Reilu vuosi sitten tekemästämme Singaporen-matkasta on jäänyt vielä yksi juttu julkaisematta. Vietimme päivän yhtenä maailman parhaista eläintarhoista tunnetussa Singapore Zoossa.

Kaupunkivaltion päänähtävyyksiin luokiteltava Singapore Zoo sijaitsee keskustan pohjoispuolella. Perille päästäkseen voi tehdä esimerkiksi parinkymmenen kilometrin taksimatkan tai käyttää eläintarhan omaa bussiyhteyttä Suntec Citysta. Meille parhaalta tuntuva vaihtoehto on ajaa metrolla Khatibin asemalle ja vaihtaa siellä eläintarhan shuttle bussiin. Bussi kulkee 20 minuutin välein ja matka kestää vartin.

Ostimme pääsyliput ennakkoon netistä, mikä säästää hieman jonotusaikaa. Eläintarha näyttää yllättävän tutulta, vaikka edellisestä vierailustamme onkin vierähtänyt jo yli vuosikymmen. Nyt mukana ovat myös 8- ja 6-vuotiaat tyttäret.

Saavumme kierroksen alkuvaiheessa kävelysillalle, jonka alapuolella krokotiilit makailevat auringosta nauttien. Pääsemme pian seuraamaan myös hauskojen nenäapinoiden touhuja. Luonnossa Borneolla viihtyvät nenäapinat on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi.

Singapore Zoo tunnetaan muun muassa orangeistaan, jotka kiipeilevät nytkin ketterästi köysiä pitkin suoraan yläpuolellamme. Niiden temppuilua voisi jäädä seuraamaan pidemmäksikin aikaa, mutta eläimet päättävät yllättäen hiljentyä jonkinlaiseen neuvonpitoon suurimman yksilön ympärille.

Eläintarha on levittäytynyt laajalle alueelle, jonka vehreässä sademetsämäisessä ympäristössä on mukava kävellä. Monet vierailijat viipyvät eläintarhassa kolme tai neljä tuntia, mutta perillä saa kulumaan helposti vaikka koko päivän. Valtaosa Singapore Zoon asukkaista elää vedellä tai muilla luonnollisilla esteillä rajatuilla saarekkeilla, joten häkkejä on melko vähän. Muutamat eläimet ovat kuitenkin läpinäkyvien seinien takana.

Eläintarhojen eettisyys on herättänyt viime vuosina paljon keskustelua ja katson itsekin Singapore Zoota hieman kriittisin silmin. Vanhanmallisten häkkien puuttuminen luo eläintarhaan avaruuden tuntua ja useimmilla asukkailla on olosuhteisiin nähden reilusti tilaa, vaikkei se niiden luonnollisen elinympäristön laajuutta tietenkään vastaakaan. Monilla tarhan eläimillä näyttäisi olevan mahdollisuus piiloutua sekä erilaisia virikkeitä. Aivan kaikkien eläinten asema ei Singapore Zoossakaan ole kuitenkaan yhtä hyvä.

Pysähdymme välillä syömään Ah Meng Bistroon, joka on nimetty eläintarhassa aiemmin asuneen orangin mukaan. Nautin maukkaan leivän sisällä tarjoillusta sopivan tulisesta kanacurrysta. Tarjolla on myös lasagnen kaltaisia eurooppalaisia ruokia. Jatkamme aterian jälkeen kierrosta afrikkalaisten eläinten alueelle, jossa näemme muun muassa sarvikuonoja, seeproja ja kirahveja.

Singapore Zoon ehdottomasti mielenkiintoisin osa on Fragile Forest, joka jäljittelee päiväntasaajan seudun sademetsää. Vierailijat saavat kävellä vapaasti eräänlaisessa suuressa häkissä, jossa vastaan tulee runsaasti eksoottisia eläimiä.

Kohtaamme kesyjä perhosia, hentojalkaisia kääpiökauriita, laiskasti makailevia liskoja, kolmevärisiä valkokylkioravia, uteliaita kissamakeja, katossa roikkuvia lepakoita sekä tukaaneja, papukaijoja ja muita lintuja.

Fragile Forestin eläimet ovat aivan käden ulottuvilla, mutta vapaana tekemään mitä haluavat. Tämä saattaa olla parhaiten toteutettu kokonaisuus, mitä olen missään eläintarhassa nähnyt.

Eläintarhassa on runsaasti erilaisia apinoita. Pysähdymme katsomaan pikkuruisia tamariineja ja osumme sekä mandrillien että simpanssien aitausten kohdalle syöttämisaikaan.

Ystävällinen eläintenhoitaja kertoo mielellään simpanssien tavoista ja elämästä. Ilmeikkäät simpanssit taitavat olla koko eläintarhan kuvauksellisimpia asukkaita.

Lapset ovat kiinnostuneita jättiläiskilpikonnista. Näemme myös nukkuvan komodonvaraanin, jonka valtava koko herättää kunnioitusta. Lisäksi nähtävillä on useita pienempiä liskoja.

Singapore Zoossa järjestetään pitkin päivää erilaisia eläinesityksiä, mutta emme ole niistä erityisen kiinnostuneita. Jään miettimään, koulutetaanko eläimiä esityksiin hyvinkin ankarasti vai sittenkin leikin varjolla. Ohitamme teatterimaisen areenan, jossa merileijonat ovat parhaillaan ottamassa kiinni frisbeetä yleisön hurratessa. En tunne merileijonia tarpeeksi hyvin, jotta osaisin sanoa onko frisbeen kanssa temppuilu niiden mielestä oikeasti hauskaa. Singapore Zoosta löytyisi myös kahdesti päivässä toteutettava norsuesitys. Esityksen sisältö jää arvoitukseksi, mutta norsujen koulutus erilaisiin tehtäviin on yleensä niin julmaa, että asia tuntuu hyvinkin arveluttavalta.

Saavumme kenguruiden alueelle, jossa eläimet loikkivat esteettömästi ihmisten keskuudessa. Tällaiset kokemukset jäävät hyvin mieleen ja tekevät Singapore Zoosta tavallista paremmalta tuntuvan eläintarhan.

Eläintarhan kuuluisimpiin asukkaisiin kuuluvat valkoiset tiikerit, jotka edustavat bengalintiikerin harvinaista värimuotoa. Jäämme katselemaan joksikin aikaa kaunista eläintä, joka ravistelee itselleen syötävää suuren pallon sisältä.

Singapore Zoo tekee eläinten suojelutyötä muun muassa huolehtimalla useiden uhanalaisten eläinlajien säilyvyydestä. On myös hienoa, että lipputuloista sijoitetaan pieni osa luonnonsuojeluun, joskin osuus saisi olla selvästi nykyistä suurempi. Eläintarhassa jaetaan kiitettävällä tavalla tietoa muun muassa uhanalaisista eläimistä, muovin haittavaikutuksista sekä sademetsien hakkuiden aiheuttamista tuhoista. Tämä valistus toivottavasti kannustaa jokaista kävijää tavalla tai toisella luonnonsuojeluun.

Singapore Zoon eläimistä huolehditaan kaikesta päätellen hyvin, sillä huonokuntoisia yksilöitä ei ole näkyvissä. Eläintarhan kaupallisuus ei ole välttämättä pahasta, jos tuottoa haetaan eläinten eduista tinkimättä. Hyvin hoidetut eläimet ovat tässä tapauksessa menestyvän liiketoiminnan perusedellytys.

Siirrymme Singapore Zoosta eläintarhan vieressä toimivalle Night Safarille. Yösafari aukeaa illan hämärtyessä varttia yli seitsemältä ja on avoinna yhteentoista saakka. Minijuniin on kertynyt jo runsaasti jonoa, mutta meidät ohjataan ystävällisesti ensimmäiseen lähdössä olevaan safarivaunuun. Jäämme miettimään olivatko syynä lapset vai luultiinko meidän kuuluvan johonkin edellämme kulkeneeseen ryhmään.

Muistan Night Safarin tuntuneen mielenkiintoiselta kokemukselta aiemmalla matkallamme. Mieleen ovat jääneet elävästi muun muassa pimenneessä illassa ilmaa haistelleet hyeenat. Tällä kerralla kierros tuottaa kuitenkin pettymyksen, sillä emme koe minijunan kyydissä mitenkään erityisiä eläinkohtaamisia. Kenties yöeläimet eivät ole vielä seitsemän maissa aktiivisimmillaan, ja toisaalta mielikuvavertailu ihan oikeaan safariin jättää kierroksesta hieman muovisen jälkimaun. Näemme reilun puolen tunnin aikana joka tapauksessa muun muassa norsuja, leijonia, tapiireja, peuroja sekä monia muita eläimiä.

Singapore Zoon ja Night Safarin lisäksi Singaporen Wildlife Reserves -kokonaisuuteen kuuluu myös Aasian suurin lintupuisto Jurong Bird Park sekä River Safari, jossa on veneajelun lisäksi muutakin nähtävää jättiläispandoista lähtien.

Olen käynyt lapsuudestani lähtien monissa eläintarhoissa ja nauttinut useimmista vierailuista, mutta viime vuosina eläintarhat ovat alkaneet tuntua laimeilta kokemuksilta. Eläimiä on parempi nähdä vapaana luonnossa tai vaikka kotieläinpihoilla, joten eläintarhavierailumme ovat viime vuosina harventuneet huomattavasti. Lasten kanssa on tullut moneen kertaan todettua, että läheltä nähty lammas on huomattavasti kiinnostavampi elämys kuin häkissä torkkuva kissapeto.

Vaikka olenkin lukenut paljon eri eläintarhojen toiminnasta hyvine ja huonoine puolineen, on aiheesta vaikea muodostaa yksiselitteistä mielipidettä. Eläintarhojen taso vaihtelee suuresti eri puolilla maailmaa. Eläinten elinolosuhteet ovat monessa paikassa suuri ongelma, mutta eläintarhat tekevät toisaalta tärkeää suojelu- ja valistustyötä. Tärkeä edistysaskel olisi suljettuun tilaan sopimattomista lajeista luopuminen, sillä tietyt eläimet viihtyvät luonnossakin verrattain pienellä reviirillä, kun taas toisilla on tarve vaeltaa hyvinkin pitkiä päivämatkoja. Singapore Zoon hyviin puoliin kuuluu, ettei siellä ole esimerkiksi eläintarhoihin sopimattomiksi todettuja miekkavalaita tai delfiinejä lainkaan.

Kannatan eläintarhojen kehittämistä eläinpuistoiksi, joiden asukkailla olisi huomattavasti entistä enemmän elintilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa luontaisia viettejään. Tässä suhteessa Singaporessa ollaan oikealla tiellä. Singapore Zoo on joistakin puutteistaan huolimatta mielestäni hyvä kokonaisuus, josta moni muu eläintarha voi ottaa mallia.

Singaporen suuri rikkaus on sen monikulttuurisuus. Oma suosikkini etnisistä kaupunginosista on eläväinen Chinatown, jonka kaduilla on hauska aistia kiinalaisia tunnelmia.

Armoton rankkasade piiskaa katuja Chinatown Point -ostoskeskuksen ulkopuolella. Olemme juuri syöneet maittavan nuudelilounaan samaan aikaan Singaporeen sattuneen Tien päällä -blogin Sonjan ja hänen miehensä Pyryn kanssa. He jatkavat matkaansa muualle ja meidän perheemme tarkoituksena on lähteä tutkimaan Chinatownia. Sää näyttää kuitenkin lohduttomalta, sillä ukkonenkin jyrähtää muutaman kerran uhkaavasti.

Onnistumme suunnistamaan kuivien metrotunneleiden kautta keskeisen Pagoda Streetin päähän, josta värikkäiden puotien reunustamat kadut jatkuvat varsin kiinalaisissa tunnelmissa. Luovimme kauppakatosten suojissa hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Näemme näillä ahtailla väylillä koko rihkamakauppojen punasävyisen kirjon onnenamuleteista avaimenperiin ja sisustustyynyistä pehmolohikäärmeisiin.

Saavumme pian komean Buddha Tooth Relic Templen ovelle. Vasta vuonna 2007 avattu buddhalaistemppeli on yllättävän uusi, mutta mielenkiintoinen nähtävyys. Ensimmäistä näkemäämme salia hallitsevat kullanväriset patsaat ja muut kauniit esineet.

Siirrymme suurempaan saliin, jossa on meneillään buddhalainen seremonia. Saamme seurata sitä salin takaosassa. Munkkien laulussa on helposti tarttuva sävel, joka toistuu kerta toisensa jälkeen. Hengellisyys välittyy hyvin, vaikkei sanoista ymmärtäisikään mitään. Seurakunta nousee välillä paikoiltaan ja kiertää jonossa salin ympäri. Kaunis temppeli tekee vaikutuksen. Rakennuksen ylemmissä kerroksissa toimii Buddhalaisen kulttuurin museo, jota emme tällä kerralla lähde tutkimaan.

Sade valuu entistä rankemmin Chinatownin kaduille, joten jäämme vielä hetkeksi miettimään jatkosuunnitelmia buddhalaistemppelin katetulle reunustalle. Pahimman myräkän hellittäessä on aika nostaa sateenvarjot esiin ja jatkaa matkaa.

Sää kirkastuu suunnistaessamme Ann Siang Hill -puiston halki. Seuraava etappimme on perinteinen taolaistemppeli Thian Hock Keng, jonka koristeellisten katosten alla leijailee suitsukkeiden tuoksu. Meren jumalattarelle omistettu kiinalaistemppeli on seissyt paikallaan vajaat kaksi vuosisataa. Tuntuu uskomattomalta, että se sijaitsi alun perin meren rannalla. Singaporen rantaviiva on siirtynyt huomattavasti maansiirtotöiden seurauksena.

Hiljaisille pihoille on mukava pysähtyä ennen paluuta kohti taustalla kohoavia pilvenpiirtäjiä. Kävijöitä on vain harvakseltaan, joten saamme olla kaikessa rauhassa ja aistia harrasta tunnelmaa. Taivas kirkastuu, mutta yksittäisiä pisaroita valuu vielä räystäältä alas. Joku polvistuu sivualttarille rukoilemaan.

Oikaisemme Telok Ayer Greenin puistikon pronssipatsaiden ohitse ja päädymme pian takaisin Ann Siang Hillille. Kauniiden rakennusten reunustama Club Street näyttää sikäli nimensä mukaiselta, että baareja tuntuisi olevan riittävästi. Päivällä on vielä hiljaista, mutta vastaan tuleva paljasjalkainen mies kärrää olutlaatikoita jonnekin iltaa varten. Kuvan Amoy Street edustaa samanlaista arkkitehtuuria. Ilmankosteus hipoo huippulukemia, mutta pilvipoutainen sää tuntuu silti miellyttävältä.

Saavumme katetulle Smith Streetille, joka tunnetaan Chinatownin virallisena ruokakatuna. Houkuttelevia itämaisilta herkuilta tuoksuvia kojuja onkin vieri vieressä. Meillä ei ole tällä kerralla nälkä, mutta jalkojen lepuuttaminen japanilaisen jääteen äärellä tuntuu hyvältä ajatukselta.

Smith Streetillä voi syödä edullisesti siistissä ja oikeastaan myös aika mukavalta näyttävässä ympäristössä. Ruoan taso täytyy tulla testaamaan jollakin toisella kerralla. Kiinnitän huomiota viereisen ravintolan ulkoseinässä roikkuvaan työpaikkailmoitukseen, jossa kerrotaan vain singaporelaisten, malesialaisten ja kiinalaisten olevan tervetulleita. Tuntuisi oudolta nähdä kotimaassa vastaava ilmoitus, jossa hyväksyttäisiin vain vaikkapa suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset työnhakijat.

Kierrämme jälleen parin korttelin ympäri Chinatownin sydämessä. Paperilyhdyt roikkuvat katujen yläpuolella ja vanhat kolmekerroksiset rakennukset puisine ikkunaluukkuineen miellyttävät silmää.

Nenään väkisin työntyvä tuoksu kertoo, missä on saatavilla pahamaineista durian-hedelmää. Värikkäistä kujista on helppo nauttia, koska kaikki kauppiaat jättävät ohikulkijat rauhaan.

Hindutemppeli Sri Mariammanin äänet kuuluvat kauas punavalkoisten muurien ulkopuolelle. Suorastaan meluisalta kuulostava musiikki on tärkeä osa hinduseremoniaa, jota pääsemme pian itsekin seuraamaan. Portti sijaitsee näyttävän gopuram-tornin alapuolella. Jätämme kengät alueen ulkopuolelle ja astumme paljain jaloin eteenpäin.

Turistit saavat seurata hinduseremoniaa taustalla, mutta eivät astua liian lähelle pääalttaria. Tuntuu mukavalta päästä seuraaman eri uskontojen rituaaleja saman päivän aikana. Äänekäs ja värikäs hindulaisuus on kuin eri maailmasta harmoniaa huokuvaan buddhalaisuuteen verrattuna. Kaupungin vanhimman intialaisen temppelin sijainti Chinatownissa kuvaa jollain lailla Singaporen etnisten ryhmien sopuisaa yhteiseloa. Kaupunginosasta löytyy myös moskeija ja kirkkokin.

Palailemme hiljalleen kohti metroasemaa ja hotellilla odottavaa iltauintia. Chinatown tuo esiin omaa kulttuuriaan samaan tapaan kuin Singaporen muutkin etniset kaupunginosat. Alueeseen voi suhtautua myös kliseitä pursuavana rihkamakauppojen rivistönä, mutta ainakin itse nautin näistä kortteleista. Kauniit vanhat rakennukset, punaiset paperilyhdyt, markkinakatujen vilinä, temppelien hartaus ja kiinalainen ruoka ovat lopulta melkoisen mainio yhdistelmä.