Seuraa somessa

Suomi

Ekaa kertaa Evolla – kevättalvinen Savottapolku

Julkaistu

-

Vietimme vaimon kanssa pitkäperjantaita kävelemällä Evon Savottapolun ympäri. Jouduimme kahlaamaan ajoittain lumessa, mutta uskon kierroksen olevan paremmissa olosuhteissa todella miellyttävä kokonaisuus.

Savottapolku löytyy Taruksen alueelta, joka on osa maankuulua Evon retkeilyaluetta. Tarus sijaitsee Padasjoen kunnassa, mutta metsän omistaa naapurikaupunki Hämeenlinna. Savottapolulla on mittaa lähteestä riippuen neljästä viiteen kilometriä. Esimerkiksi Lahdesta ajaa perille vajaassa tunnissa, Hämeenlinnan keskustasta reilussa tunnissa, Tampereelta noin puolessatoista tunnissa ja Helsingistä parissa tunnissa.


Savottapolun parkkipaikat sijaitsevat Kelkutteentien varrella. Kelkutteen savottakämpän (katso kartta) kohdalla on tilaa muutamalle autolle ja lähistöllä on myös toinen levike pysäköintiä varten. En osaa sanoa kuinka vilkasta täällä on kauniina kesäpäivinä, mutta nyt kohtaamme reilun kolmen tunnin aikana vain neljä ihmistä.


Kelkutteen savottakämppää voi vuokrata Hämeenlinnan kaupungin sivuilta ja sinne mahtuu majoittumaan 12 henkilöä. Savottapolku alkaa kämpän lähistöltä Kelkutteentien toiselta puolelta. Ohitamme heti taipaleen alussa tulipaikan.


Savottapolun alkuosan avoimessa maastossa voi aistia kevään. Aurinko lämmittää mukavasti ja saa hanget kimaltamaan kauniisti. Lumi on paikoitellen sulanut ja sen alta paljastuu puolukanvarpuja, sammalta ja jäkälää. Kevyt tuuli heiluttaa oksalta riippuvaa naavaa ja huomaamme myös kevään ensimmäisen hämähäkin.


Huhtikuun ensimmäisten päivien retkeilykeli on haasteellinen. Vaikka kaupungin kuivilla kaduilla lentääkin jo katupöly, tulee luonnossa vastaan vielä reilusti lunta. Talven aikana tallautunut pieni polku kantaa kohtalaisesti, mutta käveleminen muistuttaa silti pienimuotoista venäläistä rulettia. Monet askeleet onnistuvat vaivattomasti, mutta suurin piirtein joka kuudennella jalka humpsahtaa hankeen. Retkeilykenkien varret ovat liian lyhyet, joten jalat kastuvat pian läpimäriksi.


Lumitilanne vaihtelee matkan varrella paljon. Toisinaan pääsee kulkemaan sujuvasti ja välillä taival tuntuu varsinaiselta pitkäperjantain Via Dolorosalta. Toisaalta itsepähän läksimme, eikä kukaan ollut luvannut sulaa taivalta. Emme siis anna olosuhteiden haitata liikaa ja kierrämme joka tapauksessa koko reitin ympäri. Välillä kannattaa pysähtyä ja avata aistit ympäröivälle luonnolle. Nautin siitä, kuinka savottapolulla tuntee olevansa aidosti korvessa. Muun maailman melskeet ovat tässä hiljaisuudessa kovin kaukaisia.


Ensimmäisen kilometrin jälkeen kiivetään komealle harjulle, joka tarjoaa Savottapolun näyttävimmät maisemat. Jääkauden muodostama harju kohoaa korkealle muun metsän yläpuolelle ja sen päällä on hauska kulkea. Kaukana alapuolella virtaava joki näyttää hangen keskellä pikimustalta.


Harjuosuuden varrella tulee vastaan yksi varsin jäinen alamäki sekä lyhyt jyrkkä nousu seuraavalle rinteelle. Tätä kohtaa lukuun ottamatta korkeuseroja on vain vähän ja Savottapolku on melko tasainen alusta loppuun.


Matka taittuu enimmäkseen metsäpolkuja pitkin. Joissakin paikoissa hangen alta näyttää pilkottavan pitkospuitakin. Pari kertaa poiketaan myös lyhyesti hiekkatielle, mutta nautin siitä, kuinka lähes koko ajan pysytellään pienillä poluilla. Alkumatkan auringonpilkahdukset vaihtuvat tummanharmaaseen taivaaseen, mutta saamme niskaamme vain yhden lyhyeksi jäävän räntäsadekuuron.


Harjuosuuden loppuvaiheessa saavutaan risteykseen, jonka viitassa ei mainita Savottapolkua lainkaan. Tästä kuuluu jatkaa Rahtijärven suuntaan. Olin onneksi lukenut etukäteen Luontopolkumiehen informatiivisen jutun Savottapolusta, joten osasimme eteenpäin ongelmitta. Muuten polku on tarkasti merkitty ilveksen tassua esittävillä kylteillä, joten reitin varrelta ei pääse eksymään.


Savottapolun varrella on useita mielenkiintoisia infotauluja, joissa kerrotaan seudun historiaan liittyviä tarinoita. Mieleen jäävät erityisesti kertomukset metsäjätkien elämästä. Täällä on kuljettu pokasaha olalla savotalta toiselle, kaivettu ojia, hakattu halkoja ja ansaittu elantoa kovalla työllä. Tarinoita löytyy myös karhun säikäyttämästä miehestä sekä karjavarkaisiin lähteneistä veljeksistä.


Saavumme Kristianin torpalle, joka pystytettiin mäen päälle 1800-luvun puolivälissä. Tönön viimeinen asukas oli vuoteen 1910 saakka Kristian-niminen mies, joka maksoi Verhon kartanon vaatiman vuokran muun muassa kaskenpoltolla. Torpassa on makuupaikat neljälle hengelle ja sitäkin voi vuokrata Hämeenlinnan kaupungin sivujen kautta.


Kaivamme torpan pihalla sämpylät esiin ja pidämme evästauon penkillä istuen. Pihapiirissä on myös siisti tulipaikka. Jos muuten haluat paistaa omilla retkilläsi muutakin kuin makkaraa, niin ota Instagramissa seurantaan 100 retkireseptiä -tili, jonka ylläpitäjillä riittää taatusti mielikuvitusta. Itse olen löytänyt tuolta jo pari kokeilemisen arvoista reseptiä, jotka kuitenkin säästän oman mökin grillille.


Mietimme hetken reitin jatkosuuntaa Kristianin torpalta eteenpäin. Huussin seinässä olevasta tassumerkistä päätellen polku jatkuisi siitä, mutta lumessa ei näy jälkiä. Niinpä palaamme tietä pitkin alamäkeen, kunnes huomaamme tutut merkit vasemmalla puolellamme. Mäeltä olisi ehkä lähtenyt oikopolku tälle oikealle reitille.


Polku laskeutuu vähitellen alavammalle maalle, jossa on edelleen paksu kerros talven aikana kasaantunutta lunta. Hankea on paksuimmillaan sen verran, että jalka uppoaa polvea myöten lumeen. Pian vastaan tulee hakkuuaukea, josta on kaadettu runsaasti puita. Vanhan metsän tilalla näkyy nyt havupuiden taimia.


Evon hakkuita on kritisoitu viime aikoina runsaasti ja aihe on ylittänyt uutiskynnyksen moneen kertaan. Metsähallitus on keskeyttänyt kiistellyt hakkuut toistaiseksi. Viime aikoina esillä olleet hakkuut koskevat siis Metsähallituksen omistamia Evon maita, kun taas Taruksen metsät omistaa Hämeenlinnan kaupunki.


Saavumme hakkuuaukean laitaan, josta aurinko onkin sulattanut lumet kokonaan. Paksu hanki vaihtuu hetkessä sulaan maahan ja tuntuu mukavalta katsella keväistä metsää. Täältä on jäljellä enää lyhyt matka Kelkutteentielle ja sen varrella odottavalle autolle.


Jos nyt unohdetaan menneen talven lumet, niin suosittelen Savottapolkua lämpimästi. Pidin erityisesti komeasta harjumaastosta sekä aidosta korpiretkeilyn tunnelmasta. Infotaulujen tarinat veivät ajatukset mukavasti menneille vuosikymmenille ja opettivat uusia puolia savottaelämästä. Toivomisen varaa jäi vain sen suhteen, ettei Savottapolun varrelle osu vesistön rantaa tai muutakaan erityisen kuvauksellista yksittäistä nälöalapaikkaa. Muutaman penkinkin voisi reitin varrelle ehkä lisätä, sikäli kun lisämukavuudet eivät laimentaisi kehumaani korven tunnelmaa.


Evosta on kaavailtu maailman ensimmäistä tiedekansallispuistoa, jonka kohtalosta päätetään myöhemmin. Laajalla alueella on useita retkeilyreittejä, kuten Savottapolun kanssa osittain yhtenevä Karhulenkki. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Niemisjärven luontopolku, Luutajoen taimenpolku sekä Metsätaitorata. Lisäksi Evolla on erilaisia yhdysreittejä, joista osa kuuluu Hämeen Ilvesvaellus-reitistöön. Evon poluista löytyy lisätietoja luontoon.fi-sivustolta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

1 kommentti

  1. Me ei olla vielä Evon retkeilyalueella käyty, vaikka meillä olisi sinne varsin lyhyt matka. Maalis-huhtikuu tosiaan on aika haastava retkeilyaika Lappia lukuun ottamatta. Tulee mieleen vuosi sitten tekemämme retki Hiidenportin kansallispuistoon, joka oli ajoittain jo vaarallinen. Olisikohan lumikengillä pärjännyt Evolla? Oltiin viime viikonloppuna Kaldoaivin erämäässa retkeilemässä, siellä lumikengät toimivat hyvin.

    • Mika / Lähtöportti

      12.4.2021 at 12:02

      Käykäähän Evollakin, kunhan lumet on varmasti sulaneet! Lumikengät tulivat kierroksen aikana mieleen, mutta en sitten tiedä kuinka hyvin olisivat käytännössä toimineet. Teidän Lapin-matka igluineen näytti Instagramissa hienolta, pohjoisessa on varmasti talvi vielä parhaimmillaan.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.

Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

villakokkonen_05


Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

villakokkonen_08

  
Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

villakokkonen_06


Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

villakokkonen_03


Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

villakokkonen_12


Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

villakokkonen_11


Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

villakokkonen_10


Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

villakokkonen_04


Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

villakokkonen_07


Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

villakokkonen_14


Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

villakokkonen_01


Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

villakokkonen_02


Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi. 

villakokkonen_13


Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.

Jatka lukemista

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja