Viime kesäkuun Kalifornian-matka päättyi San Franciscoon, jossa viivyimme kuuden yön ajan. Kaupungissa vierailu oli kuulunut haaveisiini kauan, eikä perillä joutunut pettymään. San Francisco paljastui miellyttäväksi, monipuoliseksi ja poikkeuksellisen kauniiksi kaupungiksi.

San Franciscon lumo perustuu rentoon tunnelmaan ja kiinnostavaan kaupunkikuvaan. Mäet näyttävät paikoitellen suorastaan uskomattoman jyrkiltä, minkä lisäksi San Franciscon ilme vaihtelee paljon kaupunginosasta toiseen. Esimerkiksi Amerikan suurin Chinatown on helposti tunnistettava, mutta parhaiten jäävät mieleen eri puolilla kaupunkia kohoavat vanhat puutalot. Kun kaupungin laidalla välkehtii merenlahti, on San Franciscossa oikeastaan kaikkea mitä kaupunkilomalta voi toivoa. Keräsin nyt kokoon erilaisia kokemuksia, tunnelmia, kohtaamisia ja havaintoja tästä kiehtovasta kaupungista. 

---

Herkullisia aamiaisia

Kierroksemme pitkin San Franciscon katuja alkavat aina aamiaisella jossakin päin turistien suosimaa Fisherman’s Wharfin aluetta. Runsas melko myöhäiseksi venyvä aamiainen käy jo melkein lounaasta, jolla jaksaa pitkälle iltapäivään. Hyvä vaihtoehto on vaikkapa Eight AM, jossa nautin bageleista sekä tuoreista marjoista ja hedelmistä.

Myös pieni brasilialaishenkinen Cafe de Casa jää mieleen mukavana paikkana, jossa voi nauttia aamukahvin kera vaikkapa raikkaan ja terveellisen açaí bowlin. Annos on kovin kuvauksellinen ja kun avoimen ikkunan takana odottaa aurinkoinen San Francisco, nousee mieliala helposti korkealle.

Oma lukunsa on niin ikään Fisherman’s Wharfilla toimiva Boudin Bakery, jonka voisi laskea jopa San Franciscon nähtävyyksien joukkoon. Leipäkorit kulkevat katonrajaan asennetuilla kiskoilla ja suurissa sisätiloissa riittää hälinää. Perinteikkään leipomon suosituin tuote on maankuulu hapanleipä, mutta me käymme täällä parina aamuna herkuttelemassa täytetyillä croissanteilla.

---

San Franciscon kaduilla kävellen, raitiovaunuilla ja busseilla

Aamiaisen voimin kelpaa lähteä tutustumaan kaupungin ihmeisiin. Korkeuksiin nousevat suorat kadut tekevät San Franciscosta todella kuvauksellisen kaupungin, jossa on paljon persoonallista ilmettä. Jyrkät nousut tuntuvat jaloissa, mutta näiden maisemien vuoksi kannattaa todellakin kiivetä kukkulalta toiselle.

Kadut jäävät mieleen jo dramaattisten mäkien vuoksi, mutta niiden varsilla miellyttävät myös tyylikkäät puutalot. Hinnat ovat taatusti korkeita, mutta aina voi haaveilla asuvansa joskus upeassa viktoriaanista tyyliä edustavassa rakennuksessa, joka on maalattu jollakin näyttävällä värillä.

Ajamme totta kai pari kertaa myös San Franciscon kuuluisilla kaapeliraitiovaunuilla eli cable careilla. Historiallisissa menopeleissä on romanttista tunnelmaa ja tuntuu hauskalta olla hiljaista vauhtia kolistelevan vaunun kyydissä. Puiset cable carit operoivat kolmella linjalla, jotka on jätetty jäljelle vanhasta huomattavasti laajemmasta verkostosta.

Vaunut toimivat lähinnä turisteille suunnattuina huvipuistolaitteina, mutta matkustaminen tuntuu silti elämykseltä, varsinkin kun saa katsella maisemia vaunun reunalla seisten. On myös hauskaa, kun eräs harmaapartainen gripman eli kaapeliraitiovaunun kuljettaja muistaa meidät toisella matkustuskerralla ja tervehtii jo kuin vanhoja tuttujaan. Lähes kaikki kohtaamamme sanfranciscolaiset ovat mukavaa porukkaa.

Kaupungin asukkaat käyttävät kaapeliraitiovaunujen sijasta busseja tai tavallisia raitiovaunuja eli street careja. Arkisissa busseissa pääsee aitoon paikallistunnelmaan ja voi kuvitella, millaista täällä olisi kulkea työpaikalle tai kouluun. Välillä kyydissä on vain muutama torkkuva matkustaja ja joskus ympärille pelmahtaa kokonainen koululuokka. Street carit ovat todella tyylikkään näköisiä ja hieman jopa harmittaa, että ne ovat jääneet tunnettuudessa täysin cable carien varjoon.

---

Fisherman’s Wharfin merellisiä tunnelmia

San Franciscon lahti antaa kaupungille kauniin merellisen ilmeen. Kimaltava meri näkyy monille kukkuloille, mutta siitä kannattaa nauttia myös rantoja pitkin kävellen. Silloin saattaa saada myös yllättävää seuraa, sillä näemme rantavesissä kirjohylkeen. Se ikään kuin saattaa meitä hetken, kunnes sukeltaa pinnan alle. Hylkeitä näkyy pian muutamia muitakin. Vastaavaa on vaikea kuvitella kokevansa kovin monessa muussa suurkaupungissa.

Fisherman’s Wharfin alue on turistien suosiossa ja erityisesti huvilaituri Pier 39 vetää ihmisiä puoleensa. Täällä eläinkohtaamiset eivät tule enää yllätyksenä, sillä laiturin merileijonat ovat maailmankuuluja. Ne ovat viipyneet täällä jo pitkälti yli kolme vuosikymmentä, ja tuntuvat viihtyvän edelleen mainiosti.

Maistan huvilaiturilla paikallista perinneruokaa clam chowderia. Kyseessä on hapanleivän sisällä tarjottava kermainen simpukkakeitto, joka onkin oikein herkullista. Jos keiton jälkeen jää vielä nälkä, voi pikaruokakojusta napata mukaansa tyypillisen amerikkalaisen corn dogin. Tämä uppopaistettu herkku koostuu puutikun päässä tarjoiltavasta nakista, joka on kuorrutettu maissitaikinalla.

Aurinko alkaa laskea ja kultaa San Franciscon lahden näyttävillä sävyillä. Osa San Franciscon viehätyksestä perustuu varmasti maailmankuuluihin nähtävyyksiin ja omalla kohdallani myös siihen, että olen odottanut tänne pääsyä niin kauan. Tuntuu melkein uskomattomalta seistä vihdoin täällä Pier 39:n päässä ja katsella lahden keskellä kohoavaa Alcatrazin vankilasaarta.

Näkymistä tuntuvat nauttivan myös monet pelikaanit, jotka ovat löytäneet hyvän paikan aallonmurtajan päältä. Niiden takana kohoaa Golden Gaten sillan silhuetti, joka näyttää auringonlaskussa juuri niin kultaiselta kuin nimi antaisikin ymmärtää. Todellisuudessa sillan nimellä ei ole mitään tekemistä sen värin kanssa. Golden Gaten salmi sai nimensä jo kauan ennen sen ylittävää siltaa. Salmen nimen keksi muuan kenraali, joka näki sen kultaisena porttina menestyksekkääseen kauppaan valtameren takana odottavien aasialaisten kanssa. 

Yksi vahvimmista San Franciscosta mieleeni jääneistä hetkistä on, kun ilta hämärtyy ja tihkusade kastelee Fisherman’s Wharfin kadut. Sade saa kaupungin tuoksumaan uskomattoman raikkaalta. Olemme olleet onnekkaita, sillä aurinko paistaa meille lähes aina pilvettömältä taivaalta, vaikka San Francisco tunnetaankin oikukkaasta ja usein sumuisesta säästään. Ilma on kaupungilla liikkuessamme yleensä viileä ja varsinkin rannan tuntumassa kovin tuulinen. Pitkille housuille, neuleelle ja välillä takillekin on käyttöä, vaikka eletään jo kesäkuuta. Toisaalta olen kuullut, että täällä valtameren rannalla lämpimintä olisikin vasta syys-lokakuussa.

---

Kohtaamisia Chinatownin laidalla

I need more money. Jäyhän miehen ilme tiskin takana ei värähdäkään, mutta hän toistaa pyyntönsä useampaan kertaan. Olemme City Lights -kirjakaupassa, ja edessämme asioivan perheen lapset yrittävät maksaa ostoksiaan kolikoilla. Lopulta ropoja kertyy riittävästi ja tulee minun vuoroni. Mies pysyy vähäpuheisena, mutta kun pyydän ostokseeni kirjakaupan leimaa, hän suostuu sanaakaan sanomatta ja jysäyttää sen paikalleen.

City Lights Bookstore nauttii suorastaan kulttimainetta. Runoilijanakin tunnettu Lawrence Ferlinghetti perusti vuonna 1953 kirjakaupan, josta muodostui pian tuonaikaista vastakulttuuria edustaneen beat-sukupolven keskus. Samaan yhtiöön kuulunut kustantamo julkaisi beat-kirjailijoiden teoksia, joista erityisesti Jack Kerouacin On the Road kuuluu amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoihin. Juuri sen haluan ostaa täältä mukaani. Suomeksi nimellä Matkalla tunnettu kirja on Kerouacin omaelämäkerrallinen kuvaus levottomista reissuista ympäri Amerikkaa. Suosittelen lukemaan!

Siirrymme kirjakaupasta kulman taakse Jack Kerouacin mukaan nimetylle kujalle, joka on koristeltu näyttävästi katutaiteella. Kohtaamme tällä North Beachin ja Chinatownin kaupunginosien rajamailla sijaitsevalla kujalla kiinalaisen miehen, joka lähestyy meitä ystävällisesti, mutta yllättää pian tiukalla kysymyksellä. Miksi tulette tänne, vaikka vihaatte kiinalaisia? Selitän että olemme Suomesta emmekä me kiinalaisia vihaa. Chinatown näyttää meistä kiinnostavalta, joten haluamme nähdä mitä alueella on tarjottavanaan.

Mies hämmästyy kuullessaan ettemme olekaan amerikkalaisia, ja koska haluan välttää poliittiseen väittelyyn, siirrän puheen leppoisampiin aiheisiin ennen kuin jatkamme matkaa eri suuntiin. Keskustelu jää silti mieleen, sillä se muistuttaa kiinalaisten ja amerikkalaisten välisistä jännitteistä. Politiikka on oma asiansa, mutta toivoisin etteivät valtiojohtajien erimielisyydet vaikuttaisi tavallisten ihmisten elämään tässä monikulttuurisessa kaupungissa.

Chinatown on juuri niin kuvauksellinen kuin osasimme kuvitellakin. Mainoskyltit, paperilyhdyt, seinämaalaukset ja punaiset liput näyttävät niin kliseisiltä, että vastaavaa voisi olla vaikea löytää oikeasta Kiinastakaan. Toisaalta Chinatownin täytyykin korostaa identiteettiään, sillä ei ole mitenkään itsestään selvää, että tällaiset kaupunginosat säilyvät sukupolvien vaihtuessa ja maailman muuttuessa. Chinatownin tulevaisuus ei jää ainakaan väestöpohjasta kiinni, sillä jopa yli viidesosalla San Franciscon asukkaista on kiinalaisia sukujuuria.

---

Amerikkalaisen urheilukulttuurin äärellä

Oman matkani odotetuimpia hetkiä on baseball-ottelu, jossa San Francisco Giants saa vieraakseen San Diego Padresin. Aivan meren rannalla kohoavaa Oracle Parkia pidetään yhtenä MLB-sarjan parhaista stadioneista. Baseball-ottelu on aito amerikkalainen kulttuurikokemus jo siksi, että se on useimmille paikallisille ensisijaisesti sosiaalinen tapahtuma. Paikalle saavutaan koko perheen kesken, kaveriporukalla tai vaikka treffeille, ja rasvaisten herkkujen syöminen tuntuu olevan monelle itse peliä tärkeämpää. Yksittäisen ottelun urheilullinen merkitys onkin usein melko pieni, sillä jokainen joukkue pelaa puoli vuotta kestävän runkosarjan aikana peräti 162 ottelua.

Itse olen tullut tänne myös varsinaisen pelin vuoksi, sillä olen seurannut baseballia jonkin verran jo useamman vuoden ajan. Moni pitää lajia umpitylsänä, mutta kun tuntee säännöt, osan pelaajista ja lajin luonteen, saa ottelusta hyvinkin paljon irti. Syöttäjällä on pelissä suuri rooli ja lyöjän pääseminen edes ykköspesälle on huomattavasti vaikeampaa kuin suomalaisessa pesäpallossa.

Ilta ehtii jo viiletä, sillä ottelu kestää noin kolme tuntia. Lämpöä tarjoaa aina seitsemännen vuoroparin kohdalla pidettävä perinteinen 7th inning stretch, jolloin koko yleisö nousee venyttelemään raajojaan yhteislaulun tahdissa. Oracle Parkin erikoisuus splash ball eli katsomon yli mereen lyöty pallo jää tänä iltana näkemättä, mutta yleisö saa riemuita kotijoukkueen voittoa juoksuin 4–2. Let’s go Giants -huudot kaikuvat ottelun päätyttyä lähiseudun kaduilla. Joukkueen mustaoransseja lippiksiä näkyy muutenkin kaupungilla paljon riippumatta siitä, onko pelipäivä vai ei.

---

Omituisia höpöttäjiä ja öisiä kulkijoita

San Franciscossa on valitettavasti samoja ongelmia kuin monessa muussakin Yhdysvaltojen kaupungissa. Esimerkiksi kodittomuutta ilmenee, mutta ainakaan matkamme aikaan katujen varsille ei ole leiriytynyt mitenkään silmiinpistävästi ihmisiä. Väkivaltaisia rikoksia tehdään turistien suosimilla alueilla hyvin vähän, mutta toisaalta automurrot ovat lukemani perusteella suhteellisen yleisiä. Keskustan eli Downtownin seudulla huomaamme keskellä päivääkin omituisia höpöttäjiä, joiden käytös liittynee kaupungin huumeongelmiin.  

Pimeällä myös muuten niin vilkas ja turistinen Fisherman’s Wharfin seutu vaikuttaa hieman epämääräiseltä varsinkin vilkkaimpien katujen ulkopuolella. Mieleeni jää tilanne illalta, kun olen palaamassa baseball-ottelusta hotellille. Hiljaisen kadun pimeydestä kuuluu outoa ähinää, jonka aiheuttaja selviää nopeasti. Eräs nuori kaveri on yrittänyt kiivetä aidan ylitse ja jäänyt jumiin rakennelman päällä olevien rautapiikkien väliin. Kanssaihmisiä kuuluisi yleensä auttaa hädässä, mutta katson tällä kertaa parhaaksi jatkaa matkaani kuulumisia kyselemättä.

Myös Downtownista jää mieleen tilanne, joka olisi voinut olla jostakin elokuvasta. Poliisi on sulkenut ajoneuvoillaan kadun ja yksi virkapukuinen mies on kiivennyt paloportaita pitkin tutkimaan rikkoutunutta ikkunaa. Meille jää epäselväksi mitä ikkunan takana on tekeillä, mutta ehkäpä tapaukseen ei oikeasti liity aseita tai panttivankeja, vaikka Amerikan ihmemaassa ollaankin. Tunnemme joka tapauksessa olomme aina turvalliseksi emmekä koe San Franciscossa viettämämme vajaan viikon aikana ikäviä yllätyksiä.

---

Vapaamielinen kaupunki

San Franciscon ilmapiiri on tunnetusti hyvin vapaamielinen. Kaupungista puhuttaessa muistetaan usein 1960-luvun hippiliike, jonka ydinaluetta oli Haight-Ashburyn kaupunginosa. Käymme itsekin kiertelemässä Haight-Ashburyn kortteleissa, jotka ovat edelleen värikkäitä ja ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Olemme lähdössä kotimatkalle juuri ennen San Franciscon Pride-tapahtumaa, joka kuuluu lajissaan maailman suurimpiin. Sateenkaariliput ovat koristaneet kaupunkia näyttävästi jo pitkään ennen paraatipäivää. Lähdemme lentokentälle Wingz-palvelun kautta tilatulla kyydillä. Juttelen kuljettajan kanssa lähinnä koripallosta, mutta mies mainitsee myös Priden aiheuttamat mittavat ruuhkat. Seksuaalivähemmistöjen tapahtuma houkuttelee San Franciscoon valtavasti osallistujia, ja toisaalta osa vanhoillisista asukkaista haluaa samaan aikaan poistua viikonlopun ajaksi koko kaupungista.

Kuljettaja kertoo kaveristaan, joka haki töitä melko suuresta paikallisesta yrityksestä. Työhaastattelu oli mennyt hyvin, mutta pestin saanti oli tyssännyt kun hakija oli kysynyt pois lähtiessään miesten wc:n sijaintia. Yrityksen arvoihin ei kuulemma kuulunut erotella ihmisiä sukupuolen mukaan, ja hakija oli tehnyt virheen kuvitellessaan että täällä olisi jotakin muita kuin unisex-vessoja. Kertomus kuulostaa oudolta, mutta San Franciscon tapauksessa uskottavalta.

---

Houkutteleva matkakohde

San Franciscossa yhdistyy moni asia, joka tekee kaupungista niin vetovoimaisen. Turistia miellyttävät kauniin yleisilmeen lisäksi maailmankuulut nähtävyydet ja toisaalta myös monipuoliset kaupunginosat.

Ilmapiiri on yleisesti ottaen eloisa ja ruokakaupunkinakin San Francisco toimii hyvin. Monikulttuurisessa kaupungissa riittää ravintoloita joka lähtöön, sillä edustettuna ovat lähes kaikki maailman keittiöt.  

San Francisco on kooltaan mukava, sillä paikoitellen voi aistia jopa kylämäistä tunnelmaa. Kaupungin asukasluku jää selvästi alle miljoonan, ellei mukaan lasketa koko ympäröivää metropolialuetta.

Pidän siitä, ettei liikkumiseen tarvita esimerkiksi Los Angelesin tapaan autoa. Kun takana on kaksi viikkoa vuokra-auton ratissa muualla Kaliforniassa, tuntuu harvinaisen rennolta liikkua vain kävellen ja julkista liikennettä käyttäen. Merituulet puhaltavat usein viileästi, mutta se ei hyydytä San Franciscon viehätystä.

San Franciscosta on tulossa kevään aikana vielä kaksi blogijuttua. Ensimmäisessä käydään läpi kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja merkittävimmät kaupunginosat. Lisäksi Alcatrazin kiehtovasta vankilasaaresta on tulossa vielä kokonaan oma julkaisunsa.