Seuraa somessa

Malesia

Iloista katutaidetta George Townissa

Julkaistu

-

Malesialaisen Penangin saaren pääkaupunki George Town on noussut viime vuosina entistä suositummaksi matkakohteeksi. Yksi syy on upea ja oivaltava katutaide, jota riittää ympäri kaupunkia.

Unescon maailmanperintölistalle päässyt George Town on muutenkin kiehtova ja värikäs, mutta tällä vuosikymmenellä katukuvaan ilmestyneet seinämaalaukset ovat lisänneet kaupungin kiinnostavuutta entisestään. Alkusysäys katutaiteen kukoistukselle oli vuoden 2012 George Town Festival. Liettualainen Ernest Zacharevic maalasi taidetapahtumaa varten sarjan teoksia, joista tuli nopeasti kaupungin rakastetuimpia nähtävyyksiä.


George Townin seinille on ilmestynyt runsaasti muitakin maalauksia, joten kaupunkia voi kutsua jo katutaiteen ystävän paratiisiksi. Viimeistään täällä on helppo ymmärtää, kuinka kaukana oikea katutaide on luvattomasta töhertelystä. Lähdetään siis George Townin helteisiin kortteleihin tutkimaan, mitä vastaan tulee.

Lähinnä hotelliamme sijaitseva taideteos esittää asiakkaita odottavaa riksamiestä. Suuri teos on maalattu pysäköintialueen reunalle paikassa, jonka läheisyydessä riksat oikeastikin päivystävät.

Tiivistahtisemman taideteosten bongauksen voi aloittaa vaikkapa Lebuh Cannon -kadulta. Huomaamme seinällä olevaan koloon kurkottelevan pojan, joka on Zacharevicin käsialaa. Monen muun teoksen tapaan tähänkin on liitetty oikea esine, eli pojan jalkojen alla oleva puinen tuoli.

Katutaidekierroksen keskeisin katu on Lebuh Armenian, jonka varrelta poikkeamme aluksi hiljaiselle sivukujalle. Täältä löytyy heti useampia vierekkäisiä teoksia. Kauppias on ripustanut tavaransa myyntikärryihin ja tyttö asettelee suitsukkeita telineeseen.

Monet maalaukset kutsuvat ohikulkijaa osaksi teosta. En nyt tiedä pitävätkö nuo kaksi miestä seinää pystyssä vai mikä on ideana, mutta näyttää sen verran epäilyttävältä, että päätän työntää varmuuden vuoksi vastakkaiseen suuntaan.

Penangin katutaide ei ole pelkkää Zacharevicia tai kiinalaisia perinteitä. Saman kujan varrella harmaaseen muuriin maalatut afrikkalaiset kasvot kuuluvat kierroksen vaikuttavimpiin ilmestyksiin.

Tämä Lebuh Armenianin varrelta löytyvä kaunis maalaus esittää kolmea tyttöä, jotka edustavat Malesian kolmea suurinta kansanosaa, malaijeja, intialaisia ja kiinalaisia.

Lebuh Armenianin ympäristö on värikästä seutua, jota sävyttävät vanhat pittoreskisti rapistuneet seinät ja kiinalaista perintöä edustavat yksityiskohdat. Näemme seuraavaksi hiirtä pyydystävän kissan kuvan. George Townin kissoilla riittää pyydystettävää, sillä huomaamme itsekin pari viemäreihin livahtanutta rottaa.

Pian näemme myös huomattavasti suuremman kissateoksen, joka on tosin päässyt jo pahasti haalistumaan. Aika kohtelee maalauksia armottomasti ja esimerkiksi Zacharevic on käynyt lisäämässä joidenkin omien teostensa päälle uuden maalikerroksen.

Toisella puolella tietä pienempi kissa tarkkailee katoksen reunalla tasapainoilevaa hiirtä. Toistuva kissa-aihe ei ole sattuma, sillä kattikuvat liittyvät vuonna 2013 käynnistyneeseen 101 Lost Kittens -projektiin. Ajatuksena on kiinnittää huomiota kodittomien eläinten tilanteeseen.

Ernest Zacharevicin tunnetuin teos esittää polkupyörällä ajavia lapsia. Riemastuttavassa maalauksessa on hyödynnetty oikeaa pyörää, jonka päälle useampikin matkailija jonottaa valokuvattavaksi. Muiden maalausten ympärillä on selvästi hiljaisempaa, eikä omaa vuoroaan joudu odottelemaan kuin korkeintaan hetken.

On hauska huomata, kuinka oivaltavat taideteokset johdattavat kulkijoita ympäri Unescon suojelemaa aluetta. Samalla ehtii nähdä paljon muutakin ja aistia historiallisen alueen tunnelmia. Huomaamme seuraavaksi tunnetun maalauksen, jossa kaksi lasta kurkottelee herkullisten munatorttujen toivossa. Leivoksia ei näy, mutta niiden tuoksun voi hyvällä tuurilla aistia, sillä maalaus löytyy leipomon seinästä.

Chulia-kadun sivukujalta löytyy kaksi hauskaa taideteosta. Ensimmäisessä jonotetaan innokkaasti soijamaitoa. Pienen myyntipöydän ääressä istuva nainen tulee kertomaan meille, minkälaisia poseerauksia seinämaalauksen edessä kannattaa tehdä.

Samalta kujalta löytyy mainio keinuvia lapsia kuvaava teos. Huomio kiinnittyy erityisesti naureskelevaan tyttöön, jonka katse kutsuu istumaan viereiseen keinuun. Maalauksen on luonut paikallinen kuuromykkä taiteilija Louis Gan.

Katutaidekierroksen urheiluosuus löytyy Lebuh Chulian toiselle puolelle lähtevältä kujanpätkältä, jossa sisarukset pelaavat koripalloa. Vaikka maalausten kuvat olisikin nähnyt etukäteen, paikanpäällä on hauska huomata millaisissa paikoissa teokset oikeasti sijaitsevat. Jotkut ovat hiljaisilla sivukujilla, kun taas muutamia kuvatessa täytyy varoa ohikulkevia autoja.

Eräs Ernest Zacharevicin tunnetuimmista töistä on moottoripyörällä ajava poika Lebuh Ah Quee -kadun varrella. Tämä on yksi harvoja kertoja, kun joudumme hetken odottamaan muiden matkailijoiden siirtymistä. Kapealla kadulla kulkee ohitse satunnaista liikennettä.

Heti vieressä on dinosaurus, jota moottoripyöräilijä hieman säikähtäneenä katsoo. Dinosaurus on kuitenkin turvallisesti toisen pojan talutushihnassa. Teoksen tarkoituksena taitaa olla lasten mielikuvituksen kuvaaminen. Hauskojen maalausten katselemisesta tulee helposti hyvä mieli.

Penangin katutaide on oivaltavaa ja kaunista. Maalausten katselu on hauskaa ja huoletonta puuhaa, koska melkeinpä milloin vain voi pysähtyä johonkin kahvilaan tai ravintolaan lepäämään. Lapsetkin katselevat teoksia mielellään ja suostuvat valokuviin vaihtelevalla innostuksella. Osa näkemistämme teoksista löytyy sattumalta ja osa kartan kanssa etsien. Paljon jäi vielä näkemättäkin.

Matkablogin kirjoittamisen turhauttavin osa on hakea lisätietoa tekstiin ja löytää vahingossa jotain sellaista, mikä on jäänyt näkemättä. Venäläinen Julia Volchkova on maalannut Penangilla useita upeita teoksia, joista oman reittimme varrelle osui vain intialainen lautturi. Stewart Lanen varrella oleva maalaus kunnioittaa hienosti intialaisyhteisön perinteitä. Monet Volchovan töistä sijaitsevat George Townin ulkopuolella.

Oma lukunsa George Townin katutaiteessa on teräksestä työstetty sarjakuvahenkinen kokonaisuus, joka on levittäytynyt ympäri kaupunkia. Nämä hallituksen tilaamat taideteokset esittelevät paikallista historiaa huumorin keinoin. Itse pidän kuitenkin maalauksista enemmän.

Penangin monipuolisesta katutaiteesta jäävät päällimmäisinä mieleen eläväiset lapsihahmot, jotka ikään kuin menneen ajan iloisina haamuina kutsuvat mukaansa kaupungin historiaan. Tutuiksi tulevat niin leikit kuin lasten suosikkiherkutkin. Osa töistä on sijoitettu niin, että ne voivat jäädä helposti huomaamattakin. Katutaidekierroksille sopivia karttoja löytyy George Townissa useista hotelleista ja monesta muustakin paikasta. Itse latasin varmuuden vuoksi kartan puhelimeen The Next Somewhere -blogista.

George Townin viehätys ei perustu pelkkään katutaiteeseen. Mainitsin Penangin pääkaupungin rappioromanttisista tunnelmista ja keittiöiden herkuista aiemmassa postauksessani. Jos jäit kaipaamaan lisää katutaidekuvia Penangilta, niitä kannattaa käydä katsomassa Unelmatrippi-blogista.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

Kommentit

  1. Piyya

    7.2.2019 at 21:03

    Nuo lapsihahmoja kiehtoo minua erityisesti, onneksi kohta on minunkin aikaani mennä ikuistamaan nuo samaiset kuvat itselleni ja omille verkkokalvoille. Kivasti olit taas löytänyt ja esittelet kohteita mitä en ole muissa postauksissa nähnyt. Ihan vielä en laske öitä, mutta kohta kyllä !

    • Mika / Lähtöportti

      8.2.2019 at 18:18

      Hauskaa että pääset pian Penangille! Ja mukavaa että tästä löytyi uutta tietoa 🙂 Katutaidetta on kiva bongailla ympäri kaupunkia, karttaa kannattaa katsoa sen verran ettei missaa noita kuuluisimpia. Paras paikka jäätelötaukoon on Fruitmade, joka löytyy melkein keltapaitaista kurkottelevaa poikaa esittävän maalauksen vierestä.

  2. Jenni / Unelmatrippi

    9.2.2019 at 11:50

    Kiitos linkkauksesta! Nuo maalaukset ja muut teokset ovat kyllä niin hienoja, ai että! Ja niitä on paljon! Tässä postauksessasi oli pari, joita en muista ollenkaan nähneeni. Uudella kierroksella löytyisi taatusti vielä paljon lisää. Minusta teosten toteuttaminen on ollut ihan mahtava idea. Niistä on tullut George Townille ”se juttu”, joka ihmisiä vetää siellä puoleensa (ruuan lisäksi).

    • Mika / Lähtöportti

      9.2.2019 at 20:16

      Kiitos itsellesi hyvästä postauksesta, se oli yksi innoittaja George Townin valinnassa matkakohteeksi. Teoksia on tosiaan paljon, monta jäi varmasti kokonaan näkemättä ja ihan kaikkia kuvia en tähän laittanut. Ollaan muuten menossa tässä keväällä Vilnaan, josta löytyy pari Zacharevicin maalausta lisää 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Malesia

Kävelyllä George Townissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Palaan vielä yhden postauksen verran Penangin saaren tunnelmiin, joista saimme nauttia tammikuun alussa. George Townin kaduilla kannattaa kulkea aistit avoinna ja nauttia värikkään kaupungin monikulttuurisesta tunnelmasta.

Aamun ilmassa on tuulahdus miellyttävää raikkautta ennen helteen nousemista tuskallisiin lukemiin. George Town vasta heräilee uuteen päivään. Hiljaista ajotietä reunustaa avonainen viemäri, jonka takana toisiinsa kiinni rakennettujen kaksikerroksisten talojen rivistö jatkuu aina seuraavaan kadunkulmaan saakka.

Huomio kiinnittyy seinien lohkeilleeseen maaliin, repsottaviin ikkunaluukkuihin ja kiinalaisin paperilyhtyihin. Mopoja on pysäköity sinne tänne. Sandaalit läpsyvät hauskasti asvaltilla. Tuo ääni muistuttaa lomasta ja vapaudesta, tuoden samalla mieleen monia muistoja menneiltä reissuilta.

Pysähdyn pienen Loo Pun Hong -buddhalaistemppelin kohdalle. Mopoa käynnistämässä ollut mies haluaa tarinoida rakennuksen historiasta. Kahden ja puolen vuosisadan perinteet ovat kuulemma niin vaikuttavat, ettei sisätiloja voi jättää katsomatta. Niinpä kävelen kapean muurien reunustaman pihan halki auringon polttaman nurmikon ylitse. Joku pesee temppelin edustan punertavia laattoja laiskasti letkusta suihkuavalla vedellä, joka pian kuivuu aamuauringossa.

Temppelin sisällä viereeni ilmestyy vanha mies, joka kysyy kotimaastani. Pinlan kuulostaa oudolta ja Eurooppakin taitaa olla hieman epäselvä käsite. Lopulta sillä ei taida olla suurtakaan merkitystä. Hiljennymme hetkeksi katsomaan kullattuja koristeita, kunnes palaan George Townin kaduille.

Vihreäseinäinen Peranakan Mansion kuuluu George Townin nähtävyyksiin. Kartanossa toimiva museo jää kokematta, mutta entisöidyn rakennuksen siisti ulkonäkö kiinnittää huomion seudulla, jossa halkeilevia seiniä, kuluneita laattoja ja ruostuneita kaltereita riittää yllin kyllin.

Vanhankaupungin keskeltä löytyvän Little Indian keittiöt ovat aukeamassa ja houkuttelevat tuoksut leviävät jo ympäristöön. Kiireettömiä ihmisiä istuskelee varjoissa, mutta useimpien kauppojen ovet on vielä suljettu.

Päivä lämpenee nopeasti auringon noustessa entistä korkeammalle. Vanhankaupungin kaduille kerääntyy ihmisiä ihailemaan upeita seinämaalauksia. Kerroin katutaiteesta tarkemmin jo aiemmassa jutussani.

Lähestymme ranta-aluetta, josta löytyy kuusi paikallisten sukujen asuttamaa laituria. Kiinalaiset siirtolaiset rakensivat talonsa veden päälle jo useita sukupolvia sitten. Ratkaisu oli sikäli kätevä, että koska talot eivät sijaitse maalla, ei asukkaiden tarvitse paikallisten lakien mukaan maksaa lainkaan veroa. Näistä persoonallisista laitureista käytetään nimitystä clan jetties.

Aloitamme eteläisimmästä laiturista Yeoh Jettystä. Arkisilta näyttävien kirjavien rakennusten välissä on hiljaista, eikä missään näy ketään. Laiturilla näkyy muutama mopo, muovisia roskiksia ja viherkasveja. Vierailu herättää myös ristiriitaisia tunteita. On hyvä muistaa, että laiturit ovat ihmisten koteja. Vaikka matkailijat ovat tervetulleita, täytyy paikallisten yksityisyyttä kunnioittaa.

Yeoh Jetty jatkuu rakennusten jälkeen avoimena meren ylle. Pysähdyn kuvaamaan läheistä kiinalaistemppeliä. Laituriin on maalattu hauskoja kuvioita.

Myös toinen, useamman suvun yhteinen Mixed Clan Jetty vaikuttaa hiljaiselta. Tuntuu mukavalta huomata, että perinteinen asumismuoto on yhä voimissaan. Lautasantenneista päätellen laiturienkin päällä voidaan onneksi nauttia myös nykyaikaisista mukavuuksista. Ilma tuntuu pysähtyneeltä ja lapset valittavat tukahduttavaa hellettä.

Lee Jetty on edellisiä laitureita suurempi, yhtenäisempi ja siistimmäksi puunattu. Paikallinen nainen kaupittelee terassillaan jäätelöä ja ilahtuu saadessaan asiakkaita. Pakastimen kätköistä löytyy muun muassa keltaista durian-jäätelöä, jota täytyy tietenkin maistaa.


Maku on yllättävän neutraali, eikä herätä suuria tuntemuksia puolesta tai vastaan. Istumme varjoisalla penkillä ja katselemme ainoaa ohikulkijaa, joka sattuu olemaan punertava kissanpentu.

Tan Jettyltä löytyy pieni koiratarha, jonka asukkaat räksyttävät innokkaasti aitauksissaan. Ihmisiä näkyy sen sijaan vain muutamia ja tunnelma on varsin seesteinen. Tämäkin laituri jatkuu pitkälle asuinrakennuksista eteenpäin, aina jonkinlaiselle majalle saakka.

Päädymme lopulta Chew Jettylle, joka on näkemistämme laitureista ylivoimaisesti vilkkain. Chew Jetty sijaitsee katutaiteen koristaman Armenian-kadun päässä, joten se sopii erinomaisesti monen turistin reitille.


Tunnelma eroaa oleellisesti aiemmista jettyistä, sillä täältä löytyy markkinameininkiä, rihkamapuoteja ja pari ravintolaakin. Ahtaalla talojen väliin jäävällä käytävällä riittää kulkijoita ruuhkaksi asti, eikä aiempien laiturien seesteisyydestä ole tietoakaan. Emme viihdy tungoksessa pitkään ja palaamme kuivalle maalle.


Little India ja muukin vanhakaupunki on herännyt hiljaisen aamun jälkeen eloon. Ohitamme värikkään hindutemppelin Sri Mahamariammanin sekä kiinalaisen Kuan Yin -temppelin. Alueen tuoksut tuovat nenään niin curryn kuin suitsukkeidenkin aromeja.

Vaatekaupoissa myydään värikkäitä sareja ja taustalla kaikuvat intialaisen musiikin rytmit. Valkonaamaisiin ohikulkijoihin ei kiinnitetä sen kummemmin huomioita, joten saamme seikkailla kaduilla omaan tahtiimme.

Unescon suojelema George Townin vanhakaupunki on oikea rappioromantikon unelma. Pittoreskit vanhat talot seuraavat toisiaan. Useiden rakennusten edustalla on kapeita holvikäytäviä, joista voi hakea suojaa auringonpaisteelta tai ohi kiitäviltä mopoilta.

Kaduilla ei kannata kiirehtiä, jos rakennusten kauniit laatat, ikkunaluukut ja muut yksityiskohdat kiinnostavat. Rennon asenteen mallia näyttää erään talon edustalle nukahtanut kissa.

Suunnistamme illan tullen vanhastakaupungista pohjoiseen. Sekä kaupungintalo että sen naapurista löytyvät virastot edustavat näyttävää arkkitehtuuria.

Ehdimme sateen kastelemalle rantakadulle katsomaan, kuinka laskeva aurinko värittää taivasta miedosti punertavilla sävyillä. Merellä näkyy muutamia laivoja. Hieman myöhemmin taivaalle ilmestyy kuunsirppi, joka näyttää täälläpäin maailmaa kumoon kaatuneelta.

Nautin George Townin kodikkaasta tunnelmasta. Vaikka eksotiikkaa riittääkin, voi kaupungilla kierrellä turvallisin mielin myös illan pimennyttyä. Iltakävely vanhassakaupungissa on lasten mielestä sekä hauskaa että sopivasti jännittävää, koska repsottavien ikkunaluukkujen koristamat rakennukset näyttävät oikeilta kummitustaloilta.

Pienet sadekuurotkaan eivät haittaa, sillä ne tuntuvat tässä ilmastossa pelkästään raikastavilta. Pysähdymme katselemaan talojen rapistuneita seiniä ja koristeellisia yksityiskohtia. Muutamat ikkunat ovat avoinna, eikä kiinalaisten perheiden suitsukkeentuoksuisia kotialttareita voi olla ohi kulkiessa huomaamatta. Erään katoksen suojissa lymyilee arkoja kissanpentuja, jotka katselevat ohikulkijoita silmät suurina.

Suitsukkeita näkyy myös katujen varsilla. Baareissa soi länsimainen musiikki ja niin paikallisilla kuin matkailijoillakin näyttää olevan hauskaa. Päädymme hetkeä myöhemmin hämärälle kujalle, jonka kaikki muut kulkijat ovat moskeijasta kotiin palaavia parrakkaita miehiä. George Townissa tuntuu riittävän pieniä yllätyksiä ja monenlaisia kontrasteja.


George Town jää mieleen kiehtovana kaupunkina, jossa aasialaiseen eksotiikkaan voi tutustua turvallisessa ympäristössä. Kulttuurien moninaisuus ja sopuisalta näyttävä yhteiselo tekee vaikutuksen. Kuvauksellisen kaupungin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti myös paljon kehuttu ruokatarjonta sekä oivaltava katutaide. Helteen ahdistaessa tai janon yllättäessä voi aina pysähtyä uusien herkkujen äärelle lepäämään. George Town on elämys kaikille aisteille.

Lue myös aiemmat George Townia käsittelevät postaukseni:
5+1 syytä ihastua George Towniin
Iloista katutaidetta George Townissa
Monien makujen Penang
Näkymiä Komtar-tornin lasilattialta

Jatka lukemista

Malesia

Näkymiä Komtar-tornin lasilattialta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Ensimmäinen askel jännittää, kun pitäisi astua pilvenpiirtäjän huipulla kiiltelevän lasin päälle. Itsensä voittaminen palkitsee, vaikka toisaalta maisemat Penangin korkeimman rakennuksen huipulta ovat hulppeat millaiselta lattialta tahansa.

Malesiaan kuuluvan Penangin saaren ylivoimaisesti korkein rakennus on George Townin keskellä kohoava Komtar-torni, joka kohoaa kauas muun kaupungin yläpuolelle. Vierailu 248,7 metriä korkean pilvenpiirtäjän huipulla kuuluu George Townin mieleenpainuvimpiin elämyksiin.

Torni, viralliselta nimeltään Kompleks Tun Abdul Razak, on nimetty Malesian entisen pääministerin mukaan. Kun vuosia jatkunut rakennusurakka saatiin 1980-luvulla valmiiksi, sai Penang ylpeillä koko Aasian toiseksi korkeimmalla rakennuksella. Nykypäivänä Komtar ei mahdu samalla listalla edes kahdensadan korkeimman joukkoon, vaikka sitä kasvatettiinkin muutama vuosi sitten kolmella uudella kerroksella. Vertailu muihin torneihin on kuitenkin turhaa, koska maisemat ovat joka tapauksessa henkeäsalpaavat.

Saavumme kätevällä ja edullisella Grab-kyydillä tornin juurelle, jossa hymyilevä kuljettajamme neuvoo meidät kohti sisäänkäyntiä. Käymme kysymässä pääsylipuista pariltakin tiskiltä, mutta meitä ohjataan aina vain eteenpäin. Vakuutamme useampaan kertaan haluavamme ainoastaan ylätasanteelle, emmekä ole kiinnostuneita muita huvituksia sisältävistä yhdistelmälipuista.

Kuva: Mohammad Fahmi Abu Bakar / Shutterstock.com

Huipulle pääsy maksaa aikuiselta 68 ringgitiä (n. 15 euroa). Laajemman huvipaketin saisi 99 ringgitillä (n. 22 euroa), mutta emme tällä kerralla kaipaa dinosauruspuistoa, akvaariota tai mitään muutakaan ylimääräistä ajankulua maisemien lisäksi. Lisätietoa Komtar-tornin tarjonnasta löytyy The Top Penang -sivustolta.

Komtar-tornin laajat sisätilat tarjoavat melkoisen kontrastin kivenheiton päässä sijaitsevalle rappioromanttiselle vanhallekaupungille. Näemme ohimennen kiiltäviä lattioita, siistejä ravintoloita ja jopa värikkään sisähuvipuiston. Löydämme lopulta myös hissin, joka kuljettaa meidät nopeasti tornin 65. kerrokseen. Hissimatkalla voi laulaa suurelta näytöltä raikuvaa kiinankielistä karaokea.

Meidät ohjataan muutaman muun matkailijan kanssa seuraamaan lyhyt videoesitys Komtar-tornin historiasta. Esitys huipentuu komeasti, kun valkokangas siirtyy sivuun ja paljastaa meille ensi kertaa tornista avautuvan maiseman. Kaupungin punertavat katot muodostavat lumoavalta näyttävän mosaiikin, jonka raoissa autot, mopot ja ihmiset kulkevat muurahaisia muistuttaen.

Kierrämme ilmastoiduissa sisätiloissa 65. kerroksen ympäri ja nautimme näkymistä kaikkiin ilmansuuntiin. Huimapäisimmille tarjotaan mahdollisuutta astua turvaköyden varassa myös ikkunoiden ulkopuolella kulkevalle kapealle käytävälle, mutta jätän kokemuksen väliin.

Sisäpuolelta löytyy jännittävä lasilattia, jonka päälle voi astua katselemaan suoraan alhaalla näkyviä maisemia. Vaikka lasilattian kestävyys onkin taattu, tuntuu sen päälle astuminen yllättävän vaikealta. Alusta näyttää muutamiin muihin näkemiini lasilattioihin verrattuna hyvin kirkkaalta. Esimerkiksi Espanjan Caminito del Reylla tai Madeiran Cabo Girãon jyrkänteellä olevat lattiat on rakennettu huomattavasti paksummalta näyttävästä kuvioidusta lasista. Olen kuitenkin käynyt Komtar-tornia vastaavalla lasilattialla CN Towerissa Torontossa, joten tiedän kokemuksen olevan kokeilemisen arvoinen.

Kun varpaat hetken epäröinnin jälkeen saa hivutettua reunan ylitse, tilanne helpottuu yllättävän nopeasti, eikä alusta tunnu tavallista lattiaa kummemmalta. Lasin päällä voi pian oleskella huolettomasti ja vain keskittyä maisemien ihailuun.

Seuraava hissi kuljettaa meidät 68. kerroksessa sijaitsevalle kattoterassille. Aurinko porottaa polttavan kuumasti, mutta maisemat täytyy tietenkin ikuistaa reunusten ylitse joka suuntaan.


Manner-Malesiakin häämöttää vain muutaman kilometrin päässä. Saamme nauttia maisemista rauhassa, sillä näköalatasanteella on vain muutamia ihmisiä.


Pohjoiseen päin katsottaessa huomio kiinnittyy Tanjung Tokongin suunnalla näkyviin kerrostaloihin. Penangin tämä kulma alkaa käydä jo ahtaaksi, joten mereltä ollaan valtaamassa lisää maata uusille rakennuksille.


Vanhankaupungin punertavia kattoja on hauska katsella lintuperspektiivistä. Vaikka myös hotellimme katolta oli hyvät maisemat, näyttävät kaikki muut rakennukset Komtar-tornista katsottuna kovin matalilta. Tuntuu hauskalta tunnistaa aiemmin näkemiämme paikkoja ja tuttuja kävelyreittejä.

Sateenkaaren päässä on tunnetusti kulta-aarre, niin myös täällä Komtar-tornin huipulla. Toiveet toteutuvat, jos saa kolikon osumaan keskellä näkyvään kelloon.

Kattoterassin mielenkiintoisin osa on vuonna 2016 avattu Rainbow Skywalk. Lasipohjainen kaareva kävelysilta kurottuu muun rakennuksen ulkopuolelle ja tarjoaa jopa edellistä lasilattiaa upeamman elämyksen.

Koska pelot on voitettu jo hetkeä aiemmin, voi Rainbow Skywalkille astua sen kummemmin epäröimättä. Auringon lämmittämä lasi tuntuu miltei polttavan kuumalta. Tarjolla olisi myös sandaalien päälle vedettäviä sinisiä kenkäsuojia. Lapsetkin rohkaistuvat lasilattialle reippaasti ja jännittämättä.

Siirrymme sisätiloissa toimivaan Copa Cabana -ravintolaan sammuttamaan janoamme ja syömään palat kakkua. Ikkunan äärestä aukeavaa maisemaa tekisi mieli jäädä ihailemaan pidemmäksikin aikaa.

Tarjoilija suosittelee illallispöydän varaamista, mutta se jää tällä matkalla tekemättä. En siis osaa arvioida Copa Cabanan ruokien tasoa, mutta Komtar-tornin terassi on varmasti hyvä idea ainakin auringonlaskun drinkkejä ajatellen. Tällaisesta kokemuksesta voit lukea Unelmatrippi-blogista.

Vierailu Komtar-tornin huipulla on yksi parhaita hetkiämme George Townissa. Tornin korkeus vain korostuu, kun ympärillä ei ole muita läheskään yhtä suuria rakennuksia. Maisemat ovat upeita ja lasilattiat täydentävät ikimuistoisen elämyksen. Nautitko sinä korkeista paikoista vai ovatko läpinäkyvät lattiat kauhistus?

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja