Yhdysvallat
Tunnelmia ja havaintoja San Franciscosta
Viime kesäkuun Kalifornian-matka päättyi San Franciscoon, jossa viivyimme kuuden yön ajan. Kaupungissa vierailu oli kuulunut haaveisiini kauan, eikä perillä joutunut pettymään. San Francisco paljastui miellyttäväksi, monipuoliseksi ja poikkeuksellisen kauniiksi kaupungiksi.
San Franciscon lumo perustuu rentoon tunnelmaan ja kiinnostavaan kaupunkikuvaan. Mäet näyttävät paikoitellen suorastaan uskomattoman jyrkiltä, minkä lisäksi San Franciscon ilme vaihtelee paljon kaupunginosasta toiseen. Esimerkiksi Amerikan suurin Chinatown on helposti tunnistettava, mutta parhaiten jäävät mieleen eri puolilla kaupunkia kohoavat vanhat puutalot. Kun kaupungin laidalla välkehtii merenlahti, on San Franciscossa oikeastaan kaikkea mitä kaupunkilomalta voi toivoa. Keräsin nyt kokoon erilaisia kokemuksia, tunnelmia, kohtaamisia ja havaintoja tästä kiehtovasta kaupungista.
Herkullisia aamiaisia
Kierroksemme pitkin San Franciscon katuja alkavat aina aamiaisella jossakin päin turistien suosimaa Fisherman’s Wharfin aluetta. Runsas melko myöhäiseksi venyvä aamiainen käy jo melkein lounaasta, jolla jaksaa pitkälle iltapäivään. Hyvä vaihtoehto on vaikkapa Eight AM, jossa nautin bageleista sekä tuoreista marjoista ja hedelmistä.
Myös pieni brasilialaishenkinen Cafe de Casa jää mieleen mukavana paikkana, jossa voi nauttia aamukahvin kera vaikkapa raikkaan ja terveellisen açaí bowlin. Annos on kovin kuvauksellinen ja kun avoimen ikkunan takana odottaa aurinkoinen San Francisco, nousee mieliala helposti korkealle.
Oma lukunsa on niin ikään Fisherman’s Wharfilla toimiva Boudin Bakery, jonka voisi laskea jopa San Franciscon nähtävyyksien joukkoon. Leipäkorit kulkevat katonrajaan asennetuilla kiskoilla ja suurissa sisätiloissa riittää hälinää. Perinteikkään leipomon suosituin tuote on maankuulu hapanleipä, mutta me käymme täällä parina aamuna herkuttelemassa täytetyillä croissanteilla.
San Franciscon kaduilla kävellen, raitiovaunuilla ja busseilla
Aamiaisen voimin kelpaa lähteä tutustumaan kaupungin ihmeisiin. Korkeuksiin nousevat suorat kadut tekevät San Franciscosta todella kuvauksellisen kaupungin, jossa on paljon persoonallista ilmettä. Jyrkät nousut tuntuvat jaloissa, mutta näiden maisemien vuoksi kannattaa todellakin kiivetä kukkulalta toiselle.
Kadut jäävät mieleen jo dramaattisten mäkien vuoksi, mutta niiden varsilla miellyttävät myös tyylikkäät puutalot. Hinnat ovat taatusti korkeita, mutta aina voi haaveilla asuvansa joskus upeassa viktoriaanista tyyliä edustavassa rakennuksessa, joka on maalattu jollakin näyttävällä värillä.
Ajamme totta kai pari kertaa myös San Franciscon kuuluisilla kaapeliraitiovaunuilla eli cable careilla. Historiallisissa menopeleissä on romanttista tunnelmaa ja tuntuu hauskalta olla hiljaista vauhtia kolistelevan vaunun kyydissä. Puiset cable carit operoivat kolmella linjalla, jotka on jätetty jäljelle vanhasta huomattavasti laajemmasta verkostosta.
Vaunut toimivat lähinnä turisteille suunnattuina huvipuistolaitteina, mutta matkustaminen tuntuu silti elämykseltä, varsinkin kun saa katsella maisemia vaunun reunalla seisten. On myös hauskaa, kun eräs harmaapartainen gripman eli kaapeliraitiovaunun kuljettaja muistaa meidät toisella matkustuskerralla ja tervehtii jo kuin vanhoja tuttujaan. Lähes kaikki kohtaamamme sanfranciscolaiset ovat mukavaa porukkaa.
Kaupungin asukkaat käyttävät kaapeliraitiovaunujen sijasta busseja tai tavallisia raitiovaunuja eli street careja. Arkisissa busseissa pääsee aitoon paikallistunnelmaan ja voi kuvitella, millaista täällä olisi kulkea työpaikalle tai kouluun. Välillä kyydissä on vain muutama torkkuva matkustaja ja joskus ympärille pelmahtaa kokonainen koululuokka. Street carit ovat todella tyylikkään näköisiä ja hieman jopa harmittaa, että ne ovat jääneet tunnettuudessa täysin cable carien varjoon.
Fisherman’s Wharfin merellisiä tunnelmia
San Franciscon lahti antaa kaupungille kauniin merellisen ilmeen. Kimaltava meri näkyy monille kukkuloille, mutta siitä kannattaa nauttia myös rantoja pitkin kävellen. Silloin saattaa saada myös yllättävää seuraa, sillä näemme rantavesissä kirjohylkeen. Se ikään kuin saattaa meitä hetken, kunnes sukeltaa pinnan alle. Hylkeitä näkyy pian muutamia muitakin. Vastaavaa on vaikea kuvitella kokevansa kovin monessa muussa suurkaupungissa.
Fisherman’s Wharfin alue on turistien suosiossa ja erityisesti huvilaituri Pier 39 vetää ihmisiä puoleensa. Täällä eläinkohtaamiset eivät tule enää yllätyksenä, sillä laiturin merileijonat ovat maailmankuuluja. Ne ovat viipyneet täällä jo pitkälti yli kolme vuosikymmentä, ja tuntuvat viihtyvän edelleen mainiosti.
Maistan huvilaiturilla paikallista perinneruokaa clam chowderia. Kyseessä on hapanleivän sisällä tarjottava kermainen simpukkakeitto, joka onkin oikein herkullista. Jos keiton jälkeen jää vielä nälkä, voi pikaruokakojusta napata mukaansa tyypillisen amerikkalaisen corn dogin. Tämä uppopaistettu herkku koostuu puutikun päässä tarjoiltavasta nakista, joka on kuorrutettu maissitaikinalla.
Aurinko alkaa laskea ja kultaa San Franciscon lahden näyttävillä sävyillä. Osa San Franciscon viehätyksestä perustuu varmasti maailmankuuluihin nähtävyyksiin ja omalla kohdallani myös siihen, että olen odottanut tänne pääsyä niin kauan. Tuntuu melkein uskomattomalta seistä vihdoin täällä Pier 39:n päässä ja katsella lahden keskellä kohoavaa Alcatrazin vankilasaarta.
Näkymistä tuntuvat nauttivan myös monet pelikaanit, jotka ovat löytäneet hyvän paikan aallonmurtajan päältä. Niiden takana kohoaa Golden Gaten sillan silhuetti, joka näyttää auringonlaskussa juuri niin kultaiselta kuin nimi antaisikin ymmärtää. Todellisuudessa sillan nimellä ei ole mitään tekemistä sen värin kanssa. Golden Gaten salmi sai nimensä jo kauan ennen sen ylittävää siltaa. Salmen nimen keksi muuan kenraali, joka näki sen kultaisena porttina menestyksekkääseen kauppaan valtameren takana odottavien aasialaisten kanssa.
Yksi vahvimmista San Franciscosta mieleeni jääneistä hetkistä on, kun ilta hämärtyy ja tihkusade kastelee Fisherman’s Wharfin kadut. Sade saa kaupungin tuoksumaan uskomattoman raikkaalta. Olemme olleet onnekkaita, sillä aurinko paistaa meille lähes aina pilvettömältä taivaalta, vaikka San Francisco tunnetaankin oikukkaasta ja usein sumuisesta säästään. Ilma on kaupungilla liikkuessamme yleensä viileä ja varsinkin rannan tuntumassa kovin tuulinen. Pitkille housuille, neuleelle ja välillä takillekin on käyttöä, vaikka eletään jo kesäkuuta. Toisaalta olen kuullut, että täällä valtameren rannalla lämpimintä olisikin vasta syys-lokakuussa.
Kohtaamisia Chinatownin laidalla
I need more money. Jäyhän miehen ilme tiskin takana ei värähdäkään, mutta hän toistaa pyyntönsä useampaan kertaan. Olemme City Lights -kirjakaupassa, ja edessämme asioivan perheen lapset yrittävät maksaa ostoksiaan kolikoilla. Lopulta ropoja kertyy riittävästi ja tulee minun vuoroni. Mies pysyy vähäpuheisena, mutta kun pyydän ostokseeni kirjakaupan leimaa, hän suostuu sanaakaan sanomatta ja jysäyttää sen paikalleen.
City Lights Bookstore nauttii suorastaan kulttimainetta. Runoilijanakin tunnettu Lawrence Ferlinghetti perusti vuonna 1953 kirjakaupan, josta muodostui pian tuonaikaista vastakulttuuria edustaneen beat-sukupolven keskus. Samaan yhtiöön kuulunut kustantamo julkaisi beat-kirjailijoiden teoksia, joista erityisesti Jack Kerouacin On the Road kuuluu amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoihin. Juuri sen haluan ostaa täältä mukaani. Suomeksi nimellä Matkalla tunnettu kirja on Kerouacin omaelämäkerrallinen kuvaus levottomista reissuista ympäri Amerikkaa. Suosittelen lukemaan!
Siirrymme kirjakaupasta kulman taakse Jack Kerouacin mukaan nimetylle kujalle, joka on koristeltu näyttävästi katutaiteella. Kohtaamme tällä North Beachin ja Chinatownin kaupunginosien rajamailla sijaitsevalla kujalla kiinalaisen miehen, joka lähestyy meitä ystävällisesti, mutta yllättää pian tiukalla kysymyksellä. Miksi tulette tänne, vaikka vihaatte kiinalaisia? Selitän että olemme Suomesta emmekä me kiinalaisia vihaa. Chinatown näyttää meistä kiinnostavalta, joten haluamme nähdä mitä alueella on tarjottavanaan.
Mies hämmästyy kuullessaan ettemme olekaan amerikkalaisia, ja koska haluan välttää poliittiseen väittelyyn, siirrän puheen leppoisampiin aiheisiin ennen kuin jatkamme matkaa eri suuntiin. Keskustelu jää silti mieleen, sillä se muistuttaa kiinalaisten ja amerikkalaisten välisistä jännitteistä. Politiikka on oma asiansa, mutta toivoisin etteivät valtiojohtajien erimielisyydet vaikuttaisi tavallisten ihmisten elämään tässä monikulttuurisessa kaupungissa.
Chinatown on juuri niin kuvauksellinen kuin osasimme kuvitellakin. Mainoskyltit, paperilyhdyt, seinämaalaukset ja punaiset liput näyttävät niin kliseisiltä, että vastaavaa voisi olla vaikea löytää oikeasta Kiinastakaan. Toisaalta Chinatownin täytyykin korostaa identiteettiään, sillä ei ole mitenkään itsestään selvää, että tällaiset kaupunginosat säilyvät sukupolvien vaihtuessa ja maailman muuttuessa. Chinatownin tulevaisuus ei jää ainakaan väestöpohjasta kiinni, sillä jopa yli viidesosalla San Franciscon asukkaista on kiinalaisia sukujuuria.
Amerikkalaisen urheilukulttuurin äärellä
Oman matkani odotetuimpia hetkiä on baseball-ottelu, jossa San Francisco Giants saa vieraakseen San Diego Padresin. Aivan meren rannalla kohoavaa Oracle Parkia pidetään yhtenä MLB-sarjan parhaista stadioneista. Baseball-ottelu on aito amerikkalainen kulttuurikokemus jo siksi, että se on useimmille paikallisille ensisijaisesti sosiaalinen tapahtuma. Paikalle saavutaan koko perheen kesken, kaveriporukalla tai vaikka treffeille, ja rasvaisten herkkujen syöminen tuntuu olevan monelle itse peliä tärkeämpää. Yksittäisen ottelun urheilullinen merkitys onkin usein melko pieni, sillä jokainen joukkue pelaa puoli vuotta kestävän runkosarjan aikana peräti 162 ottelua.
Itse olen tullut tänne myös varsinaisen pelin vuoksi, sillä olen seurannut baseballia jonkin verran jo useamman vuoden ajan. Moni pitää lajia umpitylsänä, mutta kun tuntee säännöt, osan pelaajista ja lajin luonteen, saa ottelusta hyvinkin paljon irti. Syöttäjällä on pelissä suuri rooli ja lyöjän pääseminen edes ykköspesälle on huomattavasti vaikeampaa kuin suomalaisessa pesäpallossa.
Ilta ehtii jo viiletä, sillä ottelu kestää noin kolme tuntia. Lämpöä tarjoaa aina seitsemännen vuoroparin kohdalla pidettävä perinteinen 7th inning stretch, jolloin koko yleisö nousee venyttelemään raajojaan yhteislaulun tahdissa. Oracle Parkin erikoisuus splash ball eli katsomon yli mereen lyöty pallo jää tänä iltana näkemättä, mutta yleisö saa riemuita kotijoukkueen voittoa juoksuin 4–2. Let’s go Giants -huudot kaikuvat ottelun päätyttyä lähiseudun kaduilla. Joukkueen mustaoransseja lippiksiä näkyy muutenkin kaupungilla paljon riippumatta siitä, onko pelipäivä vai ei.
Omituisia höpöttäjiä ja öisiä kulkijoita
San Franciscossa on valitettavasti samoja ongelmia kuin monessa muussakin Yhdysvaltojen kaupungissa. Esimerkiksi kodittomuutta ilmenee, mutta ainakaan matkamme aikaan katujen varsille ei ole leiriytynyt mitenkään silmiinpistävästi ihmisiä. Väkivaltaisia rikoksia tehdään turistien suosimilla alueilla hyvin vähän, mutta toisaalta automurrot ovat lukemani perusteella suhteellisen yleisiä. Keskustan eli Downtownin seudulla huomaamme keskellä päivääkin omituisia höpöttäjiä, joiden käytös liittynee kaupungin huumeongelmiin.
Pimeällä myös muuten niin vilkas ja turistinen Fisherman’s Wharfin seutu vaikuttaa hieman epämääräiseltä varsinkin vilkkaimpien katujen ulkopuolella. Mieleeni jää tilanne illalta, kun olen palaamassa baseball-ottelusta hotellille. Hiljaisen kadun pimeydestä kuuluu outoa ähinää, jonka aiheuttaja selviää nopeasti. Eräs nuori kaveri on yrittänyt kiivetä aidan ylitse ja jäänyt jumiin rakennelman päällä olevien rautapiikkien väliin. Kanssaihmisiä kuuluisi yleensä auttaa hädässä, mutta katson tällä kertaa parhaaksi jatkaa matkaani kuulumisia kyselemättä.
Myös Downtownista jää mieleen tilanne, joka olisi voinut olla jostakin elokuvasta. Poliisi on sulkenut ajoneuvoillaan kadun ja yksi virkapukuinen mies on kiivennyt paloportaita pitkin tutkimaan rikkoutunutta ikkunaa. Meille jää epäselväksi mitä ikkunan takana on tekeillä, mutta ehkäpä tapaukseen ei oikeasti liity aseita tai panttivankeja, vaikka Amerikan ihmemaassa ollaankin. Tunnemme joka tapauksessa olomme aina turvalliseksi emmekä koe San Franciscossa viettämämme vajaan viikon aikana ikäviä yllätyksiä.
Vapaamielinen kaupunki
San Franciscon ilmapiiri on tunnetusti hyvin vapaamielinen. Kaupungista puhuttaessa muistetaan usein 1960-luvun hippiliike, jonka ydinaluetta oli Haight-Ashburyn kaupunginosa. Käymme itsekin kiertelemässä Haight-Ashburyn kortteleissa, jotka ovat edelleen värikkäitä ja ehdottomasti näkemisen arvoisia.
Olemme lähdössä kotimatkalle juuri ennen San Franciscon Pride-tapahtumaa, joka kuuluu lajissaan maailman suurimpiin. Sateenkaariliput ovat koristaneet kaupunkia näyttävästi jo pitkään ennen paraatipäivää. Lähdemme lentokentälle Wingz-palvelun kautta tilatulla kyydillä. Juttelen kuljettajan kanssa lähinnä koripallosta, mutta mies mainitsee myös Priden aiheuttamat mittavat ruuhkat. Seksuaalivähemmistöjen tapahtuma houkuttelee San Franciscoon valtavasti osallistujia, ja toisaalta osa vanhoillisista asukkaista haluaa samaan aikaan poistua viikonlopun ajaksi koko kaupungista.
Kuljettaja kertoo kaveristaan, joka haki töitä melko suuresta paikallisesta yrityksestä. Työhaastattelu oli mennyt hyvin, mutta pestin saanti oli tyssännyt kun hakija oli kysynyt pois lähtiessään miesten wc:n sijaintia. Yrityksen arvoihin ei kuulemma kuulunut erotella ihmisiä sukupuolen mukaan, ja hakija oli tehnyt virheen kuvitellessaan että täällä olisi jotakin muita kuin unisex-vessoja. Kertomus kuulostaa oudolta, mutta San Franciscon tapauksessa uskottavalta.
Houkutteleva matkakohde
San Franciscossa yhdistyy moni asia, joka tekee kaupungista niin vetovoimaisen. Turistia miellyttävät kauniin yleisilmeen lisäksi maailmankuulut nähtävyydet ja toisaalta myös monipuoliset kaupunginosat.
Ilmapiiri on yleisesti ottaen eloisa ja ruokakaupunkinakin San Francisco toimii hyvin. Monikulttuurisessa kaupungissa riittää ravintoloita joka lähtöön, sillä edustettuna ovat lähes kaikki maailman keittiöt.
San Francisco on kooltaan mukava, sillä paikoitellen voi aistia jopa kylämäistä tunnelmaa. Kaupungin asukasluku jää selvästi alle miljoonan, ellei mukaan lasketa koko ympäröivää metropolialuetta.
Pidän siitä, ettei liikkumiseen tarvita esimerkiksi Los Angelesin tapaan autoa. Kun takana on kaksi viikkoa vuokra-auton ratissa muualla Kaliforniassa, tuntuu harvinaisen rennolta liikkua vain kävellen ja julkista liikennettä käyttäen. Merituulet puhaltavat usein viileästi, mutta se ei hyydytä San Franciscon viehätystä.
San Franciscosta on tulossa kevään aikana vielä kaksi blogijuttua. Ensimmäisessä käydään läpi kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja merkittävimmät kaupunginosat. Lisäksi Alcatrazin kiehtovasta vankilasaaresta on tulossa vielä kokonaan oma julkaisunsa.
High Line on entisen tavarajunaradan paikalle rakennettu kaikille avoin puistoalue New Yorkissa. Rata kulki katutason yläpuolella, joten puistosta aukeaa mukavia kuvakulmia Manhattanin urbaaneihin maisemiin.
High Line -puisto on käytännössä reilun kahden kilometrin mittainen kävelyreitti, jonka voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Matkan varrella on useita High Linen ja katutason yhdistäviä portaita sekä muutama hissi, joten koko matkaa ei ole pakko kävellä kerralla ja välillä voi halutessaan poiketa myös jossain muualla.
Nousemme High Linelle sen eteläisestä päästä Gansevoort Streetin ja Washington Streetin risteyksestä. Puistoon nousevien portaiden alla toimiva Shake Shack -hampurilaisravintola palvelee nälkäisiä ja naapurista löytyy 1900- ja 2000-lukujen taidetta esittelevä Whitney Museum of American Art.
High Line on yksi eniten odottamistani kohteista tällä matkalla. Kävelyreittiä ei ollut vielä aiemman New Yorkin -reissumme aikana olemassa, ja se on saanut paljon kehuja monilta matkailijoilta. Reitti on tasainen ja esteetön, joten se sopii hyvin kaikille kulkijoille. On oikein mukavaa liikkua sujuvasti kaupungin hälinän ja risteysten yläpuolella. Osumme paikalle aurinkoisena lokakuisena arkipäivänä, jolloin ihmisiä on liikkeellä hieman kuvittelemaani enemmän. Ajoittain on siis pientä ruuhkaa, mutta eteneminen on onneksi enimmäkseen väljää.
High Linen eteläosa kulkee Meatpacking Districtin halki. Rujot teurastamokorttelit ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä viihtyisäksi trendialueeksi, jota hallitsevat tyylikkäät kaupat ja ravintolat. Kuljemme matkamme aikana pari kertaa Meatpacking Districtin halki. Alueesta jäävät mieleen aurinkoisilla terasseilla istuvat hyväntuuliset ihmiset, pienellä aukiolla soittava jazzbändi sekä kadut tilapäisesti vallanneet norsutaideteokset, joiden tehtävänä oli kerätä rahaa villieläinten suojeluun. High Linelta käsin on mukava ottaa kuvia ohittamistamme kaduista.
Meatpacking District jää pian taakse, minkä jälkeen High Line kulkeekin koko loppumatkan Chelsean kaupunginosassa Manhattanin länsilaidalla. Kaupunginosan nimen voi päätellä viimeistään Chelsea Marketille ohjaavista viitoista. Chelsea Market on entisissä National Biscuit Companyn tiloissa toimiva kauppahalli, josta löytyy runsaasti ravintoloita. Kävimme kauppahallin vilkkailla käytävillä jo muutamaa päivää aiemmin, joten jatkamme nyt suoraan eteenpäin.
High Line sopii erityisen hyvin kiireettömään oleskeluun. Valittavana on runsaasti erilaisia penkkejä, joista osa näyttää hyvinkin lokoisilta. Mieleenpainuvin maisema löytyy 17th Streetin kohdalta, jossa on oikea katsomo 10th Avenuen suuntaan.
High Linella on mielenkiintoinen historia. Manhattanin länsireunalle rakennettiin ensimmäinen tavarajunarata jo 1800-luvun puolivälissä, mutta se kulki vaarallisesti katutasolla. Vaadittiin satoja liikenneonnettomuuksissa menehtyneitä kuolonuhreja, kunnes katutason yläpuolella kulkeva huomattavasti turvallisempi rata saatiin rakenteille. Projektista vastasi vaikutusvaltainen kaupunkisuunnittelija Robert Moses. Satuin katsomaan New Yorkin -lennolla Motherless Brooklyn -elokuvan, jonka keskeisiin hahmoihin kuuluva Moses Randolph perustuu Robert Mosesin kylmään ja kiistanalaiseen persoonaan. Jos New Yorkin historia kiinnostaa, kannattaa lukea Mosesista vaikka Wikipediasta.
Uuden katujen yläpuolella kulkevan radan ensimmäinen juna pääsi liikkeelle vuonna 1933. Kiskoja pitkin alkoi kulkea tonneittain erilaisia tuotteita, kuten Meatpacking Districtilla pakattua lihaa. Rata oikaisi suoraan joidenkin tehdasrakennusten halki. Yksi näistä oli National Biscuit Company, jonka seinien sisällä keksittiin maailman valloittaneet Oreo-keksit.
Rekat alkoivat vähitellen syrjäyttää tavarajunia, ja radan ensimmäinen osa purettiin jo 1960-luvulla. Junaliikenne loppui kokonaan 1980-luvulla, jolloin alettiin jo suunnitella koko rakennelman lopullista poistamista. Alueen asukkaat halusivat kuitenkin säästää junaradan, ja he saivat onneksi tahtonsa läpi.
High Linen tulevaisuudesta keskusteltiin vuosikymmeniä, kunnes siitä päätettiin kunnostaa kaupunkilaisia ilahduttava puisto. Vinkin ratkaisuun saattoi antaa luonto itse, sillä kasvit olivat jo ehtineet vallata käyttämättömät kiskot. Nykyään High Linea ei korista mikä tahansa heinä, vaan puistoon on istutettu yli viittäsataa erilaista kasvi- tai puulajia. New Yorkissa on vielä lokakuun puolivälissä niin vehreää, että osa kasveista kukkii yhä iloisesti. Myös vanhat rautatiekiskot erottuvat toisinaan aluskasvillisuuden seasta.
High Line Parkin ensimmäinen osa avattiin vuonna 2009, minkä jälkeen se on kasvanut vaiheittain nykyiseen muotoonsa. Puiston tulevaisuuden pitäisi olla suuren suosion vuoksi turvattu, mutta ainakin sen ylläpidosta vastaavat High Linen ystävät ovat huolissaan kaupungin uusista rakennussuunnitelmista. Lisätietoja voi lukea Friends of the High Line -järjestön kampanjasivuilta.
Chelsea tunnetaan taidegallerioistaan, ja myös High Linella voi ihailla monenlaisia teoksia. Huomaamme matkan varrella useita seinämaalauksia, minkä lisäksi reitille on aseteltu joitakin patsaita. High Linen ulkonäön on tarkoitus elää ajan kuluessa, joten kukin patsas pysyy reitin varrella vain ennalta määrätyn ajan, joka on useimmiten yksi vuosi. Niinpä esimerkiksi kuvassa näkyvä Karon Davisin Curtain Call on jo siirretty jonnekin muualle.
Ohitamme uusia kerrostaloja, joiden moderni arkkitehtuuri näyttää hauskalta. Emme haaveile tänne muuttamisesta, mutta hotellimajoituksen kannalta Chelsea olisi yksi houkutteleva vaihtoehto seuraavaa New Yorkin -matkaa ajatellen. Alue on yhtä aikaa mielenkiintoinen ja sopivan rauhallinen, minkä lisäksi täältä on vain lyhyt matka vilkkaan Midtownin keskeisiin kohteisiin.
High Linen pohjoinen pää sijaitsee Hudson Yards -ostoskeskuksen tuntumassa. Reitti jatkuu vielä junavarikkoalueen ympäri, kunnes se laskeutuu pitkää ramppia pitkin alas kadulle. Me päätämme suunnata suoraan ostoksille. Vuonna 2019 avattu Hudson Yards -ostoskeskus on miellyttävän valoisa ja näyttää yhä uutuuttaan kiiltävältä. Kauppavalikoimaa riittää kotoisen H&M:n kaltaisista liikkeistä Suomessa tuntemattomampiin merkkeihin sekä maailmankuuluihin laatubrändeihin.
Ostoskeskuksen pihalla kohoava Vessel on huomiota herättävä rakennelma, jota voisi kai kutsua tilataideteokseksi. Rakennelman sisällä kulkevia portaita pitkin voi kiivetä katselemaan näkymiä eri tasoilta. Vessel oli yli kolme vuotta suljettuna itsemurhatapausten vuoksi, mutta sen turvallisuutta on nyt parannettu ja rakennelma aukesi matkamme loppuvaiheessa pitkästä aikaa yleisölle. Ylös kiipeäminen jäi meiltä silti tällä matkalla väliin. Liput pitää hankkia etukäteen Vesselin nettisivuilta.
Hudson Yardsin alueella pääsee katselemaan maisemia paljon korkeammaltakin. Pilvenpiirtäjän seinien ulkopuolelle kurkottava näköalaparveke Edge kuuluu Manhattanin sykähdyttävimpiin elämyksiin. Se näkyy hyvin myös High Linen varrelle pohjoisen suuntaan kuljettaessa. Edge ei aluksi kuulunut suunnitelmiimme, mutta päätimme käydä siellä matkan viimeisenä iltana. Kohde oli hintansa väärti ja Edgestä onkin tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot High Linesta: www.thehighline.org
New Yorkin ikonisin silta tarjoaa kauniin kävelyreitin Manhattanilta Brooklyniin. Emme tutustuneet Brooklyniin kovin laajasti, mutta ehdimme nähdä mielenkiintoisia paikkoja esimerkiksi Brooklyn Heightsissa, Dumbossa sekä Williamsburgissa.
New York on laaja kaupunki, mutta moni matkailija viihtyy lähinnä vain Manhattanin saarella. Mekin poistuimme oman matkamme aikana Manhattanilta vain parina päivänä, jolloin suuntasimme East Riverin vastarannalle Brooklyniin. Ylitimme ensimmäisen Brooklyn-päivämme aluksi historiallisen Brooklyn Bridgen, joka on paitsi kulkuväylä, myös yksi kaupungin upeimmista nähtävyyksistä.
Brooklyn Bridge
Brooklyn Bridgen Manhattanin-puoleinen pää ulottuu muutaman sadan metrin päähän rannasta New Yorkin kaupungintalon tuntumaan. Astumme sillalle aurinkoisena sunnuntaipäivänä, jolloin liikkeellä on paljon muitakin ihmisiä. Ruuhka onneksi helpottaa hetkittäin, ja sillalla on välillä väljääkin. Voisi olla upeaa tulla tänne joskus vaikkapa aamuvarhaisella, kun kulkijoita lienee vähemmän.
Näyttävä Brooklyn Bridge on 1825 metriä pitkä, ja se olikin aikoinaan maailman pisin riippusilta. Tarkkaan ottaen tämä vuonna 1883 valmistunut uusgoottilainen rakennelma on riippusillan ja vinoköysisillan yhdistelmä, mutta ei nyt perehdytä teknisiin detaljeihin tarkemmin.
Brooklyn Bridge oli ensimmäinen Manhattanin ja Brooklynin yhdistänyt silta. Williamsburg Bridge ja Manhattan Bridge valmistuivat 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, ja niiden lisäksi East Riverin alitse kulkee nykyään tunneleita.
Siltaa pitkin on mukava kävellä, sillä jalankulkijoille ja pyöräilijöille on varattu oma puupintainen tasonsa, kun taas kuusi autokaistaa kulkevat alemmalla kannella. Joskus kauan sitten Brooklyn Bridgellä on ollut raideliikennettäkin. Raskaiden ajoneuvojen pääsy sillalle on kokonaan kielletty, ja huomaan valokuvia ottaessani, että New Yorkin katukuvaan kuuluvia keltaisia takseja kulkee sillalla vain harvakseltaan.
Kuvauksellisella sillalla on mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten vanhoja lamppuja. Palkit ja vaijerit muodostavat hauskannäköisiä verkkoja tai rivistöjä, joita on mukava pysähtyä katselemaan. Lokakuisesta päivästä tulee yllättävän kuuma, ja aurinko tuntuu lähes polttavalta lämpötilan noustessa hellelukemien tienoille.
Sillalta on tietenkin upeat maisemat joka suuntaan. Erityisesti Manhattanin eteläosan pilvenpiirtäjät näkyvät täältä hienosti, ja kauempana häämöttää Vapaudenpatsas. Pohjoiseen päin katsottaessa maisemaa hallitsee Manhattan Bridge.
Brooklyniin päin kulkiessa täytyy kääntyä aina uudelleen katselemaan maisemaa Manhattanin suuntaan. Alamme jo vähitellen lähestyä sillan toista päätä. Brooklyn oli vielä sillan valmistuessa oma kaupunkinsa, mutta pitkän poliittisen väännön jälkeen se yhdistettiin New Yorkiin vuonna 1898. New York on tuosta lähtien muodostunut viidestä osasta, jotka ovat Manhattan, Brooklyn, Bronx, Queens sekä Staten Island.
Laskeudumme tilaisuuden tullen pois sillalta ja käännymme Brooklyn Heightsin kaupunginosaan. Söimme edellisellä New Yorkin -matkallamme pizzaa sillan juurella toimivassa Grimaldi’sissa, mutta jätämme kuuluisan ravintolan tällä kerralla väliin.
Brooklyn Heights
Brooklyn Heights on vauras alue, jonka puiden reunustamien katujen varsilla on kauniita asuintaloja. Ympäristö näyttää hyvin siistiltä, rauhalliselta ja turvalliselta. Täällä on varmasti mukava asua, jos vain on varaa maksaa kodistaan riittävän paksu pino dollareita.
Yksi Brooklyn Heightsin kadunpätkistä on katkaistu autoliikenteeltä jonkinlaisen yhteisöllisen sunnuntaitapahtuman vuoksi ja ilmapiiri on rennon leppoisa. Ohitamme näillä main Brooklyn Cat Cafen, jonka ikkunan takana makoilee koko joukko tyytyväisiltä vaikuttavia kissoja.
Brooklyn Heights Promenade
Saavumme pian seuraavaan päämääräämme Brooklyn Heights Promenadelle. Viihtyisän kävelykadun varrelta aukeaa mahtavia maisemia Manhattanille päin.
Promenadin varrella on runsaasti penkkejä, joten kaikille halukkaille on tilaa istahtaa nauttimaan näkymistä ja aurinkoisesta iltapäivästä. Kävelykadun toisella reunalla puiden katveessa on hulppeilta näyttäviä asuntoja.
Brooklyn Bridge Park
Brooklyn Heights Promenade päättyy hetken kävelyn jälkeen kadun varteen. Jatkamme vähän eteenpäin, kunnes käännymme Squibb Parkin kohdalta rantaan päin. Alaspäin viettävä kävelysilta johtaa Brooklyn Bridge Parkin vehreyteen.
Brooklyn Bridge Park vaikuttaa viihtyisältä paikalta. Moni on tuonut mukanaan eväitä, ja sopivan avarilta nurmialueilta kelpaa ihailla maisemaa Manhattanille sekä New Yorkin sataman suuntaan.
Kuljemme eteenpäin aivan rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä pitkin. Joella on melko paljon lauttaliikennettä ja kenties sen vuoksi myös aallokko näyttää yllättävän voimakkaalta. Puistossa ja kävelyreiteillä riittää paljon ihmisiä, joista suurin osa vaikuttaa paikallisilta. Aika monella on koira mukanaan.
Dumbo
Alitamme Brooklyn Bridgen ja siirrymme Dumbon kaupunginosaan. Suunnistamme Time Out Marketin ravintolakeskittymään, jossa ajattelemme pysähtyä syömään. Paikka on kuitenkin niin ruuhkainen, ettei hälinän keskeltä tahdo millään löytyä istumapaikkoja neljälle. Käymmekin vain ihailemassa kattoterassin maisemia ja jatkamme pian matkaamme.
Usein trendikkääksi mainittu Dumbo on entinen teollisuusalue, joka alkoi muuttua 1970-luvulla edullisiksi asuinkortteleiksi. Vuosikymmenet ovat muokanneet nykypäivän Dumbon keskiluokkaiseksi alueeksi, jossa on paljon ruokailu- ja ostosmahdollisuuksia. Kaupunginosan nimellä ei ole mitään tekemistä Disney-elokuvan kanssa, vaan se on lyhennys sanoista Down Under the Manhattan Bridge Overpass. Manhattanin silta on kuvauksellisimmillaan Washington Streetin ja Water Streetin risteyksestä nähtynä.
Risteyksestä avautuva näkymä ei ole mikään salaisuus, vaan paikalla on valtava määrä matkailijoita napsimassa valokuvia. Myös Empire State Building näkyy hauskasti Manhattan Bridgen rakenteiden kehystämänä. Pidän Dumbon rennosta tunnelmasta ja pelkistetystä tiiliseinien sävyttämästä arkkitehtuurista. Päädymme lopulta syömään Fuel Fever Grill & Juice Bariin, jossa vatsan saa täytettyä miellyttävän rauhallisessa ympäristössä.
Williamsburg
Haluan käydä vielä Brooklynin puolella ollessamme Williamsburgin kaupunginosassa, jonka suosiosta luin ensi kertaa jo parikymmentä vuotta sitten. Paras keino Dumbosta Williamsburgiin pääsemiseksi vaikuttaa olevan bussi, joten nousemme ainoan kerran koko New Yorkin -matkamme aikana linja-auton kyytiin. On mielenkiintoista nähdä bussin ikkunoiden lävitse Brooklynin katuja, koripallokenttiä ja seinämaalauksia. Ohitamme myös juutalaisen asuinalueen, jossa kylttien tekstit lukevat hepreaksi ja käytännössä kaikilla ihmisillä on perinteiset ortodoksijuutalaisten vaatteet. Jäämme kyydistä Williamsburgin sillan lähistöllä.
Tarkoituksenamme on nähdä ainakin Williamsburgin pääkatu Bedford Avenue, jolle pääsemmekin pian kääntymään. Vilkkaan väylän varrella on muun muassa meluisia baareja, seinämaalauksia, vintageputiikkeja, taidegallerioita, kahviloita ja erilaisia ravintoloita. Bedford Avenue ei ole mitenkään mahtipontisen leveä, mutta eloisaa katua pitkin on mukava kulkea ja aistia kaupunginosan tunnelmia.
Kävelemme Bedford Avenueta reilun kilometrin McCarren Parkin laidalle saakka. Ilta alkaa jo hämärtyä, emmekä jaksa lähteä vaeltelemaan enää kovin pitkälle. Niinpä kierrämme vain parin korttelin ympäri, kunnes palaamme Bedford Avenueta pitkin kohti lähintä metroasemaa. Olisin voinut viihtyä Williamsburgissa kauemminkin, mutta jo lyhyt vierailu antaa käsityksen kaupunginosan ilmapiiristä. Williamsburg lienee hiljalleen vaurastunut, kun parikymmentä vuotta sitten saapuneet nuoret ovat keski-ikäistyneet ja keskiluokkaistuneet. Rosoista viehätystä on silti jäljellä, joten Williamsburg olisi varmasti pidemmänkin kierroksen väärti.
Brooklyn Heights Promenade iltavalaistuksessa
Suuntasimme toisena Brooklyn-päivänämme Coney Islandin aurinkoisen rantakadun tunnelmiin ja värikkääseen Luna Park -huvipuistoon. Niistä riittää kerrottavaa toisen kokonaisen jutun verran, mutta palaan nyt tässä yhteydessä vielä hetkeksi tuon päivän iltaan, jolloin kävimme uudelleen Brooklyn Heights Promenadella. Maisema valaistulle Manhattanille on juuri niin hieno, kuin olin kuvitellutkin.
Kävelykadun tunnelma on leppoisa ja kun ilmakin on yhä miellyttävän lämmin, kelpaa tänne pysähtyä ihailemaan kaupungin loistetta. Paikka tuntuu hämyisestä valaistuksesta huolimatta hyvin turvalliselta, sillä vastaan ei tule epämääräisiä kulkijoita. Brooklyn Heights Promenade on yksi suosikkipaikoistani New Yorkissa, ja tänne olisikin joskus mukava tulla auringonlaskun aikaan.
Haluaisin myös tutustua koko Brooklyniin paremmin, sillä täältä löytyy suurkaupungin tunnelmaa tietynlaisella kodikkaalla vivahteella. Ainakin turisteja on huomattavasti vähemmän kuin Manhattanilla. Listallani olisi ainakin Prospect Heightsin kaupunginosa, jonka laidalta löytyy koripallo- ja konserttihalli Barclays Center. Tutustumiskohteisiin kuuluisi myös Prospect Park, jossa suuntaisin ainakin Brooklynin kasvitieteelliseen puutarhaan. Museotarjonnasta saattaisin pitää esimerkiksi New York Transit Museumista. Onko sinulla vinkkejä Brooklyniin?
-
Suomi2 vuotta sittenHiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti12 kuukautta sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
20.3.2024 at 18:49
Oho, tuo 162 ottelua vuoteen on kyllä aivan valtava määrä otteluja. Itse olen käynyt San Franciscossa kolmesti. Useimmiten kaupunki on ollut varsin kolea, mutta viimeksi saatiin mukavasti aurinkoakin. San Francisco ei ehkä kuulu kuitenkaan ihan suosikkikaupunkeihini, mutta luulen, että siellä tulee siitä huolimatta vierailtua jatkossakin – varsin monipuolinen se joka tapauksessa on.
Mika / Lähtöportti
21.3.2024 at 19:42
Joo, MLB:ssä on tiukka tahti, pelataan puoli vuotta melkein päivittäin. Se kuuluu baseballin lajikulttuuriin ja vaikuttaa joukkueiden rakenteeseen. Etenkin syöttäjiä täytyy olla paljon koska siinä roolissa tarvitaan aina palautumisaikaa.
Muistan kun olet kertonut ettet niin pidä San Franciscosta esimerkiksi juuri sään takia. Hyvä että viimeksi paistoi jo aurinkokin 🙂
Jenni / Unelmatrippi
21.3.2024 at 22:42
Tämä oli kiva kooste! San Francisco on minulla vielä haaveissa – ollut pienen ikuisuuden. Kaupunki vaikuttaa monin tavoin tosi kiehtovalta ja kiinnostavalta. Toivottavasti joskus tulee hyvä tilaisuus käydä!
Mika / Lähtöportti
23.3.2024 at 16:48
Kiitos, kiva kuulla! San Francisco on tosiaan kiehtova paikka, nousi kerralla suosikkikaupunkieni joukkoon. Niin paljon keskenään erilaisia alueita ja harvinaisen kaunista mäkineen ja merenlahtineen. Toivottavasti pääsette joskus käymään, vaikka San Francisco kaukana onkin!