Seuraa somessa

Malesia

5 + 1 syytä ihastua George Towniin

Julkaistu

-

Palasimme reilu viikko sitten upealta Aasian-matkalta kotiin. Aloitan kokemusten kertomisen jälkimmäisestä kohteestamme George Townista, jonne siirryimme Singaporessa vietetyn reilun viikon jälkeen.

Malesiaan kuuluvan Penangin saaren pääkaupunki onnistui ylittämään suuretkin odotukset. George Townissa voi seikkailla värikkyyden ja monikulttuurisuuden keskellä rauhallisin mielin. Mikään kätketty helmi tämä Unescon maailmanperintölistalta löytyvä kaupunki ei ole, mutta yleisilme on matkailijamäärästä huolimatta varsin autenttinen. Tervetuloa George Towniin!



1. RAPPIOROMANTIIKKA

Helteisen kadun vartta hallitsee pitkä kaksikerroksisten talojen rivistö. Lohkeilleet rappaukset, halkeillut maali ja repsottavat ikkunaluukut kertovat omia tarinoitaan menneeltä ajalta. Ajoväylän laidalta voi välillä livahtaa talojen reunoilla kulkevien katosten tarjoamaan varjoon, mutta ahtaan väylän katkaisee luultavasti pian pysäköity mopo tai joku muu este.

George Townin vanhankaupungin kaduilla seikkaileminen on hauskaa, sillä värikkään kaupungin eksoottisissa yksityiskohdissa riittää rosoista ihmeteltävää. Toki vanhassakaupungissa on myös siististi remontoituja taloja, mutta ne ovat selvänä vähemmistönä. Ajan patina näkyy varsin kuvauksellisella tavalla tässä brittien vuonna 1786 perustamassa kaupungissa, joka on saanut nimensä tuolloin hallinneen kuningas Yrjö III:n mukaan.

Oman lukunsa kaupunkikuvaan tuovat meren päälle rakennetut puumajoista koostuvat korttelit eli jettyt. Pitkien laitureiden ympärillä asuvat edelleen samat suvut kuin sata vuotta sitten. Jokaisella klaanilla on oma laiturinsa, joiden tunnelma vaihtelee markkinameiningistä seesteiseen hiljaisuuteen.

Täydellisen vastakohdan rappioromantiikalle tarjoaa muun kaupungin yläpuolelle kohoava moderni Komtar-torni, jonne kannattaa kiivetä ihailemaan maisemia. Julkaisen tornista oman juttunsa myöhemmin. Korostan vielä, että omat kokemuksemme keskittyvät lähinnä vanhaankaupunkiin. Koko George Town on suuri yli 700 000 asukkaan kaupunki, jonka laitamilla kohoaa loputon määrä persoonattomia kerrostaloja.



2. RUOKA

Ilmassa leijuvat kiinalaisen keittiön herkulliset aromit. Valkopaitainen kokkijoukko ahertaa avokeittiön tulien äärellä ja tarjoilijat kiidättävät annoksia yksinkertaisiin pyöreisiin pöytiin. Puheensorina peittyy tuulettimien huminan alle, mutta ilman lämpötila pysyy juuri sopivana. Hon Kei Food Corner on tyypillinen kansankuppila, jossa hyvästä ruoasta saa paremman mielen edulliseen hintaan. Tyydymme turvallisiin wonton-nuudeleihin, vaikka esimerkiksi sian aivojakin olisi tarjolla.


Penang – lempinimeltään Idän helmi – tunnetaan herkuttelijoiden paratiisina, jonka soppiin eri puolilta maailmaa saapuneet kulkijat ovat tuoneet omat mausteensa. Keitoista tunnetuin ja rakastetuin on asam laksa, jonka hapan maku koostuu erilaisista mausteista, vihanneksista, kalasta ja nuudeleista. Vaikka laksaa tekisikin mieli joka päivä, on hyvä muistaa että Penangilta lyötyy loistava valikoima monen Aasian maan ruokia.

George Townin helteisillä kaduilla vaeltaessa ei tarvitse pelätä janoa tai nälkää, sillä niiden tyydyttämiseen löytyy aina hyviä vaihtoehtoja. Oman perheemme ruokailu on useimmiten sen verran hidasta, ettemme malta pysähtyä yhden matkapäivän aikana kovin moneen ravitsemusliikkeeseen. Edullisia, herkullisia ja myös suhteellisen nopeita vaihtoehtoja tulee täällä kuitenkin vastaan jatkuvasti, joten tuntui pelkästään luonnolliselta istua neljä tai viisi kertaa päivässä alas milloin minkäkin herkun äärelle. Penangin ravintoloista ja kahviloista on tulossa oma juttunsa myöhemmin.



3. KATUTAIDE

Mitäs tämän kulman takaa löytyy? Kappas, tuolla seinällä jonotetaan selvästi jotakin herkullista! Ja tuolla pääsee keinumaan! George Townin runsas katutaide on levinnyt maailmalle Instagramin ja muiden kanavien avulla, eikä syyttä. Teoksia on hauska bongailla eri puolilta kaupunkia joko vahingossa tai kartan avulla kierrellen.

Paikallisia lapsia kuvaavat teokset kertovat omalla elävällä tavallaan Penangin historiasta. Oivaltavaa taidetta katsellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Maalausten yhteydessä olevat oikeat penkit, polkupyörät ja muut esineet kutsuvat katselijoita mukaan teokseen.


George Townin katutaide on melko uusi ilmiö. Kaupunki pääsi Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2009, minkä jälkeen sen historiallista keskustaa on haluttu elävöittää entisestään. Monet tunnetuimmista teoksista ovat liettualaisen Ernest Zacharevicin käsialaa vuodelta 2012. Jo näidenkin vuosien aiheuttamat haalistumat näkyvät joidenkin töiden jäljessä valitettavan selvästi. Ei kuitenkaan perehdytä vielä George Townin katutaiteeseen syvemmin, sillä aiheesta on tulossa oma postauksensa myöhemmin.



4. KULTTUURIEN KIRJO

Nenään leijuu herkullinen curryn tuoksu, joka pian sekoittuu suitsukkeiden savuun ja hetkeksi myös löyhkäävän viemärin aromeihin. George Town tarjoaa taatusti jotakin kaikille aisteille. Äänimaailma on voimakkaimmillaan keskeltä vanhaakaupunkia löytyvässä Little Indiassa, jossa ämyrit huudattavat kilpaa Bollywood-hittejä. Hiljaisuutta ei kannata etsiä Sri Mahamariammanin temppelistäkään, sillä kovaääninen musiikki kuuluu oleellisesti hindujen seremonioihin.

Kaupungin kaduilla pistää silmään kulttuurien moninaisuus ja sopuisa yhteiselo. George Townia kutsutaan Malesian kiinalaisimmaksi kaupungiksi, jonka asukkaista noin puolet on etnisesti kiinalaisia. Tämä tulee hyvin esille muun muassa kirjavien mainoskylttien, paperilyhtyjen ja ravintolatarjonnan muodossa. Iso osa George Townin viehätyksestä perustuu siihen, kuinka pienellä alueella voi kokea monen aasialaisen kulttuurin piirteitä kerralla. Sama pätee toki siistissä Singaporessakin, mutta George Townissa ilmapiiri tuntuu astetta autenttisemmalta.

Kaikesta huolimatta George Town on tietenkin malesialainen kaupunki, vieläpä maan toiseksi suurin heti Kuala Lumpurin jälkeen. Islaminusko näkyy lähinnä naisten käyttämissä huiveissa ja kerran kuulemme myös minareetista kaikuvan rukouskutsun. Turistien pukeutumiseen tai alkoholin saatavuuteen Malesian pääuskonnolla ei kuitenkaan ole käytännössä merkitystä.



5. KODIKAS TUNNELMA

Kaupunkiin saavuttaessa auton ikkunassa vilahtelee vaatimattomia hökkeleitä, rumia kerrostaloja ja loputon mopojen virta. Päällisin puolin ränsistyneeltä näyttävä George Town saattaa olla pieni kulttuurishokki suoraan Suomesta tai vaikkapa supersiististä Singaporesta saapuvalle matkailijalle. Totumme uudenlaiseen ympäristöön silti nopeasti ja kuumankostea kaupunki tempaisee meidät pian syleilyynsä.

Rosoisuudestaan huolimatta George Town on turvallinen matkakohde, jonka kaduilla tuntuu huolettomalta kulkea vailla palkoa ryöstäjistä tai muista hämärämiehistä. Turismi on tärkeä elinkeino ja muukalaisiin on muutenkin totuttu jo monta sukupolvea sitten. Esimerkiksi riksakyytiä tarjotaan kyllä mieluusti, mutta kieltävä vastaus uskotaan nopeasti ja useimmiten vieläpä hyväksyvän hymyn kera. Kohtaamamme ihmiset ovat ystävällisiä ja lähes kaikki puhuvat moitteetonta englantia. Aasialainen aksentti asettaa välillä haasteensa, mutta vika saattaa toki olla myös kuulijassa.

Liikenteessä kannattaa tietenkin olla varovainen. Mopoja voi tulla mistä suunnasta tahansa, eikä kävelyteitä ole läheskään aina käytettävissä. Katua ylittäessä kannattaa olla rauhallinen ja määrätietoinen. Mopot kiertävät aina kulkijan takaa, joten yllättäviä liikkeitä tai suunnanvaihdoksia pitää välttää. Kävellessä täytyy muistaa myös rottien asuttamat avoimet viemärikuilut, joita kulkee lähes kaikkien vanhankaupungin katujen varsilla. George Town voi tästä syystä olla hyvinkin haastava arvaamattomasti liikkuvien taaperoiden kanssa, mutta kun omista lapsistamme nuorempi on jo eskari-iässä, sujui liikkuminen erittäin hyvin.



+ PENANGIN MUU TARJONTA

Vaikka George Town onkin saaren ylivoimaisesti suurin kaupunki, löytyy vehreältä Penangilta paljon muutakin. Rantalomailijat suosivat naapurisaarta Langkawia, mutta myös Penang tarjoaa kaunista luontoa sademetsien patikkapoluista valkeisiin hiekkarantoihin. Päätämme käydä katsomassa maisemia saaren korkeimmalta huipulta Penang Hilliltä.

Retki ei suju suunnitelmien mukaan, sillä kukkulan huipulle normaalisti vielä mäkijuna on yllättäen remontissa. Ystävällinen Grab-kuskimme vie meidät kuitenkin kasvitieteelliseen puutarhaan, josta pääsemme jatkamaan jeeppikuljetuksella eteenpäin. Saamme kyytiä jonottaessamme seurailla läheisten puiden oksilla kiipeileviä apinoita.


Kallis jeeppikyyti huipulle on melkoista rallia, sillä neljän kilometrin mittainen tie on todella mutkikas ja jyrkkä. Kuljettajat tööttäävät mahdollisia vastaantulijoita varten ennen jokaista mutkaa ja apinat seuraavat menoa tienvarren kaiteen päällä istuen.

Penang Hilliltä avautuvat maisemat ovat henkeäsalpaavan upeita, mutta paikka itsessään ei tee suurta vaikutusta. Lähes kaikki ravintolat ja muutkin nähtävyydet on mäkijunan remontin vuoksi suljettu. Nälkä täytyy taltuttaa hampurilaisilla, koska muutakaan ei ole tarjolla. Kiertelemme alueella jonkin aikaa, kunnes päätämme suunnata kohti hotellin uima-allasta. Kukkulan tarjontaan voi tutustua Penang Hillin ja The Habitatin nettisivuilla.

Uberin tavoin toimiva Grab on Penangilla suorastaan verraton liikkumiskeino. Ainakin George Townin keskustassa kyydin saa hetkessä, kuljettajat ovat luotettavia ja hinnat naurettavan halpoja. Parin kilometrin matka maksaa noin euron ja George Townista pääsee lentokentälle reilulla viidellä eurolla.

Oma aikamme kului lähes pelkästään George Townissa, joten en osaa kertoa saaresta laajemmin. Penangista kiinnostuneiden kannattaa katsoa Lanttimatkojen video, jossa vieraillaan muun maussa Entopia-perhosfarmilla. Unelmatrippi-blogista voi sen sijaan lukea kokemuksia Kek Lok Si -temppeliltä.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
16 kommenttia

16 Comments

  1. jossu

    23.1.2019 at 21:54

    Penangilla oli yllättävän paljon nähtävää. Vietin 5 päivää siellä ja siltikin tuntuu että paljon jäi näkemättä
    Kek Lok Si oli mahtava temppeli mutta täytyy sanoa että Wat Chayamangkalaram-temppeli oli minun suosikki.

    • Mika / Lähtöportti

      23.1.2019 at 22:45

      Penangilla riittäisi kyllä nähtävää pidemmäksikin aikaa. Mekin oltiin siellä vain neljä yötä. Kek Lok Si oli tarkoitus käydä katsomassa, mutta se sitten jäi. Kiitos vinkistä, Wat C täytyy ottaa ohjelmaan jos pääsen vielä Penangille takaisin 🙂

  2. Piyya

    24.1.2019 at 20:49

    Paljon olen jo lukenut ja tutkaillut omaa matkaani silmälläpitäen, mutta hienon lisän sain taas tästäkin jutusta. Tosi kiva oli myös seurata matkaanne Instassa 👍

    • Mika / Lähtöportti

      24.1.2019 at 22:15

      Kiva kuulla! Lisää juttuja on tulossa lähiaikoina. Ja mukavaa kun seurasit Instassa, oli mahtavaa huomata kuinka moni seurasi reissua alusta loppuun 🙂

  3. Jenni / Unelmatrippi

    25.1.2019 at 15:39

    Ai että, kyllä kelpaisi palata George Towniin! <3 Voin allekirjoittaa tämän listauksesi täysin. Rappioromantiikka kuvaa hyvin George Townia. Se yhdistettynä hyvään safkaan, sopivaan annokseen aasialaista hässäkkää 😉 ja katutaidetta, niin on kasassa juuri sopivat puitteet meikäläisen viihtymiseen. Kiitos linkkauksesta!

    • Mika / Lähtöportti

      25.1.2019 at 19:09

      Aasialainen hässäkkä on parasta 😀 Tässä on todellakin kaupunki myös mun makuun, niin paljon jännää tutkittavaa ja eksoottista tunnelmaa, mutta silti niin helposti lähestyttävissä. Mullakin on tällä hetkellä ihan mahdoton kuume palata pian takaisin Aasiaan. Kiitos sulle kaikista vinkeistä, niistä oli todellakin iloa George Townissa! 🙂

      • Jenni / Unelmatrippi

        25.1.2019 at 20:50

        Eipä kestä, vinkkejä tulee aina puolin ja toisin! 🙂 Mahtavaa päästä myös palailemaan omiin reissumuistoihin näiden postaustesi myötä. Aasia-kuumetta se ei kyllä helpota yhtään, mutta milloinkas se matkakuume muutenkaan kokonaan katoaisi.

      • Mika / Lähtöportti

        25.1.2019 at 22:22

        On hyvä ymmärtää, että matkakuume on pysyvä olotila, jonka voimakkuus vain joskus vaihtelee. Näitä juttuja kirjoittaessa ajatus alkaa helposti harhailla uusiin matkasuunnitelmiin milloin minnekin päin Aasiaa, mutta kyllä niidenkin reissujen aika tulee sitten kun on tullakseen 🙂

  4. Heidi/ Thaimaanrannan maalarit

    29.1.2019 at 16:20

    Voi vitsi, George Town on niin ihana kaikessa rappioromantiikassaan, että ei mitään rajaa. Me asutaan Thaimaassa jo viidettä vuotta, ja kerran vuodessa täytyy käydä uusimassa viisumi juurikin George Townissa. Ihan ekalla kerralla jätti vähän kylmäksi, mutta mitä useammin ollaan käyty, sitä syvemmin ollaan ihastuttu. Ja aivan mieletön makujen sinfonia<3.

    Ihanasti kirjoitettu juttu!

    • Mika / Lähtöportti

      30.1.2019 at 9:53

      Kiitos Heidi! George Townin ruoassa ja rappioromantiikassa on jotain sellaista, johon ei voi olla ihastumatta. Olette kyllä onnekkaita kun teillä on syy palata kaupunkiin joka vuosi 🙂

  5. Sonja | FIFTYFIFTY

    2.2.2019 at 11:09

    George Townissa on selkeästi ihan sikana samaa kuin Melakassa, tää en ehkä astetta viehättävämpi ja merellisempi versio. Mutta niiden historiakin on osittain sama, mikä selittää yhtäläisyydet. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      2.2.2019 at 21:45

      George Town on tosi viehättävä ja meri on tosiaan aina lähellä, suosittelen lämpimästi teillekin 🙂 Olen käynyt Melakassa vain pikaisella päiväretkellä, niin en osaa tarkemmin vertailla, mutta haluaisin joskus palata Melakaankin vähintään pariksi päiväksi. Rappioromanttisissa malesialaiskaupungeissa on niin helppo viihtyä 🙂

  6. Rosa

    2.2.2019 at 22:23

    Tutustuin Ernest Zacharevicin teoksiin Brysselissä, jossa hän oli maalannut parkkihalliin todella upeita töitä (kyseessä oli Toyotan mainoskampanja). Sen jälkeen olen nähnyt monia Insta-kuvia hänen teoksistaan George Townista. Olisi hienoa päästä paikan päälle näkemään nämä.

    • Mika / Lähtöportti

      2.2.2019 at 22:28

      Olen menossa keväällä Vilnaan ja odotan näkeväni myös siellä pari Zacharevicin työtä. Katutaiteen ystävälle George Town on mainio kohde! Sääli että Malesia on niin kaukana, mutta esimerkiksi tämä meidän Singapore-Penang -yhdistelmä on varsin helppo ja toimiva lapsenkin kanssa toteutettavaksi.

  7. Tulipas ikävä Malesiaan! Oon käynyt George Townissa 2011 ja muistan miten ruoka ja rappioromantiikka hurmasi silloin jo. Katutaidetta en muista että olisi ollut, se on kiva lisä kyllä. Saa nähdä milloin päädyn uudestaan Malesiaan.

    • Mika / Lähtöportti

      4.2.2019 at 19:39

      Mullakin on ikävä Malesiaan 😀 Suurin osa katutaiteesta on tainnut syntyä tuon sun matkan jälkeen, mutta uskon että kaupunki on ollut muuten tosi hurmaava jo silloin. Nauttikaa Filippiineistä! 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Malesia

Kävelyllä George Townissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Palaan vielä yhden postauksen verran Penangin saaren tunnelmiin, joista saimme nauttia tammikuun alussa. George Townin kaduilla kannattaa kulkea aistit avoinna ja nauttia värikkään kaupungin monikulttuurisesta tunnelmasta.

Aamun ilmassa on tuulahdus miellyttävää raikkautta ennen helteen nousemista tuskallisiin lukemiin. George Town vasta heräilee uuteen päivään. Hiljaista ajotietä reunustaa avonainen viemäri, jonka takana toisiinsa kiinni rakennettujen kaksikerroksisten talojen rivistö jatkuu aina seuraavaan kadunkulmaan saakka.

Huomio kiinnittyy seinien lohkeilleeseen maaliin, repsottaviin ikkunaluukkuihin ja kiinalaisin paperilyhtyihin. Mopoja on pysäköity sinne tänne. Sandaalit läpsyvät hauskasti asvaltilla. Tuo ääni muistuttaa lomasta ja vapaudesta, tuoden samalla mieleen monia muistoja menneiltä reissuilta.

Pysähdyn pienen Loo Pun Hong -buddhalaistemppelin kohdalle. Mopoa käynnistämässä ollut mies haluaa tarinoida rakennuksen historiasta. Kahden ja puolen vuosisadan perinteet ovat kuulemma niin vaikuttavat, ettei sisätiloja voi jättää katsomatta. Niinpä kävelen kapean muurien reunustaman pihan halki auringon polttaman nurmikon ylitse. Joku pesee temppelin edustan punertavia laattoja laiskasti letkusta suihkuavalla vedellä, joka pian kuivuu aamuauringossa.

Temppelin sisällä viereeni ilmestyy vanha mies, joka kysyy kotimaastani. Pinlan kuulostaa oudolta ja Eurooppakin taitaa olla hieman epäselvä käsite. Lopulta sillä ei taida olla suurtakaan merkitystä. Hiljennymme hetkeksi katsomaan kullattuja koristeita, kunnes palaan George Townin kaduille.

Vihreäseinäinen Peranakan Mansion kuuluu George Townin nähtävyyksiin. Kartanossa toimiva museo jää kokematta, mutta entisöidyn rakennuksen siisti ulkonäkö kiinnittää huomion seudulla, jossa halkeilevia seiniä, kuluneita laattoja ja ruostuneita kaltereita riittää yllin kyllin.

Vanhankaupungin keskeltä löytyvän Little Indian keittiöt ovat aukeamassa ja houkuttelevat tuoksut leviävät jo ympäristöön. Kiireettömiä ihmisiä istuskelee varjoissa, mutta useimpien kauppojen ovet on vielä suljettu.

Päivä lämpenee nopeasti auringon noustessa entistä korkeammalle. Vanhankaupungin kaduille kerääntyy ihmisiä ihailemaan upeita seinämaalauksia. Kerroin katutaiteesta tarkemmin jo aiemmassa jutussani.

Lähestymme ranta-aluetta, josta löytyy kuusi paikallisten sukujen asuttamaa laituria. Kiinalaiset siirtolaiset rakensivat talonsa veden päälle jo useita sukupolvia sitten. Ratkaisu oli sikäli kätevä, että koska talot eivät sijaitse maalla, ei asukkaiden tarvitse paikallisten lakien mukaan maksaa lainkaan veroa. Näistä persoonallisista laitureista käytetään nimitystä clan jetties.

Aloitamme eteläisimmästä laiturista Yeoh Jettystä. Arkisilta näyttävien kirjavien rakennusten välissä on hiljaista, eikä missään näy ketään. Laiturilla näkyy muutama mopo, muovisia roskiksia ja viherkasveja. Vierailu herättää myös ristiriitaisia tunteita. On hyvä muistaa, että laiturit ovat ihmisten koteja. Vaikka matkailijat ovat tervetulleita, täytyy paikallisten yksityisyyttä kunnioittaa.

Yeoh Jetty jatkuu rakennusten jälkeen avoimena meren ylle. Pysähdyn kuvaamaan läheistä kiinalaistemppeliä. Laituriin on maalattu hauskoja kuvioita.

Myös toinen, useamman suvun yhteinen Mixed Clan Jetty vaikuttaa hiljaiselta. Tuntuu mukavalta huomata, että perinteinen asumismuoto on yhä voimissaan. Lautasantenneista päätellen laiturienkin päällä voidaan onneksi nauttia myös nykyaikaisista mukavuuksista. Ilma tuntuu pysähtyneeltä ja lapset valittavat tukahduttavaa hellettä.

Lee Jetty on edellisiä laitureita suurempi, yhtenäisempi ja siistimmäksi puunattu. Paikallinen nainen kaupittelee terassillaan jäätelöä ja ilahtuu saadessaan asiakkaita. Pakastimen kätköistä löytyy muun muassa keltaista durian-jäätelöä, jota täytyy tietenkin maistaa.


Maku on yllättävän neutraali, eikä herätä suuria tuntemuksia puolesta tai vastaan. Istumme varjoisalla penkillä ja katselemme ainoaa ohikulkijaa, joka sattuu olemaan punertava kissanpentu.

Tan Jettyltä löytyy pieni koiratarha, jonka asukkaat räksyttävät innokkaasti aitauksissaan. Ihmisiä näkyy sen sijaan vain muutamia ja tunnelma on varsin seesteinen. Tämäkin laituri jatkuu pitkälle asuinrakennuksista eteenpäin, aina jonkinlaiselle majalle saakka.

Päädymme lopulta Chew Jettylle, joka on näkemistämme laitureista ylivoimaisesti vilkkain. Chew Jetty sijaitsee katutaiteen koristaman Armenian-kadun päässä, joten se sopii erinomaisesti monen turistin reitille.


Tunnelma eroaa oleellisesti aiemmista jettyistä, sillä täältä löytyy markkinameininkiä, rihkamapuoteja ja pari ravintolaakin. Ahtaalla talojen väliin jäävällä käytävällä riittää kulkijoita ruuhkaksi asti, eikä aiempien laiturien seesteisyydestä ole tietoakaan. Emme viihdy tungoksessa pitkään ja palaamme kuivalle maalle.


Little India ja muukin vanhakaupunki on herännyt hiljaisen aamun jälkeen eloon. Ohitamme värikkään hindutemppelin Sri Mahamariammanin sekä kiinalaisen Kuan Yin -temppelin. Alueen tuoksut tuovat nenään niin curryn kuin suitsukkeidenkin aromeja.

Vaatekaupoissa myydään värikkäitä sareja ja taustalla kaikuvat intialaisen musiikin rytmit. Valkonaamaisiin ohikulkijoihin ei kiinnitetä sen kummemmin huomioita, joten saamme seikkailla kaduilla omaan tahtiimme.

Unescon suojelema George Townin vanhakaupunki on oikea rappioromantikon unelma. Pittoreskit vanhat talot seuraavat toisiaan. Useiden rakennusten edustalla on kapeita holvikäytäviä, joista voi hakea suojaa auringonpaisteelta tai ohi kiitäviltä mopoilta.

Kaduilla ei kannata kiirehtiä, jos rakennusten kauniit laatat, ikkunaluukut ja muut yksityiskohdat kiinnostavat. Rennon asenteen mallia näyttää erään talon edustalle nukahtanut kissa.

Suunnistamme illan tullen vanhastakaupungista pohjoiseen. Sekä kaupungintalo että sen naapurista löytyvät virastot edustavat näyttävää arkkitehtuuria.

Ehdimme sateen kastelemalle rantakadulle katsomaan, kuinka laskeva aurinko värittää taivasta miedosti punertavilla sävyillä. Merellä näkyy muutamia laivoja. Hieman myöhemmin taivaalle ilmestyy kuunsirppi, joka näyttää täälläpäin maailmaa kumoon kaatuneelta.

Nautin George Townin kodikkaasta tunnelmasta. Vaikka eksotiikkaa riittääkin, voi kaupungilla kierrellä turvallisin mielin myös illan pimennyttyä. Iltakävely vanhassakaupungissa on lasten mielestä sekä hauskaa että sopivasti jännittävää, koska repsottavien ikkunaluukkujen koristamat rakennukset näyttävät oikeilta kummitustaloilta.

Pienet sadekuurotkaan eivät haittaa, sillä ne tuntuvat tässä ilmastossa pelkästään raikastavilta. Pysähdymme katselemaan talojen rapistuneita seiniä ja koristeellisia yksityiskohtia. Muutamat ikkunat ovat avoinna, eikä kiinalaisten perheiden suitsukkeentuoksuisia kotialttareita voi olla ohi kulkiessa huomaamatta. Erään katoksen suojissa lymyilee arkoja kissanpentuja, jotka katselevat ohikulkijoita silmät suurina.

Suitsukkeita näkyy myös katujen varsilla. Baareissa soi länsimainen musiikki ja niin paikallisilla kuin matkailijoillakin näyttää olevan hauskaa. Päädymme hetkeä myöhemmin hämärälle kujalle, jonka kaikki muut kulkijat ovat moskeijasta kotiin palaavia parrakkaita miehiä. George Townissa tuntuu riittävän pieniä yllätyksiä ja monenlaisia kontrasteja.


George Town jää mieleen kiehtovana kaupunkina, jossa aasialaiseen eksotiikkaan voi tutustua turvallisessa ympäristössä. Kulttuurien moninaisuus ja sopuisalta näyttävä yhteiselo tekee vaikutuksen. Kuvauksellisen kaupungin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti myös paljon kehuttu ruokatarjonta sekä oivaltava katutaide. Helteen ahdistaessa tai janon yllättäessä voi aina pysähtyä uusien herkkujen äärelle lepäämään. George Town on elämys kaikille aisteille.

Lue myös aiemmat George Townia käsittelevät postaukseni:
5+1 syytä ihastua George Towniin
Iloista katutaidetta George Townissa
Monien makujen Penang
Näkymiä Komtar-tornin lasilattialta

Jatka lukemista

Malesia

Näkymiä Komtar-tornin lasilattialta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Ensimmäinen askel jännittää, kun pitäisi astua pilvenpiirtäjän huipulla kiiltelevän lasin päälle. Itsensä voittaminen palkitsee, vaikka toisaalta maisemat Penangin korkeimman rakennuksen huipulta ovat hulppeat millaiselta lattialta tahansa.

Malesiaan kuuluvan Penangin saaren ylivoimaisesti korkein rakennus on George Townin keskellä kohoava Komtar-torni, joka kohoaa kauas muun kaupungin yläpuolelle. Vierailu 248,7 metriä korkean pilvenpiirtäjän huipulla kuuluu George Townin mieleenpainuvimpiin elämyksiin.

Torni, viralliselta nimeltään Kompleks Tun Abdul Razak, on nimetty Malesian entisen pääministerin mukaan. Kun vuosia jatkunut rakennusurakka saatiin 1980-luvulla valmiiksi, sai Penang ylpeillä koko Aasian toiseksi korkeimmalla rakennuksella. Nykypäivänä Komtar ei mahdu samalla listalla edes kahdensadan korkeimman joukkoon, vaikka sitä kasvatettiinkin muutama vuosi sitten kolmella uudella kerroksella. Vertailu muihin torneihin on kuitenkin turhaa, koska maisemat ovat joka tapauksessa henkeäsalpaavat.

Saavumme kätevällä ja edullisella Grab-kyydillä tornin juurelle, jossa hymyilevä kuljettajamme neuvoo meidät kohti sisäänkäyntiä. Käymme kysymässä pääsylipuista pariltakin tiskiltä, mutta meitä ohjataan aina vain eteenpäin. Vakuutamme useampaan kertaan haluavamme ainoastaan ylätasanteelle, emmekä ole kiinnostuneita muita huvituksia sisältävistä yhdistelmälipuista.

Kuva: Mohammad Fahmi Abu Bakar / Shutterstock.com

Huipulle pääsy maksaa aikuiselta 68 ringgitiä (n. 15 euroa). Laajemman huvipaketin saisi 99 ringgitillä (n. 22 euroa), mutta emme tällä kerralla kaipaa dinosauruspuistoa, akvaariota tai mitään muutakaan ylimääräistä ajankulua maisemien lisäksi. Lisätietoa Komtar-tornin tarjonnasta löytyy The Top Penang -sivustolta.

Komtar-tornin laajat sisätilat tarjoavat melkoisen kontrastin kivenheiton päässä sijaitsevalle rappioromanttiselle vanhallekaupungille. Näemme ohimennen kiiltäviä lattioita, siistejä ravintoloita ja jopa värikkään sisähuvipuiston. Löydämme lopulta myös hissin, joka kuljettaa meidät nopeasti tornin 65. kerrokseen. Hissimatkalla voi laulaa suurelta näytöltä raikuvaa kiinankielistä karaokea.

Meidät ohjataan muutaman muun matkailijan kanssa seuraamaan lyhyt videoesitys Komtar-tornin historiasta. Esitys huipentuu komeasti, kun valkokangas siirtyy sivuun ja paljastaa meille ensi kertaa tornista avautuvan maiseman. Kaupungin punertavat katot muodostavat lumoavalta näyttävän mosaiikin, jonka raoissa autot, mopot ja ihmiset kulkevat muurahaisia muistuttaen.

Kierrämme ilmastoiduissa sisätiloissa 65. kerroksen ympäri ja nautimme näkymistä kaikkiin ilmansuuntiin. Huimapäisimmille tarjotaan mahdollisuutta astua turvaköyden varassa myös ikkunoiden ulkopuolella kulkevalle kapealle käytävälle, mutta jätän kokemuksen väliin.

Sisäpuolelta löytyy jännittävä lasilattia, jonka päälle voi astua katselemaan suoraan alhaalla näkyviä maisemia. Vaikka lasilattian kestävyys onkin taattu, tuntuu sen päälle astuminen yllättävän vaikealta. Alusta näyttää muutamiin muihin näkemiini lasilattioihin verrattuna hyvin kirkkaalta. Esimerkiksi Espanjan Caminito del Reylla tai Madeiran Cabo Girãon jyrkänteellä olevat lattiat on rakennettu huomattavasti paksummalta näyttävästä kuvioidusta lasista. Olen kuitenkin käynyt Komtar-tornia vastaavalla lasilattialla CN Towerissa Torontossa, joten tiedän kokemuksen olevan kokeilemisen arvoinen.

Kun varpaat hetken epäröinnin jälkeen saa hivutettua reunan ylitse, tilanne helpottuu yllättävän nopeasti, eikä alusta tunnu tavallista lattiaa kummemmalta. Lasin päällä voi pian oleskella huolettomasti ja vain keskittyä maisemien ihailuun.

Seuraava hissi kuljettaa meidät 68. kerroksessa sijaitsevalle kattoterassille. Aurinko porottaa polttavan kuumasti, mutta maisemat täytyy tietenkin ikuistaa reunusten ylitse joka suuntaan.


Manner-Malesiakin häämöttää vain muutaman kilometrin päässä. Saamme nauttia maisemista rauhassa, sillä näköalatasanteella on vain muutamia ihmisiä.


Pohjoiseen päin katsottaessa huomio kiinnittyy Tanjung Tokongin suunnalla näkyviin kerrostaloihin. Penangin tämä kulma alkaa käydä jo ahtaaksi, joten mereltä ollaan valtaamassa lisää maata uusille rakennuksille.


Vanhankaupungin punertavia kattoja on hauska katsella lintuperspektiivistä. Vaikka myös hotellimme katolta oli hyvät maisemat, näyttävät kaikki muut rakennukset Komtar-tornista katsottuna kovin matalilta. Tuntuu hauskalta tunnistaa aiemmin näkemiämme paikkoja ja tuttuja kävelyreittejä.

Sateenkaaren päässä on tunnetusti kulta-aarre, niin myös täällä Komtar-tornin huipulla. Toiveet toteutuvat, jos saa kolikon osumaan keskellä näkyvään kelloon.

Kattoterassin mielenkiintoisin osa on vuonna 2016 avattu Rainbow Skywalk. Lasipohjainen kaareva kävelysilta kurottuu muun rakennuksen ulkopuolelle ja tarjoaa jopa edellistä lasilattiaa upeamman elämyksen.

Koska pelot on voitettu jo hetkeä aiemmin, voi Rainbow Skywalkille astua sen kummemmin epäröimättä. Auringon lämmittämä lasi tuntuu miltei polttavan kuumalta. Tarjolla olisi myös sandaalien päälle vedettäviä sinisiä kenkäsuojia. Lapsetkin rohkaistuvat lasilattialle reippaasti ja jännittämättä.

Siirrymme sisätiloissa toimivaan Copa Cabana -ravintolaan sammuttamaan janoamme ja syömään palat kakkua. Ikkunan äärestä aukeavaa maisemaa tekisi mieli jäädä ihailemaan pidemmäksikin aikaa.

Tarjoilija suosittelee illallispöydän varaamista, mutta se jää tällä matkalla tekemättä. En siis osaa arvioida Copa Cabanan ruokien tasoa, mutta Komtar-tornin terassi on varmasti hyvä idea ainakin auringonlaskun drinkkejä ajatellen. Tällaisesta kokemuksesta voit lukea Unelmatrippi-blogista.

Vierailu Komtar-tornin huipulla on yksi parhaita hetkiämme George Townissa. Tornin korkeus vain korostuu, kun ympärillä ei ole muita läheskään yhtä suuria rakennuksia. Maisemat ovat upeita ja lasilattiat täydentävät ikimuistoisen elämyksen. Nautitko sinä korkeista paikoista vai ovatko läpinäkyvät lattiat kauhistus?

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja