Ota yhteyttä

Italia

Milanon-viikonlopun 10 elämystä

Julkaistu

Vietimme vaimon kanssa parin edellisvuoden tapaan keväisen viikonlopun Milanossa. Nautimme hyvästä ruoasta ja näköaloista, kävelimme mukavilla alueilla sekä katselimme kaupunkia vanhojen raitiovaunujen kyydissä. Oman matkani kohokohta oli jälleen jalkapallo-ottelu.

Milanon-matkamme ovat aina olleet melko lyhyitä ja nytkin viivymme Lombardian pääkaupungissa vain kolmen yön ajan. Tuttuun kohteeseen palatessa on mukavaa, ettei tarvitse yrittää nähdä kerralla koko kaupunkia, vaan voi nauttia kiireettömistä päivistä. Useimmat päänähtävyydet on koettu jo aiemmin, mutta ehdimme silti nähdä paljon uutta sekä palata myös tutuille kulmille.


milano2024_ratana_01

Erinomainen ateria Ratanàssa

Saavumme Milanoon lauantai-iltana, jolloin kiirehdimme hieman myöhästyneeltä lennolta vielä syömään. Meillä on pöytävaraus Ratanà-nimiseen ravintolaan, jossa käyminen on ollut mielessä parilla aiemmallakin matkalla. Kuulin Ratanàsta ensi kertaa Tasty Travelissimo -blogista, mutta olen törmännyt sen nimeen myös esimerkiksi Milanon pitkää Michelin Guide -listausta selaillessani. Ravintola sijaitsee puistoalueen laidalla vanhassa tunnelmallisessa rakennuksessa, joka on kuulunut aiemmin ainakin rautatieyhtiölle ja elokuvateatterille.

milano2024_ratana_03


Ratanà tarjoilee laadukkaista raaka-aineista valmistettuja milanolaisia ruokia, joita on muokattu modernilla otteella. Hinta on tasoon nähden mielestäni varsin kohtuullinen, sillä monien pääruokien hinta jää alle kolmenkymmenen euron. Pidämme vaimon kanssa juuri tällaisista ravintoloista, joissa saa nauttia erinomaisen kolmen ruokalajin aterian paikallisen viinin kera. Pöydät ovat Ratanàn pienessä salissa lähellä toisiaan, mutta tunnelma on silti miellyttävä ja palvelu toimii moitteettomasti.

milano2024_ratana_02


Syön aluksi taimencarpaccion, jossa itse kalalla ei ole juurikaan makua, mutta lisukkeet tekevät annoksesta herkullisen. Vaimo nauttii juuresannoksesta, jonka kastike on käsittämättömän hyvää. Tilaan pääruoaksi Ratanàn version milanolaisen keittiön tunnetuimmasta klassikosta eli osso bucosta sahramirisoton kera. Toteutus on moderni, mutta maukas. Saan maistaa myös vaimon kana-annosta, joka sekin on onnistunut. Kasvisalkuruoka oli kuitenkin niin hyvä, että jäämme miettimään mitä menetimme kun emme kokeilleet pääruokalistalta löytyvää artisokkaa. Jälkiruoatkin ovat reilun kokoisia, joten Ratanàssa on helppo sanoa että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tänne täytyy palata joskus uudelleen!


milano2024_aalto_02

Tuulahdus Suomea Piazza Alvar Aallolla

Tiesitkö, että Milanosta löytyy suomalaiselle merkkihenkilölle omistettu aukio? Alvar Aalto oli suuri Italian ystävä, jota vastavuoroisesti arvostetaan suuresti saapasmaassa. Piazza Alvar Aalto löytyy Porta Nuovan business-alueelta, ja sitä ympäröivät korkeat keskenään samannäköiset asuinrakennukset. Vierekkäiset Porta Nuovan ja Porta Garibaldin alueet edustavat modernia Milanoa, josta kerron vielä lisää myöhemmin julkaistavassa postauksessa.

milano2024_aalto_01


Suomalaisarkkitehdin mukaan nimetyn aukion laidalla toimii fine dining -ravintola AALTO, jonka maistelumenujen hinnat pyörivät 150 euron molemmin puolin. Ruokalistalla vaikuttaisi olevan itämaisia vaikutteita, mutta mitään viitteitä Suomeen ei ole havaittavissa.


milano2024_palazzolombardia_02

Upeita maisemia Palazzo Lombardian näköalatasanteelta

Olen saanut aiemmin ihailla Milanoa esimerkiksi Duomon katolta ja Torre Brancasta käsin, mutta olen jo pitkään odottanut sopivaa hetkeä päästäkseni Palazzo Lombardian 39. kerrokseen. Alueellinen hallintorakennus avaa näköalatasanteensa yleisölle vain harvoin, yleensä kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Nyt matkamme ajoitus onnistui tämän mahdollisuuden kannalta täydellisesti. Vierailu on ilmainen, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen Palazzo Lombardian nettisivuilla. Ilmoittautumisprosessi tuntui ilman italialaista henkilökorttia hieman hankalalta, mutta onnistui lopulta hyvin.

milano2024_palazzolombardia_03


Palazzo Lombardia sijaitsee lähellä Porta Garibaldin pilvenpiirtäjiä, joten parhaat näkymät kohdistuvat nimenomaan moderniin Milanoon. Esimerkiksi Duomo häämöttää puolestaan yllättävänkin kaukana. Toiseen suuntaan voi katsella Alppeja, jotka erottuvat pilvisestä säästä huolimatta selvästi.

milano2024_palazzolombardia_02


Näköalatasanne on tilava ja tarjoaa näkymiä kaikkiin ilmansuuntiin. Ylhäällä voi viettää niin paljon aikaa kuin haluaa. Kävelemme maan pinnalle laskeuduttuamme läheiseen Isolan kauppahalliin haukkaamaan pientä välipalaa. Sää on harmillisen sateinen, mutta se ei onneksi pilannut ylhäältä avautuneita maisemia. 


milano_sansirotour_04

Kierros San Siron stadionilla

Vaikka pidän Milanosta paljon myös kaupunkina, on toistuvien matkojeni tärkein syy jalkapalloseura Inter. Pyrin nykyään käymään pelissä vuosittain, mutta edellisestä opastetusta tutustumiskierroksesta San Siron stadionilla ehti kulua jo melkein 27 vuotta. Onkin mielenkiintoista sukeltaa pitkästä aikaa kahden maineikkaan seuran, Interin ja Milanin, kotiareenan uumeniin ja vierailla esimerkiksi jalkapallomuseossa, joukkueiden pukukopeissa sekä kentän laidalla. Stadionkierroksia järjestetään päivittäin ottelupäiviä lukuun ottamatta. Aukioloajat löytyvät stadionin nettisivuilta, joilta voi halutessaan ostaa myös ennakkolipun tutustumiskierrokselle.

Lue lisää jutustani Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa.


milano2024_frida_01

Hiukopalaa trendikkäässä Bar Fridassa

Stadionkierroksen jälkeen alkaa olla jo kova nälkä, joten kaipaamme välipalaa ennen kello kahdeksaksi varattua illallista. Suuntaamme jälleen Isolan kaupunginosaan, jossa sijaitseva Bar Frida on ennakkotietojeni perusteella jonkinlainen paikallinen instituutio. Katettu sisäpiha näyttää houkuttelevalta, mutta astumme viileän ja kostean sään vuoksi sisätiloihin. Baari on vasta juuri auennut, mutta se on jo puolillaan väkeä. Värikkään boheemi sisustustyyli miellyttää, mutta emme pidä liian kovalla soivasta musiikista. Tällaisia desibelejä voisi odottaa myöhemmin illalla, mutta kello on vasta vähän yli viisi sunnuntai-iltapäivällä. Patiolla olisi ollut varmasti hiljaisempaa.

milano2024_frida_02


Valitsemme listalta edulliset annokset hummusta ja burratina-juustoa kahdestaan jaettaviksi. Kun lisukkeina on esimerkiksi bruschetta-leipiä ja bataattiranskalaisia, tulee vatsa hieman täydemmäksi kuin oli tarkoituskaan. Frida tunnetaan pitkästä cocktail-listastaan, mutta omaa valintaani ei tarvitse pitkään miettiä. Milanossa pitää aina nauttia paikallinen klassikko Negroni Sbagliato, joka koostuu Camparista, vermutista ja kuohuviinistä. Fridan ruoat ja juomat maistuvat erinomaisesti. Jos meluisa ympäristö ei pelota, voisi tänne tulla joskus syömään useammasta pikku annoksesta koostuvan isommankin aterian. 


milano2024_botinero_02

Illallinen tutussa Botinero-ravintolassa

Vielä samana iltana on edessä yksi ateria, sillä olen varannut pöydän suosikkiravintolastani Botinerosta. Olemme syöneet täällä monesti aiemminkin ja olleet aina todella tyytyväisiä. Ateria on tällä kerralla kelvollinen, mutta jää suuriin odotuksiin nähden lieväksi pettymykseksi. Tilanne olisi saattanut olla toinen, jos olisimme saapuneet paikalle nälkäisempinä ja ehkä annosvalinnatkaan eivät menneet nyt nappiin. Meidät myös ohjataan tällä kerralla pöytään, joka ei ole yhtä miellyttävällä paikalla kuin parilla edellisellä kerralla.

milano2024_botinero_01


Palvelu on joka tapauksessa edelleen sujuvaa ja ravintolan ilmapiiri todella miellyttävä. Melutaso pysyy yllättävän maltillisena, vaikka tupa on täynnä. Entisen jalkapalloilijan Javier Zanettin omistama Botinero on ruokalistaltaan argentiinalaishenkinen liharavintola. Tiedän alkuruokalistan carpaccion ja muut leikkeleet suussa sulaviksi, mutta valitsen silti kevyemmän vaihtoehdon toivossa ricottalla täytettyjä kurpitsankukkia. Tämäkin on entuudestaan tuttu annos, mutta muistelen siinä olleen aiemmin enemmän makua. Jotakin muutosta on ainakin annosvalokuvien perusteella tapahtunut.

milano2024_botinero_04


Grillatussa pihvissä ei ole sinänsä valittamista, mutta ei se tällä kerralla erityisen mureakaan ole. Viinivalinta onnistuu ja sitruunasorbetti raikastaa mukavasti oloa aterian päätteeksi, joten on illallisessa paljon hyvääkin. Mieleeni jää myös hetki, kun tarjoilija tuo naapuripöydässä illastavan perheen tyttärelle yllätyslahjan. Se paljastuu Zanettin omistuskirjoituksella varustetuksi kapteeninnauhaksi, jonka vanhemmat ovat lapselleen hankkineet. Melkein liikutun, kun katselen tytön onnea. Hän ei ollut syntynyt Inter-legendan vielä pelatessa, mutta tuossa perheessä pieninkin tietää kuka nosti keväällä 2010 Mestarien liigan pokaalin ilmaan. Käymme vielä lopuksi ihailemassa aulabaarin nappulakenkäkokoelmaa. Maailmankuulujen tähtipelaajien kenkiä riittää Maradonasta Maldiniin.


milano2024_isola_01

Kävelykierros rosoisessa Isolan kaupunginosassa

Edellisen päivän sadepilvet ovat kaikonneet, kun suuntaamme maanantaina taas uudelleen Isolan kaupunginosaan. Isola on eläväiseksi mainittu alue, jossa ankea ilmapiiri on väistynyt trendikkäiden baarien, bistrojen, vintage-kauppojen ja värikkäiden katutaideteosten vallatessa itselleen tilaa.

milano2024_isola_02


Isolan yhteisöllisyyttä voi aistia vaikkapa Isola Pepe Verde -puutarhassa, jossa oppaaksemme ilmestyy harmaa kissa. Entisestä työläiskaupunginosasta on kuoriutunut kiinnostava milanolainen vastine vaikkapa Helsingin Kalliolle, Tukholman Södermalmille tai Berliinin Kreuzbergille.

milano2024_isola_03


Isolasta kertyi sen verran kirjoitettavaa, että kerron alueesta lisää myöhemmässä jutussa yhdessä naapurikaupunginosien Porta Nuovan ja Porta Garibaldin kanssa.


milano2024_raitiovaunut_01

Elämysmatkoja vanhoilla raitiovaunuilla

Metro on tehokas kulkuväline, mutta ellei perille pääsyyn ole kiirettä, kannattaa hypätä mieluummin raitiovaunuun. Maan päällä matkustaessa näkee mukavasti kaupunkia ja hyvällä tuurilla voi päästä vanhan puisen kulkuvälineen kyytiin. Natisevissa ja kolisevissa vaunuissa on nostalgista menneen ajan tunnelmaa. Vanhimmat yhä käytössä olevat vaunut ovat peräisin 1920-luvun lopulta, mutta kaduilla liikkuu myös virtaviivaisia tämän vuosikymmenen malleja.

milano2024_raitiovaunut_02


Vanhat raitiovaunut ovat Milanossa niin ikoninen näky, että ne voi laskea nähtävyyksien joukkoon. Ajelemme raitiovaunulla esimerkiksi Isolasta Navigliin, jolloin kuljemme kaupungin ydinkeskustan halki. Olemme aiemmilla matkoillamme pyörineet niin paljon upean tuomiokirkon Duomon ympäristössä, että halusimme tällä kerralla jättää koko alueen väliin. Näemme siis Duomon tällä kerralla vain pikaisesti raitiovaunun ikkunasta. Kiinnitämme huomiota kaduilla kulkevien ihmisten suureen määrään, jolloin vasta tajuamme kuinka miellyttävän rauhallista Isolassa ja muilla käymillämme alueilla on ollut. Duomon aukio on syystäkin pakollinen vierailukohde ensikertalaiselle, mutta jos Milano on entuudestaan tuttu, voi siellä käynnin jättää joskus väliinkin.

milano2024_raitiovaunut_03


Julkisen liikenteen käyttäminen on Milanossa sujuvaa, varsinkin kun reittiohjeet hakee Google Mapsin avulla. Käytän matkalippujen hankkimiseen ATM Milano -sovellusta, jonka voi ladata App Storesta tai Google Playsta. Yksittäinen lippu on voimassa puolitoista tuntia ja sen hinta on tällä hetkellä 2,20 euroa. Lippua ei tarvitse näyttää raitiovaunuun noustessa, mutta pistotarkastuksia tehdään ajoittain. Metrossa lippu luetaan matkan aluksi ja lopuksi lipuntarkastusportilla. Mobiililippujen vaatimia koodinlukulaitteita on yleensä vain osassa vierekkäisistä porteista, mutta sellainen on silti aina helposti löytynyt.


milano2024_navigli_03

Seesteisen kaunis Naviglio Grande

Naviglin kanavat ja erityisesti kuvauksellinen Naviglio Grande kuuluu Milanon kauneimpiin paikkoihin. Kanavan vartta pitkin on mukava kävellä rauhalliseen tahtiin ja pysähtyä välillä silloille katselemaan maisemaa. Milanossa oli joskus muinoin paljon enemmänkin kanavia, mutta onneksi edes nämä pari vesiväylää on säilytetty.

milano2024_navigli_04


Olemme yleensä käyneet Naviglissa viikonloppuiltaisin, jolloin alueella riittää vilskettä ja meteliä. Tänne kannattaa tulla nauttimaan vaikka alkuillan aperitivot, jolloin juoman kylkeen saa paikallisen tavan mukaan runsaasti purtavaa. Nyt tuntuu oikein mukavalta olla täällä vaihteeksi hyvissä ajoin maanantai-iltapäivänä, kun ilmapiiri on kovin seesteinen.

milano2024_navigli_02


Naviglio Grande jatkuu kaukaisuuteen ja sitä pitkin pääsisi vaikka Piemonten rajalla virtaavalle Ticino-joelle saakka. Kanavan mielenkiintoisin osuus rajoittuu kuitenkin Via Valenzan sillan ja Darsenan vesialtaan väliselle alle kilometrin matkalle. Täällä on runsaasti ravintoloita, baareja, katukaupustelijoita sekä muutamia pieniä taidegallerioita.

milano2024_navigli_05


Käväisemme kauniissa Santa Maria delle Grazien kirkossa, jossa ei näy kovin montaa muuta ihmistä. Pudotan lippaaseen kolikon ja sytytän kynttilän, koska täällä liekit ovat vielä aitoja. Kovin monessa muussa kirkossa suositaan jo sähkökynttilöitä. Pistäydymme myös kirjakauppa Libracciossa, josta ei tällä kerralla löydy ostettavaa.

milano2024_navigli_01


Naviglio Granden länsipäässä voi piipahtaa kauniilla sisäpihalla, jonka puodeista löytyy muun muassa taidetta. Täältä voisi hankkia vaikkapa Milanoa kuvaavia tauluja ja taidepostikortteja, joissa näkyy usein myös oranssinkeltaisia raitiovaunuja.


milano_inter-genoa_14

Jalkapallohuumaa Interin ja Genoan ottelussa

Oman matkani suurin kohokohta odottaa maanantai-iltana, kun Inter kohtaa Serie A:n ottelussa Genoan. Yksi Euroopan suurimmista stadioneista on käytännössä loppuunmyyty, sillä kotijoukkue Nerazzurri pelaa vahvaa kautta ja kannattajat haluavat päästä nauttimaan hyvistä hetkistä. Illan ottelusta ei tule mitään poikkeuksellisen hienoa jalkapallonäytelmää, mutta Inter nappaa makean voiton maalein 2–1. Nautin suuresti stadionin tunnelmasta ja siitä, kuinka Inter on karkaamassa sarjataulukossa muilta. Sarjajohdon kasvamisesta kertova laulu raikuu vielä pitkään metroasemallakin. E se ne va, la capolista se ne va…

Lue lisää jutustani Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa.


milano2024_navigli_06


Toivon palaavani stadionille jälleen ensi kaudella ja näkeväni samalla taas myös muuta Milanoa. Vaikka olenkin käynyt kaupungissa jo kymmenen kertaa, tuntuu hyvältä päästä tutustumaan aina johonkin uuteen nähtävyyteen ja toisaalta kierrellä myös tutuissa paikoissa.

milano2024_isola_04


Tällä kerralla olisin halunnut päästä vihdoin kaupungin tunnetuimpaan taidemuseoon Pinacoteca di Breraan, mutta koska kuukauden ensimmäinen sunnuntai on ilmainen, oli se jo pari viikkoa ennen matkaa täyteen varattu. Maanantaisin museo on suljettu. Myös Castello Sforzescon sisätilat ovat minulta edelleen käymättä ja mielessä on myös joitakin vähemmän tunnettuja kohteita sekä monia ravintoloita, joihin olisi mukava päästä tutustumaan. Edessä on sitä ennen reissuja muihin hienoihin kohteisiin, mutta tuntuu silti harvinaisen houkuttelevalta alkaa suunnitella jo tässä vaiheessa myös seuraavaa Milanon-matkaa.

Kaikki Milanosta kirjoittamani jutut löytyvät täältä.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. En tiennyt tuosta Alvar Aallon aukiosta, vaikka olen Milanossa käynytkin. Muutenkin muutamaan kertaan ulkomailla reissussa ollessani Aalto on mainittu. Yleensä nämä henkilöt ovat toki olleet arkkitehteja, mutta selvästi kuuluisa henkilö myös Suomen ulkopuolella.

    • Mika / Lähtöportti

      14.3.2024 at 14:26

      Alvar Aallon aukio ei ole mitenkään erityisen tunnettu nähtävyys ja minullekin se tuli ihan sattumalta vastaan, kun tutkin kaupungin karttaa. Aalto kyllä tunnetaan Italiassa ja muuallakin maailmassa. Olisi joskus mielenkiintoista käydä Bolognan suunnalla Riolan kylässä, jossa on Aallon suunnittelema kirkko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Sisilian yllättävän viehättävä Termini Imerese

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme kesän Italian-matkan päätteeksi viisi päivää Sisiliassa. Yksi retkikohteistamme oli Termini Imeresen kaupunki, joka pääsi yllättämään positiivisesti. Sunnuntai-iltapäivä oli hiljainen, mutta löysimme paljon pittoreskeja kujia.

Termini Imerese ei kuulu Sisilian suosituimpiin matkakohteisiin, mikä tekeekin kaupungista omalla tavallaan mielenkiintoisen paikan. Päädymme Termini Imereseen ennen kaikkea siksi, että siellä on kuvattu vaimon ja anopin seuraamaa Unelmakoti Sisiliassa -televisiosarjaa. Olen itsekin nähnyt muutaman jakson, joten tiedän melko hyvin mistä on kysymys. Kaiken lisäksi Termini Imerese sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä lomataloltamme Altavilla Miliciasta.

calabria_termini_imerese_25


Saavumme Termini Imereseen sunnuntaina puoliltapäivin, jolloin liikenne on hyvin hiljaista. Tie nousee keskustaan tiiviisti rakennetulle kukkulalle. Kulmakunnan ukkoporukka päivystää muovituoleilla kantabaarinsa edustalla, mutta jalankulkijat ovat harvassa. Kadun varrelta löytyy helposti pysäköintitilaa. Lähdemme heti aluksi etsimään televisiosarjasta tuttua Palazzo Cirilloa. Arkinen katu vie meidät oikeastaan vahingossa tuomiokirkon kulmalle, josta suuntaamme kuvassa näkyville kapeammille kujille. Kaupunki yllättää meidät tässä vaiheessa kauneudellaan.

calabria_termini_imerese_22


Talot ovat hauskanvärisiä ja taustalla näkyy korkeita kukkuloita. Sunnuntai-iltapäivä on silmiinpistävän hiljainen, eikä kujilla kulje kuin satunnaisia kissoja. Tämä tuo kiinnostavaa vaihtelua matkaohjelmaamme, sillä esimerkiksi turistien suosima Cefalù tai vilkas suurkaupunki Palermo ovat aivan toisenlaisia paikkoja.

calabria_termini_imerese_21


Jyrkät mäet ja portaikot tekevät kortteleista hyvin kuvauksellisia. Rakennuksia koristavat muun muassa vanhat katulamput sekä takorautaiset parvekkeiden kaiteet.

calabria_termini_imerese_20


Muutamat kujakissat tutustuvat muukalaisiin mielellään, mutta useimmat haluavat viettää päiväänsä rauhassa. Sinne tänne pysäköidyt skootterit sopivat sisilialaiseen tunnelmaan.

calabria_termini_imerese_04

 
Vaaleanpunainen Palazzo Cirillo löytyy Google Mapsin avulla helposti. Unelmakoti Sisiliassa kertoo ruotsalaisesta sisustussuunnittelijasta Marie Olsson Nylanderista, joka puolisonsa Billin sekä lastensa kanssa remontoi surkeassa kunnossa olleen rakennuksen uuteen loistoon.

calabria_termini_imerese_18


Emme halua liiaksi tirkistellä tuntemattomien ihmisten kotia, mutta on mukava nähdä Nylanderien kapea kotikatu ja jykevä puuovi sellaisina kuin televisiossakin. Ulkoapäin olisi vaikea arvata, miten hienon asunnon vanhat seinät kätkevät sisälleen. Kävelemme myös talon yläpuolelta kulkevaa katua pitkin. Sieltä näkyy hieman Palazzo Cirillon pihaa, josta vehreät puut tekevät hyvin suojaisan.

calabria_termini_imerese_14


Termini Imeresen kaduilla on mukava kävellä rakennuksia ja koristeellisia yksityiskohtia ihaillen. Hiljaiset sunnuntai-iltapäivät ovat tulleet aiemmilla Italian-matkoilla tutuiksi, mutta ihan näin autioita katuja emme silti osanneet odottaa. Johonkin muuhun aikaan täälläkin on varmasti vilkkaampaa.

calabria_termini_imerese_15


Termini Imerese syntyi noin neljäsataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua sen jälkeen, kun karthagolaiset olivat tuhonneet lähistöllä sijainneen Himeran kreikkalaiskaupungin. Uuden kaupungin paikalla oli kylpemiseen sopivia lähteitä, joista muotoutui nimi Termini Imerese eli jota kuinkin Imeran kuumat lähteet. H-kirjain putosi nimen alusta pois, koska sitä ei italian kielessä koskaan lausuta. Nykyään kaupungissa ei valitettavasti ole kylpylätoimintaa.

calabria_termini_imerese_05

 
Palaamme kujakierrokselta takaisin katedraalille. Kirkko näyttää ulkoapäin upealta, mutta paikallinen suntio on laittanut ovet tiukasti säppiin. Katedraali on omistettu San Nicolalle eli Pyhälle Nikolaokselle, joka tunnetaan myös joulupukin esikuvana.

calabria_termini_imerese_02


Etsimme lähistöltä ravintolaa, jossa ehtisimme syödä ennen lounastarjoilun päättymistä. Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, joten päädymme pian Il Cavalluccio Marinon eli Merihevosen varsin kuumalle katetulle terassille. Hiljaisuuden rikkoo vain viereisellä aukiolla alkava muotinäytöksen harjoitus. Musiikki pauhaa täydellä volyymilla, kun pitkäsääriset naiset kävelevät iltaa varten rakennetulla estradilla edestakaisin. Valitsen lounaakseni mustekalaa sekä lisukesalaatin. Annos onkin varsin maukas ja kevyehköksi hellepäivän ateriaksi sopivan kokoinen. Saan vielä maistella vaimon tilaamia katkarapuja, joiden parissa riittää askarreltavaa pitkäksi aikaa. Olemme ateriaan yleisesti ottaen tyytyväisiä.

calabria_termini_imerese_09


Siirrymme syötyämme pieneen vehreään puistikkoon ja aukiolle, jonka laidalta kelpaa katsella maisemia ympäristöön. Muotinäytöksen harjoituksetkin ovat jo hiljentyneet, joten seesteinen rauha on palannut Termini Imereseen.

calabria_termini_imerese_08


Auringonpaahteiselta näköalapaikalta on komea maisema muun muassa satamaan sekä lähistöllä kohoaville kukkuloille. Jossain alhaalla on myös rautatieasema, josta kulkee muun muassa paikallisjunia Palermoon. Junamatka Sisilian pääkaupunkiin veisi täältä puolisen tuntia.

calabria_termini_imerese_10


Kierrän vielä aukion toiselle laidalle, josta aukeaa suorastaan ihastuttava merimaisema. Jossain kaukana häämöttää Zafferanon niemi, jonne teemme vielä retken myöhemmin. Niemellä sijaitsevista Porticellosta ja Sant’Eliasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

calabria_termini_imerese_13


Palaamme kaupunkikierroksen päätteeksi katedraalin kulmille ja ostamme kahvilasta jäätelöt. Kirpeä sitruunasorbetti maistuu kuumana iltapäivänä oikein hyvältä. Pieni retki Termini Imereseen on ollut miellyttävä kokemus. Emme nähneet mitään poikkeuksellisia nähtävyyksiä, mutta tuntuu mukavalta tutustua tavalliseen sisilialaiseen kaupunkiin. Termini Imerese paljastui yllättävän viehättäväksi, ja samalla tuli nähtyä myös se televisiosta tuttu Palazzo Cirillo.

Jatka lukemista

Italia

Kissoja, merimaisemia ja tartufo-jäätelöä Pizzossa

Julkaistu

Kirjoittaja

Tutustuimme kesäkuisella matkallamme muutamaan Calabrian rannikkokylään tai -kaupunkiin. Yksi näistä oli viehättävä Pizzo, jossa kohtasimme paljon kissoja, söimme kuuluisaa tartufo-jäätelöä sekä ihailimme Jumalten rannikon maisemia.

Majoituimme kesäkuussa viikoksi Italian saappaankärkeen Calabrian alueelle. Santa Maria di Ricadista vuokratulta lomatalolta oli mukava tehdä retkiä muutamiin Jumalten rannikoksi nimetyn seudun kyliin ja kaupunkeihin. Aiemmat blogikirjoitukset ovat käsitelleet Scillaa ja Tropeaa, mutta nyt on Pizzon vuoro. Ajomatka tähän retkikohteeseen sujuu rannikkoa seuraillen vajaassa tunnissa. Taivas on pilvetön ja autossa tuoksuu aurinkorasva, kun maantie johtaa hieman yllättäen suoraan Pizzon ahtaaseen keskustaan. Kapea kaupungin taloja viistävä tie vie pienen tunnelin ja muutaman mutkan kautta Papa Inferiore -nimiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti tilaa.

calabria_pizzo_28


Heti parkkipaikan laidalta voi ihailla hienoa merimaisemaa. Kohtaamme pian nuoren miehen, joka tarjoaa tuktuk-kyytiä ympäri Pizzon aluetta. Ohjelmaan kuuluisi esimerkiksi vierailu reilun kilometrin päässä sijaitsevassa Piedigrottan luolakappelissa, joka voisi kiveen veistettyine patsaineen olla mieleenpainuva nähtävyys. Mies on kohtelias, mutta kieltäydymme tarjouksesta, koska tutustumme kylään mieluummin omatoimisesti. Toisaalta luolakappeli jää meiltä lopulta näkemättä, koska sen aukioloajat eivät oikein sovi yhteen päiväohjelmamme kanssa ja retken lopuksi tekee jo mieli palata pian lomatalolle.

calabria_pizzo_26


Aloitamme Pizzoon tutustumisen etsimällä Mugat-nimistä puutarhaa, jossa paikallinen vapaaehtoisjärjestö huolehtii kulkukissoista. Päädymme aluksi pienen asuinalueen tunnelmallisille kujille. Ihmisiä ei näy, mutta avoimien ovien ja ikkunoiden takaa kuuluu kotien ääniä. Keittiöissä kolistellaan kattiloita, pyykkikone hurisee ja radio soittaa italoiskelmää.

calabria_pizzo_24


Kuja muuttuu heinikon reunustamaksi kapeaksi poluksi, mutta jatkamme uteliaasti eteenpäin. Etsimämme puutarha löytyy rauhalliselta paikalta kalliojyrkänteiden välistä. Ensimmäinen kissa tassuttaa pian vastaan, ja kohta löydämme lisää nelijalkaisia ystäviä.

calabria_pizzo_25


Mugat Pizzo
on toiminut vasta pari vuotta, mutta saanut jo paljon aikaan. Puutarha toimii keitaana niin kissoille kuin ihmisillekin, ja moni kulkukissa on löytänyt uuden huolehtivan kodin järjestön kautta.

calabria_pizzo_23

 
Muita ihmisiä ei näy missään, mutta vietämme pitkän tovin kesyjen kissojen kehräävässä seurassa. Joukossa on myös hyvin pieniä ja leikkisiä pentuja. Kissoille on rakennettu siistejä puumajoja sekä erilaisia pehmustettuja oleskelupaikkoja myös taivasalle.   

calabria_pizzo_22


Maltamme lopulta kiivetä tuloreittiämme pitkin takaisin Pizzon keskustaan. Kuljemme hetken helteistä autotien reunaa pitkin ja käännymme vielä katsomaan alas laaksoon, jonka keskellä kissojen puutarha häämöttää.

calabria_pizzo_20


Saavumme pian Pizzon sydämeen Piazza della Repubblicalle. Tämä on paikallisten ihmisten perinteinen kohtaamispaikka, joka lukuisine ravintoloineen ja kahviloineen houkuttelee myös matkailijoita. Tuumaamme että Pizzossa voisi olla paikallaan maistella pizzoja. Pitkänomaisen aukion päädyssä sijaitsevassa vanhassa rakennuksessa näyttää toimivan pizzeria, joten suuntaamme sinne.

calabria_pizzo_02


Il Porticato -ravintolan antimet maistuvat meille erinomaisesti. Istumme muovituoleilla porttikäytävässä, jonka holvikaarten varjossa on miellyttävän viileää ruokailla. Pöydästämme on näkymä auringonpaahteiselle aukiolle päin. Valitsemani pizzan täytteenä on rucolaa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa sekä Grana Padano -juustoa. Talon halvimman pizzan saa vitosella ja kalleimmat maksavat reilun kympin.

calabria_pizzo_29


Heti pizzerian vieressä sijaitsee yksi Pizzon monista kirkoista, Neitsyt Marialle omistettu Chiesa dell’Immacolata. Paikallisten kauppiaiden ja maanviljelijöiden rakennuttamassa kirkossa on tyylikäs vaalea julkisivu.

calabria_pizzo_19


Ohitamme aukiota reunustavat kahvilat ja jäätelöbaarit, joiden edustoilla päivystää muutamia sisäänheittäjiä. Pari terassia on jo melkein täyttynyt turistiryhmistä, mutta tilaakin vielä olisi. Pizzossa vierailu ei onnistu maistamatta kuuluisaa tartufo-jäätelöannosta, mutta haluamme sulatella pizzoja rauhassa ja herkutella vasta hieman myöhemmin.

calabria_pizzo_15


Piazza della Repubblican toisessa päässä voi ihailla maisemaa Tyrrhenanmerelle päin. Aukiolla päivystävä tuktuk-kuski tulee tarjoamaan meille omaa kierrostaan, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Miestä naurattaa, kun selitän italiaksi että meistä on mukavampaa kävellä kuin lähteä kyytiin.

calabria_pizzo_13


Pizzo on Tropean ja Scillan tavoin rakennettu korkealle kukkulalle, josta on voinut puolustautua merirosvoja ja muita vihollisia vastaan. Vuosisatojen saatossa tänne ovat pyrkineet esimerkiksi saraseenit, ottomaanit sekä berberit.

calabria_pizzo_14


Näkymää tarkkailee myös Il Collezionista di Venti eli Tuultenkerääjä. Metalliverkosta valmistettu taideteos on kuvanveistäjä Edoardo Tresoldin käsialaa. Upeaa maisemaa tyynesti katseleva kookas hahmo jää mieleen, sillä se sopii paikallensa erinomaisesti.

calabria_pizzo_18


Näköalapaikan vieressä kohoava puolustuslinnoitus rakennettiin nykyiseen muotoonsa 1400-luvulla, mutta se on saanut nimensä vuoden 1815 tapahtumien mukaan. Napolin kuningas Joachim Murat oli menettänyt kruununsa, mutta rantautui Pizzoon toivoen saavansa valtansa takaisin. Hänet oli opittu tuntemaan paitsi Etelä-Italian hallitsijana myös itsensä Napoleon Bonaparten lankona. Murat sai kuitenkin vihamielisen vastaanoton, joten hänet vangittiin ja pian myös teloitettiin linnoituksen sisällä. Kyseessä oli niin tärkeä henkilö, että – paradoksaalista tai ei – linnoitus tunnetaan nykyään nimellä Castello Murat.

calabria_pizzo_12


Kierrämme linnoituksen toiselle puolelle jatkamaan merimaisemien katselua. Jätämme Castello Muratissa vierailun väliin, vaikkei sisäänpääsy kovin montaa euroa maksaisikaan. Sisällä on ilmeisesti ainakin mallinukkeja, jotka esittävät Joachim Muratin päiviä vankisellissä, oikeudenkäyntiä sekä teloitusta.

calabria_pizzo_11


Linnoituksen sisäänkäynninpuoleisen aukion nimi herättää meissä pientä ihmetystä, sillä B. Musolino tuo mieleen erään pahamaineisen italialaisen hahmon. Parin kirjaimen ero on kuitenkin ratkaiseva, sillä kyseessä on paikallinen suuruus Benedetto Musolino. Pizzossa syntynyt mies nousi 1800-luvulla maineeseen Italian kuningaskunnan senaattorina.

calabria_pizzo_01


Palaamme sivukatuja pitkin Piazza della Repubblican toiseen päähän ja istahdamme Raffaele-kahvilan lähes autiolle terassille maistamaan Pizzon kuuluisinta herkkua. Tartufo di Pizzo on ulkonäöltään tryffeliä muistuttava annos, jossa käsin tehdyn jäätelöpallon sisältä löytyy sulaa suklaata. Kaiken kruunaa pintaa maustava kaakaojauhe.

calabria_pizzo_30

Tartufon keksi aukion toisella laidalla yhä toimivan Gelateria Danten kondiittorimestari Giuseppe De Maria vuonna 1952. Jäätelömuotit pääsivät loppumaan kesken suurten hääjuhlien, jolloin lempinimellä Don Pippo tunnettu mies alkoi muotoilla jäätelöpalloja käsillään ja sovelsi jälkiruoan hätäpäissään mieleisekseen. Vieraat ihastuivat tuotokseen, jonka maine kiiri ympäri Italiaa. Tänä päivänä vieri vieressä kilpailevien kahviloiden mainokset pitävät huolen siitä, ettei paikkakunnan oma jälkiruoka jää keneltäkään huomaamatta.

calabria_pizzo_17


Jatkamme matkaamme houkuttelevalta näyttävää Corso Giuseppe Garibaldia pitkin. Kuvauksellista kävelykatua reunustavat erilaiset pikku puodit, joista voisi ostaa muun muassa paikallisia elintarvikkeita, matkamuistoja tai kenkiä.

calabria_pizzo_06


Kadulla tulee vastaan myös kissoja. Mugat-järjestö on ollut jälleen asialla, sillä seinälle kiinnitetyssä lapussa esitellään kulmakunnan neljä kissaa kuvien ja nimien kera. Tapaamme nuo kaikki viettämässä hellepäivää varjoissa makaillen. Giallo on asettunut portaille ja kääntää mielellään kylkeä rapsuttamista varten.

calabria_pizzo_07


Kuja jatkuu loivaan ylämäkeen. Matkan varrelle jäävää pientä aukiota koristaa Fontana Garibaldi -suihkulähde, jonka julkisivu on harmaata graniittia.

calabria_pizzo_03


Jatkamme vielä hetken eteenpäin, kunnes putiikit näyttävät jo loppuvan. Katsomme parhaaksi kääntyä alaspäin johtavaan portaikkoon, joka viekin lähes parkkipaikan kulmalle.

calabria_pizzo_05


Vierailu Pizzossa oli oikein miellyttävä kokemus. Pari nähtävyyttä jäi ehkä väliin, mutta saimme nauttia kiireettömästä päivästä, herkuista ja paikallisten kissojen seurasta kauniissa ympäristössä. Emme yrittäneetkään nähdä tällä reissulla koko Calabriaa, mutta muutaman kohteen pintaraapaisu jättää alueesta oikein myönteisen mielikuvan.   

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja