisiin. Täällä on kisattu kaksissa olympialaisissa ja kolmissa maailmanmestaruuskilpailuissa, viimeksi helmi-maaliskuussa 2019. Parhaiten Bergisel tunnetaan jokavuotisen Keski-Euroopan mäkiviikon kolmannen osakilpailun pitopaikkana. Tammikuun alkuun ajoittuvassa kilpailussa on juhlittu monesti suomalaismenestystä, joskin kymmenisen vuotta sitten tulleen Anssi Koivurannan yllätysvoiton jälkeen on ollut kovin hiljaista.

Nousemme eräänlaisella mäkijunalla montun pohjalta tornin juurelle. Tornin huipulle pääsee puolestaan sujuvasti hissillä. Päivän ikimuistoisin hetki taitaa olla maisemien ihaileminen hyppyrimäen näköalatasanteelta. Näitä näkymiä kelpaa tulla ihailemaan, vaikkei mäkihyppy lähellä sydäntä olisikaan.

Tornista näkyy koko kesäisen auringon valaisema kaupunki, jota ympäröivät jylhät vuoret. Inn-joen laakso jatkuu silmänkantamattomiin niin itään kuin länteenkin päin. Suoraan hyppyrimäen edessä näkyy suuri hautausmaa. Voisi kuvitella, että näky on vuoroaan odottelevien mäkihyppääjien silmissä varsin karu. 

Mäkitornissa toimii ravintola Bergisel Sky, jonka ikkunapaikoilta on mahtavat näkymät ympäristöön. Tila tuntuu kuitenkin käydessämme kovin kuumalta ja kun tarjoilijaa ei hetken odoteltuamme näy, päätämme laskeutua alas ilman harkitsemiamme päiväkahveja.

Matkailijoiden iloksi on järjestetty pientä ohjelmaa, sillä paikallisen seuran urheilijoita hyppää silloin tällöin näytösluonteisesti mäestä alas. Nyt paikalla on veteraanihyppääjä Martin Nagiller, joka on osallistunut Bergiselin markkinointiin jo vuosien ajan. Torniin nousemiseen ja valmistautumiseen kuluu oma aikansa, joten hyppyjen välissä kuluu helposti puolisen tuntia. Vaikka pari näkemäämme leiskautusta eivät huippupituuksiin ylläkään, antaa hyppyjen seuraaminen mukavan lisän vierailukokemukseen.

Vastarinteen päällä komeilevat olympiarenkaat sekä suuret maljat, joissa olympiatuli on palanut vuosien 1964 ja 1976 talvikisojen aikana. Kunnialaattoihin on kaiverrettu mitalistien nimet. Käväisemme vielä pienessä valokuvanäyttelyssä ennen kuin jatkamme matkaamme keskustaan.

KÄVELYKIERROS INNSBRUCKIN VANHASSAKAUPUNGISSA

Tällä kerralla pysäköinti onnistuu sujuvasti, sillä Tourist Center Garagessa on reilusti tilaa. Sijaintikin osoittautuu erinomaiseksi. Nousemme maan pinnalle pääkatu Maria-Theresien Strassen päässä sijaitsevan riemukaaren vierestä, joten pääsemme saman tien tutustumaan keskustan mielenkiintoisimpaan alueeseen.

Kävelemme kauniiden talojen reunustaman Maria-Theresien Strassen päästä päähän. Katu levenee muutaman sadan metrin jälkeen pitkäksi aukioksi, jonka maamerkkinä kohoaa Pyhän Annan pylväs. Aukiota värittävät erilaiset kaupat sekä ravintolaterassit. Nautimme leppoisasta ja sopivan eläväisestä ilmapiiristä.

Aukion jälkeen Maria-Theresien Strasse kapenee kävelykaduksi, joka tuntuu ihmisvilinässä hetkittäin jopa hieman ahtaalta. Kadun päässä odottaa Innsbruckin päänähtävyyksiin lukeutuva Goldenes Dachl eli Kultainen katto.

Vuonna 1500 valmistunut Kultainen katto rakennettiin juhlistamaan Habsburg-sukuisen keisarin Maksimilian I:n ja Bianca Maria Sforzan avioliittoa. Katto suojaa parveketta, jolta keisari seurueineen saattoi katsella aukiolla järjestettyjä turnajaisia sekä muita tapahtumia.

Parveke on koristeltu erilaisilla maalauksilla ja kohokuvilla. Yksi reliefeistä esittää keisariparia itseään. Teos on erityisen mielenkiintoinen siksi, että Bianca Marian rinnalla on toinen nainen, Maksimilianin edesmennyt vaimo Maria Burgundilainen. Keisari halusi näin huolehtia siitä, että vanhat naimakaupalla saadut liittolaiset pysyivät tyytyväisinä.

Itse katto ei kultauksistaan huolimatta näytä minusta erityisen sykähdyttävältä, mutta pieni aukio on kaunis kokonaisuus. Muut ympärillä kohoavat vanhat talot koristeltuine seinineen ihastuttavat oikeastaan päänähtävyyttä enemmän. Aukion laidalta voisi nousta myös Stadtturmiin eli kaupungintorniin katselemaan maisemia.

Nälkä kurnii jo kovasti, mutta onneksi vastaan tulee Innsbruckin klassikkoravintoloihin kuuluva Goldener Adler. Vuonna 1390 perustetun majatalon ulkoseinällä on pitkä lista merkittävimmistä vieraista, joita riittää Wolfgang Amadeus Mozartista esimerkiksi Ruotsin kuningattareen Silviaan.

Syömme Kultaisen kotkan terassilla todella maukkaat wienerschnitzelit, jotka tarjoillaan perinteiseen tapaan perunasalaatin kera. Asiakasvirta pitää henkilökunnan kiireisenä, mutta ateria onnistuu omalta osaltamme erinomaisesti.

Ruokailun jälkeen on mukava kierrellä Innsbruckin vanhankaupungin kaduilla. Suuntaamme aluksi Innbrücke-sillalle katselemaan vuolaasti virtaavaa jokea sekä kaunista maisemaa.

Innsbruckin kauppahalli toimii joen varrella aivan sillan lähettyvillä, mutta jätämme siellä vierailun väliin ja suuntaamme kohti Hofburgin palatsia. Näemme lyhyen kierroksen varrella Innsbruckin tuomiokirkon, joka sijaitsee ikään kuin Hofburgin kainalossa.

Innsbruckin Hofburg kuuluu Wienissä sijaitsevien Hofburgin ja Schönbrunnin ohella Itävallan tärkeimpiin keisarillisiin palatseihin. Habsburgin mahtisuvun entisessä palatsissa toimii nykyään museo, jossa voi tutustua esimerkiksi keisarinna Maria Teresian sekä keisarinna Sissin huoneisiin. Molemmat kuuluivat aikanaan Euroopan hallitsijasukujen merkittävimpiin naisiin. Tyydymme katselemaan valkeaa palatsia ja sen yhteyteen rakennettua kirkkoa vain ulkoa päin. Pääsylippuja voisi ostaa Imperial Austrian nettisivuilta.  

Pikavisiitti vuorten ympäröimään Innsbruckiin oli tälläkin kerralla miellyttävä kokemus. Kaupunki on kokonsa puolesta passeli päiväretkikohde, jossa riittää sopivasti katseltavaa. Jo pelkästään vaeltelu kauniiden talojen reunustamilla kävelykaduilla on kiehtova elämys. Paremmalla ajalla tai huonommalla säällä voisi tutustua vaikkapa johonkin monista museoista. Muistelen käyneeni Tirolin kansantaiteen museossa eli Tiroler Volkskunstmuseumissa ensimmäisellä Innsbruckin-visiitilläni.

Kävelemme paluumatkalla jälleen koko Maria-Theresien Strassen halki Kultaisen katon luota keisarinna Maria Teresian rakennuttamalle riemukaarelle. Sää on muuttunut päivän mittaan tuuliseksi ja pilviseksi, vaikka aurinkokin pääsee välillä pilkahtamaan. Parkkihallille palatessamme tihkuu vettä, vaikka taivas näyttääkin käytännössä pilvettömältä. 

Innsbruck on ollut minulle aina vain lyhyiden retkien kohde. Se saattaisi toimia myös tukikohtana patikointi- tai laskettelulomalle, jos haluaa nauttia luonnon ohella Itävallan viidenneksi suurimman kaupungin palveluista. Kaupungin molemmilta laidoilta nousevat hiihtohissit kuljettavat kesäretkeilijöitä vuorille, joilla risteilee eri tasoisia patikointipolkuja. Lähistön retkivaihtoehtoihin kuuluu myös parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Swarovski Kristallwelten, joka on kuuluisan koruyhtiön elämyksellinen vierailukeskus. Aika näyttää, millaisin suunnitelmin palaamme Innsbruckin seudulle seuraavan kerran.

Vietimme heinäkuun loppupuolella viikon Tirolin alueella Itävallassa. Majoituimme Seefeldin kylän laidalle ja nautimme ennen kaikkea upeista alppimaisemista. Pienten patikkaretkiemme joukkoon mahtui myös unohtumaton kävely alpakoiden seurassa.
 
Vietimme kuusi vuotta sitten onnistuneen kolmen sukupolven lomaviikon Itävallassa, ja nyt oli aika lähteä samalla kokoonpanolla uudelleen vastaavanlaiselle reissulle. Edellisellä kerralla kohteenamme oli Wagrain, ja nyt tie vei Tirolin alueelle Seefeldiin. Matka sujuu lentäen Müncheniin ja sieltä vuokra-autolla perille. Kohdevalinta osoittautuu erinomaiseksi, sillä tarjolla on sopivasti palveluita, runsaasti mukavia ulkoilureittejä sekä riittävästi monipuolista tekemistä.

Seefeldistä käytetään virallisissa yhteyksissä nimeä Seefeld in Tirol, jotta se erottuu muista samannimisistä paikkakunnista, joita löytyy esimerkiksi Saksasta. Kylä sijaitsee Tirolin ylätasangolla lähes 1200 metrin korkeudessa. Huomaamme nopeasti, että tasangon sää on selvästi viileämpi kuin alempana laaksossa. Esimerkiksi vain parinkymmenen kilometrin päässä Innsbruckissa on joinakin päivinä jopa kymmenen astetta lämpimämpää, sillä Tirolin pääkaupunki sijaitsee noin kuusisataa metriä Seefeldiä alempana.

Seefeldin sää pysyttelee lomaviikkomme ajan vaikeasti ennustettavana. Yhtä hellepäivää ja yhtä sadepäivää lukuun ottamatta sää vaihtelee nopeasti sadekuuroista iloiseen auringonpaisteeseen. Aamulla on usein vaikea valita pukisiko retkelle shortsit vai tarvitsisiko sittenkin pidempiä lahkeita.

SEEFELDIN VIEHÄTTÄVÄ KESKUSTA

Seefeld on suosittu hiihtokeskus, joka houkuttelee ulkoilun ystäviä myös kesäisin. Kylä ei ole kovin suuri, mutta tasamaalla sijaitsevassa keskustassa on silti useampia hotellien, majatalojen, ravintoloiden ja kauppojen reunustamia katuja. Vaikka ihmisiä jonkin verran riittääkin, voi tunnelmaa kuvailla leppoisaksi, eikä ruuhkista ole pelkoa.

Seefeldin keskipisteenä toimii Dorfplatz eli kylän aukio, jossa pidetään tiistaisin markkinat. Aukio sijaitsee miellyttävän kävelykadun varrella ja sen laidalla kohoaa Pyhän Oswaldin kirkko. Saamme ihailla komeita tirolilaistaloja, joita koristavat kukkien värittämät parvekkeet ja perinteiset seinämaalaukset.

Dorfplatzin lähistöllä sijaitsevaa pientä Kurpark-puistoa koristaa yksisarvista esittävä patsas. Täältä löytyy myös tyylikäs esiintymislava, jossa järjestetään kesäisin konsertteja. Keskustaa ympäröivät vehreät kukkulat sekä joka puolella kohoavat vuoret. 

Itävallan tunnetuin ruokalaji lienee wieninleike, ja myös muut perinneruoat kuten Tiroler Gröstl tai Käsespätzle ovat maittavaa mutta varsin tuhtia syötävää. Mikäli loman aikana haluaa nauttia erilaisen ja kevyemmän aterian, suosittelen lämpimästi Le Terrazze im Kracherlemoosia. Uudehko ravintola tarjoaa innovatiivisia ja huolella viimeisteltyjä fine dining -tason annoksia. Palvelu on huomaavaista ja tunnelma kaikin puolin miellyttävä. Hintataso on toki keskimääräistä korkeampi, mutta maut vievät melkein kielen mennessään.  

NELJIEN ARVOKISOJEN HIIHTOSTADION

Talviurheilun ystävät osaavat yhdistää Seefeldin nimen hiihtokilpailuihin. Näissä maisemissa miteltiin olympiamitaleista vuosina 1964 ja 1976, jolloin Innsbruckin talvikisojen hiihdot sivakoitiin Seefeldissä. Vuoden 1964 suurin suomalaissankari oli kaksi kultaa voittanut ja Mister Seefeldiksi nimetty Eero Mäntyranta. Jälkimmäisissä kisoissa Porilaisten marssia soitettiin sekä Helena Takalon että miesten viestijoukkueen kunniaksi. Hiihdon MM-kisat on järjestetty Seefeldissä myös kahdesti, vuosina 1985 ja 2019. Hiihtostadion hyppyrimäkineen sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, joten sen ohi tulee kuljettua useampaan kertaan.

Seefeldin tunnetuin maamerkki on Seekirchl-kappeli, joka on näkynyt myös television hiihtolähetyksissä. Valkea kappeli valmistui vuonna 1666 tekolammen keskelle ja kohoaa edelleen yksinäisenä hahmona kaukana muista rakennuksista, vaikka ympäröivä vesi onkin kuivatettu pois jo kauan sitten. Kappeli sijaitsee vain kivenheiton päässä Seefeldin hiihtostadionista. 

PATIKOINTI GSCHWANDTKOPFILLE

Seefeldistä käsin pääsee kävelemään kahdelle eri vuorelle. Vaihtoehdoista matalampi on hankalasti nimetty Gschwandtkopf, jonka paikalliset luokittelevat paremminkin kukkulaksi. Gschwandtkopfin huippu sijaitsee kolmisensataa metriä keskustan yläpuolella eli noin puolessatoista kilometrissä. Seefeldin matkailusivuilta löytyy mallireitti sekä Gschwandtkopfin ympäri että sen huipulle.

Lähdemme soveltamaan jonkinlaista näiden kahden reitin yhdistelmää. Aluksi noustaan keskustan laidalla kohoavalle Pfarrhügel-kukkulalle, jonka laelta aukeaa mukava näkymä Seefeldin kattojen ylle.

Laskeudumme Pfarrhügeliltä alaspäin ja pysähdymme hetkeksi katselemaan aitauksessa laiduntavia vuohia sekä aaseja. Tästä matka jatkuu Seekirchlin ja hiihtostadionin ohitse kohti metsää, jonka tarjoamassa varjossa on mukava patikoida. Kävelyreitin soveltaminen ei onnistu aivan täydellisesti, sillä ajaudumme merkittyjen polkujen ulkopuolelle ja joudumme välillä kiipeämään pitkin niittyjä toivomaamme suuntaan. Eväiden syöminen auttaa onneksi jaksamaan eteenpäin.

Nousu kukkulan reunamilta Gschwandtkopfin huipulle tuntuu yllättävän pitkältä ja raskaalta, sillä patikkaretkemme osuu viikon ainoalle hellepäivälle. Rinteillä parveilee yllättävän paljon perhosia, joista muutama laskeutuu mielellään hikiselle käsivarrelle ja matkustaa siinä eteenpäin hyvän tovin.

Kun Gschwandtkopfin huippu alkaa parin kilometrin mittaisen ylämäen jälkeen viimein lähestyä, kantautuu korviin perinteisen tirolilaismusiikin säveliä. Pelimannit nostattavat tunnelmaa alppiravintola Sonnenalmin terassilla, josta mekin löydämme vapaan pöydän. Vaniljakastikkeeseen upotettu omenastruudeli käy kohtuullisenkokoisesta lounaasta ja suunniteltu kahvi vaihtuu kylmään mallasjuomaan, jotta jano sammuisi tehokkaammin.

Oikaisemme takaisin kylälle Gschwandtkopfin laskettelurinnettä pitkin. Huipun ja kylän väliä voisi kulkea myös hiihtohissillä, mutta haluamme tehdä tämän retken loppuun saakka jalkaisin. Maisema alas laaksoon näyttää hienolta.

