Suomi
Melontaretki Hämeen luontoon ja historiaan

Kävin muutama päivä sitten tarinallisella melontaretkellä Janakkalassa. Leppoisa retki esitteli mukavalla tavalla hämäläistä luontoa ja valotti alueen historiaa, joka on hämmästyttävän värikäs.
Kaupallisessa yhteistyössä Doerz
Löysin Janakkalan Räikälänjoelle sijoittuvan tarinallisen melontaretken Doerzin nettisivujen elämysvalikoimasta. Melontamahdollisuudet kiinnostavat aina, ja kun samaan pakettiin saa annoksen elävästi kerrottua historiaa, on kokonaisuus omaan makuuni todella houkutteleva. Hämeenlinnan kupeessa sijaitsevaan Janakkalaan ajaa esimerkiksi Helsingistä tai Tampereelta reilussa tunnissa, joten sijainti on autoilevan ihmisen päiväretkelle varsin sopiva.
Saavun Räikälänjoen melontalaiturille Keravalta yhdessä kaverini Teron kanssa. Luontoisa-yritystä pyörittävät Erja ja Pasi ovatkin meitä jo hyvissä ajoin vastassa. Molemmat ovat mukavia luontoihmisiä, joiden seurassa on luontevaa lähteä vesille. Odotettavissa on kiireetöntä luonnossa liikkumista sekä asiantuntevaa opastusta niin melontaan kuin paikalliseen historiaankin.
Käymme aluksi läpi melontakokemuksemme, josta ei ole paljoa kerrottavaa. Niin Tero kuin minäkin olemme kokeilleet kanootilla liikkumista pari kertaa, joten on parempi käydä perusteet huolellisesti läpi. Kulkuvälineen pystyssä pysymisen kannalta kannattaa olla erityisen tarkkana kanoottiin astuessa sekä siitä poistuessa. Saamme opastusta myös oikeaan melontatekniikkaan, jonka lisäksi avokanootissa tarvitaan sujuvaa yhteistyötä. Retkeläisille on tarjolla vesitiiviitä pusseja mukaan otettavia tavaroita varten sekä tietenkin kelluntaliivit.
Avokanootti liikkuu tyynellä joella todella kevyesti ja lähes äänettömästi. Oikeassa kurssissa pysyminen ei ole aloittelijoille mikään itsestäänselvyys, joten tutkimme pariin otteeseen rantakaislikkoa hyvinkin tarkasti. Heinikossa käyminen ei kuitenkaan ole vaarallista ja kanootti pysyy tukevasti pystyssä koko parituntisen melontaretken ajan. Maltti on valttia ja kanootti yllättävänkin vakaa, kunhan välttää äkkinäisiä liikkeitä tai turhaa kurottelua laidan ylitse.
Melonta on harvinaisen leppoisa tapa luonnossa liikkumiseen. Ympäristön näkee tällä lailla aivan uudenlaisesta kulmasta ja kanootilla pääsee etenemään helposti myös kapeissa ja matalissa vesistöissä. Yli kolmenkymmenen asteen helle tarjoaa suorastaan trooppiset olosuhteet, mutta ukkospilvet kiertävät onneksi Räikälänjoen kaukaa. Muutama taivaalta pudonnut vesipisara vilvoittaa oloa hieman, ja melonta sujuu hyvin kuumanakin päivänä. Jokea ympäröivä kaislikko ja muutamat lähes mangroverämeikköä muistuttavat puut vievät ajatukset mielikuvituksen siivin jopa Amazonin viidakkoon saakka.
Viidakon apinoiden ja papukaijojen sijaan näemme ruskosuohaukan, jota saamme katsella myös Pasin lainaamilla kiikareilla. Komea lintu tasapainoilee hetken ehkä turhankin hennolla puun oksalla. Sitten se levittää siipensä ja nousee lentoon uhkarohkean pienemmän linnun hätistämänä. Haukka kuulemma asuu täällä, joten sen näkeminen ei ole oppaille yllätys.
Räikälänjoki mutkittelee vajaan kilometrin verran Kuotolanjärvelle. Pysähdymme kuuntelemaan Erjan tarinoita seudun historiasta, joka on huomattavasti värikkäämpi kuin ennalta saattaisi aavistaakaan. Hämeen eteläosat olivat tuhat vuotta sitten rikkaita niin turkisten kuin viljankin osalta, joten nykyisen Janakkalan alue herätti kiinnostusta monilla tahoilla. Viikingit saapuivat tänne sotaretkillään jo 1000-luvulla, ja alueen maine kiiri myös itään, josta novgorodilaiset tulivat tekemään omia valloituksiaan.
Oma lukunsa seudun historiassa on Janakkalan mystinen miekkamies. Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät -nimisen yhdistyksen metallinpaljastin piippasi syksyllä 2013 paikallisella pellolla, ja pian paikalle hälytettiin myös Museovirasto. Löytö paljastui noin seitsemänsataa vuotta sitten eläneen miehen haudaksi, jossa oli luurangon lisäksi kaksi eri aikakausilta peräisin ollutta miekkaa. DNA-tutkimusten perusteella on arveltu kookkaan miehen olleen paikallinen sotapäällikkö, joka sai surmansa puolustaessaan kotikyläänsä ulkopuolista vihollista vastaan. Tuntuu uskomattomalta ja samalla kiehtovalta, kuinka vanhoihin arvoituksiin nykypäivän tiede voi löytää vastauksia.
Pysähdymme paluumatkalla ihailemaan joelta ylös kohoavia Hangastenmäen kalliojyrkänteitä. Tämän epäillään olleen aikoinaan linnavuori, joka toimi varuskuntana kilometrin päässä sijainneelle Hakoisten linnalle. Tuntuu jännittävältä katsoa joelta kalliota ja ajatella, kuinka sen päällä kengitettiin sotahevosia ja valmistauduttiin taisteluihin. Seudun historiasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta Hakoisten linnavuori oli joka tapauksessa vielä 1300-luvun alussa hyvinkin merkittävä paikka. Se saattoi olla kronikoissa mainittu alkuperäinen Hämeen linna, joka joutui novgorodilaisten tuhoisan hyökkäyksen kohteeksi. Nykyään Hämeenlinnassa kohoava Hämeen linna valmistui sitä myöhemmin.
Kanootit lipuvat takaisin lähtölaiturin luokse. Tarkka retkiohjelma muotoutuu aina osallistujien ja sään mukaan, joten meiltäkin kysytään kiinnostusta retken jatkamisesta. Haluamme totta kai meloa vielä myös Kernaalanjärvelle, jonne on hiukan pidempi matka kuin Kuotolanjärvelle. Vaihdamme vain Teron kanssa paikkoja, jotta saamme kokeilla erilaisia melontarooleja. Edessä istuva määrää aina etenemisen tahdin ja taaempi on vastuussa ohjaamisesta.
Joki on myös tänne suuntaan mennessä kaunis. Ohitamme kaislikon lisäksi muutamia mökkejä. Läheisen laitumen lehmät kurkkivat menoamme hieman ujosti puiden takaa.
Saavumme helteiselle Kernaalanjärvelle, joka näyttää lumpeineen ja kaislikkoineen melko rehevöityneeltä. Järven tila on onneksi viime aikoina parantunut. Kerrotaan, että Suomen viimeinen monni kalastettiin näistä vesistä vuonna 1866. Monnit eivät ole mitä tahansa sinttejä, vaan ne voivat kasvaa reilusti yli sadan kilon painoisiksi. Moinen peto säikäytti joskus kalastajansa, mistä saattaa juontaa juurensa myös tunnettu sanonta pirusta merrassa. Monnien palauttamisesta Hämeen vesistöihin on keskusteltu, mutta toimenpiteisiin ei ole toistaiseksi ryhdytty. Asian kannalta olisi tärkeää selvittää, kuinka hyvin järvien nykyiset olosuhteet soveltuisivat kyseiselle kalalajille.
Viimeinen osuus Kernaalanjärveltä lähtölaiturille sujuu jo rutiinilla. Parin tunnin melonta alkaa tuntua lievästi aloittelijan lihaksissa, mutta mitenkään raskaasta retkestä ei missään tapauksessa ole kysymys. Rantaudumme melontalaiturille yhtä hienoa elämystä rikkaampina. Seudun menneisyyteen liittyvät tarinat ovat kiehtovia ja avautuvat hienolla tavalla paikan päällä kuultuina. Erja kertoi myös yksittäisiä tarinoita alueella eläneistä ihmisistä sekä esimerkiksi siitä, kuinka pakana-aikaiset palvontapaikat olivat täällä käytössä vielä pitkään kristinuskon saapumisen jälkeenkin.
Käväisemme vielä lopuksi omatoimisesti Janakkalan Pyhän Laurin Kirkolla, joka sijaitsee näköetäisyydellä melontalaiturilta. Seudulla olisi vielä muutakin tutkittavaa, kuten Laurinmäen torpparimuseo ja luontopolku sekä vuoden 1918 taistelujen juoksuhautoja. Janakkala on selvästi paljon muutakin, kuin moottoritien varrelle jääviä peltoja tai Tervakosken Puuhamaa.
Luontoisan järjestämä retki sopii hyvin niin vasta-alkajille kuin kokeneemmillekin melojille. Tarinallinen melontaretki Räikälänjoella löytyy siis Doerzin nettisivuilta, joilla on satoja uniikkeja elämyksiä moneen makuun. Olen nyt käynyt Doerzin kautta sekä melomassa että Turussa toteutetulla valokuvauskävelyllä. Molemmat ovat olleet todella mieluisia kokemuksia, joita yhdistävät erinomaiset paikallisoppaat.
Nyt on sinun vuorosi! Arvon yhden 50 euron arvoisen Doerzin lahjakortin, jonka voi käyttää haluamaansa elämykseen jossakin päin Suomea tai ulkomailla. Voit lähteä melomaan Räikälänjoelle tai valita jotain ihan muuta. Elämyksiä selaillessa huomioni on kiinnittynyt esimerkiksi näihin:
• Vanhan Rauman kummituskierros
• Kävely vuohien kanssa Sauvossa
• Kirveenheittoa ja bissee Turussa
• Karjalanpiirakkapaja Lappeenrannassa
• Maista Helsinki -ruokakierros
• Jewish Ghetto food tour Roomassa
• Katutaidetta Berliinissä
• Christiania’s past and present Kööpenhaminassa
Tutustu koko Doerzin valikoimaan yrityksen omilla nettisivuilla ja osallistu arvontaan kommentoimalla alle mikä elämys kiinnostaisi sinua eniten. Osallistuminen onnistuu myös Lähtöportin Facebook-sivulla. Voit tuplata voittomahdollisuutesi kommentoimalla molempiin. Voittaja arvotaan lauantaina 7.8.2021 klo 19 ja ilmoitetaan Lähtöportin Facebook-sivulla. Voittajalle ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti.
Huom! Myös Doerzin omilla nettisivuilla on käynnissä arvonta, jossa on jaossa 3 kpl 50 euron lahjakortteja. Osallistu Doerzin omaan arvontaan tästä linkistä.

Suomi
Sähkömaastopyöräilyn iloa Ahvenistolla

Kävin alkuviikosta kaverini Juhanin kanssa kokeilemassa ensi kertaa sähköpyöräilyä. Paikkana oli Hämeenlinnan Ahvenisto, joka on kuin kesäinen keidas kirkasvetisine järvineen ja metsäisine harjuineen. Nautimme pyöräilyn lisäksi rantasaunan löylyistä.
Kaupallisessa yhteistyössä Ahveniston Toimintapuisto
Sain keväällä yhteydenoton Ahveniston Toimintapuistosta, jossa oli huomattu parin vuoden takainen juttuni keväisestä retkestä paikalliselle luontopolulle. Sovimme että palaan kauniiseen ympäristöön kokeilemaan tämän kesän uutuutta, vuokrattavana olevia sähkömaastopyöriä. Olin retkestä jo etukäteen innoissani, koska tiesin Hämeenlinnan luonnon kauniiksi, enkä ollut koskaan aiemmin kokeillut sähköpyörää.

Sähköpyörien suosio on kovassa nousussa ja niitä on ollut vuokrattavana useammassa paikassa kotimaanmatkojemme varrella. Kerran Keski-Suomessa olin jo tekemässä varaustakin, mutta silloin suositut menopelit oli varattu loppuun. Tavallinen maastopyöräily on minulle tuttua puuhaa, joten luonnossa pyöräily tuntuu luontevalta. Nyt apuna on kuitenkin sähkö, joka suorastaan nykäisee ensikertalaisen pyörän matkaan.

Käymme aluksi läpi sähköpyörien tekniikkaa Ahveniston Toimintapuiston puistopäällikön Aatun kanssa ja kuuntelemme asiantuntevat vinkit seudun parhaista pyöräilyreiteistä. Päätämme hetken pohdinnan jälkeen suunnata Toimintapuiston nettisivuilta löytyvälle esimerkkireitille, joka vie Hämeenlinnan tunnetuimpien nähtävyyksien äärelle. Pyörässä on kiinnike matkapuhelinta varten, jolloin kännykän käyttäminen navigaattorina on sujuvaa. Mainittu esimerkkireitti löytyy maksuttomasti Komoot-sovelluksesta.

Sähkölle tulee käyttöä heti retken alussa, kun nousemme jyrkkää mäkeä pitkin maauimalan kulmalta Ahveniston harjulle. Sähkön tuoma apu jopa yllättää ensikertalaisen, sillä mäki taittuu hämmästyttävän kevyesti, kunhan vain muistaa polkea taukoamatta. Hyväkuntoinen pyöräilijä pärjäisi täällä pelkillä lihasvoimilla, mutta satunnaiselle polkijalle sähköavusteinen pyörä tekee haastavastakin reitistä miellyttävän. Isotkaan ylämäet eivät tunnu liian raskailta ja samalla kilometrimäärää on helppo venyttää entistä pidemmäksi.

Sähköpyörään totuttelussa menee pieni hetki, sillä vaihteille on käyttöä sähköavustuksesta huolimatta. Esimerkiksi ennen jyrkkää ylämäkeä on hyvä valita tavallisen polkupyörän tavoin riittävän pieni vaihde, jotta eteneminen sujuu jouhevasti. Myös sähköavustuksen voimakkuutta voi säätää itse.

Ahveniston Toimintapuistosta vuokrattavat pyörät ovat täysjousitettuja GasGas eMTB Trail 2.0 -sähkömaastopyöriä. Runkokokoja on tarjolla kaksi, M ja L. Kypärä kuuluu tietenkin hintaan ja mukana on myös lukko, jos matkan varrella tekee mieli pysähtyä vaikkapa kahville. Pyörän vuokrahinta kolmelta tunnilta on 49,90 euroa ja lisätunteja voi varata kymmenen euron hintaan. Vuokraaminen onnistuu Toimintapuiston nettisivujen kautta.

Ahveniston harjut ja metsät muodostavat upean ulkoilualueen, jossa kelpaa liikkua niin kävellen kuin pyöräillenkin. Ajelemmekin aluksi metsäpolkuja edestakaisin ihan vain siitä ilosta, että saamme nauttia näissä maisemissa ylä- ja alamäistä vankkatekoisten pyörien selässä. Risuista tai männynkävyistä ei tarvitse suuremmin välittää, sillä maastopyörien renkaat on tehty rullaamaan luonnon keskellä.

Lähdemme vähitellen seuraamaan etukäteen suunniteltua reittiä. Se vie meidät pian Ahveniston hylätyn hyppyrimäen juurelle. Karu betonitorni on kuin muinainen luuranko, joka kohoaa korkealle metsän yläpuolelle. Hyppyrin juurelta alastulorinteelle päin katsellessa ei voi kuin ihmetellä mäkihyppääjien rohkeutta. Tämä ei ollut edes kovin suuri mäki, sillä Vesa Hakalan leiskauttamaksi mäkiennätykseksi jäi 82 metriä.

Hyppyrimäen vierestä avautuu maisema Ahveniston moottoriradalle ja kauempana levittäytyville metsäalueille. Suomen vanhin toiminnassa oleva moottorirata avattiin vuonna 1967, jolloin Formula 2 -kisassa nähtiin monta F1-luokan legendaarista maailmanmestaria. Jack Brabhamin, Graham Hillin, Niki Laudan, Jim Clarkin ja Jochen Rindtin jälkeen radalla ovat kurvailleet tietenkin kaikki maineeseen nousseet kotimaiset kilpa-ajajat.

Laskettelemme alas harjulta ja päädymme Hämeenlinnan päällystetyille kaduille. Seurailemme hetken Hämeen Härkätietä ja saavumme Vanajaveden rannalle. Pian edessämme kohoaa komea Hämeen linna, joka on vartioinut ympäristöä jo keskiajalta lähtien. Katselemme ohimennen myös viereisen Museo Militarian pihalle kerättyjä tykkejä ja panssarivaunuja.

Jatkamme matkaa Vanajan rantareittiä seuraten. Hämeenlinnan suosituin lenkkeilypolku kiertää tasaisia rantoja seuraillen kauniin vesialueen ympäri. Olen tehnyt tämän kierroksen muutamia vuosia sitten vaimon kanssa kävellen ja olen ehkä hämeenlinnalaisille hieman kateellinen tällaisesta ulkoilumahdollisuudesta aivan kaupungin keskustassa. Sähköpyörällä matka jatkuu joutuisasti kohti Aulankoa.

Retkipäivämme sää näyttää arvaamattomalta, mutta navakoista tuulenpuuskista ja synkistä pilvistä huolimatta sadekuurot eivät pääse yllättämään. Aurinkokin ilmestyy päivän edetessä näkyviin yhä useammin. Saamme todeta, että sähkön voimalla jopa vastatuuleen pyöräily onnistuu ilman ylimääräisiä ponnistuksia. Emme pidä erityisen kovaa vauhtia, mutta parinkymmenen kilometrin tuntinopeus pysyy yllä kuin huomaamatta.

Valmiiksi valittu reitti kulkee Aulangolla päällystettyjä teitä pitkin. Suunnistamme kohti Aulangon näkötornia, jossa käyntiä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan. Nyt tilaisuuden koittaessa lukitsemme pyörät ja kiipeämme portaita pitkin vuonna 1907 valmistuneen graniittitornin huipulle. Pidän rakennuksen linnaa muistuttavista sisätiloista ja kattotasanteelta kelpaa ihailla maisemaa joka suuntaan.

Näkymät lienevät parhaimmillaan kirkkaammalla säällä, mutta saamme nytkin hyvän käsityksen kansallismaisemasta, joka kuulemma inspiroi Hämeenlinnassa syntynyttä Jean Sibeliusta. Järviä ja silmänkantamattomiin jatkuvia metsiä katsellessa mielessä alkavatkin soida Finlandian mahtipontiset sävelet. Tänne olisi hauska palata joskus ruska-aikaan, kun metsien vihreys vaihtuu monipuolisempaan väriloistoon.

Aulangon maisemista voi nauttia myös nousematta torniin, sillä sen juurelta aukeaa komeita näkymiä kantahämäläiseen luontoon. Näkötornin vieressä toimii perinteikäs Aulangon Tornikahvila, jonne emme kuitenkaan tällä kerralla poikkea. Lähdemme tornin juurelta paluumatkalle Ahveniston suuntaan. Emme noudata orjallisesti kartan ohjeistamaa reittiä, vaan poikkeamme välillä pienemmille metsäpoluille, joissa maastopyörät pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Päädymme rautatiesillan ylitettyämme paikallisille asuinalueille, joilta löytyy miellyttäviä kevyen liikenteen väyliä. Kaupunkiosuuden jälkeen on mukava palata takaisin Ahveniston metsiin. Pysähdymme hetkeksi idylliselle Kahtoilammelle, jossa on pieni uimaranta. Emme kuitenkaan pulahda veteen, sillä haluamme nauttia vielä hetken pyöräilystä Ahveniston harjumaisemissa.

Aurinko lämmittää ja houkuttelevia metsäpolkuja lähtisi useampaankin suuntaan. Kolme tuntia on kulunut hämmästyttävän nopeasti. Valokuvaustauot hidastivat matkantekoa jonkin verran, mutta ehdimme silti nähdä ja kokea paljon.

Kiertämämme reitti oli erinomainen johdatus koko Hämeenlinnan tarjontaan ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää. Pidin kaikesta huolimatta eniten reitin metsäosuuksista, joten jos palaan samoissa merkeissä Hämeenlinnan maisemiin, haluaisin keskittyä entistä enemmän maastossa pyöräilyyn. Ahveniston mäkiä voisi polkea niin kauan kuin jalat ja akku kestävät, tai sitten suunnata Aulangon maastopyöräreitille tai Turengin Kalpalinnaan. Hyviä vaihtoehtoja riittää.

Meitä odottaa pyöräretken päätteeksi rantasauna, joka on saatavilla omaan käyttöön 40 euron tuntihintaan. Varausten tekeminen onnistuu kätevästi Ahveniston Toimintapuiston nettisivuilta. Lauteille mahtuisi kerralla jopa kahdeksan ihmistä ja löylyt tuntuvat miellyttävän pehmeiltä, vaikka eivät ihan omalle rakkaalle mökkisaunalle pärjääkään.

Sauna tuntuu täydelliseltä ohjelmanumerolta useamman tunnin ulkoilun jälkeen. Terassilla kelpaa vilvoitella ja käydä läpi päivän pyöräretkeä. Tilaussaunan alapuolella on erilliset pukutilat avanto- ja kesäuimareille, joiden kanssa saunan laituri on yhteiskäytössä. Kirkkaaseen veteen pääsee siis pulahtamaan heti saunan edustalta.

Rantasaunalta on vain lyhyt kävelymatka takaisin uimarannalle ja kahvilaan. Aurinkoinen Ahvenisto näyttää täydelliseltä paikalta kesäpäivien viettämiseen ja siellä riittää liikunnallista tekemistä koko perheelle.

Uimarannan lisäksi polskimaan pääsee historiallisessa maauimalassa, joka valmistui vuoden 1952 olympialaisten nykyaikaista viisiottelua varten. Muitakin vesiurheilumahdollisuuksia löytyy, sillä järvelle voi vuokrata SUP-laudan.

Uimarannan vieressä on perheen pienimmille sopiva mukavankokoinen leikkipuisto. Kouluikäiset ja sitä vanhemmat hurjapäät voivat koetella rohkeuttaan seikkailupuisto Flowparkissa, jonka korkeimmat radat kulkevat yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa. Rauhallista menoa kaipaaville on tarjolla luontopolku sekä muita ulkoilureittejä.

Parin kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta sijaitseva Ahvenisto sopii päiväretkikohteeksi vaikkapa pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta päin saapuville. Ahvenisto on nyt parin vierailun perusteella tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja olen vakaasti sitä mieltä, että kyseessä on kappale kauneinta Suomea.
Suomi
Hiihtoloma Syötteen laduilla

Vietimme hiihtolomaviikon tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla Syötteen maisemissa. Suomen eteläisimmän tunturin ympärillä kelpasi sivakoida mukavilla laduilla ja nauttia luonnon rauhasta.
Iso-Syöte valikoitui tämän talven hiihtokohteeksi paristakin syystä. Luvassa oli houkuttelevia latuja, meille kokonaan uusi kohde sekä Lapin hiihtokeskuksiin verrattuna siedettävämpi ajomatka, vaikka sitä kertyykin pääkaupunkiseudulta noin yhdeksän tuntia. Matkan varrella yöpyminen helpottaa urakkaa huomattavasti. Autojunaakin olisimme voineet harkita, elleivät ne olisi olleet suunnitelmia tehdessämme loppuunmyytyjä. Oulusta ajaa Pudasjärven kaupunkiin kuuluvalle Iso-Syötteelle vajaassa kahdessa tunnissa, ja Oulun seudulta saapuvat ihmiset muodostavatkin merkittävän osan hiihtokeskuksen kävijäkunnasta.

Iso-Syöte vaikuttaa hyvässä nosteessa olevalta paikalta, jonka suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa. Toiminta on silti suurimpiin hiihtokeskuksiin verrattuna melko pienimuotoista ja saammekin nauttia myös kaipaamastamme luonnon rauhasta. Meillä on nyt kokemusta kahdeksasta Lapin, Pohjois-Pohjanmaan tai Kainuun hiihtokeskuksesta ja Iso-Syöte nousi ehdottomasti suosikkiemme joukkoon.

Syötteen ladut täyttävät odotukset, sillä noin 120 kilometrin laajuinen verkosto on mukavan monipuolinen ja reitit sopivat hyvin myös satunnaiselle harrastajalle, joka ei kaipaa erityisen rankkoja kuntoratoja. Haastavia latuprofiilejakin Iso-Syötteeltä toki löytyy, jos lähtee kiipeämään tunturin rinteelle.

Leppoisaan menoon sopii noin yhdeksän kilometrin mittainen kierros Iso-Syötteen tunturin ympäri. Pääsemme vuokramökin pihalta suoraan tälle lenkille, joka tuleekin tehtyä useampaan kertaan myös lasten kanssa. Tunturin länsireunalla on yksi pitkähkö nousu ja lasku, mutta nekään eivät ole erityisen jyrkkiä.

Tunturikierroksen lisäksi latuverkosto palvelee parhaiten kaltaisiani hiihtäjiä, jotka suksivat mielellään noin parinkymmenen kilometrin mittaisia leppoisia lenkkejä. Tarjolla on luonnon rauhaa ja erämaahenkisiä maisemia, eikä Etelä-Suomen hiihtolomaviikollakaan ole ruuhkaa. Maisemat muistuttavat näillä Koillismaan seuduilla Lappia, vaikkei niin pohjoisessa ollakaan.

Iso-Syötteen tunturin kiertävältä reitiltä voi jatkaa etelään Pytkyn lenkille. Kahdeksan ja puolen kilometrin mittaisella kierroksella ei ole valtavia korkeuseroja. Metsämaisemasta sukelletaan välillä avaralle suolle ja reitillä on muutenkin riittävästi vaihtelua.

Kierroksen varrelle osuu myös Pytky Café, jonka kodikkaissa tiloissa voi nauttia vaikkapa kuumaa mehua ja maukkaita munkkeja. Kahvilan pihapiirissä on pari poroa ja läheisessä Naamankajärven rannassa saunan lisäksi avanto sekä majoituskäytössä oleva lasi-iglu.

Maisemiltaan mielenkiintoisin alue löytyy latuverkoston pohjoisosasta, kun lähdetään Syötteen luontokeskukselta pohjoiseen päin. Täällä liikutaan suurimmaksi osaksi Syötteen kansallispuiston alueella.

Hiihtelen näissä maisemissa vaimon kanssa kirkkaassa auringonpaisteessa ja toisena päivänä yksikseni lumipyryssä, jolloin näkyvyys on huomattavasti heikompi.

Latujen varsilla on upeasti lumen peittämää metsää sekä toisinaan myös avaria suomaisemia. Välillä voi pysähtyä vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Täällä saa hengittää raikasta ilmaa, joka on oksilta riippuvan naavan määrästä päätellen hyvinkin puhdasta.

Tuntuu hyvältä olla täällä suomalaisen luonnon keskellä. Vaikka reissaankin mielelläni maailman metropoleissa, on valtavan hienoa rauhoittua välillä kotimaan maisemissa ja ymmärtää omien juurien olevan syvällä tässä maassa.

Tarkoituksenamme on hiihtää vaimon kanssa Toraslammelle saakka, mutta päätämmekin kääntyä hieman ennen perille pääsemistä Ahmatuvan suuntaan, jotta ehdimme latukahvilaan ennen sulkemisaikaa. Muuten hyvinkin tasainen reitti muuttuu ylämäeksi, joka on tosin täältä Toraslammen suunnasta huomattavasti loivempi kuin Koiratuvalta kuvassa näkyvälle Ahmatuvalle nouseva mäki.

Erämaakahvila Ahmatuvan herkut lämmittävät ja antavat voimia paluumatkalle. Ahmatupa on myös vuokrattavissa yöpymistä varten.

Käännyn sillä lumipyryisemmällä retkelläni kansallispuistosta Koiratuvan ohitse kohti Pikku-Syötettä. Taival alkaa tuntua raskaalta, vaikka matkan varrella on vain pari kunnon ylämäkeä. Suksi ei vaan oikein luista, tuuli puhaltaa latua umpeen ja nälkäkin alkaa jo kurnia. Pelastus löytyy tällä kerralla Pikku-Syötteen hiihtokeskuksen kahvilasta, joka toimii rinteiden alapuolella. Onneksi hiihdän viikon päätteeksi vielä kerran yksikseni Iso-Syötteen ympäri ja saan todistettua itselleni pystyväni yhä reipasvauhtiseen hiihtoon jopa ilman latukahviloissa pysähtelyä.

Vaikka hiihtelinkin viidessä päivässä hieman yli sata kilometriä, jäi monta latua vielä kokeilematta. Osa kansallispuiston alueella kulkevista laduista jäi seuraavaan kertaan ja Pytkynharjun eteläpuolella olisi tarjolla myös Naamangan kierros. Lisäksi Pikku-Syötteen suunnalla kiertää jonkin verran lyhyehköjä latuja, joille emme nyt ehtineet. Se tuli kyllä testattua, että hiihtäminen Iso-Syötteeltä Pikku-Syötteelle on suurimmaksi osaksi melkoista ylämäkeä ja paluumatka tietenkin vauhdikasta alamäkeä. Reittikarttaan ja tarkempiin latutietoihin voi tutustua Syötteen virallisilla nettisivuilla.

Syötteen matkailun keulakuvana paistattelee seudun komeimmalle paikalle rakennettu Tunturihotelli Iso-Syöte. Hotelli on toiminut tunturin laella 1980-luvulta lähtien, mutta se kunnostettiin entistä ehommaksi joulukuussa 2018 sattuneen tulipalon jälkeen. Rakennuksesta löytyy kylpyläosasto sekä kansainvälisestikin ylistettyjä luksussviittejä, mutta meille riittää ateria Hilltop-ravintolan ikkunapöydässä. Suosittelen ainakin sesonkiaikaan pöytävarauksen tekemistä etukäteen.

Syön Hilltopissa Pohjois-Suomen matkoihin lähes pakollisena kuuluvan poronkäristyksen, joka onkin varsin maukasta. Ensi kerralla saattaisin maistaa anopin kovasti kehumaa nieriää. Ravintolassa voisi nauttia myös vaikka kolmen ruokalajin menun suositusviineineen.

Ihailemme pöydästämme komeaa näkymää illan mittaan hämyiseksi muuttuvaan ympäristöön. Myös tyylikkään hotellin aula- ja ravintolatilat miellyttävät silmää. Uskoisin hotellihuoneiden olevan yhtä viihtyisiä ja ainakin maisemat ovat kohdallaan.

Iso-Syötteen huipulla kannattaa ehdottomasti käydä seudun parhaiden maisemien vuoksi, vaikkei laskettelu tai hotelliin majoittuminen kuuluisikaan matkaohjelmaan. Ylös pääsee niin autolla, kävellen kuin hiihtäenkin. Käymme tunturin laella pariin kertaan ja saamme ihailla satumaisen upeita tykkylumipuita.

Näkymä on parhaimmillaan, kun auringonlasku kultaa taivaan ja saa hanget kimaltamaan. Lomaviikkoomme osuu harmillisesti vain pari aurinkoista päivää, mutta sekin on enemmän kuin joillakin toisilla talvilomilla.

Laskettelua ei tullut kokeiltua tälläkään reissulla, mutta asian voisi ottaa harkintaan mahdollisella seuraavalla kerralla. Iso-Syötteen rinnevalikoimasta löytyy käsittääkseni mukavasti myös lapsille ja aloittelijoille sopivia vaihtoehtoja, eivätkä hissijonot näyttäneet ohimennen katsottuna pitkiltä. Eturinteiden vieressä toimiva Lumimaa on perheille suunniteltu alue, josta löytyy kolme loivaa rinnettä sekä pulkkamäki.

Muutaman kilometrin päässä Iso-Syötteeltä sijaitseva Pikku-Syöte on pieni hiihtokeskus, josta löytyy lisää helppoja rinteitä. Pikku-Syötteellä toimii myös nuorisokeskus, jossa järjestetään monenlaista leiritoimintaa.

Vaikka emme laskettelemaan lähdekään, ehdimme pariin kertaan Iso-Syötteen rinteiden juurella toimivaan Wohvelikahvila Jäkälään. Pienessä lämminhenkisessä kahvilassa on vilkkaimpaan aikaan ahdasta, mutta herkulliset vohvelit vievät kielen mennessään.

Kahvilan tuntumassa voi tavata myös poroja. Laskettelukeskuksen lemmikkiporot Musti ja Lysti päivystävät omassa aitauksessaan läpi talvisesongin. Näemme myös Pytky Ranchin paikalle järjestämät porot, joiden kyydissä voi joinakin hiihtolomapäivinä tehdä muutaman sadan metrin rekiajelukierroksen.

Syötteen kansallispuiston laidalta löytyvä luontokeskus on kiva vierailukohde, jossa kannattaa piipahtaa. Luontokeskuksella on oma parkkipaikka, mutta Iso-Syötteen rinteiden juurelta pääsee perille myös mukavaa kävelytietä pitkin. Luontokeskuksessa on pieniä näyttelyitä, kahvila, infopiste sekä välinevuokraamo, josta löytyy vaikkapa fatbikeja tai lumikenkiä.

Kansallispuistossa ja sen ympäristössä on runsaasti erilaisia kävelyreittejä, joista osa on kuljettavissa ympäri vuoden. Me keskityimme nyt pelkästään hiihtämiseen, mutta moni on lähtenyt myös patikoimaan. Yksi suosituimmista talvireiteistä on luontokeskukselta lähtevä Teerivaaran kierros, josta voi lukea lisää Matkalla missä milloinkin -blogista.

Huolella hoidetut ja sopivan vaihtelevat ladut tekivät meihin suuren vaikutuksen. Iso-Syötteen valttikortteihin kuuluvat latujen lisäksi puhdas luonto sekä Lapin kohteita lyhyempi ajomatka.

Myös alueen rauhallisuus miellyttää, joskin palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien määrässä Syöte häviää monelle suuremmalle keskukselle. Olisimme voineet lähteä esimerkiksi keilahalliin tai luistinradalle, jos sellaisia olisi ollut tarjolla. Aika kului silti oikein hyvin näinkin, eikä vierailu toivottavasti jäänyt viimeiseksi. Iso-Syöte nousi nimittäin aivan kärkisijoille mietittäessä mihin käymistämme talvikohteista voisimme palata suksimaan toisenkin kerran.
-
Slovenia1 vuosi sitten
30 x uskomattoman upea Slovenia
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
-
Yhdysvallat5 kuukautta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Huvipuistot4 kuukautta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Suomi3 vuotta sitten
Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit
-
Suomi4 vuotta sitten
Elämyksiä Suomen länsirannikolla
-
Italia1 vuosi sitten
Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa
-
Yhdysvallat3 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Emiraatit4 vuotta sitten
Pikavisiitti Dubaihin – rikkautta ja ristiriitoja
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
-
Liechtenstein3 kuukautta sitten
Pikavisiitti Liechtensteiniin
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
20.7.2021 at 23:23
Ai vitsit, varsinkin Marika tykkäisi tuosta valtavasti. Ja kyllä tuo itsellenikin kelpaisi, kuulosti todella kivalta kesäretkeltä! Tuonne ei olisi edes mikään mahdoton matka…
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:22
Suosittelen lämpimästi! Leppoisa kanoottiretki, hyvä opastus ja kaunis luonto on hyvä yhdistelmä, ja Janakkalan sijainti on tosiaan aika kätevä monestakin suunnasta.
Jannna
21.7.2021 at 2:54
Kaikki vaikuttaa mielenkiintoiselle, mutta ykköspaikan vie ” Maista Helsinki -ruokakierros”.
Hyvää kesää!
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:23
Tuota ruokakierrosta olen harkinnut itsekin. Hyvää kesää sinnekin!
Marja-Liisa
21.7.2021 at 21:28
Paljon kaikkea kivaa, Karjalanpiirakkapaja ois jännä kokea.
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:23
Karjalanpiirakat ovat aina hyvä idea, ihan parasta syötävää 🙂
EVELIINA / REISSUKUUME
22.7.2021 at 17:33
Janakkalasta löytyy vaikka mitä kivaa! Olin itsekin yllättynyt, kun alkuun pidin sitä sellaisena ”tylsänä peltopitäjänä” 😀
Ja onpa kiva arvonta! Melontareissun lisäksi kummitukset ovat tietenkin aina mielenkiintoisia 😉
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:25
Joo, Janakkala näyttää ohimennen tylsältä pellolta, mutta kannattaa tosiaan pysähtyä ja tutustua 😀
Kummituksiinkin kannattaa tutustua, tiedän kierroksella käymättäkin että Rauman kummituskierros on taatusti kokemisen arvoinen 🙂
Minna
23.7.2021 at 20:24
Upeita elämyksiä näytti löytyvän! olisi ehkäpä suppailua tai jokin upea illallis kokemus 🙂
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:26
Valikoima on tosiaan laaja. Suppailua en olekaan vielä itse koskaan kokeillut 🙂
saya
24.7.2021 at 0:17
Joku elämys Jyväskylästä, esim. Tourujoki bat night kuulostaa jännittävältä!
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:28
Tuo olisi kyllä tosi kiinnostava! Lepakot ovat mielenkiintoisia eläimiä, niitä on joskus saanut seurailla Suomessa ja ulkomailla.
Luontoisa
24.7.2021 at 13:23
Hienoa, kun keksit tulla meille Janakkalaan kylään! 🙂 Lintukuvassa näyttää olevan kaksi haukkaa, olisiko pienempi varpushaukka, en ole ihan varma. Huomasin sen jo paikanpäällä, mutta en ehtinyt ottamaan kiikaria ajoissa esille.
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:29
Hyvä kun keksin, oli aivan upea retki! 🙂 Niin, voi olla varpushaukka. Itse en lintuja kovin hyvin tunne, vaikka niistä pidänkin.
Hannnnnna
24.7.2021 at 15:46
Karjalanpiirakkapaja kuulosti ihan mahtavalta 🙂
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:30
Niin kuulostaa, karjalanpiirakat maistuvat aina 🙂
Satu
24.7.2021 at 17:23
Ehkä toi vuohikävely kiinnostais eniten. Kivoja kyllä kaikki 🙂
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:32
Tuota Sauvon vuohikävelyä olen harkinnut itsekin. Pari vuotta sitten Slovenian-matkalla saimme tilaisuuden tehdä metsälenkin vuokratalon omistajan vuohien kanssa ja se oli aivan mahtava kokemus! 🙂
Heinik
25.7.2021 at 18:15
Pihlajan Vaellus islanninhevosilla olis tosi kiva! 😊
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:34
Kuulostaa kyllä hyvältä! Olen kerran kokeillut ratsastusta islanninhevosella Islannissa, mutta onhan niitä Suomessakin 🙂
Mika / Lähtöportti
7.8.2021 at 19:14
DOERZIN 50 EURON LAHJAKORTTI ON NYT ARVOTTU.
Palkinnon voitti nimimerkki Hannnnnna. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille.