Kreikka
Lomamuistoja Lefkakselta
Vietimme syyskuussa 2011 viikon Lefkaksen saarella Kreikassa. Tuo matka oli eräänlaista perhematkailun harjoittelua ja jätti mieleeni paljon mukavia hetkiä. Muistiinpanojen ansiosta nuokin tunnelmat on helppo siirtää hyvin säilyneinä tänne blogin puolelle.
Tuttu Kreikka tuntui luontevalta valinnalta ensimmäiselle pelkästään oman perheen kesken tehdylle matkalle. Yksivuotiaamme oli käynyt jo aiemmin Italiassa, mutta tuolla matkalla meillä oli suurin piirtein puoli sukua turvanamme. Kohteen valintaan vaikuttivat myös lentoaikataulut, lyhyt lentokenttäkuljetus sekä sopivan hotellin ja rauhallisen kotikylän löytyminen.
Bussimatka Prevezan lentokentältä hotellille jää hyvin mieleen. Lapsi vaipuu viattomaan uneen sylissäni samalla kun bussi keinahtelee vieraan maan säkkipimeässä illassa. Nämä ovat sellaisia hetkiä, jolloin tulee pohdittua vanhemmuuteen liittyvää vastuuta. Jäämme kyydistä huoltoasemalla, josta on lyhyt kävelymatka hotelliin. Kaskaiden äänekäs siritys toivottaa meidät tervetulleiksi Kreikkaan.
Majoitumme pienessä kalastajakylässä sijaitsevaan Porto Ligia -hotelliin, joka on perussiisti, tarjoaa kelpo aamiaisen ja sijaitsee hiljaisella paikalla. Päivät Ligian kylällä kuluvat rauhallisissa tunnelmissa. Taapero saa tutkia rannan pikkukiviä ja uimiseenkin jää mukavasti aikaa. Rannalla ei ole tungosta. Rattaiden työntäminen hiljaisilla poluilla käy harjoittelusta kohti vauhdikkaampia perhematkoja. Lapset saavat Kreikassa aina erityistä huomiota, niin vilkutusten kuin leipomon tarjoamien ylimääräisten herkkujenkin muodossa.
Ligia on meren rannalla uinuva kyläidylli, jonka satamassa kalastajat paikkailevat verkkojaan iltapäivän auringossa. Eläkeikään ehtineet miehet kerääntyvät onkimaan aallonmurtajan päähän ja seuraavat nuorempien toimia asiantuntevalla katseella. Aina iltaisin alukset lipuvat merelle lokkiparvien saattelemina. Teemme kävelylenkkejä rantaa seuraten ja hiljaisen asuinalueen taloja ohittaen. Puutarhoissa kypsyy tomaatteja, kurpitsoja ja sitruunoita. Varjoissa torkkuvat kissat raottavat laiskasti silmiään, kun kuljemme ohitse.
Ligian miellyttävän hiljaisuuden vastapainona on, ettei palveluitakaan liiemmälti ole. Toisaalta muutama taverna riittää hyvin ruokailuun, emmekä ole tulleet etsimään sen enemmän yöelämää kuin ostosmahdollisuuksiakaan. Meren äärellä kannattaa syödä tuoretta kalaa. Viikon aikana ehtii käymään läpi myös paikalliset klassikot moussakasta souvlakiin ja viininlehtikääryleistä täytettyihin paprikoihin. Suosikiksemme nousee Seven Islands -taverna, jossa saamme nauttia leppoisasta iltapäivästä tarjoilijan ehdottamien maukkaiden annosten parissa. Meri aaltoilee vain muutaman metrin päässä ja elämä tuntuu hymyilevän.
Vuokraamme kolmeksi päiväksi auton, jotta saamme tutustua koko saareen. Pienen punaisen Hyundain seikkailut alkavat ikimuistoisella tavalla, kun erehdyn noudattamaan navigaattorin ohjeita liian tunnollisesti. Sisämaahan johtava sivutie kapenee kuoppaiseksi kärrypoluksi, mutta tilaisuutta kääntymiseenkään ei ole. Oksat hipovat auton kylkiä molemmin puolin ja mäki jyrkkenee niin, että pääsemme hädin tuskin ykkösvaihteella eteenpäin. Onneksi vastaantulijoita on vain yksi, ja hänkin kulkee auton sijasta aasilla ratsastaen.
Kärrypolku johtaa lopulta ajokelpoiselle tielle, minkä jälkeen matkanteko muuttuu nautinnolliseksi. Oliivipuiden välistä aukeaa kauniita maisemia ja pysähdymme välillä kuvaamaan kaukana alhaalla kimmeltävää merta. Laskeudumme mukavalta näyttävälle Kathisman rannalle saaren länsirannikolle, mutta koska tytär nukkuu, päätämme sittenkin jatkaa matkaamme pysähtymättä.
Maisemateitä on mukava ajaa, vaikka muutamat kylien lävitse kiemurtelevat osuudet ovatkin hitaita. Tarkkaavaisuutta vaaditaan jo siksikin, että minkä tahansa mutkan takaa saattaa ilmestyä tielle eksynyt vuohilauma. Ohitamme useita hunajaa kaupittelevia mummoja. Vanhat ukot istuvat kantapöydissään tavernojen terasseilla iltapäivän raukeuteen vajonneina. Heidän ainoina huveinaan näyttävät olevan ohikulkijoiden tarkkaileminen sekä lasiin kaadettu ouzo-tilkka.
Saavumme lopulta Lefkaksen virallisten postikorttimaisemien äärelle eli Porto Katsikin rannalle. Huikeiden jyrkänteiden juurella sijaitseva uimaranta näyttää mukavalta. Syömme välipalaa näköalatasanteen ulkoilmabaarissa ja nautimme näkymistä. Laskeudumme toki myös pitkät portaat alas rannalle ja vietämme siellä noin tunnin merellisestä tunnelmasta nauttien.
Jatkamme matkaa ja ajamme kapealle Cape Doukaton niemelle saaren eteläisimpään kärkeen. Tie on mutkikas, mutta hyväkuntoinen, ja komeita rantajyrkänteitä kelpaa ihailla. Käyn katsomassa valkeaa majakkaa, joka on turvannut merenkulkijoiden matkaa jo yli sadan vuoden ajan. Antiikin aikoina samalla paikalla kohosi Apollonin temppeli, mutta siitä ei ole edes raunioita jäljellä.
Lefkaksen vaihtelevat maisemat miellyttävät silmää toisenakin autoilupäivänämme. Näemme vuorten kivikkoisia rinteitä, oliivilehtoja, pieniä viiniviljelmiä ja havumetsiäkin. Sisämaan laaksomaisemat ovat vehreitä, eikä hiljaisessa ympäristössä näy ketään. Esimerkiksi Alexandrosin kylän ainoa elonmerkki on katon reunalla keikkuva harakka. Wikipedia kertoo kylän asukasluvuksi 22 henkilöä.
Useamman sadan asukkaan Kariassa on sentään hieman vilkkaampaa. Pienissä puodeissa kaupitellaan käsitöitä, mutta sateen kastelemalla aukiolla ei näy ristin sielua. Annamme tyttären jatkaa uniaan ja päätämme suunnata saaren vilkkaimpaan turistikeskittymään Nidriin. Pysähdymme matkalla näköalapaikalle, josta voi tähystää tasangon takana häämöttävälle merelle.
Nidri näyttää melko lailla tyypilliseltä turistirysältä. Sen vilkkaus on uinuviin kyliin verrattuna pienimuotoinen kulttuurishokki, vaikka meno onkin aika viatonta moniin suositumpiin saariin verrattuna. Kävelemme hetken rantakadulla, mutta emme jää tutustumaan ravintoloihin tai rihkamakauppoihin. Nidri on hyvä ratkaisu elämää ja palveluita kaipaavalle Lefkaksen-matkaajalle, mutta omaan makuumme hiljainen Ligia oli nappivalinta.
Yksi suosikkipaikoistani Lefkaksella on kapean merenlahden suojassa sijaitseva Sivotan satama. Pienen kylän laitureissa keinuu paikallisten kalastaja-alusten lisäksi monia ulkomailta saapuneiden purjehtijoiden veneitä. Penelopen kyljessä komeilee kotipaikkana Helsinki.
Kuvauksellisissa Sivotan maisemissa tuoksuvat tavernoiden keittiöissä valmistuvat ruoat. Stavroksen omistajasetä jaksaa viihdyttää lastamme aina tilaisuuden tullen ja tarjoilijat kantavat eteemme meren herkkuja. Kävelemme vielä lounaan jälkeen rantaa pitkin. Ravintoloita, baareja ja kauppoja on jonkin verran, mutta Sivotassa voi aistia leppoisaa merimieshenkistä kylätunnelmaa.
Lefkas sopii hyvin rauhallisen aurinkoloman viettämiseen. Saari sijaitsee aivan manner-Kreikan kyljessä ja sinne pääsee helposti pienen sillan ylittämällä. Kävimme viimeisenä autoilupäivänämme Pargassa, josta kerron lisää seuraavassa postauksessa. Tästä Lefkaksen-matkasta on tosiaan vierähtänyt jo yli kuusi vuotta, mutta netistä lukemieni tietojen perusteella saarella ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Olen lomaillut myös esimerkiksi Karpathoksella ja Zakinthoksella, mutta en osaa laittaa Kreikan saaria paremmuusjärjestykseen. Tuo aurinkoinen maa on aina hyvä idea ja olen viihtynyt mainiosti jokaisella kerralla.
Kreikka
Muinaisen Knossoksen rauniot Kreetalla
Kreetan tunnetuin historiallinen nähtävyys on Knossos, jossa voi tutustua tuhansia vuosia sitten minolaisella ajalla kukoistaneen palatsin raunioihin. Vierailimme viime lokakuun matkallamme Knossoksessa jo toista kertaa, sillä kävimme paikalla myös kahtatoista vuotta aiemmin.
Uusintavierailu Knossokseen ei tuntunut meistä välttämättömältä, mutta kun viimeisenä kokonaisena matkapäivänä on sopivasti aikaa, päätämme tehdä pienen retken raunioalueelle. Lomataloltamme on Knossokseen vain vajaan puolen tunnin ajomatka, joten vierailu on helppo toteuttaa. Löydämme onneksi vapaan parkkipaikan melkein heti pysäköintialueelle päästyämme. Sisäänpääsy arkeologiselle alueelle on netistä etukäteen ostetuilla lipuilla hyvin sujuvaa, sillä emme joudu jonottamaan lainkaan.

