Seuraa somessa

Italia

Milanon-viikonlopun 10 elämystä

Julkaistu

-

Vietimme vaimon kanssa parin edellisvuoden tapaan keväisen viikonlopun Milanossa. Nautimme hyvästä ruoasta ja näköaloista, kävelimme mukavilla alueilla sekä katselimme kaupunkia vanhojen raitiovaunujen kyydissä. Oman matkani kohokohta oli jälleen jalkapallo-ottelu.

Milanon-matkamme ovat aina olleet melko lyhyitä ja nytkin viivymme Lombardian pääkaupungissa vain kolmen yön ajan. Tuttuun kohteeseen palatessa on mukavaa, ettei tarvitse yrittää nähdä kerralla koko kaupunkia, vaan voi nauttia kiireettömistä päivistä. Useimmat päänähtävyydet on koettu jo aiemmin, mutta ehdimme silti nähdä paljon uutta sekä palata myös tutuille kulmille.


milano2024_ratana_01

Erinomainen ateria Ratanàssa

Saavumme Milanoon lauantai-iltana, jolloin kiirehdimme hieman myöhästyneeltä lennolta vielä syömään. Meillä on pöytävaraus Ratanà-nimiseen ravintolaan, jossa käyminen on ollut mielessä parilla aiemmallakin matkalla. Kuulin Ratanàsta ensi kertaa Tasty Travelissimo -blogista, mutta olen törmännyt sen nimeen myös esimerkiksi Milanon pitkää Michelin Guide -listausta selaillessani. Ravintola sijaitsee puistoalueen laidalla vanhassa tunnelmallisessa rakennuksessa, joka on kuulunut aiemmin ainakin rautatieyhtiölle ja elokuvateatterille.

milano2024_ratana_03


Ratanà tarjoilee laadukkaista raaka-aineista valmistettuja milanolaisia ruokia, joita on muokattu modernilla otteella. Hinta on tasoon nähden mielestäni varsin kohtuullinen, sillä monien pääruokien hinta jää alle kolmenkymmenen euron. Pidämme vaimon kanssa juuri tällaisista ravintoloista, joissa saa nauttia erinomaisen kolmen ruokalajin aterian paikallisen viinin kera. Pöydät ovat Ratanàn pienessä salissa lähellä toisiaan, mutta tunnelma on silti miellyttävä ja palvelu toimii moitteettomasti.

milano2024_ratana_02


Syön aluksi taimencarpaccion, jossa itse kalalla ei ole juurikaan makua, mutta lisukkeet tekevät annoksesta herkullisen. Vaimo nauttii juuresannoksesta, jonka kastike on käsittämättömän hyvää. Tilaan pääruoaksi Ratanàn version milanolaisen keittiön tunnetuimmasta klassikosta eli osso bucosta sahramirisoton kera. Toteutus on moderni, mutta maukas. Saan maistaa myös vaimon kana-annosta, joka sekin on onnistunut. Kasvisalkuruoka oli kuitenkin niin hyvä, että jäämme miettimään mitä menetimme kun emme kokeilleet pääruokalistalta löytyvää artisokkaa. Jälkiruoatkin ovat reilun kokoisia, joten Ratanàssa on helppo sanoa että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tänne täytyy palata joskus uudelleen!


milano2024_aalto_02

Tuulahdus Suomea Piazza Alvar Aallolla

Tiesitkö, että Milanosta löytyy suomalaiselle merkkihenkilölle omistettu aukio? Alvar Aalto oli suuri Italian ystävä, jota vastavuoroisesti arvostetaan suuresti saapasmaassa. Piazza Alvar Aalto löytyy Porta Nuovan business-alueelta, ja sitä ympäröivät korkeat keskenään samannäköiset asuinrakennukset. Vierekkäiset Porta Nuovan ja Porta Garibaldin alueet edustavat modernia Milanoa, josta kerron vielä lisää myöhemmin julkaistavassa postauksessa.

milano2024_aalto_01


Suomalaisarkkitehdin mukaan nimetyn aukion laidalla toimii fine dining -ravintola AALTO, jonka maistelumenujen hinnat pyörivät 150 euron molemmin puolin. Ruokalistalla vaikuttaisi olevan itämaisia vaikutteita, mutta mitään viitteitä Suomeen ei ole havaittavissa.


milano2024_palazzolombardia_02

Upeita maisemia Palazzo Lombardian näköalatasanteelta

Olen saanut aiemmin ihailla Milanoa esimerkiksi Duomon katolta ja Torre Brancasta käsin, mutta olen jo pitkään odottanut sopivaa hetkeä päästäkseni Palazzo Lombardian 39. kerrokseen. Alueellinen hallintorakennus avaa näköalatasanteensa yleisölle vain harvoin, yleensä kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Nyt matkamme ajoitus onnistui tämän mahdollisuuden kannalta täydellisesti. Vierailu on ilmainen, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen Palazzo Lombardian nettisivuilla. Ilmoittautumisprosessi tuntui ilman italialaista henkilökorttia hieman hankalalta, mutta onnistui lopulta hyvin.

milano2024_palazzolombardia_03


Palazzo Lombardia sijaitsee lähellä Porta Garibaldin pilvenpiirtäjiä, joten parhaat näkymät kohdistuvat nimenomaan moderniin Milanoon. Esimerkiksi Duomo häämöttää puolestaan yllättävänkin kaukana. Toiseen suuntaan voi katsella Alppeja, jotka erottuvat pilvisestä säästä huolimatta selvästi.

milano2024_palazzolombardia_02


Näköalatasanne on tilava ja tarjoaa näkymiä kaikkiin ilmansuuntiin. Ylhäällä voi viettää niin paljon aikaa kuin haluaa. Kävelemme maan pinnalle laskeuduttuamme läheiseen Isolan kauppahalliin haukkaamaan pientä välipalaa. Sää on harmillisen sateinen, mutta se ei onneksi pilannut ylhäältä avautuneita maisemia. 


milano_sansirotour_04

Kierros San Siron stadionilla

Vaikka pidän Milanosta paljon myös kaupunkina, on toistuvien matkojeni tärkein syy jalkapalloseura Inter. Pyrin nykyään käymään pelissä vuosittain, mutta edellisestä opastetusta tutustumiskierroksesta San Siron stadionilla ehti kulua jo melkein 27 vuotta. Onkin mielenkiintoista sukeltaa pitkästä aikaa kahden maineikkaan seuran, Interin ja Milanin, kotiareenan uumeniin ja vierailla esimerkiksi jalkapallomuseossa, joukkueiden pukukopeissa sekä kentän laidalla. Stadionkierroksia järjestetään päivittäin ottelupäiviä lukuun ottamatta. Aukioloajat löytyvät stadionin nettisivuilta, joilta voi halutessaan ostaa myös ennakkolipun tutustumiskierrokselle.

Lue lisää jutustani Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa.


milano2024_frida_01

Hiukopalaa trendikkäässä Bar Fridassa

Stadionkierroksen jälkeen alkaa olla jo kova nälkä, joten kaipaamme välipalaa ennen kello kahdeksaksi varattua illallista. Suuntaamme jälleen Isolan kaupunginosaan, jossa sijaitseva Bar Frida on ennakkotietojeni perusteella jonkinlainen paikallinen instituutio. Katettu sisäpiha näyttää houkuttelevalta, mutta astumme viileän ja kostean sään vuoksi sisätiloihin. Baari on vasta juuri auennut, mutta se on jo puolillaan väkeä. Värikkään boheemi sisustustyyli miellyttää, mutta emme pidä liian kovalla soivasta musiikista. Tällaisia desibelejä voisi odottaa myöhemmin illalla, mutta kello on vasta vähän yli viisi sunnuntai-iltapäivällä. Patiolla olisi ollut varmasti hiljaisempaa.

milano2024_frida_02


Valitsemme listalta edulliset annokset hummusta ja burratina-juustoa kahdestaan jaettaviksi. Kun lisukkeina on esimerkiksi bruschetta-leipiä ja bataattiranskalaisia, tulee vatsa hieman täydemmäksi kuin oli tarkoituskaan. Frida tunnetaan pitkästä cocktail-listastaan, mutta omaa valintaani ei tarvitse pitkään miettiä. Milanossa pitää aina nauttia paikallinen klassikko Negroni Sbagliato, joka koostuu Camparista, vermutista ja kuohuviinistä. Fridan ruoat ja juomat maistuvat erinomaisesti. Jos meluisa ympäristö ei pelota, voisi tänne tulla joskus syömään useammasta pikku annoksesta koostuvan isommankin aterian. 


milano2024_botinero_02

Illallinen tutussa Botinero-ravintolassa

Vielä samana iltana on edessä yksi ateria, sillä olen varannut pöydän suosikkiravintolastani Botinerosta. Olemme syöneet täällä monesti aiemminkin ja olleet aina todella tyytyväisiä. Ateria on tällä kerralla kelvollinen, mutta jää suuriin odotuksiin nähden lieväksi pettymykseksi. Tilanne olisi saattanut olla toinen, jos olisimme saapuneet paikalle nälkäisempinä ja ehkä annosvalinnatkaan eivät menneet nyt nappiin. Meidät myös ohjataan tällä kerralla pöytään, joka ei ole yhtä miellyttävällä paikalla kuin parilla edellisellä kerralla.

milano2024_botinero_01


Palvelu on joka tapauksessa edelleen sujuvaa ja ravintolan ilmapiiri todella miellyttävä. Melutaso pysyy yllättävän maltillisena, vaikka tupa on täynnä. Entisen jalkapalloilijan Javier Zanettin omistama Botinero on ruokalistaltaan argentiinalaishenkinen liharavintola. Tiedän alkuruokalistan carpaccion ja muut leikkeleet suussa sulaviksi, mutta valitsen silti kevyemmän vaihtoehdon toivossa ricottalla täytettyjä kurpitsankukkia. Tämäkin on entuudestaan tuttu annos, mutta muistelen siinä olleen aiemmin enemmän makua. Jotakin muutosta on ainakin annosvalokuvien perusteella tapahtunut.

milano2024_botinero_04


Grillatussa pihvissä ei ole sinänsä valittamista, mutta ei se tällä kerralla erityisen mureakaan ole. Viinivalinta onnistuu ja sitruunasorbetti raikastaa mukavasti oloa aterian päätteeksi, joten on illallisessa paljon hyvääkin. Mieleeni jää myös hetki, kun tarjoilija tuo naapuripöydässä illastavan perheen tyttärelle yllätyslahjan. Se paljastuu Zanettin omistuskirjoituksella varustetuksi kapteeninnauhaksi, jonka vanhemmat ovat lapselleen hankkineet. Melkein liikutun, kun katselen tytön onnea. Hän ei ollut syntynyt Inter-legendan vielä pelatessa, mutta tuossa perheessä pieninkin tietää kuka nosti keväällä 2010 Mestarien liigan pokaalin ilmaan. Käymme vielä lopuksi ihailemassa aulabaarin nappulakenkäkokoelmaa. Maailmankuulujen tähtipelaajien kenkiä riittää Maradonasta Maldiniin.


milano2024_isola_01

Kävelykierros rosoisessa Isolan kaupunginosassa

Edellisen päivän sadepilvet ovat kaikonneet, kun suuntaamme maanantaina taas uudelleen Isolan kaupunginosaan. Isola on eläväiseksi mainittu alue, jossa ankea ilmapiiri on väistynyt trendikkäiden baarien, bistrojen, vintage-kauppojen ja värikkäiden katutaideteosten vallatessa itselleen tilaa.

milano2024_isola_02


Isolan yhteisöllisyyttä voi aistia vaikkapa Isola Pepe Verde -puutarhassa, jossa oppaaksemme ilmestyy harmaa kissa. Entisestä työläiskaupunginosasta on kuoriutunut kiinnostava milanolainen vastine vaikkapa Helsingin Kalliolle, Tukholman Södermalmille tai Berliinin Kreuzbergille.

milano2024_isola_03


Isolasta kertyi sen verran kirjoitettavaa, että kerron alueesta lisää myöhemmässä jutussa yhdessä naapurikaupunginosien Porta Nuovan ja Porta Garibaldin kanssa.


milano2024_raitiovaunut_01

Elämysmatkoja vanhoilla raitiovaunuilla

Metro on tehokas kulkuväline, mutta ellei perille pääsyyn ole kiirettä, kannattaa hypätä mieluummin raitiovaunuun. Maan päällä matkustaessa näkee mukavasti kaupunkia ja hyvällä tuurilla voi päästä vanhan puisen kulkuvälineen kyytiin. Natisevissa ja kolisevissa vaunuissa on nostalgista menneen ajan tunnelmaa. Vanhimmat yhä käytössä olevat vaunut ovat peräisin 1920-luvun lopulta, mutta kaduilla liikkuu myös virtaviivaisia tämän vuosikymmenen malleja.

milano2024_raitiovaunut_02


Vanhat raitiovaunut ovat Milanossa niin ikoninen näky, että ne voi laskea nähtävyyksien joukkoon. Ajelemme raitiovaunulla esimerkiksi Isolasta Navigliin, jolloin kuljemme kaupungin ydinkeskustan halki. Olemme aiemmilla matkoillamme pyörineet niin paljon upean tuomiokirkon Duomon ympäristössä, että halusimme tällä kerralla jättää koko alueen väliin. Näemme siis Duomon tällä kerralla vain pikaisesti raitiovaunun ikkunasta. Kiinnitämme huomiota kaduilla kulkevien ihmisten suureen määrään, jolloin vasta tajuamme kuinka miellyttävän rauhallista Isolassa ja muilla käymillämme alueilla on ollut. Duomon aukio on syystäkin pakollinen vierailukohde ensikertalaiselle, mutta jos Milano on entuudestaan tuttu, voi siellä käynnin jättää joskus väliinkin.

milano2024_raitiovaunut_03


Julkisen liikenteen käyttäminen on Milanossa sujuvaa, varsinkin kun reittiohjeet hakee Google Mapsin avulla. Käytän matkalippujen hankkimiseen ATM Milano -sovellusta, jonka voi ladata App Storesta tai Google Playsta. Yksittäinen lippu on voimassa puolitoista tuntia ja sen hinta on tällä hetkellä 2,20 euroa. Lippua ei tarvitse näyttää raitiovaunuun noustessa, mutta pistotarkastuksia tehdään ajoittain. Metrossa lippu luetaan matkan aluksi ja lopuksi lipuntarkastusportilla. Mobiililippujen vaatimia koodinlukulaitteita on yleensä vain osassa vierekkäisistä porteista, mutta sellainen on silti aina helposti löytynyt.


milano2024_navigli_03

Seesteisen kaunis Naviglio Grande

Naviglin kanavat ja erityisesti kuvauksellinen Naviglio Grande kuuluu Milanon kauneimpiin paikkoihin. Kanavan vartta pitkin on mukava kävellä rauhalliseen tahtiin ja pysähtyä välillä silloille katselemaan maisemaa. Milanossa oli joskus muinoin paljon enemmänkin kanavia, mutta onneksi edes nämä pari vesiväylää on säilytetty.

milano2024_navigli_04


Olemme yleensä käyneet Naviglissa viikonloppuiltaisin, jolloin alueella riittää vilskettä ja meteliä. Tänne kannattaa tulla nauttimaan vaikka alkuillan aperitivot, jolloin juoman kylkeen saa paikallisen tavan mukaan runsaasti purtavaa. Nyt tuntuu oikein mukavalta olla täällä vaihteeksi hyvissä ajoin maanantai-iltapäivänä, kun ilmapiiri on kovin seesteinen.

milano2024_navigli_02


Naviglio Grande jatkuu kaukaisuuteen ja sitä pitkin pääsisi vaikka Piemonten rajalla virtaavalle Ticino-joelle saakka. Kanavan mielenkiintoisin osuus rajoittuu kuitenkin Via Valenzan sillan ja Darsenan vesialtaan väliselle alle kilometrin matkalle. Täällä on runsaasti ravintoloita, baareja, katukaupustelijoita sekä muutamia pieniä taidegallerioita.

milano2024_navigli_05


Käväisemme kauniissa Santa Maria delle Grazien kirkossa, jossa ei näy kovin montaa muuta ihmistä. Pudotan lippaaseen kolikon ja sytytän kynttilän, koska täällä liekit ovat vielä aitoja. Kovin monessa muussa kirkossa suositaan jo sähkökynttilöitä. Pistäydymme myös kirjakauppa Libracciossa, josta ei tällä kerralla löydy ostettavaa.

milano2024_navigli_01


Naviglio Granden länsipäässä voi piipahtaa kauniilla sisäpihalla, jonka puodeista löytyy muun muassa taidetta. Täältä voisi hankkia vaikkapa Milanoa kuvaavia tauluja ja taidepostikortteja, joissa näkyy usein myös oranssinkeltaisia raitiovaunuja.


milano_inter-genoa_14

Jalkapallohuumaa Interin ja Genoan ottelussa

Oman matkani suurin kohokohta odottaa maanantai-iltana, kun Inter kohtaa Serie A:n ottelussa Genoan. Yksi Euroopan suurimmista stadioneista on käytännössä loppuunmyyty, sillä kotijoukkue Nerazzurri pelaa vahvaa kautta ja kannattajat haluavat päästä nauttimaan hyvistä hetkistä. Illan ottelusta ei tule mitään poikkeuksellisen hienoa jalkapallonäytelmää, mutta Inter nappaa makean voiton maalein 2–1. Nautin suuresti stadionin tunnelmasta ja siitä, kuinka Inter on karkaamassa sarjataulukossa muilta. Sarjajohdon kasvamisesta kertova laulu raikuu vielä pitkään metroasemallakin. E se ne va, la capolista se ne va…

Lue lisää jutustani Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa.


milano2024_navigli_06


Toivon palaavani stadionille jälleen ensi kaudella ja näkeväni samalla taas myös muuta Milanoa. Vaikka olenkin käynyt kaupungissa jo kymmenen kertaa, tuntuu hyvältä päästä tutustumaan aina johonkin uuteen nähtävyyteen ja toisaalta kierrellä myös tutuissa paikoissa.

milano2024_isola_04


Tällä kerralla olisin halunnut päästä vihdoin kaupungin tunnetuimpaan taidemuseoon Pinacoteca di Breraan, mutta koska kuukauden ensimmäinen sunnuntai on ilmainen, oli se jo pari viikkoa ennen matkaa täyteen varattu. Maanantaisin museo on suljettu. Myös Castello Sforzescon sisätilat ovat minulta edelleen käymättä ja mielessä on myös joitakin vähemmän tunnettuja kohteita sekä monia ravintoloita, joihin olisi mukava päästä tutustumaan. Edessä on sitä ennen reissuja muihin hienoihin kohteisiin, mutta tuntuu silti harvinaisen houkuttelevalta alkaa suunnitella jo tässä vaiheessa myös seuraavaa Milanon-matkaa.

Kaikki Milanosta kirjoittamani jutut löytyvät täältä.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. En tiennyt tuosta Alvar Aallon aukiosta, vaikka olen Milanossa käynytkin. Muutenkin muutamaan kertaan ulkomailla reissussa ollessani Aalto on mainittu. Yleensä nämä henkilöt ovat toki olleet arkkitehteja, mutta selvästi kuuluisa henkilö myös Suomen ulkopuolella.

    • Mika / Lähtöportti

      14.3.2024 at 14:26

      Alvar Aallon aukio ei ole mitenkään erityisen tunnettu nähtävyys ja minullekin se tuli ihan sattumalta vastaan, kun tutkin kaupungin karttaa. Aalto kyllä tunnetaan Italiassa ja muuallakin maailmassa. Olisi joskus mielenkiintoista käydä Bolognan suunnalla Riolan kylässä, jossa on Aallon suunnittelema kirkko.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.

Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

montemarcello_03


Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

montemarcello_02


Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta. 

montemarcello_07


Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

montemarcello_11


Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

montemarcello_12


Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

montemarcello_08


Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

montemarcello_13


Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

montemarcello_15


Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

montemarcello_09


Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä. 

montemarcello_06


Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

montemarcello_01


On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

montemarcello_10


Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

montemarcello_05


Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

montemarcello_04


Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.

Jatka lukemista

Italia

Päiväretki tornin juurelle Pisaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
  
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.

pisa_18


Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.

pisa_02


Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”

pisa_17


Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.

pisa_01


Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.

pisa_03


Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.

pisa_04


Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.

pisa_10


Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin. 

pisa_11


Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.

pisa_09


Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.

pisa_07


Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.

pisa_08


Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.

pisa_06


Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua. 

pisa_16


Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.

pisa_15


Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.  

pisa_14


Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.

pisa_13


Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja