Seuraa somessa

Malesia

Kävelyllä George Townissa

Julkaistu

-

Palaan vielä yhden postauksen verran Penangin saaren tunnelmiin, joista saimme nauttia tammikuun alussa. George Townin kaduilla kannattaa kulkea aistit avoinna ja nauttia värikkään kaupungin monikulttuurisesta tunnelmasta.

Aamun ilmassa on tuulahdus miellyttävää raikkautta ennen helteen nousemista tuskallisiin lukemiin. George Town vasta heräilee uuteen päivään. Hiljaista ajotietä reunustaa avonainen viemäri, jonka takana toisiinsa kiinni rakennettujen kaksikerroksisten talojen rivistö jatkuu aina seuraavaan kadunkulmaan saakka.

Huomio kiinnittyy seinien lohkeilleeseen maaliin, repsottaviin ikkunaluukkuihin ja kiinalaisin paperilyhtyihin. Mopoja on pysäköity sinne tänne. Sandaalit läpsyvät hauskasti asvaltilla. Tuo ääni muistuttaa lomasta ja vapaudesta, tuoden samalla mieleen monia muistoja menneiltä reissuilta.

Pysähdyn pienen Loo Pun Hong -buddhalaistemppelin kohdalle. Mopoa käynnistämässä ollut mies haluaa tarinoida rakennuksen historiasta. Kahden ja puolen vuosisadan perinteet ovat kuulemma niin vaikuttavat, ettei sisätiloja voi jättää katsomatta. Niinpä kävelen kapean muurien reunustaman pihan halki auringon polttaman nurmikon ylitse. Joku pesee temppelin edustan punertavia laattoja laiskasti letkusta suihkuavalla vedellä, joka pian kuivuu aamuauringossa.

Temppelin sisällä viereeni ilmestyy vanha mies, joka kysyy kotimaastani. Pinlan kuulostaa oudolta ja Eurooppakin taitaa olla hieman epäselvä käsite. Lopulta sillä ei taida olla suurtakaan merkitystä. Hiljennymme hetkeksi katsomaan kullattuja koristeita, kunnes palaan George Townin kaduille.

Vihreäseinäinen Peranakan Mansion kuuluu George Townin nähtävyyksiin. Kartanossa toimiva museo jää kokematta, mutta entisöidyn rakennuksen siisti ulkonäkö kiinnittää huomion seudulla, jossa halkeilevia seiniä, kuluneita laattoja ja ruostuneita kaltereita riittää yllin kyllin.

Vanhankaupungin keskeltä löytyvän Little Indian keittiöt ovat aukeamassa ja houkuttelevat tuoksut leviävät jo ympäristöön. Kiireettömiä ihmisiä istuskelee varjoissa, mutta useimpien kauppojen ovet on vielä suljettu.

Päivä lämpenee nopeasti auringon noustessa entistä korkeammalle. Vanhankaupungin kaduille kerääntyy ihmisiä ihailemaan upeita seinämaalauksia. Kerroin katutaiteesta tarkemmin jo aiemmassa jutussani.

Lähestymme ranta-aluetta, josta löytyy kuusi paikallisten sukujen asuttamaa laituria. Kiinalaiset siirtolaiset rakensivat talonsa veden päälle jo useita sukupolvia sitten. Ratkaisu oli sikäli kätevä, että koska talot eivät sijaitse maalla, ei asukkaiden tarvitse paikallisten lakien mukaan maksaa lainkaan veroa. Näistä persoonallisista laitureista käytetään nimitystä clan jetties.

Aloitamme eteläisimmästä laiturista Yeoh Jettystä. Arkisilta näyttävien kirjavien rakennusten välissä on hiljaista, eikä missään näy ketään. Laiturilla näkyy muutama mopo, muovisia roskiksia ja viherkasveja. Vierailu herättää myös ristiriitaisia tunteita. On hyvä muistaa, että laiturit ovat ihmisten koteja. Vaikka matkailijat ovat tervetulleita, täytyy paikallisten yksityisyyttä kunnioittaa.

Yeoh Jetty jatkuu rakennusten jälkeen avoimena meren ylle. Pysähdyn kuvaamaan läheistä kiinalaistemppeliä. Laituriin on maalattu hauskoja kuvioita.

Myös toinen, useamman suvun yhteinen Mixed Clan Jetty vaikuttaa hiljaiselta. Tuntuu mukavalta huomata, että perinteinen asumismuoto on yhä voimissaan. Lautasantenneista päätellen laiturienkin päällä voidaan onneksi nauttia myös nykyaikaisista mukavuuksista. Ilma tuntuu pysähtyneeltä ja lapset valittavat tukahduttavaa hellettä.

Lee Jetty on edellisiä laitureita suurempi, yhtenäisempi ja siistimmäksi puunattu. Paikallinen nainen kaupittelee terassillaan jäätelöä ja ilahtuu saadessaan asiakkaita. Pakastimen kätköistä löytyy muun muassa keltaista durian-jäätelöä, jota täytyy tietenkin maistaa.


Maku on yllättävän neutraali, eikä herätä suuria tuntemuksia puolesta tai vastaan. Istumme varjoisalla penkillä ja katselemme ainoaa ohikulkijaa, joka sattuu olemaan punertava kissanpentu.

Tan Jettyltä löytyy pieni koiratarha, jonka asukkaat räksyttävät innokkaasti aitauksissaan. Ihmisiä näkyy sen sijaan vain muutamia ja tunnelma on varsin seesteinen. Tämäkin laituri jatkuu pitkälle asuinrakennuksista eteenpäin, aina jonkinlaiselle majalle saakka.

Päädymme lopulta Chew Jettylle, joka on näkemistämme laitureista ylivoimaisesti vilkkain. Chew Jetty sijaitsee katutaiteen koristaman Armenian-kadun päässä, joten se sopii erinomaisesti monen turistin reitille.


Tunnelma eroaa oleellisesti aiemmista jettyistä, sillä täältä löytyy markkinameininkiä, rihkamapuoteja ja pari ravintolaakin. Ahtaalla talojen väliin jäävällä käytävällä riittää kulkijoita ruuhkaksi asti, eikä aiempien laiturien seesteisyydestä ole tietoakaan. Emme viihdy tungoksessa pitkään ja palaamme kuivalle maalle.


Little India ja muukin vanhakaupunki on herännyt hiljaisen aamun jälkeen eloon. Ohitamme värikkään hindutemppelin Sri Mahamariammanin sekä kiinalaisen Kuan Yin -temppelin. Alueen tuoksut tuovat nenään niin curryn kuin suitsukkeidenkin aromeja.

Vaatekaupoissa myydään värikkäitä sareja ja taustalla kaikuvat intialaisen musiikin rytmit. Valkonaamaisiin ohikulkijoihin ei kiinnitetä sen kummemmin huomioita, joten saamme seikkailla kaduilla omaan tahtiimme.

Unescon suojelema George Townin vanhakaupunki on oikea rappioromantikon unelma. Pittoreskit vanhat talot seuraavat toisiaan. Useiden rakennusten edustalla on kapeita holvikäytäviä, joista voi hakea suojaa auringonpaisteelta tai ohi kiitäviltä mopoilta.

Kaduilla ei kannata kiirehtiä, jos rakennusten kauniit laatat, ikkunaluukut ja muut yksityiskohdat kiinnostavat. Rennon asenteen mallia näyttää erään talon edustalle nukahtanut kissa.

Suunnistamme illan tullen vanhastakaupungista pohjoiseen. Sekä kaupungintalo että sen naapurista löytyvät virastot edustavat näyttävää arkkitehtuuria.

Ehdimme sateen kastelemalle rantakadulle katsomaan, kuinka laskeva aurinko värittää taivasta miedosti punertavilla sävyillä. Merellä näkyy muutamia laivoja. Hieman myöhemmin taivaalle ilmestyy kuunsirppi, joka näyttää täälläpäin maailmaa kumoon kaatuneelta.

Nautin George Townin kodikkaasta tunnelmasta. Vaikka eksotiikkaa riittääkin, voi kaupungilla kierrellä turvallisin mielin myös illan pimennyttyä. Iltakävely vanhassakaupungissa on lasten mielestä sekä hauskaa että sopivasti jännittävää, koska repsottavien ikkunaluukkujen koristamat rakennukset näyttävät oikeilta kummitustaloilta.

Pienet sadekuurotkaan eivät haittaa, sillä ne tuntuvat tässä ilmastossa pelkästään raikastavilta. Pysähdymme katselemaan talojen rapistuneita seiniä ja koristeellisia yksityiskohtia. Muutamat ikkunat ovat avoinna, eikä kiinalaisten perheiden suitsukkeentuoksuisia kotialttareita voi olla ohi kulkiessa huomaamatta. Erään katoksen suojissa lymyilee arkoja kissanpentuja, jotka katselevat ohikulkijoita silmät suurina.

Suitsukkeita näkyy myös katujen varsilla. Baareissa soi länsimainen musiikki ja niin paikallisilla kuin matkailijoillakin näyttää olevan hauskaa. Päädymme hetkeä myöhemmin hämärälle kujalle, jonka kaikki muut kulkijat ovat moskeijasta kotiin palaavia parrakkaita miehiä. George Townissa tuntuu riittävän pieniä yllätyksiä ja monenlaisia kontrasteja.


George Town jää mieleen kiehtovana kaupunkina, jossa aasialaiseen eksotiikkaan voi tutustua turvallisessa ympäristössä. Kulttuurien moninaisuus ja sopuisalta näyttävä yhteiselo tekee vaikutuksen. Kuvauksellisen kaupungin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti myös paljon kehuttu ruokatarjonta sekä oivaltava katutaide. Helteen ahdistaessa tai janon yllättäessä voi aina pysähtyä uusien herkkujen äärelle lepäämään. George Town on elämys kaikille aisteille.

Lue myös aiemmat George Townia käsittelevät postaukseni:
5+1 syytä ihastua George Towniin
Iloista katutaidetta George Townissa
Monien makujen Penang
Näkymiä Komtar-tornin lasilattialta

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Piyya

    22.5.2019 at 21:43

    Samoissa maisemissa kuljen itsekin massa luonnoksessa olevassa jutuissani.
    Näkökulma on vaan vähän toisenlainen. Kiva lukea tätä positiivista juttua ja kuljeskella taaa katuja kuvissasi.

    • Mika / Lähtöportti

      25.5.2019 at 13:02

      Kiitos Piyya! Olen monesti pohtinut, kuinka mielikuva koko matkakohteesta muodostuu usein muutamien sattumien kautta. Esimerkiksi kohteessa ensimmäiseksi kohdatuilla ihmisillä on valtava merkitys, samoin välillä on ihan tuurista kiinni mille kujalle sattuu kääntymään, millainen on sää, millaiset ennakko-odotukset on, tai sattuuko valitsemaan mieluisan ravintolan tai hotellin. Ymmärrän kyllä negatiiviset tunteesi Penangista, mulle on jäänyt esimerkiksi Amsterdamista tosi monta ikävää sattumaa mieleen, vaikka monet muut kaupunkia kehuukin.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Malesia

Näkymiä Komtar-tornin lasilattialta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Ensimmäinen askel jännittää, kun pitäisi astua pilvenpiirtäjän huipulla kiiltelevän lasin päälle. Itsensä voittaminen palkitsee, vaikka toisaalta maisemat Penangin korkeimman rakennuksen huipulta ovat hulppeat millaiselta lattialta tahansa.

Malesiaan kuuluvan Penangin saaren ylivoimaisesti korkein rakennus on George Townin keskellä kohoava Komtar-torni, joka kohoaa kauas muun kaupungin yläpuolelle. Vierailu 248,7 metriä korkean pilvenpiirtäjän huipulla kuuluu George Townin mieleenpainuvimpiin elämyksiin.

Torni, viralliselta nimeltään Kompleks Tun Abdul Razak, on nimetty Malesian entisen pääministerin mukaan. Kun vuosia jatkunut rakennusurakka saatiin 1980-luvulla valmiiksi, sai Penang ylpeillä koko Aasian toiseksi korkeimmalla rakennuksella. Nykypäivänä Komtar ei mahdu samalla listalla edes kahdensadan korkeimman joukkoon, vaikka sitä kasvatettiinkin muutama vuosi sitten kolmella uudella kerroksella. Vertailu muihin torneihin on kuitenkin turhaa, koska maisemat ovat joka tapauksessa henkeäsalpaavat.

Saavumme kätevällä ja edullisella Grab-kyydillä tornin juurelle, jossa hymyilevä kuljettajamme neuvoo meidät kohti sisäänkäyntiä. Käymme kysymässä pääsylipuista pariltakin tiskiltä, mutta meitä ohjataan aina vain eteenpäin. Vakuutamme useampaan kertaan haluavamme ainoastaan ylätasanteelle, emmekä ole kiinnostuneita muita huvituksia sisältävistä yhdistelmälipuista.

Kuva: Mohammad Fahmi Abu Bakar / Shutterstock.com

Huipulle pääsy maksaa aikuiselta 68 ringgitiä (n. 15 euroa). Laajemman huvipaketin saisi 99 ringgitillä (n. 22 euroa), mutta emme tällä kerralla kaipaa dinosauruspuistoa, akvaariota tai mitään muutakaan ylimääräistä ajankulua maisemien lisäksi. Lisätietoa Komtar-tornin tarjonnasta löytyy The Top Penang -sivustolta.

Komtar-tornin laajat sisätilat tarjoavat melkoisen kontrastin kivenheiton päässä sijaitsevalle rappioromanttiselle vanhallekaupungille. Näemme ohimennen kiiltäviä lattioita, siistejä ravintoloita ja jopa värikkään sisähuvipuiston. Löydämme lopulta myös hissin, joka kuljettaa meidät nopeasti tornin 65. kerrokseen. Hissimatkalla voi laulaa suurelta näytöltä raikuvaa kiinankielistä karaokea.

Meidät ohjataan muutaman muun matkailijan kanssa seuraamaan lyhyt videoesitys Komtar-tornin historiasta. Esitys huipentuu komeasti, kun valkokangas siirtyy sivuun ja paljastaa meille ensi kertaa tornista avautuvan maiseman. Kaupungin punertavat katot muodostavat lumoavalta näyttävän mosaiikin, jonka raoissa autot, mopot ja ihmiset kulkevat muurahaisia muistuttaen.

Kierrämme ilmastoiduissa sisätiloissa 65. kerroksen ympäri ja nautimme näkymistä kaikkiin ilmansuuntiin. Huimapäisimmille tarjotaan mahdollisuutta astua turvaköyden varassa myös ikkunoiden ulkopuolella kulkevalle kapealle käytävälle, mutta jätän kokemuksen väliin.

Sisäpuolelta löytyy jännittävä lasilattia, jonka päälle voi astua katselemaan suoraan alhaalla näkyviä maisemia. Vaikka lasilattian kestävyys onkin taattu, tuntuu sen päälle astuminen yllättävän vaikealta. Alusta näyttää muutamiin muihin näkemiini lasilattioihin verrattuna hyvin kirkkaalta. Esimerkiksi Espanjan Caminito del Reylla tai Madeiran Cabo Girãon jyrkänteellä olevat lattiat on rakennettu huomattavasti paksummalta näyttävästä kuvioidusta lasista. Olen kuitenkin käynyt Komtar-tornia vastaavalla lasilattialla CN Towerissa Torontossa, joten tiedän kokemuksen olevan kokeilemisen arvoinen.

Kun varpaat hetken epäröinnin jälkeen saa hivutettua reunan ylitse, tilanne helpottuu yllättävän nopeasti, eikä alusta tunnu tavallista lattiaa kummemmalta. Lasin päällä voi pian oleskella huolettomasti ja vain keskittyä maisemien ihailuun.

Seuraava hissi kuljettaa meidät 68. kerroksessa sijaitsevalle kattoterassille. Aurinko porottaa polttavan kuumasti, mutta maisemat täytyy tietenkin ikuistaa reunusten ylitse joka suuntaan.


Manner-Malesiakin häämöttää vain muutaman kilometrin päässä. Saamme nauttia maisemista rauhassa, sillä näköalatasanteella on vain muutamia ihmisiä.


Pohjoiseen päin katsottaessa huomio kiinnittyy Tanjung Tokongin suunnalla näkyviin kerrostaloihin. Penangin tämä kulma alkaa käydä jo ahtaaksi, joten mereltä ollaan valtaamassa lisää maata uusille rakennuksille.


Vanhankaupungin punertavia kattoja on hauska katsella lintuperspektiivistä. Vaikka myös hotellimme katolta oli hyvät maisemat, näyttävät kaikki muut rakennukset Komtar-tornista katsottuna kovin matalilta. Tuntuu hauskalta tunnistaa aiemmin näkemiämme paikkoja ja tuttuja kävelyreittejä.

Sateenkaaren päässä on tunnetusti kulta-aarre, niin myös täällä Komtar-tornin huipulla. Toiveet toteutuvat, jos saa kolikon osumaan keskellä näkyvään kelloon.

Kattoterassin mielenkiintoisin osa on vuonna 2016 avattu Rainbow Skywalk. Lasipohjainen kaareva kävelysilta kurottuu muun rakennuksen ulkopuolelle ja tarjoaa jopa edellistä lasilattiaa upeamman elämyksen.

Koska pelot on voitettu jo hetkeä aiemmin, voi Rainbow Skywalkille astua sen kummemmin epäröimättä. Auringon lämmittämä lasi tuntuu miltei polttavan kuumalta. Tarjolla olisi myös sandaalien päälle vedettäviä sinisiä kenkäsuojia. Lapsetkin rohkaistuvat lasilattialle reippaasti ja jännittämättä.

Siirrymme sisätiloissa toimivaan Copa Cabana -ravintolaan sammuttamaan janoamme ja syömään palat kakkua. Ikkunan äärestä aukeavaa maisemaa tekisi mieli jäädä ihailemaan pidemmäksikin aikaa.

Tarjoilija suosittelee illallispöydän varaamista, mutta se jää tällä matkalla tekemättä. En siis osaa arvioida Copa Cabanan ruokien tasoa, mutta Komtar-tornin terassi on varmasti hyvä idea ainakin auringonlaskun drinkkejä ajatellen. Tällaisesta kokemuksesta voit lukea Unelmatrippi-blogista.

Vierailu Komtar-tornin huipulla on yksi parhaita hetkiämme George Townissa. Tornin korkeus vain korostuu, kun ympärillä ei ole muita läheskään yhtä suuria rakennuksia. Maisemat ovat upeita ja lasilattiat täydentävät ikimuistoisen elämyksen. Nautitko sinä korkeista paikoista vai ovatko läpinäkyvät lattiat kauhistus?

Jatka lukemista

Malesia

Monien makujen Penang

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Penangin saaren pääkaupunkia George Townia pidetään erinomaisena ruokakohteena, jonne kannattaa matkustaa herkuttelemaan. Malesian ruokaparatiisi täytti odotukset, vaikkemme ahkerasta syömisestä huolimatta ehtineet kaikkea haluamaamme maistaakaan.

George Townista on helppo löytää ennen kaikkea malesialaisen, kiinalaisen ja intialaisen keittiön parhaita paloja, mutta tarjolla on hyvää syötävää myös muualta maailmasta. Monet asiantuntijat arvostavatkin Penangin Aasian parhaiden ruokakohteiden joukkoon. Edullisissa katukeittiöissä voi nauttia useiden sukupolvien ajan huippuunsa hiotuista ruokalajeista, mutta söimme perhematkallamme enimmäkseen siisteissä ravintoloissa. Hintataso ei huimaa päätä niissäkään ja ruoan maku tuo hymyn huulille.

Aloitamme George Towniin tutustumisen tapaamalla edelliset pari kuukautta Penangilla majailleet Lanttimatkojen Lotan ja Antin. Heidän ehdottamansa lounasravintola Laksalicious onkin erinomainen valinta, jota voi lämpimästi suositella muillekin.

Lotta ja Antti tuntevat niin ystävällisen henkilökunnan kuin parhaat ruoka-annoksetkin jo entuudestaan. Penangilla täytyy ehdottomasti maistaa asam laksaa, hapanta kalakeittoa, jonka aineksissa voi aistia niin makeita kuin mausteisiakin piirteitä. Penangin asam laksa eroaa edukseen aiemmin syömiini Singaporen laksoihin verrattuna. Maku on pehmeämpi ja rakenne tasaisempi, minkä lisäksi chilin tuomaa hillittyä tulisuutta on omaan makuuni juuri sopivasti.

Siirrymme kuulumisten vaihtamisen ohessa paikallisiin jälkiruokiin, jotka ovatkin varsin mielenkiintoisia. Suosittu cendol koostuu höylätystä jäästä, vihreästä hyytelöstä ja punaisista pavuista. Siirappi tuo erikoiseen kokonaisuuteen jälkiruoan kaipaamaa makeutta, mutta omaksi suosikikseni tämä herkku ei ensi kokeilulla nouse. Mielenkiintoinen ja mukavasti viilentävä kokemus cendol joka tapauksessa on.

Toinen paikallinen jälkiruoka sago maistuu sen sijaan huomattavasti paremmin. Saagopalmun tärkkelyksestä valmistettu vanukas on värjätty kauniiden kukkien avulla. Siirappi ja kookoskerma täydentävät maukkaan kokonaisuuden. Laksaliciousin ruoat ovat herkullisia ja hinnat edullisia. Mikäli George Townissa haluaa syödä suosittujen katukeittiöiden sijasta siistissä ja ilmastoidussa ympäristössä, on Laksalicious suorastaan fantastinen valinta.

Herkullista asam laksaa täytyy saada George Townissa useammankin kerran. Unelmatripin postauksesta bongaamani Yun Shui Ge Vegetarian House ei sekään tuota pettymystä. Pelkistetty muutaman pöydän ravintola on siisti ja rauhallinen.

Lyhyeltä ruokalistalta löytyy maukkaan asam laksan lisäksi muutamia nuudeliruokia. Katselemme syödessämme vilkkaan Armenian-kadun kulkijoita, sillä kadunpuoleista seinää ei ole lainkaan.

Penangin asukkaista noin 40 prosenttia on etnisesti kiinalaisia, eikä tätä voi olla huomaamatta saaren ravintolatarjonnassa. Päädymme illalliselle Hon Kei Food Corneriin, jota voisi kutsua kiinalaiseksi ruokahalliksi. Tuuletuslaitteiden humina peittää muut äänet tehokkaasti alleen ja kokkien valkoiset hihat heiluvat avokeittiön liekkien äärellä. Asiakaskunta näyttää valtaosin paikalliselta.

Yksinkertaisten pyöreiden pöytien äärellä ei hienostella, vaan keskitytään hyvään ruokaan. Hinnat ovat edullisia ja palvelu harvinaisen tehokasta. Ensimmäinen tarjoilija ottaa tilauksen ja toinen tuo ruoat laskun kera pöytään. Ellei tasarahaa löydy, tuo kolmas tarjoilija vähän myöhemmin vaihtorahat asiakkaalle. Kynttiläillalliset ovat erikseen, täällä on tarkoitus saada maha täyteen ja jatkaa matkaa.

Jos ruokalista oli aiemmissa paikoissa lyhyt, niin täältä löytyy vaihtoehtoja miltei joka lähtöön. Tyydymme Wonton-nuudeleiden kaltaisiin varmoihin valintoihin. Kokeilunhaluisille olisi tarjolla vaikka porsaan kaikkia mahdollisia ruumiinosia aivoista ja sydämestä lähtien. Hon Kei Food Cornerin viehätys perustuu paikalliseen tunnelmaan – eikä ruokakaan ole lainkaan hassumpaa.

George Townissa riittää alueen perinteisen ruokakulttuurin lisäksi myös esimerkiksi japanilaisia ja korealaisia ravintoloita. Koko perheemme rakastaa japanilaista ruokaa, joten emme voi ohittaa Jalan Penang -kadun varrella huomaamaamme Tokyo Yakitoria. Täällä täytyy tietenkin maistaa yakitori-vartaita, joiden seuraksi saa kokonaisen tarjottimellisen hyvää syötävää. Lasten mieleen ovat kanankoivet, joilla nälkä lähtee mukavasti.

Taustalla soivan rock-musiikin volyymi nousee illan mittaan ja paikalle saapuu lisää sakesta nauttivia asiakkaita. Tokyo Yakitori täyttää toiveemme maittavasta japanilaisesta ateriasta mukavassa ympäristössä, muttei varsinaisesti nouse kaupungin muun tarjonnan yläpuolelle. Hintataso on paikalliseen tasoon nähden korkea, vaikkakin suomalaiselle kohtuullinen.

George Townin helteisen vanhankaupungin kaduilla ei tarvitse vaeltaa sen enempää nälkäisenä kuin janoisenakaan. Ravintolatarjonta on runsas ja myös kahviloita löytyy monelta kulmalta. Lagenda House & Cafen (kuva yllä) kohdalla tekee mieli smoothieta ja Armenian Housessa (kuva alla) jääkahvia.

Molemmat on sisustettu perinteiseen tyyliin, ilmastointi viilentää mukavasti kuumuuden keskellä ja palvelua saa ystävällisten hymyjen kera. Kumpikin näistä paikoista tarjoaa myös majoituspalveluja. Jälkeenpäin luettujen arvostelujen perusteella Lagendassa olisi kannattanut syödäkin, mutta emme olleet tuossa vaiheessa nälkäisiä.

Jäätelön, smoothieiden ja tuoremehujen ystävän paras valinta George Townissa on Fruitmade, joka sijaitsee kätevästi muutamien tunnettujen katutaideteosten läheisyydessä. Tuoreiden hedelmien ja marjojen makua ei voi vastustaa, minkä lisäksi värikkäiden annosten näyttävä ulkonäkö on selkeä myyntivaltti. Pieni Fruitmade osaa yhdistää kotikutoisen tunnelman ja upeat tuotteet hyvällä tavalla keskenään.

Toinen erityisesti mieleenpainuva herkuttelupaikka on Little Indian reunalta löytyvä Coffee on the Table. Hintataso on keskimääräistä korkeampi, mutta niin on toisaalta kakkupalojen kokokin. Kahvilan vetonaulana toimivat 3D-taiteen nimellä myydyt kahviannokset, joiden päällä olevasta vaahdosta on muotoiltu hauskoja eläinhahmoja. Kun jääkahvia viimein raaskii ryystää pillillä, sukeltavat hahmot vähitellen mukin syvyyksiin.

Ruokakierroksen voi päättää komeasti kattobaariin. Kaupungin ylle nouseva Komtar-torni ja sen huipulta löytyvä Coco Cabana saavat vielä vuoronsa omassa postauksessaan, joten mennään tällä kerralla Three Sixty Sky Bariin. Bayview-hotellimme katolta löytyvä terassi on viihtyisä illanviettopaikka, joskin näkymistä saa maksaa hintavien juomien muodossa. Kattobaarin vieressä on sisätiloissa toimiva maisemaravintola. Ihailemme kauempana välkkyvää salamointia, joka hiljalleen loittonee ukkospilvien mukana ja jättää kaupungin tällä kerralla rauhaan.

Haaveilin alun perin matkasta Havannaan, mutta päädyimmekin lopulta maailman toiselle laidalle Malesiaan. Hetki kattobaarin helteisessä illassa auttaa kuitenkin ymmärtämään, ettei matka Kuuban tunnelmiin ole välttämättä kovin pitkä. Mojito maistuu latinomusiikin soidessa taustalla ja jalkojen juuressa levittäytyy kiehtova Unescon suojelema rappioromanttinen kaupunki. Uskaltaisin Kuubassa käymättäkin väittää, että ruoka on täällä George Townissa monin verroin parempaa.

Ruoan arvostaminen, perinteet, halu reseptien kehittämiseen, tuoreet raaka-aineet ja eri ruokakulttuurien hyödyntäminen ovat tehneet Penangista kulinaristin aarreaitan. Emme yleensä perheen kesken malta pysähtyä ravintoloihin useampaa kertaa päivässä, mutta täällä se tuntui pelkästään luontevalta. Tarjolla on houkutteleva määrä vaihtoehtoja herkullisista katukeittiöistä aina fine diningiin asti. Monta kehuttua suosikkiannosta jäi vielä kokonaan kokeilemattakin. Seuraavalla kerralla täytyy maistaa ainakin mausteista Curry Mee -keittoa ja Char Kway Teow -nuudeleita!

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja