Italia
Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova
Milano on mainettaan monipuolisempi kaupunki. Tutustumme nyt uudistuvan Milanon tunnelmiin trendikkäässä Isolan kaupunginosassa sekä sen naapurista löytyvien pilvenpiirtäjien juurella. Kävin vaimoni kanssa näissä kortteleissa maaliskuun alussa.
Isola tunnetaan perinteisenä työläiskaupunginosana, joka sijaitsee kolmisen kilometriä Milanon keskipisteen Duomon pohjoispuolella. Aiemmin melko kurjana pidetty alue on kehittynyt tällä vuosituhannella eloisaksi ja energiseksi kaupunginosaksi, jossa perinteet sekoittuvat nykypäivän trendi-ilmiöihin. Useimpien määritelmien mukaan Isola on boheemi, hipsteri ja cool, joten sitä voi helposti pitää milanolaisena versiona Helsingin Kalliosta, Tukholman Södermalmista tai vaikkapa Berliinin Kreuzbergista. Isola tarjoaa mukavaa vaihtelua kaikille, jotka haluavat kulkea Milanossa myös perinteisimpien turistireittien ulkopuolella.

Vaikka Isola tarkoittaakin suomeksi saarta, ei se sijaitse minkäänlaisen vesistön keskellä. Nimi on periytynyt vuosisatojen takaa, jolloin paikalla oli vielä kasteluojien ympäröimä pelto. Sittemmin Isola on jäänyt eräänlaiseksi rautatiekiskojen taakse eristäytyneeksi saarekkeeksi. Isolasta ei löydy suuria nähtävyyksiä, vaan sen vetovoima perustuu runsaaseen ravintola- ja baaritarjontaan, värikkäisiin seinämaalauksiin, vintageliikkeisiin ja muihin muodikkaisiin putiikkeihin, vilkkaaseen yöelämään, taidepajoihin ja gallerioihin sekä yhteisölliseen tunnelmaan. Katujen varsilta löytyy kauniita vanhoja rakennuksia sekä uuttakin arkkitehtuuria.

Tämän jutun kävelykierros yltää Isolasta myös aivan sen naapurissa sijaitsevalle modernille alueelle, jota kehitetään jatkuvasti. Milano on jaettu hallinnollisesti yhdeksään numeroituun osaan, mutta kansan suusta kuultavia kaupunginosia ei ole määritelty kartalle yhtä tarkasti. Niinpä jouduinkin hieman miettimään oikeaa nimistöä, mutta käsittääkseni Porta Nuova -projektina tunnettu arkkitehtoninen kehityshanke ulottuu Isolan lisäksi ainakin Porta Garibaldin ja Varesinen puolelle. Aloitetaan kierros joka tapauksessa Isolasta!

Bar Frida
Isolaan tutustumisen voi aloittaa vaikkapa kaupunginosan sydämestä Bar Fridasta. Kerroin jo aiemmassa jutussani, kuinka kävimme tässä persoonallisen värikkäässä baarissa nauttimassa pientä välipalaa sekä valitsemassa pitkältä cocktail-listalta omat suosikkimme. Desibelit nousevat jo iltapäivällä korkealle. Ilmapiiri on omaan tyyliimme nähden kovin boheemi ja nuorekas, mutta sulaudumme silti hyvin joukkoon. Tänne ovat kaikki tervetulleita.

Sanotaan, että Bar Frida on vaikuttanut oleellisesti koko Isolan kaupunginosan uudistumiseen ja entinen teollisuuskiinteistö tuntuu jopa pieneltä nähtävyydeltä. Jo pelkästään katutaide saa helposti pysähtymään baarin kohdalle. Frida on paitsi baari, myös suosittu kohtauspaikka, jota voisi verrata paikalliseen toriin. Varsinaiseksi toriksi se muuttuu välillä sunnuntaisin, kun myynnissä on esimerkiksi vaatteita ja design-esineitä.

Isolassa on toki nykyään paljon muitakin suosittuja illanviettopaikkoja. Tunnetuimpiin kuuluu ainakin jazzklubin ja ravintolan yhdistelmä Blue Note. Olen kirjoittanut itselleni muistiin myös nimet Lupo ja Bob siltä varalta, jos kaipaan joskus Isolassa lasillisen hyvää juomaa sekä pientä purtavaa sen kylkeen. Vaihtoehtoja on paljon muitakin.

Isolan kauppahalli
Isolalaista yhteisöllisyyttä voi aistia kauppahallissa, joka uudistui täysin pari vuotta sitten valmistuneessa suuressa remontissa. Samalla kahden kaupunginosan rajalla sijaitsevan perinteisen markkinapaikan nimi vaihtui Zaran kauppahallista Isolan kauppahalliksi. Päivittäisessä toiminnassa kiinnitettään huomiota ekologisuuteen, eikä kauppahallissa käytetä esimerkiksi kertakäyttömuovia lainkaan. Moderni halli on täysin esteetön ja siellä järjestetään kokkauskurssien kaltaisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on yhteisöllisyyden kehittäminen. Käymme raitiovaunukiskojen ympäröimässä kauppahallissa viikonlopun aikana kahteenkin kertaan.

Pienessä kauppahallissa ei ole historiallista charmia, mutta ilmapiiri on hyvin lämminhenkinen. Useat kauppiaat toivottavat meillekin iloiset buongiornot, kun kävelemme hiljalleen hallin lävitse. Kaikki ostettava löytyy kauppahallin läpi kulkevan suoran käytävän varrelta. Tarjolla on tuoreita vihanneksia, hedelmiä, kalaa, lihaa, leipomotuotteita ja muita elintarvikkeita. Lisäksi kauppahallissa on useampia ravintoloita, joiden annokset tilataan käytävän varrelta ja nautitaan kauppahallin sivustoilta löytyvillä suurilla ruokailualueilla. Me käväisemme kahvilan tiskillä ja asetumme pöytään, jonka ääressä nautin sisilialaisesta cannolosta ja vaaleanpunaisen urheilulehden selailusta.

Chiesa del Sacro Volto
Pysähdymme Via Sebenicon varrella kurkistamaan huomaamme kirkon sisälle. Chiesa del Sacro Volto ei ole mikään erityinen nähtävyys, mutta on mukavaa piipahtaa tyypillisessä milanolaisessa korttelikirkossa. Valoisa kirkkosali on melko pelkistetty, ja autiossa tilassa kiirii korviin vain omien askelten kaiku. Samaan seurakuntaan kuuluu myös vajaan kilometrin päästä löytyvä Santa Maria alla Fontanan kirkko, joka on ilmeisesti näyttävämpi. Koko Milanon kirkkoja ajatellen suosittelen vierailemaan keskeisen Duomon lisäksi ainakin pääkalloillaan pysäyttävässä San Bernardino alle Ossassa sekä kaupungin suojeluspyhimykselle omistetussa Pyhän Ambrosiuksen basilikassa.

Isolan tori
Isolasta löytyy kauppahallin lisäksi myös perinteinen Piazza Tito Minnitillä sijaitseva ulkoilmatori, jossa pääsisi varmasti nauttimaan paikallisesta tunnelmasta. Toripäivät ajoittuvat tiistaihin ja lauantaihin, mutta me näemme aukion vain tyhjillään. Torin laidalla päivystää sentään yksi pakettiauto, jossa näyttäisi olevan hedelmiä ja vihanneksia myytävänä. Huomiomme kiinnittyy aukion pintaan, joka on koristeltu värikkäillä maalauksilla. Taiteilija Camilla Falsinin toteuttama teos on osa Milanon uudistusprojektia, jonka tarkoituksena on kaupunkikuvan elävöittäminen. Maalaus valmistui kolmisen vuotta sitten ja se on kulunut jo sen verran, ettei uusi värikerros olisi pahitteeksi.

Piazzetta
Vain korttelin päässä Piazza Tito Minnitistä löytyy yksinkertaisesti pikku aukioksi nimetty Piazzetta. Sinänsä arkinen näkymä on jälleen hyvä esimerkki Isolan kehityksestä, sillä vielä muutama vuosi sitten tästä kulki suora autotie. Nyt paikalle on syntynyt puuistutusten ja penkkien ansiosta puistomainen aukio. En tiedä millaista porukkaa täällä yleensä luuhaa, mutta puiston voisi kuvitella ainakin aurinkoisina päivinä viihtyisäksi.

Kohtaamme Piazzettan kulmilla hieman rähjäisen miekkosen, joka kerjää vastaantulijoilta kahvia. Pyynnön sävy ei kuulosta niin kohteliaalta, että lähtisimme kadunmiehen kanssa kupposta tilaamaan. Napolin baareissa ja kahviloissa on tapana maksaa toisinaan caffè sospeso eli ylimääräinen kahvi odottamaan köyhää tuntematonta, joka tulee sellaista joskus myöhemmin pyytämään. Tapa ei liene Napolia vauraammassa Milanossa yhtä yleinen.

Isolan katutaide
Isola tunnetaan katutaiteesta, jota on ilmestynyt kaupunginosaan runsain mitoin. Yksi näyttävimmistä teoksista koristaa osoitteesta Via Pietro Borsieri 5 löytyvän rakennuksen päätyseinää. Kävin muutama vuosi sitten samalla paikalla ihailemassa jalkapalloseura Interille omistettua sinimustaa maalausta, mutta se on nyt vaihtunut seesteisempään ja vaaleasävyisempään taideteokseen. Isolassa on helppo nauttia katutaiteesta, sillä sitä tulee vastaan monen kulman takaa.

Yhteisöllinen Isola Pepe Verde -puutarha
Löydämme heti edellä kuvatun seinämaalauksen vierestä alueen, jota reunustavaan aitaan on taiteiltu ihmisjoukko sekä suurikokoinen teksti Isola Pepe Verde. Portin kohdalla selviää, että kyseessä on jonkinlainen puutarha.

Katselemme hetken ympärillemme ja saamme pian seuraksemme harmaan kissan. Kissa on selvästi tottunut vieraisiin ja se tulee ikään kuin toivottamaan meidät tervetulleiksi. Myöhemmin selviää, että Pepina-niminen katti on asunut puutarhassa jo useamman vuoden ajan.

Hippihenkinen Isola Pepe Verde sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten, kun paikallinen kansalaistoimikunta heitteli verkkoaidan ylitse siemenpommeja ja alkoi vaatia joutomaapläntin käyttöoikeutta kaupungilta itselleen. Kaupunki myönsi luvan, ja nykyään puutarha on Isolan asukkaiden kohtaamispaikka.

Puutarhan ylläpidosta eivät huolehdi palkatut työntekijät, vaan kaikki pyörii vapaaehtoisuuden varassa. Aina torstai-iltapäivisin pidetään talkoot. Kukkaruukuissa näkyy monenlaisia viherkasveja ja kevään edetessä hyötykasvienkin määrä kasvaa. Puutarhassa järjestään toisinaan myös erilaisia tapahtumia. Toiveena on, että jokainen tuntisi täällä itsensä tervetulleeksi.

Kävelytunneli Porta Garibaldin rautatieasemalle
Melkein heti Isola Pepe Verden kulmalta voi astua Porta Garibaldin rautatieasemalle johtavaan tunneliin. Graffitien peittämä tunnelin sisäänkäynti herättää ennakkoluuloja hämärästä, epämääräisestä ja pahanhajuisesta käytävästä, mutta edessä odottaa yllätys. Tunnelin lattia kiiltää valojen loisteessa, eikä missään näy roskan roskaa. Seinät on täytetty värikkäillä maalauksilla, ja vaikka teokset eivät välttämättä suurta taidetta olekaan, voi tunnelia silti pitää pienenä nähtävyytenä.

Piazza Gae Aulenti
Porta Garibaldin rautatieaseman pääovelta katsottaessa suoraan edessä näkyy korkeita pilvenpiirtäjiä, joiden keskelle jää suihkulähteillä koristeltu aukio. Italian tunnetuimman naisarkkitehdin Gae Aulentin kunniaksi nimetty piazza valmistui joulukuussa 2012. Lukuisat kaupat ja ravintolat tekevät siitä suositun kohtaamispaikan. Aukion reunalla kohoava UniCredit-torni on toistaiseksi koko Italian korkein pilvenpiirtäjä.

Piazza Gae Aulenti ympäristöineen edustaa kiiltävine rakennuksineen kaikkein moderneinta Milanoa. Vaikka nautinkin enemmän vanhan arkkitehtuurin kauneudesta, on näissä uusissakin rakennuksissa kieltämättä oma viehätyksensä. Pidän esimerkiksi IBM Studios -rakennuksen puisesta pinnasta.

Aukion erikoisuuksiin kuuluu taideteos nimeltä Egg, joka koostuu kromatuista messinkiputkista. Putket johtavat rakennuksen eri kerroksiin ja tarjoavat mahdollisuuden kuunnella Milanon ääniä tai vaikka keskustella tuntemattomien kanssa.

Piazza Alvar Aalto
Piazza Gae Aulentilta on vain lyhyt matka toisen kuuluisan arkkitehdin, suomalaisen Alvar Aallon mukaan nimetylle aukiolle. Aalto vieraili usein Italiassa ja tuntuu hienolta, että hän on saanut täällä näin suuren kunnianosoituksen.

Alvar Aallon aukio sijaitsee katutason ja Ruotsista muistuttavan Volvo Studion yläpuolella. Piazzan laidalla kohoaa Italian korkein asuinrakennus Torre Solaria. Vierestä löytyy myös fine dining -ravintola AALTO, mutta sen ruokalistalla ei ole viittauksia Suomeen.

Biblioteca degli Alberi -puisto
Pilvenpiirtäjien juurelle on raivattu suhteellisen laaja viheralue, joka on nimetty puiden kirjastoksi. Kyseessä on eräänlainen kasvitieteellinen kokoelma, josta löytyy eri puulajeja sekä myöhemmin keväällä näyttävästi kukoistava kukkaniitty. Puistossa järjestetään runsaasti tapahtumia ja sinne on suunniteltu alueita esimerkiksi kuntoilua, rentoutumista, lasten leikkejä tai koirien temmeltämistä varten. Kaupunkipuiston moderni ilme on saanut kritiikkiäkin, mutta mielestäni on joka tapauksessa hienoa, että kiiltävien pilvenpiirtäjien väliin on päätetty jättää myös viheralueita, joilla kaupunkilaisilla on tilaa hengähtää.

Pysähdymme Biblioteca degli Alberin reunalle ihailemaan näyttävää katutaideteosta, jossa kaksi lasta yrittää työntää seiniä lähemmäs toisiaan. Teoksen on luonut Sisiliasta kotoisin oleva Giulio Rosk ja se on nimeltään Open Your Future. Taustalla häämöttää Palazzo Lombardia -pilvenpiirtäjä, jonne suuntaamme tämän kierroksen päätteeksi.

Bosco Verticale
Puistoalueen laidalla ei voi olla huomaamatta kahta korkeaa kerrostaloa, joiden parvekkeilla kasvaa satoja puita. Kymmenisen vuotta sitten valmistunut Bosco Verticale eli pystysuora metsä edustaa uudenlaista kaupunkirakentamista ja se on voittanut useita arkkitehtuuripalkintoja. Olen nähnyt rakennukset monella matkalla, mutten vielä koskaan parhaassa vehreydessään kesäaikaan.

Bosco Verticalen kodit ovat haluttuja, vaikka niiden hinnat yltävätkin lähemmäs pilviä kuin itse rakennukset. Asukkaiksi onkin löytynyt esimerkiksi jalkapallotähtiä, muotialan julkkiksia sekä yritysjohtajia.

Ravintola Ratanà
Kivenheiton päässä Bosco Verticalesta sijaitsee erinomainen ravintola Ratanà, johon pääsin nyt tämänvuotisella matkalla ensi kertaa. Ravintola toimii tyylikkäässä historiallisessa rakennuksessa puiston laidalla ja sen ilmapiiriä voisi kuvailla jopa kotoisaksi. Tarjolla on modernilla twistillä toteutettua paikallista ruokaa, eikä hintatasokaan ole laatuun nähden mahdoton. Milanossa riittää runsaasti hyviä ravintolavaihtoehtoja, mutta tänne haluan palata uudelleen.

Casa della Memoria
Puistoalueen laidalta löytyy myös punatiilinen rakennus, jonka seinissä erottuu erilaisia hahmoja. Casa della Memoria eli muistojen talo on rakennettu ajamaan vapauden ja demokratian asiaa. Samalla muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat taistelleet natsismia ja fasismia vastaan sekä kunnioitetaan terrorismin ja kansanmurhien uhreja. Rakennuksessa järjestetään ilmaisia aiheeseen liittyviä näyttelyitä ja luentoja, mutta emme nyt perehdy tarjontaan tarkemmin.

Palazzo Lombardia ja Piazza Città di Lombardia
Esittelen tämän kierroksen päätteeksi vielä yhden kohteen. Alueellinen hallintorakennus Palazzo Lombardia avaa muutamana päivänä vuodessa näköalatasanteensa yleisölle, useimmiten kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Aikataulun voi tarkistaa Palazzo Lombardian nettisivuilta. Vierailu 39. kerroksessa on ilmainen, mutta vaatii aina ennakkoilmoittautumisen. Tällä kerralla olemme onnekkaita, kun osumme kaupunkiin juuri sopivasti maaliskuun alussa. Pilvenpiirtäjän juurella sijaitseva Piazza Città di Lombardia on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen aukio ja sitä pääsee onneksi ihmettelemään milloin tahansa.

Hissi kuljettaa meidät pilvenpiirtäjän huipulle niin nopeasti, että korvat menevät hieman lukkoon. Perillä saa viettää haluamansa ajan, eikä täällä kannatakaan kiirehtiä, koska tarjolla on näkymiä joka suuntaan. Useampikin nostokurki kurottaa kohti taivasta, joten urbaani maisema elää jatkuvassa muutoksessa.

Palazzo Lombardian huipulta avautuu hieno näkymä nimenomaan edellä mainittuun Biblioteca degli Alberi -puistoon, jonka ympärillä erottuvat esimerkiksi UniCredit-torni sekä Bosco Verticalen rakennukset. Ratanà-ravintola toimii etualalla keskellä näkyvässä vaaleankeltaisessa harjakattoisessa talossa.

Isola punaruskeine kattoineen levittäytyy Bosco Verticalen oikealla puolella. Aivan kuvan etualalla, punavalkoisen nostokurjen takana erottuva tavallinen oranssinkeltainen kerrostalo on sikäli merkittävä, että siellä sijaitsi muuan Silvio Berlusconin lapsuudenkoti. Italian historian kiistellyimmän poliitikon perhe asui osoitteessa Via Volturno 34 sijaitsevassa pienessä asunnossa. Silviolle ei riittänyt edes omaa huonetta, joten hän vietti yönsä olohuoneen sohvalla. Isola on muuttunut noista ajoista monella tavalla ja uskoakseni parempaan suuntaan.
Italia
Sisilian yllättävän viehättävä Termini Imerese
Vietimme kesän Italian-matkan päätteeksi viisi päivää Sisiliassa. Yksi retkikohteistamme oli Termini Imeresen kaupunki, joka pääsi yllättämään positiivisesti. Sunnuntai-iltapäivä oli hiljainen, mutta löysimme paljon pittoreskeja kujia.
Termini Imerese ei kuulu Sisilian suosituimpiin matkakohteisiin, mikä tekeekin kaupungista omalla tavallaan mielenkiintoisen paikan. Päädymme Termini Imereseen ennen kaikkea siksi, että siellä on kuvattu vaimon ja anopin seuraamaa Unelmakoti Sisiliassa -televisiosarjaa. Olen itsekin nähnyt muutaman jakson, joten tiedän melko hyvin mistä on kysymys. Kaiken lisäksi Termini Imerese sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä lomataloltamme Altavilla Miliciasta.

Saavumme Termini Imereseen sunnuntaina puoliltapäivin, jolloin liikenne on hyvin hiljaista. Tie nousee keskustaan tiiviisti rakennetulle kukkulalle. Kulmakunnan ukkoporukka päivystää muovituoleilla kantabaarinsa edustalla, mutta jalankulkijat ovat harvassa. Kadun varrelta löytyy helposti pysäköintitilaa. Lähdemme heti aluksi etsimään televisiosarjasta tuttua Palazzo Cirilloa. Arkinen katu vie meidät oikeastaan vahingossa tuomiokirkon kulmalle, josta suuntaamme kuvassa näkyville kapeammille kujille. Kaupunki yllättää meidät tässä vaiheessa kauneudellaan.

Talot ovat hauskanvärisiä ja taustalla näkyy korkeita kukkuloita. Sunnuntai-iltapäivä on silmiinpistävän hiljainen, eikä kujilla kulje kuin satunnaisia kissoja. Tämä tuo kiinnostavaa vaihtelua matkaohjelmaamme, sillä esimerkiksi turistien suosima Cefalù tai vilkas suurkaupunki Palermo ovat aivan toisenlaisia paikkoja.

Jyrkät mäet ja portaikot tekevät kortteleista hyvin kuvauksellisia. Rakennuksia koristavat muun muassa vanhat katulamput sekä takorautaiset parvekkeiden kaiteet.

Muutamat kujakissat tutustuvat muukalaisiin mielellään, mutta useimmat haluavat viettää päiväänsä rauhassa. Sinne tänne pysäköidyt skootterit sopivat sisilialaiseen tunnelmaan.

Vaaleanpunainen Palazzo Cirillo löytyy Google Mapsin avulla helposti. Unelmakoti Sisiliassa kertoo ruotsalaisesta sisustussuunnittelijasta Marie Olsson Nylanderista, joka puolisonsa Billin sekä lastensa kanssa remontoi surkeassa kunnossa olleen rakennuksen uuteen loistoon.

Emme halua liiaksi tirkistellä tuntemattomien ihmisten kotia, mutta on mukava nähdä Nylanderien kapea kotikatu ja jykevä puuovi sellaisina kuin televisiossakin. Ulkoapäin olisi vaikea arvata, miten hienon asunnon vanhat seinät kätkevät sisälleen. Kävelemme myös talon yläpuolelta kulkevaa katua pitkin. Sieltä näkyy hieman Palazzo Cirillon pihaa, josta vehreät puut tekevät hyvin suojaisan.

Termini Imeresen kaduilla on mukava kävellä rakennuksia ja koristeellisia yksityiskohtia ihaillen. Hiljaiset sunnuntai-iltapäivät ovat tulleet aiemmilla Italian-matkoilla tutuiksi, mutta ihan näin autioita katuja emme silti osanneet odottaa. Johonkin muuhun aikaan täälläkin on varmasti vilkkaampaa.

Termini Imerese syntyi noin neljäsataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua sen jälkeen, kun karthagolaiset olivat tuhonneet lähistöllä sijainneen Himeran kreikkalaiskaupungin. Uuden kaupungin paikalla oli kylpemiseen sopivia lähteitä, joista muotoutui nimi Termini Imerese eli jota kuinkin Imeran kuumat lähteet. H-kirjain putosi nimen alusta pois, koska sitä ei italian kielessä koskaan lausuta. Nykyään kaupungissa ei valitettavasti ole kylpylätoimintaa.

Palaamme kujakierrokselta takaisin katedraalille. Kirkko näyttää ulkoapäin upealta, mutta paikallinen suntio on laittanut ovet tiukasti säppiin. Katedraali on omistettu San Nicolalle eli Pyhälle Nikolaokselle, joka tunnetaan myös joulupukin esikuvana.

Etsimme lähistöltä ravintolaa, jossa ehtisimme syödä ennen lounastarjoilun päättymistä. Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, joten päädymme pian Il Cavalluccio Marinon eli Merihevosen varsin kuumalle katetulle terassille. Hiljaisuuden rikkoo vain viereisellä aukiolla alkava muotinäytöksen harjoitus. Musiikki pauhaa täydellä volyymilla, kun pitkäsääriset naiset kävelevät iltaa varten rakennetulla estradilla edestakaisin. Valitsen lounaakseni mustekalaa sekä lisukesalaatin. Annos onkin varsin maukas ja kevyehköksi hellepäivän ateriaksi sopivan kokoinen. Saan vielä maistella vaimon tilaamia katkarapuja, joiden parissa riittää askarreltavaa pitkäksi aikaa. Olemme ateriaan yleisesti ottaen tyytyväisiä.

Siirrymme syötyämme pieneen vehreään puistikkoon ja aukiolle, jonka laidalta kelpaa katsella maisemia ympäristöön. Muotinäytöksen harjoituksetkin ovat jo hiljentyneet, joten seesteinen rauha on palannut Termini Imereseen.

Auringonpaahteiselta näköalapaikalta on komea maisema muun muassa satamaan sekä lähistöllä kohoaville kukkuloille. Jossain alhaalla on myös rautatieasema, josta kulkee muun muassa paikallisjunia Palermoon. Junamatka Sisilian pääkaupunkiin veisi täältä puolisen tuntia.

Kierrän vielä aukion toiselle laidalle, josta aukeaa suorastaan ihastuttava merimaisema. Jossain kaukana häämöttää Zafferanon niemi, jonne teemme vielä retken myöhemmin. Niemellä sijaitsevista Porticellosta ja Sant’Eliasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Palaamme kaupunkikierroksen päätteeksi katedraalin kulmille ja ostamme kahvilasta jäätelöt. Kirpeä sitruunasorbetti maistuu kuumana iltapäivänä oikein hyvältä. Pieni retki Termini Imereseen on ollut miellyttävä kokemus. Emme nähneet mitään poikkeuksellisia nähtävyyksiä, mutta tuntuu mukavalta tutustua tavalliseen sisilialaiseen kaupunkiin. Termini Imerese paljastui yllättävän viehättäväksi, ja samalla tuli nähtyä myös se televisiosta tuttu Palazzo Cirillo.
Italia
Kissoja, merimaisemia ja tartufo-jäätelöä Pizzossa
Tutustuimme kesäkuisella matkallamme muutamaan Calabrian rannikkokylään tai -kaupunkiin. Yksi näistä oli viehättävä Pizzo, jossa kohtasimme paljon kissoja, söimme kuuluisaa tartufo-jäätelöä sekä ihailimme Jumalten rannikon maisemia.
Majoituimme kesäkuussa viikoksi Italian saappaankärkeen Calabrian alueelle. Santa Maria di Ricadista vuokratulta lomatalolta oli mukava tehdä retkiä muutamiin Jumalten rannikoksi nimetyn seudun kyliin ja kaupunkeihin. Aiemmat blogikirjoitukset ovat käsitelleet Scillaa ja Tropeaa, mutta nyt on Pizzon vuoro. Ajomatka tähän retkikohteeseen sujuu rannikkoa seuraillen vajaassa tunnissa. Taivas on pilvetön ja autossa tuoksuu aurinkorasva, kun maantie johtaa hieman yllättäen suoraan Pizzon ahtaaseen keskustaan. Kapea kaupungin taloja viistävä tie vie pienen tunnelin ja muutaman mutkan kautta Papa Inferiore -nimiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti tilaa.

Heti parkkipaikan laidalta voi ihailla hienoa merimaisemaa. Kohtaamme pian nuoren miehen, joka tarjoaa tuktuk-kyytiä ympäri Pizzon aluetta. Ohjelmaan kuuluisi esimerkiksi vierailu reilun kilometrin päässä sijaitsevassa Piedigrottan luolakappelissa, joka voisi kiveen veistettyine patsaineen olla mieleenpainuva nähtävyys. Mies on kohtelias, mutta kieltäydymme tarjouksesta, koska tutustumme kylään mieluummin omatoimisesti. Toisaalta luolakappeli jää meiltä lopulta näkemättä, koska sen aukioloajat eivät oikein sovi yhteen päiväohjelmamme kanssa ja retken lopuksi tekee jo mieli palata pian lomatalolle.

Aloitamme Pizzoon tutustumisen etsimällä Mugat-nimistä puutarhaa, jossa paikallinen vapaaehtoisjärjestö huolehtii kulkukissoista. Päädymme aluksi pienen asuinalueen tunnelmallisille kujille. Ihmisiä ei näy, mutta avoimien ovien ja ikkunoiden takaa kuuluu kotien ääniä. Keittiöissä kolistellaan kattiloita, pyykkikone hurisee ja radio soittaa italoiskelmää.

Kuja muuttuu heinikon reunustamaksi kapeaksi poluksi, mutta jatkamme uteliaasti eteenpäin. Etsimämme puutarha löytyy rauhalliselta paikalta kalliojyrkänteiden välistä. Ensimmäinen kissa tassuttaa pian vastaan, ja kohta löydämme lisää nelijalkaisia ystäviä.

Mugat Pizzo on toiminut vasta pari vuotta, mutta saanut jo paljon aikaan. Puutarha toimii keitaana niin kissoille kuin ihmisillekin, ja moni kulkukissa on löytänyt uuden huolehtivan kodin järjestön kautta.

Muita ihmisiä ei näy missään, mutta vietämme pitkän tovin kesyjen kissojen kehräävässä seurassa. Joukossa on myös hyvin pieniä ja leikkisiä pentuja. Kissoille on rakennettu siistejä puumajoja sekä erilaisia pehmustettuja oleskelupaikkoja myös taivasalle.

Maltamme lopulta kiivetä tuloreittiämme pitkin takaisin Pizzon keskustaan. Kuljemme hetken helteistä autotien reunaa pitkin ja käännymme vielä katsomaan alas laaksoon, jonka keskellä kissojen puutarha häämöttää.

Saavumme pian Pizzon sydämeen Piazza della Repubblicalle. Tämä on paikallisten ihmisten perinteinen kohtaamispaikka, joka lukuisine ravintoloineen ja kahviloineen houkuttelee myös matkailijoita. Tuumaamme että Pizzossa voisi olla paikallaan maistella pizzoja. Pitkänomaisen aukion päädyssä sijaitsevassa vanhassa rakennuksessa näyttää toimivan pizzeria, joten suuntaamme sinne.

Il Porticato -ravintolan antimet maistuvat meille erinomaisesti. Istumme muovituoleilla porttikäytävässä, jonka holvikaarten varjossa on miellyttävän viileää ruokailla. Pöydästämme on näkymä auringonpaahteiselle aukiolle päin. Valitsemani pizzan täytteenä on rucolaa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa sekä Grana Padano -juustoa. Talon halvimman pizzan saa vitosella ja kalleimmat maksavat reilun kympin.

Heti pizzerian vieressä sijaitsee yksi Pizzon monista kirkoista, Neitsyt Marialle omistettu Chiesa dell’Immacolata. Paikallisten kauppiaiden ja maanviljelijöiden rakennuttamassa kirkossa on tyylikäs vaalea julkisivu.

Ohitamme aukiota reunustavat kahvilat ja jäätelöbaarit, joiden edustoilla päivystää muutamia sisäänheittäjiä. Pari terassia on jo melkein täyttynyt turistiryhmistä, mutta tilaakin vielä olisi. Pizzossa vierailu ei onnistu maistamatta kuuluisaa tartufo-jäätelöannosta, mutta haluamme sulatella pizzoja rauhassa ja herkutella vasta hieman myöhemmin.

Piazza della Repubblican toisessa päässä voi ihailla maisemaa Tyrrhenanmerelle päin. Aukiolla päivystävä tuktuk-kuski tulee tarjoamaan meille omaa kierrostaan, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Miestä naurattaa, kun selitän italiaksi että meistä on mukavampaa kävellä kuin lähteä kyytiin.

Pizzo on Tropean ja Scillan tavoin rakennettu korkealle kukkulalle, josta on voinut puolustautua merirosvoja ja muita vihollisia vastaan. Vuosisatojen saatossa tänne ovat pyrkineet esimerkiksi saraseenit, ottomaanit sekä berberit.

Näkymää tarkkailee myös Il Collezionista di Venti eli Tuultenkerääjä. Metalliverkosta valmistettu taideteos on kuvanveistäjä Edoardo Tresoldin käsialaa. Upeaa maisemaa tyynesti katseleva kookas hahmo jää mieleen, sillä se sopii paikallensa erinomaisesti.

Näköalapaikan vieressä kohoava puolustuslinnoitus rakennettiin nykyiseen muotoonsa 1400-luvulla, mutta se on saanut nimensä vuoden 1815 tapahtumien mukaan. Napolin kuningas Joachim Murat oli menettänyt kruununsa, mutta rantautui Pizzoon toivoen saavansa valtansa takaisin. Hänet oli opittu tuntemaan paitsi Etelä-Italian hallitsijana myös itsensä Napoleon Bonaparten lankona. Murat sai kuitenkin vihamielisen vastaanoton, joten hänet vangittiin ja pian myös teloitettiin linnoituksen sisällä. Kyseessä oli niin tärkeä henkilö, että – paradoksaalista tai ei – linnoitus tunnetaan nykyään nimellä Castello Murat.

Kierrämme linnoituksen toiselle puolelle jatkamaan merimaisemien katselua. Jätämme Castello Muratissa vierailun väliin, vaikkei sisäänpääsy kovin montaa euroa maksaisikaan. Sisällä on ilmeisesti ainakin mallinukkeja, jotka esittävät Joachim Muratin päiviä vankisellissä, oikeudenkäyntiä sekä teloitusta.

Linnoituksen sisäänkäynninpuoleisen aukion nimi herättää meissä pientä ihmetystä, sillä B. Musolino tuo mieleen erään pahamaineisen italialaisen hahmon. Parin kirjaimen ero on kuitenkin ratkaiseva, sillä kyseessä on paikallinen suuruus Benedetto Musolino. Pizzossa syntynyt mies nousi 1800-luvulla maineeseen Italian kuningaskunnan senaattorina.

Palaamme sivukatuja pitkin Piazza della Repubblican toiseen päähän ja istahdamme Raffaele-kahvilan lähes autiolle terassille maistamaan Pizzon kuuluisinta herkkua. Tartufo di Pizzo on ulkonäöltään tryffeliä muistuttava annos, jossa käsin tehdyn jäätelöpallon sisältä löytyy sulaa suklaata. Kaiken kruunaa pintaa maustava kaakaojauhe.

Tartufon keksi aukion toisella laidalla yhä toimivan Gelateria Danten kondiittorimestari Giuseppe De Maria vuonna 1952. Jäätelömuotit pääsivät loppumaan kesken suurten hääjuhlien, jolloin lempinimellä Don Pippo tunnettu mies alkoi muotoilla jäätelöpalloja käsillään ja sovelsi jälkiruoan hätäpäissään mieleisekseen. Vieraat ihastuivat tuotokseen, jonka maine kiiri ympäri Italiaa. Tänä päivänä vieri vieressä kilpailevien kahviloiden mainokset pitävät huolen siitä, ettei paikkakunnan oma jälkiruoka jää keneltäkään huomaamatta.

Jatkamme matkaamme houkuttelevalta näyttävää Corso Giuseppe Garibaldia pitkin. Kuvauksellista kävelykatua reunustavat erilaiset pikku puodit, joista voisi ostaa muun muassa paikallisia elintarvikkeita, matkamuistoja tai kenkiä.

Kadulla tulee vastaan myös kissoja. Mugat-järjestö on ollut jälleen asialla, sillä seinälle kiinnitetyssä lapussa esitellään kulmakunnan neljä kissaa kuvien ja nimien kera. Tapaamme nuo kaikki viettämässä hellepäivää varjoissa makaillen. Giallo on asettunut portaille ja kääntää mielellään kylkeä rapsuttamista varten.

Kuja jatkuu loivaan ylämäkeen. Matkan varrelle jäävää pientä aukiota koristaa Fontana Garibaldi -suihkulähde, jonka julkisivu on harmaata graniittia.

Jatkamme vielä hetken eteenpäin, kunnes putiikit näyttävät jo loppuvan. Katsomme parhaaksi kääntyä alaspäin johtavaan portaikkoon, joka viekin lähes parkkipaikan kulmalle.

Vierailu Pizzossa oli oikein miellyttävä kokemus. Pari nähtävyyttä jäi ehkä väliin, mutta saimme nauttia kiireettömästä päivästä, herkuista ja paikallisten kissojen seurasta kauniissa ympäristössä. Emme yrittäneetkään nähdä tällä reissulla koko Calabriaa, mutta muutaman kohteen pintaraapaisu jättää alueesta oikein myönteisen mielikuvan.
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Luxemburg12 kuukautta sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Suomi1 vuosi sittenMonipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Edge


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
4.5.2024 at 21:28
Pidän Södermalmista kovasti, niin uskon, että Isolakin olisi omaan mieleeni. Kauppahallit ovat muuten yleensäkin kiinnostavia kohteita ja mukavalta näyttää tuokin, ja katutaidetta pysähtyisin itsekin katselemaan (ja kuvailemaan). Mainio vinkki muuten myös tuo Palazzo Lombardia, jos joskus sattuisi olemaan kaupungissa oikeaan aikaan.
Mika / Lähtöportti
5.5.2024 at 20:11
Uskon että Isola on sellainen kaupunginosa, joka miellyttäisi Södermalm-henkisiä ihmisiä, mutta joka ei ainakaan ulkomailla ole vielä kovin tunnettu. Palazzo Lombardiaa suosittelen ehdottomasti, jos vain matkan ajankohta on sopiva. Nettisivujen kautta tehtävä ennakkoilmoittautuminen ei ole ihan yksinkertaisin mahdollinen, mutta onnistui lopulta hyvin.
Cilla Maria Travel
6.5.2024 at 16:58
Tuolla tuli käytyä pari vuotta sitten, ja ihailin erityisesti noita parvekepuita. Toi lasten graffiti on muuttunu hieman, koska aiemmin siinä oli tekstinä vaan ”Close the gap – Open your future”. Tai ehkei se ollu sillon vielä valmis.
Mika / Lähtöportti
6.5.2024 at 20:04
Parvekepuut on kyllä hienot! Se vähän harmittaa, että omat Milanon-matkat tuntuu ajoittuvan aina sellaiseen aikaan, ettei puut ole täysissä lehdissä. Täytyi nyt ihan selvittää tuon lasten graffitin historia. Näkemäsi alkuperäinen versio valmistui 2021, mutta vuonna 2023 teoksen sponsoroinut Fastweb halusi muokata Open your future -viestin sotia vastustavaan muotoon Peace is our future. Samalla teokseen lisättiin myös ammusten jälkiä ja ”maalin alta paljastunutta tiiliseinää”. Mielenkiintoinen yksityiskohta, hyvä kun huomasit!
Cilla Maria Travel
11.5.2024 at 17:04
Mielenkiintoista tosiaan, hyvä kun kaivoit tiedon esiin 🙂