Huipun tuntumassa on itävaltalaiseen tapaan suuri vesiallas, jota hyödynnetään talvisin tekolumen tuotannossa. Nyt lammen kirkas vesi hohtaa houkuttelevan turkoosina ja sen tyyneen pintaan heijastuu ympäröivien vuorten hahmoja. Lammessa uiminen on kielletty, mutta sen rannalla voi rentoutua mukavilla puuistuimilla. Muutamat retkeilijät nauttivat päivästä riippumatoissaan loikoillen.

Laskeutuminen jyrkkää rinnettä pitkin tuntuu rankemmalta kuin saattaisi kuvitella, mutta saavumme vähitellen Gschwandtkopfin alaosaan. Täällä saamme tervehtiä suurta lehmälaumaa, joka on asettunut märehtimään aivan polun laidalle. Lehmät eivät ole ohikulkijoista moksiskaan ja poseeraavat mielellään kameroille.

Tallustelemme vielä retken päätteeksi Seefeldin niityillä, kun korviimme kantautuu musiikkia. Pian vihreässä maisemassa erottuukin kukkulan harjanteella alppitorvia soittava pariskunta. Tämä onkin harvinaisen komea päätös pitkälle kävelylle, sillä mikä sopisikaan näihin maisemiin paremmin kuin lehmänkellojen kalina sekä alppitorvien juhlallisesti soiva ääni. 

ROSSHÜTTE JA SEEFELDIN PARHAAT MAISEMAT

Seefeldistä löytyy myös huomattavasti Gschwandtkopfia korkeampia ja teräväpiirteisempiä vuoria. Keskustan toiselta laidalta voi kiivetä Rosshüttelle, joka on suuri vuoren rinteellä toimiva alppiravintola. Päätämme tällä kerralla säästää hieman jalkojamme, joten nousemme ylös mäkijunan kyydissä. Junia kulkee vartin välein ja kyyti sopii myös korkeanpaikankammoisille, jotka eivät mielellään astu korkealla keikkuviin köysiratojen vaunuihin.

Kymmenasteinen ilma tuntuu yläasemalla hieman viileältä. Lapset ovat kasvaneet jo sen verran isoiksi, etteivät innostu tarjolla olevasta leikkipuistosta, joten siirrymme suoraan näköalapaikalle ihailemaan avaria maisemia. Ympärillä kohoaa paljon vuoria ja laakson pohjalla häämöttää Seefeldin keskusta. Gschwandtkopf näyttää täältä katsottuna kovin matalalta, vaikka totesimme sinnekin kiipeämisen käyvän kovasta kuntoilusta.

Olisi ollut mukavaa nauttia näkymistä kirkkaammalla säällä, mutta taivas pysyy pilvisenä koko retkemme ajan. Rosshütteltä voisi jatkaa vielä ylemmäs Seefelder Jochille joko kävellen tai köysiradan kyydissä. Sieltä puolestaan lähtee patikkapolku 2221 metriin Seefelder Spitzelle, ja vaikeaksi luokiteltuja polkuja seuraten on mahdollista jatkaa myös muille vuorijonon huipuille. Kuvassa näkyvä köysirata vie puolestaan Rosshütteltä Härmelekopf-vuorelle.

Emme kaipaa erityisen raskasta patikointia, joten päätämme suunnata alamäkeen. Siellä meitä näyttäisi odottavan myös eläimiä sekä houkuttelevasti kimalteleva Kaltwassersee.

Hiekkaisen kävelytien varrella on paljon lehmiä sekä muutamia hevosia. On hauskaa pysähtyä tutustumaan rauhallisiin eläimiin, jotka ovat selvästi tottuneet ohikulkijoihin. Kellokaulaisten lehmien joukossa on sekä komeasarvista ylämaankarjaa että tutumpia laikukkaita rotuja. Hevosten varsat ovat heittäytyneet lepäämään vihreälle alppiniitylle.

Polku vie meitä alamäkeen, kunnes saavumme kirkasvetisen Kaltwasserseen rannalle. Lammen ympärillä on eväiden syömiseen sopivia penkkejä sekä upeita maisemia joka suuntaan.

Uiminen ei ole täälläkään sallittua, mutta rannoilta kelpaa ihailla sekä ylöspäin viettävää rinnettä että laakson toisella puolella näkyviä vuoria. Kaltwasserseen kauneus lumoaa, eikä paikalta malttaisi poistua kovin nopeasti.

Laskeudumme järveltä vielä hieman alemmas Hochegg Almin terassille. Alppiravintolan pyttipannua muistuttava perinneruoka Tiroler Gröstl vie nälän pitkäksi aikaa ja syödessään voi jatkaa maisemien ihailua.

Ateriaa nauttiessa tulee mieleen, että olisimme voineet ostaa mäkijunaan vain yhdensuuntaisen lipun ja kävellä Hochegg Almilta alas Seefeldiin saakka. Koska menopaluuliput on kuitenkin hankittu, päätämme kiivetä samaa tietä takaisin Rosshüttelle.

Paluumatka sujuu rauhalliseenkin tahtiin alle kolmessa vartissa. Perillä odottaa yllättävänkin mukavalta tuntuva maisemakeinu, josta voi pysähtyä vielä kerran katselemaan maisemaa. Ehkä vielä joskus palaan tälle vuorelle ja nousen katselemaan näkymiä huipulta saakka.

MATKAN KOHOKOHTANA ALPAKKAVAELLUS

Jos Seefeldistä pitäisi valita yksi unohtumaton kokemus, olisi se lasten ja luultavasti myös meidän aikuisten mielestä alpakkavaellus. Tiroler Bio Alpakas tarjoaa kymmenen vuoden kokemuksella ripauksen Andien tunnelmaa täällä Alppien keskellä. Noin viittäkymmentä söpöä ja pehmeää alpakkaa pääsee tapaamaan hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevalla maatilalla.

Alpakkatilalla saa vierailla viikon aikana tiettyinä kellonaikoina, jolloin se on avoinna yleisölle. Perjantaisin ohjelmassa on myös alpakkavaellus, jonka aikana eläimiä saa taluttaa tilan ympäristössä tehtävällä lenkillä. Saavumme paikalle hyvissä ajoin, jolloin meille jää aikaa tutustua eläimiin suuressa aitauksessa. Nuorin on vasta kolmen päivän ikäinen ja joukossa on myös muita tänä vuonna syntyneitä tulokkaita.

Mukava omistajapariskunta kutsuu parikymmentä retkelle ilmoittautunutta ihmistä kokoon ja saamme runsaasti mielenkiintoista tietoa alpakoista. Isäntä tarinoi saksaksi, mutta kun olemme ainoat paikallista kieltä puhumattomat vieraat, saamme tilan emännältä yksityisopastuksen englanniksi. Kuulemme esimerkiksi alpakoiden luonteesta, anatomiasta, eteläamerikkalaisista juurista sekä lauman hierarkiasta. Alpakoiden villa on niin arvokasta, että ne saavat elellä kaikkialla ilman pelkoa teuraslihaksi joutumisesta. Tiesitkö ettei alpakoilla ole lainkaan ylähampaita?

Siirrymme laitumelta talliin, jossa kaikki saavat valita itselleen talutettavan alpakan. Tämän jälkeen muodostetaan jono, jonka järjestyksen määrittää alpakkalauman sisäinen hierarkia. Lapsikin saa taluttaa alpakkaa, mutta siinä tapauksessa mukana olevan aikuisen täytyy olla apuna varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. Oma kokemukseni ei kärsi lainkaan, vaikken alpakkaa itse talutakaan, vaan kuljen hauskannäköisen karavaanin vieressä.

Vaellus on noin tunnin mittainen ja vain parin kilometrin pituinen, joten kyseessä on varsin kevyt kävely. Osa matkasta kuljetaan polulla, mutta iso osa taipaleesta taitetaan hiljaisella päällystetyllä metsätiellä. Alpakat ovat säyseitä laumaeläimiä, jotka kulkevat kuuliaisesti jonossa. Niinpä kaikki sujuukin ilman ongelmia. Monilla kasvoilla paistaa onnellisuus, sillä söpöt eläimet saavat kenet hyvänsä iloiselle tuulelle. 

Kun alpakat on palautettu talliin, on aika palkita ne herkuilla. Alpakoiden syöttämisen jälkeen siirrytään vielä pihamaalle nauttimaan Andien klassikkodrinkkiä Pisco Souria. Lopuksi voi tehdä ostoksia tilan puodista, jonka tuotteet on tietenkin valmistettu alpakanvillasta. Reilut pari tuntia vierähtävät nopeasti ja alankin jo suunnitella alpakkaretkiä myös tulevien matkojemme ohjelmanumeroiksi. Vastaavia alpakkatiloja näyttäisi löytyvän useammastakin maasta.

HELPPO KÄVELY WILDSEE-JÄRVEN YMPÄRI

Seefeldin kylä sijaitsee laaksossa, jossa on mahdollista tallustella myös tasamaalla. Esimerkiksi Wildsee-järven ympäri kulkee reilun kahden kilometrin mittainen esteetön reitti, joka sopii vaikkapa lastenrattaiden kanssa kulkeville.

Maisemat eivät vedä vertoja vuoristovaelluksille, mutta matkan varrella pääsee niin metsään kuin puusta tehdyllä polulla varustetulle suoalueellekin. Järven rannalla on pari kahvilapalveluita tarjoavaa maksullista uimapaikkaa. Me pysähdymme kävelyreitin varrella minigolfkierrokselle järven kylänpuoleisessa päässä.

SEEFELD ON HYVÄ TUKIKOHTA PÄIVÄRETKILLE

Teemme Seefeldistä käsin muutamia päiväretkiä. Innsbruckissa kiertelemme kaupungilla ja nousemme Bergiselin hyppyrimäen torniin. Imstissä ihailemme upeita vuorimaisemia sekä kokeilemme pitkää ja vauhdikasta kesäkelkkarataa. Käymme vaimon kanssa myös hieman pidemmällä päiväretkellä Sveitsin puolella ja Liechtensteinissa saakka.

Kerron edellä mainituista kohteista lisää omissa erillisissä jutuissaan, kuten myös siitä, kuinka matkamme jatkui Tirolista Saksan puolelle Baijeriin. Tutustuimme reissun viimeisinä päivinä esimerkiksi upeaan Neuschwansteinin linnaan, jonka näkemisestä olimme ehtineet haaveilla monen vuoden ajan. Seefeldistä ajaa Neuschwansteiniin parissa tunnissa.

Moni matkustaa Itävaltaan laskettelemaan, mutta Alpit sopivat mainiosti myös kesälomamatkan kohteeksi. Vuorista nauttiakseen ei tarvitse edes olla huippukuntoinen vaeltaja, koska hiihtohissit kuljettavat patikoijia ylös rinteille, joita pitkin voi jatkaa matkaa ilman mahdottoman suuria nousumetrejä. Reiteillä on yleensä hyvät opasteet ja hissien yläasemien tuntumassa on usein mukavasti palveluita viihtyisistä alppiravintoloista lähtien.

Itävallan Alpeilla on kokemustemme perusteella hyvät puitteet myös lapsiperheiden lomailuun, sillä retkeilykohteista voi löytää vaikkapa leikkipuistoja, kotieläintiloja sekä muuta puuhaa eri ikäisille lapsille. Meille löytyi tällä kerralla alpakkavaellusta ja kelkkarataa, mutta jo polkujen varrella laiduntavat lehmät ja hevoset ilahduttivat koko perhettä. Kesäsää saattaa olla arvaamaton, mutta useimmista lomakeskuksista löytyy aurinkoisten päivien varalle uimala. Nautimme aiemmalla Itävallan-matkallamme Wagrainin Wasserwelt-maauimalasta, mutta Seefeldin Olympiabad jäi tällä kerralla kokeilematta.

Sekä Itävallan Tirolin että Saksan Baijerin maisemat jäävät mieleen niin upeina, että toivon palaavani molemmille alueille jo lähivuosien aikana. Voisin hyvin kuvitella palaavani ihan Seefeldiinkin, mutta houkuttelevia vaihtoehtoja on Itävallassa monia muitakin. Pelkästään S-kirjaimen kohdalta löytyvät Seefeldin lisäksi ainakin Saalbach, Schladming, Serfaus, Sölden ja Söll. Vaihtoehtoja siis riittää, kuten myös hengästyttävän upeita vuoristomaisemia.