Lontooseen on avattu viime vuosina useita uusia näköalatasanteita, joista ilahduttavan moneen pääsee ilmaiseksi. Maaliskuisen Lontoon-pikavisiitin ohjelmaan mahtui The Garden at 120, jonne pääsi sujuvasti ilman ennakkovarausta.

Meillä on kavereiden kanssa puoli päivää aikaa Lontoossa ennen matkan jatkumista Manchesteriin. Suuntaamme aamulennolta Borough Marketin ruokamarkkinoille, joilta jatkamme kylläisinä London Bridgen ylitse Thamesin pohjoisrannalle. Käymme vielä katsomassa St Dunstan in the East -rauniokirkon ympärille syntyneen puutarhan, ennen kuin käännymme kohti näköalapaikkaa.

Lontoon Cityn alueelle on noussut parissakymmenessä vuodessa lukuisia pilvenpiirtäjiä, ja lisää on edelleen tulossa. Melko pieneltä alueelta löytyykin nykyään useita näköalatasanteita, joilta kelpaa ihailla Lontoon maisemia. Kävin itse pari vuotta sitten Sky Gardenissa, minkä lisäksi Citystä löytyvät myös vierekkäiset Horizon 22 ja The Lookout. Kaikki kolme ovat ilmaisia, mutta sisäänpääsyajan varaaminen ennakkoon on vähintäänkin suositeltavaa. Siksi valintamme osui tällä kerralla The Garden at 120 -puutarhaan, jonne varauksia ei edes oteta ryhmiä lukuun ottamatta vastaan. Rakennus näyttää katutasolta katsottuna mielenkiintoiselta, mutta mietimme peittävätkö ympäröivät rakennukset pahasti näköaloja.

Näköalatasanne sijaitsee osoitteessa 120 Fenchurch Street. Sisäänkäynnille on kertynyt parinkymmenen ihmisen jono, joka saadaan turvatarkastuksen läpi parissa minuutissa. Pääsemme siis pian hissiin, joka kuljettaa hetkessä noin 65 metrin korkeudella sijaitsevalle katolle. Esimerkiksi kesäviikonloppuina lienee vilkkaampaa, mutta jono etenee toivottavasti silloinkin sujuvasti.

Kattopuutarha on varmasti parhaimmillaan myöhemmin keväällä ja kesäaikaan, mutta jo maaliskuussakin on nähtävillä jonkin verran vihreää. Kukkapenkkejä koristavat keltaiset narsissit, kun taas näyttävät sinisateet eli wisteriat odottavat vielä myöhempää kevättä. Kasvit tekevät näköalatasanteesta viihtyisän ja on mukavaa katsella maisemia ulkoilmasta, varsinkin näin poutaisella säällä. Kattopuutarhan alla 14. kerroksessa toimii tyylikkäältä vaikuttava ravintola 14 Hills.

The Garden at 120 avattiin vasta valmistuneen One Fen Court -rakennuksen katolle vuonna 2019. Se suunniteltiin heti alusta alkaen kaikille avoimeksi tilaksi, jonne pääsee ilmaiseksi ilman ennakkolippuja.

On hurjaa ajatella, kuinka paljon City on viime vuosina kehittynyt. Muistan, kuinka lempinimellä The Gherkin eli Suolakurkku tunnettu hauskanmuotoinen pilvenpiirtäjä hallitsi aikoinaan maisemaa. Nyt se on jäänyt pahasti naapuriensa puristukseen.

Edellä mainittu Sky Garden sijaitsee tästä kattopuutarhasta nähtynä lähes käden ulottuvilla. Se toimii lempinimellä Walkie-Talkie tunnetun pilvenpiirtäjän yläosassa saman Fenchurch Streetin varrella.

Vaikka ennakkoon hieman pelkäsinkin maisemien jäävän muiden rakennusten katveeseen, ovat näkymät lopulta yllättävän avaria moneen suuntaan. Länteen päin katsellessa esimerkiksi Saint Paulin katedraali erottuu selvästi ja kuuluisa maailmanpyörä London Eyekin häämöttää kaukaisuudessa. Tämä vastaava maisema on toki viereisen Sky Gardenin korkeuksista vieläkin näyttävämpi.

Upea Tower Bridge ja sen edustalla näkyvä keskiaikainen linna Tower of London kuuluvat kaupungin ikonisimpiin nähtävyyksiin. Nostokurjet kurkottavat kuitenkin kohti taivasta siihen malliin, etten tiedä peittyykö kuvan näkymä jo kovinkin pian. Ympärille nousevat pilvenpiirtäjät varmasti muuttavat näköalatasanteen maisemia, mutta jotain jää toivottavasti jäljellekin.

Vaikka The Garden at 120 on muutamiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna huomattavasti matalampi näköalatasanne, ei se tee kokemuksesta automaattisesti huonompaa vaan paremminkin erilaisen. Lisäkorkeus tietenkin auttaisi joidenkin kohteiden näkemisessä, mutta toisaalta monet rakennukset ovat hieman matalammalta nähtynä ikään kuin lähempänä ja paremmin hahmotettavissa.

 
The Garden at 120 on kiva vierailukohde, jota voi ilmaisen sisäänpääsynkin vuoksi suositella Lontoon-matkaajille. Tällä katolla voisi olla kiva nauttia joskus vaikka lämpimästä kesäillasta. Eri puolilta kaupunkia löytyy lisää erilaisia näköalapaikkoja, kuten Thamesin etelärannalla kohoava Länsi-Euroopan korkein rakennus The Shard. Mielenkiintoisia voisivat olla myös Crossrail Place Roof Garden Canary Wharfissa, The Post Building Roof Garden Holbornissa tai Lift 109 entisessä Battersean voimalaitoksessa. Maisemia voi ihailla myös vaikka Saint Paulin katedraalin kupolista tai Tate Modern -museosta käsin. Vaihtoehtoja siis riittää monelle tulevallekin Lontoon-matkalle.

Lisätietoja näköalatasanteesta löytyy The Garden at 120:n virallisilta nettisivuilta.

Aloitimme kavereiden kanssa maaliskuisen jalkapallomatkan Lontoon perinteisimmältä ruokatorilta Borough Marketilta. Reissu lähtikin erinomaisesti käyntiin, kun nälkäiset matkalaiset saivat täyttää vatsansa maailman mauilla.

Takana on kovin varhainen herätys ja aamulento Helsinki-Vantaalta Gatwickiin. Pääsemme lentokentällä nopeasti junaan, joka kuljettaa meidät reilussa puolessa tunnissa London Bridgen asemalle Lontoon keskustaan. Juna-asemalta kävelee parissa minuutissa Borough Marketin laidalle. Kaupungin perinteikkäin tori on toiminut täällä Thamesin etelärannan tuntumassa jo kauan.

Kello ei ole paikallista aikaa vielä yhtätoistakaan, mutta aamiaisesta on kulunut jo niin pitkään että nälkä alkaa kurnia toden teolla. Olemme onneksi saapuneet oikeaan paikkaan, sillä Borough Marketilla toimii yli sata myyntipistettä. Myynnissä on muutakin tavaraa, mutta valmista katuruokaa myyviä vaihtoehtoja riittää kymmenittäin.

Kavereistani Tero opiskelee espanjaa, ja kun vastaan tulee heti aluksi hänen opettajansa kotimaan Venezuelan suosituimpia herkkuja arepoja, ei päivän ensimmäisiä ostoksia tarvitse miettiä kauempaa. Arepat ovat eteläamerikkalaisia maissileipiä, joiden välissä on erilaisia täytteitä. Tomaatti ja mozzarella toimivat itselleni takuuvarmana valintana, mutta tarjolla olisi myös mausteisempaa tai jopa makeaa vaihtoehtoa.

Borough Marketin ilme on varsin rosoinen, sillä tori toimii osittain rautatiekiskojen alla. Tunnusomaisia elementtejä ovat vihreät metallirakenteet sekä aikaa nähneet tiiliseinät. On helppo päätellä Borough Marketin toimineen täällä jo kauan, mutta historia on vielä paljon pidempi kuin moni osaa kuvitellakaan.

Täällä Southwarkin alueella on käyty torikauppaa ilmeisesti jo tuhat vuotta sitten, mutta markkinat siirtyivät nykyiselle paikalleen vuonna 1756. Sijainti koettiin tuolloin erityisen hyväksi läheisten jokilaitureiden ja sillan ansiosta. Sittemmin myös rautatie on auttanut tavarankuljetuksissa.

Tukkutorina toiminut Borough Market oli viime vuosituhannen loppupuolella riutunut jo kohti rappiota, mutta se saatiin pelastettua uuteen kukoistukseen vähittäiskaupan ansiosta. Tukkukauppaa ei enää ole, vaan kaikki myydään suoraan kuluttajille.

Borough Marketilla lienee joskus kovastikin ruuhkaa, mutta maaliskuisena perjantaiaamupäivänä on miellyttävän väljää. Oikeastaan kaikkea haluamaansa pääsee tilaamaan jonottamatta. Nautimme markkinoiden leppoisasta tunnelmasta ja siitä, että täällä näyttää viihtyvän ihmisiä laidasta laitaan.

Yritän pitää yksittäisten ostosten koon pienenä, jotta jaksaisin maistella useampaa herkkua. Niinpä seuraava valinta osuukin empanadaan. Argentiinalaiset piiraat jatkavat arepojen aloittamaa eteläamerikkalaista linjaa, eikä maussa ole valittamista. Täyte koostuu tällä kerralla pinaatista ja ricottajuustosta. Koska kyseessä on argentiinalainen koju, koristavat seinää Maradonan ja Messin valokuvat. Muistelemme empanadoja Pasin ja Teron kanssa mutustellessamme Messin maalia, jonka näimme kahdeksan vuotta sitten MM-kisamatkalla Pietarissa.

Tero syö seuraavaksi hyväksi kehumaansa sienirisottoa, mutta me Pasin kanssa olemme kalaruoan ystäviä ja haluamme ehdottomasti maistaa lohitäytteisiä bageleita. Tätäkään ostosta ei tarvitse katua.

Kaipaan vielä jälkiruokaa, joten päädyn ostamaan mukillisen sosiaalisessa mediassa mainostettuja suklaakastikkeella kuorrutettuja mansikoita. Suklaa valutetaan mansikoiden päälle vasta tilauksen jälkeen, jotta se ei ehtisi jähmettyä. Maku on suorastaan suussa sulava, joskin pienempikokoiset sotkuiset mansikat olisivat markkinaolosuhteissa helpommin syötäviä.

Borough Marketin katuruokatarjonta on niin valtava, että moni houkutus jäi kokeilematta. Ohitimme muun muassa monta hyväntuoksuista itämaista kojua, eivätkä hampurilaisetkaan näyttäneet hullummilta. Kaikkea ei kuitenkaan voi maistaa kerralla.

Kauppahallia värittävät ylitsepursuavan runsaat hedelmä- ja vihanneskauppiaiden pöydät. Jossain toisessa tilanteessa olisi reppuun saattanut tarttua vaikkapa makeita ja suolaisia leipomotuotteita, herkullisia juustoja, oliiviöljyä sekä mausteita. Myynnissä näkyi myös viiniä sekä pienpanimo-oluita.

Lontoossa riittää runsaasti muitakin markkinoita ja toreja, joissa katuruoka on enemmän tai vähemmän esillä. Esimerkiksi Camden Marketilta löytyy runsaasti ruokaa ja täällä Borough Marketin suunnalla joen eteläpuolella toimii myös vähemmän tunnettu Maltby Street Market. Itseäni kiinnostaisi vierailla joskus Lontoon afrokaribialaisella alueella sijaitsevalla Brixton Village Marketilla.

Borough Market on hieno kokemus monien makujensa ja eloisan tunnelmansa ansiosta. Olen nähnyt monenlaisia ruokatoreja, mutta näin matkailijan kannalta kiinnostavimpia ovat tällaiset paikat, joissa on tarjolla valmista katuruokaa laidasta laitaan.

Borough Market on mielestäni yksi Euroopan parhaista katuruokakeitaista yhdessä esimerkiksi Kööpenhaminan Reffenin ja Amsterdamin Foodhallenin kanssa. Reffenistä olen kirjoittanut kokonaisen blogijutun aiemmin. Viihdyn hyvin myös esimerkiksi Tallinnan Balti Jaama Turgilla.

Borough Market on avoinna kuutena päivänä viikossa tiistaista sunnuntaihin. Kojut aukeavat aamulla kymmeneltä, tosin lauantaisin jo tuntia aiemmin. Sulkemisaika on aina viideltä lukuun ottamatta sunnuntaita, jolloin pillit laitetaan pyhän kunniaksi pussiin jo neljältä. Suosittelen Borough Marketia kaikille Lontoon-kävijöille.

Tutustu Borough Marketin tarjontaan markkinoiden virallisilla nettisivuilla.