Raunioalueelle saavuttaessa tulee vastaan arkeologi Arthur Evansin patsas. Heti alkuun onkin hyvä pysähtyä miettimään tämän englantilaisen herrasmiehen merkittävää roolia Knossokseen liittyen. Paikallinen Minos Kalokairinos löysi Knossoksen palatsin ensimmäiset osat jo vuonna 1878, mutta tuolloin Kreetaa hallinneet ottomaanit estivät kaivausten jatkamisen. Ottomaanit karkotettiin saarelta pariakymmentä vuotta myöhemmin ja Evans pääsi aloittamaan laajamittaiset kaivaukset vuonna 1900. Hän jatkoi töitä kolmen vuosikymmenen ajan ja toi päivänvaloon suuren palatsin, jonka ympärillä sijaitsi muinoin kokonainen kaupunki.

Knossoksen löydöt tekivät Evansista kuuluisan arkeologin, mutta hänen jatkotoimensa ovat herättäneet laajaa keskustelua. Evans ei nimittäin tyytynyt jättämään löydöksiään alkuperäiseen asuun, vaan pyrki ennallistamaan palatsia sellaiseksi kuin kuvitteli sen joskus olleen. Knossoksen rauniot eivät siis ole autenttisia, vaan arkeologin mielikuvituksen värittämä näkemys minolaisesta palatsista. Noin neljätuhatta vuotta vanhojen raunioiden ennallistaminen saattaa olla historiantutkimuksen kannalta anteeksiantamaton erhe, mutta toisaalta nähtävyys tuskin olisi nykyisenkaltainen kävijämagneetti, jos paikalla olisi vain harmaita kiviä.

Evans rakennutti Knossokseen kokonaisia kerroksia, pylväikköjä ja portaikkoja. Rakennusaineeksi hän valitsi lähinnä kestävää teräsbetonia, eikä yrittänytkään jäljitellä minolaisten käyttämiä materiaaleja. Pylväät maalattiin kirkkailla väreillä, minkä lisäksi Knossokseen palkattiin taiteilijoita rekonstruoimaan vanhoja maalauksia. Seiniä koristavat freskot ovatkin siis lähinnä 1900-luvun alun taiteilijoiden luomuksia.

Knossokseen voi tutustua opastetuilla kierroksilla, jotka valottavat alueen historiaa ja auttavat ymmärtämään muinaisen palatsin yksityiskohtia. Näemmekin sekä opastettuja ryhmiä että muutamia ihmisiä, jotka tutkivat raunioita yksityisen oppaan seurassa. Me päätämme kuitenkin kierrellä arkeologisella alueella omatoimisesti. Olen kerrannut ennen vierailuamme hieman historiaa, joten ainakin perustiedot Knossoksesta ovat jotenkuten hallussa.

Arthur Evans nimesi minolaisen kulttuurin tarunhohtoisen kuningas Minoksen mukaan. Minolaisten ihmisten alkuperä on yhä hämärän peitossa, mutta ainakaan kreikkalaisia he eivät olleet. Heidän kulttuurinsa uskotaan saaneen alkunsa reilut viisituhatta vuotta sitten Kreetalla ja sen ympäristössä. Kyseessä vaikuttaa olleen rauhanomainen kauppiaskansa, jonka asutus keskittyi suurten palatsien ympärille. Palatseista merkittävin oli Knossos, joka toimi joko hallinnollisena, uskonnollisena tai taloudellisena keskuksena – tai oli mahdollisesti yhdistelmä näitä kaikkia. Knossoksen palatsissa arvioidaan olleen viisi kerrosta ja jopa yli 1300 huonetta. Rakennuksissa on ollut myös huomattavan kehittynyt vesijohto- ja viemärijärjestelmä.

Knossoksen paikalla on ollut asutusta jo neoliittisella kaudella kauan ennen minolaisten saapumista. Ensimmäistä minolaista palatsia alettiin rakentaa mahdollisesti noin 1900 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Maanjäristys tuhosi ensimmäisen palatsin, jonka tilalle pystytettiin pian uusi. Varsinaista Knossoksen kultakautta elettiin suurin piirtein vuosina 1700–1450 ennen ajanlaskumme alkua. Tämän jälkeen minolainen kulttuuri alkoi hiipua muun muassa luonnonmullistusten sekä sotaisien vihollisten myötä. Manner-Kreikasta purjehtineet mykeneläiset valloittivat Kreetan, ja Knossoksen palatsi tuhoutui noin 1350 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Knossokseen liittyy myös koulun historiantunneilta tuttu taru Minotauroksesta, jolla oli härän pää ja ihmisen vartalo. Tarusta on hieman erilaisia versioita, mutta sen voinee tiivistää seuraavasti. Merenjumala Poseidon suuttui kuningas Minokselle, kun Minos ei uhrannutkaan erästä härkää jumalille. Jumalten kostona Minoksen puoliso Pasifae rakastui härkään ja synnytti Minotauroksen. Minos sulki häpeällisen hirviön labyrinttiin, jonka tulkitaan sijainneen Knossoksen jättimäisessä ja sokkeloisessa palatsissa. Kreetan vihollinen Ateena joutui uhraamaan tasaisin väliajoin nuoria ihmisiä Minotauroksen ravinnoksi. Lopulta ateenalainen prinssi Theseus onnistui surmaamaan Minotauroksen ja suunnistamaan ulos labyrintistä Minoksen tyttären Ariadnen antaman lankakerän avulla.

On kiehtovaa kierrellä Knossoksen raunioilla ja miettiä, millainen palatsi samalla paikalla on aikoinaan kohonnut. Tuumimme vaimon kanssa, että alue näyttää edellisen kahtatoista vuotta aiemmin tehdyn vierailun perusteella kovin tutulta. Nyt jo teini-ikäiset tyttäremme eivät sen sijaan muista aiemmasta kerrasta ymmärrettävästi juuri mitään. Arkeologinen kohde kiinnosti heitä taaperoiässä enemmän kuin osasimme silloin odottaakaan. Mieleeni ovat jääneet muutamat kysymykset, jotka silloin askarruttivat lasten mieltä. Mistä kuningas, kuningatar ja prinsessa tulivat tänne ja miksi? Kuolivatko ne vai muuttivatko ne täältä sitten omaan kotiin?

Syysaurinko porottaa avoimelle raunioalueelle niin kuumasti, ettemme edes halua ajatella millaista täällä olisi kesän kuumimpaan ja vilkkaimpaan aikaan. Nytkin on jo sen verran tukalaa, että etsimme välillä mieluummin varjoa kuin jäämme tutkimaan jokaista yksityiskohtaa. Turisteja on jonkin verran, mutta mitenkään mahdottomasta ruuhkasta ei lokakuisena päivänä voi onneksi puhua. Pariin suosituimpaan paikkaan joutuu silti jonottamaan pienen hetken verran.

Yksi näistä kaikkia vierailijoita kiinnostavista paikoista on valtaistuinsali, jota luultavasti käytettiin erilaisissa seremonioissa. Huone sijaitsee melko keskellä palatsikompleksia ja sitä pidetään Euroopan vanhimpana valtaistuinsalina.

Edelliseltä vierailultamme mieleen jääneet delfiinejä esittävät seinämaalaukset puuttuvat nyt kokonaan. Kuuluisa fresko pirstoutui palasiksi toukokuun 2025 myrskyssä, kun se putosi kuvassa näkyvien kuningattaren huoneiston ovien päältä lattialle. Kyseessä oli onneksi vain 1960-luvulla tehty kopio. Alkuperäistä delfiinifreskoa ja muitakin Knossoksesta löytyneitä arvoesineitä säilytetään paljon kehutussa Iraklionin arkeologisessa museossa, jossa emme ole itse vierailleet.

Eräs Knossoksen näkyvimmistä seinämaalauksista esittää härkää ja oliivipuuta. Härän valikoituminen aiheeksi ei ole sattumaa, sillä se oli minolaisille voiman, hedelmällisyyden tai ehkäpä jopa jonkinlaisen jumaluuden symboli. Oliivipuulla on puolestaan aina ollut suuri symbolinen ja ruokavaliollinen merkitys koko Välimeren alueella.

Kierrämme Knossoksen rauniot melko perusteellisesti ympäri noin puolessatoista tunnissa. Alue ei lopulta ole mahdottoman suuri, vaikka historiasta kiinnostuneet voivatkin kuluttaa täällä enemmän aikaa. Knossos sijaitsee arkiselta näyttävän maantien varrella muutaman kilometrin päässä Kreetan pääkaupungista Iraklionista, josta pääsee perille vaikkapa bussilla.

Porttien ulkopuolella on matkamuistokauppojen ja parin ravintolan muodostama rivistö, joka on saattanut hieman kasvaa edellisen käyntimme jälkeen. Knossos on näkemisen arvoinen kohde, jossa vierailuun kannattaa valmistautua joko varaamalla opastus tai ottamalla paikan historiasta etukäteen selvää. Muuten silmissä saattaa näkyä Arthur Evansin kovista ponnisteluista huolimatta vain röykkiöittäin vanhoja kiviä Kreetan kuuman auringon alla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Syyslomaviikko Kreetan maisemissa.
Kreikka
Retki Kreetan suosittuun Hersonissokseen
Teimme Kreetalla retken Hersonissokseen, joka tunnetaan vilkkaana rantakohteena. Pidimme erityisesti hiljaisesta yläkylästä, kun taas rannan tuntumasta löytyy massaturismin tunnelmaa. Sielläkin oli lokakuisena iltapäivänä varsin rauhallista.
Ajelemme kohti saaren pohjoisrannikolla sijaitsevaa Hersonissosta Kreetan sisämaasta päin. Määränpäämme nimi lukee kreikkalaiseen tapaan eri tienviitoissa hieman eri tavoilla, kuten vaikkapa Chersónisos. Matkan varrelle jää rakenteilla oleva kansainvälinen lentokenttä, joka on tarkoitus avata parin vuoden kuluttua. Se korvaa nykyisen Iraklionin kentän, jota mekin matkallamme käytimme. Uusi kenttä palvelee jatkossa varmasti hyvin myös Hersonissosta, jonne jää parinkymmenen kilometrin ajomatka. Alueelle ollaan parhaillaan rakentamassa entistä parempia teitä.

Hersonissoksen rauhallinen yläkylä
Tie johtaa meidät Hersonissoksen yläkylälle, jossa vallitsee lokakuisena päivänä hieman unelias tunnelma. Suunnistan etukäteen valitsemalleni ilmaiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti pysäköintitilaa. Iholle iskee ilmastoidun auton ulkopuolella kuumuus, sillä aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Parkkipaikan ympäristössä on muutamia hienoja seinämaalauksia.

Tämä niin sanottu yläkylä eli Áno Chersónisos syntyi keskiajalla, kun merirosvot piinasivat Kreetaa. Ihmiset hakeutuivat silloin rannikolta turvallisempaan paikkaan korkealle kukkulalle parin kilometrin päähän merestä.

Päädymme heti parkkipaikan kulmalta paikalliselle pääkadulle, joka on melko hiljainen. Ohitamme muutamia matkamuistomyymälöitä sekä useita tavernoita. Terasseilla istuu jonkin verran ihmisiä. Kylän pääaukion ilmapiiri on hyvin rauhallinen ja juuri sellainen, mitä Kreikan-lomilta toivookin. Kenelläkään ei ole kiirettä minnekään ja kylän kissat loikoilevat pöytien alla.

Pistäydymme eräässä matkamuistokaupassa pikku ostoksilla. Kauppias suosittelee meille läheistä ravintolaa ja tulee ulos asti katsomaan, että osaamme varmasti kääntyä oikealle sivukadulle. Meillä ei ole vielä nälkä, mutta haluamme joka tapauksessa kierrellä kylällä, joten kävelemme uteliaisuuttamme ravintola Ta Petrinan ohitse. Se näyttää miellyttävältä, mutta emme astu kuitenkaan sisään.

Yläkylän hiljaisilla kujilla tulee vastaan paljon kissoja, joista muutamia pysähdymme rapsuttelemaan. Kissat ovat huomiosta hyvillään ja muutamat niistä kehräävät äänekkäästi. Vilkkaiden pentujen touhuja on hauska jäädä seurailemaan pidemmäksikin aikaa.

Kiertelemme vielä hetken muutamalla hauskannäköisellä kujalla. Kylän kuvauksellinen osa on sen verran pieni, että palaamme kuitenkin pian autolle. Jatkamme matkaa alamäkeen kohti sataman ympärille kasvanutta Hersonissoksen rantakaupunkia, joka tunnetaan myös nimellä Liménas Chersonísou.

Hersonissoksen vilkas rantakaupunki
Raukea ilmapiiri muuttuu eloisammaksi saapuessamme rannan tuntumaan. Hersonissos tunnetaan yöelämästään, joka on naapurikylä Malian ohella Kreetan vilkkainta. Nämä kohteet vetävät lukemieni kuvausten perusteella puoleensa ainakin brittinuorisoa, joka juhlii pitkälle aamuun ja polttaa päivällä nahkaansa rantahietikolla. Hersonissos ei tämän perusteella kuulosta ihan meidän paikaltamme, mutta siellä on mukava vierailla näin päiväretkellä. Ajan pienen kierroksen kapeilla kaduilla, kunnes pääsemme navigaattorin osoittamalle pysäköintialueelle. Siellä on sopivasti juuri yksi vapaa paikka.

Suuntaamme askeleemme rantaa seuraavalle kävelykadulle, jota reunustaa molemmin puolin loputon ravintoloiden ja muiden palveluiden rivistö. Tarjolla on esimerkiksi pelihalleja, hierontaa, retkipalveluita ja rihkamakauppoja sekä tietenkin baareja. Näin syksyisenä iltapäivänä on varsin hiljaista, mutta puitteista on helppo päätellä millaiseksi meno yltyy kuumina kesäiltoina.

Meistä on kaikesta huolimatta hauskaa aistia hetki perinteisen etelän turistikohteen ilmapiiriä. Pysähdymme kevyelle lounaalle viihtyisään Hollywood All Day Cafe -nimiseen paikkaan aivan meren äärelle. Saamme pöydän terassin reunalta ja nautimme aurinkoisesta päivästä, jota kevyt tuuli sopivasti viilentää. Samalla on mukava katsella merta ja ohi kulkevia veneitä. Hiekkarannalla on jonkin verran ihmisiä.

Ruokalistalla on esimerkiksi crêpejä, hampurilaisia ja salaatteja. Juomaksi valitsen tuorepuristetun appelsiinimehun. Ravintola ei ole mitenkään erityinen, mutta kiireettömästä ateriasta tulee hyvä mieli.

Kävelemme aallonmurtajan suojaamaan satamaan saakka. Nousemme siellä ylemmälle tasanteelle, jossa on pieni osittain kallion sisään louhittu kappeli. Ovi on tiukasti kiinni, joten näemme kappelin vain ulkopuolelta.

On mukava katsella satamaa ja kaupungin taustalla kohoavia karunkauniita maisemia. Veneet ja laivat kuljettavat turisteja merelle. Tarjolla on perinteisempien alusten lisäksi myös pikaveneitä, joiden raju kyyti saa matkustajat kiljumaan.

Huomaamme, että Hersonissoksen hiekkarannat jatkuvat myös sataman toisella puolella. Tunnelma on täällä melko seesteinen ja ensi silmäyksellä näyttää kuin olisimme saapuneet muutaman vuosikymmenen takaiseen rantalomakohteeseen. Hersonissoksen seudulla on paljon muitakin uimarantoja sekä myös muutamia vesipuistoja.

Palaamme kohti parkkipaikkaa kaupungin halki suunnistaen. Monet ohittamistamme matalista kerrostaloista ovat hotelleja. Erään aidan takana on kaivettu esiin pienen roomalaisen teatterin raunioita. Pian olemmekin jo pääkadulla, jota pitkin autot ja mopot kulkevat tasaisena virtana. Tämä vierailu ei saanut meitä varsinaisesti ihastumaan Hersonissokseen, mutta retki oli silti mukava kokemus. Rantakohteeseen tutustuminen toi sopivaa vastapainoa uinuvassa sisämaakylässä sijainneelle lomatalollemme, jonne palasimme taas illaksi ruokkimaan pihan kanoja.
Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Kreetan maisemissa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Englanti11 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki

















Kati / Lähinnä Kauempana
31.1.2018 at 20:25
Olipa ihana lukea teidän reissusta! Me oltiin vuosi myöhemmin, elokuussa 2012. Meillä ei silloin ollut vielä kokemusta perhematkailusta, vaikka Tytär olikin mukana – vatsassa! Majoituttiin Nidrissä, eikä tosiaan se ollut mikään kovin idyllinen kylä. Meillä oli äkkilähtöjokeri, joten ei päästy valkkaamaan sijaintia eikä majoitusta. Sopi meille kyllä ihan hyvin, ainakin palveluja oli tarjolla helposti. Kuitenkin ne isoimmat elämykset saatiin ihan eri puolella saarta.
Lefkas koki aika pahoja maanjäristyksiä muutama vuosi sitten, mutta rannat taitaa olla taas elpymään päin.
Mun muistelot Lefkakselta: http://www.lahinnakauempana.fi/2017/09/lefkaksen-upeimmat-rannat-ja-paikat.html
Mika / Lähtöportti
1.2.2018 at 17:32
Kiitos Kati! Hauskaa että on oltu tuolla vajaan vuoden välein. Mä olen joskus aikoinaan kokeillut jokerimajoituksia kavereiden kanssa Ateenassa ja Nizzassa, taisi tosiaan vasta lentokentällä selvitä edes mille paikkakunnalle tarkkaan ottaen päätyy.
Olin unohtanut Lefkaksen maanjäristyksen. Kohde näyttää nyt joka tapauksessa olevan ainakin Aurinkomatkojen ja Apollomatkojen ensi kesän valikoimassa.
Kiitos linkistä, käyn lukemassa sun muistelot 🙂
sari/ matkalla lähelle tai kauas
31.1.2018 at 20:47
Lefkas. Minulle paikassa n erityinen muisto häämatka -90. Toisen kerran siellä kävimme 2014. Kiva saada näin lukea hiukan erilaisista paikoista kuin missä me kävimme.
kts linkki http://matkallalahelletaikauas.blogspot.fi/2016/05/lefkas-pala-merellista-kreikkaa.html
Mika / Lähtöportti
1.2.2018 at 17:37
Häämatkakohteella on varmasti kaikille ihan erityinen paikka matkamuistojen joukossa 🙂 Lefkaksellakin voi varmasti viettää erilaisia lomia ja nähdä ihan eri paikkojakin. Käyn lukemasssa juttusi, kiitos linkistä! 🙂
Johanna @ Out of Office
31.1.2018 at 22:54
Voi mitä maisemia! Olen ollut Nidrissä parhaan ystäväni kanssa 1997 – ja silloin paikka oli pieni ja melko rauhallinenkin.
Huristeltiin skootterilla t-paidoissa ja shortseissa jonnekin korkealle – oli tosi kylmä ja palelimme huulet sinisinä, uimarannalle kuin olimme menossa. En kyllä ikinä unohda sitä näkyä mikä meitä lopulta perillä tervehti: turkoosina kimmeltävä meri. Laskeuduimme alas rantaan, ja ranta oli täynnä meren voiman täydellisen pyöreiksi hiomia kiviä. Aina kun olen oikein kipeä mietin tuota muistoa, ja sen voima saa olon hieman paremmaksi.
Mika / Lähtöportti
1.2.2018 at 17:50
Nidri on varmasti ollut kovin erilainen pari vuosikymmentä sitten. Kehitys lienee samansuuntaista kuin monessa muussakin Kreikan kohteessa, joiden tiedän muuttuneen tuona aikana täysin.
Hienoja muistoja skootteriretkestä ja Lefkaksen rannoilta 🙂 Tuo turkoosi meri jää varmasti mieleen loppuiäksi. Kiitos kommentista!
Pirkko / Meriharakka
6.2.2018 at 22:08
Muistelit jo menneisyydessä tekemäänne reissua – ja Lefkas tuo minullekin muistoja mieleen. Kävimme siellä ensimmäisellä Kreikan purjehduksellamme, tai siis se vaan lähti/palasi Lefkasista, eli lennot olivat sinne.
Vajaan viikon sitten kiertelimme purjeveneellä lähisaaria – ja hyvät muistot jäi tuostakin reissusta. Kivoja saaria ja helppoja vesiä purjehtia. Palasimmekin sitten Kreikkaan vielä toisen kerran ja purjehdimme sitten tuolloin Ateenasta Kosille, kivasti yhteen suuntaan vaan.
Mika / Lähtöportti
9.2.2018 at 10:28
Kreikassa riittää kivoja saaria vaikka kuinka monelle matkalle ja purjehtiminen on varmasti mukava tapa siirtyä saarelta toiselle omaan tahtiin. Välimatkat ovat lyhyitä ja ehtii helposti moneen satamaan. Jos haluaisin joskus kokeilla lomailua purjeveneen kyydissä, niin Kreikka olisi varmaankin vahvin kohdevaihtoehto.
Pirkko / Meriharakka
6.2.2018 at 22:10
Ajattelin jo, että tuosta Lefkaksen reissuistamme on niin kauan, ettei siitä varmaan ole mitään blogissammekaan, mutta piti sitten tarkistaa – ja olihan sieltäkin juttu. Tosin aika eri ”formaatissa” kuin uudemmat jutut, mutta kuitenkin 🙂
http://meriharakka.net/2011/10/22/joonian-saaristossa-kevaalla-2002/
Mika / Lähtöportti
9.2.2018 at 10:33
Kiitos linkistä, kävin lukemassa ja mukavalta kuulosti 🙂 Aina taitaa olla pieni riski lähteä samaan veneeseen tuntemattomien kanssa, mutta yleensä tuollaisille reissuille lähtevät taitavat olla samanhenkisiä ihmisiä.
Kohteena maailma / Rami
11.2.2018 at 21:22
Mukaansa tempaavasti kirjoitettu oman jälkeläisen ensimmäinen todellinen perhematka, missä vastuu touhusta on pelkästään vanhemmilla. Lapsen nukkuessa sylissä bussin keinuessa tien pinnan möykyissä on kohta, jossa havahtuu lopultakin vanhemmuuteen reissuilla. Ei ole enää mahdollisuutta tehdä pelkästään omia päätöksiä vaan pitää miettiä koko perheen tasolla asiat.
Lefkas vaikuttaa mukavan rauhalliselta ja kauniilta kohteelta. Täytyisi Kreikkaa tutkia enemmän…
Mika / Lähtöportti
12.2.2018 at 17:40
Tuo hetki bussissa oli tosiaan havahduttava ja jäi siksi niin hyvin mieleen. Jossain vaiheessa sitä vaan konkreettisesti ymmärtää, kuinka suuri vastuu vanhemmuuteen liittyy. Lefkas on kaunis ja rauhallinen, mutta niin ovat olleet Zakinthos ja Karpathoskin. Kreikassa riittää paljon hyviä vaihtoehtoja. Samalle saarelle palaamista harkitsen Kreetan kohdalla, koska se on niin suuri että nähtävää riittää useammallekin matkalle.
Hanna
12.2.2018 at 20:41
Mukavan kuvailevasti kirjoitettu juttu! Itse olen pari kertaa ajanut Lefkaksen ympäri eikä se jostain syystä oikein säväyttänyt. Nidri oli mielestäni aika kaamea paikka. Ligia ja Sivota tosin kuulostivat kivoilta! Ja kyllähän ne länsirannikon rannat ovat komeita 🙂
Mika / Lähtöportti
14.2.2018 at 20:29
Kiitos Hanna! Nidri ei ollut meitäkään varten, mutta Ligia vastasi hyvin sitä mitä haettiin. Eihän sielläkään mitään ihmeellistä ole, mutta tuntui mukavalta lomailla hiljaisessa kylässä, jossa oli jäljellä paikallisiakin tunnelmia. Jokaisella Kreikan saarella on varmaan omat hyvät puolensa 🙂
Eetu
2.8.2019 at 13:33
Me oltiin myös juuri tuolla samalla saarella perheeni kanssa viime vuonna ja oli kyllä todella mukava paikka. Meilläkin oli samat kriteerit meidän vauvan kanssa, että olisi lyhyehköt lennot sekä lyhyt lentokenttäkuljetus kohteeseen. Nuo fetasalatit siellä olivat kyllä niin hyviä, tekisi mieli palata sinne vaan niiden takia!
Mika / Lähtöportti
3.8.2019 at 10:19
Lefkakselta on jäänyt paljon hyviä muistoja. Vauvan kanssa tuntui parhaalta aloittaa matkustaminen helpolla tavalla, meille se tarkoitti lasten ensimmäisinä vuosina esimerkiksi tuttuja Kreikkaa, Italiaa sekä Ruotsin-risteilyjä. Lasten kasvaessa onkin voinut lähteä jo melkein minne vaan mieli on tehnyt. Fetasalaatit, lämpö, mukava tunnelma – Kreikkaan voisi aina palata! Kiitos kommentista ja hyviä reissuja jatkossakin!