Ota yhteyttä

Kreikka

Lomamuistoja Lefkakselta

Julkaistu

Vietimme syyskuussa 2011 viikon Lefkaksen saarella Kreikassa. Tuo matka oli eräänlaista perhematkailun harjoittelua ja jätti mieleeni paljon mukavia hetkiä. Muistiinpanojen ansiosta nuokin tunnelmat on helppo siirtää hyvin säilyneinä tänne blogin puolelle.

Tuttu Kreikka tuntui luontevalta valinnalta ensimmäiselle pelkästään oman perheen kesken tehdylle matkalle. Yksivuotiaamme oli käynyt jo aiemmin Italiassa, mutta tuolla matkalla meillä oli suurin piirtein puoli sukua turvanamme. Kohteen valintaan vaikuttivat myös lentoaikataulut, lyhyt lentokenttäkuljetus sekä sopivan hotellin ja rauhallisen kotikylän löytyminen.

Bussimatka Prevezan lentokentältä hotellille jää hyvin mieleen. Lapsi vaipuu viattomaan uneen sylissäni samalla kun bussi keinahtelee vieraan maan säkkipimeässä illassa. Nämä ovat sellaisia hetkiä, jolloin tulee pohdittua vanhemmuuteen liittyvää vastuuta. Jäämme kyydistä huoltoasemalla, josta on lyhyt kävelymatka hotelliin. Kaskaiden äänekäs siritys toivottaa meidät tervetulleiksi Kreikkaan.

Majoitumme pienessä kalastajakylässä sijaitsevaan Porto Ligia -hotelliin, joka on perussiisti, tarjoaa kelpo aamiaisen ja sijaitsee hiljaisella paikalla. Päivät Ligian kylällä kuluvat rauhallisissa tunnelmissa. Taapero saa tutkia rannan pikkukiviä ja uimiseenkin jää mukavasti aikaa. Rannalla ei ole tungosta. Rattaiden työntäminen hiljaisilla poluilla käy harjoittelusta kohti vauhdikkaampia perhematkoja. Lapset saavat Kreikassa aina erityistä huomiota, niin vilkutusten kuin leipomon tarjoamien ylimääräisten herkkujenkin muodossa.

Ligia on meren rannalla uinuva kyläidylli, jonka satamassa kalastajat paikkailevat verkkojaan iltapäivän auringossa. Eläkeikään ehtineet miehet kerääntyvät onkimaan aallonmurtajan päähän ja seuraavat nuorempien toimia asiantuntevalla katseella. Aina iltaisin alukset lipuvat merelle lokkiparvien saattelemina. Teemme kävelylenkkejä rantaa seuraten ja hiljaisen asuinalueen taloja ohittaen. Puutarhoissa kypsyy tomaatteja, kurpitsoja ja sitruunoita. Varjoissa torkkuvat kissat raottavat laiskasti silmiään, kun kuljemme ohitse.

Ligian miellyttävän hiljaisuuden vastapainona on, ettei palveluitakaan liiemmälti ole. Toisaalta muutama taverna riittää hyvin ruokailuun, emmekä ole tulleet etsimään sen enemmän yöelämää kuin ostosmahdollisuuksiakaan. Meren äärellä kannattaa syödä tuoretta kalaa. Viikon aikana ehtii käymään läpi myös paikalliset klassikot moussakasta souvlakiin ja viininlehtikääryleistä täytettyihin paprikoihin. Suosikiksemme nousee Seven Islands -taverna, jossa saamme nauttia leppoisasta iltapäivästä tarjoilijan ehdottamien maukkaiden annosten parissa. Meri aaltoilee vain muutaman metrin päässä ja elämä tuntuu hymyilevän.

Vuokraamme kolmeksi päiväksi auton, jotta saamme tutustua koko saareen. Pienen punaisen Hyundain seikkailut alkavat ikimuistoisella tavalla, kun erehdyn noudattamaan navigaattorin ohjeita liian tunnollisesti. Sisämaahan johtava sivutie kapenee kuoppaiseksi kärrypoluksi, mutta tilaisuutta kääntymiseenkään ei ole. Oksat hipovat auton kylkiä molemmin puolin ja mäki jyrkkenee niin, että pääsemme hädin tuskin ykkösvaihteella eteenpäin. Onneksi vastaantulijoita on vain yksi, ja hänkin kulkee auton sijasta aasilla ratsastaen.

Kärrypolku johtaa lopulta ajokelpoiselle tielle, minkä jälkeen matkanteko muuttuu nautinnolliseksi. Oliivipuiden välistä aukeaa kauniita maisemia ja pysähdymme välillä kuvaamaan kaukana alhaalla kimmeltävää merta. Laskeudumme mukavalta näyttävälle Kathisman rannalle saaren länsirannikolle, mutta koska tytär nukkuu, päätämme sittenkin jatkaa matkaamme pysähtymättä.

Maisemateitä on mukava ajaa, vaikka muutamat kylien lävitse kiemurtelevat osuudet ovatkin hitaita. Tarkkaavaisuutta vaaditaan jo siksikin, että minkä tahansa mutkan takaa saattaa ilmestyä tielle eksynyt vuohilauma. Ohitamme useita hunajaa kaupittelevia mummoja. Vanhat ukot istuvat kantapöydissään tavernojen terasseilla iltapäivän raukeuteen vajonneina. Heidän ainoina huveinaan näyttävät olevan ohikulkijoiden tarkkaileminen sekä lasiin kaadettu ouzo-tilkka.

Saavumme lopulta Lefkaksen virallisten postikorttimaisemien äärelle eli Porto Katsikin rannalle. Huikeiden jyrkänteiden juurella sijaitseva uimaranta näyttää mukavalta. Syömme välipalaa näköalatasanteen ulkoilmabaarissa ja nautimme näkymistä. Laskeudumme toki myös pitkät portaat alas rannalle ja vietämme siellä noin tunnin merellisestä tunnelmasta nauttien.

Jatkamme matkaa ja ajamme kapealle Cape Doukaton niemelle saaren eteläisimpään kärkeen. Tie on mutkikas, mutta hyväkuntoinen, ja komeita rantajyrkänteitä kelpaa ihailla. Käyn katsomassa valkeaa majakkaa, joka on turvannut merenkulkijoiden matkaa jo yli sadan vuoden ajan. Antiikin aikoina samalla paikalla kohosi Apollonin temppeli, mutta siitä ei ole edes raunioita jäljellä.

Lefkaksen vaihtelevat maisemat miellyttävät silmää toisenakin autoilupäivänämme. Näemme vuorten kivikkoisia rinteitä, oliivilehtoja, pieniä viiniviljelmiä ja havumetsiäkin. Sisämaan laaksomaisemat ovat vehreitä, eikä hiljaisessa ympäristössä näy ketään. Esimerkiksi Alexandrosin kylän ainoa elonmerkki on katon reunalla keikkuva harakka. Wikipedia kertoo kylän asukasluvuksi 22 henkilöä.

Useamman sadan asukkaan Kariassa on sentään hieman vilkkaampaa. Pienissä puodeissa kaupitellaan käsitöitä, mutta sateen kastelemalla aukiolla ei näy ristin sielua. Annamme tyttären jatkaa uniaan ja päätämme suunnata saaren vilkkaimpaan turistikeskittymään Nidriin. Pysähdymme matkalla näköalapaikalle, josta voi tähystää tasangon takana häämöttävälle merelle.

Nidri näyttää melko lailla tyypilliseltä turistirysältä. Sen vilkkaus on uinuviin kyliin verrattuna pienimuotoinen kulttuurishokki, vaikka meno onkin aika viatonta moniin suositumpiin saariin verrattuna. Kävelemme hetken rantakadulla, mutta emme jää tutustumaan ravintoloihin tai rihkamakauppoihin. Nidri on hyvä ratkaisu elämää ja palveluita kaipaavalle Lefkaksen-matkaajalle, mutta omaan makuumme hiljainen Ligia oli nappivalinta.

Yksi suosikkipaikoistani Lefkaksella on kapean merenlahden suojassa sijaitseva Sivotan satama. Pienen kylän laitureissa keinuu paikallisten kalastaja-alusten lisäksi monia ulkomailta saapuneiden purjehtijoiden veneitä. Penelopen kyljessä komeilee kotipaikkana Helsinki.

Kuvauksellisissa Sivotan maisemissa tuoksuvat tavernoiden keittiöissä valmistuvat ruoat. Stavroksen omistajasetä jaksaa viihdyttää lastamme aina tilaisuuden tullen ja tarjoilijat kantavat eteemme meren herkkuja. Kävelemme vielä lounaan jälkeen rantaa pitkin. Ravintoloita, baareja ja kauppoja on jonkin verran, mutta Sivotassa voi aistia leppoisaa merimieshenkistä kylätunnelmaa.

Lefkas sopii hyvin rauhallisen aurinkoloman viettämiseen. Saari sijaitsee aivan manner-Kreikan kyljessä ja sinne pääsee helposti pienen sillan ylittämällä. Kävimme viimeisenä autoilupäivänämme Pargassa, josta kerron lisää seuraavassa postauksessa. Tästä Lefkaksen-matkasta on tosiaan vierähtänyt jo yli kuusi vuotta, mutta netistä lukemieni tietojen perusteella saarella ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Olen lomaillut myös esimerkiksi Karpathoksella ja Zakinthoksella, mutta en osaa laittaa Kreikan saaria paremmuusjärjestykseen. Tuo aurinkoinen maa on aina hyvä idea ja olen viihtynyt mainiosti jokaisella kerralla.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
16 kommenttia

Kommentit

  1. Kati / Lähinnä Kauempana

    31.1.2018 at 20:25

    Olipa ihana lukea teidän reissusta! Me oltiin vuosi myöhemmin, elokuussa 2012. Meillä ei silloin ollut vielä kokemusta perhematkailusta, vaikka Tytär olikin mukana – vatsassa! Majoituttiin Nidrissä, eikä tosiaan se ollut mikään kovin idyllinen kylä. Meillä oli äkkilähtöjokeri, joten ei päästy valkkaamaan sijaintia eikä majoitusta. Sopi meille kyllä ihan hyvin, ainakin palveluja oli tarjolla helposti. Kuitenkin ne isoimmat elämykset saatiin ihan eri puolella saarta.

    Lefkas koki aika pahoja maanjäristyksiä muutama vuosi sitten, mutta rannat taitaa olla taas elpymään päin.

    Mun muistelot Lefkakselta: http://www.lahinnakauempana.fi/2017/09/lefkaksen-upeimmat-rannat-ja-paikat.html

    • Mika / Lähtöportti

      1.2.2018 at 17:32

      Kiitos Kati! Hauskaa että on oltu tuolla vajaan vuoden välein. Mä olen joskus aikoinaan kokeillut jokerimajoituksia kavereiden kanssa Ateenassa ja Nizzassa, taisi tosiaan vasta lentokentällä selvitä edes mille paikkakunnalle tarkkaan ottaen päätyy.

      Olin unohtanut Lefkaksen maanjäristyksen. Kohde näyttää nyt joka tapauksessa olevan ainakin Aurinkomatkojen ja Apollomatkojen ensi kesän valikoimassa.

      Kiitos linkistä, käyn lukemassa sun muistelot 🙂

  2. Lefkas. Minulle paikassa n erityinen muisto häämatka -90. Toisen kerran siellä kävimme 2014. Kiva saada näin lukea hiukan erilaisista paikoista kuin missä me kävimme.
    kts linkki http://matkallalahelletaikauas.blogspot.fi/2016/05/lefkas-pala-merellista-kreikkaa.html

    • Mika / Lähtöportti

      1.2.2018 at 17:37

      Häämatkakohteella on varmasti kaikille ihan erityinen paikka matkamuistojen joukossa 🙂 Lefkaksellakin voi varmasti viettää erilaisia lomia ja nähdä ihan eri paikkojakin. Käyn lukemasssa juttusi, kiitos linkistä! 🙂

  3. Johanna @ Out of Office

    31.1.2018 at 22:54

    Voi mitä maisemia! Olen ollut Nidrissä parhaan ystäväni kanssa 1997 – ja silloin paikka oli pieni ja melko rauhallinenkin.

    Huristeltiin skootterilla t-paidoissa ja shortseissa jonnekin korkealle – oli tosi kylmä ja palelimme huulet sinisinä, uimarannalle kuin olimme menossa. En kyllä ikinä unohda sitä näkyä mikä meitä lopulta perillä tervehti: turkoosina kimmeltävä meri. Laskeuduimme alas rantaan, ja ranta oli täynnä meren voiman täydellisen pyöreiksi hiomia kiviä. Aina kun olen oikein kipeä mietin tuota muistoa, ja sen voima saa olon hieman paremmaksi.

    • Mika / Lähtöportti

      1.2.2018 at 17:50

      Nidri on varmasti ollut kovin erilainen pari vuosikymmentä sitten. Kehitys lienee samansuuntaista kuin monessa muussakin Kreikan kohteessa, joiden tiedän muuttuneen tuona aikana täysin.

      Hienoja muistoja skootteriretkestä ja Lefkaksen rannoilta 🙂 Tuo turkoosi meri jää varmasti mieleen loppuiäksi. Kiitos kommentista!

  4. Pirkko / Meriharakka

    6.2.2018 at 22:08

    Muistelit jo menneisyydessä tekemäänne reissua – ja Lefkas tuo minullekin muistoja mieleen. Kävimme siellä ensimmäisellä Kreikan purjehduksellamme, tai siis se vaan lähti/palasi Lefkasista, eli lennot olivat sinne.
    Vajaan viikon sitten kiertelimme purjeveneellä lähisaaria – ja hyvät muistot jäi tuostakin reissusta. Kivoja saaria ja helppoja vesiä purjehtia. Palasimmekin sitten Kreikkaan vielä toisen kerran ja purjehdimme sitten tuolloin Ateenasta Kosille, kivasti yhteen suuntaan vaan.

    • Mika / Lähtöportti

      9.2.2018 at 10:28

      Kreikassa riittää kivoja saaria vaikka kuinka monelle matkalle ja purjehtiminen on varmasti mukava tapa siirtyä saarelta toiselle omaan tahtiin. Välimatkat ovat lyhyitä ja ehtii helposti moneen satamaan. Jos haluaisin joskus kokeilla lomailua purjeveneen kyydissä, niin Kreikka olisi varmaankin vahvin kohdevaihtoehto.

  5. Pirkko / Meriharakka

    6.2.2018 at 22:10

    Ajattelin jo, että tuosta Lefkaksen reissuistamme on niin kauan, ettei siitä varmaan ole mitään blogissammekaan, mutta piti sitten tarkistaa – ja olihan sieltäkin juttu. Tosin aika eri ”formaatissa” kuin uudemmat jutut, mutta kuitenkin 🙂
    http://meriharakka.net/2011/10/22/joonian-saaristossa-kevaalla-2002/

    • Mika / Lähtöportti

      9.2.2018 at 10:33

      Kiitos linkistä, kävin lukemassa ja mukavalta kuulosti 🙂 Aina taitaa olla pieni riski lähteä samaan veneeseen tuntemattomien kanssa, mutta yleensä tuollaisille reissuille lähtevät taitavat olla samanhenkisiä ihmisiä.

  6. Kohteena maailma / Rami

    11.2.2018 at 21:22

    Mukaansa tempaavasti kirjoitettu oman jälkeläisen ensimmäinen todellinen perhematka, missä vastuu touhusta on pelkästään vanhemmilla. Lapsen nukkuessa sylissä bussin keinuessa tien pinnan möykyissä on kohta, jossa havahtuu lopultakin vanhemmuuteen reissuilla. Ei ole enää mahdollisuutta tehdä pelkästään omia päätöksiä vaan pitää miettiä koko perheen tasolla asiat.

    Lefkas vaikuttaa mukavan rauhalliselta ja kauniilta kohteelta. Täytyisi Kreikkaa tutkia enemmän…

    • Mika / Lähtöportti

      12.2.2018 at 17:40

      Tuo hetki bussissa oli tosiaan havahduttava ja jäi siksi niin hyvin mieleen. Jossain vaiheessa sitä vaan konkreettisesti ymmärtää, kuinka suuri vastuu vanhemmuuteen liittyy. Lefkas on kaunis ja rauhallinen, mutta niin ovat olleet Zakinthos ja Karpathoskin. Kreikassa riittää paljon hyviä vaihtoehtoja. Samalle saarelle palaamista harkitsen Kreetan kohdalla, koska se on niin suuri että nähtävää riittää useammallekin matkalle.

  7. Hanna

    12.2.2018 at 20:41

    Mukavan kuvailevasti kirjoitettu juttu! Itse olen pari kertaa ajanut Lefkaksen ympäri eikä se jostain syystä oikein säväyttänyt. Nidri oli mielestäni aika kaamea paikka. Ligia ja Sivota tosin kuulostivat kivoilta! Ja kyllähän ne länsirannikon rannat ovat komeita 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      14.2.2018 at 20:29

      Kiitos Hanna! Nidri ei ollut meitäkään varten, mutta Ligia vastasi hyvin sitä mitä haettiin. Eihän sielläkään mitään ihmeellistä ole, mutta tuntui mukavalta lomailla hiljaisessa kylässä, jossa oli jäljellä paikallisiakin tunnelmia. Jokaisella Kreikan saarella on varmaan omat hyvät puolensa 🙂

  8. Eetu

    2.8.2019 at 13:33

    Me oltiin myös juuri tuolla samalla saarella perheeni kanssa viime vuonna ja oli kyllä todella mukava paikka. Meilläkin oli samat kriteerit meidän vauvan kanssa, että olisi lyhyehköt lennot sekä lyhyt lentokenttäkuljetus kohteeseen. Nuo fetasalatit siellä olivat kyllä niin hyviä, tekisi mieli palata sinne vaan niiden takia!

    • Mika / Lähtöportti

      3.8.2019 at 10:19

      Lefkakselta on jäänyt paljon hyviä muistoja. Vauvan kanssa tuntui parhaalta aloittaa matkustaminen helpolla tavalla, meille se tarkoitti lasten ensimmäisinä vuosina esimerkiksi tuttuja Kreikkaa, Italiaa sekä Ruotsin-risteilyjä. Lasten kasvaessa onkin voinut lähteä jo melkein minne vaan mieli on tehnyt. Fetasalaatit, lämpö, mukava tunnelma – Kreikkaan voisi aina palata! Kiitos kommentista ja hyviä reissuja jatkossakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kreikka

Kreetan vilkas pääkaupunki Iraklion

Julkaistu

Kirjoittaja

Teimme lokakuun Kreetan-matkalla retken saaren pääkaupunkiin Iraklioniin. Vilkas kaupunki tarjoaa jonkin verran nähtävyyksiä sekä ostosmahdollisuuksia. Retki toi mukavasti vaihtelua matkaohjelmaan, sillä majoituimme hiljaisella maaseudulla.

Sisämaan rauhassa sijaitsevalta lomataloltamme on puolen tunnin ajomatka Iraklioniin. Tie laskeutuu kohti rantaa niin, että näemme jo kaukaa satamassa seisovat laivat. Risteilyaluksia on tänään peräti neljä, ja ne ovat varmasti tuoneet melkoisen joukon turisteja kaupunkiin. Keskustan autoliikenne on vilkasta, muttei aiheuta ongelmia, kun parkkipaikka on valittu valmiiksi ja navigaattori ohjaa oikeaan suuntaan. Google Mapsiin nimellä Museum Center Parking merkitty pysäköintialue on melko pieni, mutta sieltä löytyy onneksi tilaa. Henkilökunta viittoo vapaaseen parkkiruutuun ja rahastaa viiden euron päivämaksun.

kreeta25_iraklion_14


Parkkipaikalta on lyhyt ylämäkeen viettävä kävelymatka laajalle Plateia Eleftherias -aukiolle, jonka nimi kääntyy Vapaudenaukioksi. Paikallisten suosiman kohtaamispaikan ympäristössä näkyy useita kahviloita ja kauppoja. Samoilla kulmilla toimii myös Arkeologinen museo, joka ei nyt kuulu oman retkemme ohjelmaan. Kehutussa museossa kannattaa varmasti käydä, jos viipyy kaupungissa pidempään.

kreeta25_iraklion_05


Suunnistamme Bembon suihkulähteelle, jonka luota alkaa vilkas 1866-katu. Se on saanut nimensä vuodesta, jolloin kreetalaiset nousivat suureen kapinaan vallassa olleita ottomaaneja vastaan. 1866 on tiivis basaarimainen ostoskatu, jonka varrella on pikku liikkeitä vieri vieressä. Tarjolla on matkamuistoja ja muuta monenlaista tavaraa laidasta laitaan. Markkinameiningin keskellä pyörii paljon risteilyturisteja, kuten etukäteen arvelimmekin. Muutaman englanninkielisen ihmisen suusta kuuluu sana Heraklion.

kreeta25_iraklion_18


Kaupungin nimi herättää usein hämmennystä, sillä siitä käytetään useita eri versioita. Näitä ovat Heraklion, Iraklion, Iráklio, Irakleio ja Herakleion sekä muutamat muutkin samantyyppiset sanat. Versioiden taustalla on historiallisia syitä, sillä kreikan kielestä on olemassa vanhan antiikinaikaisen kielen lisäksi moderni kansankieli sekä edellä mainittujen välimuoto puhdas kieli. Myös kreikkalaisen tekstin kääntäminen meillä käytössä oleville kirjaimille on joskus haastavaa. Lisäksi vaikkapa tienviitoissa voi olla kirjoitusvirheitä. Olen joka tapauksessa käsittänyt, että suomenkielisissä yhteyksissä olisi oikeaoppisinta käyttää nimeä Iraklion.

kreeta25_iraklion_11


Reittimme johtaa kävelykatuja pitkin suoraviivaisesti kohti Iraklionin satamaa. Näemme matkan varrella muun muassa Leijona-aukiota koristavan Morosinin suihkulähteen, jota pidetään jopa koko Iraklionin keskipisteenä. Francesco Morosini johti venetsialaisia puolustusjoukkoja, kun ottomaanit piirittivät 1600-luvulla Iraklionia. Kaupunki tunnettiin venetsialaiseen aikaan nimellä Candia.

kreeta25_iraklion_06


Loggia on tyylikäs venetsialaisaikainen rakennus, jota on jouduttu restauroimaan vuosisatojen varrella useaan otteeseen. Nykyään se toimii Iraklionin kaupungintalona. Käväisemme ihailemassa arkkitehtuuria pienellä sisäpihalla, mutta nähtävää ei riitä pitkäksi aikaa.

kreeta25_iraklion_04


Iraklionissa on kreikkalaiseen tapaan paljon kirkkoja. Vierailemme kauniissa Pyhän Tituksen kirkossa, joka sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla. Alun perin moskeijaksi pystytetty rakennus on toiminut kirkkona vuodesta 1925 lähtien.

kreeta25_iraklion_03


Uskotaan, että Titus toi yhdessä apostoli Paavalin kanssa kristinuskon Kreetalle. Tituksesta tuli saaren ensimmäinen piispa, ja hänet haudattiin aikanaan tällä samalla paikalla sijainneeseen kirkkoon. Kun ottomaanit lopulta valloittivat Kreetan, veivät heitä paenneet edelliset hallitsijat Tituksen pääkallon mukanaan Venetsiaan. Kallo on sittemmin palautettu Pyhän Tituksen kirkon sivukappeliin. Se on asetettu lasikuvulla suojattuun koristeelliseen astiaan, joten itse kallosta näkee korkeintaan päälaen. Moni uskovainen käy lyhyen vierailumme aikana kunnioittamassa pyhäinjäännöstä.

kreeta25_iraklion_02


Sisätiloja on mukava pysähtyä hetkeksi ihailemaan, sillä pidän kreikkalaiskatolisten kirkkojen koristeellisesta, mutta silti hillitystä tyylistä. Titus on Kreetan saaren suojeluspyhimys ja häntä juhlitaan aina 25. elokuuta.

kreeta25_iraklion_08


Jatkamme taivaltamme kohti satamaa Tituksen muistopäivän mukaan nimettyä kävelykatua pitkin. Väylä viettää loivasti alamäkeen ja sen varrella on lisää matkamuistomyymälöitä sekä muutama turistivetoiselta näyttävä ravintola. Meilläkin olisi nälkä, mutta päätämme kävellä paremman ruoan toivossa kulman takana sijaitsevaan Ligo Krasi Ligo Thalassa -ravintolaan.

kreeta25_iraklion_15


Kahden vilkkaan kadun välissä sijaitsevalta terassilta on satamanäköalat. Ruuhkainen liikenne etenee niin verkkaisesti, ettei se haittaa ruokailuamme. Tilaamme viininlehtikääryleitä, dakos-leipiä sekä pääruoaksi pari gyros-annosta jaettaviksi. Ateria on sopivan runsas ja maittava. Talo tarjoaa vielä lopuksi ison lautasellisen vaniljajäätelön kera tarjottuja pikku munkkeja, joten olemme ravintolavalintaamme tyytyväisiä.

kreeta25_iraklion_07


Ylitämme kadun ja katselemme kevyesti aaltoilevaa merta. Taustalla kohoavista vuorista erottuu erityisesti pyramidinmuotoinen Stroumboulas, joka on saanut nimensä italialaisesta Strombolin tulivuoresta.

kreeta25_iraklion_12


Käännymme satamaan päin ja kävelemme kohti venetsialaisten rakentamaa linnoitusta. 1500-luvulta peräisin olevasta linnoituksesta käytetään kreikkalaista nimeä Koules sekä muutamia italialaisia nimiä, joista Rocca a Mare lienee yleisin.

kreeta25_iraklion_09


Linnoitukset kiinnostavat aina, mutta toteamme ettei meillä ole kunnolla aikaa tällekään nähtävyydelle. Aikuisten pääsyliput maksavat kymmenen euroa ja sisätiloissa kuluisi luultavasti tunti tai parikin. Linnoitus on kyllä kuulemani mukaan vierailun arvoinen. Näyttelyt valottavat paikallista historiaa ja tarjolla on myös hyviä näköalapaikkoja.

kreeta25_iraklion_16


Linnoitukselta eteenpäin jatkuva aallonmurtaja on peräti kaksi kilometriä pitkä. Aallonmurtajaa on koristeltu seinämaalauksilla ja sen päässä häämöttää Iraklionin majakka. Aurinko porottaa kuumasti, joten emme lähde kulkemaan linnoituksen luota aallonmurtajaa pitkin pidemmälle.

kreeta25_iraklion_10


Satama näyttää kauniilta ja jäämme katselemaan perinteisiä kalastusveneitä. Veneiden välissä istuvan onkijan ympärille on kerääntynyt saalista odottavia kissoja. Hieman kauempana risteilysatamassa näkyy monta suurta alusta. Ylitse jyrisee lentokoneita, jotka nousevat aivan kaupungin laidalla sijaitsevalta kansainväliseltä lentokentältä. Kenttä on tarkoitus korvata kauemmas Kasteliin rakennettavalla uudella lentokentällä. Työt ovat parhaillaan käynnissä ja niiden on tarkoitus valmistua parin vuoden kuluttua.

kreeta25_iraklion_17


Palaamme kävelykatuja pitkin samoille paikoille, jotka näimme jo tulomatkalla. Ainakin osa risteilijöistä on jo lähdössä merille, sillä turistien määrä on vähentynyt oleellisesti. Hiljaisuuteen vaikuttaa myös se, että osa kaupoista on jo sulkenut ovensa. Pysähdymme erääseen kahvilaan, josta tilaan kreikkalaista jääkahvia eli frappéa. Se piristää näin lämpimänä päivänä mukavasti.

kreeta25_iraklion_13


Teemme pienen kierroksen hiljaisilla kaduilla ja palailemme vähitellen kohti Plateia Eleftherias -aukiota. Matkan varrelle osuvat Dikeosinis- ja Dedalou-kadut ovat Iraklionin siistiä ostosaluetta, josta löytyy useita paikallisia ja kansainvälisiä ketjuliikkeitä. Tyttäret käyvät pikaisesti katsomassa parin kaupan tarjonnan läpi, mutta ostokset jäävät tällä kerralla tekemättä.

kreeta25_iraklion_19


Retki Iraklioniin oli mukava kokemus. Kulutimme kaupungilla hieman yli neljä tuntia ja saimme jonkinlaisen käsityksen Kreetan pääkaupungista. Iraklion ei herättänyt itsessäni suuria tunteita puolesta tai vastaan, mutta siihen oli mielenkiintoista tutustua ainakin näin pintapuolisesti.

Jatka lukemista

Kreikka

Euroopan eteläisin kaupunki Ierápetra

Julkaistu

Kirjoittaja

Yksi lokakuisen Kreetan-matkamme retkistä suuntautui saaren etelärannikolla sijaitsevaan Ierápetraan. Kaupungissa oli aurinkoisena syyspäivänä rauhallista. Saimme nauttia kävelystä viihtyisillä rantakaduilla sekä ruokailusta meren äärellä.

Lomataloltamme Galatásin kylästä on noin puolentoista tunnin ajomatka Ierápetraan. Reitti kulkee mutkikkaita teitä pitkin muutamien sisämaakylien halki. Ihailemme jylhiä ja karuja maisemia, kunnes tie laskeutuu vuorilta kohti Libyanmeren rantaa. Loppumatka sujuu tasaista merenrantaa seurailevaa tietä pitkin. Ierápetran ympäristössä huomio kiinnittyy varsin rumiin kasvihuoneisiin, joita näkyy tällä hedelmällisellä seudulla silmiinpistävän paljon. Päätie vie suoraan Ierápetran keskustaan, ja löydämme pian parkkitilaa rannalla sijaitsevalta pysäköintialueelta.

kreeta25_ierapetra_20


Yli kahdenkymmenentuhannen asukkaan Ierápetra on Kreetan neljänneksi suurin kaupunki heti Iraklionin, Hanian ja Rethymnonin jälkeen. Näemme automatkan varrella vilkasta ja arkipäiväiseltä vaikuttavaa uudenaikaista kaupunkia, mutta keskitymme retkellämme Ierápetran ranta-alueeseen sekä vanhaankaupunkiin.

kreeta25_ierapetra_17


Ilma tuntuu täällä Kreetan etelärannikolla yllättävänkin kuumalta. Ierápetraa mainostetaan koko Kreikan aurinkoisimpana kolkkana, ja ainakin vierailupäivänämme taivas on lähes pilvetön. Paikkakunnan nimi ei ollut ennen tätä syksyä itselleni tuttu, mutta huomasin nyt jälkikäteen, että Ierápetra kuuluu suomalaisista matkanjärjestäjistä ainakin Tjäreborgin valikoimaan.

kreeta25_ierapetra_09


Kävelemme parkkipaikalta kohti niemen kärjessä sijaitsevaa aallonmurtajan suojaamaa satamaa sekä linnoitusta. Katua reunustaa hiljaisten ravintoloiden rivistö, jonka takana levittäytyvät uimarannan hiekat sekä kimalteleva meri.

kreeta25_ierapetra_18


Kástro Kalés eli Ierápetran linnoitus kuuluu kaupungin nähtävyyksiin. Rakennus on linnoitukseksi melko pieni, mutta silti lyhyen vierailun arvoinen. Sisäänpääsy on ilmainen, eikä paikalla näy henkilökuntaa.

kreeta25_ierapetra_07


Linnoitus on monien muiden Kreetan rannikon historiallisten rakennusten tapaan venetsialaiselta aikakaudelta. Se on suojellut kaupunkia 1200-luvulta lähtien merirosvojen ja muiden vihollisten hyökkäyksiltä. Linnoitus vaurioitui pahoin 1500-luvun alun maanjäristyksessä, mutta sitä on restauroitu moneen otteeseen, muun muassa ottomaanien eli turkkilaisten hallitessa Kreetaa.

kreeta25_ierapetra_13


Linnoituksen ylätasanteelta on mukava katsella merimaisemia sekä pientä satamaa. Ierápetrasta tehdään veneretkiä autiolle Chrissin saarelle, joka on luonnonsuojelualuetta. Käsitin mainosteksteistä, että alukset ankkuroituvat rannan tuntumaan ja halukkaat voivat uida Chrissin upeille hiekkarannoille, mutta saaren muihin osiin meneminen on kielletty.

kreeta25_ierapetra_08

 
Linnoituksessa ei ole kovin paljoa nähtävää. Muutamaan käytännössä tyhjään huoneeseen pääsee sisälle ja luettavissa on pari infotaulua. Saamme olla linnoituksessa keskenämme, kunnes paikalle saapuu pari muutakin turistia.

kreeta25_ierapetra_16


Palaamme ravintola-alueelle, jossa riittää useita samantasoisilta näyttäviä vaihtoehtoja. Ohitamme niistä muutaman ja valitsemme mukavalta vaikuttavan Konaki-nimisen tavernan, jossa istuskelee muutamia asiakkaita. Saamme pöydän aivan meren ääreltä ja nautimme ateriasta lämpimässä ulkoilmassa. Muutamat varttuneet ihmiset viettävät päivää ravintolan ja meren väliin jäävällä kapealla uimarannalla. Merivesi on vielä syksylläkin lämmintä ja harmittelen hieman, ettei uimahousuja tullut tälle retkelle mukaan.

kreeta25_ierapetra_14


Kreikassa kannattaa aina tilata muutamia paikallisia alkuruokia jaettavaksi. Esimerkiksi viininlehtikääryleet ovat yleensä varma valinta. Koska meri on näin lähellä, valitsen pääruoaksi tietenkin kalaa. Kiireetön lounas on mukava kokemus. Merituuli puhaltaa hyvin kevyesti, ja tiedämme ettei näin kirkkaasta säästä nauttiminen onnistu enää muutaman päivän kuluttua lokakuisessa kotimaassa.

kreeta25_ierapetra_11


Poikkeamme näkemämme viitan perusteella sisämaahan päin ja päädymme pian Napoleonin taloksi kutsutun rakennuksen ovelle. Napoleon Bonaparte pysähtyi tarinan mukaan Ierápetrassa matkallaan kohti Egyptiä ja yöpyi paikallisen perheen luona. Hän pysytteli tuntemattomana, mutta isäntäväki löysi vieraan poistuttua Napoleonin allekirjoittaman kiitoskirjeen. Museoitu talo on paikalle saapuessamme jo tältä päivältä suljettu, mutta sisätiloissa ei ilmeisesti olisikaan kovin paljoa nähtävää. Voi myös olla niinkin, ettei Napoleon oikeasti edes koskaan astunut Kreetan kamaralle.

kreeta25_ierapetra_12


Jatkamme kävelyä Napoleonin talolta syvemmälle Ierápetran vanhankaupungin sokkeloisille kujille. Nimellä Kato Mera tunnettu alue periytyy ottomaanien ajalta ja siellä on mukava tehdä pieni kierros. Varjoissa makailevat kissat sopivat raukeaan tunnelmaan hyvin.

kreeta25_ierapetra_15


Vanhakaupunki vaikuttaa viihtyisältä asuinalueelta, jolla ei näy juurikaan palveluita. Muun muassa kukkaistutukset värittävät kujia, joita ei ole puunattu liian siisteiksi. Ympäristö on niin hiljainen, että melkein pelkäämme häiritsevämme paikallisten ihmisten rauhaa. Muutamat pikkulapset juoksentelevat leikeissään ja jonkin ikkunan takaa kuuluu kreikkalaista musiikkia.

kreeta25_ierapetra_05


Kato Meran päänähtävyytenä kohoaa entinen moskeija, jonka ottomaanit rakensivat 1800-luvun loppupuolella. Osa näyttävästä minareetista on romahtanut maanjäristyksessä. Moskeijan vieressä säilynyt kaivorakennus tuo aukiolle yhä turkkilaista tunnelmaa.

kreeta25_ierapetra_01


Ohitamme parkkipaikalle jätetyn automme ja suuntaamme vielä ravintoloiden ja matkamuistoliikkeiden reunustamalle toiselle rantakadulle, jossa emme vielä aiemmin käyneet. Näin syksyllä on jo hyvin hiljaista, eivätkä tarjoilijat houkuttele kulkijoita pöytiinsä.

kreeta25_ierapetra_04


Istahdamme kadun toisessa päässä kahvilaan, jossa nautin kreikkalaisesta jääkahvista frappésta. Retki on ollut mukavan kiireetön ja ulkoilmassa olevalla pehmeällä sohvalla voisi viipyä pidempäänkin.

kreeta25_ierapetra_06


Ierápetra ei tarjoa suuria nähtävyyksiä, mutta se ei olekaan täällä pääasia. Tarjolla olisi ollut pieni arkeologinen museo, jossa on joitakin lähistöltä tehtyjä löytöjä kaukaisesta menneisyydestä minolaiselta ja roomalaiselta ajalta. Kirkkoja on tietenkin kreikkalaiseen tapaan useampia. Esimerkiksi rannan tuntumassa kohoava Agía Fotinín kirkko näkyy kauas.

kreeta25_ierapetra_19


Nautin kovasti muutamasta tunnistamme Ierápetrassa. Kaupungissa on leppoisaa lomatunnelmaa ja ilmapiiri on ainakin näin lokakuussa hyvin rauhallinen. Keskikesän sesongillakin lienee hiljaisempaa kuin Kreetan vilkkaimmissa turistikohteissa. Ierápetran sijainti tarjoaa hyvät retkeilymahdollisuudet saaren itäosiin, ja voisin kyllä viihtyä täällä lepolomaa viettäen. Tunnetumpi lomakaupunki Ágios Nikólaos sijaitsee vain kolmenkymmenen kilometrin päässä Ierápetran pohjoispuolella.

kreeta25_viannos_01


Paluumatka sujuu samaa reittiä mitä tulimmekin. Ajatuksenamme oli poiketa Ierápetran länsipuolella Mýrtosin rannikkokylässä, mutta kello on jo sen verran paljon, että jätämme kohteen väliin. Pysähdymme sen sijaan kauempana, vuorilla kolmen vartin ajomatkan päässä Ierápetrasta sijaitsevan suuren muistomerkin luona.

kreeta25_viannos_02


Paikan päältä ei löydy paljoa tietoa, mutta selvitän jälkikäteen monumentin synkät taustat. Saksalaiset miehittäjät tappoivat syyskuussa 1943 tapahtuneessa Viannosin verilöylyssä yli viisisataa kreetalaista ja tuhosivat monia kyliä maan tasalle. Muistomerkille tuskin kannattaa varta vasten lähteä, mutta paikka on sekä historian että maisemien vuoksi pysähtymisen arvoinen, jos satut autoilemaan ohitse. Muistomerkin sijainti selviää tästä kartasta ja historiaa voi lukea englanniksi Wikipediasta.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja